Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Mummon hautajaiset ( pappa kuollut jo aiemmin) muuttuivat perinnönjako-ja käräjäsalimeiningiksi jo ennenkuin pappi tuli edes siunaamaan vainajaa.
Siinä ahneet rintaperilliset alkoivat tappelemaan siitä , kuka saa sohvarymän ja kenelle tulee kaappikello. Malttoivat olla hiljaa edes sen hetken että pappi sai sanottua sanottavansa, mutta virren aikana nämä sankarit alkoivat taas syytellä toisiaan ja sähisten uhkailivat kuuluisalla " raastuvassa tavataan"- fraasilla.
Hivenen hävetti istua siinä kirkon penkissä kuuntelemassa sitä riitelyä, kun itse olin myös perintökaaren mukaisesti perijä, sillä toinen vanhempani oli kuollut vähän aiemmin. Toivoin ettei kukaan sitä edes muistaisi, sillä olin siellä kunnioittamassa mummon muistoa, enkä riitelemässä antiikkisesta kahvipurkista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus myös ne iäkkäät vanhemmat järjestelevät asioita mieleisekseen ja jättävät kertomatta asioita. Sukulaisten perheessä tytär on äidin prinsessa ja poikaa käytetään fyysisten töiden tekemiseen ja miniää tietysti inhotaan anopin toimesta.
Vanhemmat myivät hyväkuntoisen mökin tyttärelle (en tiedä millaiseen alihintaan), mutta eivät vahingossakaan kertoneet sitä pojalle vaan mökkiä käytettiin vanhaan malliin. Eli poika soitettiin paikalle tekemään polttopuut, pihan raivaustyöt jne jne. (eihän prinsessa ja miehensä voi mitään tehdä.) Joskus vuosien jälkeen poika sai sattumalta tietää, että sisar omistaakin mökin eikä vanhemmat, eli on tehnyt siskolleen vuosikaudet ilmaista työtä eikä koskaan tule osaa mökistä perimään. Yllätys yllätys sekä vanhemmat että sisar hämmentyivät suuresti, että minkä ihmeen takia veli on loukkaantunut, että "eihän mikään ole muuttunut". Ja luonnollisesti syyttävät MINIÄÄ siitä, että poika ei enää orjana ole mökkitöissä. Itse eivät millään lailla voi myöntää, että salasivat asian, jotta poikansa hoitaisi mökkiä kuten ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä perit isäsi omaisuuden. Sinä saat omalla testamentilla määrätä omasta omaisuudestasi miten haluat. Eli ei isäsi testamentissa oleva "avio-oikeuden poissulkeva" poista sinun oikeutta määrätä miten haluat omaisuudestasi.
Saat testamentata puolisollesi. Mutta mieti, haluatko omaisuuden menevän kokonaan "väärään sukuun". Voit testamentissa määrätä myös ns. toissijaisen perillisen. Mutta siis. Saat testamentata miten haluat.
asianajaja
Siis meneekö se niin, että (olen lapseton) testamenttaan puolet omaisuudestani avopuolisolleni ja puolet sisarelleni ja suljen siskon puolison pois, niin omaisuuteni silti voi hänelle hänelle siskoni kuoleman jälkeen? Siskoni on naimisissa peliongelmaisen mattinykäsen kanssa. Kuitenkin haluan, että sisareni saa vanhemmilta perityn omaisuuteni, joka on ollut meille aina yhteinen ja rakas (talo, saari ja mökki). Jos lapseton sisareni kuolee ennen miestään, niin onko niin, että omaisuus menee silti miehelle? Sitä en tosiaankaan halua.
Näin se valitettavasti menee. Mutta voithan sinä antaa käyttöoikeuden sisarellesi ja omistus pysyy jollain joka ei sitä hassaa.
En tiedä, onko niin törkeää, koska kaikki tiedämme asiasta, mutta meidän perheessä isäni on yrittäjä. Yritys on ihan menestynyt ja vakavarainen. Äitimme on ollut koko ikänsä edustusrouvana ja kotiäitinä.
Koko isäni (ja myös sitä kautta äitini) omaisuus menee vanhimmalle veljelleni. Käytännössä me muut (kaksi tytärtä) jäämme ilman. Vähän asia on ehkä kaihertanut mieltäni, mutta tämä on isäni tahto.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko niin törkeää, koska kaikki tiedämme asiasta, mutta meidän perheessä isäni on yrittäjä. Yritys on ihan menestynyt ja vakavarainen. Äitimme on ollut koko ikänsä edustusrouvana ja kotiäitinä.
Koko isäni (ja myös sitä kautta äitini) omaisuus menee vanhimmalle veljelleni. Käytännössä me muut (kaksi tytärtä) jäämme ilman. Vähän asia on ehkä kaihertanut mieltäni, mutta tämä on isäni tahto.
:O mitä helvettiä, eihän tuo oikein ole. On teillä lakiosaan kuitenkin oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni on kuollut, joten kun ukki kuoli niin isämme perintöosuus kuuluu meille tyttärille. No, sukulaiset lähetti jonkun avoimen valtakirjan kirjoitettavaksi. Ilmeisesti olisivat halunneet päättää miten mitäkin jaetaan. Ei suostuttu allekirjoittamaan, niin saatiin kauheat haukut miten ollaan ahneita white trash- ihmisiä joille ei suunnilleen kuulu yhtään mitään. Oltiin ihan pöyristyneitä. Ei me oltais muuta haluttu kun meille kuuluva osuus, josta ei paljon tullut kun meitä sisaruksia 3 muutenkin. Ei oikein tullut selväksi miksi me oltiin niitä ahneita.
Kirjallisen testamentin lisäksi myös videomuotoinen, kaikki kiitttää.
Kauhulla odotan omien vanhempien poismenoa. Mulla on 3 sisarusta joiden kanssa en pidä yhteyttä, siskoni tiedän olen erityisen ahne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut tietää että appivanhemmat ovat testamentissaan vaimolleni (heidän ainoa lapsi) määränneet että minulal ei ole avio-oikeutta omaisuuteen minkä vaimoni heiltä perii.
Olen 25 vuotta elättänyt hänet koska hän on ollut sairas eikä työelämässä kerennyt olla kuin muutaman vuoden. Ja lapsemme myös joka nyt on jo aikuinen.
Nyt siis jos hän perii jotain ja jos hän kuolee ennen minua, en saa yhtään mitään. Heillä on talo maaseudulal jossa asuvat, metsää, osakeyksiö Helsingissä.
Miksi sinun pitäisi saada appivanhempiesi omaisuutta? Jos vaimosi kuolee ennen sinua, lapsenne perii isovanhemmiltaan tullutta omaisuutta.
Juttu on niin että elätin heidän tytärätään yli 20 vuotta eikä itselleni ole jäänyt mitään säästöä. Asia olisi ollut aivan toine jos vaimoni olisi ollut työelämässä mutta ei ollut 20 vuoteen. Tosin asunto on meidän yhteinen mutta jotain vanhuuden turvaksi sitä kuitenkin haluaisi muuta kuin asunnon.
Ei vaimosi vanhemmat ole siitä sinulle velkaa. Puolison elatusvelvollisuus on tietoinen riski, kun avioliittoon astelee.
En ole voinut ottaa avioeroa juuri vaimon sairauksien takia ja rahaa palaa häne lääkkeisiin ja lääkärimenoihin, suurin osa sellaisia joita Kela ei edes korvaa.
Lisäksi olen auttanut appivanhempia myös talonsa remppaamisessa ja mökin rakentamisessa.
Totta kai olisit voinut, mikään laki ei sitä kiellä. Mutta kun olet kärkkynyt sitä anopin ja appiukon perintöä niin et vielä ole. Fiksusti toimivat nämä testamenttinsa kanssa. Aivan oikein. Vaimosi voi toki omassa testamentissaan sinua muistaa ja jättää vaikka kaiken sinulle mutta appivanhempasi eivät ole sinulle mitään velkaa. Erityisesti kun eroakin selkeästi mietit.
Vierailija kirjoitti:
Joskus myös ne iäkkäät vanhemmat järjestelevät asioita mieleisekseen ja jättävät kertomatta asioita. Sukulaisten perheessä tytär on äidin prinsessa ja poikaa käytetään fyysisten töiden tekemiseen ja miniää tietysti inhotaan anopin toimesta.
Vanhemmat myivät hyväkuntoisen mökin tyttärelle (en tiedä millaiseen alihintaan), mutta eivät vahingossakaan kertoneet sitä pojalle vaan mökkiä käytettiin vanhaan malliin. Eli poika soitettiin paikalle tekemään polttopuut, pihan raivaustyöt jne jne. (eihän prinsessa ja miehensä voi mitään tehdä.) Joskus vuosien jälkeen poika sai sattumalta tietää, että sisar omistaakin mökin eikä vanhemmat, eli on tehnyt siskolleen vuosikaudet ilmaista työtä eikä koskaan tule osaa mökistä perimään. Yllätys yllätys sekä vanhemmat että sisar hämmentyivät suuresti, että minkä ihmeen takia veli on loukkaantunut, että "eihän mikään ole muuttunut". Ja luonnollisesti syyttävät MINIÄÄ siitä, että poika ei enää orjana ole mökkitöissä. Itse eivät millään lailla voi myöntää, että salasivat asian, jotta poikansa hoitaisi mökkiä kuten ennenkin.
Tiedän vastaavan tapauksen, mutta siinä myytiin vanhempien omakotitalo yhdelle lapsista. Ei se mitään, saa niin tehdä, mutta miksi se piti tehdä salassa selän takana. Yhtä poikaa soitettiin paikalle tekemään sitä ja korjaamaan tätä. Vuosia myöhemmin äitinsä vahingossa lipsautti, että talo ja tontti on myyty hänen veljelleen. Kun äiti seuraavan kerran soitti poikaa hommiin, poika sanoi, että talolla on uusi omistaja, kysy siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisen testamentin lisäksi myös videomuotoinen, kaikki kiitttää.
Kauhulla odotan omien vanhempien poismenoa. Mulla on 3 sisarusta joiden kanssa en pidä yhteyttä, siskoni tiedän olen erityisen ahne.
Mun vanhempien naapurissa asuu vanhapiika.
Säilytän irtaimistoa vanhempieni kellarikomerossa.
Siellä näkyy laatikoissa tekstiä sis Arabian kupit, nämä kuukuvat Riitta Vainiolle jne.
Ja kellarikomerossa ei montaa laatikkoa ole.
Pisteet
Asianajaj otti yli puolet pienestä perinnöstä. Jos kadulla tulee vastaan niin ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär halusi äitinsä korut, mikä on ihan ok.
Toki hän olisi voinut jutella veljensä kanssa ennen hakemista. Mutta voihan hän itse sitten jättää korut tai osan niistä veljentyttärille. Veli voi neuvotella.
Ei se nyt tietenkään ole ok että käy hakemassa kaikki korut, joista puolet kuuluvat lain mukaan veljelle.
Koruillakin saattaa tosiaan olla arvoa huomattavastikin. Tai sitten ei. Arvioisin että omassa korulippaassa on reilun 30 tuhannen euron arvosta tavaraa jo nyt vaikka olenkin melko nuori enkä edes mitenkään varakas. Äidilläni on ollut tapana antaa koruja joululahjaksi joka vuosi ja onpa siellä platinainen kihlasormuskin joka on noin 8000€ arvoinen... Niitä on vain kertynyt. Nämä ovat erikseen kotivakuutukseen aitoustodistuksineen ja arvioineen lisättyjä myös että en aivan puskasta numeroita repäissyt. Ovatpahan saattaneet jopa noustakin arvoa.
Olen omaan testamenttiini parhaimmat ja tärkeimmät näistä eritellyt myös jotta kukaan ei niitä nuin vain voisi sosialisoida itselleen jos minulle jotain sattuisi.
Äidilläni on myös huomattava kokoelma koruja, niiden lahjaksi antaminen on vain jotenkin muotoutunut meillä perinteeksi. Olemme sisarusten kanssa kimpassa ostaneet hänelle arvokkaitakin koruja. (tuhansista euroista puhutaan per korulahja)
Jos joku menisi vain hakemaan koruja äidin kuoleman jälkeen niin kyllä siitä tulisi hyvin vakavaa keskustelua. Jopa poliisiasiaksi veisin jos hänen arvokkaimpia katoaisi. Meillä onneksi ollaan aika hyvin selvillä mitä toistemme korurasioista löytyy koska ovat usein yhdessä ostettuja tai ainakin paketista avattuja. Ja jos jotain itse ostaa niin sitten sitä haluaa näyttää läheisille myös.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia sitä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummelin kuoltua tytär joka oli katkaissut välit muihin 10v aiemmin ilmestyi haaskalintuna paikalle vaatimaan perinnöstä lakiosuutensa, vaikka mummeli oli rajannut kyseisen tyttären pois testamentissaan. Kyseinen tytär ei toki osallistunut asunnon ym tyhjentämiseen, mutta raha kyllä kelpasi. Siinä sitten toinen tytär ja tämän lapset käyttivät kuukauden verran illat ja viikonloput asunnon tyhjentämiseen, kamojen kierrätykseen ja hoitivat lopulta myös asunnon myyntiin liittyvät asiat ja loppusiivouksen. Mitään muuta yhteydenpitoa ei tytärtenkään kesken ole ollut sen jälkeenkään, mutta eiköhän haaskalintu taas ilmesty paikalle jos siskonsa kuolee ennen häntä itseään. :)
Miksi puhut halveksivasti tästä kuolleesta (mummeli on halventava sana)? Mitäjos sinua sanottaisi mummeliksi? Tykkäisitkö?
Jaa että mitä että?!😳😳 Liekö murre-ero, koska meilläpäin mummeli on selvästi iäkäs naisoletettu, vieläpä jollainlailla herttainen tai muuten kivan oloinen. Joissain tapauksissa myös vähän niin kuin hellittelymuoto sanoista mummu, isoäiti, mumma tms.
No jaa, minulla on lastenlapsia ja heille olen mummu.
Mutta en ole mummu tai mummeli kenelläkään muulle enkä pidä siitä, että joku ulkopuolinen minua mummuttelee.
Juuri näin. Omat lapsenlapset kutsuvat mummiksi, muiden suusta mummeli tai vastaava kuulostaa tärkeältä. Rouva on hyvä sana jos vanhasta naisihmisestä puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia sitä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummelin kuoltua tytär joka oli katkaissut välit muihin 10v aiemmin ilmestyi haaskalintuna paikalle vaatimaan perinnöstä lakiosuutensa, vaikka mummeli oli rajannut kyseisen tyttären pois testamentissaan. Kyseinen tytär ei toki osallistunut asunnon ym tyhjentämiseen, mutta raha kyllä kelpasi. Siinä sitten toinen tytär ja tämän lapset käyttivät kuukauden verran illat ja viikonloput asunnon tyhjentämiseen, kamojen kierrätykseen ja hoitivat lopulta myös asunnon myyntiin liittyvät asiat ja loppusiivouksen. Mitään muuta yhteydenpitoa ei tytärtenkään kesken ole ollut sen jälkeenkään, mutta eiköhän haaskalintu taas ilmesty paikalle jos siskonsa kuolee ennen häntä itseään. :)
Miksi puhut halveksivasti tästä kuolleesta (mummeli on halventava sana)? Mitäjos sinua sanottaisi mummeliksi? Tykkäisitkö?
Jaa että mitä että?!😳😳 Liekö murre-ero, koska meilläpäin mummeli on selvästi iäkäs naisoletettu, vieläpä jollainlailla herttainen tai muuten kivan oloinen. Joissain tapauksissa myös vähän niin kuin hellittelymuoto sanoista mummu, isoäiti, mumma tms.
No jaa, minulla on lastenlapsia ja heille olen mummu.
Mutta en ole mummu tai mummeli kenelläkään muulle enkä pidä siitä, että joku ulkopuolinen minua mummuttelee.Juuri näin. Omat lapsenlapset kutsuvat mummiksi, muiden suusta mummeli tai vastaava kuulostaa tärkeältä. Rouva on hyvä sana jos vanhasta naisihmisestä puhutaan.
Törkeältä, sorry.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt parin vuoden aikana joutunut parikin lähiomaisen asuntoa tyhjentämään. Ei ole kyllä kelvannut kipot ja kupit kellekään meidän suvussa , ei edes hyväkuntoiset huonekalut, ei kirjat, ei levyt, ei maljakot. Kaatikselle mennyt suurin osa, vaatteet UFFIlle, loput kuolinpesän ammattityhjentäjälle ja tyhjennyksestä vielä maksettu erikseen. Ihmisillä on niin paljon tavaraa omasta takaakin, ettei ole kyllä tullut "perintöriitoja" irtaimistoista. Mitään face-kirppis touhua ei meistä kukaan alkanut, koska kaikki suvussa työssäkäyviä ja kiireisiä ihmisiä. Riittävästi hommaa tuossa joka tapauksessa oli. Laajasti kerrottiin sukulaisille ja muulle lähipiirille että ottakaa mikä ikinä vaan kelpaa, mutta eipä vaan kelvannut. Eikä kyseessä ollut mikään haiseva vanha irtaimisto tai saastainen asunto. Siksi on todella vaikea ymmärtää että jossain tapellaan jostain vanhoista matoista tai whatever.
Muutamaa perinnönjakoa seuranneena olen aikalailla samaa mieltä. Äidilläni on oikeastaan yksi asia jonka toivoisin saavani, se on hänen ikivanha kokkikirjansa jossa on paljon lappuja ja muistiinpanoja välissä. Kodissaan on arvokastakin tavaraa; käsin solmittuja silkkimattoja täydellisessä kunnossa, suomalaista tunnettua vanhaa lasitaidetta, arvohuonekaluja, pari vanhaa arvokasta kattovalaisinta, tauluja ja muuta taidetta jne... Tavara lopulta on vain tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko niin törkeää, koska kaikki tiedämme asiasta, mutta meidän perheessä isäni on yrittäjä. Yritys on ihan menestynyt ja vakavarainen. Äitimme on ollut koko ikänsä edustusrouvana ja kotiäitinä.
Koko isäni (ja myös sitä kautta äitini) omaisuus menee vanhimmalle veljelleni. Käytännössä me muut (kaksi tytärtä) jäämme ilman. Vähän asia on ehkä kaihertanut mieltäni, mutta tämä on isäni tahto.
Eikö äidilläsi ole omaa tahtoa? Hän voisi tehdä oman perintönsä myös.
Naapuri kuoli. Hänen sisarukset yrittivät saada lievästi kehitysvammaisen rintaperillisen tyttären osan itselleen, kun ei se osaa hoitaa asioita. Veli piti siskon puolia ja saivat ostettua perinnöllä asunnon ja tukipalveluita. Eihän niille sisaruksille mitään kuulunut kun ihan perheellisenä se omaisuus oli hankittu. Kyseessä siis edes ei ollut mikään sukuun kuulunut tila tms.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko niin törkeää, koska kaikki tiedämme asiasta, mutta meidän perheessä isäni on yrittäjä. Yritys on ihan menestynyt ja vakavarainen. Äitimme on ollut koko ikänsä edustusrouvana ja kotiäitinä.
Koko isäni (ja myös sitä kautta äitini) omaisuus menee vanhimmalle veljelleni. Käytännössä me muut (kaksi tytärtä) jäämme ilman. Vähän asia on ehkä kaihertanut mieltäni, mutta tämä on isäni tahto.
Väärin! Isän tahto voi olla mikä tahansa, mutta lain mukaan hän voi määrätä vain puolet omaisuudestaan kenelle tahtoo - se toinen puoli on rintaperillisten (= lasten). Puolet omaisuudesta siis jaetaan TASAN kaikkien lasten kesken.
Isä voi siis tehdä testamentin, jossa vanhin poika saa puolet, minkä lisäksi vanhin poika saa lakiosansa. Mutta teille kahdelle tyttärellekin jää jaettavaa. Se, miten isän omaisuus arvostetaan tehdään perunkirjoituksessa, ja miten se käytännössä jaetaan, on sitten perinnönjakosopimukseen kirjattava. Teille tyttärille kuuluu siis molemmille 1/3 koko isän omaisuudesta jos testamenttia ei ole, tai 1/6 jos isä testamenttaa puolet pojalleen.
Tämä on yksinkertainen periaate, eikä siitä voi poiketa! Jakoa voi sotkea äidin omaisuus ja se, onko vanhemmilla avioehtoa vai ei. Lakiosa kuuluu teille tyttärille ehdottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-Suomessa lestadiolaiset nylkivät putipuhtaaksi kuolinvuoteellaan makaavan isoäitini isän. "Joudut helvettiin jos et laita nimeäsi tähän paperiin."
Tätä jatkui päiviä. He eivät päästäneet sukulaisia lähellekään, ei edes vaimoa.
Perillisille ei jäänyt muuta kuin velat.
Ukkelin kuoltua lestapaskantajista ei sitten näkynyt enää vilaustakaan.
Tämä on mahdottomuus tapahtua.
Miksi ette panneet vastaan jos totta.
Lestojen johtaja oli kylän mahtimies. Tapaus sattui vähän sotien jälkeen, eikä isoäitini porukasta kenelläkään ollut minkäänlaista tajua asiaan liittyvistä lakipykälistä (ompelijatar).
Itseasiassa näistä olisi hyvä puhua ennen perittävän kuolemaa, vastuista ja asioiden järjestelyistä, erilaisista vaihtoehdoista. Nyt on tullut nähtyä niin monta valitettavaa soppaa, vaikka kaikki olisivat ihan hyvillä aikein liikenteessä, että tämä asian tabu-kulttuuri ei oikein palvele ketään.