Lue keskustelun säännöt.
"Tänään tv:ssä: Andreasta tuli äiti puoliso joutuu nyt puolustelemaan: Miten hän on voinut hankkia lapsen tuollaisen kanssa"
21.05.2022 |
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/418166a2-0048-4c8c-a728-6fd6efb…
Mitä ajatuksia herättää?
Itse pidän kehitysvammaisten oikeutta vanhemmuuteen kaksipiippuisena juttuna: toisaalta jokaisella on teoriassa oikeuksia ja saa haveilla, mutta sitten taas käytäntö voi olla aivan muuta. Välillä tuntuu, että näissä vanhemmuushaaveissa vanhempien oikeudet menee lapsen oikeuksien edelle. Lasta tulisi myös ja ensisijaisesti ajatella, ja lapsella tulee olla oikeudet vastuullisiin, turvallisiin ja rakastaviin vanhempiin. Vauva voi vielä mennä, mutta mitä sitten kun lapsi kasvaa murrosikäiseksi ja teiniksi? Tokihan normaaliälyisetkin voivat olla hukassa kasvatuksen kanssa syystä tai toisesta ja nykyään onkin näitä ns. kaverivanhempia. Entä sitten tulevien isovanhempien oikeus olla tulematta isovanhemmiksi? Tämä lienee tabu, mutta on oikeasti niitäkin vanhempia, jotka eivät koskaan haluaisi kehitysvammaisen lapsensa tekevän jälkikasvua, koska se vastuu lapsenlapsesta siirtyy suurella todennäköisyydellä isovanhemmille, jotka ovat mahdollisesti jo eläkeläisiä ja näin ollen haluaisivat levätä. Äidin epilepsia tai liikuntavamma on sitten eri asia, ja näissä sitten mennään yksilö kerrallaan.
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pienen normilapsen hoitaminen varmaan sujuu vähemmälläkin älyllä, kunnes lapsi kasvaa. Itseäni ainakin olisi ärsyttänyt teininä, jos äiti ei ymmärtäisi mistään mitään. En olisi jaksanut arvostaa äitiä, jolle joutuu selittämään kaikki tietokoneen käytöt, wilmat yms. ja joka oppii kaiken hitaammin. Jos vanhempi ei osaa vastata mihinkään lapsen kysymykseen liittyipä se sitten Ukrainan sotaan tai mitä joutuu kuvailemaan ja selittämään, pitääkö lapsi vanhempaa edes aikuisena?
Olisiko teini vastuussa kaikesta kotona? Kuormittaako arjen pyörittäminen raha-asioineen ja aikatauluineen kevan äärirajoille ja kotona on jatkuva kaaos ja stressi? Entä sitten, kun teini hoksaa, että kaverin vanhemmat oikeasti tajuaa asioita? Tulisi varmasti kauhea murrosikä.
Entä osaako keva -vanhempi hakea apua esim omaan väsymykseensä, osaako reflektoida omia käyttäytymismallejaan? Vanhemmuudessa tarvitaan aikuismaista käytöstä, ei pelkästään rakkautta ja herttaisuutta.
Ja kun katsoo nykyvanhempia ilman kehitysvammoja, niin ovat ihan hukassa kasvatuksen kanssa. Ollaan tyyliin kavereita lapsille vastuullisen vanhemman sijaan, eikä kestetä jos lapsi kiukuttelee ja jankuttaa kuinka "kaveritkin saa pelata GTA:ta tai selata puhelinta/tablettia ruokapöydässä". Ihan on tälläkin palstalla tullut esiin keskusteluja noin avuttomista vanhemmista, joista miettii että miten selviytyvät sitten 12 vuodesta eteenpäin. Miten älyllisesti vajaavainen selviytyy tuosta, kun se on monille muillekin mahdoton tehtävä mukavuussyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma että koiranostaja-ehdokkaatkin seulotaan tarkemmin kuin biologinen vanhemmuus.
Ja jos rehellisiä ollaan niin kehitysvamma-termin kaunistelu ei auta ketään pitkän päälle.
Ennenhän oli imbessillejä, debiilejä ja tylsämielisiä, nyt on kehitysvammaisia. Kukaan ei kuitenkaan ole tyytyväinen kehitysvamma-sanaan, vaan pitäisi puhua erityisestä tai oppimisvaikeudesta (joka on oikeasti aika sekalainen käsite pitäen sisällään kielellisen kehityshäiriön, lukivaikeuden, hahmotushäiriön jne.). Heikkolahjaisillakin on nykyään laaja-alaisisia oppimisvaikeuksia ja tuntuu, että termit menevät sekaisin, kun ristiriitaisesti puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista normaaliälyisyytenä ja mitään heikkolahjaisia ei olekaan, ei voi paljastaa että se on yhtä kuin matala älykkyys. Ihan kuin annettaisiin sellainen kuva, että laaja-alaiset oppimisvaikeudet voivat olla hahmotushäiriön, adhd:n ja lukihäiriön kombo ja sen takia sitten lätkäistään tuo diagnoosi. Liikuntavammaiset saavat edelleen olla liikuntavammaisia tai kuurot kuuroja.
Mikä nykyihmisiä vaivaa, kun kieltävät sellaisen tosiasian että ihmisen äo:lla on oikeasti väliä, mitä tulee lapsen kasvatukseen, elämässä pärjäämiseen jne. Tuntuu unohtuvan monelta korkeasti koulutetultakin nämä faktat. Siis maassa, jossa korkeasti koulutettujen määrä on kasvanut, eletään jossain pilvilinnoissa ja pidetään kaikkia "tasa-arvoisina" (siis samanlaisina).
Yhteisön etu on tärkeintä, halusi sitten ei-kehitysvammainen häiriintynyt ihminen tai kehitysvammainen lapsen. Se tuntuu nykyaikana unohtuvan korostettujen yksilön oikeuksien sijaan. Hitto kun kaikenlaisen yhteiskunnan pohjasakan pitää päästä lisääntymään ja joku normaaliälyinen nainen jättää lisääntymättä joidenkin lievien mt-ongelmien takia tai juurikin uran takia.
Videon perusteella Andrea on hyvä äiti. Puhui normaalisti ja ymmärsi tilanteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä nykyihmisiä vaivaa, kun kieltävät sellaisen tosiasian että ihmisen äo:lla on oikeasti väliä, mitä tulee lapsen kasvatukseen, elämässä pärjäämiseen jne. Tuntuu unohtuvan monelta korkeasti koulutetultakin nämä faktat. Siis maassa, jossa korkeasti koulutettujen määrä on kasvanut, eletään jossain pilvilinnoissa ja pidetään kaikkia "tasa-arvoisina" (siis samanlaisina).
Eivät kaikki voi olla korkeakoulutettuja. Yhteiskunta tarvitsee ihmisiä laajalla skaalalla. Esimerkiksi oppimisvaikeuksista kärsivä voi olla todella hyvä putkimies, joka oppii käsillä tekemisen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nykyihmisiä vaivaa, kun kieltävät sellaisen tosiasian että ihmisen äo:lla on oikeasti väliä, mitä tulee lapsen kasvatukseen, elämässä pärjäämiseen jne. Tuntuu unohtuvan monelta korkeasti koulutetultakin nämä faktat. Siis maassa, jossa korkeasti koulutettujen määrä on kasvanut, eletään jossain pilvilinnoissa ja pidetään kaikkia "tasa-arvoisina" (siis samanlaisina).
Eivät kaikki voi olla korkeakoulutettuja. Yhteiskunta tarvitsee ihmisiä laajalla skaalalla. Esimerkiksi oppimisvaikeuksista kärsivä voi olla todella hyvä putkimies, joka oppii käsillä tekemisen kautta.
Oppimisvaikeuksia potevia ihmisiä on myös korkeakouluissakin. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet, joka tarkoittaa heikkolahjaisuutta, on aivan eri asia eikä heikkolahjaiset pärjää edes putkimiehinäkään. Kyseessä kuitenkin ala, joka vaatii korkeat keskiarvorajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapariskunta, jolla on vähän mun, sun meidän lapsia lähemmäs kymmenen. Vanhemmat vähälahjaisia. Eläkkeellä eivät ole. Mies välillä jossain työkokeilussa, mutta harvoin on kahta viikkoa kauempaa.
Kaikki lapset ovat enemmän tai vähemmän erityisiä. Parin vanhin yhteinen on toisella kymmenellä. Painaa raukka ainakin 100 kg ja kulkee vaipoissa. Isä ei näe ongelmaa. Kaikki ovat hyviä niin kuten Jumala heidät loi.
Miehellä on joku pakkomielle lapsiin. Hän on minullekin tarjoutunut lahjoittamaan lapsen, tai niin monta kuin haluan, ollessani sinkku. Vaimolta salaa, tietysti. Samaa on kuulemma tarjonnut muillekin sinkkunaisille, mutta ei naispareille. Ehkäisy on synti, mutta lasten siittäminen puolitutuille on ok? Kuulemma kukaan ei ole tähän tarjoukseen tarttunut.
Mut joo. Eivät oikein selviä keskenään. Sähköt katkaistiin, niin rappukäytävään jatkoroikka. Julkisesti lehdessä kertoivat, kuinka jonkun pitäisi tulla kotiin kertomaan, mitä kaikkia tukia voi saada, kun tukiviidakko on niin vaikea. Mitään ei viitsitä tehdä itse, ihan kaikki pitäisi tuoda eteen tarjottimella.
En tiedä onko heillä edunvalvojaa. Ainakaan tuolla miehellä ei ole mitään käsitystä rahan arvosta. Terveellinen ruokavalio on heillä vitsi, jengi vetää jotain paulavanukkaita.
En käsitä, miten tuo pariskunta saa pitää lapsensa. Eivät sitoudu yhtään esim fysioterapiasta saatujen ohjeiden noudattamiseen, vaikka lapsi niistä harjoitteista hyötyisi. Joka päivä käy joku kotona pitämässä kämpän ihmismäisessä kunnossa. Useammalla lapsella koulussa henk koht avustaja.. oikeuksia tällä perheellä on, velvollisuuksia ei. Kallis perhe yhteiskunnalle.
Mietin samaa, että miten jotkut älyllisesti vajaavaiset tai täysin häiriintyneet normaaliälyiset vanhemmat voivat pitää rauhassa lapsensa, mutta sitten huostaanotetaan pienemmistä syistä (kuten oli joskus hirveä kohu nuoren hamppukuvioisista vaatteista) tai joltain pariskunnalta huostaanotettiin tytär, kun eivät suostuneet viemään vielä alaikäistä transhoitoihin.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma että koiranostaja-ehdokkaatkin seulotaan tarkemmin kuin biologinen vanhemmuus.
Ja jos rehellisiä ollaan niin kehitysvamma-termin kaunistelu ei auta ketään pitkän päälle.
Eihän nykyään saa puhua ikätasoistakaan. Aiemminhan lääketieteellisestikin määriteltiin, kehitysvammainen ylettyy korkeimmillaan 10-12-vuotiaan tasolle älyllisesti. Jos kuitenkin mietitään, niin antaisitko oman 10-12-vuotiaan hoitaa täysin yksin lasta. Johan tälläkin palstalla mammat paheksuvat teiniäitejä, mutta pysyvästi älyllisesti lapsen tasolla on sopiva hoitamaan lasta täysipäiväisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pienen normilapsen hoitaminen varmaan sujuu vähemmälläkin älyllä, kunnes lapsi kasvaa. Itseäni ainakin olisi ärsyttänyt teininä, jos äiti ei ymmärtäisi mistään mitään. En olisi jaksanut arvostaa äitiä, jolle joutuu selittämään kaikki tietokoneen käytöt, wilmat yms. ja joka oppii kaiken hitaammin. Jos vanhempi ei osaa vastata mihinkään lapsen kysymykseen liittyipä se sitten Ukrainan sotaan tai mitä joutuu kuvailemaan ja selittämään, pitääkö lapsi vanhempaa edes aikuisena?
Olisiko teini vastuussa kaikesta kotona? Kuormittaako arjen pyörittäminen raha-asioineen ja aikatauluineen kevan äärirajoille ja kotona on jatkuva kaaos ja stressi? Entä sitten, kun teini hoksaa, että kaverin vanhemmat oikeasti tajuaa asioita? Tulisi varmasti kauhea murrosikä.
Entä osaako keva -vanhempi hakea apua esim omaan väsymykseensä, osaako reflektoida omia käyttäytymismallejaan? Vanhemmuudessa tarvitaan aikuismaista käytöstä, ei pelkästään rakkautta ja herttaisuutta.
Ja kun katsoo nykyvanhempia ilman kehitysvammoja, niin ovat ihan hukassa kasvatuksen kanssa. Ollaan tyyliin kavereita lapsille vastuullisen vanhemman sijaan, eikä kestetä jos lapsi kiukuttelee ja jankuttaa kuinka "kaveritkin saa pelata GTA:ta tai selata puhelinta/tablettia ruokapöydässä". Ihan on tälläkin palstalla tullut esiin keskusteluja noin avuttomista vanhemmista, joista miettii että miten selviytyvät sitten 12 vuodesta eteenpäin. Miten älyllisesti vajaavainen selviytyy tuosta, kun se on monille muillekin mahdoton tehtävä mukavuussyistä.
No juurikin tuossa tuttavaperheessä taivutaan lapsen tahtoon, vaikka kuinka peli sisältäisi seksiä ja väkivaltaa. Ihan riippuvainen pelaamisesta ja on käytöshäiriöitä. Nepsy ja jopa kehitysvamma tutkittu, mutta ovat poissuljettuja. Havaittu ihan teräväksi lapseksi ja erityisesti hyvä avaruudellista hahmottamista vaativissa asioissa, mutta pelaaminen vie voiton ja saa pelata vaikka yölläkin konsoleilla. Vanhemmilla ei ole hajua, millaisia pelejä 10-vuotias pelaa tai minkälaiset ovat sopivia sen ikäisille. Älypuhelimet on kaikilla sisaruksilla, jotta eivät häiritsisi vanhempia, joiden pitää päästä myös somettamaan ja toisen pitää päästä röökitauolle päästämään höyryjä.
Andrea ei vaikuta lainkaan " kehitysvammaiselta" puhetyylinsä eikä myöskään ulkonäkönsä puolesta. Lapsi on iloisen ja hyvinvoivan näköinen. Nykyään näitä " diagnooseja" on turhan paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteisön etu on tärkeintä, halusi sitten ei-kehitysvammainen häiriintynyt ihminen tai kehitysvammainen lapsen. Se tuntuu nykyaikana unohtuvan korostettujen yksilön oikeuksien sijaan. Hitto kun kaikenlaisen yhteiskunnan pohjasakan pitää päästä lisääntymään ja joku normaaliälyinen nainen jättää lisääntymättä joidenkin lievien mt-ongelmien takia tai juurikin uran takia.
Yhteisöllekkö annetaan päätösvalta kuka on " häiriintynyt" ja kuka ei. Ihmisillä on monenlaisia motiiveja leimata kuka tahansa. Kirjoittaja ei ilmeisesti itse kuulu tähän " pohjasakkaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisön etu on tärkeintä, halusi sitten ei-kehitysvammainen häiriintynyt ihminen tai kehitysvammainen lapsen. Se tuntuu nykyaikana unohtuvan korostettujen yksilön oikeuksien sijaan. Hitto kun kaikenlaisen yhteiskunnan pohjasakan pitää päästä lisääntymään ja joku normaaliälyinen nainen jättää lisääntymättä joidenkin lievien mt-ongelmien takia tai juurikin uran takia.
Yhteisöllekkö annetaan päätösvalta kuka on " häiriintynyt" ja kuka ei. Ihmisillä on monenlaisia motiiveja leimata kuka tahansa. Kirjoittaja ei ilmeisesti itse kuulu tähän " pohjasakkaan".
Nykyaikana tuntuu se järjen käyttö unohtuvan. Kaikkia ei ole tarkoitettu vanhemmiksi. Miksi on vaikeaa myöntää sitä faktaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt oivalsin, miksi vihervasemmistolaisuus leviää kulovalkean tavoin.
Tätä se serkkujen ja sisarusten naiminen teettää. Hyi...
Mun kotikylällä oli ilmeisesti tällainen "erityisperhe", lapsia oli useampi ja viimeiset syntyi -80-luvulla. Itse olin lapsi tuolloin ja panin merkille vain perheen pojan likaiset vaatteet, siis näkyvästi likaiset. Siitä perheestä puhuttiin kylällä, että he eivät osaa hoitaa talouttaan, kuten aikuisten kuuluisi. Eli esim. vaipat loppuvat, koska ei osattu arvioida, kuinka paljon niitä menee ja lapsi oli ollut käärittynä johonkin hamemaiseen viritykseen, joku naapuri oli nähnyt. Puhuttiin, ettei perheen isä ole mitenkään fiksu, ei osaa käyttää ehkäisyä ja äiti ei ymmärrä vaatia. No, ei niitä lapsia nyt ihan kymmentä ollut, että kai siellä jokin ratkaisu tehtiin ehkäisyn suhteen. Kuulin myös, että yksi lapsista asuu vammaisten asuntolassa nykyisin.
Toivon, että perhe sai apua ja tukea, mutta ei olisi kiva olla koko kylän silmätikku, osa naapureista oli varmasti huolestuneita, eivät pelkästään juoruilleet huvikseen.
On minuakin luultu joskus kehitysvammaiseksi, enkä edes ihmettele sitä. (Luulin kerran itsekin yhtä työkaveria, mutta se olikin vain laiska.) Minä olen kumminkin kirjoittanut ylioppilaaksi, joten on mustaa valkoisella, että olen normaaliälyinen. Sitä eroa on vaikea huomata, koska normaaliälyisetkin ovat ajoittain aika tyhmiä, ja koska ihmisillä on usein epätasainen lahjakkuusprofiili.
Sanon vain, että tuo filmin nainen ei ole älyllisesti kehitysvammainen. Ei edes lievästi. Pikemminkin hän on keskivertoa älykkäämpi. Eikä ole mitään pahaa olla kehitysvammainen, mutta tuolla naisella kyllä näyttäisi olevan väärä diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
On minuak
in luultu joskus kehitysvammaiseksi, enkä edes ihmettele sitä. (Luulin kerran itsekin yhtä työkaveria, mutta se olikin vain laiska.) Minä olen kumminkin kirjoittanut ylioppilaaksi, joten on mustaa valkoisella, että olen normaaliälyinen. Sitä eroa on vaikea huomata, koska normaaliälyisetkin ovat ajoittain aika tyhmiä, ja koska ihmisillä on usein epätasainen lahjakkuusprofiili.Sanon vain, että tuo filmin nainen ei ole älyllisesti kehitysvammainen. Ei edes lievästi. Pikemminkin hän on keskivertoa älykkäämpi. Eikä ole mitään pahaa olla kehitysvammainen, mutta tuolla naisella kyllä näyttäisi olevan väärä diagnoosi.
Eihän kehitysvammaisuus aina näy. Riittää, kun nk. normaalin näköinen käyttäytyy hassusti, niin sitä ihmetellään. Jos olisi esim. Downin syndroomaan liittyvät piirteet, niin ihmiset kykenisivät edes vähän ymmärtämään, miksi toinen käyttäytyy eri lailla.
En minäkään täytä ulkoisesti stereotyyppisen kehitysvammaisen merkkejä, vaikka minulla on diagnoosi laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, jotka löytämieni tietojen mukaan lähenee kehitysvammaisuutta, mutta ei ole kuitenkaan niin merkittävästä asiasta kyse kehitysvammaisuuden tapaan. Itse olen siro, vaaleahko, nuorekas ja pitkähiuksinen nainen.
Jotkut jopa luulleet minua lukion käyneeksi ja kysytty että olenko kenties amk:n aloittanut, vaikka olen vain ammattikoulun käynyt ja etsimässä uutta ammattia. No, miksi-alkaviin kysymyksiin voin vain vastata, etten koe kaipaavani korkeampaa titteli.
En voi itse tajuta, miten ulkopuoliset voivat minua fiksuksi luonnehtia, kun kouluhistoria, tutkimukset ja ammattilaisten dokumentit sanovat ihan muuta.
Siitä ei ole mitään pelkoa, että lisääntyisin, koska ajattelen lasten parasta. Nykyihmiset ovat niin itsekkäitä olentoja maan päällä. Ruvetaan sikiämään, vaikka edellisillä lapsilla olisi vaikka mitä erityisyyksiä. Itse taas ajattelen asioita lapsen näkökulmasta, joka on ihan järkeen perustuvaa. Haluaisinko olla niin itsekäs antamalla lapselle samaa pas kaa kuin minullakin on ollut? Enkä koe hoivaviettiä, ainoastaan osaisin vain kritisoida nykyisten aikuisten kaverimaista käytöstä lapsia kohtaan jne. ja todeta, kuinka lapset nykyään jyräävät vanhempansa perheessä.
Vierailija kirjoitti:
On minuakin luultu joskus kehitysvammaiseksi, enkä edes ihmettele sitä. (Luulin kerran itsekin yhtä työkaveria, mutta se olikin vain laiska.) Minä olen kumminkin kirjoittanut ylioppilaaksi, joten on mustaa valkoisella, että olen normaaliälyinen. Sitä eroa on vaikea huomata, koska normaaliälyisetkin ovat ajoittain aika tyhmiä, ja koska ihmisillä on usein epätasainen lahjakkuusprofiili.
Sanon vain, että tuo filmin nainen ei ole älyllisesti kehitysvammainen. Ei edes lievästi. Pikemminkin hän on keskivertoa älykkäämpi. Eikä ole mitään pahaa olla kehitysvammainen, mutta tuolla naisella kyllä näyttäisi olevan väärä diagnoosi.
Kehitysvammaisuus- tai heikkolahjaisuus-diagnooseja saa harva normaaliälyinen tänä päivänä, ellei sitten ole oikeasti taustalla mielenterveydellisiä juttuja, joita ei osata sitten katsoa pintaa syvemmälle. Tokihan keva-diagnoosi voidaan asettaa osin siksi, että henkilö pääsisi paremmin tukien piiriin, vaikka olisi kuinka hyvä kognitiivinen suoriutumisprofiili. Se onkin sitten toinen asia, että mitä se henkilön tuen tarve on käytännössä vaikkei muuten täytä kevan kriteerejä.
Kyllä pienen normilapsen hoitaminen varmaan sujuu vähemmälläkin älyllä, kunnes lapsi kasvaa. Itseäni ainakin olisi ärsyttänyt teininä, jos äiti ei ymmärtäisi mistään mitään. En olisi jaksanut arvostaa äitiä, jolle joutuu selittämään kaikki tietokoneen käytöt, wilmat yms. ja joka oppii kaiken hitaammin. Jos vanhempi ei osaa vastata mihinkään lapsen kysymykseen liittyipä se sitten Ukrainan sotaan tai mitä joutuu kuvailemaan ja selittämään, pitääkö lapsi vanhempaa edes aikuisena?
Olisiko teini vastuussa kaikesta kotona? Kuormittaako arjen pyörittäminen raha-asioineen ja aikatauluineen kevan äärirajoille ja kotona on jatkuva kaaos ja stressi? Entä sitten, kun teini hoksaa, että kaverin vanhemmat oikeasti tajuaa asioita? Tulisi varmasti kauhea murrosikä.
Entä osaako keva -vanhempi hakea apua esim omaan väsymykseensä, osaako reflektoida omia käyttäytymismallejaan? Vanhemmuudessa tarvitaan aikuismaista käytöstä, ei pelkästään rakkautta ja herttaisuutta.