Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini sisko muutti tilapäisesti asumaan isovanhempieni taloon, joka jäi tyhjilleen isoäidin kuoleman jälkeen ja täti oli samaan aikaan muuttamassa vuokra-asunnosta toiseen ja odotti uuden vapautumista. Äitini ja pari muuta sisarusta totesivat silloin asian olevan ok, kun oleskelun piti olla tilapäistä ja talo oli tyhjillään ja ei oltu päätetty, mitä sen kanssa tehdään.
Tilapäinen asuminen on nyt kestänyt kohta 20 vuotta ja täti kotiutunut oikein hyvin. Pitää taloa omanaan ja kukaan muu sisaruksista ei ole saanut sieltä edes valokuvia ym muistoesineitä, koska ne tädin mukaan kuuluvat taloon. Pakolliset menot jaetaan sisarusten kesken, koska täti on pienituloinen eikä myymisestä uskalla kukaan edes puhua - silloinhan sisarukset heittäisivät köyhän siskonsa kadulle.
Oma äitini on vakavasti sairas ja ei jaksa enää ajatella koko asiaa. Ennustan kohta päätyväni tähän keskusteluun härskinä sukulaisena, joka kehtaa äitinsä kuoltua kysyä milloin kuolinpesän yksi osakas olisi valmis muuttamaan pois tai lunastamaan muiden osuuden itselleen.Onpa siinä täti-ihmisellä hyvä diili. Saa asua ilmaiseksi ja muut sisarukset vielä maksavat asumisen. Pesän voi tietysti kuka tahansa osakas vaatia jakoon ja se on silloin pakko jakaa. Tosin noin pitkään siellä talossa asuneen tädin häätäminen voi olla työläs tehtävä. Mutta eihän tuossa tilanteessa kokonaisuutena ole mitään järkeä.
Käräjäoikeudesta voi hakea pesänjakajaa kuka tahansa pesän osakas. Eli, kun äitinsä kuolee, vaatii pesää jaettavaksi sen jälkeen.
Appiukko on hoitanut vanhemmilta jäänyttä kuolinpesää. Paikka on ollut asumatta jo yli 20 vuotta. Olisi halunnut alussa ostaa sen itselleen mutta neljä muuta eivät suostuneet myymään. Nyt kuolinpesän naapuripaikkakunnalle on virinnyt matkailutoimintaa ja kaksikin appiukon veljenpoikaa olisi "ostamassa" paikkaa. Kumpikin olettaa että appiukko lahjoittaisi osuutensa ilmaiseksi. Siis sen jälkeen on vuosikymmeniä pitänyt huolta paikasta, korjaillut kattoa, korjannut tihutöiden jälkiä, ajanut satoja kilometrejä varmistamaan että paikat ovat kunnossa. Kehtasivat vielä arvostella että miten peltojen on annettu villiintyä eikä niitä ole pidetty kunnossa. Ketään muuta paikan kunnossapito ei ole kiinnostanut eivätkö ole paikalla käyneet yli 10 vuoteen, mutta toki nyt jälkeenpäin arvostellaan miten kaikki on väärin tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuuppauuno kirjoitti:
Leski otti edesmenneelle puolisolle lahjaksi antamansa korut takaisin, ja antoi ne biologiselle lapselleen.
Mitähän törkeää tuossa oli? Eikös ne korut kuuluneet leskelle? Leskellähän on avio-oikeus puolisonsa omaisuuteen tämän kuoltua. Vai olenko väärässä?
Leskellä on oikeus tasinkoon eli omaisuus puoliksi. Jos vainaja oli lapseton, silloin leski myös perii.
Mutta eikös leskellä ole opikeus hallita sitä koko omaisuutta? Vai onko ihan pakko alkaa jakaa irtaimistoakin perillisille? En ole koskaan kuullut, että näin vaadittaisiin. Vaikka siis vainajalla olisi lapsiakin.
Toki leski saa antaa tavaraa kelle tahtoo.
Ei ole oikeutta hallita, pesä tulee jakaa jos yksikin pesän osakas sitä vaatii. Ainoastaan asumisoikeus on eli asuntoa ei saa myydä alta pois eikä häätää. Testamentilla vidaan määrätä niin että pesä pidetään jakamattomana ja lesken hallinnassa.
No jos sitä asuntoa ei voi lesken alta myydä pois, niin mitä se pesän jakaminen sitten tarkoittaa? Mitä siinä jaetaan?
Siltä leskeltäkö aletaan vaatia rahaa vainajan kuolinpesän osakkaille? Mutta jos rahaa ei ole, eikä asuntoa voi myydä, niin mistä leski rahat ottaa?
Tekee velkaa? Mutta jos kukaan ei sitä velkaa hänelle myönnä? Eihän sitä asuntoa voi velan vakuudeksikaan ottaa, kun se on puoliksi kuolinpesän omaisuutta.
Kuolinpesä voidaan jakaa, vaikka leski jäisi asuntoon asumaan. Esim. leski omistaa asunnosta puolet ja kaksi lasta saa kumpikin asunnosta omistukseensa neljäsosan. Lapsilla ei vain ole omistuksestaan käytännössä mitään hyötyä niin kauan kuin leski asuu asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa kiitän onneani siitä että olen ainoa lapsi..
Tai ainakin uskot olevasi. Ehkä löytyy lehtolapsi jostain, tai vuosikymmeniä sitten adoptioon annettu sisarus.
Vanhemmillasi voi myös olla jollekin taholle tehty testamentti, oikea tai väärennetty, tai ymmärtämätöntä vanhusta huijaamalla tehty.
Tai toinen vanhemmistasi on ollut nuoruusvuosinaan naimisissa ja eronnut, mutta ositus on jäänyt tekemättä.
Ei vainkaan, sun kohdalla varmaan kaikki on hyvin, mutta monelle on tullut kaikenlaista aivan puskista.
Kaikki ne tapaukset joissa vainajaa ei ole vielä edes haudattu ja jo aletaan puhua omaisuuksista ja perinnöistä. Siis rintaperilliset alkavat....
Ei voi käsittää? Vaikka ei olisi edes pitänyt perinnönjättäjästä, pitäisi olla käytöstapoja ja hienotunteisuutta sekä malttia odottaa edes n. kolme kuukautta jolloin perukirjat pitää olla,a tehtynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummelin kuoltua tytär joka oli katkaissut välit muihin 10v aiemmin ilmestyi haaskalintuna paikalle vaatimaan perinnöstä lakiosuutensa, vaikka mummeli oli rajannut kyseisen tyttären pois testamentissaan. Kyseinen tytär ei toki osallistunut asunnon ym tyhjentämiseen, mutta raha kyllä kelpasi. Siinä sitten toinen tytär ja tämän lapset käyttivät kuukauden verran illat ja viikonloput asunnon tyhjentämiseen, kamojen kierrätykseen ja hoitivat lopulta myös asunnon myyntiin liittyvät asiat ja loppusiivouksen. Mitään muuta yhteydenpitoa ei tytärtenkään kesken ole ollut sen jälkeenkään, mutta eiköhän haaskalintu taas ilmesty paikalle jos siskonsa kuolee ennen häntä itseään. :)
Miksi puhut halveksivasti tästä kuolleesta (mummeli on halventava sana)? Mitäjos sinua sanottaisi mummeliksi? Tykkäisitkö?
Jaa että mitä että?!😳😳 Liekö murre-ero, koska meilläpäin mummeli on selvästi iäkäs naisoletettu, vieläpä jollainlailla herttainen tai muuten kivan oloinen. Joissain tapauksissa myös vähän niin kuin hellittelymuoto sanoista mummu, isoäiti, mumma tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli yleistä, että perheen esikoinen tai myöhemmin syntynyt miespuolinen peri maat ja mannut ja perheen tytöt saattoivat saada koruja tai liinavaatteita tai vastaavaa perinnöksi.
Tämä oli monella tapaa järkevä tapa toimia, koska yleensä tilat olivat niin pieniä, että niitä ei oikein voinut pilkkoa osiksi, että säilyisivät elinkelpoisina. Siksi yleensä valittiin tilalle jatkaja, joka huolehti siitä ja muut pojat opiskelivat sitten itselleen jonkin ammatin ja elättivät itsensä sillä. Tytöt menivät sitten naimisiin toisille tiloille. Ei varmastikaan oikeudenmukaista nykypäivän standardien mukaan, mutta aivan ymmärrettävää omana aikanaan.
Saivat edes jotakin.
Tiedän tapauksen. Perintö jaettiin. Vanhin poika sai tilan. Nuoremmat lapset saivat nykyrahassa jotakin 25 000€. Perusteluna oli, että nämä olivat saaneet koulutuksen, jota vanhin poika ei ollut halunnut.
Tilan saanut viljeli tilaa pari vuotta. Sen jälkeen hän yritteli sitä ja tätä noin 15 vuotta, kunnes myi maat ehkä kymmenkertaisella summalla siitä, mitä nuoremmat sisarukset olivat saaneet. Tämän jälkeen hän joi itse sä hengiltä alle 10 vuodessa suurimman osan rahoistaan tuhlanneena.
Maat olivat olleet talon maita, lähinnä metsää, josta oli saanut tuottoa tällä välilläkin. Lain mukaan kaikki meni oikein, mutta ihmetyttää näiden muiden sisarusten lammasmaisuus ja mielistelynhalu, kun luopuivat tavallaan perinnöstään. Eri asia, jos veli olisi hoitanut tilaa. Nythän he mahdollistivat maaomaisuuden realisoinnn ja veljensä harrastuksen kokopäivätoimisena alkoholistina.
Jälkiviisaus on helppoa viisautta. Jospa se näytti hyvinkin siltä , että vanhimmasta pojasta on viljelijäksi ja alkuun ( sen pari vuotta nyt ainakin) homma hoituikin.
Mistäpä sen olisi voinut tietää, että siinä noin käy.
Kyllähän moni menettää työnsä ja kaikki rahansa ja omaisuutensa niin perityt kuin itse tienatutkin juomisen takia. Eihän sitä kukaan suunnittele näin käyvän.
Sanotaan näin, että merkit olivat jo näkyvissä.
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran koen tarvetta tulla huomauttamaan, ettei kenenkään tule ikimaailmassa uskoa tällaisista ketjuista luettuihin "ohjeisiin".
Terv.
Juristi
Aamen.
Oletko kuullut puolisoiden tekemästä keskinäisestä testamentista? Sillä muutetaan järjestystä, paitsi lakiosaan sillä ei voida vaikuttaa.
moi
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Ja mielellään tehkää itse, kun lakimies maksaa liikaa. Sitten ne väännöt vasta alkaa, kun aletaan vääntää tulkinnasta 😂
Eno sanoi vaimolta evätystä pikkuperinnöstä, jos meiltä viedään markkakin, menköön vaikka kunnalle. Ei mennyt,meni kaikki lakimiehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää niitä testamentteja niin ei jää väännöille niin paljon tilaa.
Aloitustakaan en ihan ymmärtänyt. Miten mummo ajatteli että omaisuutta menisi lapsenlapsille, jotka eivät ole edes perikunnan osakkaita?
Ja mielellään tehkää itse, kun lakimies maksaa liikaa. Sitten ne väännöt vasta alkaa, kun aletaan vääntää tulkinnasta 😂
Ja jonkin juristinretkun tekemänä ongelmilta muka välttyy, HAH !
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan sellaiset henkilöt jotka eivät ole varsinaisia perillisiä voivat olla hyvin ahneita. Tarkoitan perillisten puolisoja. Kun mun isä kuoli niin veljeni kanssa oltiin asioissa hyvin sopuisia, ei mitään ongelmaa. Veljen vaimo alkoi kuitenkin soitella mulle ja uhkailla että jos yritän häntä huijata niin hän on todella vaarallinen. Olin kyllä aivan ihmeissäni, siis veljen vaimo joka ei ollut edes perijä. Isäni oli tehnyt selkeän testamentin joka ei jättänyt tulkinnanvaraa. Isäni teki tuon lopullisen testamentin alle vuosi ennen kuolemaansa kun oli jo sairas ja toivoa paranemisesra ei ollut (syöpä).
On näitä muitakin nähty. Sopuisat ja rauhalliset ihmiset muuttuvat pedoiksi kun ovat mahdollisesti jotain saamassa. Mulla on isosiskopuoli äidin puolelta. Hän on ilmaissut että siinä vaiheessa kun äiti kuolee niin on huono juttu kun mä asun lähempänä äitiä ja saatan ehtiä asunnolle ensin viemään tavaraa. Siis ihan oikeasti, miten joku voi ajatella noin. No tässä tapauksessa oli vähän pakko kuitata takaisin. Asunto jossa äiti asuu oli alunperin edesmenneen isäni omistuksessa. Vanhemmillani oli avioehto eli asunto siirtyi minulle ja veljelleni. Äidillä elinikäinen asumisoikeus. Ilmoitin siskopuolelleni että esimerkiksi äidin asunnossa olevat antiikkiesineet ovat isäni hankkimia aikanaan (tådokumentit löytyy) eli esineet kuuluvat minulle ja veljelleni eivät siskopuolelle. Suuttui ja haukkui minut paskapääksi,
Oliko teillä sama äiti?
Enon poismenon jälkeen yksi serkuista jolle eno oli setä alkoi vaatimaan itselleen enon autoa vaikkei ollut tuon taivaallista välittänyt sedästään hänen eläissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuuppauuno kirjoitti:
Leski otti edesmenneelle puolisolle lahjaksi antamansa korut takaisin, ja antoi ne biologiselle lapselleen.
Mitähän törkeää tuossa oli? Eikös ne korut kuuluneet leskelle? Leskellähän on avio-oikeus puolisonsa omaisuuteen tämän kuoltua. Vai olenko väärässä?
Leskellä on oikeus tasinkoon eli omaisuus puoliksi. Jos vainaja oli lapseton, silloin leski myös perii.
Mutta eikös leskellä ole opikeus hallita sitä koko omaisuutta? Vai onko ihan pakko alkaa jakaa irtaimistoakin perillisille? En ole koskaan kuullut, että näin vaadittaisiin. Vaikka siis vainajalla olisi lapsiakin.
Toki leski saa antaa tavaraa kelle tahtoo.
Kuolinpesästä ei saa antaa mitään tavaraa kenellekään. Perinnönjako määrittää mikä kuuluu kenellekin.
Kuinka kauan se kuolinpesä on olemassa?
Mun isä kuoli v. 1980. Siitä astiko mun äiti on asunut kuolinpesässä?
Eikä mitään tavaraa ole saanut antaa pois? Itse asiassa asuivat vuokralla, joten kyse on vaan irtaimistosta. Se irtaimistoko on se kuolinpesä?
Isäni kuoli 1998 ei olla pesää jaettu, toki kun äiti muutti pienempään jotain irtaimistoa mitä haluttiin saatiin mukaan. Mutta pesä on jakamatta edelleen niin kauan kuin äitini elää.
Äitini miesystävä kuoli ei yhteisiä lapsia eikä muutenkaan.Miehen sisarukset olivat jo ennen ruumiin kylmenemistå jakamassa vaatteita ja huonekaluja hyvä kun ei vieneet tuhkia pesästä.
Oltiin isotädin 90-vuotisjuhlissa pienen suvun kesken. Tätini ja serkkuni puhuivat ääneen, kuka ottaa minkäkin taulun ja tavaran, kun isotäti kuolee. Siis ihan isotädin kuullen jakoivat hänen omaisuuttaan!
Isotätini jätti heidät perinnöttä 😀 niin oikein.
Just kävin viimeiset 5 vuotta perintöriitoja ensin faijan ja sitten mutsin perinnöstä. Molemmilta puolilta suvut paljastuivat idiooteiksi, jotka halusivat vain nopeasti kiinni perintöön. Ja siinäkin piti sitten tuoda kaikenlaisia tarinoita esille oman perintöosuuden maksimoinniksi. Mistään ei ollut tietenkään virallisia dokumentteja, mutta se veivaamisen määrä... Ei jeesus... Mielestäni pitäisi saada laki, jossa perintö tulee jakaa tiettyyn päivään mennessä. Jos ei pesä itse saa tehtyä niin sitten yleinen pesänselvittäjä. Nythän noita voidaan venyttää vaikka mihin saakka jos löytyy yksikin kuspää joukosta.
Vierailija kirjoitti:
Just kävin viimeiset 5 vuotta perintöriitoja ensin faijan ja sitten mutsin perinnöstä. Molemmilta puolilta suvut paljastuivat idiooteiksi, jotka halusivat vain nopeasti kiinni perintöön. Ja siinäkin piti sitten tuoda kaikenlaisia tarinoita esille oman perintöosuuden maksimoinniksi. Mistään ei ollut tietenkään virallisia dokumentteja, mutta se veivaamisen määrä... Ei jeesus... Mielestäni pitäisi saada laki, jossa perintö tulee jakaa tiettyyn päivään mennessä. Jos ei pesä itse saa tehtyä niin sitten yleinen pesänselvittäjä. Nythän noita voidaan venyttää vaikka mihin saakka jos löytyy yksikin kuspää joukosta.
Ei kai muulla suvulla ole mitään asiaa mutsisi ja faijasi perintöihin kuin mahdollisilla sisaruksillasi.
Ei lesken tarvitse antaa tätä irtaimistoa perillisille.
Jos ei ole muuta jaettavaa, esim, rahaa niin loput jaetaan vasta kun leskinen kuolee.