Lue keskustelun säännöt.
"Tänään tv:ssä: Andreasta tuli äiti puoliso joutuu nyt puolustelemaan: Miten hän on voinut hankkia lapsen tuollaisen kanssa"
21.05.2022 |
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/418166a2-0048-4c8c-a728-6fd6efb…
Mitä ajatuksia herättää?
Itse pidän kehitysvammaisten oikeutta vanhemmuuteen kaksipiippuisena juttuna: toisaalta jokaisella on teoriassa oikeuksia ja saa haveilla, mutta sitten taas käytäntö voi olla aivan muuta. Välillä tuntuu, että näissä vanhemmuushaaveissa vanhempien oikeudet menee lapsen oikeuksien edelle. Lasta tulisi myös ja ensisijaisesti ajatella, ja lapsella tulee olla oikeudet vastuullisiin, turvallisiin ja rakastaviin vanhempiin. Vauva voi vielä mennä, mutta mitä sitten kun lapsi kasvaa murrosikäiseksi ja teiniksi? Tokihan normaaliälyisetkin voivat olla hukassa kasvatuksen kanssa syystä tai toisesta ja nykyään onkin näitä ns. kaverivanhempia. Entä sitten tulevien isovanhempien oikeus olla tulematta isovanhemmiksi? Tämä lienee tabu, mutta on oikeasti niitäkin vanhempia, jotka eivät koskaan haluaisi kehitysvammaisen lapsensa tekevän jälkikasvua, koska se vastuu lapsenlapsesta siirtyy suurella todennäköisyydellä isovanhemmille, jotka ovat mahdollisesti jo eläkeläisiä ja näin ollen haluaisivat levätä. Äidin epilepsia tai liikuntavamma on sitten eri asia, ja näissä sitten mennään yksilö kerrallaan.
Kommentit (264)
Tunnen työni kautta useita henkilöitä, joilla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, ovat ns. heikkolahjaisia.
Heillä uusien asioiden opettelu vaatii paljon enemmän toistoja ja eivät välttämättä tule yrityksistä huolimatta pääsemään samalle tasolle ns. normaalien kanssa.
Lisäksi pään "nollautuminen" yön aikana, niin ettei muista aiemmin tehtyä ja jo opittua asiaa erottaa heidät normaaleista.
Muutamalla heistä on perhe ja pieniä lapsiakin, tarvitsevat arkeensa tukitoimia. Keskusteluissa on tullut esiin että heidän lapsillaan on oppimisen hitautta, kehitysviivettä yms.
Suuri todennäköisyys on että heikkolahjaisuus, älyllinen kehitysvammaisuus periytyy.
Moni heikkolahjainen pystyy hoitamaan oman arkensa asiat, hankkimaan ammatin ja käymään töissä. On paljon yksitoikkoisia työtehtäviä joissa pärjäävät hyvin, esim. tietyt prosessiteollisuuden työt. Saman tehtävän toistoa päivästä toiseen joissa ei ole suurta älyllistä haastetta eikä vaihtelua. Näihin tehtäviin tarvitaan paljon ihmisiä, työn oppii nopeasti ja ei välttämättä tarvitse olla koulutustakaan, työ opitaan käytännössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän naapurissa asui pariskunta jolla oli useita lapsia ja yksikään heistä niin kuin eivät vanhempansakaan ajanut täysillä valoilla. Naisella kuusi lasta ja tämän uuden miehen kanssa lapsia oli neljä. Naisen vanhimmat lapset jotka olivat vielä peruskouluikäisiä eivät asuneet perheessä, heitä en nähnyt koskaan.
Heillä kävi perhetyöntekijä arkisin. Kumpikaan vanhemmista ei käynyt töissä.
Olen sitä mieltä että tällaisten ihmisten ei kuuluisi lisääntyä kuin kanit.
Kahdesta lapsesta näki jo ulkoisesti etteivät ole normaaleja, nämä olivat alle kouluikäisiä. Kaksi lapsista erityiskoulussa ja heillä oppimisvaikeuksia.
Tuo perhe on tullut kalliiksi yhteiskunnalle ja liekö kenestäkään veronmaksajaksi koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta: "Vauva voi vielä mennä, mutta mitä sitten kun lapsi kasvaa murrosikäiseksi ja teiniksi"
Vauvan hoito ei ole mikään "siinähän se voi mennä", jolla ei ole oikeastaan väliä miten siitä suoriutuu, tai että se on niin helppoa että "kuka vaan" pystyy.
Ihmisen elämän perustukset valetaan ensimmäisten vuosien aikana, 1-2 vuodet on ihan hirveän tärkeitä. Jos tässä jätetään lapsi hoidotta, tai hoidetaan silloin kuin muistetaan, sitä korjataan myöhemmin sitten isolla koneistolla. Vauva-ajan huono hoito voi johtaa kymmeniin erilaisiin psyyken ongelmiin, masennuksesta adhd-tyyppiseen oireiluun, tunne-elämän häiriöt, aggressiviisuutta tai oppimisvaikeuksia, vain muutaman mainitakseni.
Tätä ei tunnuta ymmärrettävän, tai tietävän, miten tärkeää on se vauvan perushoiva, joka tavallisella ihmisellä tulee selkäytimestä. Itkevä vauva otetaan syliin ja rauhoitellaan, tarkistetaan onko joku hätä, vaipat - ruoka - kipeä jostain - vai vain läheisyyden tarve. Ihan hirveän tärkeä asia, että itkevää vauvaa rauhoitellaan ja saadaan olo paremmaksi. Tämä kun laiminlyödään vauvaiässä toistuvasti, lapsi ei kasva tasapainoiseksi aikuiseksi. Lapsi voi saada myöhemmin psykoterapiaa, mutta vauvana saatu hoiva on muovannut aivojen kasvua ja kehitystä jo tiettyyn suuntaan. Sitä ei enää täysin pystytä korjaamaan myöhemmin.
Se vauvanhoito on meille "tavallisille" niin tavallista, ettemme tule edes ajatelleeksi, että joku ei sitä osaisi tai oppisi. Siinä on oikeasti paljon asioita muistettavaksi ja opittavaksi, siinä täytyy osata olla aikuinen.
No ei kyllä ole aina "meille tavallisillekaan" "niin tavallista" eikä todellakaan tule välttämättä selkäytimestä perushoiva. Ajatuksesi vaikuttaa perustuvan jonkinlaiseen vanhanaikaiseen äiti-myyttiin. Äitiys ei aina terveidenkään vanhempien mielestä tunnu täysin luontevalta eikä vauva tai isompi lapsi välttämättä hoidu kuin itsestään. Varsinkin ensimmäisen lapsen saaminen ja rooli tuoreena vanhempana on kaikille ihan uutta eikä sitä yleensä voi verrata mihinkään aiemmin koettuun.
Ei, vaan tarkoitin, että me "tavalliset" on pystytty se oppimaan. On mekin se jostain opittu. Monesta kommentista huomaa, ettei edes tulla ajatelleeksi, miten kokonaisvaltainen ja monitahoinen työ se vauvan hoito onkaan, miten monia muistettavia asioita.
Sitten kun sen hoidon osaa, ja sitä ei tarvi miettiä, niin tuleehan se selkäytimestä. Ja silloin varmaan tulee se ajatusharha, mikä kommenteissa näkyy, että "no kaikkihan tämän osaa" kun sen itsekin oppi ja se itsellekin tuntuu helpolta. Ei ilmeisesti tunneta ainuttakaan kehitysvammaista oikeassa elämässä, kun oletetaan kaikkien oppivan ihan yhtä lailla huomaamatta.
Joillekin se tehtävä voi olla ihan kaaottisen vaikea.
Sitä yritin kuvailla, viimeisessä lausessa nyt etenkin. Vauvanhoito tuntuu sellaiselta perusjutulta, ettei tulla ajatelleeksi, että joillekin se voi olla mahdottoman vaikea tehtävä.
Kehitysvammainen ei välttämättä opi, muista tai ymmärrä, koska se on nimenomaan se, mitä kehitysvamma tarkoittaa. Hänen on paljon vaikeampi oppia tai muistaa.
(Minä nimenomaan en usko äitimyyttiin, kun olen nähnyt näitä äitejä, jotka eivät vain osaa.)
Itse uskon että on pitkälti siitä vamman laadusta kiinni, että pystyykö olla (tai oppia olemaan) kelvollinen, riittävän hyvä vanhempi. Eli sillä on merkitystä, että missä asioissa ne älylliset haasteet näkyy. Perheen ja lapsen tilanteeseen vaikuttaa tietysti olosuhteet muutenkin, mutta pointtina se että joku tuollainen yksinkertaisempi tapaus ei välttämättä ole huono vanhempi, vaan voi olla ihan hyväkin.
Terveillä vanhemmilla taas voi olla sellaisia haasteita joita vammaisilla ei ehkä ole, esim. työelämään liittyviä huolia. Vanhemmuudessa ja lastenhoidossa ei muutenkaan päde samat säännöt kuin esim. opinnoissa ja työelämässä, joten älykkyys ja elämässä pärjääminen ei tarkoita että pärjäisi automaattisesti myös vanhempana.
Lässyn lässyn tekstiä, jossa sopivasti itsestäänselvyyksiin hukutetaan epämääräisiä väitteitä siinä toivossa, että niitä ei sieltä huomaa. , Ja sitten väärä rinnastus, ikään kuin terveiden haasteet pyyhkisivät vammaisten haasteet jotenkin pois.
Lopputuloksena kaikki käy? No ei käy. Totta kai paremmin pärjäävillä kehitysvammaisilla on lapsia ihan jo siksikin, että kaikkien vammoja ei ole tutkittu. Kysymys kuuluu, pitääkö heidän lapsilukuaan pyrkiä säännöstelemään vai lisäämään, ja miten voidaan varmistaa riittävä tuki tilanteessa, jossa siihen ei löydy edes työntekijöitä tarpeeksi saati sitten rahaa.
No noinhan siinä sanottiin :D Kyllä minusta on ihan aiheellista nostaa esille tuo että vammaisella on omat haasteensa mutta ei välttämättä sellaisia haasteita jotka terveillä on yleisiä. Ei se vammaisen omia haasteita tietenkään pyyhi pois.
Kuka tahansa ei tietenkään kykene vanhemmaksi, oli sitten vammainen tai terve. En edelleenkään kuitenkaan usko että lievä kehitysvamma olisi aina este hyvälle vanhemmuudelle jos olosuhteet muuten on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen työni kautta useita henkilöitä, joilla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, ovat ns. heikkolahjaisia.
Heillä uusien asioiden opettelu vaatii paljon enemmän toistoja ja eivät välttämättä tule yrityksistä huolimatta pääsemään samalle tasolle ns. normaalien kanssa.
Lisäksi pään "nollautuminen" yön aikana, niin ettei muista aiemmin tehtyä ja jo opittua asiaa erottaa heidät normaaleista.
Muutamalla heistä on perhe ja pieniä lapsiakin, tarvitsevat arkeensa tukitoimia. Keskusteluissa on tullut esiin että heidän lapsillaan on oppimisen hitautta, kehitysviivettä yms.
Suuri todennäköisyys on että heikkolahjaisuus, älyllinen kehitysvammaisuus periytyy.
Moni heikkolahjainen pystyy hoitamaan oman arkensa asiat, hankkimaan ammatin ja käymään töissä. On paljon yksitoikkoisia työtehtäviä joissa pärjäävät hyvin, esim. tietyt prosessiteollisuuden työt. Saman tehtävän toistoa päivästä toiseen joissa ei ole suurta älyllistä haastetta eikä vaihtelua. Näihin tehtäviin tarvitaan paljon ihmisiä, työn oppii nopeasti ja ei välttämättä tarvitse olla koulutustakaan, työ opitaan käytännössä.
Epätodennäköistä että periytyisi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tietty määrä eugeniikkaakin on ihan paikallaan, kaikista kuitenkin joitain geneettisiä virheitä löytyy ihan synnynnäisesti, joten on syytä pitää se parinmuodostuksessa mielessä.
Ehkäpä joku tommonen artikkelin nainen ei oo vielä kovinkaan paha juttu, mutta entä jos sillä naisella oliskin vaikka downin syndrooma, ei muutaku pullaa uuniin vaan sillonkin ja arvostelijat ja varoittelijat pitäkööt turpansa kiinni?
Down-henkilöiden hedelmällisyys on alhaisempaa verrattuna vammattomiin. Tästä on tosin ristiriitaista tietoa, että koskeeko tämä alhainen hedelmällisyys vain Down-miehiä vai myös -naisiakin. Joku lähde väittää sen koskevan vain miehiä, mutta verneri.net-sivuston kyselyosiossa joku kehitysvammaisuuden asiantuntija (lääkäri, psykologi vai kuka lie) vastasi enemmistön Down-naisista olevan hedelmättömiä. On varmaan poikkeuksia, ja maailmassa on todettu tasan yksi vanhempi, jolla on Downin syndrooma. Tämä juttu oli ulkomailta, enkä enää muista oliko kyseessä äiti vai isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapurissa asui pariskunta jolla oli useita lapsia ja yksikään heistä niin kuin eivät vanhempansakaan ajanut täysillä valoilla. Naisella kuusi lasta ja tämän uuden miehen kanssa lapsia oli neljä. Naisen vanhimmat lapset jotka olivat vielä peruskouluikäisiä eivät asuneet perheessä, heitä en nähnyt koskaan.
Heillä kävi perhetyöntekijä arkisin. Kumpikaan vanhemmista ei käynyt töissä.
Olen sitä mieltä että tällaisten ihmisten ei kuuluisi lisääntyä kuin kanit.
Kahdesta lapsesta näki jo ulkoisesti etteivät ole normaaleja, nämä olivat alle kouluikäisiä. Kaksi lapsista erityiskoulussa ja heillä oppimisvaikeuksia.
Tuo perhe on tullut kalliiksi yhteiskunnalle ja liekö kenestäkään veronmaksajaksi koskaan.
Oli virhe luopua eugeniikasta. Ensimmäistä kertaa historiassa tyhmät lisääntyvät ja aiheuttavat lisää rappiota. Enää ei ajatella yhteisön etua, vaan aina puhutaan yksilöstä ja hänen oikeuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tietty määrä eugeniikkaakin on ihan paikallaan, kaikista kuitenkin joitain geneettisiä virheitä löytyy ihan synnynnäisesti, joten on syytä pitää se parinmuodostuksessa mielessä.
Ehkäpä joku tommonen artikkelin nainen ei oo vielä kovinkaan paha juttu, mutta entä jos sillä naisella oliskin vaikka downin syndrooma, ei muutaku pullaa uuniin vaan sillonkin ja arvostelijat ja varoittelijat pitäkööt turpansa kiinni?
Down-henkilöiden hedelmällisyys on alhaisempaa verrattuna vammattomiin. Tästä on tosin ristiriitaista tietoa, että koskeeko tämä alhainen hedelmällisyys vain Down-miehiä vai myös -naisiakin. Joku lähde väittää sen koskevan vain miehiä, mutta verneri.net-sivuston kyselyosiossa joku kehitysvammaisuuden asiantuntija (lääkäri, psykologi vai kuka lie) vastasi enemmistön Down-naisista olevan hedelmättömiä. On varmaan poikkeuksia, ja maailmassa on todettu tasan yksi vanhempi, jolla on Downin syndrooma. Tämä juttu oli ulkomailta, enkä enää muista oliko kyseessä äiti vai isä.
Noin puolet naisista on hedelmättömiä ja miehistä lähes kaikki. Muutamia äitejä on kyllä ollut, mutta tiettävästi vain yksi isä koko maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tietty määrä eugeniikkaakin on ihan paikallaan, kaikista kuitenkin joitain geneettisiä virheitä löytyy ihan synnynnäisesti, joten on syytä pitää se parinmuodostuksessa mielessä.
Ehkäpä joku tommonen artikkelin nainen ei oo vielä kovinkaan paha juttu, mutta entä jos sillä naisella oliskin vaikka downin syndrooma, ei muutaku pullaa uuniin vaan sillonkin ja arvostelijat ja varoittelijat pitäkööt turpansa kiinni?
Ei kaikilla ole geneettistä tekijää vammaan. Down- nainenkin, jos voi yleensä saada lapsia, voi saada terveen lapsen.
Näissä keskusteluissa häiritsevintä on se, että jotenkin se suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus on ujutettu mukaan. Vastuu lapsesta ja lapsen tarve hoivaan, huolenpitoon, kehityksen tukeminen, rajat jne eivät ole mielipideasioita.
Jos ihmisellä on tukenaan puoliso, lapsen isovanhemmat tai muu läheinen. Joka huolehtii tarpeista, jota vanhempi/vanhemmat eivät pysty täyttämään. Asia on ehkä enemmän yksilön päätettävissä ja käsissä. Mutta jos vanhemmuus vaatii yhteiskunnalta jatkuvia resursseja, että jo arjen asiat sujuvat Silloin se ei enää ole mielestäni pelkästään yksilön asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa häiritsevintä on se, että jotenkin se suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus on ujutettu mukaan. Vastuu lapsesta ja lapsen tarve hoivaan, huolenpitoon, kehityksen tukeminen, rajat jne eivät ole mielipideasioita.
Jos ihmisellä on tukenaan puoliso, lapsen isovanhemmat tai muu läheinen. Joka huolehtii tarpeista, jota vanhempi/vanhemmat eivät pysty täyttämään. Asia on ehkä enemmän yksilön päätettävissä ja käsissä. Mutta jos vanhemmuus vaatii yhteiskunnalta jatkuvia resursseja, että jo arjen asiat sujuvat Silloin se ei enää ole mielestäni pelkästään yksilön asia.
Tämä aina unohtuu vammaisten oikeuksia ajavilta ihmisiltä. Perustellaan kaikki vain tunteella, kuinka vammaisella on oikeus tuohon ja oikeus tähän. Velvollisuudet unohdetaan. Niitä on myös vammattomillakin.
Ei meidän tarvitse enempää ylityöllistää sosiaalitoimea, kun meiltä löytyy jo vammattomien perheitä, joissa lapsi oireilee tai on samanlaisessa tilanteessa kuin kymmenen vuotta sitten kuollut Eerika.
Tai sitten on pariskuntien välisiä huoltajuuskiistoja, minkä seurauksena juurikin isä on se kärsivin osapuoli, vaikka äiti olisi minkälainen sekopää tahansa. Sitten kiistellään siitä voiko miehiin luottaa huoltajina, kun mukamas lapsen kehitys häiriintyisi siitä. Kuitenkin jokaisen älyllisesti kehitysvammaisen tulisi saada oikeus perheenperustamiseen, vaikka käytännön asiat eivät suju, vaikka kuinka rautalangasta väännetään.
Synnytyksessä 80% vauvoista saa komplikaatioita. Näistä tulee paljon haasteita.
Ihmisoikeuksiin nyt vaan kuuluu ne kirjoittamattomatkin.
Ei kukaan halua apua suomalaiselta lastensuojelu lta, kun toiminta ei perustu mihinkään fiksuun.
Ihmiset voidaan yhtäkkiä vain hakea pois kotoa määräämättömäksi ajaksi...
Yleisten lakien ja asetusten mukaan vanhempi on oikeutettu saamaan apua lapsen kasvatuksessa, huolimatta siitä mitä uskontoa, perhemuotoa, tukan väriä tai ajatusmaailmaa vanhempi edustaa.
Suomalainen lapsipisnes on tuhonnut jännästi monen ihmisen elämän.
Terkkuja vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää, kun kehitysvammaisten ehkäisystä ei huolehdita.
Olihan noin viisi tai kuusi vuotta artikkeli perheestä, jossa vanhemmat eivät osanneet lukea. Isä ilmeisesti osasi lukea vain sanoja ja äiti taas pitkiä lauseita. Toisella vanhemmalla taisi olla lievä kehitysvamma ja toisella laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Molemmat olivat eläkkeellä, ja erityisesti ihmetytti perheenäidin arvio siitä, että miksi isä oli eläkkeellä: "Lukutaidottomuuden ja ehkä myös keliakian vuoksi". Siis mitä hittoa? Kyllähän keliakiaa sairastaville ammatteja löytyy ihan lukutaitoisillekin. Erityisesti minua suretti lapsi, varsinkin kun teiniksi kasvaa. Ja vielä se, että vanhemmat innoissaan suunnittelivat pojan hankkimista (no eihän sitä voi itse päättää) ja vaatteita oli ostettu valmiiksi mahdollista poikaa varteen. Kyllä olisi perhetyöntekijät ym. saaneet jarruttaa pariskuntaa ja keskittyä ensimmäiseen lapseen, jolloin konkretisoituu perhe-elämä että onko sen arvoista. No, viidessä vuodessa luulisi jo konkretisoituneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni on lievästi kehitysvammainen, joka ei kykene edes omista asioista huolehtimaan. Ei hänestä heti huomaa vammaa, mutta kun hänet tuntee pidempään, voi huomata hänen olevan ikäistään pienempi, mitä tulee hänen erikoisempiin ja lapsenomaisempiin juttuihin. Ei ymmärrä rahanarvoa tai sitä, että miten arjenasioita hoidetaan. Asuu asuntolassa, jossa on juurikin ohjaajat auttamassa tarvittaessa.
Vanhemmilleni olisi varmasti shokki, jos siskoni tulisi raskaaksi. Huoli on aivan kova ja sisko vaikeuksistaan huolimatta kykenee liikkumaan itsenäisesti työtoimintaan ja harrastuksiin, mutta ei ymmärrä täysin syy-seuraussuhteita minkä takia hän on helposti manipuloitavissa. Mitähän synnytyksestä tulisikaan siskon ollessa kipuherkkä.
Ja ennen kuin miettiikin lapsen hankkimista, niin pitäisi ensin olla resurssit kunnossa huolehtia itsestään jokaisella elämän osa-alueella Luottaa edes sen verran itseensä, että kykenee asianomaisesti ruokkimaan, pukemaan sekä pitämään puhtaana vauvan. Jos ei osaa edes kaupasta ostaa mitään muuta kuin karkkia, niin miten kykenee vastaamaan lapsen ravitsemuksesta.
Näitä perheitä joissa on heikkolahjaiset vanhemmat on valitettavasti paljon. Meidän veronmaksajien elätettävinä, osa ei kykene hankkimaan elantoaan koskaan. Heikkolahjaisuus periytyy, osa syynä on toki ympäristövaikutukset perimän lisäksi. Lapset ovat tavallaan heitteillä, normaalia vuorovaikutussuhdetta ei välttämättä kehity, lapset joutuu selviämään omin avuin.
Vierailija kirjoitti:
Jutun mukaan hänellä on lievä kehitysvamma. Lievä kehitysvamma on veteen piirretty viiva, jonka lapsi /nuori saattaa saada jossain päin Suomea ja toisessa kaupungissa diagnoosi saattaa olla autismi, ADD, ADHD tai muuta. Ja niillä diagnoosilla ei ole sellaista leimaa kuin lievällä kehitysvammalla.
Jutusta ei täysin käy ilmi esim. Mitä kouluja hän on käynyt. Diagnoosi itsessään rajaa koulu-ja työvaihtoehtoja pois verrattuna esim. ADD diagnoosiin.
Ja onhan hänellä puoliso ja oletettavasti läheisiä ihmisiä ympärillä.
Jutun perusteella ei voi oikeastaan muodostaa mielipidettä hänen kyvykkyydestään äitiyteen.
Se on sitten toinen asia, että onko diagnoosi(t) ajantasalla tai täyttääkö täysin sen kriteerit. Lapsen taitojen heikentyessä tai parantuessa pitäisi aina tutkia lapsen tilanne. Osittain keva-diagnoosikin voidaan asettaa henkilölle siksi, että saisi tuen ja hänelle hyödylliset palvelut. Faktaa on edelleen se, että mitä "rankempi" diagnoosi, sitä paremmat palvelut tulevat ja jopa automaattisesti. Tiedän itsekin erään tyypin, jolla oli todettu hahmotushäiriö peruskoulussa ja aikuisena hänellä on lisädiagnoosina lievä kehtiysvamma lääkärin ehdotuksesta, jotta pääsisi parempien tukien piiriin. Tämä tuttu ihan muiden kokemuksien puolesta puhunut, kuinka tietyssä paikkakunnassa vammaispalvelujen asiakkaat saavat Kelan maksaman tuen lisäksi voi tienata yht. 1400 e. Hahmotushäiriöstä tietäminen ja niiden tukeminen ovat aika lailla lapsen kengissä täällä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on lievästi kehitysvammainen, joka ei kykene edes omista asioista huolehtimaan. Ei hänestä heti huomaa vammaa, mutta kun hänet tuntee pidempään, voi huomata hänen olevan ikäistään pienempi, mitä tulee hänen erikoisempiin ja lapsenomaisempiin juttuihin. Ei ymmärrä rahanarvoa tai sitä, että miten arjenasioita hoidetaan. Asuu asuntolassa, jossa on juurikin ohjaajat auttamassa tarvittaessa.
Vanhemmilleni olisi varmasti shokki, jos siskoni tulisi raskaaksi. Huoli on aivan kova ja sisko vaikeuksistaan huolimatta kykenee liikkumaan itsenäisesti työtoimintaan ja harrastuksiin, mutta ei ymmärrä täysin syy-seuraussuhteita minkä takia hän on helposti manipuloitavissa. Mitähän synnytyksestä tulisikaan siskon ollessa kipuherkkä.
Ja ennen kuin miettiikin lapsen hankkimista, niin pitäisi ensin olla resurssit kunnossa huolehtia itsestään jokaisella elämän osa-alueella Luottaa edes sen verran itseensä, että kykenee asianomaisesti ruokkimaan, pukemaan sekä pitämään puhtaana vauvan. Jos ei osaa edes kaupasta ostaa mitään muuta kuin karkkia, niin miten kykenee vastaamaan lapsen ravitsemuksesta.
Täällä samanlainen tilanne eli on pikkusiskopuoli, joka on lievästi kehitysvammainen. Nyt ollut pinnalla seksuaalisuuteen ja rakkauteen liittyvät asiat. Haaveilee paljonkin mm. ajokortista, perheestä. Pojat kiinnostaa häntä paljonkin ja sen takia kartoitetaan ehkäisyasioita. Hän luulee seksin olevan pussailua ja kuvittelee siitä tulevan raskaaksi. Paljon omaksuu tällaisia käsityksiä TV-sarjoista kuten Salkkareista. Ei, ei, ei häntä voisi kuvitella äidiksi jos ei kykene elämään millään muulla kuin pikaruoalla ja kaakaolla. Keva-ohjaajat näyttävät olevan kaikkein innokkaimpia eivätkä mitenkään tao realiteettaja päähän, että lapsi ei sovi tuollaiseen elämäntilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Näitä perheitä joissa on heikkolahjaiset vanhemmat on valitettavasti paljon. Meidän veronmaksajien elätettävinä, osa ei kykene hankkimaan elantoaan koskaan. Heikkolahjaisuus periytyy, osa syynä on toki ympäristövaikutukset perimän lisäksi. Lapset ovat tavallaan heitteillä, normaalia vuorovaikutussuhdetta ei välttämättä kehity, lapset joutuu selviämään omin avuin.
Perimä on harvoin syynä.
Tuttavapariskunta, jolla on vähän mun, sun meidän lapsia lähemmäs kymmenen. Vanhemmat vähälahjaisia. Eläkkeellä eivät ole. Mies välillä jossain työkokeilussa, mutta harvoin on kahta viikkoa kauempaa.
Kaikki lapset ovat enemmän tai vähemmän erityisiä. Parin vanhin yhteinen on toisella kymmenellä. Painaa raukka ainakin 100 kg ja kulkee vaipoissa. Isä ei näe ongelmaa. Kaikki ovat hyviä niin kuten Jumala heidät loi.
Miehellä on joku pakkomielle lapsiin. Hän on minullekin tarjoutunut lahjoittamaan lapsen, tai niin monta kuin haluan, ollessani sinkku. Vaimolta salaa, tietysti. Samaa on kuulemma tarjonnut muillekin sinkkunaisille, mutta ei naispareille. Ehkäisy on synti, mutta lasten siittäminen puolitutuille on ok? Kuulemma kukaan ei ole tähän tarjoukseen tarttunut.
Mut joo. Eivät oikein selviä keskenään. Sähköt katkaistiin, niin rappukäytävään jatkoroikka. Julkisesti lehdessä kertoivat, kuinka jonkun pitäisi tulla kotiin kertomaan, mitä kaikkia tukia voi saada, kun tukiviidakko on niin vaikea. Mitään ei viitsitä tehdä itse, ihan kaikki pitäisi tuoda eteen tarjottimella.
En tiedä onko heillä edunvalvojaa. Ainakaan tuolla miehellä ei ole mitään käsitystä rahan arvosta. Terveellinen ruokavalio on heillä vitsi, jengi vetää jotain paulavanukkaita.
En käsitä, miten tuo pariskunta saa pitää lapsensa. Eivät sitoudu yhtään esim fysioterapiasta saatujen ohjeiden noudattamiseen, vaikka lapsi niistä harjoitteista hyötyisi. Joka päivä käy joku kotona pitämässä kämpän ihmismäisessä kunnossa. Useammalla lapsella koulussa henk koht avustaja.. oikeuksia tällä perheellä on, velvollisuuksia ei. Kallis perhe yhteiskunnalle.
Lässyn lässyn tekstiä, jossa sopivasti itsestäänselvyyksiin hukutetaan epämääräisiä väitteitä siinä toivossa, että niitä ei sieltä huomaa. , Ja sitten väärä rinnastus, ikään kuin terveiden haasteet pyyhkisivät vammaisten haasteet jotenkin pois.
Lopputuloksena kaikki käy? No ei käy. Totta kai paremmin pärjäävillä kehitysvammaisilla on lapsia ihan jo siksikin, että kaikkien vammoja ei ole tutkittu. Kysymys kuuluu, pitääkö heidän lapsilukuaan pyrkiä säännöstelemään vai lisäämään, ja miten voidaan varmistaa riittävä tuki tilanteessa, jossa siihen ei löydy edes työntekijöitä tarpeeksi saati sitten rahaa.