Mies haluaisi sivusuhteen

Ihminen ei kylläkään ole monogaminen luonnostaan, vaan moniavioinen. Monogamisuus on tullut käytännöksi vasta, kun keräilykulttuuri muuttui maanviljelykseksi. Yksiavioisuuden tarkoitus oli varmistaa perinnönjako omille jälkeläisille. Luonnollista seksuaalisuutta se ei ole ihmiselle.

N51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Mistä mahtaa johtua, että avoimissa suhteissa olijat aina ylistävät omaa suhdettaan haukkumalla suljettuja, perinteisiä suhteita? Kateutta siitä, että muut kokevat saavansa kaiken tarpeellisen siitä yhdestä miehestä ja naisesta toisin kuin he? Joka ikinen kerta on mukana muiden suhteiden mollaamista, milloinkaan ei voi vain kertoa omasta suhteestaan - jostainhan se kertoo. Ei ainakaan aidosta tyytyväisyydestä omaan elämäntapaan. Tyytyväisillä ei ole jatkuvaa tarvetta vertailla ja haukkua muiden elämäntapaa.

Se johtuu siitä ketutuksesta, että nytkin tällä palstalla on useampi viestiketju jossa sivukaupalla vaahdotaan siitä, että kuinka seksi ulkopuolisen kanssa on suunnilleen suurin rikos mitä parisuhteessa voi tehdä. Että joku yksittäinen hairahduskin riittää kumoamaan kaiken hyvän mitä puoliso ehkä muuten suhteeseen tuo. Tuntuu käsittämättömältä, että seksi koetaan niin suureksi uhaksi.

Miksi se häiritsee sinua, että jollain toisella ihmisellä on erilaiset arvot kuin sinulla?

Olen nainen, ja useimmissa parisuhteissani olen ollut itse se seksuaalisesti aktiivisempi osapuoli. Masturbointi ei tyydytä seksintarvetta ainakaan itselläni, vaan siihen liittyy paljon muutakin. Haluan leikkiä, tunnustella, kokea olevani lähellä ja haluttu, haluan katsella toista, tuntea hänen tuoksunsa ja maistella hänen ihoaan, kokea hänen kiihotuksensa, hikoilla ja no, harrastaa seksiä. Runkkaaminen ei korvaa sitä, se tuottaa pelkän orgasmin. En aina tarvitse seksiltä edes orgasmia, se on pikemminkin sivutuote. En myöskään itse varsinaisesti tarvitse tunnepuolta tai rakastumista tyydyttävään seksiin, joillekinhan se on ehdottoman välttämätöntä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että omalle kumppanille se ehkä ei ole.

En ole kuitenkaan koskaan harrastanut sivusuhteita, enkä pyytänyt lupaa sellaiseen kumppaniltani. Näin yli nelikymppisenä ajattelen, että ehkä olisi kannattanut ainakin keskustella asiasta ja miettiä, olisiko se vaihtoehto.

Jos ajatus tuntuu itsestä kertakaikkisen pahalta, niin ei siihen kannata tietenkään lähteä. Mutta joskus on ihan hyvä miettiä, miksi jokin ratkaisu ei vaan itselle käy, onko se todella ehdottomasti omia arvoja vastaan, vaan ainoastaan ulkoapäin saneltu sääntö.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei kylläkään ole monogaminen luonnostaan, vaan moniavioinen. Monogamisuus on tullut käytännöksi vasta, kun keräilykulttuuri muuttui maanviljelykseksi. Yksiavioisuuden tarkoitus oli varmistaa perinnönjako omille jälkeläisille. Luonnollista seksuaalisuutta se ei ole ihmiselle.

N51

Turhaa kenenkään alapeukuttaa tätä faktaa. Ihmiset elivät moniavioisesti keräilykulttuurissa ja kivikaudella. Myös ihmisen lähin sukulainen bonobo-apina on moniavioinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Mistä mahtaa johtua, että avoimissa suhteissa olijat aina ylistävät omaa suhdettaan haukkumalla suljettuja, perinteisiä suhteita? Kateutta siitä, että muut kokevat saavansa kaiken tarpeellisen siitä yhdestä miehestä ja naisesta toisin kuin he? Joka ikinen kerta on mukana muiden suhteiden mollaamista, milloinkaan ei voi vain kertoa omasta suhteestaan - jostainhan se kertoo. Ei ainakaan aidosta tyytyväisyydestä omaan elämäntapaan. Tyytyväisillä ei ole jatkuvaa tarvetta vertailla ja haukkua muiden elämäntapaa.

Se johtuu siitä ketutuksesta, että nytkin tällä palstalla on useampi viestiketju jossa sivukaupalla vaahdotaan siitä, että kuinka seksi ulkopuolisen kanssa on suunnilleen suurin rikos mitä parisuhteessa voi tehdä. Että joku yksittäinen hairahduskin riittää kumoamaan kaiken hyvän mitä puoliso ehkä muuten suhteeseen tuo. Tuntuu käsittämättömältä, että seksi koetaan niin suureksi uhaksi.

Sama asia on tullut esille joka ainoassa yhteydessä missä avoimesta suhteesta on puhuttu. En siis viitannut vain tähän palstaan, vaan tätä evankeliumia eli ilosanomaa on toitettu monessa mediassa nyt viime aikoina. On ollut lehtijuttua, kirjaa, dokumenttia. 

Voitte elää aivan niin kuin tahdotte, ei se ketään häiritse, mutta tyhmä propaganda on naurettavaa.

Avoin suhde on vastavoima monogamialle, jota myös ihan riittävästi mediassa rummutetaan. Tottakai saa kritisoida ja haastaa.

Ihan jos loogisesti ajattelee, niin kyllähän monogaminen suhde on ollut muinaisina aikoina se lähtökohtaisesti järkevin asetelma. Jos porukka olis sohinut sinne ja tänne, niin kukaan ei lopulta tietäisi kuka on kenenkin isä ja ketkä ovat keskenään sisaria tai sisarpuolia. Parissa sukupolvessa homma olisi jo kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Avoimet suhteet ovat vain nykyajan ehkäisyn tarjoama mahdollisuus.

Vaikka äsken kritisoinkin jyrkin sanoin avointa suhdetta propagoivia, niin onhan varmasti ihmisiä, joille se on hyvä mahdollisuus ja avoimia suhteita on aina ollut myös historiassa, vain eri nimellä. Esimerkiksi monissa maissa suhteissa on hyväksytty, että avioliitossa molemmilla on omat pikkujuttunsa, niitä ei ole pidetty vakavina. Sitten ovat tietysti sovitut avioliitot ja järkiliitot, joissa varsinainen rakkaus toteutuu muualla kuin avioliitossa, romansseina, seksinä tai haaveiluna vähintään. Ei tämä mikään uusi asia ole.

Avoimen suhteen tapaiset asiat ovat aina olleet olemassa ja saaneet erilaisia muotoja, siksi olisikin ollut kiinnostavaa, jos edes yksi järkevä ja fiksu ihminen oikeasti osaisi kertoa asiasta mielenkiintoisesti, mutta ei. Se on vain tuota tyhmää propagandaa siitä miten kauheaa kahleiden kalistelua monogamia on. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei kylläkään ole monogaminen luonnostaan, vaan moniavioinen. Monogamisuus on tullut käytännöksi vasta, kun keräilykulttuuri muuttui maanviljelykseksi. Yksiavioisuuden tarkoitus oli varmistaa perinnönjako omille jälkeläisille. Luonnollista seksuaalisuutta se ei ole ihmiselle.

N51

Turhaa kenenkään alapeukuttaa tätä faktaa. Ihmiset elivät moniavioisesti keräilykulttuurissa ja kivikaudella. Myös ihmisen lähin sukulainen bonobo-apina on moniavioinen.

Huoh. Ihmisten seksielämästä ei kyllä ole tietoa keräilykulttuurin ja kivikauden ajalta. Eikä bonobo ole ihmisen lähin sukulainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

"Tekee kaikkensa perheensä eteen" ja kuitenkin juoksee vieraissa. Kuulostaa omaan korvaan paradoksilta. Vähän samaa sarjaa kuin "muuten hyvä mies mutta dokaa jatkuvasti". Jos haluaa tehdä tärkeitä asioita perheen eteen, niin housujen pitäminen jalassa pikkujouluissa on siellä Top 10 listan kärkipäässä. Se ei ole niin tärkeää, korjasitko viime viikolla pesukoneen tai ajoit eilen nurmikon. Ei tuollaisilla pikkujutuilla osteta oikeutta syvään luottamuksen pettämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Tuossa viestissähän nimitit suljettua suhdetta toksiseksi ja puhuit kahleista ym. naurettavaa. Naurismaan aidatkin nauraa tuollaisille typeryyksille. Yrittäkää edes jotain vähän fiksumpaa, jos on pakko propagandaa harrastaa.

Jos ette itse ole saaneet aikaan hyvää ja tyydyttävää suhdetta yhden ihmisen kanssa kerrallaan, niin se ei tarkoita, etteivät muutkaan saa. 

HUOH! Siis sehän on vallan mahtavaa jos himoitsee vain ja ainoastaan yhtä ihmistä elämänsä loppuun saakka. Onneksi olkoon sille, joka sellaisen saavuttaa. Silti fakta on, että yli 60% on pettänyt parisuhteessaan, ja varmasti vielä suurempi osa on joskus haaveillut seksistä ulkopuolisen kanssa. Suljettu parisuhde on monelle kompromissi, jossa luovutaan seksistä muiden kanssa jotta saadaan vastineeksi ... niin mitä? Monelle suljetussa suhteessa elävälle on myös käsittämätön ajatus se, että myös avoin suhde voi olla onnistunut, rakastava ja läheinen. Sinunkin puheesta kuultaa läpi ajatus, että vain suljetut suhteet voivat olla onnellisia. Minulla on pitkä avioliitto, jossa on syvää rakkautta. Niin syvää, ettei sitä horjuta seksi muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, ja useimmissa parisuhteissani olen ollut itse se seksuaalisesti aktiivisempi osapuoli. Masturbointi ei tyydytä seksintarvetta ainakaan itselläni, vaan siihen liittyy paljon muutakin. Haluan leikkiä, tunnustella, kokea olevani lähellä ja haluttu, haluan katsella toista, tuntea hänen tuoksunsa ja maistella hänen ihoaan, kokea hänen kiihotuksensa, hikoilla ja no, harrastaa seksiä. Runkkaaminen ei korvaa sitä, se tuottaa pelkän orgasmin. En aina tarvitse seksiltä edes orgasmia, se on pikemminkin sivutuote. En myöskään itse varsinaisesti tarvitse tunnepuolta tai rakastumista tyydyttävään seksiin, joillekinhan se on ehdottoman välttämätöntä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että omalle kumppanille se ehkä ei ole.

En ole kuitenkaan koskaan harrastanut sivusuhteita, enkä pyytänyt lupaa sellaiseen kumppaniltani. Näin yli nelikymppisenä ajattelen, että ehkä olisi kannattanut ainakin keskustella asiasta ja miettiä, olisiko se vaihtoehto.

Jos ajatus tuntuu itsestä kertakaikkisen pahalta, niin ei siihen kannata tietenkään lähteä. Mutta joskus on ihan hyvä miettiä, miksi jokin ratkaisu ei vaan itselle käy, onko se todella ehdottomasti omia arvoja vastaan, vaan ainoastaan ulkoapäin saneltu sääntö.

Tässä on minusta hyvä ja fiksu mielipide avointen suhteen puolesta. Nämähän ovat jokaisen henkilökohtaisia asioita ja elämää, arvoja, asenteita ja muuta, mikä jokaisen täytyy itse käydä läpi oman elämänsä kontekstissa. Ei ole hyvä tehdä asioita niin kuin pitäisi, vaan tavalla, joka sopii itselle, ja mikä ihmeellisintä, voivat elämäntilanteet ja ajatukset myös muuttua.

Olisi jotenkin fiksua, jos tätä tuotaisiin esille myös avoimista suhteista puhuvien suulla, mutta ei. He pyrkivät jatkuvasti toisen tontille määrittämään ja arvottamaan muiden elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei kylläkään ole monogaminen luonnostaan, vaan moniavioinen. Monogamisuus on tullut käytännöksi vasta, kun keräilykulttuuri muuttui maanviljelykseksi. Yksiavioisuuden tarkoitus oli varmistaa perinnönjako omille jälkeläisille. Luonnollista seksuaalisuutta se ei ole ihmiselle.

N51

Turhaa kenenkään alapeukuttaa tätä faktaa. Ihmiset elivät moniavioisesti keräilykulttuurissa ja kivikaudella. Myös ihmisen lähin sukulainen bonobo-apina on moniavioinen.

Huoh. Ihmisten seksielämästä ei kyllä ole tietoa keräilykulttuurin ja kivikauden ajalta. Eikä bonobo ole ihmisen lähin sukulainen. 

Huoh vaan itsellesi. Bonobo todellakin on ihmisen lähin sukulainen. Aiemmin luultiin, että simpanssi olisi, mutta sittemmin on havaittu, että bonobo on vielä läheisempi kuin simpanssi. Bonobo-yhteiskunnat muuten ovat aika lähellä matriarkaalisia yhteiskuntia. Naaraat ovat myöskin erittöin moniavioisia niissä.

Mies luulee, että jonossa asti on naisia, joilta hän saisi seksiä. Tosiasiassa keski-ikäisillä miehillä on kurja tilanne siten, ettei heidän kanssaan yhden yön juttuja haluta yleensä. Ehkä joku löytyy silloin tällöin, mutta ei todellakaan joka toinen päivä. Eiköhän miehen halu vähene, kun tämän tajuaa. Eri asia tietysti haluaako aloittaja sitten miehen takaisin kun mies hoksaa, ettei ruoho ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Aina aika ajoin näitä juttuja on, kun mies haluaa avoimen suhteen. 99% suuttuu sitten naiselle, kun nainen saakin paljon enemmän kumppaneita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

"Tekee kaikkensa perheensä eteen" ja kuitenkin juoksee vieraissa. Kuulostaa omaan korvaan paradoksilta. Vähän samaa sarjaa kuin "muuten hyvä mies mutta dokaa jatkuvasti". Jos haluaa tehdä tärkeitä asioita perheen eteen, niin housujen pitäminen jalassa pikkujouluissa on siellä Top 10 listan kärkipäässä. Se ei ole niin tärkeää, korjasitko viime viikolla pesukoneen tai ajoit eilen nurmikon. Ei tuollaisilla pikkujutuilla osteta oikeutta syvään luottamuksen pettämiseen.

Miksi se on niin iso juttu jos kerran hairahtuu? En ymmärrä. Ymmärrän sen jos pettäminen ja valehtelu on systemaattista - se on iso luottamusongelma, mutta että yksittäinen hairahdus. Tuolla toisessa viestiketjussa moni päättäisi avioliittonsa yhden yksittäisen tällaisen virheen takia. Luopuisivat muuten hyvästä puolisosta, rikkoisivat lapsilta kodin. En tajua. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei kylläkään ole monogaminen luonnostaan, vaan moniavioinen. Monogamisuus on tullut käytännöksi vasta, kun keräilykulttuuri muuttui maanviljelykseksi. Yksiavioisuuden tarkoitus oli varmistaa perinnönjako omille jälkeläisille. Luonnollista seksuaalisuutta se ei ole ihmiselle.

N51

Kuinka sitten estää sisäsiittoisuutta, jos ihmiset ovat olleet luonnostaan moniavioisia ja useat seksipartnerit se yleisin elämäntapa? Kuinka heidän jälkeläisensä ovat pariutuneet? Ainako on lähetettävä useimmat lapset joihinkin kaukaisiin heimoihin vai kuinka tämä yhtälö käytännössä on toiminut? Miehet eivät voi tietää, ketkä ovat heidän tyttäriään, eivätkä saman ikäiset, ketkä heidän sisarpuoliaan muutoin kuin äitinsä kautta. Siinä mielessähän ihminen ei ole yksiavioinen, että kumppanin esim. kuoltua, ihminen voi ottaa uuden kumppanin tai pettää nykyistä kumppania. Onko moniavioisuus kuitenkin ollut käytännön tasolla se vallitseva tapa elää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Tuossa viestissähän nimitit suljettua suhdetta toksiseksi ja puhuit kahleista ym. naurettavaa. Naurismaan aidatkin nauraa tuollaisille typeryyksille. Yrittäkää edes jotain vähän fiksumpaa, jos on pakko propagandaa harrastaa.

Jos ette itse ole saaneet aikaan hyvää ja tyydyttävää suhdetta yhden ihmisen kanssa kerrallaan, niin se ei tarkoita, etteivät muutkaan saa. 

HUOH! Siis sehän on vallan mahtavaa jos himoitsee vain ja ainoastaan yhtä ihmistä elämänsä loppuun saakka. Onneksi olkoon sille, joka sellaisen saavuttaa. Silti fakta on, että yli 60% on pettänyt parisuhteessaan, ja varmasti vielä suurempi osa on joskus haaveillut seksistä ulkopuolisen kanssa. Suljettu parisuhde on monelle kompromissi, jossa luovutaan seksistä muiden kanssa jotta saadaan vastineeksi ... niin mitä? Monelle suljetussa suhteessa elävälle on myös käsittämätön ajatus se, että myös avoin suhde voi olla onnistunut, rakastava ja läheinen. Sinunkin puheesta kuultaa läpi ajatus, että vain suljetut suhteet voivat olla onnellisia. Minulla on pitkä avioliitto, jossa on syvää rakkautta. Niin syvää, ettei sitä horjuta seksi muiden kanssa.

Sinä et tiedä mitä "monien" parisuhde on, et myöskään mitä pettäminen heille on ollut ja merkinnyt tai muutenkaan ole millään tavoin oikeutettu arvottamaan muiden elämää omien arvojesi pohjalta. Tämä ajatus on ilmeisesti itsellesi aivan uusi eli käytät muiden näennäisiä kokemuksia (siis itse keksimiäsi motiiveja jne.) oikeuttaaksesi oman tapasi elää ja ajatella.

Mutta sinä et todllisuusessa tarvitse sitä lainkaan eli sinun ei tarvitse oikeuttaa omaa elämäntapaasi sen avulla, että joku toinen tekee tai ei tee elämässään tiettyjä ratkaisuja. Voit elää aivan niin kuin haluat ja se on ok. Sen sijaan muut eivät pidä eivätkä koskaan tule pitämään siitä, jos astut heidän tontilleen heitä arvostelemaan ja neuvomaan. Se ei vain ole tapa miten maailmassa toimitaan rakentavasti ja niin, että vakuuttaisi muita, vaan käy aivan päinvastoin.

Kävivikö yhden suhde kahteen, vai olisiko yhden suhde kolmeen parempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Tuossa viestissähän nimitit suljettua suhdetta toksiseksi ja puhuit kahleista ym. naurettavaa. Naurismaan aidatkin nauraa tuollaisille typeryyksille. Yrittäkää edes jotain vähän fiksumpaa, jos on pakko propagandaa harrastaa.

Jos ette itse ole saaneet aikaan hyvää ja tyydyttävää suhdetta yhden ihmisen kanssa kerrallaan, niin se ei tarkoita, etteivät muutkaan saa. 

HUOH! Siis sehän on vallan mahtavaa jos himoitsee vain ja ainoastaan yhtä ihmistä elämänsä loppuun saakka. Onneksi olkoon sille, joka sellaisen saavuttaa. Silti fakta on, että yli 60% on pettänyt parisuhteessaan, ja varmasti vielä suurempi osa on joskus haaveillut seksistä ulkopuolisen kanssa. Suljettu parisuhde on monelle kompromissi, jossa luovutaan seksistä muiden kanssa jotta saadaan vastineeksi ... niin mitä? Monelle suljetussa suhteessa elävälle on myös käsittämätön ajatus se, että myös avoin suhde voi olla onnistunut, rakastava ja läheinen. Sinunkin puheesta kuultaa läpi ajatus, että vain suljetut suhteet voivat olla onnellisia. Minulla on pitkä avioliitto, jossa on syvää rakkautta. Niin syvää, ettei sitä horjuta seksi muiden kanssa.

Sinä et tiedä mitä "monien" parisuhde on, et myöskään mitä pettäminen heille on ollut ja merkinnyt tai muutenkaan ole millään tavoin oikeutettu arvottamaan muiden elämää omien arvojesi pohjalta. Tämä ajatus on ilmeisesti itsellesi aivan uusi eli käytät muiden näennäisiä kokemuksia (siis itse keksimiäsi motiiveja jne.) oikeuttaaksesi oman tapasi elää ja ajatella.

Mutta sinä et todllisuusessa tarvitse sitä lainkaan eli sinun ei tarvitse oikeuttaa omaa elämäntapaasi sen avulla, että joku toinen tekee tai ei tee elämässään tiettyjä ratkaisuja. Voit elää aivan niin kuin haluat ja se on ok. Sen sijaan muut eivät pidä eivätkä koskaan tule pitämään siitä, jos astut heidän tontilleen heitä arvostelemaan ja neuvomaan. Se ei vain ole tapa miten maailmassa toimitaan rakentavasti ja niin, että vakuuttaisi muita, vaan käy aivan päinvastoin.

Minä elän avoimessa suhteessa siksi, että en halua estää itseltäni tai puolisoltani mahdollisuutta harrastaa seksiä muiden ihmisten kanssa ja sitä kautta oppia tuntemaan itseään ja omaa seksuaalisuuttaan paremmin. Minulle suljettu suhde näyttäytyy kahlitsemiselta, enkä ymmärrä perusteita siihen. MUTTA kuten olen monta kertaa sanonut, hienoa jos joku elää tyytyväisesti suljetussa suhteessaan, jossa seksihalut ja mieltymykset osuvat yksiin ja himoa riittää vuosikymmeniä, eikä ikinä käy mielessä miltä seksi jonkun toisen kanssa tuntuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Mies luulee, että jonossa asti on naisia, joilta hän saisi seksiä. Tosiasiassa keski-ikäisillä miehillä on kurja tilanne siten, ettei heidän kanssaan yhden yön juttuja haluta yleensä. Ehkä joku löytyy silloin tällöin, mutta ei todellakaan joka toinen päivä. Eiköhän miehen halu vähene, kun tämän tajuaa. Eri asia tietysti haluaako aloittaja sitten miehen takaisin kun mies hoksaa, ettei ruoho ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Aina aika ajoin näitä juttuja on, kun mies haluaa avoimen suhteen. 99% suuttuu sitten naiselle, kun nainen saakin paljon enemmän kumppaneita

Tuskin tässä mistään yhden yön jutusta puhuttiin vaan sivusuhteesta. Keski-ikäinen mieshän on mies parhaassa iässä! T. N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Tuossa viestissähän nimitit suljettua suhdetta toksiseksi ja puhuit kahleista ym. naurettavaa. Naurismaan aidatkin nauraa tuollaisille typeryyksille. Yrittäkää edes jotain vähän fiksumpaa, jos on pakko propagandaa harrastaa.

Jos ette itse ole saaneet aikaan hyvää ja tyydyttävää suhdetta yhden ihmisen kanssa kerrallaan, niin se ei tarkoita, etteivät muutkaan saa. 

HUOH! Siis sehän on vallan mahtavaa jos himoitsee vain ja ainoastaan yhtä ihmistä elämänsä loppuun saakka. Onneksi olkoon sille, joka sellaisen saavuttaa. Silti fakta on, että yli 60% on pettänyt parisuhteessaan, ja varmasti vielä suurempi osa on joskus haaveillut seksistä ulkopuolisen kanssa. Suljettu parisuhde on monelle kompromissi, jossa luovutaan seksistä muiden kanssa jotta saadaan vastineeksi ... niin mitä? Monelle suljetussa suhteessa elävälle on myös käsittämätön ajatus se, että myös avoin suhde voi olla onnistunut, rakastava ja läheinen. Sinunkin puheesta kuultaa läpi ajatus, että vain suljetut suhteet voivat olla onnellisia. Minulla on pitkä avioliitto, jossa on syvää rakkautta. Niin syvää, ettei sitä horjuta seksi muiden kanssa.

Sinä et tiedä mitä "monien" parisuhde on, et myöskään mitä pettäminen heille on ollut ja merkinnyt tai muutenkaan ole millään tavoin oikeutettu arvottamaan muiden elämää omien arvojesi pohjalta. Tämä ajatus on ilmeisesti itsellesi aivan uusi eli käytät muiden näennäisiä kokemuksia (siis itse keksimiäsi motiiveja jne.) oikeuttaaksesi oman tapasi elää ja ajatella.

Mutta sinä et todllisuusessa tarvitse sitä lainkaan eli sinun ei tarvitse oikeuttaa omaa elämäntapaasi sen avulla, että joku toinen tekee tai ei tee elämässään tiettyjä ratkaisuja. Voit elää aivan niin kuin haluat ja se on ok. Sen sijaan muut eivät pidä eivätkä koskaan tule pitämään siitä, jos astut heidän tontilleen heitä arvostelemaan ja neuvomaan. Se ei vain ole tapa miten maailmassa toimitaan rakentavasti ja niin, että vakuuttaisi muita, vaan käy aivan päinvastoin.

Minä elän avoimessa suhteessa siksi, että en halua estää itseltäni tai puolisoltani mahdollisuutta harrastaa seksiä muiden ihmisten kanssa ja sitä kautta oppia tuntemaan itseään ja omaa seksuaalisuuttaan paremmin. Minulle suljettu suhde näyttäytyy kahlitsemiselta, enkä ymmärrä perusteita siihen. MUTTA kuten olen monta kertaa sanonut, hienoa jos joku elää tyytyväisesti suljetussa suhteessaan, jossa seksihalut ja mieltymykset osuvat yksiin ja himoa riittää vuosikymmeniä, eikä ikinä käy mielessä miltä seksi jonkun toisen kanssa tuntuisi. 

Ollaan päästy jo eteenpäin, jos tyydyt puhumaan vain omasta elämästäsi ja valinnoistasi, jotka sopivat sinulle. On eri asia sanoa monien muiden liittoa kompromissiksi (kuten äsken teit) kuin sanoa, että sinulle itsellesi tuollainen suhde olisi kahle, kompromissi tai jotenkin muuten epämieluisa asia. 

Mutta jälleen koetat rakentaa monogaamisesta suhteesta jonkinlaista ajatuspoliisimaista, pejoratiivista irvikuvaa väittämällä, ettei siinä saa koskaan edes ajatella miltä seksi jonkun toisen kanssa tuntuisi. Ymmärrätkö, ettei tuo tunnu nokkelalta sanailulta, vaan turhanpäiväiseltä ja typerältä ilkeilyltä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on niin iso juttu jos kerran hairahtuu? En ymmärrä. Ymmärrän sen jos pettäminen ja valehtelu on systemaattista - se on iso luottamusongelma, mutta että yksittäinen hairahdus. Tuolla toisessa viestiketjussa moni päättäisi avioliittonsa yhden yksittäisen tällaisen virheen takia. Luopuisivat muuten hyvästä puolisosta, rikkoisivat lapsilta kodin. En tajua.

Miksi pitäisi päästä edes se yksi "hairahdus" suorittamaan eli tietoisesti rikkoa puolison luottamus ja särkeä sydän? Palkintona, kun on viitsinyt siihen asti kohdella perhettään hyvin? Vastuu lasten kodin rikkomisesta toki myös sälytetään sille petetylle puolisolle, jos ei pysty loukkausta katsomaan läpi sormien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä avoin suhde on tuonut  pelkästään positiivisia asioita parisuhteeseen. Antanut elämäniloa ja energiaa molemmille, sekä lähentänyt meitä puolisoina, kun toista ei ota enää itsestäänselvyytenä. Oma kumppani on haluttavampi, kun muutkin haluavat häntä. 

Kun on avoimeen suhteeseen ryhtynyt, sitä lähinnä vain miettii, että miksi ei ryhtynyt siihen aikaisemmin. Suljettu suhde näyttäytyy itselleni nyt aika toksiselta parisuhteen muodolta, jossa rakkaudeksi kutsutaan kumppanin kahlitsemista. En ymmärrä millä perusteella sitä voi ajatella, että parisuhteessa on omistusoikeus toisen kehoon ja seksuaalisuuteen. 

Seksuaalisuus on valtava voiman lähde, joka liian monella näivettyy pitkässä suhteessa. Seksuaalisuus on ilottelua, hauskanpitoa, kehollisuutta ja elämästä nautiskelua, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Meillä on vain tämä yksi elämä. 

Sinun suljettu suhteesi on voinut olla tuollainen, mutta suurin osa muista ei ajattele suhteestaan noin. Vaikka olen ollut mieheni kanssa yli 33 vuotta niin seksi on yhä parhaita asioita suhteessamme. Tarve leimata muiden suhteita, avioliittoja ja seksiä kertovat paljon sinusta, mutta ei juuri mitään muista. Ylimielisyys ja ylemmyydentunne on aina merkki alemmuudentunteista, ehkä myös kateudesta.

Onneksi olkoon, jos sinulla on elävä ja himokas seksielämä oman puolisosi kanssa vielä 33 vuoden jälkeen. Väittäisin kuitenkin, että olet aika pienessä vähemmistössä. Suurin osa elää suhteessa, jossa seksiä harrastetaan koska sen jollain lailla katsotaan kuuluvan parisuhteeseen, mutta varsinaista himoa ei enää tunneta. 

Olet väärässä. Pitkissä avioliitoissa on seksielämä yleensä hyvää, tämä tulee esille yli 20 vuotta kestäneissä liitoissa, jotka koetaan onnelliseksi. Tästä on tehty suomalainen tutkimuskin. 

Kuuntelin kerran automatkalla pitkän ohjelman avoimesta suhteesta kirjan kirjoittaneen naisen ajatuksista. Suurin osa ohjelmasta käsitteli sitä, miten vahingollinen tavallinen, suljettu suhde on. Tällaisilla mielipiteillä saa kyllä julkisuutta, mutta mihinkään tosiasioihin ja tutkimuksiin ei näköjään tarvitse vedota, vaikka kyseessä olisi "tietokirja". 

Tämä ihmetyttää, vaikka ymmärrän, että tietyille ihmisille avoin suhde voi sopia oikein hyvin. Aivan kuten monet muutkin elämäntavat, jotka eivät kuitenkaan itselleni sopisi. Kun moititaan muita ahdasmielisiksi ja samanaikaisesti itse osoitetaan omaa ahdasmielisyyttä, niin hölmöltähän se vähintään kuulostaa.

Kukaan ei ole pakottamassa sinua tai ketään muutakaan avoimeen suhteeseen. Monet ovat tyytyväisiä suljettuun suhteeseen, koska se luo ehkä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Itse kritisoin lähinnä vain sitä pikkumaisuutta, miten yksittäisiin hairahduksiin suhtaudutaan. Sanoisinpa, että aika monta turhaa avioeroa on tapahtunut näiden tiimoilta. On suoraan sanoen aika hirveää, että esim. puoliso joka tekee suunnilleen kaiken perheensä eteen tuomitaan "moraalittomaksi paskiaiseksi", jos sattuu eksymään pikkujouluissa toisen matkaan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Tuossa viestissähän nimitit suljettua suhdetta toksiseksi ja puhuit kahleista ym. naurettavaa. Naurismaan aidatkin nauraa tuollaisille typeryyksille. Yrittäkää edes jotain vähän fiksumpaa, jos on pakko propagandaa harrastaa.

Jos ette itse ole saaneet aikaan hyvää ja tyydyttävää suhdetta yhden ihmisen kanssa kerrallaan, niin se ei tarkoita, etteivät muutkaan saa. 

HUOH! Siis sehän on vallan mahtavaa jos himoitsee vain ja ainoastaan yhtä ihmistä elämänsä loppuun saakka. Onneksi olkoon sille, joka sellaisen saavuttaa. Silti fakta on, että yli 60% on pettänyt parisuhteessaan, ja varmasti vielä suurempi osa on joskus haaveillut seksistä ulkopuolisen kanssa. Suljettu parisuhde on monelle kompromissi, jossa luovutaan seksistä muiden kanssa jotta saadaan vastineeksi ... niin mitä? Monelle suljetussa suhteessa elävälle on myös käsittämätön ajatus se, että myös avoin suhde voi olla onnistunut, rakastava ja läheinen. Sinunkin puheesta kuultaa läpi ajatus, että vain suljetut suhteet voivat olla onnellisia. Minulla on pitkä avioliitto, jossa on syvää rakkautta. Niin syvää, ettei sitä horjuta seksi muiden kanssa.

Sinä et tiedä mitä "monien" parisuhde on, et myöskään mitä pettäminen heille on ollut ja merkinnyt tai muutenkaan ole millään tavoin oikeutettu arvottamaan muiden elämää omien arvojesi pohjalta. Tämä ajatus on ilmeisesti itsellesi aivan uusi eli käytät muiden näennäisiä kokemuksia (siis itse keksimiäsi motiiveja jne.) oikeuttaaksesi oman tapasi elää ja ajatella.

Mutta sinä et todllisuusessa tarvitse sitä lainkaan eli sinun ei tarvitse oikeuttaa omaa elämäntapaasi sen avulla, että joku toinen tekee tai ei tee elämässään tiettyjä ratkaisuja. Voit elää aivan niin kuin haluat ja se on ok. Sen sijaan muut eivät pidä eivätkä koskaan tule pitämään siitä, jos astut heidän tontilleen heitä arvostelemaan ja neuvomaan. Se ei vain ole tapa miten maailmassa toimitaan rakentavasti ja niin, että vakuuttaisi muita, vaan käy aivan päinvastoin.

Minä elän avoimessa suhteessa siksi, että en halua estää itseltäni tai puolisoltani mahdollisuutta harrastaa seksiä muiden ihmisten kanssa ja sitä kautta oppia tuntemaan itseään ja omaa seksuaalisuuttaan paremmin. Minulle suljettu suhde näyttäytyy kahlitsemiselta, enkä ymmärrä perusteita siihen. MUTTA kuten olen monta kertaa sanonut, hienoa jos joku elää tyytyväisesti suljetussa suhteessaan, jossa seksihalut ja mieltymykset osuvat yksiin ja himoa riittää vuosikymmeniä, eikä ikinä käy mielessä miltä seksi jonkun toisen kanssa tuntuisi. 

Jos muinaiset roomalaiset harrastivat orgioita, bordelleja oli joka kadunkulmassa ja yläluokan naiset ostivat gladiaattoreilta seksipalveluita. Eskimomiehet jakoivat naisensa muiden kanssa jne. Aika vähän on siis muuttunut.