Ranskan kieli ja espanjan kieli. Kumpi on helpompi oppia?
Opiskeleeko täällä joku kumpaa kieltä? Miten pääsisi alkuun?
Kommentit (156)
Sekin vaikuttaa, mihin käyttöön opiskelet; espanjalainen yhteisö uskoakseni palkitsee avokätisemmin heikommankin espanjanosaajan kuin ranskankieliset, ranskalaisilla seuduilla oleskelevaa taas yhteisö "rankaisee" helpommin jos et osaa yhtään ranskaa.
Eli jos saat valita ihan vapaasti, niin suosittelisin espanjaa. Jos taas joka tapauksessa oleskelet molemmilla alueilla, niin alkeet molemmista ja ranskaan isompi satsaus.
Espanja helpompi.
Kokemusta molemmista yliopistotasolla.
Minä opiskelin ranskaa lukiossa ns. lyhyenä kielenä eli aloitin sen lukion ykkösellä ekaa kertaa elämässäni. Jaksoin ekat kurssit opiskella kaiken täydellisesti. Sen jälkeen into lopahti ja hyvä kun vitosella pääsin lopuista kursseista läpi, ranskaa en edes kirjoittanut.
Lukion jälkeen menin Ranskaan yksityiskouluun ja opiskelin siellä ranskaa 6 h joka päivä natiiviopettajan opetuksessa. Ihan alkeista tyyliin lähdettiin.
Toisin kuin jotkut väittävät tuosta lausumisen ja kirjoitetun kielen erosta, se on totta, mutta siihen on täydelliset säännöt. Kun ne oppii, osaat ääntää kaikki sanat täysin oikein. Esim. juuri tuo eau yhdistelmä lausutaan oo. Ja niin pois päin. Siiinä lausumisessa ei ole mitään vaikeaa, kun säännöt osaa.
Espanjaa opiskelin joskus yhden kansanopiston kurssin, mitään ei jäänyt päähän. Kieli ei vain kiinnostanut. Ei kyllä tosin ranskakaan tuon jälkeen. Ranskassa en ole tuon jälkeen käynytkään enkä kieltä mihinkään tarvinnut. Ei vain jotenkaan uponnut.
Espanja helpompi.
Ranska hyödyllisempi. EUn ja Naton virallinen kieli.
Myös lukemattomissa Afrikanmaissa yksi kielistä.
Vierailija kirjoitti:
Usein esiin nostettu esimerkki: Qu'est-ce que c'est? -> Keskese.
Ei, vaan Qu'est-ce que c'est lausutaan kesköse (olen se, joka opiskelin Ranskassa ranskaa).
Espanjassa pääsee merkittävästi helpommin alkuun, mutta samoja "ranskan vaikeuksia" sielläkin on, kuten suvut ja taipuvat verbit ja subjunktiivin kaltaiset erikoiset verbimuodot.
Molempia on helppo lausua, myös ranskaa, kunhan opettelee ne loogiset säännöt. Espanja on helpompaa, koska sääntöjä on vähemmän, eikä ole kurkkuärrän kaltaisia äänteitä, joita ei osaisi etukäteen, eikä sanoista jää lausuttuna puolet pois, kuten ranskassa (hieman kärjistäen). Helpompi myös kirjoittaa samasta syystä.
Molempia on vaikea ymmärtää puhuttuna, puhutaan sellaista vauhtia.
Espanja lienee maailmanlaajuisesti puhutumpi kieli, koska melkein koko Etelä-Amerikka puhuu sitä. Espanjankielisiä sanoja myös varmaankin tuntee passiivisesti enemmän, kun niitä tulee amerikkalaisen viihteen kautta sekä texmex-kulttuurista.
Qu'est ce-= kes (mikä)
que = kö (tuo)
c'est = se (on)
Eli suomeksi mikä tuo on
Espanja on helpompaa. Molempia luin lukiossa, mutta Espanjaan lähdin muutamaksi kuukaudeksi ja panostin sitten siihen.
On totta, että jos osaa espanjaa/ranskaa/portugalia/italiaa, on helpompi oppia joku noista muista kielistä. Mutta että tulisi kaupanpäällisenä, ei ei. Ranskaa vaikka olen opiskellut, en juuri osaa. Kirjoitettua kieltä ymmärrän hiukan, mutta en pärjää Ranskassa ranskaksi.
Italiaa opettelin omin päin sellaisella matkailuasenteella. Oli helppoa espanjapohjalta, mutta olisi se ollut helppoa muutenkin.
Espanja paljon helpompi, mutta en itse tykkää kielestä. Ranska kuulostaa ihanalta, mutta on älyttömän vaikeeta.
Itselle näin ranskan kielen pääaineopiskelijana ranskan kieli on tullut tutummaksi näiden viimeisten parin vuoden sisällä, mutta on se espanja helpompi oppia ääntämisen kannalta. Varsinkin yliopistossa noi meijän natiivi ranskalaiset professorit ovat lynkanneet mun ranskan ääntämisen ihan maanrakoon ranskan ääntämiskurssilla, vaikka mielestäni osaan ääntää ranskaa ihan hyvin. Oon siis aloittanut molempien ranskan että espanjan kielien opiskelemisen ihan alkeista lukiossa ja espanjaa opiskelin 4 kurssia lukiossa ja kirjoitin lyhyen ranskan yo-kirjoituksissa saaden arvosanan B.
Omat espanjan taitoni ovat aika lailla rapistuneet tässä vuosien varrella mutta onneks mulla on vielä lukion espanjan oppikirjat vielä säilössä kirjahyllyssä i tällä hetkellä.
T: ranskan kielen pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta
Sanoisin että molemmat vaikeita Suomalaisen aksentilla, Italiaaano kääntyy ehkä paremmin.
Ovat niin erilaisia kieliä, kumpaakin opiskellut, mutta espanja on helppo verrattuna ranskaan.
Yritätkö nöyryyyttää? :) Tiedän kuka olet.
Vierailija kirjoitti:
Itselle näin ranskan kielen pääaineopiskelijana ranskan kieli on tullut tutummaksi näiden viimeisten parin vuoden sisällä, mutta on se espanja helpompi oppia ääntämisen kannalta. Varsinkin yliopistossa noi meijän natiivi ranskalaiset professorit ovat lynkanneet mun ranskan ääntämisen ihan maanrakoon ranskan ääntämiskurssilla, vaikka mielestäni osaan ääntää ranskaa ihan hyvin. Oon siis aloittanut molempien ranskan että espanjan kielien opiskelemisen ihan alkeista lukiossa ja espanjaa opiskelin 4 kurssia lukiossa ja kirjoitin lyhyen ranskan yo-kirjoituksissa saaden arvosanan B.
Omat espanjan taitoni ovat aika lailla rapistuneet tässä vuosien varrella mutta onneks mulla on vielä lukion espanjan oppikirjat vielä säilössä kirjahyllyssä i tällä hetkellä.T: ranskan kielen pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta
Varmaan siellä laitoksella on paljon tiukempaa. Mulle kielikeskuksen puolella ope sanoi, että lausun hyvin, mutta mun R on pohjoisafrikkalainen, Pariisissa vähän katsoisivat nenänvartta pitkin.
Espanja on helpompi päästä alkuun ääntämisen ja kieliopin osalta, ranskassa on ihan liikaa niitä kaikkia outoja verbien taivutuksia.
Espanja. Helppo ääntää ja sanat erottaa. En oppinut ranskaa lukiossa, vähän aikaa Ranskassa asuessa enkä edes poikaystävällä. Kahvilla j kaupassa pystyn käymään , mutta keskustella en. Espanja sujuu paremmin, vaikka en ole sitä varsinaisesti opiskellut. Sen oppi asuessa maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein esiin nostettu esimerkki: Qu'est-ce que c'est? -> Keskese.
Ei, vaan Qu'est-ce que c'est lausutaan kesköse (olen se, joka opiskelin Ranskassa ranskaa).
Ja intonaatiota ei saa unohtaa.
Maz kirjoitti:
Sanoisin että molemmat vaikeita Suomalaisen aksentilla, Italiaaano kääntyy ehkä paremmin.
Kyllä. Ja Italiassa on ihanaa, kun vaan laittaa sanoja peräkkäin niin kaikki kehuu, ihastelee ja jopa ymmärtää.
Vastaavaa nyt löytyy englannistakin, mutta totta on, että ranskan kirjoitussäännöt ovat espanjaan verrattuna vaikeita.
Usein esiin nostettu esimerkki: Qu'est-ce que c'est? -> Keskese.