Sanattomat sosiaaliset normit - kertokaapa niitä!

Haaroja ei rapsutella julkisesti. Ei omia, eikä vieraita.

Kaikkea mitä tulee mieleen ei tarvitse möläyttää ääneen. Tämä koskee varsinkin negatiivisia ajatuksia.

Ei saa pierrä äänekkäästi. Ns. silent killer on sallittu.

On kohteliasta osoittaa kiinnostusta toisen ihmisen asioita kohtaan, vaikka ne eivät oikeasti kiinnostaisi. Siis esimerkiksi töissä tai opiskeluissa kysyä ja kuunnella ihmisten viikonlopuista yms smalltalkia. Juttelu on kuitenkin suotavaa pitää aika kevyenä eikä keskustella mistään oikeasti merkityksellisestä.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa pierrä äänekkäästi. Ns. silent killer on sallittu.

Eikös nämä tämän tyyppiset ohjeet opeteta jo lapsena. Ap taisi tarkoittaa jotain hienovaraisempia normeja, jotka eivät ole ilmiselviä. Esim. liittyen työelämään tai ihmissuhteisiin. 

T. Toinen diagnosoimaton (ADD-assi?), jota kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

On kohteliasta osoittaa kiinnostusta toisen ihmisen asioita kohtaan, vaikka ne eivät oikeasti kiinnostaisi. Siis esimerkiksi töissä tai opiskeluissa kysyä ja kuunnella ihmisten viikonlopuista yms smalltalkia. Juttelu on kuitenkin suotavaa pitää aika kevyenä eikä keskustella mistään oikeasti merkityksellisestä.

Tämä oli tavallaan uutta minulle. Itse puhuisin paljon mieluummin niistä merkityksellisistä asioista ja kuolen tylsyyteen, jos pitää pitkään puhua vain hyvänpäiväisistä jutuista. Sen jälkeen, kun ne pakolliset säästä puhumiset jne. on käyty läpi, voisi siirtyä asiaan. Saan paljon enemmän keskusteluista, joissa puhutaan esim. ihmissuhteista ja niiden ongelmista tai maailman politiikasta ja sen vaikutuksesta omaan elämään. 

T. 5

On tullut vastaan sellaisia ihmisiä (asperger-piirteisiä?), jotka puhuvat tylsyyteen asti vain omista erityismielenkiinnon kohteistaan, vaikka porukassa suurin osa ei olisi kiinnostunut niistä. On hyvä opetella rajoittamaan sitä, kuinka pitkään tai hartaasti puhuu jostain yksittäisestä jutusta. Jos toisilta ei tule lisäkysymyksiä, vaan pelkkää hymähtelyä tai nyökkäilyä, niin kannattaa antaa muillekin puheenvuoro ja antaa heidän vaihtaa puheenaihetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kohteliasta osoittaa kiinnostusta toisen ihmisen asioita kohtaan, vaikka ne eivät oikeasti kiinnostaisi. Siis esimerkiksi töissä tai opiskeluissa kysyä ja kuunnella ihmisten viikonlopuista yms smalltalkia. Juttelu on kuitenkin suotavaa pitää aika kevyenä eikä keskustella mistään oikeasti merkityksellisestä.

Tämä oli tavallaan uutta minulle. Itse puhuisin paljon mieluummin niistä merkityksellisistä asioista ja kuolen tylsyyteen, jos pitää pitkään puhua vain hyvänpäiväisistä jutuista. Sen jälkeen, kun ne pakolliset säästä puhumiset jne. on käyty läpi, voisi siirtyä asiaan. Saan paljon enemmän keskusteluista, joissa puhutaan esim. ihmissuhteista ja niiden ongelmista tai maailman politiikasta ja sen vaikutuksesta omaan elämään. 

T. 5

Suurin osa ajattelee varmaan ihan samalla tavalla, vaikkei olisikaan autismin kirjolla. Mutta työ- ja opiskeluympyröissä, joissa lähtökohtaisesti ei voi valita seuraansa, täytyy pyrkiä tulemaan kaikkien kanssa toimeen. Sen vuoksi on hyvä, ettei puhuta mistään kovin tunteita herättävästä, kuten uskonnosta tai politiikasta tai maailman ongelmista, sillä keskustelusta voi pahimmillaan tulla kiivas, tai työpaikan ilmapiiristä voi tulla kiusallinen jos paljastuukin vaikka että joku uskoo ihan täysillä johonkin salaliittoteoriaan, ja kun siitä on kerran keskusteltu, niin ottaa ne jutut puheeksi myöhemminkin jatkuvasti. Lisäksi työpaikalla ne juttelut on yleensä aika lyhyitä hetkiä, joten siinäkään mielessä ne eivät ole kovin otollisia sen syvällisemmille keskusteluille. Omien ystävien kanssa on tietysti lähtökohtaisesti ihan turvallista ja suotavaa käsitellä tällaisiakin juttuja, vaikka tietysti ne voivat silloinkin aiheuttaa ristiriitoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa pierrä äänekkäästi. Ns. silent killer on sallittu.

Ei ole!

Esimerkiksi jos on mies, ei voi tilata Malibua sisältäviä drinkkejä baarissa.

Paitsi etelän rantakohteissa.

Töissä on usein hämmentävä tunnelma kun en assi piirteisenä ole ollenkaan kiinnostunut työkavereistani ja he yrittävät ylläpitää jotain nokkimisjärjestyksiä ynnä muita sosiaalisia pelejä :D onneksi työskentelen kuitenkin enimmäkseen yksin koska se small talk on oikeasti tosi kuormittavaa jos on työskenneltävä kauan samassa tilassa, sitä pitäisi kaikkien rajoittaa ja keskittyä vaan niihin töihin, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Töissä on usein hämmentävä tunnelma kun en assi piirteisenä ole ollenkaan kiinnostunut työkavereistani ja he yrittävät ylläpitää jotain nokkimisjärjestyksiä ynnä muita sosiaalisia pelejä :D onneksi työskentelen kuitenkin enimmäkseen yksin koska se small talk on oikeasti tosi kuormittavaa jos on työskenneltävä kauan samassa tilassa, sitä pitäisi kaikkien rajoittaa ja keskittyä vaan niihin töihin, kiitos.

Ja sinä osaat tunnistaa sosiaaliset pelit miten?

Jos ruma ja/tai köyhä mies katsoo naista ja hymyilee, niin se on creepya.

Jos komea ja/tai rikas mies katsoo naista ja hymyilee, niin se on hottia.

Jos joku sanoo "arvaa kuinka paljon minua ottaa päähän asia X...", ei tarkoituksena ole saada muita oikeasti arvaamaan mitään. Ja jos on pakko sanoa jotain kielteistä, kannattaa aloittaa pienellä kehulla. Esim "hyvä että ruoka maistuu, mutta ei kannata niitä ranskalaisia liikaa syödä".

Kaikkein paras neuvo on kuitenkin se, että kannattaa kuunnella muita, sen sijaan että olisi itse koko ajan äänessä. Kaikki ihmiset puhuvat mieluusti omista asioistaan, heille kannattaa se suoda. Ihmisten kanssa oleminen on välillä puuduttavaa, mutta se vain pitää kestää, he sitten palkitsevat se kuuntelemalla sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kohteliasta osoittaa kiinnostusta toisen ihmisen asioita kohtaan, vaikka ne eivät oikeasti kiinnostaisi. Siis esimerkiksi töissä tai opiskeluissa kysyä ja kuunnella ihmisten viikonlopuista yms smalltalkia. Juttelu on kuitenkin suotavaa pitää aika kevyenä eikä keskustella mistään oikeasti merkityksellisestä.

Tämä oli tavallaan uutta minulle. Itse puhuisin paljon mieluummin niistä merkityksellisistä asioista ja kuolen tylsyyteen, jos pitää pitkään puhua vain hyvänpäiväisistä jutuista. Sen jälkeen, kun ne pakolliset säästä puhumiset jne. on käyty läpi, voisi siirtyä asiaan. Saan paljon enemmän keskusteluista, joissa puhutaan esim. ihmissuhteista ja niiden ongelmista tai maailman politiikasta ja sen vaikutuksesta omaan elämään. 

T. 5

Yhdellä työpaikalla oli henkilö, jota rupesin lopulta karttelemaan. Hänen kanssaan ei voinut jutella mitään niitä näitä kepeästi vaan hän rupesi tenttaamaan. Esimerkiksi kerran hän sanoi, että kylläpäs nyt väsyttää. Itse komppasin, että ihan sama, kun viime yönä tuli nukuttua huonosti. Hän alkoi kysellä, että miksi niin kävi, oliko jotain sattunut, olinko muistanut tuulettaa illalla ja antoi vinkkejä hyvään uneen. Oli ihan hirveän raskasta, kun ei tiennyt, mistä tenttaaminen alkaa enkä halunnut hänelle mitään henkilökohtaisia asioitani kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä on usein hämmentävä tunnelma kun en assi piirteisenä ole ollenkaan kiinnostunut työkavereistani ja he yrittävät ylläpitää jotain nokkimisjärjestyksiä ynnä muita sosiaalisia pelejä :D onneksi työskentelen kuitenkin enimmäkseen yksin koska se small talk on oikeasti tosi kuormittavaa jos on työskenneltävä kauan samassa tilassa, sitä pitäisi kaikkien rajoittaa ja keskittyä vaan niihin töihin, kiitos.

Ja sinä osaat tunnistaa sosiaaliset pelit miten?

Elämän- sekä työkokemuksella, älyllä ja lukemalla sanatonta viestintää kuten äänenpainoja ja muita eleitä. Sulla veikkaan olevan joku hyvin erikoinen käsitys asseista.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanoo "arvaa kuinka paljon minua ottaa päähän asia X...", ei tarkoituksena ole saada muita oikeasti arvaamaan mitään. Ja jos on pakko sanoa jotain kielteistä, kannattaa aloittaa pienellä kehulla. Esim "hyvä että ruoka maistuu, mutta ei kannata niitä ranskalaisia liikaa syödä".

Kaikkein paras neuvo on kuitenkin se, että kannattaa kuunnella muita, sen sijaan että olisi itse koko ajan äänessä. Kaikki ihmiset puhuvat mieluusti omista asioistaan, heille kannattaa se suoda. Ihmisten kanssa oleminen on välillä puuduttavaa, mutta se vain pitää kestää, he sitten palkitsevat se kuuntelemalla sinua.

Kenelle ja missä tilanteessa voi ruveta arvostelemaan toisen syömisiä? Todella outoa tuollainen.

Miehen, oman taloudellisen- ja sosiaalisen turvallisuutensa vuoksi, ei kannata olla kahdestaan naisen kanssa samassa tilassa koska #metoo pilaa miehen elämän.

Ikävintä se, kun ihminen kertoo asioistaan 30minuutin puheenvuoroilla. Joskus jopa 2h. Ettei väliin ehdi sanoa muuta kuin juu. Kertaakaan ei kysy mitä minulle kuuluu.

Eipä tule soitettua sellaisille.

Neuvo: aikuisena ihmisenä pitää sosiaalisesti ehkä hieman omalaatuisen ja rajoittuneenkin ihmisen tajuta se, että loukkaava käytös on loukkaavaa käytöstä. Pitää siis pyrkiä kehittymään ja oppimaan sosiaalisia normeja. Moni asperger on tökerö käytökseltään. Nähty on. Hyvä keskustelu on tämä! Hyvä ap!