Lue keskustelun säännöt.
"Tänään tv:ssä: Andreasta tuli äiti puoliso joutuu nyt puolustelemaan: Miten hän on voinut hankkia lapsen tuollaisen kanssa"
21.05.2022 |
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/418166a2-0048-4c8c-a728-6fd6efb…
Mitä ajatuksia herättää?
Itse pidän kehitysvammaisten oikeutta vanhemmuuteen kaksipiippuisena juttuna: toisaalta jokaisella on teoriassa oikeuksia ja saa haveilla, mutta sitten taas käytäntö voi olla aivan muuta. Välillä tuntuu, että näissä vanhemmuushaaveissa vanhempien oikeudet menee lapsen oikeuksien edelle. Lasta tulisi myös ja ensisijaisesti ajatella, ja lapsella tulee olla oikeudet vastuullisiin, turvallisiin ja rakastaviin vanhempiin. Vauva voi vielä mennä, mutta mitä sitten kun lapsi kasvaa murrosikäiseksi ja teiniksi? Tokihan normaaliälyisetkin voivat olla hukassa kasvatuksen kanssa syystä tai toisesta ja nykyään onkin näitä ns. kaverivanhempia. Entä sitten tulevien isovanhempien oikeus olla tulematta isovanhemmiksi? Tämä lienee tabu, mutta on oikeasti niitäkin vanhempia, jotka eivät koskaan haluaisi kehitysvammaisen lapsensa tekevän jälkikasvua, koska se vastuu lapsenlapsesta siirtyy suurella todennäköisyydellä isovanhemmille, jotka ovat mahdollisesti jo eläkeläisiä ja näin ollen haluaisivat levätä. Äidin epilepsia tai liikuntavamma on sitten eri asia, ja näissä sitten mennään yksilö kerrallaan.
Kommentit (264)
Miten kehitysvamma käytännössä näkyy hänen lastenhoidossaan?
Joku lievä oppimisvaikeus ja hankaluudet keskittyä eivät liity äitiyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummina oleminen tai päiväkodissa työskentely voisi olla ok kehitysvammaiselle. Vanhemmuus taas aika kyseenalaista ja moni kehitysvammainen joutuu todellisuudessa vaikeuksiin lastensa kanssa. Monilla kehitysvammaisilla jo itsestään huolehtiminenkin on vaikeaa. Ei kukaan sallisi eläintä sellaisiin olosuhteisiin mutta jostain syystä lapsia pitäisi jokaisen saada.
Siittäminen ei kovin suurta älyä vaadi, mutta kasvatus taas vaatii. Ei tarvitse nerokaan olla, korkeintaan keskinkertainen. Jo evoluutiokin tarkoitti älykkyyden ääripäät niin, ettei idioottia ole luotu lisäämään ja neroa taas ei niinkään kiinnosta lisääntyä, vaan enemmänkin kehittää itseään ihmisenä luoden innovaatioita. Ihmiset ovat niin vieraantuneita luonnosta.
Lyhytkasvuiset (kaikki niistä syndroomista eivät periydy tai periytyvät vain toiselle sukupuolelle), cp-vammaiset ja epileptikot voi vielä ymmärtää vanhempina, jos resurssit vanhemmuuteen riittävät eikä vanhemmuus ole käytännössä sosiaaliohjaajan tai perhetyöntekijän harteilla. Kehitysvammaisilla on taas alentunut kognitiivinen taso, joten miten hän vanhempana pystyy tukemaan lastaan, jos lapsi olisi normaaliälyinen. Myös tunneäly on monella kehitysvammaisella heikentynyt ja he eivät voi ymmärtää esim. sitä miksi loukattu osapuoli ei pidä enää yhteyttä.
Jo evoluutiokin tarkoitti älykkyyden ääripäät niin, ettei idioottia ole luotu lisäämään ja neroa taas ei niinkään kiinnosta lisääntyä, vaan enemmänkin kehittää itseään ihmisenä luoden innovaatioita.
Lähdettä tuolle? Olet nimittäin väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Miten kehitysvamma käytännössä näkyy hänen lastenhoidossaan?
Joku lievä oppimisvaikeus ja hankaluudet keskittyä eivät liity äitiyteen.
Onhan lievä oppimisvaikeus ja vaikeus keskittyä aivan eri kuin lievä kehitysvamma. Lievänäkin kehitysvamma tuo mukanaan matalan äo:n . Saako tuotakaan enää sanoa, ettei vaan joku loukkaannu.
Vierailija kirjoitti:
Miten kehitysvamma käytännössä näkyy hänen lastenhoidossaan?
Joku lievä oppimisvaikeus ja hankaluudet keskittyä eivät liity äitiyteen.
Tuskin mitenkään ja hänellähän on terve mies apuna ja tukena.
Vierailija kirjoitti:
Miten kehitysvamma käytännössä näkyy hänen lastenhoidossaan?
Joku lievä oppimisvaikeus ja hankaluudet keskittyä eivät liity äitiyteen.
No mieti nyt abstrakteja asioita. Jos kehitysvammaisten lapsi on normaaliälyinen ja jopa vanhempiaan älykkäämpi, miten kehitysvammaiset vanhemmat tukevat häntä älyllisesti.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kehitysvamma käytännössä näkyy hänen lastenhoidossaan?
Joku lievä oppimisvaikeus ja hankaluudet keskittyä eivät liity äitiyteen.
Tuskin mitenkään ja hänellähän on terve mies apuna ja tukena.
No ei kai kukaan oikeasti terve pistä ainakaan tarkoituksella kehitysvammaista paksuksi?
Vierailija kirjoitti:
Miten kehitysvamma käytännössä näkyy hänen lastenhoidossaan?
Joku lievä oppimisvaikeus ja hankaluudet keskittyä eivät liity äitiyteen.
Kehitysvamma ei ole sama asia kuin lievä oppimisvaikeus tai hankaluus keskittyä. Kehitysvamma on laaja-alainen kehittymisen häiriö, jossa lievimmätkään tapaukset eivät saavuta aikuisen älyllistä kehitystasoa, ja yli 12-vuotiaankin älyllinen kehitystaso on oman kokemuksen mukaan melko harvinaista. Teininä lapsi olisi älykkäämpi kuin äitinsä, mitä on vanhemmuus tässä tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kehitysvamma käytännössä näkyy hänen lastenhoidossaan?
Joku lievä oppimisvaikeus ja hankaluudet keskittyä eivät liity äitiyteen.
Mietin että jos hän on työkyvyttömyyseläkkeellä koska ei ole olemassa työtä jota jaksaisi 8 tuntia päivässä, niin mites toi lapsenhoito 24/7.
Jos ei itse kykene huolehtimaan itsestään ilman valvaaa tukea, niin ei pidä lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No palstamammat pilkkaavat teinejä vanhempina ja pitäisi pakkoabortit olla laillisia mutta kehitysvammainen, joka on alle 10v tasolla onkin oikein hyvä vanhempi tuettuna. Just joo.
Eihän ne miehiinkään luota huoltajina koska lapsen kehitys häiriintyy jne. Sitten pitäisi jokaisen kehitysviiveisen saada lapsiperhe, koska tasa-arvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummina oleminen tai päiväkodissa työskentely voisi olla ok kehitysvammaiselle. Vanhemmuus taas aika kyseenalaista ja moni kehitysvammainen joutuu todellisuudessa vaikeuksiin lastensa kanssa. Monilla kehitysvammaisilla jo itsestään huolehtiminenkin on vaikeaa. Ei kukaan sallisi eläintä sellaisiin olosuhteisiin mutta jostain syystä lapsia pitäisi jokaisen saada.
Siittäminen ei kovin suurta älyä vaadi, mutta kasvatus taas vaatii. Ei tarvitse nerokaan olla, korkeintaan keskinkertainen. Jo evoluutiokin tarkoitti älykkyyden ääripäät niin, ettei idioottia ole luotu lisäämään ja neroa taas ei niinkään kiinnosta lisääntyä, vaan enemmänkin kehittää itseään ihmisenä luoden innovaatioita. Ihmiset ovat niin vieraantuneita luonnosta.
Lyhytkasvuiset (kaikki niistä syndroomista eivät periydy tai periytyvät vain toiselle sukupuolelle), cp-vammaiset ja epileptikot voi vielä ymmärtää vanhempina, jos resurssit vanhemmuuteen riittävät eikä vanhemmuus ole käytännössä sosiaaliohjaajan tai perhetyöntekijän harteilla. Kehitysvammaisilla on taas alentunut kognitiivinen taso, joten miten hän vanhempana pystyy tukemaan lastaan, jos lapsi olisi normaaliälyinen. Myös tunneäly on monella kehitysvammaisella heikentynyt ja he eivät voi ymmärtää esim. sitä miksi loukattu osapuoli ei pidä enää yhteyttä.
Jo evoluutiokin tarkoitti älykkyyden ääripäät niin, ettei idioottia ole luotu lisäämään ja neroa taas ei niinkään kiinnosta lisääntyä, vaan enemmänkin kehittää itseään ihmisenä luoden innovaatioita.
Lähdettä tuolle? Olet nimittäin väärässä.
Täällä halutaan näköjään kieltää ihmisten eroavaisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Andrealta ei sentään ole yritetty ottaa lasta huostaan, vaikka hänellä on oppimishäiriöitä. Minun on helppo asettua Andrean asemaan, koska jouduin oppimishäiriödiagnoosini vuoksi taistelemaan jo synnytysosastolla, jotta sain pitää lapseni ja palata omaan kotiin. Sosiaalityöntekijä saapui heti synnytyspäivänä huoneeseeni neuvottelemaan "puutteistani" ja ehdotti ensikotia vaihtoehdoksi sen sijaan, että olisin mennyt omaan kotiini. Ja perusteluna oli se, että en kykenisi huolehtimaan lapsestani yksin, koska en ole pystynyt olemaan työelämässä keskittymisongelmieni vuoksi. Toisin kuin Andrea olin yksinhuoltaja ja ensisynnyttäjä, mikä tietysti vielä lisäsi sosiaalityöntekijöiden epäilyjä kyvystäni hoitaa lasta. Vasta kun sairaalan sosiaalityöntekijä tapasi vanhempani, näytettiin kotiuttamiselleni vihreää valoa. Vaikka tästä nyt on jo kulunut aikaa, niin silti muistan kuin eilisen päivän miten tunsin itseäni loukatuksi. Ei oppimishäiriö tee ihmisestä (välttämättä) kykenemätöntä kaikkiin asioihin. Viime kädessä ihminen itse tuntee oman potentiaalinsa ja ainahan voi pyytää apua, jos asiat eivät lähdekään luistamaan.
Andrea Westerlund on älyllisesti kehitysvammainen. Hänen diagnoosinsa on lievä kehityshäiriö, kuten hän kertoo Livet suomenruotsalaisia tarinoita -sarjassa.
Minulla on lievä kehitysvamma ja mielenterveysongelmia. En pysty olemaan suurissa ihmisjoukoissa enkä keskittymään. Joidenkin asioiden oppiminen vie minulta enemmän aikaa, hän kuvailee Minna Almarkin ohjauksessa.
Mikä tekee hänestä huonon äidin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Andrealta ei sentään ole yritetty ottaa lasta huostaan, vaikka hänellä on oppimishäiriöitä. Minun on helppo asettua Andrean asemaan, koska jouduin oppimishäiriödiagnoosini vuoksi taistelemaan jo synnytysosastolla, jotta sain pitää lapseni ja palata omaan kotiin. Sosiaalityöntekijä saapui heti synnytyspäivänä huoneeseeni neuvottelemaan "puutteistani" ja ehdotti ensikotia vaihtoehdoksi sen sijaan, että olisin mennyt omaan kotiini. Ja perusteluna oli se, että en kykenisi huolehtimaan lapsestani yksin, koska en ole pystynyt olemaan työelämässä keskittymisongelmieni vuoksi. Toisin kuin Andrea olin yksinhuoltaja ja ensisynnyttäjä, mikä tietysti vielä lisäsi sosiaalityöntekijöiden epäilyjä kyvystäni hoitaa lasta. Vasta kun sairaalan sosiaalityöntekijä tapasi vanhempani, näytettiin kotiuttamiselleni vihreää valoa. Vaikka tästä nyt on jo kulunut aikaa, niin silti muistan kuin eilisen päivän miten tunsin itseäni loukatuksi. Ei oppimishäiriö tee ihmisestä (välttämättä) kykenemätöntä kaikkiin asioihin. Viime kädessä ihminen itse tuntee oman potentiaalinsa ja ainahan voi pyytää apua, jos asiat eivät lähdekään luistamaan.
OPPIMISHÄIRIÖITÄ on erilaisia lukihäiriöstä ja matemaattisista vaikeuksista alkaen. Ehkä vaikeutesi ovat sellaisia, ettei ne vaikuta huimasti toimintakykyysi arkisista asioista alkaen. Kehitysvammaisuus on taas laaja-alaista ja ovat raadollisesti ja rehellisesti sanottuna heikkolahjaisia tyhmempiä.
On ihmisiä, jotka eivät pysty pitämään huolta itsestään, mutta ovat silti erittäin älykkäitä. Mieleen tulee entinen naapurini, joka oli kaksinkertainen maisteri, mutta ei selviytynyt työelämässä, koska ei tullut toimeen muiden ihmisten kanssa eikä pystynyt keskittymään sosiaalisten paineiden alaisena.
Vierailija kirjoitti:
Andrealta ei sentään ole yritetty ottaa lasta huostaan, vaikka hänellä on oppimishäiriöitä. Minun on helppo asettua Andrean asemaan, koska jouduin oppimishäiriödiagnoosini vuoksi taistelemaan jo synnytysosastolla, jotta sain pitää lapseni ja palata omaan kotiin. Sosiaalityöntekijä saapui heti synnytyspäivänä huoneeseeni neuvottelemaan "puutteistani" ja ehdotti ensikotia vaihtoehdoksi sen sijaan, että olisin mennyt omaan kotiini. Ja perusteluna oli se, että en kykenisi huolehtimaan lapsestani yksin, koska en ole pystynyt olemaan työelämässä keskittymisongelmieni vuoksi. Toisin kuin Andrea olin yksinhuoltaja ja ensisynnyttäjä, mikä tietysti vielä lisäsi sosiaalityöntekijöiden epäilyjä kyvystäni hoitaa lasta. Vasta kun sairaalan sosiaalityöntekijä tapasi vanhempani, näytettiin kotiuttamiselleni vihreää valoa. Vaikka tästä nyt on jo kulunut aikaa, niin silti muistan kuin eilisen päivän miten tunsin itseäni loukatuksi. Ei oppimishäiriö tee ihmisestä (välttämättä) kykenemätöntä kaikkiin asioihin. Viime kädessä ihminen itse tuntee oman potentiaalinsa ja ainahan voi pyytää apua, jos asiat eivät lähdekään luistamaan.
Ottamatta kantaa mihinkään yksittäiseen tilanteeseen (edes lievästi) kehitysvammainen ei kyllä välttämättä ole itse paras arvioimaan omaa potentiaaliaan. Lapsenomainen innostus voi ohittaa harkintakyvyn eikä ymmärrys riitä hahmottamaan tilanteeseen liittyviä odotuksia ja vaatimuksia.
vanhemmuus ei vaadi suurta älykkyysosamäärää, joten siinä mielessä: miksipä ei voisi älyllisestikin kehitysvammainen ryhtyä vanhemmaksi. Nämä ovat kuitenkin tilanteita, jotka pitäisi arvioida yksilöllisesti.
Suvussani on älyllisesti kehitysvammainen, joka muutettiin pois kotoaan heti 18-vuotiaana palvelutalon kaltaiseen hoitoyksikköön. Siellä hän tapasi henkilön, jonka kanssa alkoi seurustelemaan ja seksikin tuli mukaan kuvioihin, jonka jälkeen sitten puheet siitä, että alkavat tehdä lasta. Tämä kyseinen pari kykenee selviytymään juuri ja juuri roskien viemisestä ulos ja kaupassa käynnistä. Eivät osaa nähdä toisen tarpeita helposti, tuntuu hurjalta ajatella, että miten lapsen kanssa kävisi. Älyllisesti kehitysvammaisilla usein on hirveä hinku saada se oma lapsi ja päästä hoivaamaan, mutta ongelma on siinä ettei heillä monestikaan ole kykyä nähdä tilanteita, joissa pitää pyytää apua. Hyvä puoli heidän suhteessaan on se, että ovat samalla tasolla älyllisesti, joten ei tarvitse epäillä, että toinen käyttää toista tietoisesti hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Andrealta ei sentään ole yritetty ottaa lasta huostaan, vaikka hänellä on oppimishäiriöitä. Minun on helppo asettua Andrean asemaan, koska jouduin oppimishäiriödiagnoosini vuoksi taistelemaan jo synnytysosastolla, jotta sain pitää lapseni ja palata omaan kotiin. Sosiaalityöntekijä saapui heti synnytyspäivänä huoneeseeni neuvottelemaan "puutteistani" ja ehdotti ensikotia vaihtoehdoksi sen sijaan, että olisin mennyt omaan kotiini. Ja perusteluna oli se, että en kykenisi huolehtimaan lapsestani yksin, koska en ole pystynyt olemaan työelämässä keskittymisongelmieni vuoksi. Toisin kuin Andrea olin yksinhuoltaja ja ensisynnyttäjä, mikä tietysti vielä lisäsi sosiaalityöntekijöiden epäilyjä kyvystäni hoitaa lasta. Vasta kun sairaalan sosiaalityöntekijä tapasi vanhempani, näytettiin kotiuttamiselleni vihreää valoa. Vaikka tästä nyt on jo kulunut aikaa, niin silti muistan kuin eilisen päivän miten tunsin itseäni loukatuksi. Ei oppimishäiriö tee ihmisestä (välttämättä) kykenemätöntä kaikkiin asioihin. Viime kädessä ihminen itse tuntee oman potentiaalinsa ja ainahan voi pyytää apua, jos asiat eivät lähdekään luistamaan.
OPPIMISHÄIRIÖITÄ on erilaisia lukihäiriöstä ja matemaattisista vaikeuksista alkaen. Ehkä vaikeutesi ovat sellaisia, ettei ne vaikuta huimasti toimintakykyysi arkisista asioista alkaen. Kehitysvammaisuus on taas laaja-alaista ja ovat raadollisesti ja rehellisesti sanottuna heikkolahjaisia tyhmempiä.
Nimenomaan sosiaalityöntekijät ja neuvolatäti epäilivät, etten selviydy perusarjen asioista, ja sen vuoksi en olisi sopiva henkilö huolehtimaan lapsestani. Osittain tietysti olivat oikeassa, olin pitkäaikaistyötön ja kykenemätön elättämään itseäni millään työllä. Mutta tavallisen arjen pyörittäminen minulta kyllä sujui kohtuullisesti, vaikka monissa asioissa tarvitsinkin apua, ja sitä sain omilta vanhemmiltani.
Vierailija kirjoitti:
Andrea Westerlund on älyllisesti kehitysvammainen. Hänen diagnoosinsa on lievä kehityshäiriö, kuten hän kertoo Livet suomenruotsalaisia tarinoita -sarjassa.
Minulla on lievä kehitysvamma ja mielenterveysongelmia. En pysty olemaan suurissa ihmisjoukoissa enkä keskittymään. Joidenkin asioiden oppiminen vie minulta enemmän aikaa, hän kuvailee Minna Almarkin ohjauksessa.
Mikä tekee hänestä huonon äidin?
Ei välttämättä mikään, ja aika paljon jättää avoimeksi tuo "kehitysvamma ja mielenterveysongelmia", mutta kyllähän tuossa aika isoja riskejä on. Riittääkö keskittyminen pienen lapsen turvallisuudesta huolehtimiseen? Voiko osallistua sosiaalisiin tilanteisiin niin että pystyy tarjoamaan lapselle tavallista hyvää elämää? Miten on tunne-elämän vakauden ja ongelmanratkaisutaitojen laita?
Kummina oleminen tai päiväkodissa työskentely voisi olla ok kehitysvammaiselle. Vanhemmuus taas aika kyseenalaista ja moni kehitysvammainen joutuu todellisuudessa vaikeuksiin lastensa kanssa. Monilla kehitysvammaisilla jo itsestään huolehtiminenkin on vaikeaa. Ei kukaan sallisi eläintä sellaisiin olosuhteisiin mutta jostain syystä lapsia pitäisi jokaisen saada.
Siittäminen ei kovin suurta älyä vaadi, mutta kasvatus taas vaatii. Ei tarvitse nerokaan olla, korkeintaan keskinkertainen. Jo evoluutiokin tarkoitti älykkyyden ääripäät niin, ettei idioottia ole luotu lisäämään ja neroa taas ei niinkään kiinnosta lisääntyä, vaan enemmänkin kehittää itseään ihmisenä luoden innovaatioita. Ihmiset ovat niin vieraantuneita luonnosta.
Lyhytkasvuiset (kaikki niistä syndroomista eivät periydy tai periytyvät vain toiselle sukupuolelle), cp-vammaiset ja epileptikot voi vielä ymmärtää vanhempina, jos resurssit vanhemmuuteen riittävät eikä vanhemmuus ole käytännössä sosiaaliohjaajan tai perhetyöntekijän harteilla. Kehitysvammaisilla on taas alentunut kognitiivinen taso, joten miten hän vanhempana pystyy tukemaan lastaan, jos lapsi olisi normaaliälyinen. Myös tunneäly on monella kehitysvammaisella heikentynyt ja he eivät voi ymmärtää esim. sitä miksi loukattu osapuoli ei pidä enää yhteyttä.