Lue keskustelun säännöt.
Vauva-arki: Miten saada mies ymmärtämään?
Mulla itselläni alkaa keinot loppua. En olisi uskonut, että fiksuna ja huolehtivana isänä pitämäni mies on näin kyvytön lapsen hoitamisen suhteen.
Ongelma 1: Rutiinit/päivärytmi.
Mies ei ymmärrä, miksi yöpuku pitää vaihtaa, ts. valmistella vauva nukkumiseen. Hän laittaisi 6kk vauvan päiväpuvussa vaipan vaihdon jälkeen vaan nukkumaan. Eli laskee hoitopöydältä vaan petiin.
Kun vauva sitten sätkii ja potkii levottomana valoisassa huoneessa (ei ymmärrä että nyt nukutaan), mies tunkee tuttia suuhun ja tuskastelee, kun ei nuku. Mies toimii näin, jos en huolehdi iltarutiineja. Myös kauppareissut iltaseiskalta vauvan kanssa ja vieraiden vastaanottaminen ilta-aikaan on miehelle ok, koska lapsen pitää tottua normielämään.
Hoidan pääosin aamut, joskus vknloppuna haluaisin nukkua.
Kun niin teen, niin
aamulla mies ei sitten vaihda sitä yöpukua pois, vaan tuo vauvan olkkariin leikkimään, eikä anna aamupalaa, vaan tarjoaa maitoa (vauva syönyt 4kk iästä asti soseita/nyt puuroa aamulla ja illalla).
Nukuttaa vauvan väkisin eri huoneessa olevaan sänkyyn tunnin hereillä olon jälkeen, väittää, ettei ole nälkä vauvalla, vaikka vauva herää pian itkemään. Ei ymmärrä, että vieras huone/nälkä herättää, sekä se, että ulkoilu jää pois.
Mies pilkkoo rakentamani rytmin näinä hoitovuoroinaan, eli me tehdään aina samoin: Herätys, aamuhöpöttelyt, vaipanvaihto, päiväasu, leikkihetki ja aamupuuro. Seurustelua ja vaunulenkille.
Tätä toistetaan, oli se aamuherätys sitten milloin vaan, yleensä 5.30. Vauva on onnellinen ja helppo tapaus, KUN pitää kiinni tästä!
Mies ei kuulemma jaksa aamusta lenkille, eikä jaksa noudattaa rutiineja. Ei se vauva kuole jos joskus, hän väittää.
Riitelemme asiasta aina, kun vauva nukkuu. Miehen mielestä valitan turhasta ja olen kiittämätön, kun mä annan sun nukkua sä vaan haukut.
Mies raivostuu ja uhriutuu, eikä kuuntele.
Tämä johtaa siihen, että mä en nuku tarpeeksi ja hoidan aamut yksin, muuten lapsen rutiini kärsii.
2. Hoitaminen. Sen harvan pakotetun kerran , kun pukee yöpuvun, pukee paksun haalarin ja peittelee täkillä. Vauva heräilee. Suuttuu, kun vaihdan kevyempään asuun.
Päivisin taas pukee liian vähän, palellutti vauvan vatsan huhtikuussa, kun lenkkeili vauvan kanssa ja tuli itse hikiseksi, RIISUI MYÖS VAUVAN HAALARIN, ja tuli pihaan poika kylmettyneenä. Kuulemma hiestä märkä oli vauva, no ei ollut, oli puklannut maidot päälleen.Märässä sisäasussa vaunuili kuomu auki, vauvan vatsa oli jääkylmä.
Syöttäminen. Katsoo itse telkkaria tai keskittyy muuhun, lapsi ei syö, joten ei sillä oo nälkä. Tarjoilee jäähtynyttä ruokaa tunnin mittaan sen sijaan, että aloittaa tai lopettaa systemaattisesti ruokailun.
Nämä kaikki siis tapahtuvat, jos en valita ja mäkätä. Mikään ei auta, ei puhuminen eikä neuvolan tai nettilinkkien lähetys, että voisi itse lukea vauvanhoitamisesta ja rutiinien tärkeydestä.
Rakastan vauvan kanssa oloa ja olenkin miettinyt, olisinko onnellisempi vauvan kanssa kaksin?
Mies voisi elää rajattomasti joka toinen vknloppu sitten myöhemmin, lapsi ei kärsisi, kun rutiinit olisivat sitten äidin luona?
Voitte vittuillakin vastaajat, mutta kestän sen, tää äitiys on parasta maailmassa, ainoa stressaava tekijä elämässäni on mies.
Lasta en kadu ikinä, vaikka mies osoittautuikin mieslapseksi.
Kommentit (516)
Ei vauva tarvitse yöpukuja, ne on vaan markkinoiden ja myynnin takia keksitty. Vauvoilla (toivottavasti) vaatteet on muutenkin pehmeitä ja mukavia.
Ruokaa pitää tietysti saada kun on nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut vauvalla yöpukuja ja annoin miehen hoitaa miten halusi. Hyvin hoiti kumminkin ja mielellään. Ap tekee itse aspergersäännöillän tilanteen, jossa mies ei halua hoitaa, koska joka tapauksessa muija mäkättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän että jonkinlaiset rutiinit on pidettävä pienen lapsen kanssa, mutta herranjestas voisit vähän relata! Jo mullekin tuli paha mieli tekstistäsi, kun kaikki on väärin. Entä sitten miehellesi? Esim tuo liian paksu yöpuku... no miksi teillä on sellaisia? Pitäkää kaapissa vain käyttökelpoisia vaatteita. Lähde sieltä mäkättämästä ja anna miehen tutustua lapseensa. Lapsi varmasti selviää hengissä vaikka muutaman tunnin hoidetaan eri tavalla kuin sinä olet päättänyt. Mun mies ainakin sai vauvan nukkumaan eri tavalla kuin minä ja olin siitä vain iloinen!
Ai miksi kaapissa on huhtikuussa fleecehaalareita? 😄
Nämähän eivät siis ole minun kehittämiäni rutiineita, vaan tärkeä osa lapsen kehityspsykologiaa. Googletapa rutiinit lapsiperheessä, ehkä sinäkin opit jotain!💁🏻
Vauvanhoitohan on todella helppoa, kun se tulee ihan käyttöohjeitten kanssa, joita sovelletaan persoonan mukaan.
Eivät rutiinit ole mielipideasioita, ja aika vanhan liiton ummehtunut käsitys on, että ei se siihen kuole, no ei kuole, mutta jos rima vanhemmuuden suhteen on niin matalalla, niin ei se mitenkään lapsen edunmukaista ole.
Ja jos luit tekstin, niin mies ei nimenomaan saa vauvaa nukkumaan (syyt luettelinkin).
👼🏻
Ap
Aloituksesta ja ap:n kommenteista tulee tunne, että hänelle on tärkeämpää näyttää olevansa miestään taitavampi vauvan kanssa kuin se, että miehen ja vauvan välille muodostuisi toimiva vanhempi-lapsi-suhde.
Ap: aiheutat itse suurimman osan tuosta ongelmasta sillä, että haluat kynsin hampain pitää kiinni paremman ja taitavamman vanhemman roolista ja lytätä miestäsi.
Syynkin kerroit jo itse - lapsi ja oma ensiluokkainen vanhemmuutesi ovat nousseet sinulle huomattavasti tärkeämmäksi kuin esim. toimiva, terve parisuhde ja yhteistyö kasvatuksessa.
Jos oikeasti haluaisit muutosta tilanteeseen, olisit jo tuonut esiin, miten olet yhdessä miehesi kanssa yrittänyt ratkaista tilannetta.
Valittaminen, syyllistäminen, huomauttelu, vertailu, toisen tekemisten korjailu on manipulaatiota ja alistamista. Perehdy välillä muihinkin psykologian osa-alueisiin kuin kehityspsykologiaan, niin ehkä tajuat, että näin toimimalla sabotoit miehen ja lapsen välistä suhdetta. Toisaalta minulle tulee teksteistäsi tunne, että tiedät sen jo ja toimit ehkä jopa tarkoituksella näin. Kenties pahin pelkosi on, että mies onnistuu lapsen kanssa jossain asiassa ihan ilman sinua?
tapa se sika, ansaitset parempaa
Vierailija kirjoitti:
Tipuliisa kirjoitti:
"sinä päätät ja miehen pitää tehdä.." 🤣🤣🤣 en kestä! Yhteinen lapsi kuitenkin taitaa olla kyseessä.
Ei ku se on yhteinen vaan silloin kun joku vauvaan liittyvä maksaa tai on kyse sen hoidosta.
Muuten se on aina äidin, miehen osa on hoitaa ja maksaa.
Ei miehellä tosiaankaan ole sanavaltaa MITEN lasta hoidetaan. Nainen ajattelee pllullaan vauvaan liittyvät asiat, joten mies ei vain kykene osallistumaan samalla tavalla kuin naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan niin itseni noilta ajoilta...tarkat oli rutiinit ja lapsi oli tyytyväinen. Meillä tosin mies "totteli" ja lapsi oli tyytyväinen. Rakkaus kuitenkin loppui muista syistä ja tuli ero. Ota sitten selvää kumpi parempi. Onko teillä rakkautta toisianne kohtaan vielä olemassa? Ihan en saanut sellaista vaikutelmaa, ihan kuin teillä ei keskusteltaisi mistään ja hoidatte vauvaa joissain vuoroissa?
Olisi kiinnostavaa kuulla miten aloittajan perheellä menee. Aloituksesta on jo 5 kk eli vauva saattaa olla jo taapero ja muitakin muutoksia ehkä tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuoden koti - isänä ja siitä seurasi seuraavaa:
Tulomme tietty tippuivat
Puolisoni alkoi kihistä raivosta, koska minusta oli kivaa ja helppoa kotona. Kaikki kotityötkin ja ruoka tuli tehtyä siinä sivussa.
Pitkällisten keskustelujen jälkeen hänestä - boheemista kaupunkilaisesta kuoriutui kotiäiti.
Itse kummastelin aikani, mutta näin nyt mennään - hän ei siis halua käydä töissä.
Minäkin rakensin kovalla työllä rutiinit lapselle. Leikin kehittäviä leikkejä, opetin pottailemaan, syömään, pukemaan, puhumaan ensimmäiset sanat, toistelemalla sanoja loputtomasti, ulkoilin joka päivä säästä huolimatta jne. Sitten mies jäi kotiin ja minä menin töihin. Makaavat päivät pitkät, lapsi pyörii miehen ympärillä lattialla, kun mies nukkuu päiväunia kotivaatteet päällä päivät pitkät. Pitsaa ja muuta noutoruokaa tilaa meille ruuaksi ja lapselle pelkkää einestä, välillä antanut myös pilttejä!! Kehuu kaikille miten helppoa kotona on ja hän on kuulemma luonnollinen lahjakkuus lapsen kanssa. Ensin tapeltiin aiheesta, nyt vaan olen tyrmistynyt ja hiljaa raivoissani. Eroan heti kun saan asiat kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa näistä viesteistä korostuu Minä Minä Minä. Minä tein ohjelman, mies ei seurannut, Minä tiedän miten toimia, mies ei. Säälin näitä miehiä, jotka joutuu Minä jyrän alle.
T. Nainen, jolla 4 lasta
Minä säälin niitä lapsia joilla ei kotona ole ainakin yhtä vanhempaa, joka osaisi noudattaa rutiineja ja luoda toimivan rytmin lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miehethän menee aina sieltä riman alta kaikessa perheeseen liittyvässä. Itse saa ohjata ja neuvoa niin kuin jotain uusavutonta monta vuotta samoista asioista. Varsinkin nuo perushoitoon liittyvät asiat, niin mies ei vaan viitsi ja siksi heittäytyy muka kaikesta ymmärtämättömäksi. Monipuoliset ateriat, kasvikset, ruokarytmit, sopiva vaatetus kylmällä, miehet eivät ota niistä samassa suhteessa vastuuta kuin äidit, vaan luistavat aina kun mahdollista. Miehet eivät havahdu tuntia ennen vauvan ruoka-aikaa siihen, että porkkanat ja perunat pitää kuoria ja keittää, jotta ne ehtii sopeuttaa vauvalle ruuaksi, kun on ruoka-aika. Miehet eivät ota vastuuta tällaisista asioista ja siksi eivät koskaan muista. Nämä asiat eivät ole heidän mielessään kuormittamassa, vaan vastuu siirretään tai jätetään toisten harteille. Varmaan puolet kaikista naisista tulee kokemaan tämän saman pettymyksen vauvavuotena ja onhan se tutkimuksinkin todistettu, että päävastuu ruokarytmeistä ja monipuolisesta ravinnosta on edelleen naisilla niin kuin oli jo sata vuotta sitten. Tasa-arvo lisääntyy hitaasti kodeissa ja siksi nämä avaukset ovat tarpeen. Miehesi on kuitenkin lapsellesi ihan yhtä tärkeä ja jossakin vaiheessa voi olla tärkeämpi kuin sinä itse. Ylimielinen ei siis saa olla ja kuvitella, että jättämällä miehen tekee lapselle jonkin palveluksen. Ei siis auta muu kuin jutella asioista ja tehdä sopimuksia siitä, mikä on se minimitaso silloin kun oikein väsyttää eikä viitsisi. Voit tarvita sitä itsekin jossakin vaiheessa. Täydellisyys voi johtaa katastrofiin. Kultainen keskitie on hyvä. Aina ei tarvitse olla priimaa. Ja siinä olen samaa mieltä miehesi kanssa, että ystäviä voi tulla kylään milloin vain, kunhan he kunnioittavat vauvan tarpeita ja rytmejä.
Se on jännä juttu, että äiti on välinpitämätön, jos ei noudata neuvolan ohjeita, mutta tiukkapipo tyranni, jos toivoo, että mieskin noudattaa samoja ohjeita. Mies ei anna vauvalle ruokaa, ja mutta ei miehessä mitään vaan synti on se kun nainen "nalkuttaa". Eli nainen on aina syyllinen, olipa miten päin vaan. Ja mies urhoollinen ja myötätuntoa herättävä, kun joutuu "naisen säännöillä" menemään.
Kyllä olisi miestenkin aika ottaa pikku hiljaa vastuuta eikä mennä sieltä mistä aita on matalin, jos sieltäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monissa näistä viesteistä korostuu Minä Minä Minä. Minä tein ohjelman, mies ei seurannut, Minä tiedän miten toimia, mies ei. Säälin näitä miehiä, jotka joutuu Minä jyrän alle.
T. Nainen, jolla 4 lasta
Niin. Mikä se mieskään on muuta kuin itsekäs? Minä en viitsi, minä en pidä tarpeellisena, minä pääsen näin helpolla
Meillä suurin ongelma on se että mies ei ennakoi eli hän sammuttaa aina just ja just tulipaloja.
Plus se että sen sijaan että hän olisi aikuinen joka siivoaa lasten jäljiltä ua opettaa näille siisteyttä, hän ei siivoa edes omia jälkiään eikä osaa siisteyttä.
Onko se oikeasti niin, että vauva ei pysty tottumaan sellaiseen rutiiniin ettei rutiinia ole?!
Eikö se voisi oppia nukkumaan ihan sillä, että viedään sänkyyn, peitellään yms rutiinit? Miksi siihen pitää väkisin opettaa liian tarkat rutiinit, esim. yöpuku.
Kuulostaa turhalta. Jos et ap olisi opettanut lasta liian tarkaksi niin silloin poikkeamisesta ei olisi haittaa.
Miks just yöpuku?! Eikö helpompi olisi vaikka jokin tietty tuutulaulu ennen sänkyyn laittoa? Siitähän se oppisi tietämään että nyt nukutaan.
Ei ku se on yhteinen vaan silloin kun joku vauvaan liittyvä maksaa tai on kyse sen hoidosta.
Muuten se on aina äidin, miehen osa on hoitaa ja maksaa.