Lue keskustelun säännöt.
"Tänään tv:ssä: Andreasta tuli äiti puoliso joutuu nyt puolustelemaan: Miten hän on voinut hankkia lapsen tuollaisen kanssa"
21.05.2022 |
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/418166a2-0048-4c8c-a728-6fd6efb…
Mitä ajatuksia herättää?
Itse pidän kehitysvammaisten oikeutta vanhemmuuteen kaksipiippuisena juttuna: toisaalta jokaisella on teoriassa oikeuksia ja saa haveilla, mutta sitten taas käytäntö voi olla aivan muuta. Välillä tuntuu, että näissä vanhemmuushaaveissa vanhempien oikeudet menee lapsen oikeuksien edelle. Lasta tulisi myös ja ensisijaisesti ajatella, ja lapsella tulee olla oikeudet vastuullisiin, turvallisiin ja rakastaviin vanhempiin. Vauva voi vielä mennä, mutta mitä sitten kun lapsi kasvaa murrosikäiseksi ja teiniksi? Tokihan normaaliälyisetkin voivat olla hukassa kasvatuksen kanssa syystä tai toisesta ja nykyään onkin näitä ns. kaverivanhempia. Entä sitten tulevien isovanhempien oikeus olla tulematta isovanhemmiksi? Tämä lienee tabu, mutta on oikeasti niitäkin vanhempia, jotka eivät koskaan haluaisi kehitysvammaisen lapsensa tekevän jälkikasvua, koska se vastuu lapsenlapsesta siirtyy suurella todennäköisyydellä isovanhemmille, jotka ovat mahdollisesti jo eläkeläisiä ja näin ollen haluaisivat levätä. Äidin epilepsia tai liikuntavamma on sitten eri asia, ja näissä sitten mennään yksilö kerrallaan.
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Adhd ja asperger diagnosoidaan nykyään juuri tämän kehityshäiriön piikkiin.
Diagnoosi tarvitaan, jotta herkempi ihminen saa tarvitsemansa etuudet.
Mikä idea olisi kuormittaa herkkistä, ja minusta varsin loistavaa, että laittaa tiukat rajat sille kenet päästää elämäänsä.
Tämä äiti ei ole kehitysvammainen. Hän haluaa pitää elämästään pois juurikin epäherkät perseilijät "hyvine neuvoineen".
Kaunis äiti, iloinen lapsi.
Kaikkea hyvää heille.
Eihän adhd/asperger anna aikuisille mitään etuuksia ?Pitää olla psykiatrinen diagnoosi että tulee jotain,esim tuo eläke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd ja asperger diagnosoidaan nykyään juuri tämän kehityshäiriön piikkiin.
Diagnoosi tarvitaan, jotta herkempi ihminen saa tarvitsemansa etuudet.
Mikä idea olisi kuormittaa herkkistä, ja minusta varsin loistavaa, että laittaa tiukat rajat sille kenet päästää elämäänsä.
Tämä äiti ei ole kehitysvammainen. Hän haluaa pitää elämästään pois juurikin epäherkät perseilijät "hyvine neuvoineen".
Kaunis äiti, iloinen lapsi.
Kaikkea hyvää heille.
Ei niitä diagnooseja saati eläkkeitä ihan tyhjästä anneta. Ja kyllähän nuo periytyy. Miksi on vastustettu niin tulee mieleen että ei ole yleensä savua ilman tulta eli jostain kertoo. Pärjääminen voi olla rajoilla. Toivottavasti mies jatkaa hänen kanssa ja hän saa pitää lapsen.
Kehitysvamma ei yleensä periydy. Adhd ja as eivät ole kehitysvammoja.
Olisin ottanut mieluummin kehitysvammaisen vanhemman, kuin kaksi juoppoa, jotka eivät kykeneet huolehtimaan minusta ollessani lapsi tai teini. Kasarilla huostaanotot olivat harvinaisempia
On se logiikka erinomainen: paheksutaan normaalisti kehittyneen 15-vuotian tytön raskautta ja hänen pitää ehdottomasti tehdä abortti, mutta kehitysvammainen, joka on alle 12-vuotiaan tasolla älyllisesti eikä kykene edes itsestään huolehtimaan, on oikein hyvä äiti tuettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aihe monelle liikaa sulatettavaksi ja niinpä suhtautuvat kielteisesti.
Minusta tuossa ollaan perustavanlaatuisesti kiinni ihmisoikeuksissa.
Päin vastoin. Ihmisten haluamiset ja oikeudet ovat kaksi eri asiaa. Kun aletaan nostaa haluamisten statusta, oikeudet heikkenevät. Eli lapsen oikeus turvalliseen lapsuuteen. Andrea kertoo heti alkaneensa rajoittaa Haraldin maailmaa. Hän ei kykene tekemään eroa itsensä ja lapsensa välille eikä pysty ymmärtämään, että hänen lapsestaan huolissaan olevat ihmiset eivät ole hänen lastaan vastaan.
Suvussani on heikkolahjainen nainen, joka ei pystynyt ymmärtämään, että en ole syönyt. Sanoin, että tarvitsen iltapalaa, mutta kun hän oli jo omansa syönyt, oli todella vaikeaa saada sitä itselleni. Sitten hän suti minulle margariinia kahdelle paahtoleivälle sen sijaan, että olisi antanut minun itse tehdä. En ollut syönyt lounaan jälkeen mitään, mutta toisen ihmisen todellisuus ei mahtunut hänen päähänsä. Hänellä ei ole lapsia koska hänen miehensä ei niitä halunnut sellaiseen tilanteeseen tehdä. Tämäntasoisista asioista nyt pitäisi voida puhua, eikä siitä mitä väärinymmärretty tasa-arvo vaatii.
Tätä se vihervasemmistolainen politiikka teettää. Kaikilla pitäisi olla oikeuksia, mutta velvollisuuksia ei ole. Kaikki ajattelu perustuu tunteisiin kuten näemme kevojen vanhemmuutta puolustavissa kommenteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5% kannatuksella ei laillisteta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olisin ottanut mieluummin kehitysvammaisen vanhemman, kuin kaksi juoppoa, jotka eivät kykeneet huolehtimaan minusta ollessani lapsi tai teini. Kasarilla huostaanotot olivat harvinaisempia
Mistä sä tiedän millainen sun lapsuus olisi ollut keva vanhemman kanssa. Olisit voinut olla yhtälailla heitteillä. Lisäksi millaset tukitoimet silloin oli. Olen yh-sairaseläkeläisen äidin lapsi. Ei me saatu muuta, kuin siivousapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvällä tukiverkolla varustettu todella lieväasteisesta kehitysvammasta, joka on erityisesti oppimisvaikeuksina ilmenevä, mutta sosiaaliset taudot on suht normaalit - niin, hyvän tukiverkon kanssa vanhemmuus voi onnistua ihan ok. Pitää olla sellaiset taidot, että perusarkea osaavat vanhemmat pyörittää, empatiataitoja löytyy ja vuorovaikutus sujuu. Tällaisia on pieni osa kehitysvammaisista, moni saanut diagnoosin vasta teini-iässä/nuorena aikuisena, kun vamma on oikeasti niin lievä, mutta esim. työelämään ei enää taidot riitä. Tukea tarvitsevat, mutta oikeasti ajattelen, että kaikkien vanhempien muutenkin olisi hyvä saada vähän apua, läheisiä ei oikein voi olla liikaa. Suomalainen yksin pärjäämisen eetos on mielestäni erittäin vahingollinen asenne.
Näin kehitysvammaisen autistin äitinä taas itselle on ihan selvää, ettei omani pystyisi äitiyteen, vaikka onkin vasta alakouluikäinen. Kaikkein vakavin puute hänellä on se, ettei hän oikein ymmärrä muita ihmisiä. Vaikka vauvoista tykkääkin, ei hän äitinä voi koskaan olla. Toivon, että hän kuitenkin elämässään aikuisenakin saa lapsiläheisiä, sillä ihana täti tai kummi tms hän kyllä olisi. Hänen kohdallaan tuo vamman aiheuttama mutaatio voisi myös periytyäkin ja se on kuitenkin sellainen, ettei kukaan sen kanssa haluaisi elää, jos voisi valita. Emme onneksi itse kanna kys. muutosta, joten sisaruksilla ei sitä onneksi myöskään ole. Hänen kehitysvammansa on arvioitu jopa lievätasoiseksi, mutta vaikuttaa hänen kohdallaan todella raskaasti elämään ja oletan tuon tason muuttuvan iän myötä, niin paljon jäljessä hän on ikäisiään.
Suurin osa tuntemistani kehitysvammaisista ei kykenisi vanhemmuuteen kuin valtavan suurella tuella, tyyliin niin, että asuvat esim. vanhempiensa kanssa ja ne isovanhemmat loppupeleissä vastaavat vanhemmuudesta. Mutta tiedän ehkä kaksi nuorta ihmistä, joilla kys. diagnoosi on ja heidän voisin kuvitella selviävän sellaisella perustuen saamisella, tämä kys. Andrea voi hyvinkin kuulua näihin tällaisiin ihmisiin.
Se, että älyllisesti ohittaa vanhempansa teini-iässä tapahtuu meistä joillekin, vaikka vanhemmat ihan tavallisia ihmisiä olisivatkin, kyllä siitä sitten selviää. Emotionaaliseen supportioon ja vastuunottoon kykeneminen on mielestäni tärkein asia tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kehitysvamma käytännössä näkyy hänen lastenhoidossaan?
Joku lievä oppimisvaikeus ja hankaluudet keskittyä eivät liity äitiyteen.
Kehitysvamma ei ole sama asia kuin lievä oppimisvaikeus tai hankaluus keskittyä. Kehitysvamma on laaja-alainen kehittymisen häiriö, jossa lievimmätkään tapaukset eivät saavuta aikuisen älyllistä kehitystasoa, ja yli 12-vuotiaankin älyllinen kehitystaso on oman kokemuksen mukaan melko harvinaista. Teininä lapsi olisi älykkäämpi kuin äitinsä, mitä on vanhemmuus tässä tilanteessa?
Onhan hänellä normaaliälyinen isä. Miksi aina äiti sitä ja tätä. Elä ja anna toisten elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moniko kehitysvammaisten oikeuksia ja etenkin imoa kannattavat tuntevat kehitysvammaisen tai ovat olleet edes tekemisissä kehitysvammaisten kanssa? Monella kehitysvammaisella on erilaisia lisäsairauksia ja erilaiset mt-ongelmat ovat yleisiä. On myös psykoottisia oireita potevia kehitysvammaisia kuten skitsofreenikkoja, jotka satuttavat itseään. Antaisitko lapsesi hoitoon skitsofreniaa sairastavalle kehitysvammaiselle? Ilman johdonmukaista rajoittamista moni kehitysvammainen syö mielellään roskaruokaa ja karkkia joka päivä, vaikka olisi diabetes. Miten kuvittelette tällaisen henkilön huolehtivan lapsen ravitsemuksesta ja diabeteksesta, jos ei itsekään ymmärretä terveellisen ravitsemuksen päälle. Lähipiirissä on juuri tämän kaltainen lievästi kehitysvammainen, joka ostaa joka päivä karkkia ja syö mäkkiruokaa vaikka on diebetes. Mitään ei voi hoitajat saati ohjaajat tehdä, kun kyse on aikuisesta ihmisestä ja saa tehdä mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun mukaan hänellä on lievä kehitysvamma. Lievä kehitysvamma on veteen piirretty viiva, jonka lapsi /nuori saattaa saada jossain päin Suomea ja toisessa kaupungissa diagnoosi saattaa olla autismi, ADD, ADHD tai muuta. Ja niillä diagnoosilla ei ole sellaista leimaa kuin lievällä kehitysvammalla.
Jutusta ei täysin käy ilmi esim. Mitä kouluja hän on käynyt. Diagnoosi itsessään rajaa koulu-ja työvaihtoehtoja pois verrattuna esim. ADD diagnoosiin.
Ja onhan hänellä puoliso ja oletettavasti läheisiä ihmisiä ympärillä.
Jutun perusteella ei voi oikeastaan muodostaa mielipidettä hänen kyvykkyydestään äitiyteen.
Ongelma on siinä, että nykyisin pitää ajatella lähtökohtaisen myönteisesti, ja tällöin myös ruokitaan vammaisen lapsihaaveita, jotka sitten todennäköisesti ammutaan alas ihan turhaan kun ne olisi alun perin voitu jättää ruokkimatta. Linkin jutussa esiintyy sanapari typerä ennakkoluulo. Ennakkoluulot eivät lähtökohtaisesti ole typeriä vaan niillä on tarkoituksensa, jonka kieltäminen on ihan yhtä typerää ellei enemmänkin kuin ennakkoluulojen arvioimatta jättäminen.
Minusta on erittäin väkivaltaista riistää kehitysvammaisen vanhemmilta sananvalta asiassa. He kun kuitenkin joutuvat kantamaan huolta vaikka käytännön vastuun kantaisi joku muu. Tämä on sitä erikoisempaa, kun virkamiehen huoli kuitenkin on pyhä asia nykymaailmassa. Ajattelumme kärsii mustavalkoisuudesta, tai enemmänkin siitä, että sävyjä ei nähdä eikä mustaa saa ajatella.
"Typerät ennakkoluulot", johan tuo näkee miten tunteella tuokin äiti ajattelee. Sitähän juuri kehitysvammaisilla on, ajatellaan asioita lapsenomaisen innokkaasti, tunnepohjaisesti ajattelematta omia kykyjä ja muita realiteetteja. Kun se lapsi on niin ihana, niin totta kai hänellä tulee olla oikeus lapsiin. Kuvitelkaa nyt tämänkaltainen henkilö valtion johtoon: tunteilla päätöksiä ja yhteiskunta romahtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kehitysvamma käytännössä näkyy hänen lastenhoidossaan?
Joku lievä oppimisvaikeus ja hankaluudet keskittyä eivät liity äitiyteen.
Tuskin mitenkään ja hänellähän on terve mies apuna ja tukena.
No ei kai kukaan oikeasti terve pistä ainakaan tarkoituksella kehitysvammaista paksuksi?
Mieshän on heti sika, jos niin tekisi. Suomalaiset naiset hakee kyllä Gambiasta itselleen toyboyn ja keskimääräinen äo on mantereella 65. Saako afrikkalaisia hyväksikäyttää?
Jos kerran jonna serttilätkin (nistit) saavat lisääntyä niin paljon kuin huvittaa, niin mikseivät sitten vammaiset? Lisäksi, onko eettistä lisääntyä, jos suvussa on mitä tahansa perinnöllistä sairautta (useimmilla on jotain)?
Jos yhtä ihmisryhmää aletaan rajoittamaan, niin miksi ei saman tien kaikkia? Oikeastaan itse olisin sen kaikkien rajoittamisen kannalla, mukaanlukien pakkosteriloinnit (sekä miesten, naisten, että sekopääsukupuolisten)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseisellä äidillä vaikeuksia hoitaa lastaan, vai onko kyse teidän oletuksista? Jos katson omasta matemaattisesti maailmastani, niin suurin osa ihmisistä näyttäytyy minulle heikkolahjaisina. Minun lahjat supistuu, jos niitä katsoo kirjallisella puolelta. Teillä on vahva mielipide, että "tyhmät" ei saisi lisääntyä. Eli raja määritellään varmaan siihen diagnoosiin? Meillä kaikilla on oma näkemys tyhmiin ja epäkelpoihin. Jos taas mennään ryhmän sisälle, niin siellä nähdään asiat eri tavalla. Miksi voimme määritellä minkälaisille ihmisille kuuluu mitkäkin oikeudet? Suurin osa keskivertoihmisien mielipiteistä perustuu omiin luuloihin, joilla ei ole oikea faktapohjaa.
Keillä teillä?
Te=kaikki kommentoijat. Puolesta ja vastaan.
Enemmän minua huolestuttaa ne, joilla ei ole diagnoosia, mutta silti on vaikeuksia pitää huolta itsestään ja selviytyä arjesta. Heikkolahjaisen ja normaalin rajamailla olevat ihmiset voivat olla kovia lisääntymään johtuen impulsiivisuudesta, joka selittää degeneroitumisen sukupolvelta toiselle. Olihan sen yhdenkin keva-äidin suvussa paljon heikkolahjaisuutta, ja jos joku kyseisen naisen tuntenut tai sukulainen kehtasi kyseenalaistaa hänen kykyjä äitinä kaikkien luettavissa olevalla kommentilla, niin johan ne äkkiä lakaistiin maton alle. Tosiaan siinä tapauksessa sen naisen lapsi oli huostaanotettu ja viranomaisia syytettiin siitä, että olisi äidin kehitysvamman perusteella huostaanotettu vaikka oli paljon epäilyttäviä seikkoja, jotka koskee taatusti normaaliälyisiä vanhempiakin.
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt pillastuko. Olen joskus ajatellut, kun on tullut ilmi karmeita tapauksia, joissa äiti on esim. antanut käyttää hyväksi lastaan, että onko nämä äidit ihan normiälyisiä. Vajaaälyiset ovat helpommin manipuloitavissa.
Jos viittaat siihen taannoiseen, että äiti antoi käyttää alakouluikäistä tyttöä hyväksi ja vielä videoivat muille nähtäväksi, jotain muusikkoa siinä ainakin syytettiin, niin siinä äiti oli lievästi kehitysvammainen tai heikkolahjainen. En muista enää kumpi.
Riski on ihan todellinen. Ne on muiden vietävissä. Eräs kehitysvammaisten kanssa työskentelevä sanoi, että "heidän tahto on minun taskussa". Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseisellä äidillä vaikeuksia hoitaa lastaan, vai onko kyse teidän oletuksista? Jos katson omasta matemaattisesti maailmastani, niin suurin osa ihmisistä näyttäytyy minulle heikkolahjaisina. Minun lahjat supistuu, jos niitä katsoo kirjallisella puolelta. Teillä on vahva mielipide, että "tyhmät" ei saisi lisääntyä. Eli raja määritellään varmaan siihen diagnoosiin? Meillä kaikilla on oma näkemys tyhmiin ja epäkelpoihin. Jos taas mennään ryhmän sisälle, niin siellä nähdään asiat eri tavalla. Miksi voimme määritellä minkälaisille ihmisille kuuluu mitkäkin oikeudet? Suurin osa keskivertoihmisien mielipiteistä perustuu omiin luuloihin, joilla ei ole oikea faktapohjaa.
Saa lisääntyä jos lapsensa hoitaa hyvin. Rajaa ei määritellä "tyhmyyteen", vaan se määritellään siihen, pystyykö hoitamaan vauvansa / taaperonsa / kouluikäisensä. Se voi olla todella vaikeaa, kun ei osaa hoitaa omia arjen asioita (lievä kehitysvammainen ei osaa, vaan on lain mukaan oikeutettu monenlaiseen tukeen; tuettuun asumiseen esim.)
Kehitysvamma tarkoittaa kognitiivisten taitojen puutetta, oppimisvaikeutta. Älykkyysosamäärän numero ei ole se pointti, vaan seuraamus siitä, vaikeus oppia. Ei se tarkoita vain heikkoa koulumenestystä, vaan kaikki asiat ovat vaikeita oppia. Myös vauvan hoito. Alkaen mitä vastiketta tai sosetta, missä iässä, miten paljon, mitä vaippoja, miten usein vaihdetaan, ihonhoito, hampaiden hoito, siinä on paljon muistamista ja oppimista. Vauvan valvonta, ettei pistä mitään pientä suuhunsa. Neuvola-aikojen muistaminen, vauvan pukeminen säänmukaisesti. Jos vauva itkee, mitä teet silloin? Sekin pitää opetella.
Ja että vauvaa ei saisi unohtaa, mihinkään.
Lista on ihan loputon.
Jotkut takeltevat näiden kanssa päivittäin eivätkä kertakaikkiaan opi, vaikka päivästä toiseen toistetaan. Päivästä toiseen kerrataan, mitä tarkoittaa, jos vauva itkee, mitä sinun pitäisi tehdä. Eikä tartu päähän.
Olen läheltä seurannut näitä äitejä, ja heillä voi olla kova tahto pärjätä, aina se ei silti tunnu sujuvan. Paljon tarvitaan apua, ihan konkreettista apua, päivittäin.
Noin 40% kehitysvammaisten äitien lapsista joudutaan ottamaan huostaan. Ei välttämättä vauvana, joskus vasta myöhemmin.
Äiti näkee lastaan sitten kerran, pari, viikossa ja isomman lapsen voi ottaa viikonloppuina ja lomilla käymään, esimerkiksi.
Toivottavasti Andrealla sujuu ja Haraldin isä tekee varmasti leijonanosan.
Olen heikkolahjaisen äidin lapsi. Isä oli mt-ongelmainen alkoholisti.
Lapsuuteni oli todella turvaton. Pidin huolta vanhemmistani ja itsestäni jo hyvin nuoresta asti. Minua on hyväksikäytetty seksuaalisesti, lyöty, kaltoinkohdeltu ja jätetty heitteille. Kaikki siellä kodin seinien sisällä.
Kumpikaan vanhemmistani ei kyennyt opettamaan minulle esim. tunnesäätelyä, sosiaalisia taitoja, omia rajoja. Ei heillä itselläänkään ollut noita taitoja.
Elämäni on ollut yhtä hel vettiä. Vanhempiini en ole missään yhteydessä, ja toivon, että en olisi itsekään syntynyt.
Ps. Koulussa olin kympin oppilas ällän papereilla, ja työelämässä päässyt pitkälle. Kumpikaan ei kerro ihmisen hyvinvoinnista tai vanhempien kyvyistä mitään. Minä pärjäsin koulussa vanhemmistani huolimatta, en heidän ansiostaan.
Tämä on vaikea aihe, johon ei ole yksiselitteistä vastausta. Toivoisin, että jokainen vanhemmaksi haluava miettisi ensisijaisesti sitä, pystyykö tarjoamaan lapselleen turvallisen kasvuympäristön. Ja myös juttelisi asiasta ammattilaisten kanssa ennen raskautta.
Jokaisella on oikeus lisääntyä, mutta myös lapsella on oikeus elää turvallisessa kodissa, jossa hänen tarpeistaan pystytään huolehtimaan. Lapsi ei pysty valitsemaan vanhempiaan, joten siksi minusta lapsen etu menee vanhempien lisääntymishalun edelle, jos jo etukäteen näyttää siltä, että lapsesta ei pystytä kunnolla huolehtimaan.
Sairaudet tai vammat eivät minusta yksinään määrittele kenenkään kykyä vanhemmaksi, vaan kunkin yksilöllinen tilanne, voimavarat, tukiverkostot jne.
Dokumentin äidillä kehitysvamma on kyllä todella lievä. Lähes kaikkiin lieviinkin kehitysvammoihin liittyy jonkin asteista puheentuottamisen ongelmaa. Kyseisellä äidillä ei sitä ollut. Kehitysvammadiagnoosi varmasti on, mutta uskon että mielenterveysongelmat saattavat olla perhe- elämässä suurempi haaste.