Mies haluaisi sivusuhteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi päästää mies panemaan silloin tällöin maksullista kuin sallia sille sivusuhde. Miehen hormonaalinen toiminta on silleen järjestetty, että se leimautuu siihen, jota se pääsee eniten panemaan. Jos sivusuhde sitten antaa n kertaa viikossa ja vaimo kerran n viikossa, ei kestä pitkään, kun mies ilmoittaa tekevänsä sivusuhteesta vakisuhteensa.

M51

Tämä on oikeasti totta ja atavistisesti tämän kaikki tietää. Siksi avoin liitto tilanteessa, jossa parilla on seksin kanssa ongelmia, ei voi olla toimiva ratkaisu. Sopii heille, kenellä nimenomaan on asiat kunnossa ja vieraissa käydään vain huvittelemassa joskus ilman mitään muuta tarkoitusta. 

Ja jos avoimessa liitossa alkaa olemaan kolmas tai neljäs vakipartneri, se ei enää olekaan avointa liittoa vaan polyamoriaa. Ihan ok sekin, kenelle sopii, mutta siinä vaiheessa näillä kolmansilla ja neljänsillä alkaa olemaan myös sananvaltaa muuhun elämän menoon.

Samaa mieltä. Ei muitakaan suhteen ongelmia tai kohtaamattomia toiveita hoideta näin: saanko ottaa sivusuhteen, jossa saan asua pari päivää viikossa kodissa, joka on aina siisti ja toinen tekee kaikki kotityöt, voinko olla viikon suhteessa, jossa toinen on rikas ja rahoittaa menojani? Ehkä voin ottaa poikkiksen, jonka kanssa säästän yhdessä, koska olen meistä säästäväisempi?

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan suurimman osan aikaa ihan ohi totuuden.  80% tapauksista, joissa mies on menettänyt seksuaalisen  mielenkiinnon naiseen, syy löytyy ihan kirjaimellisesti, kun nainen katsoo peiliin. Ei millään pahalla, mutta näin se vaan menee.

Heh. Tämä oli kyllä koominen kun ketjun aihe oli se, että nainen ei halua miestään. Ainakaan kovin usein. Peiliin katsomisen paikka miehellä ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Mistä mahtaa johtua, että avoimissa suhteissa olijat aina ylistävät omaa suhdettaan haukkumalla suljettuja, perinteisiä suhteita? Kateutta siitä, että muut kokevat saavansa kaiken tarpeellisen siitä yhdestä miehestä ja naisesta toisin kuin he? Joka ikinen kerta on mukana muiden suhteiden mollaamista, milloinkaan ei voi vain kertoa omasta suhteestaan - jostainhan se kertoo. Ei ainakaan aidosta tyytyväisyydestä omaan elämäntapaan. Tyytyväisillä ei ole jatkuvaa tarvetta vertailla ja haukkua muiden elämäntapaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan suurimman osan aikaa ihan ohi totuuden.  80% tapauksista, joissa mies on menettänyt seksuaalisen  mielenkiinnon naiseen, syy löytyy ihan kirjaimellisesti, kun nainen katsoo peiliin. Ei millään pahalla, mutta näin se vaan menee.

Eipä taida pitää paikkaansa. Olen koko ikäni kuullut kehuja, on tultu esim. keskellä päivää kassajonossa kertomaan miten kaunis olen, mutta eksälle ei vaan kelvannut. Tavallaan ymmärrän häntäkin suhteen lopun osalta kun pitkittyessään epäsuhtainen tilanne söi kaiken hyvän suhteesta, mutta ulkonäössäni syy ei ollut.

Jos luontaiset halut on riittävän eripariset, on hyvin vaikea erinomaisimmallakaan kommunikaatiolla välttää tilannetta, jossa valmiiksi jo toista v*tuttaa ja toista ahdistaa. Seksi ei todellakaan ole mitätön asia parisuhteessa, joten parempi valita samasta puusta niin kaikilla on helpompaa ja tilaa hengittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Koko ketjun keskustelut perustavat vain ja ainoastaan siihen, että suurimmalla osalla on mahdollisuus lähes 100% ehkäisytehoon. Lähes 100%. Mikään muu kuin kohdun poisto ei takaa täyttä ehkäisyä. Ei kukaan hyppisi avoimissa suhteissa eikä omankaan kumppaninsa kanssa niin usein ja riemuiten, jos tuloksena olisi tauti tai ylimääräinen jälkeläinen. Toki voihan seksiä harrastaa muillakin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Mistä mahtaa johtua, että avoimissa suhteissa olijat aina ylistävät omaa suhdettaan haukkumalla suljettuja, perinteisiä suhteita? Kateutta siitä, että muut kokevat saavansa kaiken tarpeellisen siitä yhdestä miehestä ja naisesta toisin kuin he? Joka ikinen kerta on mukana muiden suhteiden mollaamista, milloinkaan ei voi vain kertoa omasta suhteestaan - jostainhan se kertoo. Ei ainakaan aidosta tyytyväisyydestä omaan elämäntapaan. Tyytyväisillä ei ole jatkuvaa tarvetta vertailla ja haukkua muiden elämäntapaa.

Se johtuu siitä ketutuksesta, että nytkin tällä palstalla on useampi viestiketju jossa sivukaupalla vaahdotaan siitä, että kuinka seksi ulkopuolisen kanssa on suunnilleen suurin rikos mitä parisuhteessa voi tehdä. Että joku yksittäinen hairahduskin riittää kumoamaan kaiken hyvän mitä puoliso ehkä muuten suhteeseen tuo. Tuntuu käsittämättömältä, että seksi koetaan niin suureksi uhaksi.

Vierailija kirjoitti:

Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen.

Minä haluan olla uskollinen, sitoutunut ja omistautunut yhdelle kumppanille. Samaa kaipaan takaisinpäin. Tällaiseen suhteeseen _ei tarvitse_ eikä tietenkään pidä kenenkään vastoin tahtoaan lähteä, jos se tuntuu siltä, että joutuu kahleisiin. Ihan vapaa on itse valitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Tämä on varmaan yleinen ongelma ja kertoo karulla tavalla, miksi miehet ovat parisuhteessa. Nainen ei ole heille yksilönä ja omana itsenään mitään, vain vakituinen seksikumppani, jonka voi helposti korvata toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Mistä mahtaa johtua, että avoimissa suhteissa olijat aina ylistävät omaa suhdettaan haukkumalla suljettuja, perinteisiä suhteita? Kateutta siitä, että muut kokevat saavansa kaiken tarpeellisen siitä yhdestä miehestä ja naisesta toisin kuin he? Joka ikinen kerta on mukana muiden suhteiden mollaamista, milloinkaan ei voi vain kertoa omasta suhteestaan - jostainhan se kertoo. Ei ainakaan aidosta tyytyväisyydestä omaan elämäntapaan. Tyytyväisillä ei ole jatkuvaa tarvetta vertailla ja haukkua muiden elämäntapaa.

Se johtuu siitä ketutuksesta, että nytkin tällä palstalla on useampi viestiketju jossa sivukaupalla vaahdotaan siitä, että kuinka seksi ulkopuolisen kanssa on suunnilleen suurin rikos mitä parisuhteessa voi tehdä. Että joku yksittäinen hairahduskin riittää kumoamaan kaiken hyvän mitä puoliso ehkä muuten suhteeseen tuo. Tuntuu käsittämättömältä, että seksi koetaan niin suureksi uhaksi.

Sama asia on tullut esille joka ainoassa yhteydessä missä avoimesta suhteesta on puhuttu. En siis viitannut vain tähän palstaan, vaan tätä evankeliumia eli ilosanomaa on toitettu monessa mediassa nyt viime aikoina. On ollut lehtijuttua, kirjaa, dokumenttia. 

Voitte elää aivan niin kuin tahdotte, ei se ketään häiritse, mutta tyhmä propaganda on naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne. Vaimo ei suostu tähän järjestelyyn ja mietin eroa. Ei riitä kerran kahdessa viikossa minulle ja tuntuu naurettavalta, että parisuhteessa joutuu masturboimaan.

En halua pettää, joten ero alkaa näyttämään todennäköiseltä.

Kuules kaniini.

Miksi sinä parisuhteeseen läksit yleensä?

Jos tarve yksi on tuo, niin ei siinä parisuhteessa to del la kaan kannata olla.

Löydät sopivamman.

Suhteessa kyllä tulee erilaisia vaiheita. Se vaan on niin. Ainakin meillä on niin. Meilläkin on ollut noita turhautumisvaiheita samasta syystä. Onneksi sattunut olemaan myös muita tärkeitä osa-alueita tässä suhteessa. Seksi on toki tärkeä, mutta että se olisi se ainoa tärkeäei kai?

Mutta olemme monenlaisia ja, jos se sinulla on niin, niin kyllä niitä sopivampia löytyy.

No 10v sitten kun mentiin tähän liittoon niin ei ollut tai edes osannut kuvitella, että tilanne menee tähän. Eikä sekään haittaisi jos kyse olisi jostain lyhyestä vaiheesta, mutta tätä on nyt ollut viimeiset 3 vuotta jo. Seksi ei ole ainoa tärkeä asia suhteessa, mutta silti minulle yksi niistä tärkeistä.

Aika lyhytnäköistä. Viidenkympin jälkeen jokaisen hormonit vähenee ja libido kaikkoaa - se on biologiaa. Siinä en kannata roikkua, ei sitä pidä priorisoida. Kuten sanottua - se on lähinnä ajatus ja tunne. Ei mitään tärkeää kun lisääntyminen on suoritettu.

Miten niin "vaan" ajatus ja tunne. Eikö ajatukset ja tunteet ole sinusta tärkeitä? Veikkaan, että aika iso osa ihmisistä kokee toisin, ja heillä on ihan täysi oikeus pitää omia tunteitaan ja ajatuksiaan tärkeinä vaikkei ne sinulle sitä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Mistä mahtaa johtua, että avoimissa suhteissa olijat aina ylistävät omaa suhdettaan haukkumalla suljettuja, perinteisiä suhteita? Kateutta siitä, että muut kokevat saavansa kaiken tarpeellisen siitä yhdestä miehestä ja naisesta toisin kuin he? Joka ikinen kerta on mukana muiden suhteiden mollaamista, milloinkaan ei voi vain kertoa omasta suhteestaan - jostainhan se kertoo. Ei ainakaan aidosta tyytyväisyydestä omaan elämäntapaan. Tyytyväisillä ei ole jatkuvaa tarvetta vertailla ja haukkua muiden elämäntapaa.

Se johtuu siitä ketutuksesta, että nytkin tällä palstalla on useampi viestiketju jossa sivukaupalla vaahdotaan siitä, että kuinka seksi ulkopuolisen kanssa on suunnilleen suurin rikos mitä parisuhteessa voi tehdä. Että joku yksittäinen hairahduskin riittää kumoamaan kaiken hyvän mitä puoliso ehkä muuten suhteeseen tuo. Tuntuu käsittämättömältä, että seksi koetaan niin suureksi uhaksi.

Sama asia on tullut esille joka ainoassa yhteydessä missä avoimesta suhteesta on puhuttu. En siis viitannut vain tähän palstaan, vaan tätä evankeliumia eli ilosanomaa on toitettu monessa mediassa nyt viime aikoina. On ollut lehtijuttua, kirjaa, dokumenttia. 

Voitte elää aivan niin kuin tahdotte, ei se ketään häiritse, mutta tyhmä propaganda on naurettavaa.

Avoin suhde on vastavoima monogamialle, jota myös ihan riittävästi mediassa rummutetaan. Tottakai saa kritisoida ja haastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Mistä mahtaa johtua, että avoimissa suhteissa olijat aina ylistävät omaa suhdettaan haukkumalla suljettuja, perinteisiä suhteita? Kateutta siitä, että muut kokevat saavansa kaiken tarpeellisen siitä yhdestä miehestä ja naisesta toisin kuin he? Joka ikinen kerta on mukana muiden suhteiden mollaamista, milloinkaan ei voi vain kertoa omasta suhteestaan - jostainhan se kertoo. Ei ainakaan aidosta tyytyväisyydestä omaan elämäntapaan. Tyytyväisillä ei ole jatkuvaa tarvetta vertailla ja haukkua muiden elämäntapaa.

Se johtuu siitä ketutuksesta, että nytkin tällä palstalla on useampi viestiketju jossa sivukaupalla vaahdotaan siitä, että kuinka seksi ulkopuolisen kanssa on suunnilleen suurin rikos mitä parisuhteessa voi tehdä. Että joku yksittäinen hairahduskin riittää kumoamaan kaiken hyvän mitä puoliso ehkä muuten suhteeseen tuo. Tuntuu käsittämättömältä, että seksi koetaan niin suureksi uhaksi.

Ei seksi välttämättä ole se uhka vaan sen mahdolliset bonusseuraukset: taudit, lapset ja elatusmaksut.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmaan yleinen ongelma ja kertoo karulla tavalla, miksi miehet ovat parisuhteessa. Nainen ei ole heille yksilönä ja omana itsenään mitään, vain vakituinen seksikumppani, jonka voi helposti korvata toisella.

Miesten haluttomuus on nykyään lähes yhtä yleistä kuin naistenkin. Eli tuolla on parisuhteissa melkein yhtä paljon miehiä, jotka eivät halua seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Tuossa viestissähän nimitit suljettua suhdetta toksiseksi ja puhuit kahleista ym. naurettavaa. Naurismaan aidatkin nauraa tuollaisille typeryyksille. Yrittäkää edes jotain vähän fiksumpaa, jos on pakko propagandaa harrastaa.

Jos ette itse ole saaneet aikaan hyvää ja tyydyttävää suhdetta yhden ihmisen kanssa kerrallaan, niin se ei tarkoita, etteivät muutkaan saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Mistä mahtaa johtua, että avoimissa suhteissa olijat aina ylistävät omaa suhdettaan haukkumalla suljettuja, perinteisiä suhteita? Kateutta siitä, että muut kokevat saavansa kaiken tarpeellisen siitä yhdestä miehestä ja naisesta toisin kuin he? Joka ikinen kerta on mukana muiden suhteiden mollaamista, milloinkaan ei voi vain kertoa omasta suhteestaan - jostainhan se kertoo. Ei ainakaan aidosta tyytyväisyydestä omaan elämäntapaan. Tyytyväisillä ei ole jatkuvaa tarvetta vertailla ja haukkua muiden elämäntapaa.

Se johtuu siitä ketutuksesta, että nytkin tällä palstalla on useampi viestiketju jossa sivukaupalla vaahdotaan siitä, että kuinka seksi ulkopuolisen kanssa on suunnilleen suurin rikos mitä parisuhteessa voi tehdä. Että joku yksittäinen hairahduskin riittää kumoamaan kaiken hyvän mitä puoliso ehkä muuten suhteeseen tuo. Tuntuu käsittämättömältä, että seksi koetaan niin suureksi uhaksi.

Olen eri, mutta minusta tämä on aika tavallinen, yleensä tahallinen väärinymmärrys tai tietoinen olkinukke. Kyse ei ole seksistä sinänsä. Kyse on rehellisyydestä ja yhdessä sovituista pelisäännöistä, siitä että kunnioitetaan asioita jotka on yhdessä sovittu suhteen tärkeiksi perusperiaatteiksi. Kenellä tahansa on valta itse päättää hakeutua suhteeseen, jossa uskollisuus ei ole tärkeä arvo vaan ollaan joko rehdisti avoimessa suhteessa tai uskottomuus nähdään hääpäiväkukkien unohtamiseen verrattava pikkurikkeenä. Miksi sinun tavallasi ajattelevat ihmiset eivät ikinä tällaisiin suhteisiin hakeudu? Vaan valehdellaan perusarvoista kumppanille päin naamaa, ja sitten syyllistetään vielä kumppania kun se pillastuu valheen paljastuttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Mistä mahtaa johtua, että avoimissa suhteissa olijat aina ylistävät omaa suhdettaan haukkumalla suljettuja, perinteisiä suhteita? Kateutta siitä, että muut kokevat saavansa kaiken tarpeellisen siitä yhdestä miehestä ja naisesta toisin kuin he? Joka ikinen kerta on mukana muiden suhteiden mollaamista, milloinkaan ei voi vain kertoa omasta suhteestaan - jostainhan se kertoo. Ei ainakaan aidosta tyytyväisyydestä omaan elämäntapaan. Tyytyväisillä ei ole jatkuvaa tarvetta vertailla ja haukkua muiden elämäntapaa.

Se johtuu siitä ketutuksesta, että nytkin tällä palstalla on useampi viestiketju jossa sivukaupalla vaahdotaan siitä, että kuinka seksi ulkopuolisen kanssa on suunnilleen suurin rikos mitä parisuhteessa voi tehdä. Että joku yksittäinen hairahduskin riittää kumoamaan kaiken hyvän mitä puoliso ehkä muuten suhteeseen tuo. Tuntuu käsittämättömältä, että seksi koetaan niin suureksi uhaksi.

Sama asia on tullut esille joka ainoassa yhteydessä missä avoimesta suhteesta on puhuttu. En siis viitannut vain tähän palstaan, vaan tätä evankeliumia eli ilosanomaa on toitettu monessa mediassa nyt viime aikoina. On ollut lehtijuttua, kirjaa, dokumenttia. 

Voitte elää aivan niin kuin tahdotte, ei se ketään häiritse, mutta tyhmä propaganda on naurettavaa.

Avoin suhde on vastavoima monogamialle, jota myös ihan riittävästi mediassa rummutetaan. Tottakai saa kritisoida ja haastaa.

Mikä hiton vastavoima? Tällaisessa propagandassa on kyse muiden yksityiselämästä, jota pyritään päsmäröimään. Muiden suhteet ovat sitä ja tätä aivan kuin niistä jotain tiedettäisiin. Kuten jo sanottiin, olisi hyvä esittää tiedoille ja mielipiteille jotain faktaakin pohjalle. 

Pettäminen on traumaattinen kokemus useimmille, mistä koituu pitkäaikaisia seurauksia. Kyse ei ole vain seksistä, vaan luottamuksen menettämistä. Nimittäisin sitä jopa henkiseksi väkivallaksi, että pettämisestä traumatisoitunutta ihmistä aletaan vähätellä sanomalla, että kyse on vain seksistä. Jos tuollaista sanoo kriisissä olevalle ihmiselle, se on henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Mistä mahtaa johtua, että avoimissa suhteissa olijat aina ylistävät omaa suhdettaan haukkumalla suljettuja, perinteisiä suhteita? Kateutta siitä, että muut kokevat saavansa kaiken tarpeellisen siitä yhdestä miehestä ja naisesta toisin kuin he? Joka ikinen kerta on mukana muiden suhteiden mollaamista, milloinkaan ei voi vain kertoa omasta suhteestaan - jostainhan se kertoo. Ei ainakaan aidosta tyytyväisyydestä omaan elämäntapaan. Tyytyväisillä ei ole jatkuvaa tarvetta vertailla ja haukkua muiden elämäntapaa.

Se johtuu siitä ketutuksesta, että nytkin tällä palstalla on useampi viestiketju jossa sivukaupalla vaahdotaan siitä, että kuinka seksi ulkopuolisen kanssa on suunnilleen suurin rikos mitä parisuhteessa voi tehdä. Että joku yksittäinen hairahduskin riittää kumoamaan kaiken hyvän mitä puoliso ehkä muuten suhteeseen tuo. Tuntuu käsittämättömältä, että seksi koetaan niin suureksi uhaksi.

Sama asia on tullut esille joka ainoassa yhteydessä missä avoimesta suhteesta on puhuttu. En siis viitannut vain tähän palstaan, vaan tätä evankeliumia eli ilosanomaa on toitettu monessa mediassa nyt viime aikoina. On ollut lehtijuttua, kirjaa, dokumenttia. 

Voitte elää aivan niin kuin tahdotte, ei se ketään häiritse, mutta tyhmä propaganda on naurettavaa.

Avoin suhde on vastavoima monogamialle, jota myös ihan riittävästi mediassa rummutetaan. Tottakai saa kritisoida ja haastaa.

Ihan jos loogisesti ajattelee, niin kyllähän monogaminen suhde on ollut muinaisina aikoina se lähtökohtaisesti järkevin asetelma. Jos porukka olis sohinut sinne ja tänne, niin kukaan ei lopulta tietäisi kuka on kenenkin isä ja ketkä ovat keskenään sisaria tai sisarpuolia. Parissa sukupolvessa homma olisi jo kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Avoimet suhteet ovat vain nykyajan ehkäisyn tarjoama mahdollisuus.