Lue keskustelun säännöt.
Sanattomat sosiaaliset normit - kertokaapa niitä!
21.05.2022 |
Olen diagnosoimaton, mutta Asperger-piirteinen ja haluaisin oppia ns. tavalliseksi ihmiseksi. Opettelisin siis mieluusti elämän ja ihmissuhteiden kirjoittamattomia sääntöjä vaikkapa tätä kautta.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku sanoo "arvaa kuinka paljon minua ottaa päähän asia X...", ei tarkoituksena ole saada muita oikeasti arvaamaan mitään. Ja jos on pakko sanoa jotain kielteistä, kannattaa aloittaa pienellä kehulla. Esim "hyvä että ruoka maistuu, mutta ei kannata niitä ranskalaisia liikaa syödä".
Kaikkein paras neuvo on kuitenkin se, että kannattaa kuunnella muita, sen sijaan että olisi itse koko ajan äänessä. Kaikki ihmiset puhuvat mieluusti omista asioistaan, heille kannattaa se suoda. Ihmisten kanssa oleminen on välillä puuduttavaa, mutta se vain pitää kestää, he sitten palkitsevat se kuuntelemalla sinua.
Kenelle ja missä tilanteessa voi ruveta arvostelemaan toisen syömisiä? Todella outoa tuollainen.
Vui luoja. Se oli pelkkä esimerkki. Voit vaihtaa tilalle minkä tahansa kielteisen asian, niin silti sääntö pätee. Jos nyt väkisin haluat esimerkin jossa tuo lause on ihan ok sanoa ääneen, niin vaikka lääkäri sydänleikkauksesta toipuvalle ylipainoiselle potilaalle. Tai äiti omalle lapselleen. Tulee vaikka tuhat erilaista tilannetta mieleen.
Jos sinä sydänleikkauksesta toipuvana lapsena jätät ranskalaiset syömättä niin jääpähän muille enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ketjuun vastatut jututkin on kyllä iso osa sellaisia että niiden tulkitsemisessa pitää olla ripaus sosiaalisia taitoja joita asseilta, kuten itseltäni, ei yleensä löydy. Jos ei itse havaitse niitä asioiden piilomerkityksiä ja joutuu arpomaan mitä joku tarkoitti tällä kertaa, mennään yleensä metsään. Autismi on nimenomaan sokeutta sanomattomalle viestinnälle ja sosiaalisille säännöille. Se että autismin kirjolla olevaa ohjeistetaan seuraamaan juuri tätä sanatonta viestintää on tyhjän kanssa.
Olen käynyt terapiat, tsempannut ja opetellut asioita paljon, mutta totesin viime vuonna että ei tästä silti tule mitään. Työkaverit jotka olen tuntenut pari vuotta ovat etäisempiä kanssani kuin talossa vasta aloittaneet, kaverisuhteet kaatuu. Ainoa kaveri joka minulla on on myös kirjolla, tunnen oloni rennoksi ja normaaliksi vain hänen seurassaan.
Älä osoita ihmisiä sormella, vaikka näkisitkin jotakin erikoista.
Politiikka ei kuulu työpaikoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervehdi tuttuja. Älä kävele nokka pystyssä ohi. Jos teet niin, niin eikö sua yhtään mietitytä millaisen kuvan annat itsestäsi?
Kiitos tästä vinkistä. Olen kasvosokea as ja opetellut kulmakarvojen katselut, small talkit, ilmeet, eleet ja sallitut puheenaiheet. Kasvoja en vain tunnista.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketjuun vastatut jututkin on kyllä iso osa sellaisia että niiden tulkitsemisessa pitää olla ripaus sosiaalisia taitoja joita asseilta, kuten itseltäni, ei yleensä löydy. Jos ei itse havaitse niitä asioiden piilomerkityksiä ja joutuu arpomaan mitä joku tarkoitti tällä kertaa, mennään yleensä metsään. Autismi on nimenomaan sokeutta sanomattomalle viestinnälle ja sosiaalisille säännöille. Se että autismin kirjolla olevaa ohjeistetaan seuraamaan juuri tätä sanatonta viestintää on tyhjän kanssa.
Olen käynyt terapiat, tsempannut ja opetellut asioita paljon, mutta totesin viime vuonna että ei tästä silti tule mitään. Työkaverit jotka olen tuntenut pari vuotta ovat etäisempiä kanssani kuin talossa vasta aloittaneet, kaverisuhteet kaatuu. Ainoa kaveri joka minulla on on myös kirjolla, tunnen oloni rennoksi ja normaaliksi vain hänen seurassaan.
Samassa tilanteessa. :(
Hetki sitten uusi työntekijä ja meillä pitkään töissä ollut nainen tulivat vielä käymään pikaisesti työpaikalla vuoron päätyttyä, kuulin kun kertoivat yhdelle toiselle työkaverille että he sekä kolmas autossa odottanut, myös minun jälkeeni aloittanut työkaveri olivat menossa yhdessä johonkin baariin tai ravintolaan. Minä olen kaikkien kanssa vieläkin small-talk asteella. Töistä päästyäni tuli itku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei millään pahalla - sanonnalla tarkoitetaan usein pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kohteliasta osoittaa kiinnostusta toisen ihmisen asioita kohtaan, vaikka ne eivät oikeasti kiinnostaisi. Siis esimerkiksi töissä tai opiskeluissa kysyä ja kuunnella ihmisten viikonlopuista yms smalltalkia. Juttelu on kuitenkin suotavaa pitää aika kevyenä eikä keskustella mistään oikeasti merkityksellisestä.
Tämä oli tavallaan uutta minulle. Itse puhuisin paljon mieluummin niistä merkityksellisistä asioista ja kuolen tylsyyteen, jos pitää pitkään puhua vain hyvänpäiväisistä jutuista. Sen jälkeen, kun ne pakolliset säästä puhumiset jne. on käyty läpi, voisi siirtyä asiaan. Saan paljon enemmän keskusteluista, joissa puhutaan esim. ihmissuhteista ja niiden ongelmista tai maailman politiikasta ja sen vaikutuksesta omaan elämään.
T. 5
Sosiaaliset taidat on asia, mistä on puhuttu enemmän vasta viime vuosina. Se on asia, minkä ymmärtäminen auttaa myös ymmärtämään sen, että miksi toisista ihmisistä pidentään enemmän ja miksi tuntuu, että heille kaikki on helpompaa esim. työelämässä eteneminen.
Olen itse introvertti ADD, joka pitää SÄÄSTÄ, joten keskustelisin siitä intohimoisesti. Minulle on ollut opettelu se, että suurimmalle osalle se on kevyttä smalltalkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävintä se, kun ihminen kertoo asioistaan 30minuutin puheenvuoroilla. Joskus jopa 2h. Ettei väliin ehdi sanoa muuta kuin juu. Kertaakaan ei kysy mitä minulle kuuluu.
Eipä tule soitettua sellaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kohteliasta osoittaa kiinnostusta toisen ihmisen asioita kohtaan, vaikka ne eivät oikeasti kiinnostaisi. Siis esimerkiksi töissä tai opiskeluissa kysyä ja kuunnella ihmisten viikonlopuista yms smalltalkia. Juttelu on kuitenkin suotavaa pitää aika kevyenä eikä keskustella mistään oikeasti merkityksellisestä.
Tämä oli tavallaan uutta minulle. Itse puhuisin paljon mieluummin niistä merkityksellisistä asioista ja kuolen tylsyyteen, jos pitää pitkään puhua vain hyvänpäiväisistä jutuista. Sen jälkeen, kun ne pakolliset säästä puhumiset jne. on käyty läpi, voisi siirtyä asiaan. Saan paljon enemmän keskusteluista, joissa puhutaan esim. ihmissuhteista ja niiden ongelmista tai maailman politiikasta ja sen vaikutuksesta omaan elämään.
T. 5
Tällaiset keskustelut on ok ja tulee luonnostaan parempien kavereiden kanssa. Yleensä puolitutuille ei suuremmin lähdetä avautumaan. Useimmat kokee aika kiusalliseksi kuunnella lähes tuntemattoman ihmisen henkilökohtaisia asioita, eivätkä varsinkaan halua omista asioistaan puhua muuta kuin läheisimmille ystävilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaat toisen kiinnostuksen keskustelussa siitä, että hän katsoo sinua enimmän aikaa , tekee tarkentavia kysymyksiä tai kommentoi sanomisiasi. Jos hän pälyilee muualle enemmän kuin katsoo sinuun, liikehtii levottomasti, eikä sano mitään, häntä ei juttusi kiinnosta ja hän kokee olonsa epämukavaksi. Toinen vaihtoehto on, että hän on erittäin ujo, ja kokee siksi olonsa epämukavaksi.
Ole kiinnostunut, älä utelias. Kuuntele, älä pelkästään puhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä on usein hämmentävä tunnelma kun en assi piirteisenä ole ollenkaan kiinnostunut työkavereistani ja he yrittävät ylläpitää jotain nokkimisjärjestyksiä ynnä muita sosiaalisia pelejä :D onneksi työskentelen kuitenkin enimmäkseen yksin koska se small talk on oikeasti tosi kuormittavaa jos on työskenneltävä kauan samassa tilassa, sitä pitäisi kaikkien rajoittaa ja keskittyä vaan niihin töihin, kiitos.
Ja sinä osaat tunnistaa sosiaaliset pelit miten?
Elämän- sekä työkokemuksella, älyllä ja lukemalla sanatonta viestintää kuten äänenpainoja ja muita eleitä. Sulla veikkaan olevan joku hyvin erikoinen käsitys asseista.
Minkälaisissa asioissa sinun sosiaalisen vuorovaikutuksen pulmasi sitten näkyvät? Sehän on yksi autismikirjon diagnosoinnin ydin oireista. Jonkinlaista merkittävää sosiaalisten taitojen ongelmaa on oltava.
Tunnistan kyllä itseni monista ketjuun kirjoitetuista viesteistä. Olen nuori Asperger-mies, eikä sosiaalinen kanssakäyminen ole koskaan ollut minulle helppoa tai luontevaa. Olen vasta viime vuosina alkanut kehittyä muiden kanssa kommunikoimisessa, mutta vielä nuorempana olin todella kömpelö ja ujo keskustelija. Olen sellainen vähän vieläkin. Takerrun yhä turhan helposti puhumaan erityisistä kiinnostuksenkohteistani, ja etenkin puhelimessa olen aika toistaitoinen. En sen vuoksi oikein pidä soittamisesta.
Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa, myös tässä Aspergerissa. Se antaa minulle "kyvyn" toimia, tehdä ja ajatella erittäin järjestelmällisesti ja tunnollisesti. Osaan pitää asuntoni siistinä ja terveyteni kohtalaisena. Olen kuitenkin myös erittäin uusavuton ja hieman kömpelö ollessani tekemisissä muiden kanssa, tai tehdessäni joitakin arkisia, yleisiä asioita. En kaikesta huolimatta ole epäkohtelias, ilkeä tai välinpitämätön henkilö, vaan tahdon aidosti olla iloksi muille ja keskustella mistä tahansa, vaikka aihe ei olisikaan minulle läheinen tai mieluinen. Aina se ei ole helppoa. Asperger ei ole valinta vaan kohtalo. Onneksi itse en ole siitä kömpelöimmästä päästä kuitenkaan, vaan kykenen tutustumaan toisiin ja pitämään keskustelun hyvänä, vaikka ajaudunkin monesti olemaan hiljainen kuuntelija. En nimittäin ole myöskään hyvä kyselemään asioista tai aloittamaan uusia aiheita.
Välillä vaikeaa, välillä mukavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Tervehdi tuttuja. Älä kävele nokka pystyssä ohi. Jos teet niin, niin eikö sua yhtään mietitytä millaisen kuvan annat itsestäsi?
Keski-Euroopassa sua pidettäisiin kylähulluna.
Vierailija kirjoitti:
On tullut vastaan sellaisia ihmisiä (asperger-piirteisiä?), jotka puhuvat tylsyyteen asti vain omista erityismielenkiinnon kohteistaan, vaikka porukassa suurin osa ei olisi kiinnostunut niistä. On hyvä opetella rajoittamaan sitä, kuinka pitkään tai hartaasti puhuu jostain yksittäisestä jutusta. Jos toisilta ei tule lisäkysymyksiä, vaan pelkkää hymähtelyä tai nyökkäilyä, niin kannattaa antaa muillekin puheenvuoro ja antaa heidän vaihtaa puheenaihetta.
Niin, kaikki eivät ole kiinnostuneet samoista asioista kuin itse on ja silloinkin kiinnostusta voi olla erilaista. (Jaksaa keskustella siitä asiasta joskus, mutta ei aina kun tavataan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketjuun vastatut jututkin on kyllä iso osa sellaisia että niiden tulkitsemisessa pitää olla ripaus sosiaalisia taitoja joita asseilta, kuten itseltäni, ei yleensä löydy. Jos ei itse havaitse niitä asioiden piilomerkityksiä ja joutuu arpomaan mitä joku tarkoitti tällä kertaa, mennään yleensä metsään. Autismi on nimenomaan sokeutta sanomattomalle viestinnälle ja sosiaalisille säännöille. Se että autismin kirjolla olevaa ohjeistetaan seuraamaan juuri tätä sanatonta viestintää on tyhjän kanssa.
Olen käynyt terapiat, tsempannut ja opetellut asioita paljon, mutta totesin viime vuonna että ei tästä silti tule mitään. Työkaverit jotka olen tuntenut pari vuotta ovat etäisempiä kanssani kuin talossa vasta aloittaneet, kaverisuhteet kaatuu. Ainoa kaveri joka minulla on on myös kirjolla, tunnen oloni rennoksi ja normaaliksi vain hänen seurassaan.
Samassa tilanteessa. :(
Hetki sitten uusi työntekijä ja meillä pitkään töissä ollut nainen tulivat vielä käymään pikaisesti työpaikalla vuoron päätyttyä, kuulin kun kertoivat yhdelle toiselle työkaverille että he sekä kolmas autossa odottanut, myös minun jälkeeni aloittanut työkaveri olivat menossa yhdessä johonkin baariin tai ravintolaan. Minä olen kaikkien kanssa vieläkin small-talk asteella. Töistä päästyäni tuli itku.
Työpaikka on työntekemistä varten, ihmissuhteita ei sen varaan voi rakentaa, se että olet jäänyt paitsioon johtuu luultavasti työssäsuoriutumisesta koska ilman muuta vaikuttaa, mutta yleisemminkin, kaikki eivät suinkaan ole mukana vapaammissa kuvioissa koskaan, pakertajat tekee hommat ja loput hoitaa suhteita, noin se menee.
Ohis mutta...
Mä oon ite myös asperger ja nää on tosi hyviä juttuja. Joku kysy aikasemmin että "miks pitäs opetella olemaan joku satuhahmo eikä vaa voi olla oma ittensä? "
No kokemusesta voin sanoa että jatkuvasti "outona" tai "erilaisena" oleminen ei oo mitään helpointa puuhaa. Oikeasti on hyvä tajuta sosiaalisia normeja. Tulee olemaan todella helpompaa elämässä.