Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?

Kun mummuni kuoli (pappa oli yhä elossa) niin mummun sisko oli tullut heti haukkana paikalle ja vienyt koruja, turkin, kalliit hajuvedet ja muuta. Pappa ei ollut osannut kieltää kun suri mummua ja seuraavana päivänä itki meille kun mummun sisko tuli ja vei paljon tavaroita :( kun luettiin testamenttia, niin mummu oli siihen kirjoittanut että siskolleen ei anna mitään/siskolle ei pidä antaa mitään koska hän varasti usein mummulta ja kohteli muutenkin huonosti. Mutta, ei saatu tavaroita ym mitä hän vei takaisin koska oli myynyt jo kaiken.

Ei varsinaista perinnönjakoa, mutta miehen sisarusten kesken on ilmennyt sellaista, että heidän yksin asuvan äitinsä kotoa siirtyy kaikenlaista äidille "tarpeetonta" näiden sisarusten sekä heidän aikuisten lastensa koteihin. Esim. pino Iittalan lautasia. Niin, no eihän se mummi niitä lautasia niin paljon tarvitse... Musiikkilaitteet ym. elektroniikka tuppaa myös vaihtumaan kehnompaan, kun ei se mummi sellasta ja sellasta "tarvitse".

Olkoonkin, että mummi näitä tavaroita varmasti "antaa", mutta taitavasti osataan kysyä juuri kaikkein arvokkaimpia juttuja. Ei esim. mitkään arvottomammat lautaset käyneet ensiasuntoon jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä perinnönjaossa riidellään rakkaudesta. Ei-suosittu lapsi pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta, ettei lellikki taas saa enemmän kaikkea, ja lellikki paheksuu, miksi toinen haluaa perintöä, vaikka ei ollut yhtä paljon yhteydessä.

Voisiko joku vanhempi selittää miksi lapsia kohdellaan epätasa-arvoisesti?!

Olin itse nuorin, lapseni hemmoteltu teini-iässä ja sen jälkeen dissattu, myös perinnönjaossa.

Siksi ,että se toinen lapsi on rakkaampi, kuin toinen. Me ihmiset vaan ollaan sellaisia. Se ei rakas lapsi ei on ollut v,,, mäinen koko ailkuisikänsä.

Oma tapaus on kyllä sellainen etten osaa ymmätää vanhempieni psykologiaa miten tässä näin kävi. Olin nuorin ja minua hemmoteltiin kunnes kasvoin se alkoi ärsyttää. Joskus lukioiässä tuntui että vanhemmilla oli ihme kyräilyä minua kohtaan. Lopulta tästä tuli täydellistä dissaamista ja jopa häirintää (yritettiin puuttua minun asioihini vaikka olin jo työelämässä ja oma perhe).  En vaan osaa kuvitella minkälaisen psykologisen prosessin vanhempani kävivät läpi päätyäkseen aggressioon minua kohtaan.

Osaan kuvitella. He lellivät sinua ja sait kaiken. Sitä vastaan he odottivat, että otat heidän mielipiteensä huomioon ja tottelet heitä kaikessa aina ammatin, puolison ja asuinpaikan valinnassa, pienemmistä asioista puhumattakaan. Jos näin ei käynyt, olit kiittämätön nulikka.

Kiva teoria mutta ei oikein natsaa. Tai siis en ainakaan ymmärrä tuota logiikkaa. Aikajanakaan ei oikein toimi. Kehittelivätkö he keskenään jonkun jutun jota pyörittelivät kunnes siitä kehittyi jotain suurta. Sinänsä hauskaa että koko sukuni tuntuu jatkavatn tuota toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Isänpuoleiset isovanhempani kuolivat jo muutama kymmenen vuotta sitten. Heidän omaisuutensa jaettiin perunkirjan mukaan koska heillä ei ollut testamenttia. Kukin heidän lapsistaan sai oman osuutensa ja homma hoidettiin täysin lain mukaan. No kun äitini kuoli ja isäni siirtyi palvelutaloon asumaan hänen siskonsa keksi että vanhempieni omaisuudesta kuuluu hänelle joku tietty osuus. Täti tuli vartavasten katsomaan isääni palvelutaloon tätä varten - minä ja veljeni olimme paikalla koska tiesimme että täti voi käydä hankalaksi. Kesti hetkisen kun selitimme tädille että hän ei ole saamassa yhtään mitään koska isämme oli vielä elossa. Kun isä sitten kuoli eipä häneltä edes jäänyt juuri mitään perintöä koska nekin rahat mitä vanhemmillamme oli menivät melkein kaikki heidän hoitokuluihinsa. Eli ihan siihen mihin pitikin.

Tätisi ei perinyt isääsi. Hän oli isäsi vanhempien perillinen.

Vierailija kirjoitti:

On vielä edessä tuo perinnönjako kun vanhempani ovat elossa. Mulla yksi veli. Sen näkee sit miten käy.

Pidä sitten huoli, että kaikki sujuu laillisesti, äläkä vain katsele "miten käy".

Itselläkin on kokemus, että heti ilmaantui sivusta korppikotkat paikalle jo ennen hautajaisia.

Kuolinpesästä ei saa kukaan viedä mitään ennen kuin perunkirjoitus ja perinnönjako on tehty.

Aloittajakin olisi voinut tehdä rikosilmoituksen varkaudesta sen sijaan, että valittelee täällä keskustelupalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isänpuoleiset isovanhempani kuolivat jo muutama kymmenen vuotta sitten. Heidän omaisuutensa jaettiin perunkirjan mukaan koska heillä ei ollut testamenttia. Kukin heidän lapsistaan sai oman osuutensa ja homma hoidettiin täysin lain mukaan. No kun äitini kuoli ja isäni siirtyi palvelutaloon asumaan hänen siskonsa keksi että vanhempieni omaisuudesta kuuluu hänelle joku tietty osuus. Täti tuli vartavasten katsomaan isääni palvelutaloon tätä varten - minä ja veljeni olimme paikalla koska tiesimme että täti voi käydä hankalaksi. Kesti hetkisen kun selitimme tädille että hän ei ole saamassa yhtään mitään koska isämme oli vielä elossa. Kun isä sitten kuoli eipä häneltä edes jäänyt juuri mitään perintöä koska nekin rahat mitä vanhemmillamme oli menivät melkein kaikki heidän hoitokuluihinsa. Eli ihan siihen mihin pitikin.

Tätisi ei perinyt isääsi. Hän oli isäsi vanhempien perillinen.

Niin juuri. Sisarus on perillinen ainoastaan, jos perittävällä ei ole omia lapsia eli rintaperillisiä. Aina löytyy huijareita, jotka koettavat kepillä jäätä josko saisi rahastettua tietämättömiä.

Jokaisen pitää siis opetella ulkoa PERINTÖKAARI ja tehdä TESTAMENTTI ja AVIOEHTO, niin pystyy pitämään kiinni omista oikeuksistaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun mummuni kuoli (pappa oli yhä elossa) niin mummun sisko oli tullut heti haukkana paikalle ja vienyt koruja, turkin, kalliit hajuvedet ja muuta. Pappa ei ollut osannut kieltää kun suri mummua ja seuraavana päivänä itki meille kun mummun sisko tuli ja vei paljon tavaroita :( kun luettiin testamenttia, niin mummu oli siihen kirjoittanut että siskolleen ei anna mitään/siskolle ei pidä antaa mitään koska hän varasti usein mummulta ja kohteli muutenkin huonosti. Mutta, ei saatu tavaroita ym mitä hän vei takaisin koska oli myynyt jo kaiken.

Nuo nimenomaan saa takaisin kun tekee poliisille tutkintapyynnön kavalluksesta ja sitten kysyy ostajilta haluavatko joutua edesvastuuseen varastettuun tavaraan ryhtymisestä.

Hoitajana todistin tilannetta, jossa lapset kinastelivat isänsä kuolinvuoteen vieressä perinnöstä. Ohjasin heidät kaikki ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeasti voi käsittää. Meillä on nyt mieheni kanssa  kaksien vanhempien huushollit tyhjentämättä peräkkäisten kuolintapausten jälkeen. Meitä on 3 plus 2 sisarusta ja joitain lapsenlapsia. Kukaan ei halua tavaroista yhtään mitään kun kaikilla on jo omatkin nurkat täynnä tavaraa.  Ei kelpaa edes opiskeleville ja omaa elämäänsä aloitteleville nuorille. Ihan hyvääkin tavaraa ja huonekaluja, kauniita astiastoja, lamppuja  ja vaikka mitä. Kellään ei myöskään riitä aikaa energiaa  alkaa niitä jollain kirpputoreilla kaupittelemaan, eli kunhan loma alkaa, osa menee Konttiin , kierrätyskeskukseen ja kaatopaikalle. Hirveä homma ja melkein kadehdin noita ihmisiä jotka "ryöväävät" kuolinpesän. Meiltä menee suurin osa kaatikselle.

Myy osto- ja myyntiliikkeeseen. He ostavat usein koko jäämistön. Pyydä arvio kaikesta, jolla voi olla vähänkin arvoa.

Aika usein nykyisin ottavat maksun että vievät pois . Seurassa oli juttuakin siitä joku vuosi sitten. Sinkkusisareni, siistiä tavaraa, olisi toinen kuolinpesän ostaja veloittanut 250 euroa, toinen 400 euroa poisviemisestä.

Ennemmin sitten annettiin fidalle joka haki veloituksetta. Sekään ei huolinut kaikkea.

Olen mv ja mulla on traktori. Useempi kerta vuodessa käy että jonkun mummun perilliset soittaa tyhjennäkö asunnon. Maksavat tilille. Vien tavarat kaatopaikalle. Joskus löytyy hienoakin tavaraa jonka myyn tai pistän kiertoon. Entinen opettajani kuoli ja kävin tyhjentään mökin. Ulkorakennuksesta löytyi niin paljon tyhjiä pulloja että niistä sai jo hyvin rahaa. Eipä arvannu siitäkään kaverista.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmillani oli maatila. Vanhin veli sai tilan sisarustensa suostumuksella. Muut sisarukset saivat nykyrahassa mitattuna parinkymmenen tuhannen euron rahasummat. Ihan oikeinhan se meni näennäisesti. Veli piti tilaa muutaman vuoden ja alkoi sen jälkeen kokopäivätoimiseksi alkoholistiksi. Vajaassa viidessätoista vuodessa tila oli juotu ja maat myyty taloa lukuunottamatta.

Niin? Oman omaisuutensa saa hävittää ihan miten parhaaksi näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka minulla on vain yksi lapsi, olen jo lahjoittanut hänelle tietyt tavarat. Asia on uskotun miehen hoidossa. Sukulaiset tulee kuitenkin rääppiäisiin.

Olen myös tehnyt testamentin jossa sanotaan ettei muita testamentteja ole, jos joku yrittää huijata.

Ainoa rintaperillisensä on lapsesi. Muille sukulaisille ei kuulu mitään, vaikket edes tekisi testamenttia.

Suvussa on sellaista heppua että niistä ei tiedä mitä keksiivät. Mulla on kuitenkin taulua, keräilyesinettä yms.

Sisko on eesmees jäänyt kiinni väärennyksistä aiemmin ja muutenkin sellanen kristalli-ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä maksamaton perintövero peritään jakamatyomalta kuolinpesältä koska siitähän tietty osa on perinnönsaajan. Perintöosuudenhan kelakin laskee omaisuudeksi ja esi. Toimeentulotuki voi lakata.

Siksi juuri koska meillä kahdeksalla oli tismalleen sama perintö ja perintövero ja rahaksi muuttuminen eli myyminen hidasta kuitenkin, jokainen toimitti laskunsa pesänhoitajalle ja hän maksoi ne rahasta jota pesällä oli myös.

Näin ainakin silloinen lakimies ehdotti , eli jäin käsitykseen että jakamaton pesä on viimestä lopuksi maksaja. Mun käsitykseksi jäi se. Yksi kahdeksasta työtön alkoholiongelmainen.

Jos kuolinpesän osakkaalla ei ole muuta omaisuutta ja hän ei maksa perintöveroaan, niin ulosottomies voi toki periä perintöveron tämän osakkaan osuudesta kuolinpesästä. Mutta se menee vain silloin hänen osuudestaan, ei muiden osuudesta. Kun perintö sitten jaetaan, tämän osakkaan osuudesta vähennetään se summa, jonka ulosottomies on perinyt kuolinpesän varoista.

Kyllä noin on. Mutta koska olimme sopuisa 8 sisaruksen parvi ja vero jokaisella saman suuruinen, tehtiin niin että ne maksettiin pesän varoista päältä koska sehän vaikutti tismalleen saman jokaiselle sitten kun lopulta rahat saatiin jakoon, n. 2 vuoden päästä. Realisointi vei aikaa.

Kuolinpesän voi jakaa myös osittain. Sieltä olisi hyvin voitu jakaa kaikille perintöveron verran rahaa perintöveron maksua vastaan. Ja kaikki muut paitsi se juoppo työtön olisivat voineet sillä rahalla sen perintöveron maksaa.

Meitä on minä ja sisarukset. Vanhemmat ja isovanhemmat peritty. Vain yksi serkku joka testamenttas meille kun ei hänellä omia lapsia ollut ja "sydänystävä"-nainen oli kuollut. Meillä ei ole keskenämme ollut mitään ongelmia perinnönjakojen suhteen.

Koijareita on kyllä tavattu. Eräs yritti nyysiä pesästä tavaraa, toinen tuli jakoon vaatimuksineen. Veli ohjasi viimeksimainitun kohteliaasti niskasta ulos ja rappuset alas.

Asiat voi hoitaa asiallisestikin. Helpottaa elämää kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isänpuoleiset isovanhempani kuolivat jo muutama kymmenen vuotta sitten. Heidän omaisuutensa jaettiin perunkirjan mukaan koska heillä ei ollut testamenttia. Kukin heidän lapsistaan sai oman osuutensa ja homma hoidettiin täysin lain mukaan. No kun äitini kuoli ja isäni siirtyi palvelutaloon asumaan hänen siskonsa keksi että vanhempieni omaisuudesta kuuluu hänelle joku tietty osuus. Täti tuli vartavasten katsomaan isääni palvelutaloon tätä varten - minä ja veljeni olimme paikalla koska tiesimme että täti voi käydä hankalaksi. Kesti hetkisen kun selitimme tädille että hän ei ole saamassa yhtään mitään koska isämme oli vielä elossa. Kun isä sitten kuoli eipä häneltä edes jäänyt juuri mitään perintöä koska nekin rahat mitä vanhemmillamme oli menivät melkein kaikki heidän hoitokuluihinsa. Eli ihan siihen mihin pitikin.

Tätisi ei perinyt isääsi. Hän oli isäsi vanhempien perillinen.

Niin juuri. Sisarus on perillinen ainoastaan, jos perittävällä ei ole omia lapsia eli rintaperillisiä. Aina löytyy huijareita, jotka koettavat kepillä jäätä josko saisi rahastettua tietämättömiä.

Jokaisen pitää siis opetella ulkoa PERINTÖKAARI ja tehdä TESTAMENTTI ja AVIOEHTO, niin pystyy pitämään kiinni omista oikeuksistaan.

Sisarus ei ole perillinen, mikäli vainaja on avioliitossa. Vaikka lapsettomassa liitossa. Ilman testamenttiakin aviopuoliso perii puolisonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isänpuoleiset isovanhempani kuolivat jo muutama kymmenen vuotta sitten. Heidän omaisuutensa jaettiin perunkirjan mukaan koska heillä ei ollut testamenttia. Kukin heidän lapsistaan sai oman osuutensa ja homma hoidettiin täysin lain mukaan. No kun äitini kuoli ja isäni siirtyi palvelutaloon asumaan hänen siskonsa keksi että vanhempieni omaisuudesta kuuluu hänelle joku tietty osuus. Täti tuli vartavasten katsomaan isääni palvelutaloon tätä varten - minä ja veljeni olimme paikalla koska tiesimme että täti voi käydä hankalaksi. Kesti hetkisen kun selitimme tädille että hän ei ole saamassa yhtään mitään koska isämme oli vielä elossa. Kun isä sitten kuoli eipä häneltä edes jäänyt juuri mitään perintöä koska nekin rahat mitä vanhemmillamme oli menivät melkein kaikki heidän hoitokuluihinsa. Eli ihan siihen mihin pitikin.

Tätisi ei perinyt isääsi. Hän oli isäsi vanhempien perillinen.

Niin juuri. Sisarus on perillinen ainoastaan, jos perittävällä ei ole omia lapsia eli rintaperillisiä. Aina löytyy huijareita, jotka koettavat kepillä jäätä josko saisi rahastettua tietämättömiä.

Jokaisen pitää siis opetella ulkoa PERINTÖKAARI ja tehdä TESTAMENTTI ja AVIOEHTO, niin pystyy pitämään kiinni omista oikeuksistaan.

Sisarus ei ole perillinen, mikäli vainaja on avioliitossa. Vaikka lapsettomassa liitossa. Ilman testamenttiakin aviopuoliso perii puolisonsa.

Näin on, mutta kun se toinenkin puoliso kuolee, tulevat molempien perilliset pesän osakkaiksi. Eli silloin lapsettomankin vainajan sisarukset ovat perillisiä. Jos mitään perittävää enää on.

Puoliso siis perii lapsettoman puolisonsa, mutta ei saa lahjoittaa eikä testamentata sellaista kiinteää omaisuutta, joka on ollut kummankin omistuksessa. Esim talon saa kuitenkin myydä ja pitää rahat ja vaikka heittää ne taivaan tuuliin, koska on oikeus käyttää yhteisiä varoja miten haluaa. Mutta jos vaikka rahaa sitten jää, sen perivät kummankin vainajan perilliset sitten puoliksi, kun molemmat heistä

on kuolleet.

Minä ainakin yritän huolehtia siitä, että jos mieheni ennen minua kuolee, ei mitään tule jäämään hänen hyvin toimeen tuleville sisaruksille en tai näiden lapsille. Minä pistän kaikki rahoiksi ja pikku hiljaa jo eläessäni lahjoittelen ne omalle lapselleni ja hänen lapsilleen. Miksi jollain miehen sisaruksella olisi oikeus saada tästä meidän talosta mitään hyötyä, yksi heistä ei ole naamaansakaan näyttänyt ikinä.

Mutta eihän sitä tiedä miten tässä elämässä käy. Ainakin tavaroita ja rahaa lahjoittelen jo nyt lapselleni, hänellä on ollut elämässään paljon vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isänpuoleiset isovanhempani kuolivat jo muutama kymmenen vuotta sitten. Heidän omaisuutensa jaettiin perunkirjan mukaan koska heillä ei ollut testamenttia. Kukin heidän lapsistaan sai oman osuutensa ja homma hoidettiin täysin lain mukaan. No kun äitini kuoli ja isäni siirtyi palvelutaloon asumaan hänen siskonsa keksi että vanhempieni omaisuudesta kuuluu hänelle joku tietty osuus. Täti tuli vartavasten katsomaan isääni palvelutaloon tätä varten - minä ja veljeni olimme paikalla koska tiesimme että täti voi käydä hankalaksi. Kesti hetkisen kun selitimme tädille että hän ei ole saamassa yhtään mitään koska isämme oli vielä elossa. Kun isä sitten kuoli eipä häneltä edes jäänyt juuri mitään perintöä koska nekin rahat mitä vanhemmillamme oli menivät melkein kaikki heidän hoitokuluihinsa. Eli ihan siihen mihin pitikin.

Tätisi ei perinyt isääsi. Hän oli isäsi vanhempien perillinen.

Niin juuri. Sisarus on perillinen ainoastaan, jos perittävällä ei ole omia lapsia eli rintaperillisiä. Aina löytyy huijareita, jotka koettavat kepillä jäätä josko saisi rahastettua tietämättömiä.

Jokaisen pitää siis opetella ulkoa PERINTÖKAARI ja tehdä TESTAMENTTI ja AVIOEHTO, niin pystyy pitämään kiinni omista oikeuksistaan.

Sisarus ei ole perillinen, mikäli vainaja on avioliitossa. Vaikka lapsettomassa liitossa. Ilman testamenttiakin aviopuoliso perii puolisonsa.

Näin on, mutta kun se toinenkin puoliso kuolee, tulevat molempien perilliset pesän osakkaiksi. Eli silloin lapsettomankin vainajan sisarukset ovat perillisiä. Jos mitään perittävää enää on.

Puoliso siis perii lapsettoman puolisonsa, mutta ei saa lahjoittaa eikä testamentata sellaista kiinteää omaisuutta, joka on ollut kummankin omistuksessa. Esim talon saa kuitenkin myydä ja pitää rahat ja vaikka heittää ne taivaan tuuliin, koska on oikeus käyttää yhteisiä varoja miten haluaa. Mutta jos vaikka rahaa sitten jää, sen perivät kummankin vainajan perilliset sitten puoliksi, kun molemmat heistä

on kuolleet.

Minä ainakin yritän huolehtia siitä, että jos mieheni ennen minua kuolee, ei mitään tule jäämään hänen hyvin toimeen tuleville sisaruksille en tai näiden lapsille. Minä pistän kaikki rahoiksi ja pikku hiljaa jo eläessäni lahjoittelen ne omalle lapselleni ja hänen lapsilleen. Miksi jollain miehen sisaruksella olisi oikeus saada tästä meidän talosta mitään hyötyä, yksi heistä ei ole naamaansakaan näyttänyt ikinä.

Mutta eihän sitä tiedä miten tässä elämässä käy. Ainakin tavaroita ja rahaa lahjoittelen jo nyt lapselleni, hänellä on ollut elämässään paljon vaikeuksia.

Juurikin näin: "mikäli mitään perittävää jää" :D

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinaista perinnönjakoa, mutta miehen sisarusten kesken on ilmennyt sellaista, että heidän yksin asuvan äitinsä kotoa siirtyy kaikenlaista äidille "tarpeetonta" näiden sisarusten sekä heidän aikuisten lastensa koteihin. Esim. pino Iittalan lautasia. Niin, no eihän se mummi niitä lautasia niin paljon tarvitse... Musiikkilaitteet ym. elektroniikka tuppaa myös vaihtumaan kehnompaan, kun ei se mummi sellasta ja sellasta "tarvitse".

Olkoonkin, että mummi näitä tavaroita varmasti "antaa", mutta taitavasti osataan kysyä juuri kaikkein arvokkaimpia juttuja. Ei esim. mitkään arvottomammat lautaset käyneet ensiasuntoon jne.

Äiti on 92 v ja on jo vuosia tyrkyttänyt astioita ja tavaraa pois. Syyksi sanoo, että nythän nuoriso niitä tarvitsee ja hän ei.

Ja kyllähän se totta onkin. Äiti on vielä hyvässä kunnossa ja elää varmaan vielä muutaman vuoden. Joten mihin nuo astiat ja muut sitten laitetaan, kun kukaan meistä ei niitä enää tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Isänpuoleiset isovanhempani kuolivat jo muutama kymmenen vuotta sitten. Heidän omaisuutensa jaettiin perunkirjan mukaan koska heillä ei ollut testamenttia. Kukin heidän lapsistaan sai oman osuutensa ja homma hoidettiin täysin lain mukaan. No kun äitini kuoli ja isäni siirtyi palvelutaloon asumaan hänen siskonsa keksi että vanhempieni omaisuudesta kuuluu hänelle joku tietty osuus. Täti tuli vartavasten katsomaan isääni palvelutaloon tätä varten - minä ja veljeni olimme paikalla koska tiesimme että täti voi käydä hankalaksi. Kesti hetkisen kun selitimme tädille että hän ei ole saamassa yhtään mitään koska isämme oli vielä elossa. Kun isä sitten kuoli eipä häneltä edes jäänyt juuri mitään perintöä koska nekin rahat mitä vanhemmillamme oli menivät melkein kaikki heidän hoitokuluihinsa. Eli ihan siihen mihin pitikin.

Kyllähän tuossa äidin perintö olisi hänen kuolemansa jälkeen pitänyt jakaa, jos yksikin pesään kuuluva sitä vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeasti voi käsittää. Meillä on nyt mieheni kanssa  kaksien vanhempien huushollit tyhjentämättä peräkkäisten kuolintapausten jälkeen. Meitä on 3 plus 2 sisarusta ja joitain lapsenlapsia. Kukaan ei halua tavaroista yhtään mitään kun kaikilla on jo omatkin nurkat täynnä tavaraa.  Ei kelpaa edes opiskeleville ja omaa elämäänsä aloitteleville nuorille. Ihan hyvääkin tavaraa ja huonekaluja, kauniita astiastoja, lamppuja  ja vaikka mitä. Kellään ei myöskään riitä aikaa energiaa  alkaa niitä jollain kirpputoreilla kaupittelemaan, eli kunhan loma alkaa, osa menee Konttiin , kierrätyskeskukseen ja kaatopaikalle. Hirveä homma ja melkein kadehdin noita ihmisiä jotka "ryöväävät" kuolinpesän. Meiltä menee suurin osa kaatikselle.

On sellaisia tahoja, jotka ostavat kuolinpesiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen elossaolevan vanhempani sukulainen yritti tulla osingoille, sai äkkilähdöt ovelta.

Sama juttu kävi..tätini serkku yritti niin kauan olla ystäväni kun perintö oli jaettu..

en ollut nähnyt kyseistä serkkua 30 vuoteen mutta kummasti jaksoi leikkiä ystävääni puoli vuotta jotta selviää jääkö hänelle mitään..ja kun ei jäänyt alkoi suoranainen V-uuuuu.

Uskomatonta on rikas serkku ja jaksaa .

Eipä ole ensimmäinen serkku joka kuvittelee olevansa oikeutettu saamaan koko suvun perinnöt. Kummasti ystävyys loppuu kun perinnönjaot on suoritettu ja huomaa ettei saanutkaan rahaa ja Arabioita joita myydä kirppareilla .