Mies haluaisi sivusuhteen

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kovinkin seksuaalinen, mutta tiettyyn pisteeseen asti jaksan puolison satunnaista haluttomuutta. Olen kuitenkin todennut, että vaikka hänen halunsa vaihtelee niin minun kiertää tiettyä sykliä ja sen tyydyttäminen on joko hänen tai sitten jonkun muun tehtävä.

Millä perusteella sinun seksintarpeesi on sellainen asia, että on jonkun tehtävä se tyydyttää? Mitä muita tarpeita sinulla on, joiden katsot olevan jonkun tehtävä tyydyttää?

Mä en vaan voi käsittää tätä. Mulla on koko ajan kaikenlaisia juttuja, joita toivon ja haluan, mutta en mä odota, että aviomies tai joku muu ottaa tehtäväkseen ne toteuttaa.

Miksi seksi on sellainen asia, että sitä pitää saada oikein syklin mukaisesti vaatia toiselta tai herranjesta joltain muilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Mistä mahtaa johtua, että avoimissa suhteissa olijat aina ylistävät omaa suhdettaan haukkumalla suljettuja, perinteisiä suhteita? Kateutta siitä, että muut kokevat saavansa kaiken tarpeellisen siitä yhdestä miehestä ja naisesta toisin kuin he? Joka ikinen kerta on mukana muiden suhteiden mollaamista, milloinkaan ei voi vain kertoa omasta suhteestaan - jostainhan se kertoo. Ei ainakaan aidosta tyytyväisyydestä omaan elämäntapaan. Tyytyväisillä ei ole jatkuvaa tarvetta vertailla ja haukkua muiden elämäntapaa.

Se johtuu siitä ketutuksesta, että nytkin tällä palstalla on useampi viestiketju jossa sivukaupalla vaahdotaan siitä, että kuinka seksi ulkopuolisen kanssa on suunnilleen suurin rikos mitä parisuhteessa voi tehdä. Että joku yksittäinen hairahduskin riittää kumoamaan kaiken hyvän mitä puoliso ehkä muuten suhteeseen tuo. Tuntuu käsittämättömältä, että seksi koetaan niin suureksi uhaksi.

Ei siinä ole kyse seksistä vaan yhteisten sääntöjen ja luottamuksen rikkomisesta.

Kerran kahdessa viikossa olisi omassa suhteessa luksusta. Mutta en halua erota ja onhan minulla oma käsi.

Heh, oon samaa mieltä monen kanssa, että se fantasia ja käytännön toteutus ei tässä nyt välttämättä kohtaa. Tyydyttävän ja itselle sopivan panosuhteen löytäminen ei ole ollenkaan niin itsestään selvää, kuin mitä nämä avoimen suhteen julistajat luulee. Että sen kun vaan laittaa ilmoituksen nettiin, ja tarjokkaita tulee ovista ja ikkunoista?

Miehille varsinkin seksin saaminen tuntuu olevan vaikeaa, vaikka olisi sinkku. Jotain yhden yön räpellyssäätöjä voi nuoremmat vielä löytää, mutta mitä enemmän ikää, sen vaikeampaa se on. Lisäksi tarkoituksena on kai löytää vakkari, mutta harvassa on ne naiset, jotka alkaa elämäänsä säätelemään puutteessa olevan ukkomiehen takia.

Vielä kun otetaan mukaan kaikki ne riskit ja muuttujat, jotka uuden suhteen solmiminen (suhde se panosuhdekin on) aina tuo tullessaan, niin lopputuloksena on luultavasti iso kasa pettymyksiä ja katkeruutta pahimmillaan kaikille kolmelle. Onko se panetus tosiaan kaiken tuon vaivan arvoista?

Hämmentävää tuollainen ajattelumalli parisuhteessa, jos syystä tai toisesta seksihalut eivät kulje käsikädessä, niin aletaan kiristämään sillä? Kaukana terveestä parisuhteesta tuollainen.

Meillä on ollut yli 20 vuoden yhteiselon aikana monenlaisia vaiheita, minulla on välillä on ollut halut kateissa, miehellä taas ollut tasasemmin kokoajan haluja. Kuuluu elämään, ei se seksi voi olla mikään kaikkien yläpuolelle menevä asia,jolla voi alkaa kiristämään itsekkäästi. Parisuhteeseen kuuluu niin monta muutakin osa-aluetta.

Keskustelemalla asiasta avoimesti ja etsimällä kompromisseja, niin näistä vaiheista kyllä selviää. Kompromissi voi olla vaikka se että auttaa toista purkamaan paineensa vaikka käsipelillä. Ei luulis olevan niin vaikeaa uhrata itsensä tällaiselle hetkelle. Tilanne kun voi muuttua toisinpäin milloin vain.

Onhan se sentään jotain jos vierelläsi on kumppani, joka kulkee rinnalla ne myötä- ja vastamäet, ilman että uhkailee tai ehdottelee kolmansia osapuolia ratkomaan tilannetta?

Sinänsä tällaset on hyvä muistutus siitä, miten onnellinen saat olla jos olet löytänyt rinnallesi puolison joka rakastaa ja luottaa sinuun 100%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kovinkin seksuaalinen, mutta tiettyyn pisteeseen asti jaksan puolison satunnaista haluttomuutta. Olen kuitenkin todennut, että vaikka hänen halunsa vaihtelee niin minun kiertää tiettyä sykliä ja sen tyydyttäminen on joko hänen tai sitten jonkun muun tehtävä. Ei tässä neljänkympin tienoilla naisena enää mitään kädestä pitämistä jaksa. Meillä on auttanut se, että en tavallaan hyväksy seksittömyyttä, enkä päästä sitä normiksi. Se nimittäin olisi helppoa kun on lapsia ja teinit valvoo illalla ja itseä väsyttää, olisi kotitöitä ja pihahommia ja kun saa hetken rauhaa tekisi mieli nukkua tai olla itsekseen. Kun pitää virettä ja intohimoa yllä, koskettelee pitkin päivää, sopii treffejä niin kyllä se siitä aina lähtee.

En mielellään lähtisi avoimen suhteen linjalle, koska en varsinaisesti halua seksiä muiden kanssa, mutta viime kuussa oli kyllä jo lähellä, että olisin asiaa ehdottanut. Puoliso pelasi mieluummin tietokonepelejä tai pesi autoaan, kuin pelasi minua. Kyllä se siitä sitten kun keskuteltiin asiasta ja herättelin vähän miettimään prioriteettejä. Faktahan tosin on se, että tässä iässä nainen on parhaimmillaan seksissä ja mies hiipuu, joten aika vaikeaa on välillä.

Kyllä miestä hyvä seksi kiinnostaa. Mutta olisikohan nyt niin, että miestäsi ei odota kuin velvollisuus huolehtia nautinnostasi?

Nelikymppinen nainen on varmaan omasta mielestään parhaimmillaan seksissä. Mies voi hyvinkin olla toista mieltä.

Tuossa varmaan viitattiin seksin laatuun ja määrään, mutta sinä ilmeisesti viittaat omaan käsitykseesi siitä, että nelikymppinen nainen on rupsahtanut. Moni mies kuitenkin pitää vaimoaan kauniina, jopa vanhempanakin ja iloitsee, kun seksi maistuu.

Näin se menee, vaikka se palstan katkerikkoja harmittaisi niin, että aina pitää tulla dissaamaan. Kaikki eivät elä onnellisissa suhteissa tai eivät elä suhteissa ollenkaan, mutta onnellisiakin pariskuntia löytyy.

Totta kai mies voi pitää vaimoaan kauniina. Mutta ei se vielä tarkoita, että seksin laatu ja määrä olisi hänen mielestään kohdallaan. Se, että seksi on toisesta osapuolesta hyvää, ei tarkoita että se on sitä molemmille. Tuntuu olevan hankala asia monille ymmärtää.

Ja vielä pitää vängätä, vaikka puhe oli onnellisista pariskunnista, joissa seksi on molemmille tyydyttävää. Taitaa kovasti harmittaa todellakin, että joillakin on asiat hyvin. 

Missä kohtaa näissä yllä lainatuissa viesteissä mainitaan että keskustellaan onnellisista pariskunnista, joissa seksi on molemmille tyydyttävää?

Yksi arveli asian olevan näin "Tuossa varmaan viitattiin seksin laatuun ja määrään".

Jos ihmiset ottaisivat seksin kuten muutkin suhteen asiat, eli ymmärtäisivät sen tosiasian, että suhteessa on erilaisia aikoja, niin olisi suhteissa kivempaa.

Ei kukaan haikaile, että seukkausaikana käytiin grillillä vähintään joka toinen lauantai, nyt ei käydä, ellen mä painosta kuin kerran kahdessa kuukaudessa, kyllä pitäisi olla varmaan joku suhteen ulkopuolinen grillikaveri mulla.

Vaan jos haluavat grilliruokaa useammin kuin puoliso, käyvät grillillä ja syövät ihan yksin ja kotona sitten syödään muuta, usein parempaa.

Meillä ainakin orkun runkkaan jos orkun haluan ja naidaan sitten kun naidaan, joskus useammin, joskus menee pidempiä aikoja ettei, mutta ei maailma siihen kaadu. Olen onnellinen kun kaikki ovat terveitä ja tyytyväisiä ja taloudellisia huolia ei ole. 

Oletan naisen tekevän samoin kun ei meillä seksistä koskaan riidellä tai aleta olemaan naama nutturalla, että et ole hoitanut velvollsiuuksiasi. Nimittäin kyllähän mäkin joskus mieluummin vain haluan nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää tuollainen ajattelumalli parisuhteessa, jos syystä tai toisesta seksihalut eivät kulje käsikädessä, niin aletaan kiristämään sillä? Kaukana terveestä parisuhteesta tuollainen.

Meillä on ollut yli 20 vuoden yhteiselon aikana monenlaisia vaiheita, minulla on välillä on ollut halut kateissa, miehellä taas ollut tasasemmin kokoajan haluja. Kuuluu elämään, ei se seksi voi olla mikään kaikkien yläpuolelle menevä asia,jolla voi alkaa kiristämään itsekkäästi. Parisuhteeseen kuuluu niin monta muutakin osa-aluetta.

Keskustelemalla asiasta avoimesti ja etsimällä kompromisseja, niin näistä vaiheista kyllä selviää. Kompromissi voi olla vaikka se että auttaa toista purkamaan paineensa vaikka käsipelillä. Ei luulis olevan niin vaikeaa uhrata itsensä tällaiselle hetkelle. Tilanne kun voi muuttua toisinpäin milloin vain.

Onhan se sentään jotain jos vierelläsi on kumppani, joka kulkee rinnalla ne myötä- ja vastamäet, ilman että uhkailee tai ehdottelee kolmansia osapuolia ratkomaan tilannetta?

Sinänsä tällaset on hyvä muistutus siitä, miten onnellinen saat olla jos olet löytänyt rinnallesi puolison joka rakastaa ja luottaa sinuun 100%.

Sanoisin myös että normisuhteessa ei edes keskustella tollaisista, vaan jos haluaa läheisyyttä niin toinen keskustelematta alkaa toimiin jos seksi ei muutoin sillä kertaa maistu.

Mutta tietenkään ei pakotettuna tai kiristettynä tai tunteessa, että on pakko. Kyllä ne ongelmat on ihan muualla, jos läheisyydestä ongelma tulee. Eikä niitä ongelmia voi muut kolmannet ratkoa kuin terapeutit, jos hekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein näe tuossa teidän tilanteessanne muita vaihtoehtoja kuin eron, ennemmin tai myöhemmin. Ei ole reilua, että sinä pakottaisit itsesi harrastamaan seksiä useammin kuin itsellesi on mieluista. Ja tuskinpa mieskään todella pitäisi siitä, että harrastat seksiä hänen kanssaan vastoin omaa haluasi. Sekään ei ole reilua, että mies tuntee itsensä ei-halutuksi. Ja se ei tosiaan ole reilua, että mies käy kyntämässä toisia naisia ja sinä vain odotat kotona miestä takaisin reissuiltansa. Viimeisessä vaihtoehdossa tiedossa on mitä luultavimmin mustasukkaisuutta, katkeruutta ja ruma ero.

Miksi kukaan tuntisi mustasukkaisuutta ja katkeruutta jos ei itse halua sitä seksiä? Siis tuossahan on se idea että puoliso tyydyttyy ja se paine katoaa suhteesta, eli parhaimmillaan molemmat voi taas nauttia toisistaan ja elämästään.

Siksi, että se seksisuhde tai mikä tahansa perheen ulkopuolinen suhde on pois perheelle annetulta ajalta. On aivan sama, onko miehellä läheinen suhde äitiinsä, siskoonsa tai rakastajaansa, hänen lojaliteettinsa ovat väärät.

Siis niinhän kaikki muukin, kuten harrastukset tai elokuvissa/jääkiekko-ottelussa käyminen on pois perheen ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein näe tuossa teidän tilanteessanne muita vaihtoehtoja kuin eron, ennemmin tai myöhemmin. Ei ole reilua, että sinä pakottaisit itsesi harrastamaan seksiä useammin kuin itsellesi on mieluista. Ja tuskinpa mieskään todella pitäisi siitä, että harrastat seksiä hänen kanssaan vastoin omaa haluasi. Sekään ei ole reilua, että mies tuntee itsensä ei-halutuksi. Ja se ei tosiaan ole reilua, että mies käy kyntämässä toisia naisia ja sinä vain odotat kotona miestä takaisin reissuiltansa. Viimeisessä vaihtoehdossa tiedossa on mitä luultavimmin mustasukkaisuutta, katkeruutta ja ruma ero.

Miksi kukaan tuntisi mustasukkaisuutta ja katkeruutta jos ei itse halua sitä seksiä? Siis tuossahan on se idea että puoliso tyydyttyy ja se paine katoaa suhteesta, eli parhaimmillaan molemmat voi taas nauttia toisistaan ja elämästään.

Siksi, että se seksisuhde tai mikä tahansa perheen ulkopuolinen suhde on pois perheelle annetulta ajalta. On aivan sama, onko miehellä läheinen suhde äitiinsä, siskoonsa tai rakastajaansa, hänen lojaliteettinsa ovat väärät.

Tämän lisäksi ihminen ei noin ylipäätään ole kovin looginen olento, kuten saamme joka päivä huomata. Ihminen voi olla kade esim. siitä, että joku nauttii pitsansyömisestä, vaikka hän itse ei edes pitsasta tykkää.

Lisäksi tuo mustasukkaisuus ja katkeruushan ei koske ainoastaan vaimoa, vaan myös sivusuhteen toinen osapuoli voi olla mustasukkainen ja katkera ja kokea itsensä hyväksikäytetyksi juuri sen vuoksi, että hän jää aina yksin, kun toisilla on paineeton suhde, jossa molemmat nauttii toisistaan ja elämästään.

Mutta sillähän ei taidakaan olla mitään väliä, miltä siitä kolmannesta tuntuu?

Tottakai pitäisi olla normaaleille ihmisille väliä. Pitäähän se kolmas osapuoli ottaa huomioon ja elää yhteisymmärryksestä. Jos kolmas osapuoli alkaa tuntea itsensä hyväksikäytetyksi, niin silloin on hänen  velvollisuutensa ottaa asia puheeksi. Luulisi että olisi hyvinkin yksinkertaista keskustellen päättää kuinka jatketaan, vai jatketaanko ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Tuossa viestissähän nimitit suljettua suhdetta toksiseksi ja puhuit kahleista ym. naurettavaa. Naurismaan aidatkin nauraa tuollaisille typeryyksille. Yrittäkää edes jotain vähän fiksumpaa, jos on pakko propagandaa harrastaa.

Jos ette itse ole saaneet aikaan hyvää ja tyydyttävää suhdetta yhden ihmisen kanssa kerrallaan, niin se ei tarkoita, etteivät muutkaan saa. 

HUOH! Siis sehän on vallan mahtavaa jos himoitsee vain ja ainoastaan yhtä ihmistä elämänsä loppuun saakka. Onneksi olkoon sille, joka sellaisen saavuttaa. Silti fakta on, että yli 60% on pettänyt parisuhteessaan, ja varmasti vielä suurempi osa on joskus haaveillut seksistä ulkopuolisen kanssa. Suljettu parisuhde on monelle kompromissi, jossa luovutaan seksistä muiden kanssa jotta saadaan vastineeksi ... niin mitä? Monelle suljetussa suhteessa elävälle on myös käsittämätön ajatus se, että myös avoin suhde voi olla onnistunut, rakastava ja läheinen. Sinunkin puheesta kuultaa läpi ajatus, että vain suljetut suhteet voivat olla onnellisia. Minulla on pitkä avioliitto, jossa on syvää rakkautta. Niin syvää, ettei sitä horjuta seksi muiden kanssa.

Olettaisin, että kuitenkin suurin osa meistä taviksista on samanlaisia kuin minä ja mieheni: mukavuudenhaluisia. Kun haluamme seksiä, haluamme sitä nyt, vaikka päällä olisi rönttövaatteet ja tukka sekaisin. Emme vaan jaksa alkaa soittelemaan ja sopimaan mitään treffejä ensi tiistaille, eiku mulle käykin vaan keskiviikko, vaan haluamme seksiä heti. Kun seksi on hyvää ja ihan tarpeeksi vaihtelevaa, mikähän ongelma sitä olisi harrastaa läheisimmän kanssa, joka on paitsi fyysisesti nyt tässä niin hänen kanssaan on jaettu kaikki muukin, miksi ei siis seksi.

Onko suhteemme siis tämän vuoksi suljettu ja mitä ihmettä sekin sitten tarkoittaa. Kyllä varmaan on molemmat olleet ihastuneita ja haaveilleet seksistä toisten kanssa, mutta taas se laiskuus pistää hantille lähteä seksiä ihan oikeasti jahtaamaan, kun tossahan sitä on. 

Koska asenne seksiin siis on se, että vaikka ihanaa, mukavaa, jne. niin ei kuitenkaan se ole koko maailmaa pyörittävä asia. Näin ollen, kun olet siellä pikkujouluissa ja pienessä känässä, totta kai joku saattaa houkuttaa. Mutta valitettavasti meidänlaiset tylsikset on jo yläasteella laskeneet yhteen, eli seksin hyödyt ja haitat. Pidemmällä aikavälillä, kumpi on siis kivempaa, herätä känniseksin jälkeen jossain missä lie vai kotoa ja - tadaa - käydä pesemässä hampaat ja harrastaa seksiä! 

Olemme lapseton pari ja meille on itsestään selvää, että jonkun yksittäisen panon vuoksi ei tietenkään suurella todennäköisyydellä menisi koko suhde uusiksi ja rikki. Mutta sitten on se toinen puoli, eli se, että onko ihan for real se pano sen arvoinen kuitenkaan, kaikkien mahdollisten seurausten jälkeen, joita tässä nyt ei osaa ottaa huomioonkaan ehkä?

Sivusuhteet ovat meille ihan mahdoton ajatus jo tuon ensimainitun vuoksi, ei hitto, hyvä, että saadaan pakka pysymään käsissä nytkään aikatauluksien suhteen. Ja musta se, että olisi vieressä joku vakituinen, ei ole avointa suhdetta, vaan polyamoriaa ja silloin sen sivusuhteen tyypin oikeudet on suhteessa samat kuin kummankin meistä. 

Myönnän, että ainut asia, jota itse paheksun, on juurikin se, että nämä avoimessa suhteessa olevat eivät usein ota huomioon heitä, jotka siinä suhteessa saavat joko olla sivussa tai muutoin pyörähtää samalla kuin pariskunta hehkuttaa syvää rakkauttaan ja onnellisuuttaan. Sultakin kiinnostaisi tietää, oletteko oikeasti aina varmistaneet, että suhteenne ulkopuoliselle tämä on ok ja kiinnostaako sua ollenkaan se, että jollekin ei ehkä olekaan + että tämä on asia, joka voi muuttua?

Tässä oli monia juttuja, joita itsekin allekirjoitan. Haluaisin joskus kuulla sen kolmannen osapuolen kertovan miten ihanaa on elää avoimessa suhteessa pariskunnan kanssa. Tällaista en kuitenkaan ole ainakaan julkisuudessa kuullut. Hyväksikäyttöä voi noihinkin liittyä, mutta sitä vain ei haluta tuoda esille.

Yleisen elämänkokemuksen pohjalta voidaan sanoa, että jos joku juttu esitetään liian hyvänä ollakseen totta, niin se ei ole totta. Ja mitä enemmän sitä mainostetaan, sitä varmempaa on, että jotain ikävää siihen liittyy, mutta siitä ei vain voi puhua. Elämä on kuitenkin elämää ilman mitään ideologisia linssejä sen päällä onko se aina niin hienoa ja ihanteellista vai ei.

Ei ole suhteen muodosta kiinni onko se onnellinen ja tyydyttävä, vaan niistä ihmisistä. On onnettomia suljettuja liittoja sitten moni avoimista suhteista voi olla sellainen, missä todellinen syy suhteen avaamiselle on, ettei puoliso ole seksuaalisessa mielessä ikinä oikeasti kiinnostunut. Ollaan siis menty kaveripohjalta naimisiin. Sellaisia liittoja on perinteisestikin ollut, toinen rakastaa ja toinen ei, paitsi ystävänä. Miksipä avoimen suhteen ihmiset niin paljon muista poikkeaisivat? Yhtä lailla kolmas voi tuntea olevansa hylätty tai sitten se aviopuoliso.

Lisäksi, jos molemmat rakastavat ja haluavat, seksi on tyydyttävää, niin mitä syytä seksiä on ulkopuolelta hakea? En ainakaan itse tarvitse mitään toiselta, kun oman miehen kanssa saa seksiä niin paljon kuin tahtoo ja se tyydyttää. Seksin määrä, laatu tai vaihtelunhalu on siis syynä suhteen avaamiseen eli oma suhde ei tyydytä on se pohjimmainen syy kuten ap:kin tapauksessa. Ei sitä tarvitse verhota mihinkään paremmuuden verhoon. Aikamoisen työn takana itselläni oli jo sinkkuna sekin, että löytyi mies, joka on omaan silmään komein ja seksissä samalla aaltopituudella, joten miten muka sellainen löytyisi kolmenneksi pyöräksi noin vain. 

Siis en näe avoimessa suhteessa mitään järkeä omalla kohdalla. Muut tehkööt mitä lystäävät. Ap:n kannattaa tarkasti miettiä onko tämä oikea juttu itselle. Muut eivät voi siihen kysymykseen vastata tai edes neuvoa, vaan tuoda vain esille omia näkemyksiään.

Meillä oli entisen mieheni kanssa seksiä vuosikausia oikeastaan aina hänen halutessaan (n. kerta viikossa). Itse olisin halunnut ehkä useamminkin. Por:n katselun myötä hän kuitenkin alkoi vaatia kivuliaita toimia, joista kieltäydyin. Seuraavaksi sitten olisi täytynyt antaa lupa toteuttaa noita asioista toisen naisen kanssa. Erosin mieluummin. Itseään ei tarvitse murentaa toisen toiveiden vuoksi. Kaikkea ei parisuhteessa voi vaatia saavansa. Ehkä hän on löytänyt toiveidensa naisen, mutta epäilen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne. Vaimo ei suostu tähän järjestelyyn ja mietin eroa. Ei riitä kerran kahdessa viikossa minulle ja tuntuu naurettavalta, että parisuhteessa joutuu masturboimaan.

En halua pettää, joten ero alkaa näyttämään todennäköiseltä.

No huhhuh. Entä jos toinen joutuu lähtemään pidemmälle työmatkalle? Tai auttamaan sairaita vanhempiaan toiselle paikkakunnalle? Tai jos sairastuu, eikä pysty harrastamaan sen takia seksiä hetkeen joka toinen päivä? Lapsia ei varmaan voi hankkia, koska synnytyksen jälkeen menee hetki, ennen kuin voi taas harrastaa seksiä. Jos koko elämä pyörii sen ympärillä, että seksiä on saatava joka toinen päivä, eikä voi edes vetää käteen, niin sääliksi käy. Eihän tällainen järjestely ole mitenkään mahdollista kenenkään elämässä. Menee jo suorastaan addiktion puolelle, varmaan kannattaa hakea apua ongelmaansa. Tai sitten vaihtoehtoisesti hankkia maksullista seuraa, mutta sitten pitää jo olla maailman rikkain tai toiseksi rikkain, että pystyy polttamaan moiseen touhuun viikossa tuhansia euroja.... Veikkaan, että terapia tulee pitkässä juoksussa halvemmaksi.

Onpas täällä juttu rönsyillyt alkuperäisestä ap:n kysymyksestä, siitä kun eilen katsoin.

Mutta tuollainen ajatus että ap:n mies olisi kiristäjä kun ehdottaa sivusuhdetta tasaamaan erilaisia seksitarpeita, niin mihin se perustuu? Eikö ap:kin ole kiristäjä jos ei anna miehen toteuttaa omaa seksuaalisuutta kuten haluaa ja niin usein kun haluaa? Ap:n tähän pääsee sillä noin kahden viikon välillään ilmeisesti lähetyssaarnaajassa peiton alla pimeässä.

Ylipäätään tämä keskustelu on mennyt ihmeelliseksi syyttelyksi, kun ap kysyi onko muilla kokemusta vastaavasti tilanteesta ja että miten se on toiminut.

Ja kyllä vastaisin itse, muta minulla ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta. Minulle on sattunut kumppani jonka kanssa olemme lähes täydelliset toisillemme myös seksuaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää tuollainen ajattelumalli parisuhteessa, jos syystä tai toisesta seksihalut eivät kulje käsikädessä, niin aletaan kiristämään sillä? Kaukana terveestä parisuhteesta tuollainen.

Meillä on ollut yli 20 vuoden yhteiselon aikana monenlaisia vaiheita, minulla on välillä on ollut halut kateissa, miehellä taas ollut tasasemmin kokoajan haluja. Kuuluu elämään, ei se seksi voi olla mikään kaikkien yläpuolelle menevä asia,jolla voi alkaa kiristämään itsekkäästi. Parisuhteeseen kuuluu niin monta muutakin osa-aluetta.

Keskustelemalla asiasta avoimesti ja etsimällä kompromisseja, niin näistä vaiheista kyllä selviää. Kompromissi voi olla vaikka se että auttaa toista purkamaan paineensa vaikka käsipelillä. Ei luulis olevan niin vaikeaa uhrata itsensä tällaiselle hetkelle. Tilanne kun voi muuttua toisinpäin milloin vain.

Onhan se sentään jotain jos vierelläsi on kumppani, joka kulkee rinnalla ne myötä- ja vastamäet, ilman että uhkailee tai ehdottelee kolmansia osapuolia ratkomaan tilannetta?

Sinänsä tällaset on hyvä muistutus siitä, miten onnellinen saat olla jos olet löytänyt rinnallesi puolison joka rakastaa ja luottaa sinuun 100%.

Sanoisin myös että normisuhteessa ei edes keskustella tollaisista, vaan jos haluaa läheisyyttä niin toinen keskustelematta alkaa toimiin jos seksi ei muutoin sillä kertaa maistu.

Mutta tietenkään ei pakotettuna tai kiristettynä tai tunteessa, että on pakko. Kyllä ne ongelmat on ihan muualla, jos läheisyydestä ongelma tulee. Eikä niitä ongelmia voi muut kolmannet ratkoa kuin terapeutit, jos hekään.

Tarkoitin "keskustelulla" sitä että että kumpikin kertoo tuntemuksensa avoimesti, niin ei jää olettamuksia ja vääriä kuvitelmia tilanteesta ja toisesta. Kyllä meillä ainakin keskustelu vaikeina aikoina on nimenomaan luonut uskoa ja vienyt eteenpäin. Eihän se itse asiaa välttämättä korjaa siinä hetkessä, mutta kun kuulet että haluttomuus ei esim johdu puolisosta vaan ehkä hormonitoiminnasta tai muusta henk.koht kriisistä tai vaiheesta itsessään. Ymmärrys toisia kohtaan kasvaa ja myös läheisyys. Läheisyttähän voi olla vaikka ei olisi seksiäkään, tai niin meillä ainakin on ollut aina.

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä juttu rönsyillyt alkuperäisestä ap:n kysymyksestä, siitä kun eilen katsoin.

Mutta tuollainen ajatus että ap:n mies olisi kiristäjä kun ehdottaa sivusuhdetta tasaamaan erilaisia seksitarpeita, niin mihin se perustuu? Eikö ap:kin ole kiristäjä jos ei anna miehen toteuttaa omaa seksuaalisuutta kuten haluaa ja niin usein kun haluaa? Ap:n tähän pääsee sillä noin kahden viikon välillään ilmeisesti lähetyssaarnaajassa peiton alla pimeässä.

Ylipäätään tämä keskustelu on mennyt ihmeelliseksi syyttelyksi, kun ap kysyi onko muilla kokemusta vastaavasti tilanteesta ja että miten se on toiminut.

Ja kyllä vastaisin itse, muta minulla ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta. Minulle on sattunut kumppani jonka kanssa olemme lähes täydelliset toisillemme myös seksuaalisesti.

Ensin halvennat ap:n oletettua seksiä törkeästi ja sitten syytät muita syyttelystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä juttu rönsyillyt alkuperäisestä ap:n kysymyksestä, siitä kun eilen katsoin.

Mutta tuollainen ajatus että ap:n mies olisi kiristäjä kun ehdottaa sivusuhdetta tasaamaan erilaisia seksitarpeita, niin mihin se perustuu? Eikö ap:kin ole kiristäjä jos ei anna miehen toteuttaa omaa seksuaalisuutta kuten haluaa ja niin usein kun haluaa? Ap:n tähän pääsee sillä noin kahden viikon välillään ilmeisesti lähetyssaarnaajassa peiton alla pimeässä.

Ylipäätään tämä keskustelu on mennyt ihmeelliseksi syyttelyksi, kun ap kysyi onko muilla kokemusta vastaavasti tilanteesta ja että miten se on toiminut.

Ja kyllä vastaisin itse, muta minulla ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta. Minulle on sattunut kumppani jonka kanssa olemme lähes täydelliset toisillemme myös seksuaalisesti.

Ensin halvennat ap:n oletettua seksiä törkeästi ja sitten syytät muita syyttelystä. 

Mitäs halventamista tässä oli? Asia lienee näin. Ap:n miestähän täällä on pääosin syytelty, kun "ihan kehtasi tuollaista kysyä eikä laittanut pallejaan pakkaseen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kovinkin seksuaalinen, mutta tiettyyn pisteeseen asti jaksan puolison satunnaista haluttomuutta. Olen kuitenkin todennut, että vaikka hänen halunsa vaihtelee niin minun kiertää tiettyä sykliä ja sen tyydyttäminen on joko hänen tai sitten jonkun muun tehtävä. Ei tässä neljänkympin tienoilla naisena enää mitään kädestä pitämistä jaksa. Meillä on auttanut se, että en tavallaan hyväksy seksittömyyttä, enkä päästä sitä normiksi. Se nimittäin olisi helppoa kun on lapsia ja teinit valvoo illalla ja itseä väsyttää, olisi kotitöitä ja pihahommia ja kun saa hetken rauhaa tekisi mieli nukkua tai olla itsekseen. Kun pitää virettä ja intohimoa yllä, koskettelee pitkin päivää, sopii treffejä niin kyllä se siitä aina lähtee.

En mielellään lähtisi avoimen suhteen linjalle, koska en varsinaisesti halua seksiä muiden kanssa, mutta viime kuussa oli kyllä jo lähellä, että olisin asiaa ehdottanut. Puoliso pelasi mieluummin tietokonepelejä tai pesi autoaan, kuin pelasi minua. Kyllä se siitä sitten kun keskuteltiin asiasta ja herättelin vähän miettimään prioriteettejä. Faktahan tosin on se, että tässä iässä nainen on parhaimmillaan seksissä ja mies hiipuu, joten aika vaikeaa on välillä.

Kyllä miestä hyvä seksi kiinnostaa. Mutta olisikohan nyt niin, että miestäsi ei odota kuin velvollisuus huolehtia nautinnostasi?

Nelikymppinen nainen on varmaan omasta mielestään parhaimmillaan seksissä. Mies voi hyvinkin olla toista mieltä.

Oma nautinto onkin nelikymppisenä tärkeämpää kuin miehen miellyttäminen. Se on vähänniinkuin se pointti.

Sitten ei tarvitse ihmetellä miksei kumppani lämpene, jos se seksi on pelkkää itsekästä omien tarpeiden tyydyttämistä. Terve seksielämä perustuu molemminpuoliseen haluun miellyttää ja tuottaa nautintoa.

Jos toiselta tuntuu tuommoiselta, silloin avoin suhde ja tietysti molemmille. Ei niin että vain mies menee, menet sinäkin ja vaikka et olisikaan toisen kanssa, kuljet ja menet etkä sano miehelle, mitä teet ja kenen kanssa. 

Liitto sitten joko korjaantuu tai ei. Todennäköisesti hajoaa, mutta on jo melko suurella todennäköisyydellä lopussa, kun mies tuollaista haaveilee

Voisit saada jopa uuden kaverin ukkosi valitsemasta naisesta. Miksi ette jatkaisi kolmestaan elämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Tuossa viestissähän nimitit suljettua suhdetta toksiseksi ja puhuit kahleista ym. naurettavaa. Naurismaan aidatkin nauraa tuollaisille typeryyksille. Yrittäkää edes jotain vähän fiksumpaa, jos on pakko propagandaa harrastaa.

Jos ette itse ole saaneet aikaan hyvää ja tyydyttävää suhdetta yhden ihmisen kanssa kerrallaan, niin se ei tarkoita, etteivät muutkaan saa. 

HUOH! Siis sehän on vallan mahtavaa jos himoitsee vain ja ainoastaan yhtä ihmistä elämänsä loppuun saakka. Onneksi olkoon sille, joka sellaisen saavuttaa. Silti fakta on, että yli 60% on pettänyt parisuhteessaan, ja varmasti vielä suurempi osa on joskus haaveillut seksistä ulkopuolisen kanssa. Suljettu parisuhde on monelle kompromissi, jossa luovutaan seksistä muiden kanssa jotta saadaan vastineeksi ... niin mitä? Monelle suljetussa suhteessa elävälle on myös käsittämätön ajatus se, että myös avoin suhde voi olla onnistunut, rakastava ja läheinen. Sinunkin puheesta kuultaa läpi ajatus, että vain suljetut suhteet voivat olla onnellisia. Minulla on pitkä avioliitto, jossa on syvää rakkautta. Niin syvää, ettei sitä horjuta seksi muiden kanssa.

Olettaisin, että kuitenkin suurin osa meistä taviksista on samanlaisia kuin minä ja mieheni: mukavuudenhaluisia. Kun haluamme seksiä, haluamme sitä nyt, vaikka päällä olisi rönttövaatteet ja tukka sekaisin. Emme vaan jaksa alkaa soittelemaan ja sopimaan mitään treffejä ensi tiistaille, eiku mulle käykin vaan keskiviikko, vaan haluamme seksiä heti. Kun seksi on hyvää ja ihan tarpeeksi vaihtelevaa, mikähän ongelma sitä olisi harrastaa läheisimmän kanssa, joka on paitsi fyysisesti nyt tässä niin hänen kanssaan on jaettu kaikki muukin, miksi ei siis seksi.

Onko suhteemme siis tämän vuoksi suljettu ja mitä ihmettä sekin sitten tarkoittaa. Kyllä varmaan on molemmat olleet ihastuneita ja haaveilleet seksistä toisten kanssa, mutta taas se laiskuus pistää hantille lähteä seksiä ihan oikeasti jahtaamaan, kun tossahan sitä on. 

Koska asenne seksiin siis on se, että vaikka ihanaa, mukavaa, jne. niin ei kuitenkaan se ole koko maailmaa pyörittävä asia. Näin ollen, kun olet siellä pikkujouluissa ja pienessä känässä, totta kai joku saattaa houkuttaa. Mutta valitettavasti meidänlaiset tylsikset on jo yläasteella laskeneet yhteen, eli seksin hyödyt ja haitat. Pidemmällä aikavälillä, kumpi on siis kivempaa, herätä känniseksin jälkeen jossain missä lie vai kotoa ja - tadaa - käydä pesemässä hampaat ja harrastaa seksiä! 

Olemme lapseton pari ja meille on itsestään selvää, että jonkun yksittäisen panon vuoksi ei tietenkään suurella todennäköisyydellä menisi koko suhde uusiksi ja rikki. Mutta sitten on se toinen puoli, eli se, että onko ihan for real se pano sen arvoinen kuitenkaan, kaikkien mahdollisten seurausten jälkeen, joita tässä nyt ei osaa ottaa huomioonkaan ehkä?

Sivusuhteet ovat meille ihan mahdoton ajatus jo tuon ensimainitun vuoksi, ei hitto, hyvä, että saadaan pakka pysymään käsissä nytkään aikatauluksien suhteen. Ja musta se, että olisi vieressä joku vakituinen, ei ole avointa suhdetta, vaan polyamoriaa ja silloin sen sivusuhteen tyypin oikeudet on suhteessa samat kuin kummankin meistä. 

Myönnän, että ainut asia, jota itse paheksun, on juurikin se, että nämä avoimessa suhteessa olevat eivät usein ota huomioon heitä, jotka siinä suhteessa saavat joko olla sivussa tai muutoin pyörähtää samalla kuin pariskunta hehkuttaa syvää rakkauttaan ja onnellisuuttaan. Sultakin kiinnostaisi tietää, oletteko oikeasti aina varmistaneet, että suhteenne ulkopuoliselle tämä on ok ja kiinnostaako sua ollenkaan se, että jollekin ei ehkä olekaan + että tämä on asia, joka voi muuttua?

Tässä oli monia juttuja, joita itsekin allekirjoitan. Haluaisin joskus kuulla sen kolmannen osapuolen kertovan miten ihanaa on elää avoimessa suhteessa pariskunnan kanssa. Tällaista en kuitenkaan ole ainakaan julkisuudessa kuullut. Hyväksikäyttöä voi noihinkin liittyä, mutta sitä vain ei haluta tuoda esille.

Yleisen elämänkokemuksen pohjalta voidaan sanoa, että jos joku juttu esitetään liian hyvänä ollakseen totta, niin se ei ole totta. Ja mitä enemmän sitä mainostetaan, sitä varmempaa on, että jotain ikävää siihen liittyy, mutta siitä ei vain voi puhua. Elämä on kuitenkin elämää ilman mitään ideologisia linssejä sen päällä onko se aina niin hienoa ja ihanteellista vai ei.

Ei ole suhteen muodosta kiinni onko se onnellinen ja tyydyttävä, vaan niistä ihmisistä. On onnettomia suljettuja liittoja sitten moni avoimista suhteista voi olla sellainen, missä todellinen syy suhteen avaamiselle on, ettei puoliso ole seksuaalisessa mielessä ikinä oikeasti kiinnostunut. Ollaan siis menty kaveripohjalta naimisiin. Sellaisia liittoja on perinteisestikin ollut, toinen rakastaa ja toinen ei, paitsi ystävänä. Miksipä avoimen suhteen ihmiset niin paljon muista poikkeaisivat? Yhtä lailla kolmas voi tuntea olevansa hylätty tai sitten se aviopuoliso.

Lisäksi, jos molemmat rakastavat ja haluavat, seksi on tyydyttävää, niin mitä syytä seksiä on ulkopuolelta hakea? En ainakaan itse tarvitse mitään toiselta, kun oman miehen kanssa saa seksiä niin paljon kuin tahtoo ja se tyydyttää. Seksin määrä, laatu tai vaihtelunhalu on siis syynä suhteen avaamiseen eli oma suhde ei tyydytä on se pohjimmainen syy kuten ap:kin tapauksessa. Ei sitä tarvitse verhota mihinkään paremmuuden verhoon. Aikamoisen työn takana itselläni oli jo sinkkuna sekin, että löytyi mies, joka on omaan silmään komein ja seksissä samalla aaltopituudella, joten miten muka sellainen löytyisi kolmenneksi pyöräksi noin vain. 

Siis en näe avoimessa suhteessa mitään järkeä omalla kohdalla. Muut tehkööt mitä lystäävät. Ap:n kannattaa tarkasti miettiä onko tämä oikea juttu itselle. Muut eivät voi siihen kysymykseen vastata tai edes neuvoa, vaan tuoda vain esille omia näkemyksiään.

Meillä oli entisen mieheni kanssa seksiä vuosikausia oikeastaan aina hänen halutessaan (n. kerta viikossa). Itse olisin halunnut ehkä useamminkin. Por:n katselun myötä hän kuitenkin alkoi vaatia kivuliaita toimia, joista kieltäydyin. Seuraavaksi sitten olisi täytynyt antaa lupa toteuttaa noita asioista toisen naisen kanssa. Erosin mieluummin. Itseään ei tarvitse murentaa toisen toiveiden vuoksi. Kaikkea ei parisuhteessa voi vaatia saavansa. Ehkä hän on löytänyt toiveidensa naisen, mutta epäilen.

Minusta kummallakin osapuolella on yhtäläinen oikeus toiveisiinsa ja tarpeisiinsa. Jos nämä eivät ole sovitettavissa yhteen siten että kumpikin voi elää ainakin suhteellisen tyydyttävää elämää, on ero ainut järkevä vaihtoehto. Ei pidä rikkoa itseään toisen toiveiden vuoksi, mutta ei myöskään omien tarpeiden täyttymättömyyden vuoksi.