Mies haluaisi sivusuhteen

Jos se on vakkari niin mitä väliä ja ainahan se ehkä helpottaa jos tunnet kuka on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelevatko miehet, että halukkaita, heidän vaatimuksensa täyttäviä naisia on helppo löytää? Joku nainen voi satunnaisesti antaa, mutta pelkkään seksisuhteeseen miehelle, joka ei kotonaan saa tarpeeksi, epäilen. Muutenkin halu "kokeilevampaan" seksiin saa epäilemään jotain naista alistavaa kotkotusta. Rakkauden ammattilaiset ovat tätä varten. He ovat tottuneet kaikkeen. Vaikka kuinka oksettaisi niin pakko teeskennellä.

Pornoleffathan on täynnä tällaisia naisia. Väitätkö, että ne antavat vääristellyn kuvan naisen seksuaalisuudesta esittäen peniksen kurkkuun tunkemisen aiheuttaman kakomisen ja vuorohöyläyksen suun ja persereiän välillä ajoittain naista kuristaen ja läimäytellen suurimpana naisten tajunnan räjäyttävien orgasmien lähteenä?

Hehe, hyvä kuvaus. Ei tarvi katsoa enää tätä filmiä.

Tarkemmin sanoen, katsottavia filmejä taitaa jäädä kolme, kun tuohan on tarkka kuvaus useimmista.

Mä ihan rehellisesti luulen, että ongelma on tässä. Olen sen verran iäkäs, että meille seksi tarkoittaa hyväilyä, suikkareita, käsijuttuja ja yhdyntää, kulloisenkin hetken ja tunnelman mukaan. Joskus seksiä, jos sillä tarkoitetaan orgasmia on molemmilla, toisinaan vain toisella. Aina molemmilla on haleja ja lähekkäin oloa.

Ero meillä tulisi, jos alkaisin vaimoa seksin aikana räimiä tai tukasta kiskoa. Eli kun seksi on vuosikymmenet pysynyt samana kivana toimintana ilman mitään kommervenkkejä ei ole tainnut kummallekaan edes tulla mieleen, että miksi sen lopettaisi sitten. Sehän on sama kuin lakkaisi tekemästä hyvää ruokaa koska sitähän on jo maistettu.

Räimiä ja tukasta kiskoa:-) nauratti, vaikka olet varmaan ihan oikeassa. Mistä enää löytäisikään miehen, jolle seksi tarkoittaa ihan tavallisia juttuja ja ennen kaikkea nautinnollista läheisyyttä. Kaikki vaatii jotain peppujuttuja tai piiskoja ja muuta mikä oikeasti sattuu. Mä en ainakaan nauti siitä, että mua sattuu tai satutan toista.

Anna sen käydä huo rissa.

N33

En ymmärrä noita anaa lia haluavia? Itse tykännyt pllusta. Ja pidän hitaasta lemmiskelystä. K akkosta haluavat miehet taitavat olla muutenkin por nosta opittu teennäisiä tapoja jne.

M40

Kyllä se miehesi nykyäänkin taatusti käy roiskimassa spermoja muihinkin naisiin. Sinä et vain tiedä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Tuossa viestissähän nimitit suljettua suhdetta toksiseksi ja puhuit kahleista ym. naurettavaa. Naurismaan aidatkin nauraa tuollaisille typeryyksille. Yrittäkää edes jotain vähän fiksumpaa, jos on pakko propagandaa harrastaa.

Jos ette itse ole saaneet aikaan hyvää ja tyydyttävää suhdetta yhden ihmisen kanssa kerrallaan, niin se ei tarkoita, etteivät muutkaan saa. 

HUOH! Siis sehän on vallan mahtavaa jos himoitsee vain ja ainoastaan yhtä ihmistä elämänsä loppuun saakka. Onneksi olkoon sille, joka sellaisen saavuttaa. Silti fakta on, että yli 60% on pettänyt parisuhteessaan, ja varmasti vielä suurempi osa on joskus haaveillut seksistä ulkopuolisen kanssa. Suljettu parisuhde on monelle kompromissi, jossa luovutaan seksistä muiden kanssa jotta saadaan vastineeksi ... niin mitä? Monelle suljetussa suhteessa elävälle on myös käsittämätön ajatus se, että myös avoin suhde voi olla onnistunut, rakastava ja läheinen. Sinunkin puheesta kuultaa läpi ajatus, että vain suljetut suhteet voivat olla onnellisia. Minulla on pitkä avioliitto, jossa on syvää rakkautta. Niin syvää, ettei sitä horjuta seksi muiden kanssa.

Olettaisin, että kuitenkin suurin osa meistä taviksista on samanlaisia kuin minä ja mieheni: mukavuudenhaluisia. Kun haluamme seksiä, haluamme sitä nyt, vaikka päällä olisi rönttövaatteet ja tukka sekaisin. Emme vaan jaksa alkaa soittelemaan ja sopimaan mitään treffejä ensi tiistaille, eiku mulle käykin vaan keskiviikko, vaan haluamme seksiä heti. Kun seksi on hyvää ja ihan tarpeeksi vaihtelevaa, mikähän ongelma sitä olisi harrastaa läheisimmän kanssa, joka on paitsi fyysisesti nyt tässä niin hänen kanssaan on jaettu kaikki muukin, miksi ei siis seksi.

Onko suhteemme siis tämän vuoksi suljettu ja mitä ihmettä sekin sitten tarkoittaa. Kyllä varmaan on molemmat olleet ihastuneita ja haaveilleet seksistä toisten kanssa, mutta taas se laiskuus pistää hantille lähteä seksiä ihan oikeasti jahtaamaan, kun tossahan sitä on. 

Koska asenne seksiin siis on se, että vaikka ihanaa, mukavaa, jne. niin ei kuitenkaan se ole koko maailmaa pyörittävä asia. Näin ollen, kun olet siellä pikkujouluissa ja pienessä känässä, totta kai joku saattaa houkuttaa. Mutta valitettavasti meidänlaiset tylsikset on jo yläasteella laskeneet yhteen, eli seksin hyödyt ja haitat. Pidemmällä aikavälillä, kumpi on siis kivempaa, herätä känniseksin jälkeen jossain missä lie vai kotoa ja - tadaa - käydä pesemässä hampaat ja harrastaa seksiä! 

Olemme lapseton pari ja meille on itsestään selvää, että jonkun yksittäisen panon vuoksi ei tietenkään suurella todennäköisyydellä menisi koko suhde uusiksi ja rikki. Mutta sitten on se toinen puoli, eli se, että onko ihan for real se pano sen arvoinen kuitenkaan, kaikkien mahdollisten seurausten jälkeen, joita tässä nyt ei osaa ottaa huomioonkaan ehkä?

Sivusuhteet ovat meille ihan mahdoton ajatus jo tuon ensimainitun vuoksi, ei hitto, hyvä, että saadaan pakka pysymään käsissä nytkään aikatauluksien suhteen. Ja musta se, että olisi vieressä joku vakituinen, ei ole avointa suhdetta, vaan polyamoriaa ja silloin sen sivusuhteen tyypin oikeudet on suhteessa samat kuin kummankin meistä. 

Myönnän, että ainut asia, jota itse paheksun, on juurikin se, että nämä avoimessa suhteessa olevat eivät usein ota huomioon heitä, jotka siinä suhteessa saavat joko olla sivussa tai muutoin pyörähtää samalla kuin pariskunta hehkuttaa syvää rakkauttaan ja onnellisuuttaan. Sultakin kiinnostaisi tietää, oletteko oikeasti aina varmistaneet, että suhteenne ulkopuoliselle tämä on ok ja kiinnostaako sua ollenkaan se, että jollekin ei ehkä olekaan + että tämä on asia, joka voi muuttua?

Avoimen suhteen perustana on avoin puhe. Itse olen Tinderissä ilmoittanut varsin suoraan olevani onnellisessa avoimessa suhteessa ja en ole koskaan tavannut miestä, jolle tämä kuvio ei olisi ollut selvä.  Olen myös harvinaisen valikoiva sen suhteen kenet tapaan. Vuodessa minulla on ehkä 2-5 eri ulkopuolista kumppania (ja puolisollani samaa luokkaa). Avoimessa suhteessa kaikki eivät pyöri seksin ympärillä, vaan vähintään yhtä suuri merkitys on tutustua uuteen ihmiseen, kuulla hänen maailmastaan ja elämästään. Olen kokenut huikeita keskusteluhetkiä ihmisten kanssa, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin erilaisia kuin minä, mutta olemme silti pystyneet kohtaamaan toisemme avoimesti ja uteliaasti. Avoimessa suhteessa treffaillessa kaikki paineet parisuhteen muodostamiseen on riisuttu, eikä tarvitse pohtia voisiko ihminen olla sellainen jonka kanssa olisi tulevaisuutta, vaan voi olla täysillä siinä hetkessä sen ihmisen kanssa ja se on parasta. Kauniita, sympaattisia kohtaamisia. Lisäksi seksuaalisuuteen on avautunut aivan uusi maailma, kun on ollut erilaisten ihmisten kanssa. On tunne, että tällä tavoin pystyy käyttämään paletistaan kaikkia värejä. On syntynyt ihania muistoja. 

Ei pysty kuin puolet työntämään seitsemästä sentistä sanoo hirvaskankaan huutokauppa huijari kun heliä nai

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Tuossa viestissähän nimitit suljettua suhdetta toksiseksi ja puhuit kahleista ym. naurettavaa. Naurismaan aidatkin nauraa tuollaisille typeryyksille. Yrittäkää edes jotain vähän fiksumpaa, jos on pakko propagandaa harrastaa.

Jos ette itse ole saaneet aikaan hyvää ja tyydyttävää suhdetta yhden ihmisen kanssa kerrallaan, niin se ei tarkoita, etteivät muutkaan saa. 

HUOH! Siis sehän on vallan mahtavaa jos himoitsee vain ja ainoastaan yhtä ihmistä elämänsä loppuun saakka. Onneksi olkoon sille, joka sellaisen saavuttaa. Silti fakta on, että yli 60% on pettänyt parisuhteessaan, ja varmasti vielä suurempi osa on joskus haaveillut seksistä ulkopuolisen kanssa. Suljettu parisuhde on monelle kompromissi, jossa luovutaan seksistä muiden kanssa jotta saadaan vastineeksi ... niin mitä? Monelle suljetussa suhteessa elävälle on myös käsittämätön ajatus se, että myös avoin suhde voi olla onnistunut, rakastava ja läheinen. Sinunkin puheesta kuultaa läpi ajatus, että vain suljetut suhteet voivat olla onnellisia. Minulla on pitkä avioliitto, jossa on syvää rakkautta. Niin syvää, ettei sitä horjuta seksi muiden kanssa.

Olettaisin, että kuitenkin suurin osa meistä taviksista on samanlaisia kuin minä ja mieheni: mukavuudenhaluisia. Kun haluamme seksiä, haluamme sitä nyt, vaikka päällä olisi rönttövaatteet ja tukka sekaisin. Emme vaan jaksa alkaa soittelemaan ja sopimaan mitään treffejä ensi tiistaille, eiku mulle käykin vaan keskiviikko, vaan haluamme seksiä heti. Kun seksi on hyvää ja ihan tarpeeksi vaihtelevaa, mikähän ongelma sitä olisi harrastaa läheisimmän kanssa, joka on paitsi fyysisesti nyt tässä niin hänen kanssaan on jaettu kaikki muukin, miksi ei siis seksi.

Onko suhteemme siis tämän vuoksi suljettu ja mitä ihmettä sekin sitten tarkoittaa. Kyllä varmaan on molemmat olleet ihastuneita ja haaveilleet seksistä toisten kanssa, mutta taas se laiskuus pistää hantille lähteä seksiä ihan oikeasti jahtaamaan, kun tossahan sitä on. 

Koska asenne seksiin siis on se, että vaikka ihanaa, mukavaa, jne. niin ei kuitenkaan se ole koko maailmaa pyörittävä asia. Näin ollen, kun olet siellä pikkujouluissa ja pienessä känässä, totta kai joku saattaa houkuttaa. Mutta valitettavasti meidänlaiset tylsikset on jo yläasteella laskeneet yhteen, eli seksin hyödyt ja haitat. Pidemmällä aikavälillä, kumpi on siis kivempaa, herätä känniseksin jälkeen jossain missä lie vai kotoa ja - tadaa - käydä pesemässä hampaat ja harrastaa seksiä! 

Olemme lapseton pari ja meille on itsestään selvää, että jonkun yksittäisen panon vuoksi ei tietenkään suurella todennäköisyydellä menisi koko suhde uusiksi ja rikki. Mutta sitten on se toinen puoli, eli se, että onko ihan for real se pano sen arvoinen kuitenkaan, kaikkien mahdollisten seurausten jälkeen, joita tässä nyt ei osaa ottaa huomioonkaan ehkä?

Sivusuhteet ovat meille ihan mahdoton ajatus jo tuon ensimainitun vuoksi, ei hitto, hyvä, että saadaan pakka pysymään käsissä nytkään aikatauluksien suhteen. Ja musta se, että olisi vieressä joku vakituinen, ei ole avointa suhdetta, vaan polyamoriaa ja silloin sen sivusuhteen tyypin oikeudet on suhteessa samat kuin kummankin meistä. 

Myönnän, että ainut asia, jota itse paheksun, on juurikin se, että nämä avoimessa suhteessa olevat eivät usein ota huomioon heitä, jotka siinä suhteessa saavat joko olla sivussa tai muutoin pyörähtää samalla kuin pariskunta hehkuttaa syvää rakkauttaan ja onnellisuuttaan. Sultakin kiinnostaisi tietää, oletteko oikeasti aina varmistaneet, että suhteenne ulkopuoliselle tämä on ok ja kiinnostaako sua ollenkaan se, että jollekin ei ehkä olekaan + että tämä on asia, joka voi muuttua?

Avoimen suhteen perustana on avoin puhe. Itse olen Tinderissä ilmoittanut varsin suoraan olevani onnellisessa avoimessa suhteessa ja en ole koskaan tavannut miestä, jolle tämä kuvio ei olisi ollut selvä.  Olen myös harvinaisen valikoiva sen suhteen kenet tapaan. Vuodessa minulla on ehkä 2-5 eri ulkopuolista kumppania (ja puolisollani samaa luokkaa). Avoimessa suhteessa kaikki eivät pyöri seksin ympärillä, vaan vähintään yhtä suuri merkitys on tutustua uuteen ihmiseen, kuulla hänen maailmastaan ja elämästään. Olen kokenut huikeita keskusteluhetkiä ihmisten kanssa, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin erilaisia kuin minä, mutta olemme silti pystyneet kohtaamaan toisemme avoimesti ja uteliaasti. Avoimessa suhteessa treffaillessa kaikki paineet parisuhteen muodostamiseen on riisuttu, eikä tarvitse pohtia voisiko ihminen olla sellainen jonka kanssa olisi tulevaisuutta, vaan voi olla täysillä siinä hetkessä sen ihmisen kanssa ja se on parasta. Kauniita, sympaattisia kohtaamisia. Lisäksi seksuaalisuuteen on avautunut aivan uusi maailma, kun on ollut erilaisten ihmisten kanssa. On tunne, että tällä tavoin pystyy käyttämään paletistaan kaikkia värejä. On syntynyt ihania muistoja. 

Tässä varmaan se suurin eroavaisuus. Mä tapaan koko ajan erikseen sitä suunnittelematta töiden parissa, vapaa-ajalla, ravintoloissa, eri harrastuksissa jne jne jne aivan upeita ihmisiä, joiden kanssa olen täysillä hetkessä ja keskustelu on huikeaa. En tarvitse treffeja kohdatakseni avoimesti ja uteliaasti erilaisia ihmisiä, myös eri sukupuolten parista.

Senpä vuoksi näitä kohtaamisia ei todellakaan sävytä mitkään parisuhteen muodostamisen paineet. Lisäksi en tunne tarvitsevani seksiä voidakseni kohdata ihmiset koko paletillani, saatika kokoakseni kauniita ja ihania kohtaamisia.

Joillekin vaan seksi ei ole The tie ihmisten luo, toisille sitten on. Erilaisuutta tämäkin. Se vaan on oikeasti ottanut päästä, että keskustelun aikana/lopuksi saa kuulla, että ihan hyvin me voidaan mennä sänkyyn, mä olen avoimessa suhteessa. Aivan kuin se olisi pointti, miksi tässä nyt sänkyyn oltaisiin menossa. Eli ei, en jätä menemättä kanssasi sänkyyn sen vuoksi, että suhteeni on suljettu vaan sen vuoksi en, että se ei ole tapa, jolla minä muodostan yhteyden ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Olet siis itse sitä mieltä, että miehen pitäisi tyytyä sun tahtiin ja olla yhtä tyytyväinen ja onnellinen kuin ennenkin?

Sulla on 3 vaihtoehtoa, valitse itsellesi niistä sopivin:

-"pakotat" itsesi miehen tahtiin ja olet estottomampi seksissä

-hyväksyt sivusuhteen

-eroat

Tai pariskunta hakee sopivan kompromissin, missä molemmat tulevat vastaan.

Ota ero jos rakkautta ei ole tuon enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Tuossa viestissähän nimitit suljettua suhdetta toksiseksi ja puhuit kahleista ym. naurettavaa. Naurismaan aidatkin nauraa tuollaisille typeryyksille. Yrittäkää edes jotain vähän fiksumpaa, jos on pakko propagandaa harrastaa.

Jos ette itse ole saaneet aikaan hyvää ja tyydyttävää suhdetta yhden ihmisen kanssa kerrallaan, niin se ei tarkoita, etteivät muutkaan saa. 

HUOH! Siis sehän on vallan mahtavaa jos himoitsee vain ja ainoastaan yhtä ihmistä elämänsä loppuun saakka. Onneksi olkoon sille, joka sellaisen saavuttaa. Silti fakta on, että yli 60% on pettänyt parisuhteessaan, ja varmasti vielä suurempi osa on joskus haaveillut seksistä ulkopuolisen kanssa. Suljettu parisuhde on monelle kompromissi, jossa luovutaan seksistä muiden kanssa jotta saadaan vastineeksi ... niin mitä? Monelle suljetussa suhteessa elävälle on myös käsittämätön ajatus se, että myös avoin suhde voi olla onnistunut, rakastava ja läheinen. Sinunkin puheesta kuultaa läpi ajatus, että vain suljetut suhteet voivat olla onnellisia. Minulla on pitkä avioliitto, jossa on syvää rakkautta. Niin syvää, ettei sitä horjuta seksi muiden kanssa.

Olettaisin, että kuitenkin suurin osa meistä taviksista on samanlaisia kuin minä ja mieheni: mukavuudenhaluisia. Kun haluamme seksiä, haluamme sitä nyt, vaikka päällä olisi rönttövaatteet ja tukka sekaisin. Emme vaan jaksa alkaa soittelemaan ja sopimaan mitään treffejä ensi tiistaille, eiku mulle käykin vaan keskiviikko, vaan haluamme seksiä heti. Kun seksi on hyvää ja ihan tarpeeksi vaihtelevaa, mikähän ongelma sitä olisi harrastaa läheisimmän kanssa, joka on paitsi fyysisesti nyt tässä niin hänen kanssaan on jaettu kaikki muukin, miksi ei siis seksi.

Onko suhteemme siis tämän vuoksi suljettu ja mitä ihmettä sekin sitten tarkoittaa. Kyllä varmaan on molemmat olleet ihastuneita ja haaveilleet seksistä toisten kanssa, mutta taas se laiskuus pistää hantille lähteä seksiä ihan oikeasti jahtaamaan, kun tossahan sitä on. 

Koska asenne seksiin siis on se, että vaikka ihanaa, mukavaa, jne. niin ei kuitenkaan se ole koko maailmaa pyörittävä asia. Näin ollen, kun olet siellä pikkujouluissa ja pienessä känässä, totta kai joku saattaa houkuttaa. Mutta valitettavasti meidänlaiset tylsikset on jo yläasteella laskeneet yhteen, eli seksin hyödyt ja haitat. Pidemmällä aikavälillä, kumpi on siis kivempaa, herätä känniseksin jälkeen jossain missä lie vai kotoa ja - tadaa - käydä pesemässä hampaat ja harrastaa seksiä! 

Olemme lapseton pari ja meille on itsestään selvää, että jonkun yksittäisen panon vuoksi ei tietenkään suurella todennäköisyydellä menisi koko suhde uusiksi ja rikki. Mutta sitten on se toinen puoli, eli se, että onko ihan for real se pano sen arvoinen kuitenkaan, kaikkien mahdollisten seurausten jälkeen, joita tässä nyt ei osaa ottaa huomioonkaan ehkä?

Sivusuhteet ovat meille ihan mahdoton ajatus jo tuon ensimainitun vuoksi, ei hitto, hyvä, että saadaan pakka pysymään käsissä nytkään aikatauluksien suhteen. Ja musta se, että olisi vieressä joku vakituinen, ei ole avointa suhdetta, vaan polyamoriaa ja silloin sen sivusuhteen tyypin oikeudet on suhteessa samat kuin kummankin meistä. 

Myönnän, että ainut asia, jota itse paheksun, on juurikin se, että nämä avoimessa suhteessa olevat eivät usein ota huomioon heitä, jotka siinä suhteessa saavat joko olla sivussa tai muutoin pyörähtää samalla kuin pariskunta hehkuttaa syvää rakkauttaan ja onnellisuuttaan. Sultakin kiinnostaisi tietää, oletteko oikeasti aina varmistaneet, että suhteenne ulkopuoliselle tämä on ok ja kiinnostaako sua ollenkaan se, että jollekin ei ehkä olekaan + että tämä on asia, joka voi muuttua?

Avoimen suhteen perustana on avoin puhe. Itse olen Tinderissä ilmoittanut varsin suoraan olevani onnellisessa avoimessa suhteessa ja en ole koskaan tavannut miestä, jolle tämä kuvio ei olisi ollut selvä.  Olen myös harvinaisen valikoiva sen suhteen kenet tapaan. Vuodessa minulla on ehkä 2-5 eri ulkopuolista kumppania (ja puolisollani samaa luokkaa). Avoimessa suhteessa kaikki eivät pyöri seksin ympärillä, vaan vähintään yhtä suuri merkitys on tutustua uuteen ihmiseen, kuulla hänen maailmastaan ja elämästään. Olen kokenut huikeita keskusteluhetkiä ihmisten kanssa, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin erilaisia kuin minä, mutta olemme silti pystyneet kohtaamaan toisemme avoimesti ja uteliaasti. Avoimessa suhteessa treffaillessa kaikki paineet parisuhteen muodostamiseen on riisuttu, eikä tarvitse pohtia voisiko ihminen olla sellainen jonka kanssa olisi tulevaisuutta, vaan voi olla täysillä siinä hetkessä sen ihmisen kanssa ja se on parasta. Kauniita, sympaattisia kohtaamisia. Lisäksi seksuaalisuuteen on avautunut aivan uusi maailma, kun on ollut erilaisten ihmisten kanssa. On tunne, että tällä tavoin pystyy käyttämään paletistaan kaikkia värejä. On syntynyt ihania muistoja. 

Tässä varmaan se suurin eroavaisuus. Mä tapaan koko ajan erikseen sitä suunnittelematta töiden parissa, vapaa-ajalla, ravintoloissa, eri harrastuksissa jne jne jne aivan upeita ihmisiä, joiden kanssa olen täysillä hetkessä ja keskustelu on huikeaa. En tarvitse treffeja kohdatakseni avoimesti ja uteliaasti erilaisia ihmisiä, myös eri sukupuolten parista.

Senpä vuoksi näitä kohtaamisia ei todellakaan sävytä mitkään parisuhteen muodostamisen paineet. Lisäksi en tunne tarvitsevani seksiä voidakseni kohdata ihmiset koko paletillani, saatika kokoakseni kauniita ja ihania kohtaamisia.

Joillekin vaan seksi ei ole The tie ihmisten luo, toisille sitten on. Erilaisuutta tämäkin. Se vaan on oikeasti ottanut päästä, että keskustelun aikana/lopuksi saa kuulla, että ihan hyvin me voidaan mennä sänkyyn, mä olen avoimessa suhteessa. Aivan kuin se olisi pointti, miksi tässä nyt sänkyyn oltaisiin menossa. Eli ei, en jätä menemättä kanssasi sänkyyn sen vuoksi, että suhteeni on suljettu vaan sen vuoksi en, että se ei ole tapa, jolla minä muodostan yhteyden ihmisiin.

Itsekin tapaan töiden ja harrastusten ym. kautta mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa kohtaamiset ovat platonisia. Nämäkin ovat hienoja tapaamisia, mutta harvemmin näissä silti pääsee sille tasolle mikä syntyy jos vaikka viettää saman ihmisen kanssa 16h putkeen ja saa kokea sitä seksiäkin. Avoin suhde ei ole kaikkien juttu ja kukaan ei ole pakottamassa siihen, jos se ei omalta tunnu. Itselleni seksi on todella tärkeää ja voiman lähde. On ihanaa himoita, nauttia kosketuksesta jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Tuossa viestissähän nimitit suljettua suhdetta toksiseksi ja puhuit kahleista ym. naurettavaa. Naurismaan aidatkin nauraa tuollaisille typeryyksille. Yrittäkää edes jotain vähän fiksumpaa, jos on pakko propagandaa harrastaa.

Jos ette itse ole saaneet aikaan hyvää ja tyydyttävää suhdetta yhden ihmisen kanssa kerrallaan, niin se ei tarkoita, etteivät muutkaan saa. 

HUOH! Siis sehän on vallan mahtavaa jos himoitsee vain ja ainoastaan yhtä ihmistä elämänsä loppuun saakka. Onneksi olkoon sille, joka sellaisen saavuttaa. Silti fakta on, että yli 60% on pettänyt parisuhteessaan, ja varmasti vielä suurempi osa on joskus haaveillut seksistä ulkopuolisen kanssa. Suljettu parisuhde on monelle kompromissi, jossa luovutaan seksistä muiden kanssa jotta saadaan vastineeksi ... niin mitä? Monelle suljetussa suhteessa elävälle on myös käsittämätön ajatus se, että myös avoin suhde voi olla onnistunut, rakastava ja läheinen. Sinunkin puheesta kuultaa läpi ajatus, että vain suljetut suhteet voivat olla onnellisia. Minulla on pitkä avioliitto, jossa on syvää rakkautta. Niin syvää, ettei sitä horjuta seksi muiden kanssa.

Olettaisin, että kuitenkin suurin osa meistä taviksista on samanlaisia kuin minä ja mieheni: mukavuudenhaluisia. Kun haluamme seksiä, haluamme sitä nyt, vaikka päällä olisi rönttövaatteet ja tukka sekaisin. Emme vaan jaksa alkaa soittelemaan ja sopimaan mitään treffejä ensi tiistaille, eiku mulle käykin vaan keskiviikko, vaan haluamme seksiä heti. Kun seksi on hyvää ja ihan tarpeeksi vaihtelevaa, mikähän ongelma sitä olisi harrastaa läheisimmän kanssa, joka on paitsi fyysisesti nyt tässä niin hänen kanssaan on jaettu kaikki muukin, miksi ei siis seksi.

Onko suhteemme siis tämän vuoksi suljettu ja mitä ihmettä sekin sitten tarkoittaa. Kyllä varmaan on molemmat olleet ihastuneita ja haaveilleet seksistä toisten kanssa, mutta taas se laiskuus pistää hantille lähteä seksiä ihan oikeasti jahtaamaan, kun tossahan sitä on. 

Koska asenne seksiin siis on se, että vaikka ihanaa, mukavaa, jne. niin ei kuitenkaan se ole koko maailmaa pyörittävä asia. Näin ollen, kun olet siellä pikkujouluissa ja pienessä känässä, totta kai joku saattaa houkuttaa. Mutta valitettavasti meidänlaiset tylsikset on jo yläasteella laskeneet yhteen, eli seksin hyödyt ja haitat. Pidemmällä aikavälillä, kumpi on siis kivempaa, herätä känniseksin jälkeen jossain missä lie vai kotoa ja - tadaa - käydä pesemässä hampaat ja harrastaa seksiä! 

Olemme lapseton pari ja meille on itsestään selvää, että jonkun yksittäisen panon vuoksi ei tietenkään suurella todennäköisyydellä menisi koko suhde uusiksi ja rikki. Mutta sitten on se toinen puoli, eli se, että onko ihan for real se pano sen arvoinen kuitenkaan, kaikkien mahdollisten seurausten jälkeen, joita tässä nyt ei osaa ottaa huomioonkaan ehkä?

Sivusuhteet ovat meille ihan mahdoton ajatus jo tuon ensimainitun vuoksi, ei hitto, hyvä, että saadaan pakka pysymään käsissä nytkään aikatauluksien suhteen. Ja musta se, että olisi vieressä joku vakituinen, ei ole avointa suhdetta, vaan polyamoriaa ja silloin sen sivusuhteen tyypin oikeudet on suhteessa samat kuin kummankin meistä. 

Myönnän, että ainut asia, jota itse paheksun, on juurikin se, että nämä avoimessa suhteessa olevat eivät usein ota huomioon heitä, jotka siinä suhteessa saavat joko olla sivussa tai muutoin pyörähtää samalla kuin pariskunta hehkuttaa syvää rakkauttaan ja onnellisuuttaan. Sultakin kiinnostaisi tietää, oletteko oikeasti aina varmistaneet, että suhteenne ulkopuoliselle tämä on ok ja kiinnostaako sua ollenkaan se, että jollekin ei ehkä olekaan + että tämä on asia, joka voi muuttua?

Avoimen suhteen perustana on avoin puhe. Itse olen Tinderissä ilmoittanut varsin suoraan olevani onnellisessa avoimessa suhteessa ja en ole koskaan tavannut miestä, jolle tämä kuvio ei olisi ollut selvä.  Olen myös harvinaisen valikoiva sen suhteen kenet tapaan. Vuodessa minulla on ehkä 2-5 eri ulkopuolista kumppania (ja puolisollani samaa luokkaa). Avoimessa suhteessa kaikki eivät pyöri seksin ympärillä, vaan vähintään yhtä suuri merkitys on tutustua uuteen ihmiseen, kuulla hänen maailmastaan ja elämästään. Olen kokenut huikeita keskusteluhetkiä ihmisten kanssa, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin erilaisia kuin minä, mutta olemme silti pystyneet kohtaamaan toisemme avoimesti ja uteliaasti. Avoimessa suhteessa treffaillessa kaikki paineet parisuhteen muodostamiseen on riisuttu, eikä tarvitse pohtia voisiko ihminen olla sellainen jonka kanssa olisi tulevaisuutta, vaan voi olla täysillä siinä hetkessä sen ihmisen kanssa ja se on parasta. Kauniita, sympaattisia kohtaamisia. Lisäksi seksuaalisuuteen on avautunut aivan uusi maailma, kun on ollut erilaisten ihmisten kanssa. On tunne, että tällä tavoin pystyy käyttämään paletistaan kaikkia värejä. On syntynyt ihania muistoja. 

Tässä varmaan se suurin eroavaisuus. Mä tapaan koko ajan erikseen sitä suunnittelematta töiden parissa, vapaa-ajalla, ravintoloissa, eri harrastuksissa jne jne jne aivan upeita ihmisiä, joiden kanssa olen täysillä hetkessä ja keskustelu on huikeaa. En tarvitse treffeja kohdatakseni avoimesti ja uteliaasti erilaisia ihmisiä, myös eri sukupuolten parista.

Senpä vuoksi näitä kohtaamisia ei todellakaan sävytä mitkään parisuhteen muodostamisen paineet. Lisäksi en tunne tarvitsevani seksiä voidakseni kohdata ihmiset koko paletillani, saatika kokoakseni kauniita ja ihania kohtaamisia.

Joillekin vaan seksi ei ole The tie ihmisten luo, toisille sitten on. Erilaisuutta tämäkin. Se vaan on oikeasti ottanut päästä, että keskustelun aikana/lopuksi saa kuulla, että ihan hyvin me voidaan mennä sänkyyn, mä olen avoimessa suhteessa. Aivan kuin se olisi pointti, miksi tässä nyt sänkyyn oltaisiin menossa. Eli ei, en jätä menemättä kanssasi sänkyyn sen vuoksi, että suhteeni on suljettu vaan sen vuoksi en, että se ei ole tapa, jolla minä muodostan yhteyden ihmisiin.

Itsekin tapaan töiden ja harrastusten ym. kautta mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa kohtaamiset ovat platonisia. Nämäkin ovat hienoja tapaamisia, mutta harvemmin näissä silti pääsee sille tasolle mikä syntyy jos vaikka viettää saman ihmisen kanssa 16h putkeen ja saa kokea sitä seksiäkin. Avoin suhde ei ole kaikkien juttu ja kukaan ei ole pakottamassa siihen, jos se ei omalta tunnu. Itselleni seksi on todella tärkeää ja voiman lähde. On ihanaa himoita, nauttia kosketuksesta jne. 

Kyllä mullekin seksi ja seksuaalisuus on tärkeimpiä asioita elämässä ja parisuhteessani. En vain halua harrastaa sitä ventovieraan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En huolisi tuollaista miestä ikinä. Kannattaa erota. Onko mies älyltään vajaa, kun priorisoi seksiä noin?

Ai että miehen pitäisi loppuikänsä olla puutteessa vaan siksi että seksi ei puolisoa kiinnosta? Miksi?

Ei ole olemassakaan mitään puutetta, vain ajatus siitä. Yli nelikymppisen miehen lisääntymisikä on ohi, siittiöt huonoa laatua. Tuollainen fantaiointi teinipoikien purkautumistahdista lähinnä säälittävää ja kertoo totaalisesta henkisestä kypsymättömyydestä. Puhumattakaan sen priorisointia.

Hiekkapillusta pitää vaan erota

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ole oikeaa ja väärää ratkaisua.

Toki jokainen järjellä varustettu ihminen ymmärtää sen, että pitkässä parisuhteessa tulee seksin kanssa muutoksia ja joskus halut voi olla kumppanin kanssa aivan eri lailla pidempäänkin.

Kuten ymmärretään se, ettei ketään haluta painostaa tekemään mitään mitä ei halua, eikä myöskään pakottaa tukahduttamaan seksuaalisuuttaan, koska toinen ei halua.

Ihminen joka ehdottelee sivusuhdetta juuri kun toinen on synnyttänyt, on kipeänä, on henkistä kuormaa tai muuta selkeästi tilapäistä elämään kuuluvaa muutosta on mielestäni kuspää.

Silloin taas kun tilanne on jatkunut jopa vuosia, niin on asia aivan erilainen. Silloin on oltu mukana ja tukena toisen mielen muutoksissa, mutta asia ei ole korjaantunut. Oletuksena minulla tässä, että suhde on muilta osin hyvällä mallilla.

Silloin molempien pitää tutkia onko jotain mitä voimme yhdessä tehdä? Miksi haluton ei halua? Mitä enemmän haluava haluaa? Voiko terapia auttaa? Onko jotain mitä vähemmän haluava ei saa ja sen vuoksi ei haluta? Vai pitääkö suhdetta viedä avoimemmaksi? Ja jos siihen mennään, millä säännöillä? Ja mitä jos haluttomampi löytää jonkun ja toinen ei? Vai pitäisikö oikeasti erota?

Niin, voisihan käydä niinkin, että haluttomampi löytää tyypin, johon ihastuu ja jonka kanssa synkkaa paremmin kuin oman miehen kanssa.

Kyllä uusi reikä vaatii terävän rautakangen, sitä tehtyä reikää voi nylpyttää tylsemmälläkin kankella. Kyllä kanki pitää välillä teroittaa "kyläsepän ahjossa"

Yyrrgghh. Juuri tuon takia en enää käytä tinderiä. Miehet on siellä joko vaimonsa suostumuksella tai ilman sitä. Ja sivusuhteelle ei tietenkään vaivauduta mainitsemaan vaimosta, koska miehellä on miehen tarpeet ja se on ihan luonnollista ja eihän sitä voi odottaa että mies olisi ilman seksiä. Ei väliä kuinka montaa ihmistä satuttaa siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Tuossa viestissähän nimitit suljettua suhdetta toksiseksi ja puhuit kahleista ym. naurettavaa. Naurismaan aidatkin nauraa tuollaisille typeryyksille. Yrittäkää edes jotain vähän fiksumpaa, jos on pakko propagandaa harrastaa.

Jos ette itse ole saaneet aikaan hyvää ja tyydyttävää suhdetta yhden ihmisen kanssa kerrallaan, niin se ei tarkoita, etteivät muutkaan saa. 

HUOH! Siis sehän on vallan mahtavaa jos himoitsee vain ja ainoastaan yhtä ihmistä elämänsä loppuun saakka. Onneksi olkoon sille, joka sellaisen saavuttaa. Silti fakta on, että yli 60% on pettänyt parisuhteessaan, ja varmasti vielä suurempi osa on joskus haaveillut seksistä ulkopuolisen kanssa. Suljettu parisuhde on monelle kompromissi, jossa luovutaan seksistä muiden kanssa jotta saadaan vastineeksi ... niin mitä? Monelle suljetussa suhteessa elävälle on myös käsittämätön ajatus se, että myös avoin suhde voi olla onnistunut, rakastava ja läheinen. Sinunkin puheesta kuultaa läpi ajatus, että vain suljetut suhteet voivat olla onnellisia. Minulla on pitkä avioliitto, jossa on syvää rakkautta. Niin syvää, ettei sitä horjuta seksi muiden kanssa.

Olettaisin, että kuitenkin suurin osa meistä taviksista on samanlaisia kuin minä ja mieheni: mukavuudenhaluisia. Kun haluamme seksiä, haluamme sitä nyt, vaikka päällä olisi rönttövaatteet ja tukka sekaisin. Emme vaan jaksa alkaa soittelemaan ja sopimaan mitään treffejä ensi tiistaille, eiku mulle käykin vaan keskiviikko, vaan haluamme seksiä heti. Kun seksi on hyvää ja ihan tarpeeksi vaihtelevaa, mikähän ongelma sitä olisi harrastaa läheisimmän kanssa, joka on paitsi fyysisesti nyt tässä niin hänen kanssaan on jaettu kaikki muukin, miksi ei siis seksi.

Onko suhteemme siis tämän vuoksi suljettu ja mitä ihmettä sekin sitten tarkoittaa. Kyllä varmaan on molemmat olleet ihastuneita ja haaveilleet seksistä toisten kanssa, mutta taas se laiskuus pistää hantille lähteä seksiä ihan oikeasti jahtaamaan, kun tossahan sitä on. 

Koska asenne seksiin siis on se, että vaikka ihanaa, mukavaa, jne. niin ei kuitenkaan se ole koko maailmaa pyörittävä asia. Näin ollen, kun olet siellä pikkujouluissa ja pienessä känässä, totta kai joku saattaa houkuttaa. Mutta valitettavasti meidänlaiset tylsikset on jo yläasteella laskeneet yhteen, eli seksin hyödyt ja haitat. Pidemmällä aikavälillä, kumpi on siis kivempaa, herätä känniseksin jälkeen jossain missä lie vai kotoa ja - tadaa - käydä pesemässä hampaat ja harrastaa seksiä! 

Olemme lapseton pari ja meille on itsestään selvää, että jonkun yksittäisen panon vuoksi ei tietenkään suurella todennäköisyydellä menisi koko suhde uusiksi ja rikki. Mutta sitten on se toinen puoli, eli se, että onko ihan for real se pano sen arvoinen kuitenkaan, kaikkien mahdollisten seurausten jälkeen, joita tässä nyt ei osaa ottaa huomioonkaan ehkä?

Sivusuhteet ovat meille ihan mahdoton ajatus jo tuon ensimainitun vuoksi, ei hitto, hyvä, että saadaan pakka pysymään käsissä nytkään aikatauluksien suhteen. Ja musta se, että olisi vieressä joku vakituinen, ei ole avointa suhdetta, vaan polyamoriaa ja silloin sen sivusuhteen tyypin oikeudet on suhteessa samat kuin kummankin meistä. 

Myönnän, että ainut asia, jota itse paheksun, on juurikin se, että nämä avoimessa suhteessa olevat eivät usein ota huomioon heitä, jotka siinä suhteessa saavat joko olla sivussa tai muutoin pyörähtää samalla kuin pariskunta hehkuttaa syvää rakkauttaan ja onnellisuuttaan. Sultakin kiinnostaisi tietää, oletteko oikeasti aina varmistaneet, että suhteenne ulkopuoliselle tämä on ok ja kiinnostaako sua ollenkaan se, että jollekin ei ehkä olekaan + että tämä on asia, joka voi muuttua?

Avoimen suhteen perustana on avoin puhe. Itse olen Tinderissä ilmoittanut varsin suoraan olevani onnellisessa avoimessa suhteessa ja en ole koskaan tavannut miestä, jolle tämä kuvio ei olisi ollut selvä.  Olen myös harvinaisen valikoiva sen suhteen kenet tapaan. Vuodessa minulla on ehkä 2-5 eri ulkopuolista kumppania (ja puolisollani samaa luokkaa). Avoimessa suhteessa kaikki eivät pyöri seksin ympärillä, vaan vähintään yhtä suuri merkitys on tutustua uuteen ihmiseen, kuulla hänen maailmastaan ja elämästään. Olen kokenut huikeita keskusteluhetkiä ihmisten kanssa, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin erilaisia kuin minä, mutta olemme silti pystyneet kohtaamaan toisemme avoimesti ja uteliaasti. Avoimessa suhteessa treffaillessa kaikki paineet parisuhteen muodostamiseen on riisuttu, eikä tarvitse pohtia voisiko ihminen olla sellainen jonka kanssa olisi tulevaisuutta, vaan voi olla täysillä siinä hetkessä sen ihmisen kanssa ja se on parasta. Kauniita, sympaattisia kohtaamisia. Lisäksi seksuaalisuuteen on avautunut aivan uusi maailma, kun on ollut erilaisten ihmisten kanssa. On tunne, että tällä tavoin pystyy käyttämään paletistaan kaikkia värejä. On syntynyt ihania muistoja. 

Tässä varmaan se suurin eroavaisuus. Mä tapaan koko ajan erikseen sitä suunnittelematta töiden parissa, vapaa-ajalla, ravintoloissa, eri harrastuksissa jne jne jne aivan upeita ihmisiä, joiden kanssa olen täysillä hetkessä ja keskustelu on huikeaa. En tarvitse treffeja kohdatakseni avoimesti ja uteliaasti erilaisia ihmisiä, myös eri sukupuolten parista.

Senpä vuoksi näitä kohtaamisia ei todellakaan sävytä mitkään parisuhteen muodostamisen paineet. Lisäksi en tunne tarvitsevani seksiä voidakseni kohdata ihmiset koko paletillani, saatika kokoakseni kauniita ja ihania kohtaamisia.

Joillekin vaan seksi ei ole The tie ihmisten luo, toisille sitten on. Erilaisuutta tämäkin. Se vaan on oikeasti ottanut päästä, että keskustelun aikana/lopuksi saa kuulla, että ihan hyvin me voidaan mennä sänkyyn, mä olen avoimessa suhteessa. Aivan kuin se olisi pointti, miksi tässä nyt sänkyyn oltaisiin menossa. Eli ei, en jätä menemättä kanssasi sänkyyn sen vuoksi, että suhteeni on suljettu vaan sen vuoksi en, että se ei ole tapa, jolla minä muodostan yhteyden ihmisiin.

Itsekin tapaan töiden ja harrastusten ym. kautta mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa kohtaamiset ovat platonisia. Nämäkin ovat hienoja tapaamisia, mutta harvemmin näissä silti pääsee sille tasolle mikä syntyy jos vaikka viettää saman ihmisen kanssa 16h putkeen ja saa kokea sitä seksiäkin. Avoin suhde ei ole kaikkien juttu ja kukaan ei ole pakottamassa siihen, jos se ei omalta tunnu. Itselleni seksi on todella tärkeää ja voiman lähde. On ihanaa himoita, nauttia kosketuksesta jne. 

Kuten sanottua, aika hauska juttu, mutta mulla ei todellakaan ole mitään vastaan avointa suhdetta, enkä voisi kuvitella, että ottaisin eron miehestäni sillä perusteella, että hän on harrastanut seksiä jonkun toisen kanssa. Keskustelun paikka se olisi, mutta ei eron.

Mutta sen sijaan kaikki muu, mikä liittyy vapaaseen suhteeseen, on itselleni totaalinen turn off. Tarkoitan, että etsisin seuraa ja sitten löytäisin "jonkun", jonka kanssa sopisin tapaamisen oletuksella, että harrastamme seksiä. Seisoisin jolla pysäkillä odottamassa ihmistä, jota en tunne, menisin hänen luokseen/minne nyt mentäisinkään ja olisin siellä 16 tuntia - oletuksena seksiä. Eli varmaan juuri kaikki se, mikä sua kutkuttaa, on mulle öööö ei.

Ja tosiaan, olen mä ajatunut ihmisten kanssa esim. mökille viettämään aikaa ja voinut mennä pari vuorokauttakin ilman seksiä, hyvien stimuloivien keskustelujen jne ajanvieton lomassa. Mä vaan en saa seksistä mitään irti ajatuksella, että tämä on vain seksiä ja mun "oikea tunne-elämä" on muualla.

Vierailija kirjoitti:

Yyrrgghh. Juuri tuon takia en enää käytä tinderiä. Miehet on siellä joko vaimonsa suostumuksella tai ilman sitä. Ja sivusuhteelle ei tietenkään vaivauduta mainitsemaan vaimosta, koska miehellä on miehen tarpeet ja se on ihan luonnollista ja eihän sitä voi odottaa että mies olisi ilman seksiä. Ei väliä kuinka montaa ihmistä satuttaa siinä sivussa.

Olipas hyvin sanottu!

Just itsellä sama, munko pitäisi siis olla jotenkin tyytyväinen ja iloinen siitä, että mies on tulossa mun luo panemaan oikein vaimon luvalla??

Kauheaa huomata, että ne entisajan vtutukset kääntyy tämän päivän ihan ok- jutuiksi: taidan mieluummin kuulla, että vaimoni ei ymmärrä minua kuin että vaimon mielestä mun pitää hakea pllua tinderistä.

En ymmärrä, miksi suomalaiset ovat niin estoisia ja haluttomia, vaikka suurimmalla osalla kansasta on asiat aivan hyvin. Edes työttömänäkään ei ole vaaraa joutua kadulle asumaan. Elämästä voisi siis nauttia ja paneskella. Onko seksittömämpää ilmestystä kuin suomalainen yli 30-vuotias ihminen - sukupuoleen katsomatta? Ei mitään intohimoa, ei mitään flirttiä, ei mitään halua olla viriili, hyvässä kunnossa oleva ja haluttava. Ei osata antaa eikä ottaa. Jos toinen tekee aloitteen, asenne on "noh, mitä sinä nyt, taasko olet vailla" jne. Seksiin suhtaudutaan kuin johonkin vessan siivoukseen: nyt kun se on kerran hoidettu, ei tarvitse ainakaan viikkoon tehdä mitään.

Itsekin kärsin seksittömästä suhteesta suomalaisen naisen kanssa. Onneksi erottiin ja löysin ulkomaalaisen naisen, joka on eroottisesti itsevarma ja nauttii seksistä, nauttii haluttuna olemisesta ja saa miehen tuntemaan olonsa mahtavaksi sankariksi. Jos nainen haluaa seksiä, hänen pitää vahvistaa miehen maskuliinisuutta eikä suhtautua tähän kuin johonkin reppanaan tai lapseen. Jos mies haluaa seksiä, hänen pitää saada nainen tuntemaan olonsa halutuksi. Suomalaiset ovat yleensä niin huonoja itsetunnoltaan, että tilanne menee pikkusieluiseksi ja kostonhimoiseksi valtataisteluksi, jossa partneriin suhtaudutaan alentuvasti. Sellainen tappaa halut molemmilta.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi suomalaiset ovat niin estoisia ja haluttomia, vaikka suurimmalla osalla kansasta on asiat aivan hyvin. Edes työttömänäkään ei ole vaaraa joutua kadulle asumaan. Elämästä voisi siis nauttia ja paneskella. Onko seksittömämpää ilmestystä kuin suomalainen yli 30-vuotias ihminen - sukupuoleen katsomatta? Ei mitään intohimoa, ei mitään flirttiä, ei mitään halua olla viriili, hyvässä kunnossa oleva ja haluttava. Ei osata antaa eikä ottaa. Jos toinen tekee aloitteen, asenne on "noh, mitä sinä nyt, taasko olet vailla" jne. Seksiin suhtaudutaan kuin johonkin vessan siivoukseen: nyt kun se on kerran hoidettu, ei tarvitse ainakaan viikkoon tehdä mitään.

Itsekin kärsin seksittömästä suhteesta suomalaisen naisen kanssa. Onneksi erottiin ja löysin ulkomaalaisen naisen, joka on eroottisesti itsevarma ja nauttii seksistä, nauttii haluttuna olemisesta ja saa miehen tuntemaan olonsa mahtavaksi sankariksi. Jos nainen haluaa seksiä, hänen pitää vahvistaa miehen maskuliinisuutta eikä suhtautua tähän kuin johonkin reppanaan tai lapseen. Jos mies haluaa seksiä, hänen pitää saada nainen tuntemaan olonsa halutuksi. Suomalaiset ovat yleensä niin huonoja itsetunnoltaan, että tilanne menee pikkusieluiseksi ja kostonhimoiseksi valtataisteluksi, jossa partneriin suhtaudutaan alentuvasti. Sellainen tappaa halut molemmilta.

Mä olen tuo joka sanoi tykkäävänsä ihan tavallisesta seksistä ja olin varma, että tulee lyttäys että vaihtelua pitää tarjota. Eipä tullutkaan.

Tätäkin ketjua lukeneena ajattelen, että kyllä se vanhanaikainen pilke silmäkulmassa vaan on tärkein ja halu tehdä toiselle hyvää.

Olen sun kanssa samaa mieltä siitä, että valtataistelu pilaa paljon. Ei mulle miehenäkään seksi maistu, jos väleissä joku asia hiertää. Enkä ihan ymmärrä näitä että sitä pillua on saatava vaikka millä virityksellä. Siinä vasta tuntisin itseni luuseriksi jos pokailisin tuolla jotain sivusuhteita.