Lue keskustelun säännöt.
Vauva-arki: Miten saada mies ymmärtämään?
Mulla itselläni alkaa keinot loppua. En olisi uskonut, että fiksuna ja huolehtivana isänä pitämäni mies on näin kyvytön lapsen hoitamisen suhteen.
Ongelma 1: Rutiinit/päivärytmi.
Mies ei ymmärrä, miksi yöpuku pitää vaihtaa, ts. valmistella vauva nukkumiseen. Hän laittaisi 6kk vauvan päiväpuvussa vaipan vaihdon jälkeen vaan nukkumaan. Eli laskee hoitopöydältä vaan petiin.
Kun vauva sitten sätkii ja potkii levottomana valoisassa huoneessa (ei ymmärrä että nyt nukutaan), mies tunkee tuttia suuhun ja tuskastelee, kun ei nuku. Mies toimii näin, jos en huolehdi iltarutiineja. Myös kauppareissut iltaseiskalta vauvan kanssa ja vieraiden vastaanottaminen ilta-aikaan on miehelle ok, koska lapsen pitää tottua normielämään.
Hoidan pääosin aamut, joskus vknloppuna haluaisin nukkua.
Kun niin teen, niin
aamulla mies ei sitten vaihda sitä yöpukua pois, vaan tuo vauvan olkkariin leikkimään, eikä anna aamupalaa, vaan tarjoaa maitoa (vauva syönyt 4kk iästä asti soseita/nyt puuroa aamulla ja illalla).
Nukuttaa vauvan väkisin eri huoneessa olevaan sänkyyn tunnin hereillä olon jälkeen, väittää, ettei ole nälkä vauvalla, vaikka vauva herää pian itkemään. Ei ymmärrä, että vieras huone/nälkä herättää, sekä se, että ulkoilu jää pois.
Mies pilkkoo rakentamani rytmin näinä hoitovuoroinaan, eli me tehdään aina samoin: Herätys, aamuhöpöttelyt, vaipanvaihto, päiväasu, leikkihetki ja aamupuuro. Seurustelua ja vaunulenkille.
Tätä toistetaan, oli se aamuherätys sitten milloin vaan, yleensä 5.30. Vauva on onnellinen ja helppo tapaus, KUN pitää kiinni tästä!
Mies ei kuulemma jaksa aamusta lenkille, eikä jaksa noudattaa rutiineja. Ei se vauva kuole jos joskus, hän väittää.
Riitelemme asiasta aina, kun vauva nukkuu. Miehen mielestä valitan turhasta ja olen kiittämätön, kun mä annan sun nukkua sä vaan haukut.
Mies raivostuu ja uhriutuu, eikä kuuntele.
Tämä johtaa siihen, että mä en nuku tarpeeksi ja hoidan aamut yksin, muuten lapsen rutiini kärsii.
2. Hoitaminen. Sen harvan pakotetun kerran , kun pukee yöpuvun, pukee paksun haalarin ja peittelee täkillä. Vauva heräilee. Suuttuu, kun vaihdan kevyempään asuun.
Päivisin taas pukee liian vähän, palellutti vauvan vatsan huhtikuussa, kun lenkkeili vauvan kanssa ja tuli itse hikiseksi, RIISUI MYÖS VAUVAN HAALARIN, ja tuli pihaan poika kylmettyneenä. Kuulemma hiestä märkä oli vauva, no ei ollut, oli puklannut maidot päälleen.Märässä sisäasussa vaunuili kuomu auki, vauvan vatsa oli jääkylmä.
Syöttäminen. Katsoo itse telkkaria tai keskittyy muuhun, lapsi ei syö, joten ei sillä oo nälkä. Tarjoilee jäähtynyttä ruokaa tunnin mittaan sen sijaan, että aloittaa tai lopettaa systemaattisesti ruokailun.
Nämä kaikki siis tapahtuvat, jos en valita ja mäkätä. Mikään ei auta, ei puhuminen eikä neuvolan tai nettilinkkien lähetys, että voisi itse lukea vauvanhoitamisesta ja rutiinien tärkeydestä.
Rakastan vauvan kanssa oloa ja olenkin miettinyt, olisinko onnellisempi vauvan kanssa kaksin?
Mies voisi elää rajattomasti joka toinen vknloppu sitten myöhemmin, lapsi ei kärsisi, kun rutiinit olisivat sitten äidin luona?
Voitte vittuillakin vastaajat, mutta kestän sen, tää äitiys on parasta maailmassa, ainoa stressaava tekijä elämässäni on mies.
Lasta en kadu ikinä, vaikka mies osoittautuikin mieslapseksi.
Kommentit (516)
Vierailija kirjoitti:
Pakko muuten kertoa se lopputulema sillä, kun mies rikkoi päivärytmin toistamiseen.
Päätin, että seuraavan kerran annan hänen hoitaa vauvan loppupäivän yksin (eli kestäkööt seuraukset).
Vauva siis kiukkusi ja söi huonosti, nukahti vaunuihin enää hetkeksi.
Heräsi puolen tunnin päästä, itki väsyneenä. Mies nosti pois vaunuista, ei tarjonnut maitoa, ei leikkinyt. Laski sitteriin ja alkoi siivota.
Olin ohjeistamatta, en puuttunut.
Mies vei lapsen vaunulenkille, tässä vaiheessa vein maitopullon perään, sillä lapsi oli jo nälässä.
Mies lenkitti ja vauva heräsi nälässä ulkona. Mies juotti. Vauva nukahti.
Heräsi heti, sillä söi makuultaan ja röyhtäytti.
Siinä vaiheessa takana oli täysin rikottu puolikas päivä, sekava aamu ja pilkottu ruokarytmi ja virikkeetön päivä.
Mies turhautui ja kiroili, miksei tää nuku?!.
Hän haluaa siis vauvan vain nukkuvan 247. Ikävää, että puolivuotias ei ole reborn-nukke.Miehen kysymys oli retorinen, hän tietäisi vastauksen, jos kuuntelisi minua ja haluaisi vauvan parasta. Vauva ei nuku, koska unten välissä täytyy leikkiä, syödä jne.
Lopulta vauva oli jo niin riepoteltu iltapäivällä vaunuun ja sieltä ylös, että pyysin miestä lopettamaan hoitamisen. Oli unohtanut aamupalan lisäksi lounaan.
Hoida sit v***u ite kun oon jeesus ja täydellinen.
Olisko tähän lisää niitä anna sun miehelles mahdollisuus -kommentteja, kuuntelen?👼🏻
Ap
Entä jos olisit ystävällisesti ollut pois kotoa 2 vrk ajan, jotta mies olisi ilman valvovaa silmääsi saanut olla lapsensa kanssa? Voin kertoa, että 6 kk ikäinen ei tarvitse mitään erillisiä viriketuokioita, normaali arki ruuanlaittoineen ja pyykinripustuksineen on ihan tarpeeksi, jos lisäksi saa riittävästi katsekontakteja, hänelle suunnattua puhetta, ruokaa, unta ja kuivan vaipan.
Miehesi kaikesta päätellen on siirretty sivuun lapsenhoidosta lukuunottamatta öisiä herätyksiä, jolloin esittelet vauvan hikistä niskaa. Ei ihme, että hän toimii noin, koska sinä olet ihan itse hänet siihen opettanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän rutiinit ja olette varmasti hyviä vanhempia omilla tavoillanne vauvalle MUTTA älä syytä miestä vaan ota rauhallisesti, keskustele ilman päsmäröintiä. Tee ehdotuksia ja hoitakaa vauvaa yhdessä toisianne tukien. Kannusta miestä ja ota asiat puheeksi rauhallisesti. Jos mahdollista niin yritä nukkua univelat pois.
En kyllä luettuanikaan täysin ymmärrä, mistä ongelmanne oikein loppujen lopuksi juontaa. Mies vaikuttaa kyllä todella turhautuneelta. Ehkä hän ei ole tuntenut itseään tasa-arvoiseksi vanhemmaksi. Ehkä nukkumisjärjestely ei ole hänelle mieleen. Ehkä sinä ap olet äitiyden myötä muuttunut ihan toisenlaiseksi. Ehkä teiltä puuttuu läheisyys, arvostus, seksi ja yhteenkuuluvaisuuden tunne.
Täällä lytätään mies täysin, ja vaikka tässä nyt on vauva ollut joskus nälissään ja kylmissään tai hikinen miehen hoitamisen jäljiltä, niin kyllä se ongelma on jossain muualla.
Itse olen myös sellainen, että hermostun, jos en saa yrittää itse kaikessa rauhassa besserwisserin arvostelevan katseen alla, ja neuvoessa koko ajan, miten kuuluu tehdä. Sitten annan kyllä asiantuntijan hoitaa hommat ihan itsekseen.
Mutta siis, oletukseni on, että syyt ovat teidän kahden väleissä ja tavassanne puhua toisillenne.
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä hukkui lapsi uimarannalla kun oli siellä isänsä kanssa
Ja Oripäässä pääsi hengestään isänsä käsissä. Se oli kyllä ihan liian pieni vauva yön yli hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Erota sun kyllä kannattaa, mutta ei hoitorutiinien takia vaan siksi, ettet arvosta sun miestä yhtään.
Se mies ei näytä arvostavan AP:tä eikä lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei pätkääkään kiinnostanut, mitä ja miten mies teki aamulla tuplien kanssa, minä käänsin kylkeä ja nukuin. Mies katsoi listasta, koska oli vaihdettu vaippa ja syöty, sylitteli ja ruokki pikkuiset, joten saatoin nousta vasta klo 7:15 tienoilla miehen lähtiessä töihin. Jos lapset oli hereillä, eivät he rikki menneet siitä, että köllöttelivät vuoteissaan odotellessaan heräämistäni. Minä puolestani katsoin listalta, koska oli viimeksi syöty ja tiesin siitä, miten päivä suunnilleen jatkuu. Tuo lista oli mainio tapa välittää itselle ja miehelle tietoa siitä, koska perustarpeet on hoidettu, ei tarvinnut arvailla, onko ensisijaisesti nälkä vai seuranpuute vai märkä vaippa.
Minä puin lapset aina sävy sävyyn, mies laittoi jotain oikeankokoista. Ei se minua haitannut enkä selittänyt, että sinisten housujen kanssa pitää olla tämä tietty paita, koska minä olen niin päättänyt. En marmattanut siitä, oliko käytetty oikeaa lusikkaa tai tarjottu sitä puuroa, jota minä oletin tarjolla olevan. Ehei, lapset ja mies oli tyytyväisiä, minä kunnolla levännyt ja kaikilla hyvä olla, siinä ei joku väärinpäin taiteltu piponreuna paljoa mieltä painanut.
Meilläkin oli rutiinit ja on yhä, kun lapset on jo 3v, mutta ei todellakaan mitään tuntikausien hyssyttelyjä ja yöpuvunvaihtoja. Heräämistä seurasi vaipanvaihto ja ruoka, väsyneenä pääsi nukkumaan. Ulkona käytiin silloin, kun ei nukuttanut ja jos nukahti, niin mitä väliä.
Ap tekee omasta elämästään uskomattoman vaikeaa ja jäykkää! Ei lapsesta ja elämästään ehdi nauttimaan, jos kaikki tehdään aikataulutetusti eikä vauvalle voi edes hymyillä väärään aikaan, ettei lapsen rutiinit mene sekaisin.
Katsoitte listasta? Mitä jos miehesi ei olisi viitsinyt kirjoittaa siihen mitään? Ei kai sillä vaipanvaihdollakaan mitään merkitystä ole, jos ei huvita sitä vaihtaa? Miehesi kuitenkin teki, mitä olitte sopineet. Aloittajan mies laistaa lapsen perustarpeet eli asiat, jotka oma miehesi teki.
Emme me mitään sopineet! Katsos tässä on se juju - ei pidä ryhtyä ns. sopimaan eli esittämään vaateita puolisolle. On parempi tehdä lista ja kertoa miehelle, että koska toinen vauva tuntuu syövän 2 tunnin välein, toinen 5 tunnin välein, niin laitan tähän hoitopöydälle itselleni listan siitä, mitä on tullut tehtyä. Näin voin aamulla tarkistaa, kumpi vauva kannattaa syöttää ensin ja onko vaipanvaihdolla kiirettä. Ja kas, arkijärjellä varustettu mies, jota ei vaadita mihinkään, ryhtyy oma-aloitteisesti hoitamaan aamuja, koska hänen ei tarvinnut arvailla, onko lapsilla nälkä vai ei, hän voi vilkaista, koska viimeksi on ollut ruokaa tarjolla. Joskus lapsi kaipasi pelkkää seuraa, joskus ei sitäkään eli oli turha mennä nostamaan tyytyväisenä jokeltava vauva syömään, kun tämä oli syönyt tunti sitten.
Kun antaa miehen ihan vapaasti tehdä, niin mies myös tekee. Ihan vayúvan parhaaksi!
Myös meillä oli käytössä syöttö/uni lista. Paras niksi koskaan, vaikka kun kerroin neuvolassa, terv.h. tuhahteli ja piti orjuuttavana. Meille se oli informatiivinen ja vapauttava.
Mies on niin herkkä uniikki lumihiutale että naisen täytyy varoa miten asiat ilmaisee ettei tule paha mieli. Nainenhan on äiti ja keksinyt kaiken omasta päästään ja ihan kiusallaan haluaa rutiineja. Neuvolassakin ihan kiusallaan niitä vaaditaan lapsen kansa noudatettavan. Mies saa tehdä vähän sinnepäin, pääasia että tekee, ei ole kuin 6 kk ollut aikaa oppia. Ihan sama vaikka lapsi olisi nälissän, pääasia on että Mies yritti.
Kuule ap, ota asia puheeksi neuvolassa. Miehesi tarvitsee jonkun ulkopuolisen sanomaan miten asiat ovat muuten ei muutu. Ja mielestäni hän ei kunnioita sinua mutta se on jo toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko muuten kertoa se lopputulema sillä, kun mies rikkoi päivärytmin toistamiseen.
Päätin, että seuraavan kerran annan hänen hoitaa vauvan loppupäivän yksin (eli kestäkööt seuraukset).
Vauva siis kiukkusi ja söi huonosti, nukahti vaunuihin enää hetkeksi.
Heräsi puolen tunnin päästä, itki väsyneenä. Mies nosti pois vaunuista, ei tarjonnut maitoa, ei leikkinyt. Laski sitteriin ja alkoi siivota.
Olin ohjeistamatta, en puuttunut.
Mies vei lapsen vaunulenkille, tässä vaiheessa vein maitopullon perään, sillä lapsi oli jo nälässä.
Mies lenkitti ja vauva heräsi nälässä ulkona. Mies juotti. Vauva nukahti.
Heräsi heti, sillä söi makuultaan ja röyhtäytti.
Siinä vaiheessa takana oli täysin rikottu puolikas päivä, sekava aamu ja pilkottu ruokarytmi ja virikkeetön päivä.
Mies turhautui ja kiroili, miksei tää nuku?!.
Hän haluaa siis vauvan vain nukkuvan 247. Ikävää, että puolivuotias ei ole reborn-nukke.Miehen kysymys oli retorinen, hän tietäisi vastauksen, jos kuuntelisi minua ja haluaisi vauvan parasta. Vauva ei nuku, koska unten välissä täytyy leikkiä, syödä jne.
Lopulta vauva oli jo niin riepoteltu iltapäivällä vaunuun ja sieltä ylös, että pyysin miestä lopettamaan hoitamisen. Oli unohtanut aamupalan lisäksi lounaan.
Hoida sit v***u ite kun oon jeesus ja täydellinen.
Olisko tähän lisää niitä anna sun miehelles mahdollisuus -kommentteja, kuuntelen?👼🏻
Ap
No nyt viimeistään paljastuit provoksi. Kukaan täysijärkinen ihminen ei noin laiminlyö omaa jälkeläistään. Toki sosiopaatit voivat tahallaan rääkätä lastaan, joten jos tää olisi totta, olisi ap:n mies pelottava tunteeton hullu, joka tietoisesti haluaisi vahingoittaa lastaan. Mutta onneksi tää ei ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä hukkui lapsi uimarannalla kun oli siellä isänsä kanssa
Tämä tapahtui meidän lähirannalla. Isä kääri sätkää ruohikolla, lapsi oli yksin vedessä uimataidottomana. Ihan hirveä tapaus. Isä toki taisi saada siitä tuomion kuolemantuottamuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Sinun rakentamat säännöt. Kuten sanottu, pari keskeistä asiaa kannattaa sopia. Sillä ei pitäisi olla merkitystä missä järjestyksessä aamutoimet tekee tai nukuttaako väärässä huoneessa. Minusta olisi kyllä järkevää totuttaa nukkumaan muuallakin kuin omassa sängyssä. Miten muuten ikinä onnistuu kyläily vaikkapa mummolassa?
Rautalangasta: laita lapsi nukkumaan ja anna iltapala. Se on tässä pöydällä. Minä menen ulkoilmaan. Hyvää yötä.Ihan loistava. Naiset, mitä vikaa tässä on? Mun mielestä tämä on ihan loistavaa settiä. Mitä sanoo meidän kulttuuriantropologi? Jos mies hyväksyy tämän mukisematta, ja kaikki on kunnossa, mistä me sitten taistellaan?
Ettekö te ymmärrä, että nää lastenhoidot ei ole mitään rakettitiedettä hyvänen aika. Jos te rakennatte sen mustan pilven sinne päähänne, ettekä SUOSTU lähteen ulos, vaikka mies yrittää teidän jalkaan laittaa lenkkitossuja, että "lähde hei kävelylle", niin mistä me sitten taistellaan? Jumalauta on vaikeeta naisen ymmärtää? Menkää sinne metsään ja juttelette itseksenne, että mitä se avioliitto miehen kanssa on.
Kun te tuutte sieltä ulkoa, älkää valittako mistään. Menkää sohvalle kattoon Sohvaperunoita vaikka koko kausi ja pitää nassunne kiinni. Täysin keksitty taistelu! Seuraavaksi taistellaan jostain muusta asiasta, se on niin nähty tämä kuvio....
Sulla tuntuu häviävän se keskustelun punainen lanka. Mieshän se tässä on se joka ei ymmärrä vaikka lastenhoidon ei pitäisi olla sitä "rakettitiedettä". Selitä miksi se mies ei ymmärrä ruokkia vauvaansa? Vai tahallaanko kostaa vaimolleen jättämällä lapsen nälkäiseksi tai palelultumaan?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä luettuanikaan täysin ymmärrä, mistä ongelmanne oikein loppujen lopuksi juontaa. Mies vaikuttaa kyllä todella turhautuneelta. Ehkä hän ei ole tuntenut itseään tasa-arvoiseksi vanhemmaksi. Ehkä nukkumisjärjestely ei ole hänelle mieleen. Ehkä sinä ap olet äitiyden myötä muuttunut ihan toisenlaiseksi. Ehkä teiltä puuttuu läheisyys, arvostus, seksi ja yhteenkuuluvaisuuden tunne.
Täällä lytätään mies täysin, ja vaikka tässä nyt on vauva ollut joskus nälissään ja kylmissään tai hikinen miehen hoitamisen jäljiltä, niin kyllä se ongelma on jossain muualla.
Itse olen myös sellainen, että hermostun, jos en saa yrittää itse kaikessa rauhassa besserwisserin arvostelevan katseen alla, ja neuvoessa koko ajan, miten kuuluu tehdä. Sitten annan kyllä asiantuntijan hoitaa hommat ihan itsekseen.
Mutta siis, oletukseni on, että syyt ovat teidän kahden väleissä ja tavassanne puhua toisillenne.
Selitä mulle,en ymmärtänyt. Siis mies jättää lapsen ruokkimatta, antaa palelultua ulkona --- ja syy on jossain muualla kuin miehessä ja tämän toiminnassa? Kui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin olen peukuttanut kaikkia ketjuja av:lla, joissa paheksutaan vapaamatkustajaisiä. Hyvin johdonmukaisesti olen niissä ollut aina naisen puolella. Tämä on koko av-historiani ensimmäinen ketju, jossa esille tulleen perusteella pääasiallinen vika on naisessa. Minusta ap:n ripustautuminen vain yhteen tapaan tehdä asioita ei ole ihan tasapainoinen ja terve.
Näinhän se on, lapselle tekee gutaa olla nukkumatta, syömättä ja tulla palellutetuksi aina silloin tällöin 🤦
Kyllä, ja mitä kaikkea ihanaa jästipäinen iskä tarjoileekaan lapselle uhmaiässä! Ai että, kun lapsi oppii sanomaan ei! Vai oppiiko tuollaisen kontrolloivan isän kanssa? Eiköhän tule vielä kunnon mekkala, kun lapselle tulee oma tahto.
Miten isä reagoi silloin? 😳Aivan. Vain nipo äiti kieltää lasta, jos tämä keksii hakata telkkaria kaukosäätimellä. Pitää elää silleen rennosti.
Joo ja sit haetaa adhd-diagnoosi ja concerta, kun huono käytös johtuukin siitä, eikä päämäärättömästä vanhemmuudesta.
Kumma homma kun kaikilla tietämilläni käytöshäiriöisillä nepsylapsilla on just nää boheemit vanhemmat ja rajaton kasvatus.
Itselläni on adhd-diagnoosi aikuisena saatu, lapsuudesta selvisin sattumalta.
Boheemin ja vapaasti kasvattavan äidin kanssa olisin varmasti selviytynyt huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän tuollaista. Mies ei suostunut uskomaan, että moni asia nyt vain täytyy tehdä vauvan ja lapsen ehdoilla, ei miehen ehdoilla. Hän jotenkin kuvitteli, että ne uudet ehdot on minun määräämiä, vaikka miten selitin, että ei minun vaan ne on vauvan/lapsen tarpeita. Oli pahasti riitojakin asiasta. Ja mies ei halunnut edes välillä hoitaa vauvaa ollenkaan asian vuoksi. Kunnes lopulta huomasi itse, että ei lapsen kanssa vain onnistu mikään, jos hänelle ei anna heti heräämisen jälkeen aamupalaa. Tai jos hän ei pääse ajoisss nukkumaan. Mutta pitkään tästä piti vääntää. Ja meidän parisuhde on minun osalta aika taputeltu, koska petyin ja uuvuin mieheen niin pahasti.
Minäkin olen uupunut mieheen, en vauvaan. Rakkaus on osaltani loppunut, tunnen lähinnä turhautumista ja ärsytystä.
Jos olisin yksin vauvan kanssa, kotiin tulisi neuvolan perhetyöntekijä esim. vaunuilemaan, auttamaan vauva-arjessa.
Nyt kotona auttaa mies purkamalla vaalitut rutiinit, rikkomalla vauvan rytmin ja vänkäämällä jostain unihaalarista, se on periaate, mikä sen vauvan ylipukee yöksi, eikä hoivavietti.
Ei tulisi kuuloonkaan, että perhetyöntekijä palelluttaisi vauvan tai jättäis syöttämättä.
Voisin oikeasti luottaa, että hän hoitaa hyvin.
ApJos tuo lihavoimani kohta on teillä pysyvä olotila, ratkaisu on ero. Olet selvästi sitä jo miettinyt, kun tiedät saavasi perhetyöntekijän apua, jos päätätte erota.
Tosi monet eroaa vauvavuonna. Välttämättä se ei ole oikea ratkaisu, koska vauvavuonna ihminen ei välttämättä ole ihan oma itsensä. Jos koet, ettet ole väsynyt vauvanhoitoon, vaan nimenomaan mieheen, etkä tunne yhtään rakkautta häntä kohtaan enää, en näe syytä, miksi teidän pitäisi jatkaa yhdessä.
Mun on tosi vaikea kunnioittaa häntä ihmisenä ja miehenä, ja nyt myös isänä. Pelkään jo nyt uhmaikää, kun lapsi ei olekaan tuollainen ohjailtava pötkylä, miten mies kestää. Siksi myös rutiinit ja rytmi olisivat elintärkeitä, että uhmaiässä ei tarvitse taistella aivan perusjutuista! Mutta mies ei minua kuuntele eikä näe toiminnassaan korjattavaa.
Ap
Mitäs sitten kun se uhmis juuri sitä tekee että kapinoi vastaan rutiineissakin? Kun se ei tottele suakaan vaikka pitäisi mennä nyt nukkumaan ja syödä puuro. Uhmaikä on nimensä mukainen. Ja sitä ennen on ehtinyt olla monta vaihetta kun sun tiukka rutiini ei toimikaan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko muuten kertoa se lopputulema sillä, kun mies rikkoi päivärytmin toistamiseen.
Päätin, että seuraavan kerran annan hänen hoitaa vauvan loppupäivän yksin (eli kestäkööt seuraukset).
Vauva siis kiukkusi ja söi huonosti, nukahti vaunuihin enää hetkeksi.
Heräsi puolen tunnin päästä, itki väsyneenä. Mies nosti pois vaunuista, ei tarjonnut maitoa, ei leikkinyt. Laski sitteriin ja alkoi siivota.
Olin ohjeistamatta, en puuttunut.
Mies vei lapsen vaunulenkille, tässä vaiheessa vein maitopullon perään, sillä lapsi oli jo nälässä.
Mies lenkitti ja vauva heräsi nälässä ulkona. Mies juotti. Vauva nukahti.
Heräsi heti, sillä söi makuultaan ja röyhtäytti.
Siinä vaiheessa takana oli täysin rikottu puolikas päivä, sekava aamu ja pilkottu ruokarytmi ja virikkeetön päivä.
Mies turhautui ja kiroili, miksei tää nuku?!.
Hän haluaa siis vauvan vain nukkuvan 247. Ikävää, että puolivuotias ei ole reborn-nukke.Miehen kysymys oli retorinen, hän tietäisi vastauksen, jos kuuntelisi minua ja haluaisi vauvan parasta. Vauva ei nuku, koska unten välissä täytyy leikkiä, syödä jne.
Lopulta vauva oli jo niin riepoteltu iltapäivällä vaunuun ja sieltä ylös, että pyysin miestä lopettamaan hoitamisen. Oli unohtanut aamupalan lisäksi lounaan.
Hoida sit v***u ite kun oon jeesus ja täydellinen.
Olisko tähän lisää niitä anna sun miehelles mahdollisuus -kommentteja, kuuntelen?👼🏻
ApNo nyt viimeistään paljastuit provoksi. Kukaan täysijärkinen ihminen ei noin laiminlyö omaa jälkeläistään. Toki sosiopaatit voivat tahallaan rääkätä lastaan, joten jos tää olisi totta, olisi ap:n mies pelottava tunteeton hullu, joka tietoisesti haluaisi vahingoittaa lastaan. Mutta onneksi tää ei ole totta.
No mitä, kyllähän sitä nyt teknisesti hoidettiin. Nukkumaan, ulos, maitoa, röyhtäyttäminen. Ei vaan ollut herkkyyttä nähdä mitä lapsi tarvitsee tai jopa saattoi ajatella, että häntähän ei lapsi pompottele, nyt mennään ulos eikä syödä. Oma äitini taas on marttyyrimallia ja hän ottaa suorastaan henkilökohtaisena loukkauksena, jos hän on ajatellut lukea vauvalle kirjaa, mutta vauvalla onkin nälkä ja sille pitäisi antaa ruokaa. Olen melkoisen varma, että en ollut lapsena koliikkilapsi, kuten äiti muistelee, vaan täysin vääräaikaisesti hoidettu. Vaikka meillä leikittiin ja laulettiin joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Sulla tuntuu häviävän se keskustelun punainen lanka. Mieshän se tässä on se joka ei ymmärrä vaikka lastenhoidon ei pitäisi olla sitä "rakettitiedettä". Selitä miksi se mies ei ymmärrä ruokkia vauvaansa? Vai tahallaanko kostaa vaimolleen jättämällä lapsen nälkäiseksi tai palelultumaan?
Ei todellakaan katoa lanka. Minä ja niin moni muu on tullut jo kertomaan, että kyse on kommunikaatiosta, mikä tässä ei toimi. Mies voi oppia mitä tahansa, ja se ei ole rakettitiedettä katsoa, että lapsi ei huku tai jos sillä on nälkä, ruokkii sen. Ei tehdä tästä liian vaikeeta antropologien tippukiviluolasta löytyneen ensimmäisen feministikirjoituksen kera. Jos nyt on olemassa niin avuton mies, en todellakaan usko siihen. Miestä ei ole kuultu tässä.
Avioliitto on yhteistyötä ja rakentamista. Se ei ole nollasummapeliä. Jos tuohon nollasummapeliin lähtee, mies ei kauaa sitä katsele. Puhumattakaan arvokkaasta miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei pätkääkään kiinnostanut, mitä ja miten mies teki aamulla tuplien kanssa, minä käänsin kylkeä ja nukuin. Mies katsoi listasta, koska oli vaihdettu vaippa ja syöty, sylitteli ja ruokki pikkuiset, joten saatoin nousta vasta klo 7:15 tienoilla miehen lähtiessä töihin. Jos lapset oli hereillä, eivät he rikki menneet siitä, että köllöttelivät vuoteissaan odotellessaan heräämistäni. Minä puolestani katsoin listalta, koska oli viimeksi syöty ja tiesin siitä, miten päivä suunnilleen jatkuu. Tuo lista oli mainio tapa välittää itselle ja miehelle tietoa siitä, koska perustarpeet on hoidettu, ei tarvinnut arvailla, onko ensisijaisesti nälkä vai seuranpuute vai märkä vaippa.
Minä puin lapset aina sävy sävyyn, mies laittoi jotain oikeankokoista. Ei se minua haitannut enkä selittänyt, että sinisten housujen kanssa pitää olla tämä tietty paita, koska minä olen niin päättänyt. En marmattanut siitä, oliko käytetty oikeaa lusikkaa tai tarjottu sitä puuroa, jota minä oletin tarjolla olevan. Ehei, lapset ja mies oli tyytyväisiä, minä kunnolla levännyt ja kaikilla hyvä olla, siinä ei joku väärinpäin taiteltu piponreuna paljoa mieltä painanut.
Meilläkin oli rutiinit ja on yhä, kun lapset on jo 3v, mutta ei todellakaan mitään tuntikausien hyssyttelyjä ja yöpuvunvaihtoja. Heräämistä seurasi vaipanvaihto ja ruoka, väsyneenä pääsi nukkumaan. Ulkona käytiin silloin, kun ei nukuttanut ja jos nukahti, niin mitä väliä.
Ap tekee omasta elämästään uskomattoman vaikeaa ja jäykkää! Ei lapsesta ja elämästään ehdi nauttimaan, jos kaikki tehdään aikataulutetusti eikä vauvalle voi edes hymyillä väärään aikaan, ettei lapsen rutiinit mene sekaisin.
Niin siis sun mies syötti lapset ja mies noudatti listaa? Kivat sulle!
Miten tämä liittyy mitenkään aloittajan ongelmaan, jossa mies kieltäytyy yhteistyöstä ja ei ruoki lasta?Niin, minähän en tiennyt, mitä mies oli aamulla pari tuntia touhunnut, oliko antanut puuroa vai ei tai oliko vaippaa vaihdettu. Minä katsoin listalta, mitä on merkitty tehdyksi ja luotin siihen, että mies oli parhaan taitonsa ja tarmonsa mukaan toiminut lasten hyväksi. En kyseenalaistanut sitä, tarjosiko maitoa vai puuroa, syöttikö vuorotellen vai samaan aikaan, pitikö sylissä ja höpsötteli vai luki lehteä ja samalla lauloi tms.
Mies sai tehdä ihan niin kuin itse parhaaksi näki ja hyvä niin! Ei ap:n mies kieltäydy yhteistyöstä, hän vain käyttää järkeään ja yrittää tehdä lapsesta yhteiskuntakelpoista, maailma kun ei välitä pikkutarkoista rutiineista pätkääkään.
Ensimmäistä kertaa kuule, että yksikään mies on suostunut mitään listoja lukemaan tai täyttämään. Ei toimi töissä eikä kotona. Miehesi on harvinaisuus. Oliko koko listasysteemi miehesi keksimä juttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä hukkui lapsi uimarannalla kun oli siellä isänsä kanssa
Tämä tapahtui meidän lähirannalla. Isä kääri sätkää ruohikolla, lapsi oli yksin vedessä uimataidottomana. Ihan hirveä tapaus. Isä toki taisi saada siitä tuomion kuolemantuottamuksesta.
Toki ja toki! Mitä edes on väliä, jos oikeuslaitos antaa tuomion?!
Ehkä se suurin "tuomio" on se, että ikuisesti tietää tehneensä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla tuntuu häviävän se keskustelun punainen lanka. Mieshän se tässä on se joka ei ymmärrä vaikka lastenhoidon ei pitäisi olla sitä "rakettitiedettä". Selitä miksi se mies ei ymmärrä ruokkia vauvaansa? Vai tahallaanko kostaa vaimolleen jättämällä lapsen nälkäiseksi tai palelultumaan?
Ei todellakaan katoa lanka. Minä ja niin moni muu on tullut jo kertomaan, että kyse on kommunikaatiosta, mikä tässä ei toimi. Mies voi oppia mitä tahansa, ja se ei ole rakettitiedettä katsoa, että lapsi ei huku tai jos sillä on nälkä, ruokkii sen. Ei tehdä tästä liian vaikeeta antropologien tippukiviluolasta löytyneen ensimmäisen feministikirjoituksen kera. Jos nyt on olemassa niin avuton mies, en todellakaan usko siihen. Miestä ei ole kuultu tässä.
Avioliitto on yhteistyötä ja rakentamista. Se ei ole nollasummapeliä. Jos tuohon nollasummapeliin lähtee, mies ei kauaa sitä katsele. Puhumattakaan arvokkaasta miehestä.
Et edelleenkään osannut ratkaista sitä mysteeriä että jos se mies kerran on kykenevä oppimaan, miksi se ei opi?
Jaa, taas näitä rutiiniuskovaisia. Miehesi on oikeassa. Ei se lapsi siitä kuole, vaikkei jokainen päivä menisikään täysin ennaltamäärätyn aikataulun mukaan. Hän tottuu siihen kyllä, ja sitten teillä on kaikin puolin kivempaa, kun lapsikin on joustava. Löysää vähän pipoa, Ap!
Ihan loistava. Naiset, mitä vikaa tässä on? Mun mielestä tämä on ihan loistavaa settiä. Mitä sanoo meidän kulttuuriantropologi? Jos mies hyväksyy tämän mukisematta, ja kaikki on kunnossa, mistä me sitten taistellaan?
Ettekö te ymmärrä, että nää lastenhoidot ei ole mitään rakettitiedettä hyvänen aika. Jos te rakennatte sen mustan pilven sinne päähänne, ettekä SUOSTU lähteen ulos, vaikka mies yrittää teidän jalkaan laittaa lenkkitossuja, että "lähde hei kävelylle", niin mistä me sitten taistellaan? Jumalauta on vaikeeta naisen ymmärtää? Menkää sinne metsään ja juttelette itseksenne, että mitä se avioliitto miehen kanssa on.
Kun te tuutte sieltä ulkoa, älkää valittako mistään. Menkää sohvalle kattoon Sohvaperunoita vaikka koko kausi ja pitää nassunne kiinni. Täysin keksitty taistelu! Seuraavaksi taistellaan jostain muusta asiasta, se on niin nähty tämä kuvio....