Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pysyttelen pinnalla, kun toinen jättää minut yksin vastuuseen kaikesta?
30.05.2022 |
Lasta suunnitellessa tehtiin miehen kanssa päätös, että jään vauvan kanssa kotiin äitiyslomalle.. Hoidin vauvan ja kodin, mutta kävi silti niin, että miehelle järjestelmä ei sopinutkaan, vaan tälle alkoi kehittymään negatiivisia tunteita minua ja kotonaoloani kohtaan. Yksipuolista vihanpitoa, tiuskimista, äkäilyä, katkeruutta, mykkäkoulua.. Tilanne eteni todella nopeasti todella huonoksi ja oli selvää, ettei järjestelymme toiminut, joten päädyimme vaihtamaan rooleja.., mutta mies ei ollut tyytyväinen tähänkään järjestelyyn. Tullessani töistä hän alkoi työntää lasta heti syliini huokaisten ja mennen suoraan sohvalle, minne jää lopuksi iltaa. Kotitöitä ei suostu tekemään, sillä hoitaa kuulemma jo vauvaa, joten "kaikki työt" kuuluu sille joka käy töissä, eli minulle.. Minulle jäi työt, kotityöt ja yöheräilyt.
Lapsen syntymästä asti en ole nukkunut yhtäkään kokonaista yötä, mikä tuntuu epäreilulta, joka on johtanut siihen, etten osaa nähdä miestä enää niin suuressa arvossa. Tuntuu että ne kaikki lupaukset ja suunnitelmat, mitä tehtiin ennen lapsen tuloa on petetty hänen osaltaan. Pidin häntä rehellisenä ja luotettavana, sekä suhdettamme vakaana. Luulin tuntevani hänet, mutta hän muuttui täysin ilman varoitusmerkkejä. Olen valmis tekemään kompromisseja ja järjestelemään asioita uudestaan, mutta mies ei suostu tulemaan puoleen väliin missään asiassa.
Olen aivan uupunut.. Jouduin lopulta jäämään töistä sairaslomalle, kun kaikki stressi ja valvotut yöt aiheuttivat siellä todellisen vaaratilanteen. Tuntuu kurjalta, kun olen saanut enemmän tukea työkavereiltani ja esimieheltä, kuin mieheltä. Koska en ole saanut avattua miehen kanssa avointa puheyhteyttä uudelleen ja välillemme on muodostunut kaikkia näitä uusia puhumattomia tunteita ja patoumia, niin aloin etsimään meille apua perheneuvolasta, kunnalta jne., mutta kaikki palvelut ovat ruuhkautuneet ja avunsaannissa kestää vielä useampi kuukausi. Olen vain niin uupunut ja väsynyt etten jaksa enää, joten oli pakko saada purkaa johonkin tuntemuksiani, vaikkakin hyvin tiivistetyssä muodossa.
Te jotka olette olleet samankaltaisissa tilanteissa: muuttuiko asiat koskaan enää parempaan vai tuleeko dynamiikka välillämme olemaan lopullisesti erilainen? Tuntuu että toinen on muuttunut aivan eri ihmiseksi lapsentulon myötä..
Meidän piti kannatella toisiamme vanhemmuuden läpi, mutta lapsen syntymän jälkeen kaikki on siirtynyt pikkuhiljaa minun vastuulleni kokonaan ja tuntuu, että yritän viimeisillä voimillani pitää meitä pinnalla ja on vain ajankysymys milloin uppoan pohjaan.. samalla kun toisella ei ole huolen häivää maailmassa tai niin ainakin elelee ja käyttäytyy. Olen loppu kuin tämä vuodatuskin.
Kommentit (173)
Ihminen on aina itse ja yksin vastuussa kaikesta.
Toisten kanssa voi tehdä ystävyys- ja avunantosopimuksen, jota jotkut noudattaa ja toiset ei.
Ei siinä ole mitään kestämistä.
Itse olet asiasi järjestänyt, itse kannat vastuun. Jos toinen on vastuuton niin voi voi.
Oma oli valintasi jos tulit "huijatuksi" lasten tekoon, parisuhteeseen, siivoojaksi, elättäjäksi, sylkykupiksi...
Etkö olisi halunnut lapsiasi?
Mutta nythän sun on vaan jaksettava. Kyllä se siitä. Lopeta suorittaminen ja stressi helpottaa. Ei maailma kaadu jos priorisoit asiat kohtalaisesti tehtäviin ja "ei tälläkään niin väliä"- tehtäviin.
Lapset pärjää kyllä, jos äiti jaksaa olla niiden kanssa. Ei paha vaatimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on aina itse ja yksin vastuussa kaikesta.
Toisten kanssa voi tehdä ystävyys- ja avunantosopimuksen, jota jotkut noudattaa ja toiset ei.
Ei siinä ole mitään kestämistä.
Itse olet asiasi järjestänyt, itse kannat vastuun. Jos toinen on vastuuton niin voi voi.
Oma oli valintasi jos tulit "huijatuksi" lasten tekoon, parisuhteeseen, siivoojaksi, elättäjäksi, sylkykupiksi...
Etkö olisi halunnut lapsiasi?
Mutta nythän sun on vaan jaksettava. Kyllä se siitä. Lopeta suorittaminen ja stressi helpottaa. Ei maailma kaadu jos priorisoit asiat kohtalaisesti tehtäviin ja "ei tälläkään niin väliä"- tehtäviin.
Lapset pärjää kyllä, jos äiti jaksaa olla niiden kanssa. Ei paha vaatimus.
Mielenkiintosia nää kommentit täällä.. Tästäkään ei saa selvää, että mikä sen ISÄN vastuu ja rooli on tuossa hommassa?
Tätä ketjua lukeneena alan ymmärtää ettei alottajan tilanne ole mitenkään uniikki, vaan hyvinkin yleinen. Täälläkin äkäiset vapaamatkustajat keksii toinen toistaan kekseliäämpiä keinoja ja teorioita, joilla yrittää syyllistää alottajaa tilanteesta...siinä epäonnistuen. Aloittaja sanoi miten mieheltä ei saa kysyä tai pyytää mitään, välillä ei kuulemma edes puhua ja täällähän ollaan samaa mieltä. Usea kommentti viestittää juuri tuota täysin samaa sanomaa ja epäsuoraan allekirjottaa tän miehen puheet. Miestä ei saa häiritä, vaan äidin velvollisuus on hoitaa lapsi nurisematta. :D
Miehen reaktio kiinnijäätyään aloittajan puhelimen tonkimisesta kertoo itselle kaiken oleellisen. Hienoa että päätit mennä yksityiselle, ehkä saat sieltä varmistuksen eroajatuksillesi. Sun vika miehen muuttunut luonne ei ole, vaikka porukka täällä esittääkin näkevänsä tulevaan ja omistavansa itse virheettömät ihmissuhdehistoriat, kun todellisuudessa ryömivät tänne luultavasti kuvalaudoilta ja hikikomeroistaan ruokkimaan naisvihaansa, kun eihän sitä ulkonakaan kehtaa näyttäytyä tähän aikaan iltapäivästä. Siellähän on valosaa!
Hyvä AP oot oikeella tiellä
Kuulostaa ap kertomasi niin kovin tutulta.
Ja kokemuksesta voin kertoa, ettei se siitä paremmaksi muutu, päinvastoin. Tilanne huononee vuosi vuodelta, jos jatkat miehen kanssa yhdessä.
Kehotan sinua lukemaan palstalta myös ketjun Narsistin keskustelutyyli.
Onko mies itse sanonut, mikä häntä hiertää? Sehän me jo tiedetään, mihin ap on tyytymätön.
Laittaisin pääni pantiksi että miehellä on toinen mielessä kun puhelinta tonki ja raivoaa. Huutaminen jo pelkästään on henkistä väkivaltaa ja vielä vauvan läheisyydessä jolloin luo vauvalle pelottavan ilmapiirin. Vastenmielistä ja myös uhkaavaa. Tosi isot varoitusmerkit tulee tuosta miehen käytöksestä :/ Jos eroaikeet tulevat ajankohtaisiksi niin en missään tapauksessa uskaltaisi kertoa tuollaisesta ollessani yksin miehen kanssa. Jos mies huutaa pää punaisena niin se fyysisyys ei ole siitä kaukana. Pidäthän itsesi turvassa, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kohtaa kannattaa tosiaan miettiä, onko järkevää raahata tuollaista kiviriippaa mukanaan. Veikkaan painolastia pudotuksen jälkeen elämän parantuvan huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenme olleet vastaavassa tilanteessa - ei tukiverkkoja ym. Tuo on raskasta aikaa ja kannattaa hyväksyä, ettei kaikki ole täydellistä. Keskittykää nyt täysillä lapseen...ja nauttikaa perheen yhteisistä hetkistä. Parisuhdetta ehtii hoitaa myöhemminkin.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
En tiedä olisiko tilanne helpompi, jos asuisimme lähempänä sukuani ja sitä lähipiiriä, joka minulla oli kotipaikkakunnallani.. Tuntuu että ongelma on suhteessamme tai jokin minun ja miehen välillä on mennyt rikki, mutta en tiedä mikä. Haluaisin nauttia hänen kanssaan yhdessä tästä ajasta, mutta hän sulkee minut pois ja lapsikin vaikuttaa tuntuvan hänestä vain velvollisuudelta. Jatkuvasti sellainen tuntemus ja ilmapiiri kuin mies olisi minulle yhä vihainen tai katkera jostain.- Ap
Hän on henkisesti keskenkasvuinen ja mustasukkainen ajasta jonka annat vauvalle ja harmissaan siitä että kroppasi on muuttunut. Lapsen mukanaan tuoma vastuu pelottaa ja hän on taantunut teini-ikäiseksi. Älä tee hänen kanssaan enempää lapsia.
Päivitystä..
Saatiin se kauan odotettu aika perheterapiaan, mutta mies petti lupauksensa viimeisen kerran ja perui sen selkäni takana. Otin pari viikkoa sitten asumuseron ja tuntuu kuin pystyisin pitkästä aikaa hengittää vapaasti! Olokin on ollut paljon parempi ja pirteämpi, kun mies ei ole rähjäämässä, tiuskimassa ja osoittamassa mieltään. Luulin miehenkin nauttivan olostaan vihdoin yksin, sillä yritti niin pitkään ja aktiivisesti saada minut ja lapsen tuntemaan olomme pelkäksi jatkuvaksi rasittavaksi taakaksi asuessamme yhdessä, mutta ei.. Nyt on muuttunut ääni kellossa ja pommittaa minua kaikilla niillä asioilla, mitkä olisin halunnut kuulla silloin, kun asuimme yhdessä. Tuntuu vain, että se on nyt liian myöhäistä, jos ei nyt todella osoita muuttuneensa, mutta se on jäänyt vielä näkemättä.. Eniten harmittaa se, että nyt kun tämän ei ole pakko viettää aikaa lapsen kanssa, niin ei vietä enää sitä vähääkään aikaa tai osoita mitään mielenkiintoa tämän olemassaoloa kohtaan. Minulla ja lapsella menee muuten erinomaisesti ja voin nyt keskittyä olemaan paras mahdollinen vanhempi hänelle, kun muut häiriötekijät ovat karsiutuneet arjestamme.
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivitystä..
Saatiin se kauan odotettu aika perheterapiaan, mutta mies petti lupauksensa viimeisen kerran ja perui sen selkäni takana. Otin pari viikkoa sitten asumuseron ja tuntuu kuin pystyisin pitkästä aikaa hengittää vapaasti! Olokin on ollut paljon parempi ja pirteämpi, kun mies ei ole rähjäämässä, tiuskimassa ja osoittamassa mieltään. Luulin miehenkin nauttivan olostaan vihdoin yksin, sillä yritti niin pitkään ja aktiivisesti saada minut ja lapsen tuntemaan olomme pelkäksi jatkuvaksi rasittavaksi taakaksi asuessamme yhdessä, mutta ei.. Nyt on muuttunut ääni kellossa ja pommittaa minua kaikilla niillä asioilla, mitkä olisin halunnut kuulla silloin, kun asuimme yhdessä. Tuntuu vain, että se on nyt liian myöhäistä, jos ei nyt todella osoita muuttuneensa, mutta se on jäänyt vielä näkemättä.. Eniten harmittaa se, että nyt kun tämän ei ole pakko viettää aikaa lapsen kanssa, niin ei vietä enää sitä vähääkään aikaa tai osoita mitään mielenkiintoa tämän olemassaoloa kohtaan. Minulla ja lapsella menee muuten erinomaisesti ja voin nyt keskittyä olemaan paras mahdollinen vanhempi hänelle, kun muut häiriötekijät ovat karsiutuneet arjestamme.- AP
Mies se siellä rakkauspommituksella yrittää saada palvelijaansa takaisin. Tiedät kuitenkin käytännön kokemuksesta, millainen mies on. Oma eksäni oli jopa katkera siitä, ettei hän saanut enää ankeuttaa elämääni ja jauhoi, kuinka minä varmasti olen tyytyväinen "kun hän ei ole enää pilaamassa täydellistä elämääni".
Kaikkien epäkypsien m...jen kanssa niitä lapsia hankitaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten teillä menee ap, sinulla ja lapsella? Onko mies älynnyt että mitä tapahtuikaan ja miksi? Toivottavasti teillä menee hyvin. Ilman miestä.
Alue: Aihe vapaa
Pohtikaas naiset vähän ennakkoon millaisten kanssa lisäännytte. Jos mies on ollut itsekäs mieslapsi jo ennen lapsia, ei hän siitä miksikään muutu. Miehen luonteella on väliä, katso mitä hän tekee, miten kohtaa toiset, miten riitelee jne. äläkä usko mitä sanoo. En usko sekuntiakaan, että mies oli ennen lapsia huomaavainen, ahkera, teki vähintään puolet kotitöistä jne. ja kun lapsi tuli niin taantui kiukuttelevaksi teiniksi, eikä osallistu tai tee mitään.