Mies haluaisi sivusuhteen

Kyllä antaisin luvan, ja sitten jos homma ei toimi kaikille niin erotkaa ja olkaa ystäviä vaan. Eihän tarvitse vihassa erota.

Vierailija kirjoitti:

Siis teidän mielestänne ne seksuaaliset tarpeet voi käytännössä täyttää kenen tahansa kanssa, ja sitten taas jatkaa mukarakkaussuhdetta elämänsä valitun kanssa?

Näitä tarjokkaita on deittipalvelut täynnä! Melkein kuka vaan suht koht mukiinmenevä nainen kelpaa ja sitten vaimon kanssa elämä jatkuu entiseen malliin.

Missä kompromissi? Jos toinen haluaa useamman kerran vkossa ja toinen vain kerran kahdessa niin olisiko vaikka kerta viikkoon hyvä aloittaa? Ja muutakin kuin lähetyssaarnaajaa.

Mikä tossa on niin outoa? Haluaisin minäkin sivuvaimon, eli siis sivusuhteen.

No eikö se mies osaa itse tehdä itselleen vibat, sehän on vain tunne muiden joukossa. Ei kai tuo ole sen kummempi asia kuin vessassa käynti. Ylipäätään mihin toista ihmistä seksissä tarvitsee.

Ja nelikymppinen mies on jo vanha ja kulahtanut. Sitä on vaan jo tuon ikäisen miehen syytä opetella hoitelemaan heppinsä ihan ite, eikä vaivata muita ihmisiä mokomalla asialla.

kovasti tuntuu ärsyttävän jos vanhempi mies seksiä kaipaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei kylläkään ole monogaminen luonnostaan, vaan moniavioinen. Monogamisuus on tullut käytännöksi vasta, kun keräilykulttuuri muuttui maanviljelykseksi. Yksiavioisuuden tarkoitus oli varmistaa perinnönjako omille jälkeläisille. Luonnollista seksuaalisuutta se ei ole ihmiselle.

N51

Turhaa kenenkään alapeukuttaa tätä faktaa. Ihmiset elivät moniavioisesti keräilykulttuurissa ja kivikaudella. Myös ihmisen lähin sukulainen bonobo-apina on moniavioinen.

Huoh. Ihmisten seksielämästä ei kyllä ole tietoa keräilykulttuurin ja kivikauden ajalta. Eikä bonobo ole ihmisen lähin sukulainen. 

Huoh vaan itsellesi. Bonobo todellakin on ihmisen lähin sukulainen. Aiemmin luultiin, että simpanssi olisi, mutta sittemmin on havaittu, että bonobo on vielä läheisempi kuin simpanssi. Bonobo-yhteiskunnat muuten ovat aika lähellä matriarkaalisia yhteiskuntia. Naaraat ovat myöskin erittöin moniavioisia niissä.

Okei. Kun kerran bonobot ovat noin avarakatseisia ja pitkällä kehityksessään, että ihmisten pitäisi ottaa mallia, miksi eivät omaa luku- ja kirjoitustaitoa puhumattakaan sosiaali- ja terveysenhuollosta?

Otetaan malli kuitenkin tuolta kanipopulaatiosta niin kaikki on tyytyväisiä.

Tämä keskustelu on mennyt väärille urille. Vaikka ihminen luonnostaan ehkä onkin moniavioinen, niin se ei tarkoita, että kaikilla olisi oikeus sivusuhteisiin parisuhteen aikana. Parisuhde ja avioliitto varsinkin on sosiaalinen, ei biologinen konstruktio. Siihen ryhdyttäessä luvataan toiselle, että ei olla muiden kanssa. Sitä kuten mitään muutakaan sopimuksia ei voi muuttaa yksipuolisesti. Jos nyt ap:n mies haluaa alkaa panna muita ja ap ei, niin ap voi hyvin sanoa miehelle, että ei käy, jos halutaan yhdessä olla. Jos mies mieluummin on muiden kanssa, niin yhdessäolosopimus purkaantuu. Siihen, että haluaako avata suhteen, vaikuttaa moni muukin asia kuin vain alunperin biologia. Minullakin biologinen viettini sanoisi, että vedä kaksin käsin suklaata ja makaa sohvalla, mutta en kuitenkaan sitä vapaasti toteuta ja ihan hyvistä syistä.

Mikä tämä kuvitelma on, että parisuhde on pelkkää ikuista hedelmätöntä siittämislarppia alusta loppuun. Jos mies haluaa larpata koko elämänsä siittämistä, niin anna larpata. Päästä menemään, ihan oikeasti. Jos on niin idiootti ettei elämässä muita intohimoja löydä, niin ruikkikoot sitten siemeniään sinne tänne parasta toivoen. Ihan kuin se edes olisi muutenkaan noin simppeliä, että seksiä tulee 40v ukoille ovista ja ikkunoista kun vaan saa luvan.

En oikein näe tuossa teidän tilanteessanne muita vaihtoehtoja kuin eron, ennemmin tai myöhemmin. Ei ole reilua, että sinä pakottaisit itsesi harrastamaan seksiä useammin kuin itsellesi on mieluista. Ja tuskinpa mieskään todella pitäisi siitä, että harrastat seksiä hänen kanssaan vastoin omaa haluasi. Sekään ei ole reilua, että mies tuntee itsensä ei-halutuksi. Ja se ei tosiaan ole reilua, että mies käy kyntämässä toisia naisia ja sinä vain odotat kotona miestä takaisin reissuiltansa. Viimeisessä vaihtoehdossa tiedossa on mitä luultavimmin mustasukkaisuutta, katkeruutta ja ruma ero.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tossa on niin outoa? Haluaisin minäkin sivuvaimon, eli siis sivusuhteen.

Niinpä. Jalkavaimon osa oiskin tosi haluttu. Sellaista esineellistämistä. Seuraavaksi sitten orjia...

Vierailija kirjoitti:

En oikein näe tuossa teidän tilanteessanne muita vaihtoehtoja kuin eron, ennemmin tai myöhemmin. Ei ole reilua, että sinä pakottaisit itsesi harrastamaan seksiä useammin kuin itsellesi on mieluista. Ja tuskinpa mieskään todella pitäisi siitä, että harrastat seksiä hänen kanssaan vastoin omaa haluasi. Sekään ei ole reilua, että mies tuntee itsensä ei-halutuksi. Ja se ei tosiaan ole reilua, että mies käy kyntämässä toisia naisia ja sinä vain odotat kotona miestä takaisin reissuiltansa. Viimeisessä vaihtoehdossa tiedossa on mitä luultavimmin mustasukkaisuutta, katkeruutta ja ruma ero.

Miksi kukaan tuntisi mustasukkaisuutta ja katkeruutta jos ei itse halua sitä seksiä? Siis tuossahan on se idea että puoliso tyydyttyy ja se paine katoaa suhteesta, eli parhaimmillaan molemmat voi taas nauttia toisistaan ja elämästään.

Itse olen kovinkin seksuaalinen, mutta tiettyyn pisteeseen asti jaksan puolison satunnaista haluttomuutta. Olen kuitenkin todennut, että vaikka hänen halunsa vaihtelee niin minun kiertää tiettyä sykliä ja sen tyydyttäminen on joko hänen tai sitten jonkun muun tehtävä. Ei tässä neljänkympin tienoilla naisena enää mitään kädestä pitämistä jaksa. Meillä on auttanut se, että en tavallaan hyväksy seksittömyyttä, enkä päästä sitä normiksi. Se nimittäin olisi helppoa kun on lapsia ja teinit valvoo illalla ja itseä väsyttää, olisi kotitöitä ja pihahommia ja kun saa hetken rauhaa tekisi mieli nukkua tai olla itsekseen. Kun pitää virettä ja intohimoa yllä, koskettelee pitkin päivää, sopii treffejä niin kyllä se siitä aina lähtee.

En mielellään lähtisi avoimen suhteen linjalle, koska en varsinaisesti halua seksiä muiden kanssa, mutta viime kuussa oli kyllä jo lähellä, että olisin asiaa ehdottanut. Puoliso pelasi mieluummin tietokonepelejä tai pesi autoaan, kuin pelasi minua. Kyllä se siitä sitten kun keskuteltiin asiasta ja herättelin vähän miettimään prioriteettejä. Faktahan tosin on se, että tässä iässä nainen on parhaimmillaan seksissä ja mies hiipuu, joten aika vaikeaa on välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Tuossa viestissähän nimitit suljettua suhdetta toksiseksi ja puhuit kahleista ym. naurettavaa. Naurismaan aidatkin nauraa tuollaisille typeryyksille. Yrittäkää edes jotain vähän fiksumpaa, jos on pakko propagandaa harrastaa.

Jos ette itse ole saaneet aikaan hyvää ja tyydyttävää suhdetta yhden ihmisen kanssa kerrallaan, niin se ei tarkoita, etteivät muutkaan saa. 

HUOH! Siis sehän on vallan mahtavaa jos himoitsee vain ja ainoastaan yhtä ihmistä elämänsä loppuun saakka. Onneksi olkoon sille, joka sellaisen saavuttaa. Silti fakta on, että yli 60% on pettänyt parisuhteessaan, ja varmasti vielä suurempi osa on joskus haaveillut seksistä ulkopuolisen kanssa. Suljettu parisuhde on monelle kompromissi, jossa luovutaan seksistä muiden kanssa jotta saadaan vastineeksi ... niin mitä? Monelle suljetussa suhteessa elävälle on myös käsittämätön ajatus se, että myös avoin suhde voi olla onnistunut, rakastava ja läheinen. Sinunkin puheesta kuultaa läpi ajatus, että vain suljetut suhteet voivat olla onnellisia. Minulla on pitkä avioliitto, jossa on syvää rakkautta. Niin syvää, ettei sitä horjuta seksi muiden kanssa.

Olettaisin, että kuitenkin suurin osa meistä taviksista on samanlaisia kuin minä ja mieheni: mukavuudenhaluisia. Kun haluamme seksiä, haluamme sitä nyt, vaikka päällä olisi rönttövaatteet ja tukka sekaisin. Emme vaan jaksa alkaa soittelemaan ja sopimaan mitään treffejä ensi tiistaille, eiku mulle käykin vaan keskiviikko, vaan haluamme seksiä heti. Kun seksi on hyvää ja ihan tarpeeksi vaihtelevaa, mikähän ongelma sitä olisi harrastaa läheisimmän kanssa, joka on paitsi fyysisesti nyt tässä niin hänen kanssaan on jaettu kaikki muukin, miksi ei siis seksi.

Onko suhteemme siis tämän vuoksi suljettu ja mitä ihmettä sekin sitten tarkoittaa. Kyllä varmaan on molemmat olleet ihastuneita ja haaveilleet seksistä toisten kanssa, mutta taas se laiskuus pistää hantille lähteä seksiä ihan oikeasti jahtaamaan, kun tossahan sitä on. 

Koska asenne seksiin siis on se, että vaikka ihanaa, mukavaa, jne. niin ei kuitenkaan se ole koko maailmaa pyörittävä asia. Näin ollen, kun olet siellä pikkujouluissa ja pienessä känässä, totta kai joku saattaa houkuttaa. Mutta valitettavasti meidänlaiset tylsikset on jo yläasteella laskeneet yhteen, eli seksin hyödyt ja haitat. Pidemmällä aikavälillä, kumpi on siis kivempaa, herätä känniseksin jälkeen jossain missä lie vai kotoa ja - tadaa - käydä pesemässä hampaat ja harrastaa seksiä! 

Olemme lapseton pari ja meille on itsestään selvää, että jonkun yksittäisen panon vuoksi ei tietenkään suurella todennäköisyydellä menisi koko suhde uusiksi ja rikki. Mutta sitten on se toinen puoli, eli se, että onko ihan for real se pano sen arvoinen kuitenkaan, kaikkien mahdollisten seurausten jälkeen, joita tässä nyt ei osaa ottaa huomioonkaan ehkä?

Sivusuhteet ovat meille ihan mahdoton ajatus jo tuon ensimainitun vuoksi, ei hitto, hyvä, että saadaan pakka pysymään käsissä nytkään aikatauluksien suhteen. Ja musta se, että olisi vieressä joku vakituinen, ei ole avointa suhdetta, vaan polyamoriaa ja silloin sen sivusuhteen tyypin oikeudet on suhteessa samat kuin kummankin meistä. 

Myönnän, että ainut asia, jota itse paheksun, on juurikin se, että nämä avoimessa suhteessa olevat eivät usein ota huomioon heitä, jotka siinä suhteessa saavat joko olla sivussa tai muutoin pyörähtää samalla kuin pariskunta hehkuttaa syvää rakkauttaan ja onnellisuuttaan. Sultakin kiinnostaisi tietää, oletteko oikeasti aina varmistaneet, että suhteenne ulkopuoliselle tämä on ok ja kiinnostaako sua ollenkaan se, että jollekin ei ehkä olekaan + että tämä on asia, joka voi muuttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein näe tuossa teidän tilanteessanne muita vaihtoehtoja kuin eron, ennemmin tai myöhemmin. Ei ole reilua, että sinä pakottaisit itsesi harrastamaan seksiä useammin kuin itsellesi on mieluista. Ja tuskinpa mieskään todella pitäisi siitä, että harrastat seksiä hänen kanssaan vastoin omaa haluasi. Sekään ei ole reilua, että mies tuntee itsensä ei-halutuksi. Ja se ei tosiaan ole reilua, että mies käy kyntämässä toisia naisia ja sinä vain odotat kotona miestä takaisin reissuiltansa. Viimeisessä vaihtoehdossa tiedossa on mitä luultavimmin mustasukkaisuutta, katkeruutta ja ruma ero.

Miksi kukaan tuntisi mustasukkaisuutta ja katkeruutta jos ei itse halua sitä seksiä? Siis tuossahan on se idea että puoliso tyydyttyy ja se paine katoaa suhteesta, eli parhaimmillaan molemmat voi taas nauttia toisistaan ja elämästään.

Siksi, että se seksisuhde tai mikä tahansa perheen ulkopuolinen suhde on pois perheelle annetulta ajalta. On aivan sama, onko miehellä läheinen suhde äitiinsä, siskoonsa tai rakastajaansa, hänen lojaliteettinsa ovat väärät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein näe tuossa teidän tilanteessanne muita vaihtoehtoja kuin eron, ennemmin tai myöhemmin. Ei ole reilua, että sinä pakottaisit itsesi harrastamaan seksiä useammin kuin itsellesi on mieluista. Ja tuskinpa mieskään todella pitäisi siitä, että harrastat seksiä hänen kanssaan vastoin omaa haluasi. Sekään ei ole reilua, että mies tuntee itsensä ei-halutuksi. Ja se ei tosiaan ole reilua, että mies käy kyntämässä toisia naisia ja sinä vain odotat kotona miestä takaisin reissuiltansa. Viimeisessä vaihtoehdossa tiedossa on mitä luultavimmin mustasukkaisuutta, katkeruutta ja ruma ero.

Miksi kukaan tuntisi mustasukkaisuutta ja katkeruutta jos ei itse halua sitä seksiä? Siis tuossahan on se idea että puoliso tyydyttyy ja se paine katoaa suhteesta, eli parhaimmillaan molemmat voi taas nauttia toisistaan ja elämästään.

Siksi varmaan, että parisuhteessa jokainen halunnee tuntea itsensä erityiseksi toisen silmissä. Jos näkee silmissään, miten puoliso hymyilee, koskettaa ja katsoo toista kuten itseä, niin silloin ei ole enää se erityinen toiselle, vaan yksi massasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein näe tuossa teidän tilanteessanne muita vaihtoehtoja kuin eron, ennemmin tai myöhemmin. Ei ole reilua, että sinä pakottaisit itsesi harrastamaan seksiä useammin kuin itsellesi on mieluista. Ja tuskinpa mieskään todella pitäisi siitä, että harrastat seksiä hänen kanssaan vastoin omaa haluasi. Sekään ei ole reilua, että mies tuntee itsensä ei-halutuksi. Ja se ei tosiaan ole reilua, että mies käy kyntämässä toisia naisia ja sinä vain odotat kotona miestä takaisin reissuiltansa. Viimeisessä vaihtoehdossa tiedossa on mitä luultavimmin mustasukkaisuutta, katkeruutta ja ruma ero.

Miksi kukaan tuntisi mustasukkaisuutta ja katkeruutta jos ei itse halua sitä seksiä? Siis tuossahan on se idea että puoliso tyydyttyy ja se paine katoaa suhteesta, eli parhaimmillaan molemmat voi taas nauttia toisistaan ja elämästään.

Siksi, että se seksisuhde tai mikä tahansa perheen ulkopuolinen suhde on pois perheelle annetulta ajalta. On aivan sama, onko miehellä läheinen suhde äitiinsä, siskoonsa tai rakastajaansa, hänen lojaliteettinsa ovat väärät.

Tämän lisäksi ihminen ei noin ylipäätään ole kovin looginen olento, kuten saamme joka päivä huomata. Ihminen voi olla kade esim. siitä, että joku nauttii pitsansyömisestä, vaikka hän itse ei edes pitsasta tykkää.

Lisäksi tuo mustasukkaisuus ja katkeruushan ei koske ainoastaan vaimoa, vaan myös sivusuhteen toinen osapuoli voi olla mustasukkainen ja katkera ja kokea itsensä hyväksikäytetyksi juuri sen vuoksi, että hän jää aina yksin, kun toisilla on paineeton suhde, jossa molemmat nauttii toisistaan ja elämästään.

Mutta sillähän ei taidakaan olla mitään väliä, miltä siitä kolmannesta tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein näe tuossa teidän tilanteessanne muita vaihtoehtoja kuin eron, ennemmin tai myöhemmin. Ei ole reilua, että sinä pakottaisit itsesi harrastamaan seksiä useammin kuin itsellesi on mieluista. Ja tuskinpa mieskään todella pitäisi siitä, että harrastat seksiä hänen kanssaan vastoin omaa haluasi. Sekään ei ole reilua, että mies tuntee itsensä ei-halutuksi. Ja se ei tosiaan ole reilua, että mies käy kyntämässä toisia naisia ja sinä vain odotat kotona miestä takaisin reissuiltansa. Viimeisessä vaihtoehdossa tiedossa on mitä luultavimmin mustasukkaisuutta, katkeruutta ja ruma ero.

Miksi kukaan tuntisi mustasukkaisuutta ja katkeruutta jos ei itse halua sitä seksiä? Siis tuossahan on se idea että puoliso tyydyttyy ja se paine katoaa suhteesta, eli parhaimmillaan molemmat voi taas nauttia toisistaan ja elämästään.

Siksi, että se seksisuhde tai mikä tahansa perheen ulkopuolinen suhde on pois perheelle annetulta ajalta. On aivan sama, onko miehellä läheinen suhde äitiinsä, siskoonsa tai rakastajaansa, hänen lojaliteettinsa ovat väärät.

Tämän lisäksi ihminen ei noin ylipäätään ole kovin looginen olento, kuten saamme joka päivä huomata. Ihminen voi olla kade esim. siitä, että joku nauttii pitsansyömisestä, vaikka hän itse ei edes pitsasta tykkää.

Lisäksi tuo mustasukkaisuus ja katkeruushan ei koske ainoastaan vaimoa, vaan myös sivusuhteen toinen osapuoli voi olla mustasukkainen ja katkera ja kokea itsensä hyväksikäytetyksi juuri sen vuoksi, että hän jää aina yksin, kun toisilla on paineeton suhde, jossa molemmat nauttii toisistaan ja elämästään.

Mutta sillähän ei taidakaan olla mitään väliä, miltä siitä kolmannesta tuntuu?

Tämäpä. Kun täällä nyt huolettomasti heitellään näitä "monessa suhteessa", niin kyllähän moni avoin suhde näyttäytyy sellaisena, että sangen huolettomasti muiden fiiliksistä ja tunteista piittaamatta haetaan milloin omaan suhteeseen piristystä, milloin "oman seksuaalisuuden löytämistä ja tutkimista" ajattelematta, että koekaniinit ovat kuitenkin ihan oikeita ihmisiä omine tunteineen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on mennyt väärille urille. Vaikka ihminen luonnostaan ehkä onkin moniavioinen, niin se ei tarkoita, että kaikilla olisi oikeus sivusuhteisiin parisuhteen aikana. Parisuhde ja avioliitto varsinkin on sosiaalinen, ei biologinen konstruktio. Siihen ryhdyttäessä luvataan toiselle, että ei olla muiden kanssa. Sitä kuten mitään muutakaan sopimuksia ei voi muuttaa yksipuolisesti. Jos nyt ap:n mies haluaa alkaa panna muita ja ap ei, niin ap voi hyvin sanoa miehelle, että ei käy, jos halutaan yhdessä olla. Jos mies mieluummin on muiden kanssa, niin yhdessäolosopimus purkaantuu. Siihen, että haluaako avata suhteen, vaikuttaa moni muukin asia kuin vain alunperin biologia. Minullakin biologinen viettini sanoisi, että vedä kaksin käsin suklaata ja makaa sohvalla, mutta en kuitenkaan sitä vapaasti toteuta ja ihan hyvistä syistä.

Aika pitkälle allekirjoitan tämän, vaikka olenkin mies ja suhteessa se enemmän haluava osapuoli, pääosin vaimon etenevän sairauden vuoksi. Vaimokin kyllä ymmärtää tilanteen, mutta ei ole (onneksi) avointa suhdetta ehdottanut. Omalla kohdallani se ei ratkaisisi mitään, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kovinkin seksuaalinen, mutta tiettyyn pisteeseen asti jaksan puolison satunnaista haluttomuutta. Olen kuitenkin todennut, että vaikka hänen halunsa vaihtelee niin minun kiertää tiettyä sykliä ja sen tyydyttäminen on joko hänen tai sitten jonkun muun tehtävä. Ei tässä neljänkympin tienoilla naisena enää mitään kädestä pitämistä jaksa. Meillä on auttanut se, että en tavallaan hyväksy seksittömyyttä, enkä päästä sitä normiksi. Se nimittäin olisi helppoa kun on lapsia ja teinit valvoo illalla ja itseä väsyttää, olisi kotitöitä ja pihahommia ja kun saa hetken rauhaa tekisi mieli nukkua tai olla itsekseen. Kun pitää virettä ja intohimoa yllä, koskettelee pitkin päivää, sopii treffejä niin kyllä se siitä aina lähtee.

En mielellään lähtisi avoimen suhteen linjalle, koska en varsinaisesti halua seksiä muiden kanssa, mutta viime kuussa oli kyllä jo lähellä, että olisin asiaa ehdottanut. Puoliso pelasi mieluummin tietokonepelejä tai pesi autoaan, kuin pelasi minua. Kyllä se siitä sitten kun keskuteltiin asiasta ja herättelin vähän miettimään prioriteettejä. Faktahan tosin on se, että tässä iässä nainen on parhaimmillaan seksissä ja mies hiipuu, joten aika vaikeaa on välillä.

Kai sinulla vielä kädet toimii?

Ei tuon ikäisen naisen enää pitäisi muita vaivata mokomalla asialla. Pitäisi olla jo oppinut hoitamaan asia ihan itsekin.