Lue keskustelun säännöt.
"Tänään tv:ssä: Andreasta tuli äiti puoliso joutuu nyt puolustelemaan: Miten hän on voinut hankkia lapsen tuollaisen kanssa"
21.05.2022 |
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/418166a2-0048-4c8c-a728-6fd6efb…
Mitä ajatuksia herättää?
Itse pidän kehitysvammaisten oikeutta vanhemmuuteen kaksipiippuisena juttuna: toisaalta jokaisella on teoriassa oikeuksia ja saa haveilla, mutta sitten taas käytäntö voi olla aivan muuta. Välillä tuntuu, että näissä vanhemmuushaaveissa vanhempien oikeudet menee lapsen oikeuksien edelle. Lasta tulisi myös ja ensisijaisesti ajatella, ja lapsella tulee olla oikeudet vastuullisiin, turvallisiin ja rakastaviin vanhempiin. Vauva voi vielä mennä, mutta mitä sitten kun lapsi kasvaa murrosikäiseksi ja teiniksi? Tokihan normaaliälyisetkin voivat olla hukassa kasvatuksen kanssa syystä tai toisesta ja nykyään onkin näitä ns. kaverivanhempia. Entä sitten tulevien isovanhempien oikeus olla tulematta isovanhemmiksi? Tämä lienee tabu, mutta on oikeasti niitäkin vanhempia, jotka eivät koskaan haluaisi kehitysvammaisen lapsensa tekevän jälkikasvua, koska se vastuu lapsenlapsesta siirtyy suurella todennäköisyydellä isovanhemmille, jotka ovat mahdollisesti jo eläkeläisiä ja näin ollen haluaisivat levätä. Äidin epilepsia tai liikuntavamma on sitten eri asia, ja näissä sitten mennään yksilö kerrallaan.
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa häiritsevintä on se, että jotenkin se suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus on ujutettu mukaan. Vastuu lapsesta ja lapsen tarve hoivaan, huolenpitoon, kehityksen tukeminen, rajat jne eivät ole mielipideasioita.
Jos ihmisellä on tukenaan puoliso, lapsen isovanhemmat tai muu läheinen. Joka huolehtii tarpeista, jota vanhempi/vanhemmat eivät pysty täyttämään. Asia on ehkä enemmän yksilön päätettävissä ja käsissä. Mutta jos vanhemmuus vaatii yhteiskunnalta jatkuvia resursseja, että jo arjen asiat sujuvat Silloin se ei enää ole mielestäni pelkästään yksilön asia.
Puhutaan paljon aikuisten oikeudesta saada lapsi. Missä on sen lapsen oikeus syntyä perheeseen, jossa vanhemmilla on edes lähtökohtaisesti mahdollisuus huolehtia lapsistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä perheitä joissa on heikkolahjaiset vanhemmat on valitettavasti paljon. Meidän veronmaksajien elätettävinä, osa ei kykene hankkimaan elantoaan koskaan. Heikkolahjaisuus periytyy, osa syynä on toki ympäristövaikutukset perimän lisäksi. Lapset ovat tavallaan heitteillä, normaalia vuorovaikutussuhdetta ei välttämättä kehity, lapset joutuu selviämään omin avuin.
Perimä on harvoin syynä.
Suomalaiset ovat liian sisäsiittoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun mukaan hänellä on lievä kehitysvamma. Lievä kehitysvamma on veteen piirretty viiva, jonka lapsi /nuori saattaa saada jossain päin Suomea ja toisessa kaupungissa diagnoosi saattaa olla autismi, ADD, ADHD tai muuta. Ja niillä diagnoosilla ei ole sellaista leimaa kuin lievällä kehitysvammalla.
Jutusta ei täysin käy ilmi esim. Mitä kouluja hän on käynyt. Diagnoosi itsessään rajaa koulu-ja työvaihtoehtoja pois verrattuna esim. ADD diagnoosiin.
Ja onhan hänellä puoliso ja oletettavasti läheisiä ihmisiä ympärillä.
Jutun perusteella ei voi oikeastaan muodostaa mielipidettä hänen kyvykkyydestään äitiyteen.
Lieväkin kehitysvamma tarkoittaa aina erittäin matalaa älykkyyttä. Sellainen ihminen tuskin on kovin hyvä äiti kenellekään, varsinkaan nykyaikaisessa maailmassa. Juuri opimme yhdessä ketjussa, etteivät lapset opi edes ilmansuuntia tai maanosia, elleivät vanhemmat opeta.
Kannattaa miettiä ihan sen lapsen kannalta: miltä tuntuisi, jos olisit 10-vuotiaana äitiäsi älykkäämpi? Olisiko turvallinen olo? Tuskinpa, ja luultavasti tuntisit myös suurta häpeää.
Isäkään tässä tapauksessa tuskin on penaalin terävin kynä, koska sellainen ottaisi tietysti normaaliälyisen ja henkisesti terveen naisen, kun niitäkin kerran on. Joten lapsiparalla on käynyt varsinainen tuuri geenilotossa, riippuen tietysti hiukan siitä mistä äidin kehitysvamma johtuu.
On tosi outoa, miten nykyään yritetään niin hirveästi häivyttää sitä tosiasiaa, että yleisälykkyydellä (ja terveellä järjellä) on aivan suunnaton merkitys siinä, miten elämässä pärjää ja millaiset olot voi tarjota lapsilleen.
"Viisaus on eri asia kuin älykkyys ja sydämen sivistys on kaikkein tärkeintä, ja olet paha ihminen" -kommentteja odotellessa.
Kommentoin tätä keskustelua pelkästään linkatun jutun perusteella yleisellä tasolla. Kuten koulussa arvosanat, niin myöskään diagnoosit eivät ole vertailukelpoisia. Diagnoosi Utsjoella voidaan tehdä eri näkökulmasta kuin diagnoosi Espoossa. Eli mielestäni ei pitäisi liikaa tuijottaa diagnoosiin vaan ihmiseen sen takana.
Sisäsiittoisuus ainakin aiheuttaa heikkolahjaisuutta monessa sukupolvessa.
Vierailija kirjoitti:
Sisäsiittoisuus ainakin aiheuttaa heikkolahjaisuutta monessa sukupolvessa.
Heimopukukansa ja lestadiolaiset esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun mukaan hänellä on lievä kehitysvamma. Lievä kehitysvamma on veteen piirretty viiva, jonka lapsi /nuori saattaa saada jossain päin Suomea ja toisessa kaupungissa diagnoosi saattaa olla autismi, ADD, ADHD tai muuta. Ja niillä diagnoosilla ei ole sellaista leimaa kuin lievällä kehitysvammalla.
Jutusta ei täysin käy ilmi esim. Mitä kouluja hän on käynyt. Diagnoosi itsessään rajaa koulu-ja työvaihtoehtoja pois verrattuna esim. ADD diagnoosiin.
Ja onhan hänellä puoliso ja oletettavasti läheisiä ihmisiä ympärillä.
Jutun perusteella ei voi oikeastaan muodostaa mielipidettä hänen kyvykkyydestään äitiyteen.
Lieväkin kehitysvamma tarkoittaa aina erittäin matalaa älykkyyttä. Sellainen ihminen tuskin on kovin hyvä äiti kenellekään, varsinkaan nykyaikaisessa maailmassa. Juuri opimme yhdessä ketjussa, etteivät lapset opi edes ilmansuuntia tai maanosia, elleivät vanhemmat opeta.
Kannattaa miettiä ihan sen lapsen kannalta: miltä tuntuisi, jos olisit 10-vuotiaana äitiäsi älykkäämpi? Olisiko turvallinen olo? Tuskinpa, ja luultavasti tuntisit myös suurta häpeää.
Isäkään tässä tapauksessa tuskin on penaalin terävin kynä, koska sellainen ottaisi tietysti normaaliälyisen ja henkisesti terveen naisen, kun niitäkin kerran on. Joten lapsiparalla on käynyt varsinainen tuuri geenilotossa, riippuen tietysti hiukan siitä mistä äidin kehitysvamma johtuu.
On tosi outoa, miten nykyään yritetään niin hirveästi häivyttää sitä tosiasiaa, että yleisälykkyydellä (ja terveellä järjellä) on aivan suunnaton merkitys siinä, miten elämässä pärjää ja millaiset olot voi tarjota lapsilleen.
"Viisaus on eri asia kuin älykkyys ja sydämen sivistys on kaikkein tärkeintä, ja olet paha ihminen" -kommentteja odotellessa.
Kommentoin tätä keskustelua pelkästään linkatun jutun perusteella yleisellä tasolla. Kuten koulussa arvosanat, niin myöskään diagnoosit eivät ole vertailukelpoisia. Diagnoosi Utsjoella voidaan tehdä eri näkökulmasta kuin diagnoosi Espoossa. Eli mielestäni ei pitäisi liikaa tuijottaa diagnoosiin vaan ihmiseen sen takana.
Juu, on tämäkin toki mahdollista että diagnoosi on voitu asettaa osittain tuen tarpeen takia, vaikka äo olisi miten korkea. Pelkkiä testituloksiahan ei todellakaan tuijoteta kevaa diagnosoidessa, vaan myös toimintakykyä. On toki mahdollista, että on joitain väärin heikkolahjaisiksi diagnosoituja ihmisiä, jotka ovat sitten eri tarinansa. Tosin tänä päivänä pitäisi olla pienen prosentin luokkaa, että joku normaaliälyinen saa heikkolahjaisen polttomerkin, ellei sitten masennus, traumatisoituminen ym. alenna kogniiivisia taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisäsiittoisuus ainakin aiheuttaa heikkolahjaisuutta monessa sukupolvessa.
Heimopukukansa ja lestadiolaiset esimerkiksi.
Ehkä vielä sisäsiittoisempi on Suomeen 1990-luvulta eteenpäin muuttanut ihmisryhmä. Heillähän elämä perustuu klaaneihin ja serkusavioliittoja pidetään normaaleina. Sitten tehdään suurperheitä ja laahustellaan katse tyhjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisäsiittoisuus ainakin aiheuttaa heikkolahjaisuutta monessa sukupolvessa.
Heimopukukansa ja lestadiolaiset esimerkiksi.
Ehkä vielä sisäsiittoisempi on Suomeen 1990-luvulta eteenpäin muuttanut ihmisryhmä. Heillähän elämä perustuu klaaneihin ja serkusavioliittoja pidetään normaaleina. Sitten tehdään suurperheitä ja laahustellaan katse tyhjänä.
Joo, totta. Niiden kanssa pitäisi sitten vielä sekoittua. Paljon näkee ruskettuneita suomalaislapsia valkoisten äitiensä kanssa. Tätä myötä suomalaiset degeneroituu. Lapset tulevat kiittämään vielä äitiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä perheitä joissa on heikkolahjaiset vanhemmat on valitettavasti paljon. Meidän veronmaksajien elätettävinä, osa ei kykene hankkimaan elantoaan koskaan. Heikkolahjaisuus periytyy, osa syynä on toki ympäristövaikutukset perimän lisäksi. Lapset ovat tavallaan heitteillä, normaalia vuorovaikutussuhdetta ei välttämättä kehity, lapset joutuu selviämään omin avuin.
Perimä on harvoin syynä.
Suomalaiset ovat liian sisäsiittoisia.
Onhan Suomessa paljon periytyviä vammoja ja sairauksia. Syntyvät yllättäen terveille vanhemmille, jotka eivät tiedä kantavansa virheellistä geeniä. Niin taas hyvin harvoin on mahdollista, että itse kehitysvammaisen lapsi perii saman vamman. Jos kehitysvamma on tullut ulkoisen syyn takia, ei tietenkään voi periytyä. Sama, jos luulee jalkansa menettäneen periyttävän saman lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset näkevät painajaisia, jos heidän vanhemmat eivät ole älyllisesti normaaleja. Meillä on jo tarpeeksi psyykkisesti sairaita ja stressaantuneita lapsia ihan normaaliälyisten kasvattamina, kun muodissa on rajaton kasvatus, kaverivanhemmuus ja kasvatus on suurimmalta osin nykyään päiväkodin tai koulun tehtävä. Kotiäitiyttä (tai miksei -isyyttäkin) arvosteta. Miksiköhän tämän päivän nuoret voivat pahoin?
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapariskunta, jolla on vähän mun, sun meidän lapsia lähemmäs kymmenen. Vanhemmat vähälahjaisia. Eläkkeellä eivät ole. Mies välillä jossain työkokeilussa, mutta harvoin on kahta viikkoa kauempaa.
Kaikki lapset ovat enemmän tai vähemmän erityisiä. Parin vanhin yhteinen on toisella kymmenellä. Painaa raukka ainakin 100 kg ja kulkee vaipoissa. Isä ei näe ongelmaa. Kaikki ovat hyviä niin kuten Jumala heidät loi.
Miehellä on joku pakkomielle lapsiin. Hän on minullekin tarjoutunut lahjoittamaan lapsen, tai niin monta kuin haluan, ollessani sinkku. Vaimolta salaa, tietysti. Samaa on kuulemma tarjonnut muillekin sinkkunaisille, mutta ei naispareille. Ehkäisy on synti, mutta lasten siittäminen puolitutuille on ok? Kuulemma kukaan ei ole tähän tarjoukseen tarttunut.
Mut joo. Eivät oikein selviä keskenään. Sähköt katkaistiin, niin rappukäytävään jatkoroikka. Julkisesti lehdessä kertoivat, kuinka jonkun pitäisi tulla kotiin kertomaan, mitä kaikkia tukia voi saada, kun tukiviidakko on niin vaikea. Mitään ei viitsitä tehdä itse, ihan kaikki pitäisi tuoda eteen tarjottimella.
En tiedä onko heillä edunvalvojaa. Ainakaan tuolla miehellä ei ole mitään käsitystä rahan arvosta. Terveellinen ruokavalio on heillä vitsi, jengi vetää jotain paulavanukkaita.
En käsitä, miten tuo pariskunta saa pitää lapsensa. Eivät sitoudu yhtään esim fysioterapiasta saatujen ohjeiden noudattamiseen, vaikka lapsi niistä harjoitteista hyötyisi. Joka päivä käy joku kotona pitämässä kämpän ihmismäisessä kunnossa. Useammalla lapsella koulussa henk koht avustaja.. oikeuksia tällä perheellä on, velvollisuuksia ei. Kallis perhe yhteiskunnalle.
Naisilla ja vähemmistöillä on vain oikeuksia. Miehet ja enemmistö ottaa sitten vastuun virheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapariskunta, jolla on vähän mun, sun meidän lapsia lähemmäs kymmenen. Vanhemmat vähälahjaisia. Eläkkeellä eivät ole. Mies välillä jossain työkokeilussa, mutta harvoin on kahta viikkoa kauempaa.
Kaikki lapset ovat enemmän tai vähemmän erityisiä. Parin vanhin yhteinen on toisella kymmenellä. Painaa raukka ainakin 100 kg ja kulkee vaipoissa. Isä ei näe ongelmaa. Kaikki ovat hyviä niin kuten Jumala heidät loi.
Miehellä on joku pakkomielle lapsiin. Hän on minullekin tarjoutunut lahjoittamaan lapsen, tai niin monta kuin haluan, ollessani sinkku. Vaimolta salaa, tietysti. Samaa on kuulemma tarjonnut muillekin sinkkunaisille, mutta ei naispareille. Ehkäisy on synti, mutta lasten siittäminen puolitutuille on ok? Kuulemma kukaan ei ole tähän tarjoukseen tarttunut.
Mut joo. Eivät oikein selviä keskenään. Sähköt katkaistiin, niin rappukäytävään jatkoroikka. Julkisesti lehdessä kertoivat, kuinka jonkun pitäisi tulla kotiin kertomaan, mitä kaikkia tukia voi saada, kun tukiviidakko on niin vaikea. Mitään ei viitsitä tehdä itse, ihan kaikki pitäisi tuoda eteen tarjottimella.
En tiedä onko heillä edunvalvojaa. Ainakaan tuolla miehellä ei ole mitään käsitystä rahan arvosta. Terveellinen ruokavalio on heillä vitsi, jengi vetää jotain paulavanukkaita.
En käsitä, miten tuo pariskunta saa pitää lapsensa. Eivät sitoudu yhtään esim fysioterapiasta saatujen ohjeiden noudattamiseen, vaikka lapsi niistä harjoitteista hyötyisi. Joka päivä käy joku kotona pitämässä kämpän ihmismäisessä kunnossa. Useammalla lapsella koulussa henk koht avustaja.. oikeuksia tällä perheellä on, velvollisuuksia ei. Kallis perhe yhteiskunnalle.
Eikö tälle pariskunnalle voisi ehkäisyn määrätä, niin säästyy seuraavat viattomat ihmisenalut ikuiselta kärsimykseltä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapariskunta, jolla on vähän mun, sun meidän lapsia lähemmäs kymmenen. Vanhemmat vähälahjaisia. Eläkkeellä eivät ole. Mies välillä jossain työkokeilussa, mutta harvoin on kahta viikkoa kauempaa.
Kaikki lapset ovat enemmän tai vähemmän erityisiä. Parin vanhin yhteinen on toisella kymmenellä. Painaa raukka ainakin 100 kg ja kulkee vaipoissa. Isä ei näe ongelmaa. Kaikki ovat hyviä niin kuten Jumala heidät loi.
Miehellä on joku pakkomielle lapsiin. Hän on minullekin tarjoutunut lahjoittamaan lapsen, tai niin monta kuin haluan, ollessani sinkku. Vaimolta salaa, tietysti. Samaa on kuulemma tarjonnut muillekin sinkkunaisille, mutta ei naispareille. Ehkäisy on synti, mutta lasten siittäminen puolitutuille on ok? Kuulemma kukaan ei ole tähän tarjoukseen tarttunut.
Mut joo. Eivät oikein selviä keskenään. Sähköt katkaistiin, niin rappukäytävään jatkoroikka. Julkisesti lehdessä kertoivat, kuinka jonkun pitäisi tulla kotiin kertomaan, mitä kaikkia tukia voi saada, kun tukiviidakko on niin vaikea. Mitään ei viitsitä tehdä itse, ihan kaikki pitäisi tuoda eteen tarjottimella.
En tiedä onko heillä edunvalvojaa. Ainakaan tuolla miehellä ei ole mitään käsitystä rahan arvosta. Terveellinen ruokavalio on heillä vitsi, jengi vetää jotain paulavanukkaita.
En käsitä, miten tuo pariskunta saa pitää lapsensa. Eivät sitoudu yhtään esim fysioterapiasta saatujen ohjeiden noudattamiseen, vaikka lapsi niistä harjoitteista hyötyisi. Joka päivä käy joku kotona pitämässä kämpän ihmismäisessä kunnossa. Useammalla lapsella koulussa henk koht avustaja.. oikeuksia tällä perheellä on, velvollisuuksia ei. Kallis perhe yhteiskunnalle.
Tällaisia pitää päästää sikiämään ja samaan aikaan normaaliälyisiä naisia painostetaan keskittymään koulutukseen ja uraan. Tai sitten normaaliälyiset tekevät yhden lapsen, jos edes sitäkään. Ei Suomeen tule uusia veronmaksajia, jos tällä tiellä jatketaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisäsiittoisuus ainakin aiheuttaa heikkolahjaisuutta monessa sukupolvessa.
Heimopukukansa ja lestadiolaiset esimerkiksi.
Tuosta edellä mainitusta ihmisryhmästä sosiaalipuolella olevat tutut ovat kertoneet kokemuksistaan, että käytännössä heidän sisäsiittoisuudesta johtuva vajaamielisyys näkyy lapsenmielisinä tunnereaktioina. Myös heikkoa luku- ja kirjoitustaidottomuutta ilmenee niin, että heidän puolesta pitää jopa kirjoittaa tärkeät paperit.
Matalaa äo:ta suurempana ongelmana näen asennevamman työtä kohtaan ja päästään työhaluttomuuseläkkeelle heti 18 vuoden iässä ilman, että lääkäri olisi oikeasti löytänyt sen konkreettisen terveyshaitan olla tekemästä töitä. Kyllä valtaväeatön kehitysvammaisillekin pyritään opettamaan tapoja ja heille pyritään löytämään töitä, ja monet ihan halukkaitakin tekemään jotain hyvin yksinkertaista, samanlaisena toistuvaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummina oleminen tai päiväkodissa työskentely voisi olla ok kehitysvammaiselle. Vanhemmuus taas aika kyseenalaista ja moni kehitysvammainen joutuu todellisuudessa vaikeuksiin lastensa kanssa. Monilla kehitysvammaisilla jo itsestään huolehtiminenkin on vaikeaa. Ei kukaan sallisi eläintä sellaisiin olosuhteisiin mutta jostain syystä lapsia pitäisi jokaisen saada.
Siittäminen ei kovin suurta älyä vaadi, mutta kasvatus taas vaatii. Ei tarvitse nerokaan olla, korkeintaan keskinkertainen. Jo evoluutiokin tarkoitti älykkyyden ääripäät niin, ettei idioottia ole luotu lisäämään ja neroa taas ei niinkään kiinnosta lisääntyä, vaan enemmänkin kehittää itseään ihmisenä luoden innovaatioita. Ihmiset ovat niin vieraantuneita luonnosta.
Lyhytkasvuiset (kaikki niistä syndroomista eivät periydy tai periytyvät vain toiselle sukupuolelle), cp-vammaiset ja epileptikot voi vielä ymmärtää vanhempina, jos resurssit vanhemmuuteen riittävät eikä vanhemmuus ole käytännössä sosiaaliohjaajan tai perhetyöntekijän harteilla. Kehitysvammaisilla on taas alentunut kognitiivinen taso, joten miten hän vanhempana pystyy tukemaan lastaan, jos lapsi olisi normaaliälyinen. Myös tunneäly on monella kehitysvammaisella heikentynyt ja he eivät voi ymmärtää esim. sitä miksi loukattu osapuoli ei pidä enää yhteyttä.
Ohis, mutta eläimille saa tehdä käytännössä mitä vaan...
Ja siihenkin sentään puututaan paremmin. Jos Eerikan tapauksessakin kyse olisi ollut eläimestä, se olisi heti pelastettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kehitysvamma käytännössä näkyy hänen lastenhoidossaan?
Joku lievä oppimisvaikeus ja hankaluudet keskittyä eivät liity äitiyteen.
Oppimisvaikeus liittyy myös äitiyteen, se liittyy ihan joka asiaan, mitä ihminen tekee. Ei se tarkoita vain kouluvaikeuksia.
Myös äitiydessä on uusia asioita opittavaksi ihan joka päivä. Miten mittaat kuumeen? Miksi lapsi itkee? Milloin pitää soittaa apua? Voiko puolivuotiaan jättää kotiin yksin nukkumaan ja lähteä kaverille? Ai ei vai, miksi ei?
Mitä lapsi tarvitsee? Läheisyyttä, hellittelyä, ruokaa, puhtautta, hoivaa, aikuisen lähelleen joka hetki. Kehitysvamma tarkoittaa että on vaikeaa oppia, ja voi olla, ettei opi näitä vauvan tarpeita vaikka miten yrittäisi. Ei vaan opi, miten vauvaa hoidetaan.
Näitä ikärajoja ei enää käytetä, mutta sanon silti vaikka vanhakantainen vertaus onkin - lievästi kehitysvammainen on maksimissaan 12-vuotiaan tasolla, tunne-elämältään ja taidoiltaan. Annettaisiinko 12-vuotiaan olla päävastuussa vauvasta?
Minulle itselleni tuli uutena tietona opettajan kautta tieto, ettei tänä päivänä kehitysvammaisista arvioida, että joku on 5-vuotiaan tasolla ja toinen taas 10-vuotiaan tasolla. Sitten hän kertoi, kuinka hänen omassa lapsuudessaan oli ihmisiä, joita ei luokiteltu kehitysvammaisiksi mutta eivät olleet kovin älykkäitään pärjätäkseen maailmalla ja minä avasin hänelle asiaa, että silloinhan oli heikkolahjaisia.
Olen nuorempi, mutta netin kautta olen tuohon heikkolahjaisuus-termiin törmännyt ja hakenut lisää tietoa. Kyse on siis tosiaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, jotka ovat tiedon mukaan kehitysvammaa lievempiä vaikeuksia, mutta silti elämässä merkittävästi vaikuttavia niin, että ammatin hankkiminen ja arjessa pärjääminenkin on vaikeaa. Laaja-alaisia poteva henkilö menee vielä normaaliälyisestä teoriassa, mutta on konkretiassa vammainen.
Ollaanko nyt muuten kehitysvammaisuudestakin miettimässä termien muuttamista? Asiasta on totta kai aiemminkin puhuttu, että pitäisikö kehitysvamman sijaan puhua jostakin muusta. Viikonloppuna silmiini osui se, että ulkomailla suunniteltaisiin muuttavan kehitysvammaisuuden luokittelua niin, että puhuttaisiin oppimisvaikeuksista ja haasteista tuolla ja tällä tasolla. Jotain tuon kaltaista, en enää tarkemmin muista, kun vain vilkaisin. Tuo tieto oli eräältä kehitysvammaiselta henkilöltä.
Mennäänkö me koko ajan siihen suuntaan, että koko ajan muutetaan joitakin termejä kiltimmiksi ja jopa diagnoosikriteerejäkin. Aiemminhan myös varhaisautismia oli muodoissa LFA (puhumattomat ja alle 70:n ÄO) ja HFA (hyvätasoiset ja voi olla yli 85:en ÄO) ja sitten oli autismin lievin muoto Aspergerin syndrooma. Ok, tuo Aspergerin syndrooman kuvaus autismin lievimpänä muotona on aika häilyvä, kun on heissäkin sellaisia, jotka eivät kykene edes omaa kotiaan siivoamaan ja valitsemaan sopivia vaatteita tärkeisiin tilaisuuksiin (esim. Paula Tilli, josta olen lukenut). Tai sitten on niitä autistisia, jotka osaavat tuottaa puhetta, mutta eivät välttämättä ymmärrä puhetta.
No juuri oli Kehitysvammaisten tukiliitolta tuotiin julki muiden mielipiteet siitä, että mitä mieltä ihmiset (erityisesti kehitysvammaiset) ovat kehitysvamma-termistä ja pitäisikö se muuttaa. Kehitysvamman tilalle ehdotettiin mm. oppimisvaikeutta, erityistä tukea tarvitsevaa henkilöä, kehitysrajoitteista ja erityistä. Tämä menee koko ajan siihen suuntaan, että monien käsitteiden tarkoitusta kuten älykkyyttä laajennetaan kun muuten joku pahoittaa mielensä. Älykkyyden allekin voidaan niputtaa jopa lahjakkuudet kuten musikaalinen ja taiteellinen. Nyt ihan oikeesti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kehitysvamma käytännössä näkyy hänen lastenhoidossaan?
Joku lievä oppimisvaikeus ja hankaluudet keskittyä eivät liity äitiyteen.
Oppimisvaikeus liittyy myös äitiyteen, se liittyy ihan joka asiaan, mitä ihminen tekee. Ei se tarkoita vain kouluvaikeuksia.
Myös äitiydessä on uusia asioita opittavaksi ihan joka päivä. Miten mittaat kuumeen? Miksi lapsi itkee? Milloin pitää soittaa apua? Voiko puolivuotiaan jättää kotiin yksin nukkumaan ja lähteä kaverille? Ai ei vai, miksi ei?
Mitä lapsi tarvitsee? Läheisyyttä, hellittelyä, ruokaa, puhtautta, hoivaa, aikuisen lähelleen joka hetki. Kehitysvamma tarkoittaa että on vaikeaa oppia, ja voi olla, ettei opi näitä vauvan tarpeita vaikka miten yrittäisi. Ei vaan opi, miten vauvaa hoidetaan.
Näitä ikärajoja ei enää käytetä, mutta sanon silti vaikka vanhakantainen vertaus onkin - lievästi kehitysvammainen on maksimissaan 12-vuotiaan tasolla, tunne-elämältään ja taidoiltaan. Annettaisiinko 12-vuotiaan olla päävastuussa vauvasta?
Minulle itselleni tuli uutena tietona opettajan kautta tieto, ettei tänä päivänä kehitysvammaisista arvioida, että joku on 5-vuotiaan tasolla ja toinen taas 10-vuotiaan tasolla. Sitten hän kertoi, kuinka hänen omassa lapsuudessaan oli ihmisiä, joita ei luokiteltu kehitysvammaisiksi mutta eivät olleet kovin älykkäitään pärjätäkseen maailmalla ja minä avasin hänelle asiaa, että silloinhan oli heikkolahjaisia.
Olen nuorempi, mutta netin kautta olen tuohon heikkolahjaisuus-termiin törmännyt ja hakenut lisää tietoa. Kyse on siis tosiaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, jotka ovat tiedon mukaan kehitysvammaa lievempiä vaikeuksia, mutta silti elämässä merkittävästi vaikuttavia niin, että ammatin hankkiminen ja arjessa pärjääminenkin on vaikeaa. Laaja-alaisia poteva henkilö menee vielä normaaliälyisestä teoriassa, mutta on konkretiassa vammainen.
Ollaanko nyt muuten kehitysvammaisuudestakin miettimässä termien muuttamista? Asiasta on totta kai aiemminkin puhuttu, että pitäisikö kehitysvamman sijaan puhua jostakin muusta. Viikonloppuna silmiini osui se, että ulkomailla suunniteltaisiin muuttavan kehitysvammaisuuden luokittelua niin, että puhuttaisiin oppimisvaikeuksista ja haasteista tuolla ja tällä tasolla. Jotain tuon kaltaista, en enää tarkemmin muista, kun vain vilkaisin. Tuo tieto oli eräältä kehitysvammaiselta henkilöltä.
Mennäänkö me koko ajan siihen suuntaan, että koko ajan muutetaan joitakin termejä kiltimmiksi ja jopa diagnoosikriteerejäkin. Aiemminhan myös varhaisautismia oli muodoissa LFA (puhumattomat ja alle 70:n ÄO) ja HFA (hyvätasoiset ja voi olla yli 85:en ÄO) ja sitten oli autismin lievin muoto Aspergerin syndrooma. Ok, tuo Aspergerin syndrooman kuvaus autismin lievimpänä muotona on aika häilyvä, kun on heissäkin sellaisia, jotka eivät kykene edes omaa kotiaan siivoamaan ja valitsemaan sopivia vaatteita tärkeisiin tilaisuuksiin (esim. Paula Tilli, josta olen lukenut). Tai sitten on niitä autistisia, jotka osaavat tuottaa puhetta, mutta eivät välttämättä ymmärrä puhetta.
No juuri oli Kehitysvammaisten tukiliitolta tuotiin julki muiden mielipiteet siitä, että mitä mieltä ihmiset (erityisesti kehitysvammaiset) ovat kehitysvamma-termistä ja pitäisikö se muuttaa. Kehitysvamman tilalle ehdotettiin mm. oppimisvaikeutta, erityistä tukea tarvitsevaa henkilöä, kehitysrajoitteista ja erityistä. Tämä menee koko ajan siihen suuntaan, että monien käsitteiden tarkoitusta kuten älykkyyttä laajennetaan kun muuten joku pahoittaa mielensä. Älykkyyden allekin voidaan niputtaa jopa lahjakkuudet kuten musikaalinen ja taiteellinen. Nyt ihan oikeesti...
Mua lukihäiriöisenä loukkaisi aivan helvetisti, jos alettaisiin puhumaan kehitysvammaisille suunnatuista tapahtumista ja kehitysvammaisista itsestään koko ajan erityistukea tarvitsevina henkilöinä tai oppimishäiriöisinä. Kohtahan ihmiset voivat luulla meitä oppimisongelmaisia kehitysvammaisina. Sehän jo nähdään että minkälainen nokkimisjärjestys vammaisryhmillä ja neurokirjolaisilla on, erityisesti kevoja kohtaan. En toisaalta ihmettele koska se voi olla suojamuuri, jotta henkilö voi näyttäytyä vakavasti otettavana.
On se kumma että koiranostaja-ehdokkaatkin seulotaan tarkemmin kuin biologinen vanhemmuus.
Ja jos rehellisiä ollaan niin kehitysvamma-termin kaunistelu ei auta ketään pitkän päälle.
Tunnen perheen, jossa toisella vanhemmalla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja toisella lievä keva. Molemmilla kolme lasta, jotka joutuvat omillaan pärjäämään. 10-vuotias hengailee teinien kanssa, joita kiinnostaa seksi, päihteet ja jopa porno. Tälle lapselle iskä osti jopa K18-pelin, kun ei kestänyt lapsen pettymyksiä ja sitä, kuinka "kaveritkin saa". Muutaman vuoden vanhemmat sisarukset hieman fiksumpia, mutta vaikuttavat jotenkin ahdistuneilta ja masentuneilta. Surettaa nuoremman tuleva teini-ikä.
Ohis, mutta eläimille saa tehdä käytännössä mitä vaan...