Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole koskaan käynyt tunnustamassa minua ja siskopuoltani lapsikseen, yrittää jättää perinnöttä. Isyydessä ei mitään epäselvyyttä. On vain niin törkeä hullu, että yrittää jättää vielä perinnöttäkin sen jälkeen kun ei ikinä maksanut penniäkään elatusmaksuja.
Voi kyllä vaatia perintö-osuuttasi, kun hän kuolee. Ota asianajajaan yhteyttä. Isyys kyllä näkyy virkatodistuksesta.
Ei tietenkään näy virkatodistuksessa, jos isä ei ole tunnustanut.
Vanhempani erosivat 1970-luvulla, isä löysi uuden parikymmentä itseään nuoremman vaimon. Tämä ei koskaan sietänyt meitä isän lapsia, vaan oli jopa vuosikausia kokonaan puhumatta meille - aikamoista käytöstä alle kymmenvuotiaita lapsia kohtaan!
Kun isäni kymmenen vuotta sitten kuoli, marssi tuore leski heti seuraavana päivänä asianajajan puheille järjestämään isän koko omaisuuden itselleen. Otti jopa auton, vaikka ainakin se olisi oikeasti pitänyt osittaa ja lesken maksaa autosta osuus meille isän lapsille.
Hautajaisiin leski oli kutsunut koko sukunsa ja ylikin, jopa jonkun siskonsa ex-miehen. Isän puolelta ei ketään muita kuin lapset. Muistotilaisuudessa leski käänsi selkänsä meille lapsille ja kutsui vain sukunsa kylään isän maksamaan taloon - leski oli työskennellyt vain muutaman kuukauden vuodessa puutarhurina, kun taas isä oli vuosikymmeniä tehtaassa.
Siellä oli sitten joku siskon poika, nelikymppinen työttömän näköinen tyyppi, jolle leski ilmeisesti lahjoitti isän kaikki tavarat, jopa hänen pyssynsä. Leski oli keksinyt että tämä siskonpoika ryhtyy taloon jonkinlaiseksi isännäksi. Kun ei ole leskeltä edes joulukorttia kuulunut, niin en tiedä miten lopulta oikeasti kävi. Toivotaan että kun leskestä aikanaan aika jättää, on talo edes sellaisessa kunnossa että siitä ei koidu meille lapsille kustannuksia.
Kaikille neuvoksi että kannattaa vaatia pesän jakoa heti. Kiva olla taloudellisesti kytköksissä ahneen narsistin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole koskaan käynyt tunnustamassa minua ja siskopuoltani lapsikseen, yrittää jättää perinnöttä. Isyydessä ei mitään epäselvyyttä. On vain niin törkeä hullu, että yrittää jättää vielä perinnöttäkin sen jälkeen kun ei ikinä maksanut penniäkään elatusmaksuja.
Kai hänet on tuomittu esim. elatusmaksuja maksamaan lapsilleen, jos kerran isä on. Ja silloin lasten tulee saada myös perinnöstä osansa.
Vierailija kirjoitti:
Kun sekä äiti että isä muutaman vuoden välein kuoli, molempien kuoltua piti maksaa valtiolle useampi kymppitonni rahaa. Perinnöstä, mihin kuuluva omaisuus oli jo moneen kertaan verotettu. Äidiltä jääneessä perinnössä oli mukana kolme vuotta aiemmin kuolleen enon perintö. Äiti maksoi silloin perintöveron (enolla ei ollut muita perillisiä kuin sisko). Nyt samasta omaisuudesta piti taas maksaa uusi perintövero. Ei ole rajaa valtion ahneudella.
Mutta ku mutta ku vain rikkaat voivat periä niinku...
Suuret ikäluokat ovat kuolemassa pois ja jättävät perintöjään pieneneville ikäluokille. Sitten valtio - tuo ahne paskiainen ja orjuuttaja kehtaa valittaa kun perinnöt jäävät valtiolle. Voi voi.siinä virkamieheltä menee jopa tunti työaikaa kun tttuella oleva ei voikaan ottaa vastaan arvotonta risukasaa jostain hevonvituntakahikiältä.
Osuus kuolinpesästä. Testamentissa se määrätään eräälle poliittiselle järjestölle.
lapseni ovat virallisesti ilmoittaneet etteivät kiistä testamenttia.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani erosivat 1970-luvulla, isä löysi uuden parikymmentä itseään nuoremman vaimon. Tämä ei koskaan sietänyt meitä isän lapsia, vaan oli jopa vuosikausia kokonaan puhumatta meille - aikamoista käytöstä alle kymmenvuotiaita lapsia kohtaan!
Kun isäni kymmenen vuotta sitten kuoli, marssi tuore leski heti seuraavana päivänä asianajajan puheille järjestämään isän koko omaisuuden itselleen. Otti jopa auton, vaikka ainakin se olisi oikeasti pitänyt osittaa ja lesken maksaa autosta osuus meille isän lapsille.
Hautajaisiin leski oli kutsunut koko sukunsa ja ylikin, jopa jonkun siskonsa ex-miehen. Isän puolelta ei ketään muita kuin lapset. Muistotilaisuudessa leski käänsi selkänsä meille lapsille ja kutsui vain sukunsa kylään isän maksamaan taloon - leski oli työskennellyt vain muutaman kuukauden vuodessa puutarhurina, kun taas isä oli vuosikymmeniä tehtaassa.
Siellä oli sitten joku siskon poika, nelikympp
Muuten ihan hyvä tarina mutta tuo "työttömän näköinen tyyppi" karisti kaikki sympatiat puoleltasi. En vihaa mitään ihmisryhmää enempää kun työttömien vihaajia(kiusaajia) Eli ihan oikein sinulle kiusaajalle oli!
Tytär pisti lesken, äitinsä, maksamaan jakamattoman kuolinpesän kulut, mutta samalla ylipuhuu tätä luopumaan isän perinnöstä. Leskellä jo muistisairauden oireita, tytär viisikymppinen alkkis, joka hyvätuloisesta työstä huolimatta saanut koko elämänsä ajan äidiltään rahaa.
Jännityksellä odotan, saako huijattua leskeltä nimen paperiin ja miten kauan ja paljon kehtaa rahaa lypsää.
En voi ymmärtää, miksi sisaret kinastelevat keskenään vanhempiensa omaisuudesta.
Älkää hankkiko ikinä kahta enempää lapsia, niin niiden ei tarvitse koskaan perinnönjaossa tapella toistensa kanssa
"Tytär pisti lesken, äitinsä, maksamaan jakamattoman kuolinpesän kulut, mutta samalla ylipuhuu tätä luopumaan isän perinnöstä. "
Eihän tuossa ole äidille mitään perintöä tulossa koska on lapsia eli siis rintaperillisiä. Äiti ei edes ole kuolinpesän osakas.
Vierailija kirjoitti:
"Tytär pisti lesken, äitinsä, maksamaan jakamattoman kuolinpesän kulut, mutta samalla ylipuhuu tätä luopumaan isän perinnöstä. "
Eihän tuossa ole äidille mitään perintöä tulossa koska on lapsia eli siis rintaperillisiä. Äiti ei edes ole kuolinpesän osakas.
Leski on kuolinpesän osakas.
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole koskaan käynyt tunnustamassa minua ja siskopuoltani lapsikseen, yrittää jättää perinnöttä. Isyydessä ei mitään epäselvyyttä. On vain niin törkeä hullu, että yrittää jättää vielä perinnöttäkin sen jälkeen kun ei ikinä maksanut penniäkään elatusmaksuja.''
Voitte nostaa isyyskanteen isyyden vahvistamiseksi. Se voidaan tehdä jopa isänne kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole koskaan käynyt tunnustamassa minua ja siskopuoltani lapsikseen, yrittää jättää perinnöttä. Isyydessä ei mitään epäselvyyttä. On vain niin törkeä hullu, että yrittää jättää vielä perinnöttäkin sen jälkeen kun ei ikinä maksanut penniäkään elatusmaksuja.
Kai hänet on tuomittu esim. elatusmaksuja maksamaan lapsilleen, jos kerran isä on. Ja silloin lasten tulee saada myös perinnöstä osansa.
Haloo!!! Isä ei ole tunnustanut lapsiaan.
Puolitotuuksia, väärinymmärryksiä, sekoilua jo peruskäsitteiden kanssa ja hyvää tarkoittavaa jokellusta. Ei siis mitään uutta auringon alla. Järjestäkää asianne ammattilaisen kautta. Ei ole oma lehmä (enää) ojassa.
- juristi
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää, miksi sisaret kinastelevat keskenään vanhempiensa omaisuudesta.
Älkää hankkiko ikinä kahta enempää lapsia, niin niiden ei tarvitse koskaan perinnönjaossa tapella toistensa kanssa
Älkää hankkiko kahta enempää, niin ei tarvi perinnönjaossa tapella? Kyllähän ne kaksikin tappelee. Kun on vain yksi, ei tarvitse tapella.
Meitä on kaksi ja riita tuli olemattomasta perinnöstä. Sisko ei olisi halunnut jakaa pesää, koska tarvitsi minut maksajaksi pesän kuluihin kun pesällä ei ollut käteisvaroja. Minä en halunnut muuta kuin päästä pesästä eroon. Viimein vaadin jakoa. Käytännössä annoin hänelle kaiken. Sain pesästä kukkamaljakon ja kuusi lautasta.
Ketju on vanha enkä muista olenko jo kommentoinut, mutta tämä on törkeintä mitä tiedän: kun isoäitini kuoli, tätini vaati että perunkirjoitus pidetään hautajaispäivänä, heti muistotilaisuuden jälkeen.
"Muuten ihan hyvä tarina mutta tuo "työttömän näköinen tyyppi" karisti kaikki sympatiat puoleltasi. En vihaa mitään ihmisryhmää enempää kun työttömien vihaajia(kiusaajia) Eli ihan oikein sinulle kiusaajalle oli!"
Hyvä tarina? Käytät tällaisia tarinoita viihteenä, ja olet kaiken huipuksi ilkeä tarinan kertojaa kohtaan. Kokeilepa mielenterveyspalveluita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näissä jutuissa sitä, että joku meni ja tyhjensi kaiken arvokkaan pesästä kun toiset olivat perunkirjoituksessa....
Eikös se tyhjentäminen ole kavallusta! Ja varsinkin jos nyt vaikka jotkut jonkin rahan arvoiset korut vie....
Ei näitä juttuja voi kuin ihmetellä, mutta tarinoitahan tuo aloittaja pyysikin kirjoittamaan...
Irtaimistollakin on perunkirjoituksessa jokin rahallinen arvo!
Tavanomaisella irtaimistolla ei nykyään ole arvoa ja sitä ei tarvitse eritellä perukirjaan.
Nykyään monella on Arabiaa ja muuta design-tavaraa joka oli siihen aikaan ihan arkikäyttöesineitä.
Esim. Arabian sininen maisema astiasto on helposti monen sadan euron arvoinen.Arvo
kirpputorilla myytäessä ja perukirjassa ilmoitettaessa on vähän eri asioita:). Verottajan mukaan alle 4 000 euron esineitä ei tarvitse perukirjaan merkitä. Siitä näkökulmasta ne ovat tavanomaista (ja arvotonta) koti-irtaimistoa, vaikka niistä myöhemmin sitten joku muutaman satasen maksaisikin.
On ihmiset sekaisin, jos jaksavat perinnönjaossa riidellä jostain satasista tai muutamasta tonnista. Eikö nyt pitäisi olla ihan muita asioita mielessä.
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää, miksi sisaret kinastelevat keskenään vanhempiensa omaisuudesta.
Älkää hankkiko ikinä kahta enempää lapsia, niin niiden ei tarvitse koskaan perinnönjaossa tapella toistensa kanssa
Minulla on kolme aikuista lasta, jotka tulevat hyvin toimeen keskenään. En aio jättää juuri mitään kiinteää omaisuutta jälkeeni, pelkkää finanssivarallisuutta. Eipähän tarvitse tapella. Kesäpaikan, joka ei oikein ketään näistä kiinnosta, olen yhtiöittänyt kun se muodostuu useammasta tilasta. Voivat sitten kukin periä yhtiön osakkeita ja järjestellä asiat miten huvittaa. Omasta asunnosta aion luopua hyvissä ajoin ja muuttaa vuokralle. Perinnönjako on helppoa, kun on vain vähän kiinteää omaisuutta.
Voi kyllä vaatia perintö-osuuttasi, kun hän kuolee. Ota asianajajaan yhteyttä. Isyys kyllä näkyy virkatodistuksesta.