Sanattomat sosiaaliset normit - kertokaapa niitä!

Miehillä näitä on vaikka kuinka paljon. Suurin osa liittyy homoksi leimautumisen pelkoon. Joskus näin pitkän listan, jossa oli paljon asioita, jotka tunnistin, mutta en ollut koskaan tullut ajatelleeksi. Pari esimerkkiä:

- Kaksi miestä ei voi koskaan jakaa sateenvarjoa.

- Mies ei saa noteerata toisen miehen uutta kampausta, silmälaseja tai vaatteita. Poikkeuksen muodostaa printtivaatteet, joissa on urheiluseuran, moottoripyörämerkin tms. tunnukset. Toinen poikkeus on äärimmäiset asuvalinnat, joissa toinen on pukeutunut Vaalenpunaiseksi Pantteriksi, Teräsmieheksi tms.

- Julkisessa miesten vessassa voi jutella vain sellaisten tuntemattomien miesten kanssa, jotka ovat samassa "vaiheessa": jonottamassa, pisuaarilla, pesemässä käsiään tms. Jonosta ei saa aloittaa keskustelua tuntemattoman kanssa, joka on esimerkiksi pesemässä käsiään. Kopissa oleva ei saa osallistua tai aloittaa keskustelua.

Kursailu. Emäntä kysyy "otatko kahvia?" on hyvä vastata, "ei nyt tarvi, mutta jos itsellesi keitä niin sitten". Kekkereissä ei mennä heti pöytään, vaan sitten kun on ainakin pari kertaa käsketty. Eli vaikka haluaisikin kahvia ja emännän tekemää, helevatan herkulliselta näyttävää rahkakakkua, ei sitä voi suoraan ilmaista.

Kun menee kylään kannattaa viedä jotain tuliaisia esim. keksi- ja kahvipaketti. Ja jos joku tuo sinulle noita, niin laitat ne tarjolle. Katso vierailijoiden kuppeja, ja jos ovat tyhjiä niin kysy haluavatko lisää.

Luennoiva tyyli pois.

Ihmiset lukevat toisiaan pienistä vihjeistä, "antavat ymmärtää rivien välistä".

Jos sulla on tietty mielipide Janus Putkosesta, koronarokotteista, persuista, wokesta, tms, niin älä tuo sitä esille kuin hyvin harvoin ja kevyellä intensiteetillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanoo "arvaa kuinka paljon minua ottaa päähän asia X...", ei tarkoituksena ole saada muita oikeasti arvaamaan mitään. Ja jos on pakko sanoa jotain kielteistä, kannattaa aloittaa pienellä kehulla. Esim "hyvä että ruoka maistuu, mutta ei kannata niitä ranskalaisia liikaa syödä".

Kaikkein paras neuvo on kuitenkin se, että kannattaa kuunnella muita, sen sijaan että olisi itse koko ajan äänessä. Kaikki ihmiset puhuvat mieluusti omista asioistaan, heille kannattaa se suoda. Ihmisten kanssa oleminen on välillä puuduttavaa, mutta se vain pitää kestää, he sitten palkitsevat se kuuntelemalla sinua.

Kenelle ja missä tilanteessa voi ruveta arvostelemaan toisen syömisiä? Todella outoa tuollainen.

Vui luoja. Se oli pelkkä esimerkki. Voit vaihtaa tilalle minkä tahansa kielteisen asian, niin silti sääntö pätee. Jos nyt väkisin haluat esimerkin jossa tuo lause on ihan ok sanoa ääneen, niin vaikka lääkäri sydänleikkauksesta toipuvalle ylipainoiselle potilaalle. Tai äiti omalle lapselleen. Tulee vaikka tuhat erilaista tilannetta mieleen.

Tervehdi tuttuja. Älä kävele nokka pystyssä ohi. Jos teet niin, niin eikö sua yhtään mietitytä millaisen kuvan annat itsestäsi?

Miksi haluaisit opetella olemaan satuhahmo?

Minä yritän opetella olemaan oma itseni ja sinut itseni kanssa.

Ihan turhaa on pyrkiä saavuttamaan jotakin olematonta ja uuvuttaa itsensä leikkimällä "normaalia".

On toki hyvä kohdella muita hyvin, mutta itseäänkin pitää opetella arvostamaan ja kohtelemaan hyvin

Jos joku sanoo jotain selkeästi liioiteltua tai mahdotonta, esim. söin viikonloppuna varmaan painoni verran mansikoita tai kauppakassi oli niin painava että kädet venyi kymmenen senttiä, siihen ei kuulu jumittua tai ruveta selittämään että no et varmaankaan syönyt niin paljon. Jutun kertoja tietää kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanoo jotain selkeästi liioiteltua tai mahdotonta, esim. söin viikonloppuna varmaan painoni verran mansikoita tai kauppakassi oli niin painava että kädet venyi kymmenen senttiä, siihen ei kuulu jumittua tai ruveta selittämään että no et varmaankaan syönyt niin paljon. Jutun kertoja tietää kyllä.

Tämä on just oikein tyyppiesimerkki jumittumisesta. Äärimmäisen rasittavaa. Ja lapsellista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisit opetella olemaan satuhahmo?

Minä yritän opetella olemaan oma itseni ja sinut itseni kanssa.

Ihan turhaa on pyrkiä saavuttamaan jotakin olematonta ja uuvuttaa itsensä leikkimällä "normaalia".

On toki hyvä kohdella muita hyvin, mutta itseäänkin pitää opetella arvostamaan ja kohtelemaan hyvin

Just näin! Eräänlainen raskas kaappi se on assiuskin jos sitä keskittyy koko elämänsä vaan salaamaan ja aina sopeutumaan joukkoon ja kaikkeen kun ei ne muutkaan useinkaan tee samoin. Vastavuoroista hyväksyntää sen sijaan kannattaa tavoitella ihmisten kanssa.

Ei kannata selittää asioita liian yksityiskohtaisesti (paitsi jos on töissä perehdyttämässä toista). Kannattaa muista ohje "Keep it simple". Yritä pitää punainen lanka ja mennä suoraan asiaan, eli ilmaista selkeästi mikä on juttusi pointti. Ei kaarrella niitä ja näitä ja selittää luvut pilkun ja 3 desimaalin tarkkuudella. Ympäripyöreys riittää. 

T. Eräs, jonka äiti on tod. näköisesti jollain kirjolla, ja joutuu kuuntelemaan 2 h monologeja. 

- Vastavuoroisuus, niin toisen kuuntelemisessa kuin pienissä arjen huomaavaisuusjutuissa.

Ei ole vain minä ja minun draamani, vaan myös muut ihmiset ja heidän haasteensa.

- "Ei haittaa" voi tarkoittaa "kyllä haittaa ja paljon", jos vaikka soitat jollekulle illalla klo 21 jälkeen tai lauantaiaamuna klo 7, ja jos et ole ihan tutuin sille ihmiselle.

-ihmiset eivät yleensä ole sulle kateellisia, vaikka haluaisit niin uskotella. Karttavat sua muista syistä, jos ylipäätään karttavat.

- Mieti, mitä toiselle ihmiselle on tapahtunut hiljattain. Jos työkaveri on valvonut yön kipeän lapsen takia, voi jeesata häntä olemalla itse tehokkaampi sinä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanoo "arvaa kuinka paljon minua ottaa päähän asia X...", ei tarkoituksena ole saada muita oikeasti arvaamaan mitään. Ja jos on pakko sanoa jotain kielteistä, kannattaa aloittaa pienellä kehulla. Esim "hyvä että ruoka maistuu, mutta ei kannata niitä ranskalaisia liikaa syödä".

Kaikkein paras neuvo on kuitenkin se, että kannattaa kuunnella muita, sen sijaan että olisi itse koko ajan äänessä. Kaikki ihmiset puhuvat mieluusti omista asioistaan, heille kannattaa se suoda. Ihmisten kanssa oleminen on välillä puuduttavaa, mutta se vain pitää kestää, he sitten palkitsevat se kuuntelemalla sinua.

Hyvä sosiaalinen sääntö on myös, että toisten ruokia ei kommentoida. Joku "näyttääpä hyvältä" on vielä sallittu, mutta jos ei ole ihan varma minkä asian sanominen on ok, niin mieluummin ei sano mitään. Samaan kategoriaan kuuluu ulkonäön kommentointi. On ok vaivihkaa vihjaista kaverille että tällä on vetskari auki, huulipunaa hampaissa tms, mutta muuten kannattaa pitää mölyt mahassaan.

Jos joku haukkuu itseään tai perheenjäsentään, ei pidä mennä komppaamaan haukkuja! Esim. joku valittaa, että "olenpa hirveän näköinen tänään" tai "kylläpä näytän lihavalta näissä housuissa". Älä missään nimessä sano, että "totta, aika rumat hiukset leikkautit" tai "joo, lihavahan sinä olet".

Tai jos joku valittaa aviomiehestään, että "Jari oli kyllä ihan idiootti kun ei tajunnut laittaa autoa lämmitykseen ajoissa" tai "Äitini oli taas niin raskas, kun soitin hänelle", ei ole sopivaa sanoa, että "Olen itsekin huomannut, että miehesi on vähän tollo/äitisi on varmaan narsisti".

Muista, että ihmiset ajattelevat ja kokevat asioita eri tavoin, eikä mikään näistä tavoista välttämättä ole toista oikeampi. Kaksi ihmistä voi toimia samalla tavalla, mutta kummallakin voi olla aivan eri syy toiminnalleen. Kaksi ihmistä voi olla samassa tilanteessa, ja kokea sen aivan eri tavalla. Jos jollakin on erilainen kokemus, hän ei ole väärässä tai valehtele, vaan hän on ihmisenä erilainen kuin sinä.

Jos kerrot ihmisille että olet autismin kirjolla etkä aina ymmärrä sosiaalisia vihjeitä, he suhtautuvat sinuun suopeammin. Näin toiset ymmärtävät paremmin että et tee jotain asiaa ollaksesi ilkeä, vaan kyse on erilaisesta tavasta hahmottaa asioita.

On harvoja yleispäteviä neuvoa mitä voi antaa. Olen itse ollut nuorena hyvin sosiaalisesti kömpelö ja kaikki on pitänyt opetella.

Normit vaihtelee paikan ja tilanteen mukaan. Jos haluat vaikuttaa ns hyvältä keskustelijalta, niin muista sääntö 80% kuuntelua ja 20% omaa puhetta. Ainoastaan jos vastapuoli todella hiljenee kuuntelemaan sinua ja päästää vain lyhyitä äännähdyksiä, tiedät olevasi siinä hetkessä kiinnostava.

Kun toinen puhuu, on kohteliasta osoittaa kuuntelua myös äänellisesti välillä, mutta sen ei tarvitse olla sanallista. "Hmm" "Niin" "Totta" "Sanos muuta"

Kun siirryt ihmisen luota pois, on tapana sanoa jotain lähtiäisiksi, mutta mitä sekin riippuu tilanteesta. Mutta yleensä sanotan jotain mikä liittyy jatkoon. "Nähdään taas / Hyvää kesää! / Kiitos seurasta / Huomiseen! / Törmäillään! / Palataan! / Terveiset sille ja sille! / Oli kiva tutustua! / Otetaan pian uusiksi! / .

Yhtä sanontaa kannattaa välttää romanttisissa kohtaamisissa, jos olet kiinnostunut: Se on "Soitellaan".  Se on koodikieltä sille, että ei todellakaan soitella, tai olla yhteyksissä. 

Ja sitten on tämä kuuluisa sanonta "No niin". Sitä voi käyttää melkein aina jos ei tiedä mitä sanoisi. Sopii vaikkapa näihin tilanteisiin, kun liität siihen tilanteeseen kuuluvan tunteikkaan äänensävyn:

-tavara putoaa lattialle

- saat oluen eteesi ravintolassa tai sinulle tuodaan lasku

-ensimmäinen ilmaisu uuden deittikumppanin kanssa, kun ei keksi mitään sanottavaa

-poliisi pysäyttää liikenteessä ja avaat ikkunan, myös poliisi voi sanoa tämän.

-yrität miettiä miten kertoisit vaikean asian ja tarvitse jotain sanottavaa sitä ennen

-löydät lapsen pahanteossa tai yrität saada vauvan aukaisemana suunsa kun aiot lappaa ruokaa sisään

jne.

Jos joku kysyy: "Kuinka vanhaksi luulet minua? Tai "Kuinka vanhalta näytän?" Tai "Näytänkö ihan kauhealta?", ei pidä vastata rehellisesti.

Ei ole soveliasta puhua ruumiintoiminnoista, ETENKÄÄN ruokaillessa.

Vaikka haluaisit kertoa, että olet käynyt suolen tähystyksessä jatkuvan ripulin takia, niin älä kerro. Myöskään kirurgisista toimenpiteistä tai terveysongelmista ei kannata kertoa kovin yksityiskohtaisesti.

Jos olet laktoosi-intolerantikko ja joku tarjoaa sinulle tavallista jäätelöä, älä sano, että en voi syödä tavallista jäätelöä, koska muuten alkaa pierettää ja maha menee ruikulle. Sano mieluummin: Ei kiitos, tuo jäätelö ei valitettavasti sovi minulle.

Jos kylässä tarjotaan kahvin kanssa jotain makeaa tai suolaista, on sitä pakko ottaa kohteliaisuuden vuoksi.

Puhelinkeskustelussa soittaja on vastuussa puhelun kulun etenemisestä ja lopettamisesta (ellei sitten kyseessä ole lehtimyyjä tmv. eli voit myös itse lopettaa puhelun, jos et sitä halua käydä). Ajatuksena on, että soittaja tietää paljonko hänellä on tärkeää asiaa ja vain hän tietää, milloin hän on saanut kaiken tarpeellisen käytyä läpi.

Sosiaalisissa tilanteissa kaikilla takkuaa ja usein. Ihmiset pyrkivät ylläpitämään sopusointua tietoisesti monilla eleillä ynnä muulla. Assit ovat kuitenkin välillä todella herkkiä huomaamaan tunnelman pienenkin huononemisen. Tästä ei pidä ottaa liikaan itseensä tai jäädä vatvomaan. Ihmiset tavallisesti ylläpitävät myös itselleen vähemmän mielekkäitä ihmissuhteita, kuten vaikka ylläolevaan viitaten "Jari olisikin ihan idiootti". Kaikista ei ole kavereiksi, mutta ei kaikkien kanssa ei tarvitse olla riidoissa. Ihmissuhteita on hyvä arvioida myös sen mukaan kuinka muut hakeutuvat seuraan, vaikka yhdessä keskustelussa tulisikin "naamanvääntelyä". Puheliaat ja ekstovertit menevätkin usein sillä paljon "eteenpäin", että he eivät välitä omista pienistä mokista, vaan saavat ne hukkumaan onnistuneen keskustelun massaan (huomioiden silti muut kommentit vastapuolen kuuntelusta, jaarittelun välttämisestä, jne.)

Ei-assit saavat usein mielihyvää hengailusta ja turhan puhumisesta. Nämä luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja auttavat vahvistamaan kuvaa, että "tiedän hieman mitä näiden ihmisten päässä liikkuu, voin siis mahdollisesti luottaa heihin myös hädän hetkellä, koska he ovat samaa laumaa".