Lue keskustelun säännöt.
Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?
Itsellä se, kun lasten mummi kuoli. Mummilla 6 lastenlasta, joista 4 tyttöä. Meidän 2 lasta ja miehen siskolla 4 lasta.
Miehen sisko ei ollut vuosiin ollut äitiinsä yhteydessä. Mieheni hoiti kaikki asiat: järjesti hoitokotipaikan ja hoiti ylipäätään kaikki käytännön asiat jo silloin, kun mummo asui vielä yksin.
Mummolla oli jotakin koruja, mitkä hän halusi jättää lapsenlapsille ja varsinkin tytöille (aikuisia hekin).
No, kun mummo kuoli, tuli miehen sisko salamana paikalle toiselta paikkakunnalta ja keräsi mukaansa kaikki korut, turkin ja vähänkin arvokkaamman kaman
Niin jäi tytöt ilman perintökoruja.
Kommentit (1715)
Vierailija kirjoitti:
Tästä on jo jokin aika, mutta olin järjestöhommissa ja toimistolle asteli yllättäen mies, joka pyysi, että allekirjoitamme jonkin testamentin osalta että "emme vastaanota testamenttia" -paperin.
Meillä ei siis ollut tietoakaan testamentista, sitä ei miehellä toki ollut mukanakaan (myöhemmin kävi ilmi, että testamntin tehnyt halusi omaisuuden meille eikä kaukaisille sukulaisille), joten ei allekirjoitettu.Mutta mikä pokka...
Serkut eivät peri ilman testamenttia, edellyttäen, ettei läheisimpiä sukulaisia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet väärässä. Leskellä ei ole oikeutta puolisonsa omaisuuten jos tällä on lapsia. Kuoleman sattuessa, jos ei ole avioehtoa tai testamenttia, omaisuus laitetaan 50/50 ja jos on lapsia, leskelle jää oma 50% mutta puolison omaisuuteen ei ole oikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Leskellä ei ole oikeutta puolisonsa omaisuuten jos tällä on lapsia. Kuoleman sattuessa, jos ei ole avioehtoa tai testamenttia, omaisuus laitetaan 50/50 ja jos on lapsia, leskelle jää oma 50% mutta puolison omaisuuteen ei ole oikeutta.
Tarkoitat ehkä oikeaa asiaa, mutta sanot sen hyvin harhaanjohtavasti. Jos vainajan omaisuus on miljoona ja lesken 100 000 eikä ole avioehtoa, niin leski saa tasinkoa 450 000. Se 450 000 ei ollut lesken omaa ennen ositusta, joten on aika harhaanjohtavaa sanoa, että leskelle jää oma 50 %.
(Edellä on oletettu, että vainaja ei ollut saanut omaisuuttaan lahjana tai perintönä niin, että lahjakirjassa tai testamentissa olisi suljettu pois puolison avio-oikeus).
Vierailija kirjoitti:
Mummelin kuoltua tytär joka oli katkaissut välit muihin 10v aiemmin ilmestyi haaskalintuna paikalle vaatimaan perinnöstä lakiosuutensa, vaikka mummeli oli rajannut kyseisen tyttären pois testamentissaan. Kyseinen tytär ei toki osallistunut asunnon ym tyhjentämiseen, mutta raha kyllä kelpasi. Siinä sitten toinen tytär ja tämän lapset käyttivät kuukauden verran illat ja viikonloput asunnon tyhjentämiseen, kamojen kierrätykseen ja hoitivat lopulta myös asunnon myyntiin liittyvät asiat ja loppusiivouksen. Mitään muuta yhteydenpitoa ei tytärtenkään kesken ole ollut sen jälkeenkään, mutta eiköhän haaskalintu taas ilmesty paikalle jos siskonsa kuolee ennen häntä itseään. :)
Miksi puhut halveksivasti tästä kuolleesta (mummeli on halventava sana)? Mitäjos sinua sanottaisi mummeliksi? Tykkäisitkö?
Tupuliini kirjoitti:
Teimme mieheni kanssa aikoinaan keskinäisen testamentin, jossa myös suljimme lastemme mahdolliset aviopuolisot pois.
Otappa sitten huomioon, että jos kuolet ensin niin miehesi voi kusta menemään myös sinun omaisuutesi niin, että omille lapsillesi ei jää yhtään mitään. Näitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli yleistä, että perheen esikoinen tai myöhemmin syntynyt miespuolinen peri maat ja mannut ja perheen tytöt saattoivat saada koruja tai liinavaatteita tai vastaavaa perinnöksi.
Tämä oli monella tapaa järkevä tapa toimia, koska yleensä tilat olivat niin pieniä, että niitä ei oikein voinut pilkkoa osiksi, että säilyisivät elinkelpoisina. Siksi yleensä valittiin tilalle jatkaja, joka huolehti siitä ja muut pojat opiskelivat sitten itselleen jonkin ammatin ja elättivät itsensä sillä. Tytöt menivät sitten naimisiin toisille tiloille. Ei varmastikaan oikeudenmukaista nykypäivän standardien mukaan, mutta aivan ymmärrettävää omana aikanaan.
Saivat edes jotakin.
Tiedän tapauksen. Perintö jaettiin. Vanhin poika sai tilan. Nuoremmat lapset saivat nykyrahassa jotakin 25 000€. Perusteluna oli, että nämä olivat saaneet koulutuksen, jota vanhin poika ei ollut halunnut.
Tilan saanut viljeli tilaa pari vuotta. Sen jälkeen hän yritteli sitä ja tätä noin 15 vuotta, kunnes myi maat ehkä kymmenkertaisella summalla siitä, mitä nuoremmat sisarukset olivat saaneet. Tämän jälkeen hän joi itse sä hengiltä alle 10 vuodessa suurimman osan rahoistaan tuhlanneena.
Maat olivat olleet talon maita, lähinnä metsää, josta oli saanut tuottoa tällä välilläkin. Lain mukaan kaikki meni oikein, mutta ihmetyttää näiden muiden sisarusten lammasmaisuus ja mielistelynhalu, kun luopuivat tavallaan perinnöstään. Eri asia, jos veli olisi hoitanut tilaa. Nythän he mahdollistivat maaomaisuuden realisoinnn ja veljensä harrastuksen kokopäivätoimisena alkoholistina.
No varmaanhan tuossa oli perinnänjakohetkellä ajatuksena, että hän olisi hoitanut sitä tilaa ja se olisi jatkanut suvussa yhä sukupolvelta toiselle. Tuo on tänä päivänäkin ihan oikea ongelma. Monet sukutilat haluttaisiin yhä pitää suvussa ja jatkaa sitä ylisukupolvista jatkumoa paikkakunnalla. Tilat ovat kuitenkin sen kokoisia, että ne on pakko pitää kokonaisina, että niillä olisi mitään mahdollisuuksia pysyä elinkelpoisina. Tietenkin useampi sisarus voisi halutessaan viljellä niitä yhä, mutta ne eivät välttämättä sitten ole tarpeeksi isoja elättämään useampaa perhettä.
Jos kaikki omaisuus on kiinni tilassa, niin lakiosienkin maksaminen voi olla vaikeaa myymättä tilaa.
Mummoni viimeinen sisar kuoli, ja hänen omat lapset oli jo kuolleet hekin, joten rintaperillisiä ei ollut kun oli ns viimeinen lähtijä. Oli tehnyt testamentin seurakuntansa hyväksi, koska nämä ihmiset auttoivat mummoni siskoa kun hänen toinenkin lapsensa kuoli, nämä ihmiset sitten aikanaan hankkivat hänelle kotiin apua ja lopulta laitospaikan, nämä ihmiset oli niitä jotka kävivät katsomassa laitoksessa, kävivät synttäreillä ja ottivat koteihinsa jouluna jne. No kun mummoni lapset kuulivat että tämä sisko kuoli, ja ahneimmat tietenkin menivät perunkirjoitukseen omaisuutta itselleen kärkkymään. Tiedän että siellä oli yksi enoni ja serkkuni (juoppo, yhteiskunnan elätti ja lapsetkin huostassa olleet pienestä pitäen), ja kuulivat että kaikki meni seurakunnalle. Lähtivät sitten oikeuteen tappelemaan mutta hävisivät ja hyvä niin. Kun ei eläissään ihminen kiinnostanut niin ei pidä kiinnostaa kun kuoleekaan, ei nämä kaksi menneet kyllä hautajaisiin vaikka kutsu tuli. Ei silti en minäkään mennyt, kun en eläissäni ollut ihmistä nähnyt kuin pari kertaa, mutta ei käynyt mielessä että pitäisi jotain saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskentelin yksityisessä hoivakodissa eli vanhukset asuivat meillä vuokralla ja ostivat hoivapalveluita mielensä mukaan. Lähes poikkeuksetta asukkaan kuoltua alkoi ovista ja ikkunoista tulla sukulaisia, ketkä eivät ole ikinä aikaisemmin vierailleet koko paikassa ja meinasivat alkaa menehtyneen vanhukset huonetta tyhjentää omin päin. Monta kertaa saanut olla kertomassa ettei mihinkään kosketa ennen poliisin tuloa (kun vanhus kuolee kotiinsa eikä hänellä ole ollut saattohoitopäätöstä, tulee poliisin tulla tarkistamaan onko kuolemaan liittyen mitään rikosta tapahtunut, ihan normi käytäntö) ja ylipäätään kannattaa testamentin mukaan jakaa omaisuutta.
Ja jos eivät tulleet paikalle, niin eiköhän vanhuksen lapset soitelleet meille hoitajille sitten "sille Penalle ette sitte anna mitää, äiti ei olisi sille mitää perintöä!" ihan kuin meillä olisi mitään valtaa toisten omaisuuteen muutoinkaan.
Tuntui aina yhtä pahalta, kun kauheat haaskalinnut tulevat heti vainajan tavaroiden kimppuun, mutta eivät koskaan tämän eläessä voineet tulla seurustelemaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verokarhu taitaa olla ahnein!
Syrjäseudun mummonmökki /talo, joka ei voi mennä kaupaksi muutoin kun halpiksena.
Arvoksi saattaa verottaja katsoa useita kymmeniä tuhansia, vaikka se pitäisi arvostaa käypänä arvona eli todennäköisenä myyntihintana.
Maksatte perintöverot sen mukaan mitä verottaja arvioi, myytte mörskän ja teette verotuksen oikaisun ja verottaja maksaa liikaa perityt verot teille takaisin. Mikä tuossa on ongelma? Toki voi myös ihan ennen myyntiä pyytää virallisen arvion kiinteistön arvosta LKV.lta. Harvoin verottaja sitä lähtee kiistämään. Tokihan se sen muutaman satasen maksaa, mutta voi olla sen vaivan väärtti.
Niin no mikäs siinä jos vaan on -joko maksukykyä -taikka pankkilainan saanti mahdollisuus tuon perintöveron maksamiseen, ajoissa ennen kun se ulosottomies tulee kolkuttaa köyhän ovelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa perheessä meni vanhempien perintö tasan kolmen sisaruksemme kesken ja ok. Miehen puolelta äitinsä ja isänsä testamenttasi mökkinsä (arvo noin 80 000) toiselle pojalleen ja tämän kolmelle pojalle. Anoppi paljasti vielä, että oli etukäteen sopimut miehen veljen kanssa tästä eikä miehelleni sanottu mitään. No nyt on isä jo kuollut ja leski hallinnoi iäkkäänä mökkiä ja miehen veli huseeraa jo siellä isäntänä. Ymmärrettävästi mieheni ja veljensä välit ovat jäässä. Aikoinaan hänen isänsä pisti välit poikki omaan veljeensä 1960-luvulla kokonaan, kun veli oli myynyt metsää 800 markan arvosta. Nyt sama ukko teki testamentin vaimonsa kanssa, jossa mieheni ja meidän lapsemme jäi ilman 80000 e mökin osuutta. Karmeaa porukkaa. Onneksi minulla on osuuteni kesämökistä, koska miehen puolen mökkiin ei käytännössä ole enää mitään asiaa. Ymmärrän jonkun selityksen sukumökkien hallinnan vaikeudesta mutta selän takana sumpliminen oli yksiselitteisesti v..maista miestäni kohtaan. Mies on auttanut vanhempiaan ja ollut korrekti. Luultavasti koko muu suku on vain tuytyväisiä, kun saavat nöyryyttää yhtä mustalammasta. Mökin ylläpito ei ole vierasta: olemme hoitaneet mökkityöt minun puolen kesämökillämme kymmenien vuosien ajan. Mökin olisi voinut myös myydä.
Miten omasta omaisuudestaan muka voi "selän takana sumplia"? Ei testamentti kuulu kenellekään muulle kuin tekijälleen, allekirjoitus siitä todistetaan, ei sisältöä. Jos haluaa antaa mökin yhdelle lapsista, niin siten saa tehdä eikä se ole pois kuin katkeralta miniältä.
^ Testamenttia voi moittia, mikäli siinä jätetään
rintaperillinen ilman lakiosaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummelin kuoltua tytär joka oli katkaissut välit muihin 10v aiemmin ilmestyi haaskalintuna paikalle vaatimaan perinnöstä lakiosuutensa, vaikka mummeli oli rajannut kyseisen tyttären pois testamentissaan. Kyseinen tytär ei toki osallistunut asunnon ym tyhjentämiseen, mutta raha kyllä kelpasi. Siinä sitten toinen tytär ja tämän lapset käyttivät kuukauden verran illat ja viikonloput asunnon tyhjentämiseen, kamojen kierrätykseen ja hoitivat lopulta myös asunnon myyntiin liittyvät asiat ja loppusiivouksen. Mitään muuta yhteydenpitoa ei tytärtenkään kesken ole ollut sen jälkeenkään, mutta eiköhän haaskalintu taas ilmesty paikalle jos siskonsa kuolee ennen häntä itseään. :)
Miksi puhut halveksivasti tästä kuolleesta (mummeli on halventava sana)? Mitäjos sinua sanottaisi mummeliksi? Tykkäisitkö?
Täällä Hämeessä on käytetty paljon mummeli sanaa. Toki isovanhemmilta on kysytty, mitä sanaa he haluavat itsestään sanottavan. Nämä mummelit ovat olleet jo iäkkäämpiä, isoisoäitejä. Ja jotkut alta viiskymmpiset ovat toivoneet, että kutsutaan etunimeltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika painosti ikääntyneet vanhempansa myymään maatilan koko rantaosuuden
törkeään alihintaan itselleen. Molempien vanhempien kuoltua kävi ilmi, ettei
talossa ollut enää rantaviivaa. Miltäköhän siskoista tuntui?
Vierailija kirjoitti:
Työskentelin yksityisessä hoivakodissa eli vanhukset asuivat meillä vuokralla ja ostivat hoivapalveluita mielensä mukaan. Lähes poikkeuksetta asukkaan kuoltua alkoi ovista ja ikkunoista tulla sukulaisia, ketkä eivät ole ikinä aikaisemmin vierailleet koko paikassa ja meinasivat alkaa menehtyneen vanhukset huonetta tyhjentää omin päin. Monta kertaa saanut olla kertomassa ettei mihinkään kosketa ennen poliisin tuloa (kun vanhus kuolee kotiinsa eikä hänellä ole ollut saattohoitopäätöstä, tulee poliisin tulla tarkistamaan onko kuolemaan liittyen mitään rikosta tapahtunut, ihan normi käytäntö) ja ylipäätään kannattaa testamentin mukaan jakaa omaisuutta.
Ja jos eivät tulleet paikalle, niin eiköhän vanhuksen lapset soitelleet meille hoitajille sitten "sille Penalle ette sitte anna mitää, äiti ei olisi sille mitää perintöä!" ihan kuin meillä olisi mitään valtaa toisten omaisuuteen muutoinkaan.
Tuntui aina yhtä pahalta, kun kauheat haaskalinnut tulevat heti vainajan tavaroiden kimppuun, mutta eivät koskaan tämän eläessä voineet tulla seurustelemaan!
Jos olisit oikeasti siellä hoivakodissa töissä, niin tietäisit, että se huone pitää tyhjentää saman tai seuraavan päivän sisällä, että uusi asukas pääsee muuttamaan siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelin yksityisessä hoivakodissa eli vanhukset asuivat meillä vuokralla ja ostivat hoivapalveluita mielensä mukaan. Lähes poikkeuksetta asukkaan kuoltua alkoi ovista ja ikkunoista tulla sukulaisia, ketkä eivät ole ikinä aikaisemmin vierailleet koko paikassa ja meinasivat alkaa menehtyneen vanhukset huonetta tyhjentää omin päin. Monta kertaa saanut olla kertomassa ettei mihinkään kosketa ennen poliisin tuloa (kun vanhus kuolee kotiinsa eikä hänellä ole ollut saattohoitopäätöstä, tulee poliisin tulla tarkistamaan onko kuolemaan liittyen mitään rikosta tapahtunut, ihan normi käytäntö) ja ylipäätään kannattaa testamentin mukaan jakaa omaisuutta.
Ja jos eivät tulleet paikalle, niin eiköhän vanhuksen lapset soitelleet meille hoitajille sitten "sille Penalle ette sitte anna mitää, äiti ei olisi sille mitää perintöä!" ihan kuin meillä olisi mitään valtaa toisten omaisuuteen muutoinkaan.
Tuntui aina yhtä pahalta, kun kauheat haaskalinnut tulevat heti vainajan tavaroiden kimppuun, mutta eivät koskaan tämän eläessä voineet tulla seurustelemaan!
Jos olisit oikeasti siellä hoivakodissa töissä, niin tietäisit, että se huone pitää tyhjentää saman tai seuraavan päivän sisällä, että uusi asukas pääsee muuttamaan siihen.
Niin, ja poliisi tulee paikalle silloin kun vainaja on juuri kuollut ja vielä siellä kodissaan eli kuolinpaikalla. Poliisi toteaa ihmisen kuolleeksi ja määrittelee myös, onko tapahtunut rikos vai ns. luonnollinen kuolema. Omaisille ei välttämättä vielä silloin ole edes ilmoitettu, tai ilmoitetaan samalla kuin poliisillekin. Eli enpä nyt usko tuon "työntekijän" sepustusta, kuinka omaiset on tyhjentämässä huoneita ennen poliisin tuloa.
Jos ihminen kuolee sairaalaan, silloin ei poliisi tule paikalle.
Ja eiköhän siellä hoitokodissakin ole kirjattu vainajan ns. lähin omainen, jolla on oikeus vastata vainajan jäämistöstä, mitä hänellä siellä on. Muutenhan sinne voisi kuka tahansa tuntematonkin mennä kuolleen omaisuutta penkomaan.
Varmaan pahempiakin on mutta avaudun silti. Äiti ja veljensä perivät omat vanhemmat, mukaan lukien siisti ja velaton asunto kerrostalossa. Pari kuukautta isoisäni kuoleman jälkeen isäni oli tilannut muuttomiehet muuttamaan hänet ja äidin tähän asuntoon. Kertoi äidille pari tuntia ennen kuin muutto alkoi. Syynä oli se että olivat saaneet häädön kun oli vuokrat maksamatta. Eivät maksaneet asumisesta mitään, sähkölaskusta en ole ihan varma. Muille sitten syyttelivät veljeä ahneeksi kun haluaa vuokraa. Tajusin vasta vuosia myöhemmin että "vuokra" oli tietysti yhtiövastike mikä heidän kaiken järjen mukaan olisi kuulunutkin maksaa. Eivät maksaneet joten muuttivat pois ja asunto myytiin.
Kun äiti kuoli, isä jatkoi asumista äidin omistamassa asunnossa niin kauan kun kuolinpesän tilillä riitti rahaa. Vastike, vesi, sähkö, puhelin, kaikki äidin nimissä ja isä maksatti kaiken kuolinpesällä. Onneksi tämäkin asunto saatiin viime hetkellä myytyä, tätäkin isä vastusti ja väitti maksavansa kuluja tämän jälkeen. Panttasivat myös äidin vanhemmilta saadun kesämökin tontteineen lainan vakuudeksi, suurella summalla isoisän osakkeita isä puhui itselleen. Lähes kaikki mitä äidin puolen isovanhemmat olivat vuosikymmenien aikana työllään ansainneet meni kankkulan kaivoon. Hävisi koruja, tallelokeron avaimia ja sisältöjä. Isä oli muka rajattu avioehdolla pois perinnöstä mutta tuhoja tuli. Miinusta ei onneksi mutta jäljelle jäi vain murto-osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuuppauuno kirjoitti:
Leski otti edesmenneelle puolisolle lahjaksi antamansa korut takaisin, ja antoi ne biologiselle lapselleen.
Mitähän törkeää tuossa oli? Eikös ne korut kuuluneet leskelle? Leskellähän on avio-oikeus puolisonsa omaisuuteen tämän kuoltua. Vai olenko väärässä?
Leskellä on oikeus tasinkoon eli omaisuus puoliksi. Jos vainaja oli lapseton, silloin leski myös perii.
Mutta eikös leskellä ole opikeus hallita sitä koko omaisuutta? Vai onko ihan pakko alkaa jakaa irtaimistoakin perillisille? En ole koskaan kuullut, että näin vaadittaisiin. Vaikka siis vainajalla olisi lapsiakin.
Toki leski saa antaa tavaraa kelle tahtoo.
Kuolinpesästä ei saa antaa mitään tavaraa kenellekään. Perinnönjako määrittää mikä kuuluu kenellekin.
Kuinka kauan se kuolinpesä on olemassa?
Mun isä kuoli v. 1980. Siitä astiko mun äiti on asunut kuolinpesässä?
Eikä mitään tavaraa ole saanut antaa pois? Itse asiassa asuivat vuokralla, joten kyse on vaan irtaimistosta. Se irtaimistoko on se kuolinpesä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuuppauuno kirjoitti:
Leski otti edesmenneelle puolisolle lahjaksi antamansa korut takaisin, ja antoi ne biologiselle lapselleen.
Mitähän törkeää tuossa oli? Eikös ne korut kuuluneet leskelle? Leskellähän on avio-oikeus puolisonsa omaisuuteen tämän kuoltua. Vai olenko väärässä?
Leskellä on oikeus tasinkoon eli omaisuus puoliksi. Jos vainaja oli lapseton, silloin leski myös perii.
Mutta eikös leskellä ole opikeus hallita sitä koko omaisuutta? Vai onko ihan pakko alkaa jakaa irtaimistoakin perillisille? En ole koskaan kuullut, että näin vaadittaisiin. Vaikka siis vainajalla olisi lapsiakin.
Toki leski saa antaa tavaraa kelle tahtoo.
Ei ole oikeutta hallita, pesä tulee jakaa jos yksikin pesän osakas sitä vaatii. Ainoastaan asumisoikeus on eli asuntoa ei saa myydä alta pois eikä häätää. Testamentilla vidaan määrätä niin että pesä pidetään jakamattomana ja lesken hallinnassa.
No jos sitä asuntoa ei voi lesken alta myydä pois, niin mitä se pesän jakaminen sitten tarkoittaa? Mitä siinä jaetaan?
Siltä leskeltäkö aletaan vaatia rahaa vainajan kuolinpesän osakkaille? Mutta jos rahaa ei ole, eikä asuntoa voi myydä, niin mistä leski rahat ottaa?
Tekee velkaa? Mutta jos kukaan ei sitä velkaa hänelle myönnä? Eihän sitä asuntoa voi velan vakuudeksikaan ottaa, kun se on puoliksi kuolinpesän omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs äidin sukulainen varasti pelastamani ja keräämäni isän suvun valokuvat vanhempieni kuoltua vanhempieni kodista. Kukaan muu ei edes tiedä ketä niissä on. Kaikki sanovat että sukulaisella on oikeus noihin kuviin. Ei ole.
___________________________________________________________________________
Miten ne kaikki ihmiset pääsevät noin vain sukulaistensa kotiin, niitä koruja ja tavaroita varastamaan ja omin lupineen ottamaan?
Antavatko ihmiset avaimia omaan kotiinsa, noin vaan kenelle tahansa?
Tätä en voi lakata ihmettelemästä.
Kyllä mulla ja kahdella sisaruksellani on avaimet kummankin vanhemman luo. Siis ihan ot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli yleistä, että perheen esikoinen tai myöhemmin syntynyt miespuolinen peri maat ja mannut ja perheen tytöt saattoivat saada koruja tai liinavaatteita tai vastaavaa perinnöksi.
Tämä oli monella tapaa järkevä tapa toimia, koska yleensä tilat olivat niin pieniä, että niitä ei oikein voinut pilkkoa osiksi, että säilyisivät elinkelpoisina. Siksi yleensä valittiin tilalle jatkaja, joka huolehti siitä ja muut pojat opiskelivat sitten itselleen jonkin ammatin ja elättivät itsensä sillä. Tytöt menivät sitten naimisiin toisille tiloille. Ei varmastikaan oikeudenmukaista nykypäivän standardien mukaan, mutta aivan ymmärrettävää omana aikanaan.
Saivat edes jotakin.
Tiedän tapauksen. Perintö jaettiin. Vanhin poika sai tilan. Nuoremmat lapset saivat nykyrahassa jotakin 25 000€. Perusteluna oli, että nämä olivat saaneet koulutuksen, jota vanhin poika ei ollut halunnut.
Tilan saanut viljeli tilaa pari vuotta. Sen jälkeen hän yritteli sitä ja tätä noin 15 vuotta, kunnes myi maat ehkä kymmenkertaisella summalla siitä, mitä nuoremmat sisarukset olivat saaneet. Tämän jälkeen hän joi itse sä hengiltä alle 10 vuodessa suurimman osan rahoistaan tuhlanneena.
Maat olivat olleet talon maita, lähinnä metsää, josta oli saanut tuottoa tällä välilläkin. Lain mukaan kaikki meni oikein, mutta ihmetyttää näiden muiden sisarusten lammasmaisuus ja mielistelynhalu, kun luopuivat tavallaan perinnöstään. Eri asia, jos veli olisi hoitanut tilaa. Nythän he mahdollistivat maaomaisuuden realisoinnn ja veljensä harrastuksen kokopäivätoimisena alkoholistina.
Jälkiviisaus on helppoa viisautta. Jospa se näytti hyvinkin siltä , että vanhimmasta pojasta on viljelijäksi ja alkuun ( sen pari vuotta nyt ainakin) homma hoituikin.
Mistäpä sen olisi voinut tietää, että siinä noin käy.
Kyllähän moni menettää työnsä ja kaikki rahansa ja omaisuutensa niin perityt kuin itse tienatutkin juomisen takia. Eihän sitä kukaan suunnittele näin käyvän.
Saako veli mahdollisesti jotakin muuta?