Lue keskustelun säännöt.
Vauva-arki: Miten saada mies ymmärtämään?
Mulla itselläni alkaa keinot loppua. En olisi uskonut, että fiksuna ja huolehtivana isänä pitämäni mies on näin kyvytön lapsen hoitamisen suhteen.
Ongelma 1: Rutiinit/päivärytmi.
Mies ei ymmärrä, miksi yöpuku pitää vaihtaa, ts. valmistella vauva nukkumiseen. Hän laittaisi 6kk vauvan päiväpuvussa vaipan vaihdon jälkeen vaan nukkumaan. Eli laskee hoitopöydältä vaan petiin.
Kun vauva sitten sätkii ja potkii levottomana valoisassa huoneessa (ei ymmärrä että nyt nukutaan), mies tunkee tuttia suuhun ja tuskastelee, kun ei nuku. Mies toimii näin, jos en huolehdi iltarutiineja. Myös kauppareissut iltaseiskalta vauvan kanssa ja vieraiden vastaanottaminen ilta-aikaan on miehelle ok, koska lapsen pitää tottua normielämään.
Hoidan pääosin aamut, joskus vknloppuna haluaisin nukkua.
Kun niin teen, niin
aamulla mies ei sitten vaihda sitä yöpukua pois, vaan tuo vauvan olkkariin leikkimään, eikä anna aamupalaa, vaan tarjoaa maitoa (vauva syönyt 4kk iästä asti soseita/nyt puuroa aamulla ja illalla).
Nukuttaa vauvan väkisin eri huoneessa olevaan sänkyyn tunnin hereillä olon jälkeen, väittää, ettei ole nälkä vauvalla, vaikka vauva herää pian itkemään. Ei ymmärrä, että vieras huone/nälkä herättää, sekä se, että ulkoilu jää pois.
Mies pilkkoo rakentamani rytmin näinä hoitovuoroinaan, eli me tehdään aina samoin: Herätys, aamuhöpöttelyt, vaipanvaihto, päiväasu, leikkihetki ja aamupuuro. Seurustelua ja vaunulenkille.
Tätä toistetaan, oli se aamuherätys sitten milloin vaan, yleensä 5.30. Vauva on onnellinen ja helppo tapaus, KUN pitää kiinni tästä!
Mies ei kuulemma jaksa aamusta lenkille, eikä jaksa noudattaa rutiineja. Ei se vauva kuole jos joskus, hän väittää.
Riitelemme asiasta aina, kun vauva nukkuu. Miehen mielestä valitan turhasta ja olen kiittämätön, kun mä annan sun nukkua sä vaan haukut.
Mies raivostuu ja uhriutuu, eikä kuuntele.
Tämä johtaa siihen, että mä en nuku tarpeeksi ja hoidan aamut yksin, muuten lapsen rutiini kärsii.
2. Hoitaminen. Sen harvan pakotetun kerran , kun pukee yöpuvun, pukee paksun haalarin ja peittelee täkillä. Vauva heräilee. Suuttuu, kun vaihdan kevyempään asuun.
Päivisin taas pukee liian vähän, palellutti vauvan vatsan huhtikuussa, kun lenkkeili vauvan kanssa ja tuli itse hikiseksi, RIISUI MYÖS VAUVAN HAALARIN, ja tuli pihaan poika kylmettyneenä. Kuulemma hiestä märkä oli vauva, no ei ollut, oli puklannut maidot päälleen.Märässä sisäasussa vaunuili kuomu auki, vauvan vatsa oli jääkylmä.
Syöttäminen. Katsoo itse telkkaria tai keskittyy muuhun, lapsi ei syö, joten ei sillä oo nälkä. Tarjoilee jäähtynyttä ruokaa tunnin mittaan sen sijaan, että aloittaa tai lopettaa systemaattisesti ruokailun.
Nämä kaikki siis tapahtuvat, jos en valita ja mäkätä. Mikään ei auta, ei puhuminen eikä neuvolan tai nettilinkkien lähetys, että voisi itse lukea vauvanhoitamisesta ja rutiinien tärkeydestä.
Rakastan vauvan kanssa oloa ja olenkin miettinyt, olisinko onnellisempi vauvan kanssa kaksin?
Mies voisi elää rajattomasti joka toinen vknloppu sitten myöhemmin, lapsi ei kärsisi, kun rutiinit olisivat sitten äidin luona?
Voitte vittuillakin vastaajat, mutta kestän sen, tää äitiys on parasta maailmassa, ainoa stressaava tekijä elämässäni on mies.
Lasta en kadu ikinä, vaikka mies osoittautuikin mieslapseksi.
Kommentit (516)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko muuten kertoa se lopputulema sillä, kun mies rikkoi päivärytmin toistamiseen.
Päätin, että seuraavan kerran annan hänen hoitaa vauvan loppupäivän yksin (eli kestäkööt seuraukset).
Vauva siis kiukkusi ja söi huonosti, nukahti vaunuihin enää hetkeksi.
Heräsi puolen tunnin päästä, itki väsyneenä. Mies nosti pois vaunuista, ei tarjonnut maitoa, ei leikkinyt. Laski sitteriin ja alkoi siivota.
Olin ohjeistamatta, en puuttunut.
Mies vei lapsen vaunulenkille, tässä vaiheessa vein maitopullon perään, sillä lapsi oli jo nälässä.
Mies lenkitti ja vauva heräsi nälässä ulkona. Mies juotti. Vauva nukahti.
Heräsi heti, sillä söi makuultaan ja röyhtäytti.
Siinä vaiheessa takana oli täysin rikottu puolikas päivä, sekava aamu ja pilkottu ruokarytmi ja virikkeetön päivä.
Mies turhautui ja kiroili, miksei tää nuku?!.
Hän haluaa siis vauvan vain nukkuvan 247. Ikävää, että puolivuotias ei ole reborn-nukke.Miehen kysymys oli retorinen, hän tietäisi vastauksen, jos kuuntelisi minua ja haluaisi vauvan parasta. Vauva ei nuku, koska unten välissä täytyy leikkiä, syödä jne.
Lopulta vauva oli jo niin riepoteltu iltapäivällä vaunuun ja sieltä ylös, että pyysin miestä lopettamaan hoitamisen. Oli unohtanut aamupalan lisäksi lounaan.
Hoida sit v***u ite kun oon jeesus ja täydellinen.
Olisko tähän lisää niitä anna sun miehelles mahdollisuus -kommentteja, kuuntelen?👼🏻
ApYdinongelma teillä taitaa olla se, että mies ei kestä omia osaamattomuuden ja riittämättömyyden tunteitaan. Vauva herättää niitä hänessä, kuten jokaisessa vanhemmassa. Mutta mies ei kestä niitä itsessään, ne tuntuu liian vaikeilta ja ahdistavilta kestää. Ja purkaa ne sabotoimalla vauvan hoitoa ja kiukuttelemalla.
Hyvä teoria. Miksi luulet, että hän sabotoi vauvanhoitoa, kehen hän sabotaasin kohdistaa?🤔
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos Jeesus, että en löytäny naista ja lähtenyt mukaan lapsiperhehelvettiin. Oih kiitos!
Kyllä voin kertoa kahden lapsen iskänä, että ei niinku mitään mahdollisuutta selvitä läpi. Siis jollain maitoauton kuskilla selviämistodennäköisyys on siinä 0-5%. Eikä auta yhtään, että oot lukenu kaikki psykologiat, kun ei se nainen ole niitä lukenu. :D Se vetää seinään noin 95% todennäköisyydellä, ja syyttää miestä kaikesta.
Ei ole välineitä. Ei moraalia, ei arvoja, ei koko filosofian dimensiota. Naisella ei ole sitä dimensiota ollenkaan. Ne miettii jotain potkupuvun väriä, kun ne on menny naimisiin ensin ja kirkossa vannonut. niiden aivot pyörittää taukomatta potkupukua, paksuutta, pituutta, lyhyyttä, kunnes pimahtaa! :D
Sitten ne tulee kertomaan sulle, että ne ei jaksa enää, kun ne on sen miehen kanssa neljän seinän sisällä. Ne haluaa sen miehen sinne neljän seinän sisään ja pimahtaa, jos se ei siellä ole, koska feminismi. Ja sitten kun se miespolo siellä yrittää, vääränvärinen puku lapsella, ne pimahtaa koska feminismi.
Vedä johtopäätökset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Minäkin olen uupunut mieheen, en vauvaan. Rakkaus on osaltani loppunut, tunnen lähinnä turhautumista ja ärsytystä.
Jos olisin yksin vauvan kanssa, kotiin tulisi neuvolan perhetyöntekijä esim. vaunuilemaan, auttamaan vauva-arjessa.
ApNonni. Kokenut mies näki tämän jo sadan metrin päästä, missä tässä on kyse. Edelleen kannattaa vielä harkita nyt kaikkien ulkopuolisten apujen käyttämistä, koska vauva tarvitsee isäänsä, ja ammattiauttajia, isovanhempia sisään kertomaan, mitä elämä on.
Potkupuvun väripä hyvinkin. Aivan umpikujassa. Nyt apua. Teillä on lapsi, joka tarvitsee perhettä. Jos hän on poikalapsi tekemällä siitä yhtä feminismimiestä lisää tähän maailmaan ilman isää ihmettelemään, miten maailma toimii.
Kiitos kulttuurievoluutio!
Voisitko kuvitella, että ne eriväriset potkupuvut voivat olla erilaisia materiaaliltaan? Vaikkapa sininen on ohut ja punainen paksu? Jos sinulla on valittavana kengistä mustat ja ruskeat, niin valitsetko sinä ne värin perusteella vaikka mustat on kumisaappaat ja ruskeat on sandaalit?
Vierailija kirjoitti:
Pakko muuten kertoa se lopputulema sillä, kun mies rikkoi päivärytmin toistamiseen.
Päätin, että seuraavan kerran annan hänen hoitaa vauvan loppupäivän yksin (eli kestäkööt seuraukset).
Vauva siis kiukkusi ja söi huonosti, nukahti vaunuihin enää hetkeksi.
Heräsi puolen tunnin päästä, itki väsyneenä. Mies nosti pois vaunuista, ei tarjonnut maitoa, ei leikkinyt. Laski sitteriin ja alkoi siivota.
Olin ohjeistamatta, en puuttunut.
Mies vei lapsen vaunulenkille, tässä vaiheessa vein maitopullon perään, sillä lapsi oli jo nälässä.
Mies lenkitti ja vauva heräsi nälässä ulkona. Mies juotti. Vauva nukahti.
Heräsi heti, sillä söi makuultaan ja röyhtäytti.
Siinä vaiheessa takana oli täysin rikottu puolikas päivä, sekava aamu ja pilkottu ruokarytmi ja virikkeetön päivä.
Mies turhautui ja kiroili, miksei tää nuku?!.
Hän haluaa siis vauvan vain nukkuvan 247. Ikävää, että puolivuotias ei ole reborn-nukke.Miehen kysymys oli retorinen, hän tietäisi vastauksen, jos kuuntelisi minua ja haluaisi vauvan parasta. Vauva ei nuku, koska unten välissä täytyy leikkiä, syödä jne.
Lopulta vauva oli jo niin riepoteltu iltapäivällä vaunuun ja sieltä ylös, että pyysin miestä lopettamaan hoitamisen. Oli unohtanut aamupalan lisäksi lounaan.
Hoida sit v***u ite kun oon jeesus ja täydellinen.
Olisko tähän lisää niitä anna sun miehelles mahdollisuus -kommentteja, kuuntelen?👼🏻
Ap
Tuo oli suoraan syvään päätyyn heittämistä, että ykskaks miehen pitää hoitaa kaikki, kun hän ei osaa.
Te tarvitsette jonkun pelkistetyn päivärytmin vaikkapa paperille kirjoitettuna, mitä mies osaa noudattaa. Eli siis aamulla ylös, vaipanvaihdon jälkeen puuroa, aamun aikana ulos, jossa nukahtaa, päiväunien jälkeen sosetta. Toimien välissä vauvan kanssa leikkimistä ja seurustelua.
Vierailija kirjoitti:
Tuota en ymmärrä, että miksi vauvalla pitää olla eri potkupuku yöllä ja päivällä. Olen minäkin toki omille lapsille laittanut ns. yökkärin päälle, mutta käytännössä se on ollut vaan lähinnä sellaista söpöstelyä, ei sitä etteikö yökkärit päällä voi leikkiä päivällä tai päivävaatteilla nukkua vallan mainiosti.
Mutta tuo ettei anna lapselle ruokaa on kyllä törkeää, en ymmärrä miten mies voi olla sitä ymmärtämättä, ettei kasvava lapsi pelkällä maidolla kovin pitkään elä. Tajuaako se että lapsi kuluttaa paljon energiaa?
Nukutaan perhepedissä ja kokemuksesta opin, että yöpuvun on oltava kevyt, mutta pelkkä vaippa ei ole hyvä, jos yöllä joutuu nostelemaan tms. Päivisin vauva viihtyy lattialla, joka on vetoisempi, eli päivävaatteet ovat paksumpia.
Mies laittaisi vauvan nukkumaan paksussa puvussa, sukissa ja vielä peittelee untuvatäkillä. Tästä tavasta en saa häntä pois edes riitelemällä, joten puen vauvan iltaisin itse ja poistelen sitten paksut peitot, kun mies menee nukkumaan eri huoneeseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko muuten kertoa se lopputulema sillä, kun mies rikkoi päivärytmin toistamiseen.
Päätin, että seuraavan kerran annan hänen hoitaa vauvan loppupäivän yksin (eli kestäkööt seuraukset).
Vauva siis kiukkusi ja söi huonosti, nukahti vaunuihin enää hetkeksi.
Heräsi puolen tunnin päästä, itki väsyneenä. Mies nosti pois vaunuista, ei tarjonnut maitoa, ei leikkinyt. Laski sitteriin ja alkoi siivota.
Olin ohjeistamatta, en puuttunut.
Mies vei lapsen vaunulenkille, tässä vaiheessa vein maitopullon perään, sillä lapsi oli jo nälässä.
Mies lenkitti ja vauva heräsi nälässä ulkona. Mies juotti. Vauva nukahti.
Heräsi heti, sillä söi makuultaan ja röyhtäytti.
Siinä vaiheessa takana oli täysin rikottu puolikas päivä, sekava aamu ja pilkottu ruokarytmi ja virikkeetön päivä.
Mies turhautui ja kiroili, miksei tää nuku?!.
Hän haluaa siis vauvan vain nukkuvan 247. Ikävää, että puolivuotias ei ole reborn-nukke.Miehen kysymys oli retorinen, hän tietäisi vastauksen, jos kuuntelisi minua ja haluaisi vauvan parasta. Vauva ei nuku, koska unten välissä täytyy leikkiä, syödä jne.
Lopulta vauva oli jo niin riepoteltu iltapäivällä vaunuun ja sieltä ylös, että pyysin miestä lopettamaan hoitamisen. Oli unohtanut aamupalan lisäksi lounaan.
Hoida sit v***u ite kun oon jeesus ja täydellinen.
Olisko tähän lisää niitä anna sun miehelles mahdollisuus -kommentteja, kuuntelen?👼🏻
Ap
Ei sovellu toi mies pienten lasten isäksi. Miehen jästipäisyys ei kyllä muutu miksikään muuksi ajan myötä, jos jotain sellaista kuvittelit. Ei suostu näkemään omaa vajavaisuuttaan vauvan hoidossa, eli sen mielestä vika on jossain muualla eikä hänen siten ole tarpeellista muuttaa omia tapojaan. Se peiliin katsominen kun on monella se maailman vaikein asia. Kaverini on kahden pienen yh-äiti ja hän sanoi tyyliin "miehestä alkoi olemaan enemmän haittaa kun hyötyä vauva-aikana, niin lähdin, ei sen kummempaa". Näin miehenä voin sanoa että teet varmaan lapsellesi palveluksen jos hän saa kasvaa rauhallisessa ympäristössa, parempi että mies asuu muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko muuten kertoa se lopputulema sillä, kun mies rikkoi päivärytmin toistamiseen.
Päätin, että seuraavan kerran annan hänen hoitaa vauvan loppupäivän yksin (eli kestäkööt seuraukset).
Vauva siis kiukkusi ja söi huonosti, nukahti vaunuihin enää hetkeksi.
Heräsi puolen tunnin päästä, itki väsyneenä. Mies nosti pois vaunuista, ei tarjonnut maitoa, ei leikkinyt. Laski sitteriin ja alkoi siivota.
Olin ohjeistamatta, en puuttunut.
Mies vei lapsen vaunulenkille, tässä vaiheessa vein maitopullon perään, sillä lapsi oli jo nälässä.
Mies lenkitti ja vauva heräsi nälässä ulkona. Mies juotti. Vauva nukahti.
Heräsi heti, sillä söi makuultaan ja röyhtäytti.
Siinä vaiheessa takana oli täysin rikottu puolikas päivä, sekava aamu ja pilkottu ruokarytmi ja virikkeetön päivä.
Mies turhautui ja kiroili, miksei tää nuku?!.
Hän haluaa siis vauvan vain nukkuvan 247. Ikävää, että puolivuotias ei ole reborn-nukke.Miehen kysymys oli retorinen, hän tietäisi vastauksen, jos kuuntelisi minua ja haluaisi vauvan parasta. Vauva ei nuku, koska unten välissä täytyy leikkiä, syödä jne.
Lopulta vauva oli jo niin riepoteltu iltapäivällä vaunuun ja sieltä ylös, että pyysin miestä lopettamaan hoitamisen. Oli unohtanut aamupalan lisäksi lounaan.
Hoida sit v***u ite kun oon jeesus ja täydellinen.
Olisko tähän lisää niitä anna sun miehelles mahdollisuus -kommentteja, kuuntelen?👼🏻
ApTuo oli suoraan syvään päätyyn heittämistä, että ykskaks miehen pitää hoitaa kaikki, kun hän ei osaa.
Te tarvitsette jonkun pelkistetyn päivärytmin vaikkapa paperille kirjoitettuna, mitä mies osaa noudattaa. Eli siis aamulla ylös, vaipanvaihdon jälkeen puuroa, aamun aikana ulos, jossa nukahtaa, päiväunien jälkeen sosetta. Toimien välissä vauvan kanssa leikkimistä ja seurustelua.
Mä ehdotin tätä. Mut mies ei kuulemma mitään työvuorolistoja ala kotonaan vahtaamaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hitto että ärsyttää lukea näitä kommentteja. Ymmärrän sua ap ihan täysin.
Miksi täällä luullaan että naiselta tulee nämä asiat luonnostaan,, eli on kiva herätä aikaisin ja toteuttaa rutiineja? Ei se tule, naisenkin täytyy ne opetella. Miksi mies ei vaivaudu samaan? Kyllä oma lapsi täytyy ruokkia ja pitää lämpimänä.
Miksi miehille on ok taantua mieslapseksi lapsen synnyttyä? Ihan yhtä uutta kaikki on äidille.
No joo kyl Mä sua ymmärrän, mutta eihän siitä ole mitään faktaa et sun rutiini on paras. Lapses on vaan tottunut siihen. Mies jää kotiin, niin sen rutiini on sit se mihin sun pitää vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei pätkääkään kiinnostanut, mitä ja miten mies teki aamulla tuplien kanssa, minä käänsin kylkeä ja nukuin. Mies katsoi listasta, koska oli vaihdettu vaippa ja syöty, sylitteli ja ruokki pikkuiset, joten saatoin nousta vasta klo 7:15 tienoilla miehen lähtiessä töihin. Jos lapset oli hereillä, eivät he rikki menneet siitä, että köllöttelivät vuoteissaan odotellessaan heräämistäni. Minä puolestani katsoin listalta, koska oli viimeksi syöty ja tiesin siitä, miten päivä suunnilleen jatkuu. Tuo lista oli mainio tapa välittää itselle ja miehelle tietoa siitä, koska perustarpeet on hoidettu, ei tarvinnut arvailla, onko ensisijaisesti nälkä vai seuranpuute vai märkä vaippa.
Minä puin lapset aina sävy sävyyn, mies laittoi jotain oikeankokoista. Ei se minua haitannut enkä selittänyt, että sinisten housujen kanssa pitää olla tämä tietty paita, koska minä olen niin päättänyt. En marmattanut siitä, oliko käytetty oikeaa lusikkaa tai tarjottu sitä puuroa, jota minä oletin tarjolla olevan. Ehei, lapset ja mies oli tyytyväisiä, minä kunnolla levännyt ja kaikilla hyvä olla, siinä ei joku väärinpäin taiteltu piponreuna paljoa mieltä painanut.
Meilläkin oli rutiinit ja on yhä, kun lapset on jo 3v, mutta ei todellakaan mitään tuntikausien hyssyttelyjä ja yöpuvunvaihtoja. Heräämistä seurasi vaipanvaihto ja ruoka, väsyneenä pääsi nukkumaan. Ulkona käytiin silloin, kun ei nukuttanut ja jos nukahti, niin mitä väliä.
Ap tekee omasta elämästään uskomattoman vaikeaa ja jäykkää! Ei lapsesta ja elämästään ehdi nauttimaan, jos kaikki tehdään aikataulutetusti eikä vauvalle voi edes hymyillä väärään aikaan, ettei lapsen rutiinit mene sekaisin.
Niin siis sun mies syötti lapset ja mies noudatti listaa? Kivat sulle!
Miten tämä liittyy mitenkään aloittajan ongelmaan, jossa mies kieltäytyy yhteistyöstä ja ei ruoki lasta?
Niin, minähän en tiennyt, mitä mies oli aamulla pari tuntia touhunnut, oliko antanut puuroa vai ei tai oliko vaippaa vaihdettu. Minä katsoin listalta, mitä on merkitty tehdyksi ja luotin siihen, että mies oli parhaan taitonsa ja tarmonsa mukaan toiminut lasten hyväksi. En kyseenalaistanut sitä, tarjosiko maitoa vai puuroa, syöttikö vuorotellen vai samaan aikaan, pitikö sylissä ja höpsötteli vai luki lehteä ja samalla lauloi tms.
Mies sai tehdä ihan niin kuin itse parhaaksi näki ja hyvä niin! Ei ap:n mies kieltäydy yhteistyöstä, hän vain käyttää järkeään ja yrittää tehdä lapsesta yhteiskuntakelpoista, maailma kun ei välitä pikkutarkoista rutiineista pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko muuten kertoa se lopputulema sillä, kun mies rikkoi päivärytmin toistamiseen.
Päätin, että seuraavan kerran annan hänen hoitaa vauvan loppupäivän yksin (eli kestäkööt seuraukset).
Vauva siis kiukkusi ja söi huonosti, nukahti vaunuihin enää hetkeksi.
Heräsi puolen tunnin päästä, itki väsyneenä. Mies nosti pois vaunuista, ei tarjonnut maitoa, ei leikkinyt. Laski sitteriin ja alkoi siivota.
Olin ohjeistamatta, en puuttunut.
Mies vei lapsen vaunulenkille, tässä vaiheessa vein maitopullon perään, sillä lapsi oli jo nälässä.
Mies lenkitti ja vauva heräsi nälässä ulkona. Mies juotti. Vauva nukahti.
Heräsi heti, sillä söi makuultaan ja röyhtäytti.
Siinä vaiheessa takana oli täysin rikottu puolikas päivä, sekava aamu ja pilkottu ruokarytmi ja virikkeetön päivä.
Mies turhautui ja kiroili, miksei tää nuku?!.
Hän haluaa siis vauvan vain nukkuvan 247. Ikävää, että puolivuotias ei ole reborn-nukke.Miehen kysymys oli retorinen, hän tietäisi vastauksen, jos kuuntelisi minua ja haluaisi vauvan parasta. Vauva ei nuku, koska unten välissä täytyy leikkiä, syödä jne.
Lopulta vauva oli jo niin riepoteltu iltapäivällä vaunuun ja sieltä ylös, että pyysin miestä lopettamaan hoitamisen. Oli unohtanut aamupalan lisäksi lounaan.
Hoida sit v***u ite kun oon jeesus ja täydellinen.
Olisko tähän lisää niitä anna sun miehelles mahdollisuus -kommentteja, kuuntelen?👼🏻
ApTuo oli suoraan syvään päätyyn heittämistä, että ykskaks miehen pitää hoitaa kaikki, kun hän ei osaa.
Te tarvitsette jonkun pelkistetyn päivärytmin vaikkapa paperille kirjoitettuna, mitä mies osaa noudattaa. Eli siis aamulla ylös, vaipanvaihdon jälkeen puuroa, aamun aikana ulos, jossa nukahtaa, päiväunien jälkeen sosetta. Toimien välissä vauvan kanssa leikkimistä ja seurustelua.
No on se mieskin sen vanhempi ja saa rakentaa sen lapsen kanssa omanlaisen arjen.
Mun mielestä tää olis vaan yritys nöyryyttää toista.
Ja jos terkkari on toiminut noin niin hän on rikkonut lakia. Ja jos se miestä on pelännyt, nii kai se teki lastensuojeluilmoituksen? Vai selkä takia oot ollut perhetyön kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko muuten kertoa se lopputulema sillä, kun mies rikkoi päivärytmin toistamiseen.
Päätin, että seuraavan kerran annan hänen hoitaa vauvan loppupäivän yksin (eli kestäkööt seuraukset).
Vauva siis kiukkusi ja söi huonosti, nukahti vaunuihin enää hetkeksi.
Heräsi puolen tunnin päästä, itki väsyneenä. Mies nosti pois vaunuista, ei tarjonnut maitoa, ei leikkinyt. Laski sitteriin ja alkoi siivota.
Olin ohjeistamatta, en puuttunut.
Mies vei lapsen vaunulenkille, tässä vaiheessa vein maitopullon perään, sillä lapsi oli jo nälässä.
Mies lenkitti ja vauva heräsi nälässä ulkona. Mies juotti. Vauva nukahti.
Heräsi heti, sillä söi makuultaan ja röyhtäytti.
Siinä vaiheessa takana oli täysin rikottu puolikas päivä, sekava aamu ja pilkottu ruokarytmi ja virikkeetön päivä.
Mies turhautui ja kiroili, miksei tää nuku?!.
Hän haluaa siis vauvan vain nukkuvan 247. Ikävää, että puolivuotias ei ole reborn-nukke.Miehen kysymys oli retorinen, hän tietäisi vastauksen, jos kuuntelisi minua ja haluaisi vauvan parasta. Vauva ei nuku, koska unten välissä täytyy leikkiä, syödä jne.
Lopulta vauva oli jo niin riepoteltu iltapäivällä vaunuun ja sieltä ylös, että pyysin miestä lopettamaan hoitamisen. Oli unohtanut aamupalan lisäksi lounaan.
Hoida sit v***u ite kun oon jeesus ja täydellinen.
Olisko tähän lisää niitä anna sun miehelles mahdollisuus -kommentteja, kuuntelen?👼🏻
ApYdinongelma teillä taitaa olla se, että mies ei kestä omia osaamattomuuden ja riittämättömyyden tunteitaan. Vauva herättää niitä hänessä, kuten jokaisessa vanhemmassa. Mutta mies ei kestä niitä itsessään, ne tuntuu liian vaikeilta ja ahdistavilta kestää. Ja purkaa ne sabotoimalla vauvan hoitoa ja kiukuttelemalla.
Ydinongelma taitaa olla se, että valitettavan usein naisten neuroottisuus imee kaiken iloisuuden elämästä ja tekee koko perheestä onnettomia.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten ihmetellään miksi miehet eivät hoida tasavertisesti lapsia. Kaikki mitä mies tekee "väärin" on sinun sanelemiasi sääntöjä. Ei kukaan jaksa loputtomiin kuunnella miten taas oli väärä asu vauvalla päällä ja olisi pitänyt syöttää sosetta eikä velliä jne.
Toisaalta ymmärrän tätä kommenttia— oikeita tapoja voisi olla monia— mutta apllä on pointti siinä, että arjesta voi tulla hyvin nopeasti raskasta, jos ei siihen rakenna juttuja jotka vähän helpottaa. Veikkaan että jos mies olisi vauvan kanssa yksin esim 2 vk tiiviisti, huomaisi itsekin että joitakin rutiineita on helpointa rakentaa ja niissä in jokin syy miksi niitä tehdään ja se syy on että asiat sujuu niin vähimmällä tuskalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin olen peukuttanut kaikkia ketjuja av:lla, joissa paheksutaan vapaamatkustajaisiä. Hyvin johdonmukaisesti olen niissä ollut aina naisen puolella. Tämä on koko av-historiani ensimmäinen ketju, jossa esille tulleen perusteella pääasiallinen vika on naisessa. Minusta ap:n ripustautuminen vain yhteen tapaan tehdä asioita ei ole ihan tasapainoinen ja terve.
Näinhän se on, lapselle tekee gutaa olla nukkumatta, syömättä ja tulla palellutetuksi aina silloin tällöin 🤦
Kyllä, ja mitä kaikkea ihanaa jästipäinen iskä tarjoileekaan lapselle uhmaiässä! Ai että, kun lapsi oppii sanomaan ei! Vai oppiiko tuollaisen kontrolloivan isän kanssa? Eiköhän tule vielä kunnon mekkala, kun lapselle tulee oma tahto.
Miten isä reagoi silloin? 😳Aivan. Vain nipo äiti kieltää lasta, jos tämä keksii hakata telkkaria kaukosäätimellä. Pitää elää silleen rennosti.
Tästä ei hirveästi puhuta, jonkinlainen tabu kai, mutta aika yleisiä ovat lasten onnettomuudet ja jopa kuolemat silloin kun lapsi on isän hoidossa. Tulee mieleen se yksi isä joka just peruutti pihalla autolla lapsensa kuoliaaksi.
Olen nähnyt joitakin kertoja miten lapset ovat isän kanssa hieman vaarallisen oloisessa tilanteessa.
Esimerkiksi uimahallissa eräs isä toi aika pienet lapset aikuisten altaaseen uimaan (koska halusi ilmeisesti itse uida siellä): toinen osasi vaivoin uida itse, pienemmällä käsikellukkeet. Mulla meni uimisen riemu kun vahdin sitä vanhempaa lasta toisella silmällä, ettei vaan painu veden alle. Kun lapset pääsivät vihdoin pärskien radan toiseen päähän, altaan syvään päähän, mun oli pakko sanoa sille isälle, että "Eikös olisi lapsille kivempi olla tuolla LASTENaltaassa?"
Erota sun kyllä kannattaa, mutta ei hoitorutiinien takia vaan siksi, ettet arvosta sun miestä yhtään.
Helsingissä hukkui lapsi uimarannalla kun oli siellä isänsä kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei pätkääkään kiinnostanut, mitä ja miten mies teki aamulla tuplien kanssa, minä käänsin kylkeä ja nukuin. Mies katsoi listasta, koska oli vaihdettu vaippa ja syöty, sylitteli ja ruokki pikkuiset, joten saatoin nousta vasta klo 7:15 tienoilla miehen lähtiessä töihin. Jos lapset oli hereillä, eivät he rikki menneet siitä, että köllöttelivät vuoteissaan odotellessaan heräämistäni. Minä puolestani katsoin listalta, koska oli viimeksi syöty ja tiesin siitä, miten päivä suunnilleen jatkuu. Tuo lista oli mainio tapa välittää itselle ja miehelle tietoa siitä, koska perustarpeet on hoidettu, ei tarvinnut arvailla, onko ensisijaisesti nälkä vai seuranpuute vai märkä vaippa.
Minä puin lapset aina sävy sävyyn, mies laittoi jotain oikeankokoista. Ei se minua haitannut enkä selittänyt, että sinisten housujen kanssa pitää olla tämä tietty paita, koska minä olen niin päättänyt. En marmattanut siitä, oliko käytetty oikeaa lusikkaa tai tarjottu sitä puuroa, jota minä oletin tarjolla olevan. Ehei, lapset ja mies oli tyytyväisiä, minä kunnolla levännyt ja kaikilla hyvä olla, siinä ei joku väärinpäin taiteltu piponreuna paljoa mieltä painanut.
Meilläkin oli rutiinit ja on yhä, kun lapset on jo 3v, mutta ei todellakaan mitään tuntikausien hyssyttelyjä ja yöpuvunvaihtoja. Heräämistä seurasi vaipanvaihto ja ruoka, väsyneenä pääsi nukkumaan. Ulkona käytiin silloin, kun ei nukuttanut ja jos nukahti, niin mitä väliä.
Ap tekee omasta elämästään uskomattoman vaikeaa ja jäykkää! Ei lapsesta ja elämästään ehdi nauttimaan, jos kaikki tehdään aikataulutetusti eikä vauvalle voi edes hymyillä väärään aikaan, ettei lapsen rutiinit mene sekaisin.
Katsoitte listasta? Mitä jos miehesi ei olisi viitsinyt kirjoittaa siihen mitään? Ei kai sillä vaipanvaihdollakaan mitään merkitystä ole, jos ei huvita sitä vaihtaa? Miehesi kuitenkin teki, mitä olitte sopineet. Aloittajan mies laistaa lapsen perustarpeet eli asiat, jotka oma miehesi teki.
Emme me mitään sopineet! Katsos tässä on se juju - ei pidä ryhtyä ns. sopimaan eli esittämään vaateita puolisolle. On parempi tehdä lista ja kertoa miehelle, että koska toinen vauva tuntuu syövän 2 tunnin välein, toinen 5 tunnin välein, niin laitan tähän hoitopöydälle itselleni listan siitä, mitä on tullut tehtyä. Näin voin aamulla tarkistaa, kumpi vauva kannattaa syöttää ensin ja onko vaipanvaihdolla kiirettä. Ja kas, arkijärjellä varustettu mies, jota ei vaadita mihinkään, ryhtyy oma-aloitteisesti hoitamaan aamuja, koska hänen ei tarvinnut arvailla, onko lapsilla nälkä vai ei, hän voi vilkaista, koska viimeksi on ollut ruokaa tarjolla. Joskus lapsi kaipasi pelkkää seuraa, joskus ei sitäkään eli oli turha mennä nostamaan tyytyväisenä jokeltava vauva syömään, kun tämä oli syönyt tunti sitten.
Kun antaa miehen ihan vapaasti tehdä, niin mies myös tekee. Ihan vayúvan parhaaksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän tuollaista. Mies ei suostunut uskomaan, että moni asia nyt vain täytyy tehdä vauvan ja lapsen ehdoilla, ei miehen ehdoilla. Hän jotenkin kuvitteli, että ne uudet ehdot on minun määräämiä, vaikka miten selitin, että ei minun vaan ne on vauvan/lapsen tarpeita. Oli pahasti riitojakin asiasta. Ja mies ei halunnut edes välillä hoitaa vauvaa ollenkaan asian vuoksi. Kunnes lopulta huomasi itse, että ei lapsen kanssa vain onnistu mikään, jos hänelle ei anna heti heräämisen jälkeen aamupalaa. Tai jos hän ei pääse ajoisss nukkumaan. Mutta pitkään tästä piti vääntää. Ja meidän parisuhde on minun osalta aika taputeltu, koska petyin ja uuvuin mieheen niin pahasti.
Minäkin olen uupunut mieheen, en vauvaan. Rakkaus on osaltani loppunut, tunnen lähinnä turhautumista ja ärsytystä.
Jos olisin yksin vauvan kanssa, kotiin tulisi neuvolan perhetyöntekijä esim. vaunuilemaan, auttamaan vauva-arjessa.
Nyt kotona auttaa mies purkamalla vaalitut rutiinit, rikkomalla vauvan rytmin ja vänkäämällä jostain unihaalarista, se on periaate, mikä sen vauvan ylipukee yöksi, eikä hoivavietti.
Ei tulisi kuuloonkaan, että perhetyöntekijä palelluttaisi vauvan tai jättäis syöttämättä.
Voisin oikeasti luottaa, että hän hoitaa hyvin.
ApJos tuo lihavoimani kohta on teillä pysyvä olotila, ratkaisu on ero. Olet selvästi sitä jo miettinyt, kun tiedät saavasi perhetyöntekijän apua, jos päätätte erota.
Tosi monet eroaa vauvavuonna. Välttämättä se ei ole oikea ratkaisu, koska vauvavuonna ihminen ei välttämättä ole ihan oma itsensä. Jos koet, ettet ole väsynyt vauvanhoitoon, vaan nimenomaan mieheen, etkä tunne yhtään rakkautta häntä kohtaan enää, en näe syytä, miksi teidän pitäisi jatkaa yhdessä.
Eroa ehdotan minäkin, vaikka jo nyt on selvää, että tässä ollaan kasvattamassa taas yhtä laitoslasta. Parin vuoden kuluttua auttajien huoli on jo niin iso, että huostaanotto on ainoa ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Voi hitto että ärsyttää lukea näitä kommentteja. Ymmärrän sua ap ihan täysin.
Miksi täällä luullaan että naiselta tulee nämä asiat luonnostaan,, eli on kiva herätä aikaisin ja toteuttaa rutiineja? Ei se tule, naisenkin täytyy ne opetella. Miksi mies ei vaivaudu samaan? Kyllä oma lapsi täytyy ruokkia ja pitää lämpimänä.Miksi miehille on ok taantua mieslapseksi lapsen synnyttyä? Ihan yhtä uutta kaikki on äidille.
Eihän se olekaan ok. Vaan merkki siitä että lapsen isä ei kuulu saman katon alle äidin ja vauvan kanssa. Kun jotain jatkuvasti menee isällä pieleen vauvan kanssa, vaikka olisi jonkun mielestä pikkuasioita, niin ne kerääntyy yhteen ajan myötä suureksi ongelmaksi joka saattaa osoittautua mahdottomaksi korjata myöhemmiin. Noista ei ole pitkä askel siihen että isä sitten joskus unohtaa vauvan ulos tunniksi pakkaseen tai kesähelteillä auton sisälle. Sanoisin kyllä Ap:na että joko iskä ryhtyy tekemään asiat oikealla tavalla tai tämä parisuhde on sitten tässä.
-mies
Ydinongelma teillä taitaa olla se, että mies ei kestä omia osaamattomuuden ja riittämättömyyden tunteitaan. Vauva herättää niitä hänessä, kuten jokaisessa vanhemmassa. Mutta mies ei kestä niitä itsessään, ne tuntuu liian vaikeilta ja ahdistavilta kestää. Ja purkaa ne sabotoimalla vauvan hoitoa ja kiukuttelemalla.