Vauva-arki: Miten saada mies ymmärtämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin olen peukuttanut kaikkia ketjuja av:lla, joissa paheksutaan vapaamatkustajaisiä. Hyvin johdonmukaisesti olen niissä ollut aina naisen puolella. Tämä on koko av-historiani ensimmäinen ketju, jossa esille tulleen perusteella pääasiallinen vika on naisessa. Minusta ap:n ripustautuminen vain yhteen tapaan tehdä asioita ei ole ihan tasapainoinen ja terve.

Näinhän se on, lapselle tekee gutaa olla nukkumatta, syömättä ja tulla palellutetuksi aina silloin tällöin 🤦‍

Kyllä, ja mitä kaikkea ihanaa jästipäinen iskä tarjoileekaan lapselle uhmaiässä! Ai että, kun lapsi oppii sanomaan ei! Vai oppiiko tuollaisen kontrolloivan isän kanssa? Eiköhän tule vielä kunnon mekkala, kun lapselle tulee oma tahto.

Miten isä reagoi silloin? 😳

Vierailija kirjoitti:

Miten s aada mies ymmärtämään : Tee A4 paperista t ötterö. Silloin kun mies nukkuu, h uuda t äysiä sen korvaan " v * t * n   u r p o  sä hoidat v auvaa niin kuin k äsken tai ei tuu s u i k kareita enää milloinkaan!!!" 

Voin m iehenä kertoa että oli tehokasta. -m ies

En usko, että miehen toiminta tässä tapauksessa on käskemisestä kiinni. Kyse taitaa olla fokusoinnin virheistä, ei tajua ottaa huomioon kaikkea kuten vauvan pukemisen yksityiskohtia.

Mutta miksi sinä vaarannat naisesi terveyden edellyttämällä häneltä suuseksin antamista. Suuseksihän todistetusti aiheuttaa ruokatorven ja suun alueen syöpiä. Käytä edes kondomia, lurkki!

Vierailija kirjoitti:

Minua ei pätkääkään kiinnostanut, mitä ja miten mies teki aamulla tuplien kanssa, minä käänsin kylkeä ja nukuin. Mies katsoi listasta, koska oli vaihdettu vaippa ja syöty, sylitteli ja ruokki pikkuiset, joten saatoin nousta vasta klo 7:15 tienoilla miehen lähtiessä töihin. Jos  lapset oli hereillä, eivät he rikki menneet siitä, että köllöttelivät  vuoteissaan odotellessaan heräämistäni. Minä puolestani katsoin listalta, koska oli viimeksi syöty ja tiesin siitä, miten päivä suunnilleen jatkuu. Tuo lista oli mainio tapa välittää itselle ja miehelle tietoa siitä, koska perustarpeet on hoidettu, ei tarvinnut arvailla, onko ensisijaisesti nälkä vai seuranpuute vai märkä vaippa.

Minä puin lapset aina sävy sävyyn, mies laittoi jotain oikeankokoista. Ei se minua haitannut enkä selittänyt, että sinisten housujen kanssa pitää olla tämä tietty paita, koska minä olen niin päättänyt. En marmattanut siitä, oliko käytetty oikeaa lusikkaa tai tarjottu sitä puuroa, jota minä oletin tarjolla olevan. Ehei, lapset ja mies oli tyytyväisiä, minä kunnolla levännyt ja kaikilla hyvä olla, siinä ei joku väärinpäin taiteltu piponreuna paljoa mieltä painanut.

Meilläkin oli rutiinit ja on yhä, kun lapset on jo 3v, mutta ei todellakaan mitään tuntikausien hyssyttelyjä ja yöpuvunvaihtoja. Heräämistä seurasi vaipanvaihto ja ruoka, väsyneenä pääsi nukkumaan. Ulkona käytiin silloin, kun ei nukuttanut ja jos nukahti, niin mitä väliä.

Ap tekee omasta elämästään uskomattoman vaikeaa ja jäykkää! Ei lapsesta ja elämästään ehdi nauttimaan, jos kaikki tehdään aikataulutetusti eikä vauvalle voi edes hymyillä väärään aikaan, ettei lapsen rutiinit mene sekaisin.

Katsoitte listasta? Mitä jos miehesi ei olisi viitsinyt kirjoittaa siihen mitään? Ei kai sillä vaipanvaihdollakaan mitään merkitystä ole, jos ei huvita sitä vaihtaa? Miehesi kuitenkin teki, mitä olitte sopineet. Aloittajan mies laistaa lapsen perustarpeet eli asiat, jotka oma miehesi teki.

Vierailija kirjoitti:

Jep jep...on se vaikeaksi mennyt. Ja sitten vielä ihmetellään ku miehet eivät halua lapsia. Omani ovat jo teinejä, joten vauva vuosista on aikaa mutta sen verran kyllä muistan, että noin vaikeaa se ei silloin ollut.

Voin rehellisesti myöntää, että mielikuvani lapsiperhearjesta vastaa hyvin paljon tuota ap:n kuvausta. Tiedän myös, että henkilökohtaisesti en kestäisi tuollaista elämää kovin pitkään, ja siitä johtuen olenkin jo aikoja sitten hylännyt ajatuksen omista lapsista.

M37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin olen peukuttanut kaikkia ketjuja av:lla, joissa paheksutaan vapaamatkustajaisiä. Hyvin johdonmukaisesti olen niissä ollut aina naisen puolella. Tämä on koko av-historiani ensimmäinen ketju, jossa esille tulleen perusteella pääasiallinen vika on naisessa. Minusta ap:n ripustautuminen vain yhteen tapaan tehdä asioita ei ole ihan tasapainoinen ja terve.

Näinhän se on, lapselle tekee gutaa olla nukkumatta, syömättä ja tulla palellutetuksi aina silloin tällöin 🤦‍

Kyllä, ja mitä kaikkea ihanaa jästipäinen iskä tarjoileekaan lapselle uhmaiässä! Ai että, kun lapsi oppii sanomaan ei! Vai oppiiko tuollaisen kontrolloivan isän kanssa? Eiköhän tule vielä kunnon mekkala, kun lapselle tulee oma tahto.

Miten isä reagoi silloin? 😳

Aivan. Vain nipo äiti kieltää lasta, jos tämä keksii hakata telkkaria kaukosäätimellä. Pitää elää silleen rennosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Siinä meillä on taas mies, jonka universumissa ei ole työssä käyviä naisia. Kuule, ne naisetkin saa äitiysvapaalta palkkaa ja ansiosidonnaista päivärahaa. Ilmeisesti sinulla ei ole mitään kokemusta suomalaisesta yhteiskunnasta, kun kuvittelet, että täällä kaikki miehet ovat huippupalkkaisia executaajia, jotka elättävät lapset, vaimot ja isoäidit. Suomessa ne isoäiditkin ovat töissä, ei he ehdi hoitaa lapsenlapsiaan. Lasten isät ehtivät, heilläkin kun on vapaa-aikaa, ja se on heidän velvollisuus.

Ei kun mä nimenomaan käskin miehiä katsomaan muualle maailmaa, koska, mitä kirjoitat on ihan totta. Keskipalkkainen suomalainen mies on valtava catch jossain muualla. Suomessa hän on vaan vätys, jonka tarvitsee tehdä naisten hommia enimmäkseen. Tää oli just se pointti, että tässä maassa meitä ei arvosteta. Edes niitä huippupalkkaisia executaajia, koska se feminismi vaan kiihtyy, kun mennään sosiaalisella ja ekonomisella asteikolla ylöspäin. Siellä vasta turpaan tuleekin, kun potkupuku on vääränvärinen! :D 

Pitää siis deittaa reilusti alaspäin. Sieltä löytyy rauha, yhteistyö ja ihan normaali kanssakäyminen.

Eli sun ongelma on se, että et kestä naista joka on sekä huippupalkkainen executaaja (päivan sana hehee!) joka lisäksi hoitaa kunnolla teidän yhteiset lapset ja kodin!!!?

Haluat sellaisen pienen orjavaimon, joka on riippuvainen sinun rahoistasi ja jolle voit jättää kaikki ikävät hommat, josta ei saakaan huippupalkkaa eli yleensä ei edes minkäälaista korvausta, vain siksi ettei sinun tarvitsisi itsesi vaivaantua hoitamaan omia lapsiasi.

Vierailija kirjoitti:

[

Minäkin olen uupunut mieheen, en vauvaan. Rakkaus on osaltani loppunut, tunnen lähinnä turhautumista ja ärsytystä.

Jos olisin yksin vauvan kanssa, kotiin tulisi neuvolan perhetyöntekijä esim. vaunuilemaan, auttamaan vauva-arjessa.

Ap

Nonni. Kokenut mies näki tämän jo sadan metrin päästä, missä tässä on kyse. Edelleen kannattaa vielä harkita nyt kaikkien ulkopuolisten apujen käyttämistä, koska vauva tarvitsee isäänsä, ja ammattiauttajia, isovanhempia sisään kertomaan, mitä elämä on.

Potkupuvun väripä hyvinkin. Aivan umpikujassa. Nyt apua. Teillä on lapsi, joka tarvitsee perhettä. Jos hän on poikalapsi tekemällä siitä yhtä feminismimiestä lisää tähän maailmaan ilman isää ihmettelemään, miten maailma toimii.

Kiitos kulttuurievoluutio!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi feministi lisää kertomassa, että ei ymmärrä miehiä. Miehen tehtävä on tuoda lapselle ja perheelle resursseja elämään. On feministien tarinatehtaan tuote, että me miehet ollaan täysin samanlaisia kuin naiset. Emme me ole. Me olemme ylivertaisia tuomaan resursseja sisään ja nainen on ylivertainen hoitamaan lapsia. Tässäkään ei vielä ole mitään ongelmaa, jos mies hoitaa ne lastenhoidot omalla vuorollaan, mutta älä odota, että me olemme yhtä hyviä kuin nainen tekemään niitä asioita. Meidän aivotkin on täysin erilaiset, ne rakentuu eri tavalla, kun teillä on moniajopäällä koko ajan. Perheenäidit on uskomattoman hyviä moniajajia, ja me miehet olemme putkiaivoja. Perheenäidit on uskomattoman arvokkaita omassa roolissaan. Mutta jotenkin teidän täytyisi ymmärtää, että me miehet emme varsinaisesti ole luotuja tumpeloimaan tuttipullon kanssa. Meidät on rakennettu sahaamaan työkoneella suoraan, me käytetään lihaksia siihen, ja meidän koordinaatio on ihan toinen kuin naisen. Nainen käsittelee jotain kolmen gramman tuttipulloa, kun ei meidän miesten kädet ees osaa pyöritellä sellaisia. Kaikki nämä asiat on ihan luonnollisia. Kun yhteiskunta rakentaa tätä miesvihaa ja aivopesua, että meidän "miesten kuuluu" tehdä naisten hommia ja naiset ovat yhtä hyviä kuin miehet kaikessa, älä odota, että me osaamme tehdä ja että meitä kiinnostaa tehdä. Voimme me tehdä, mutta emme me ole yhtä hyviä siinä. Nämä ajat kun lapset on pieniä, pitäisi mennä läpi silleen, että avioliitosta on jotain jäljellä. Mutta kun feministit laulaa täällä palstalla, että "mun mies ei osaa", vastaus on osaa se, mutta vaan eri juttuja. Unohtakaa nämä tasa-arvotarinat ja rakentakaa kestäviä perheitä, joilla on kestävät roolit.

Jotenkin sinäkin niillä puunrungon kokoisilla sormillasi sait kirjoitettua melko pitkän tekstin joko puhelimella tai näppiksellä, eli koordinaatio varmasti riittää tuttipullonkin pitelyyn yhtä hyvin, kuin äidillä. Muutenkin miehiltä sujuu hyvin kyllä myös pienen esineiden käsittely, mikä on todistettavissa ja nähtävissä jokapäiväisessä elämässä. Mies ei koskaan tarvitse mitään moniajoja siihen, että osaisi laittaa lapselle puuroa maidon sijaan tai lämpötilaan sopivan puvun, ettei lapsi heräile yöllä hikisenä. Tämä on niin helppo tehtävä, että siinä epäonnistuminen johtuu joko kehitysvammasta tai todennäköisemmin vain asennevammasta ja halusta änkyröidä.

Jos miehet todella olisivat yhtä kyvyttömiä kuin väität, miehet eivät pystyisi edes alkeellisimpiin toimintoihin, koska melkeinpä kaikessa mitä ihmiset nyt yleensä tekevät perusruumiintoimintojen lisäksi, pitää osata käsitellä pieniä ja isoja esineitä, vaihtaa toimintatapaa tilanteen muuttuessa, ennakoida tulevaa jne. Miehelle saattaisi silloin olla sopiva työ jokin sellainen, johon ennen valjastettiin hevoset. Todellisuudessa kuitenkin miehiltä näyttää onnistuvan hyvin monenlainen osaaminen, ja toisaalta naisillakaan ei ole taipumusta ruikuttaa että helpoimmatkin tehtävät ansiotyössä epäonnistuvat toistuvasti, koska yhtäkkiä iski biologia. Jotenkin se valikoiva osaamattomuus iskee vain miehille, kun pitäisi tehdä jotain ikävää kotona. Jos alkeellisten asioiden tekeminen yhtäkkiä muuttuu vaikeaksi kun ollaan lapsen kanssa tekemisissä, se on vain laiskuutta, valtapeliä ja itsekkyyttä. Silloin miehen pitää hyväksyä, että hänen valinnoistaan ja tyhmän leikkimisestä seuraa ero. Miehelle olisi aina helpoin valinta vain hoitaa nuo perheen yksinkertaiset hommat kunnolla, sillä hän kykenee siihen itsestäänselvästi ja ongelmitta, eli jos päättää venkoilla teeskentelemällä kyvytöntä, ei pidä valittaa erosta.

Toisaalta, jos miehen koordinaatio ei riitä tuttipullon pitelyyn ja mies perustelee sillä ettei voi ymmärtää ruokkia lasta, miten miehen älli riittää harmistumaan siitä että perhe hajoaa?

Tää oli ihana, vaikka vähän tuhma!😄Hymyilin. Ap

Sitten sulla tosiaan näyttäisi olevan asenneongelma miestäsi kohtaan.

Tuo mies nimittäin puhui täyttä asiaa. Miesten ja naisten aivojen tieteellisestikin todistettu ero on mm. se, että naisilla on isompi aivokurkiainen, joka huolehtii tietoliikenteestä vasemman ja oikean aivopuoliskon välillä. Siksi nainen lukee paremmin ilmeitä ja mikroilmeitä, mikä on vauvan hoidossa tärkeää. Mies voi tämän takia olla enemmän ymmällään vauvan kanssa kommunikoinnin kanssa.

Myös oksitosiini, hoivahormoni, edistää äidin kykyä hoivata, olla kiinni vauvassa jne.

Minusta on kohtuutonta, että naiset vaativat miehiltä sellaisia hoivaominaisuuksia vauva-vaiheessa, joita kaikilla miehillä ei välttämättä ole, koska biologia sanoo toisin. Ja imettäminen sitoo äidin ja vauvan aika voimakkaasti yhteen.

Feministit saarnaavat tätä gospelia: miehillä ja naisilla ei ole mitään eroa, he ovat samanlaisia. Näin ei ole, se ei olisi edes lajin säilymisen kannalta tarkoituksenmukaista.

Sinulla on aika virheelliset käsitykset ihmiskunnan kehityksestä ja historiasta.

Painotat ensinnäkin joitain keksittyjä eroavaisuuksia biologiassa. Unohdat että ihmisen biologinen evoluutio on ollut viimeisten satojen tuhansien vuosien aikana melko vähäistä verrattuna kulttuurievoluutioon.

Lisäksi käsityksesi mahdollisesta työnajosta on sekin tieteellisesti katsoen virheellinen. Kuvittelet että miesten rooli on ollut vain metsästää (tuonut ruokaa perheelle) ja naiset ovat hoitaneet vain lapsia.  Tieteellisesti katsoen asia on ollut erilainen.

Tosiasia (joka näkyy alkuperäiskansojen elämäntavassa) on että koko yhteisö on osallistunut metsästämiseen/kalastukseen/keräilyyn eli ravinnon hankkimiseen sekä prosessointiin. Samoin koko ryhmä on osallistunut lasten hoivaamiseen ja kasvattamiseen. Tämä on itse asiassa yksi tärkeä syy miksi nykyihminen on lajina säilynyt.

Ihmislapsen kasvattamisessa lisääntymiskykyiseksi (että se laji säilyy) ei riitä että lapsi saa silloin tällöin ruokaa tai että vain toinen sukupuoli huolehtii lapsesta, koska ihmisyhteisöt ovat monimutkaisia ja lapsi tarvitsee selviytyäkseen (ja kasvattaakseen sen seuraavan sukupolven) tietoja ja taitoja, joita saa kaikilta yhteisön jäseniltä. Alkuperäiskansoilla etenkin isovanhempien rooli on aina ollut merkittävä kasvattajina. Joissakin kulttuureissa yleistä on myös ollut että lapsen eno/setä ja täti ovat tärkeässä roolissa lapsen elämässä.

Käsitykset, joissa eletään ydinperheessä, jossa isä käy "tienaamassa" ja äiti vain istuu kotona hoivaamassa lasta, ovat kuvitelmaa, ehkä kehitetty jossain 1950-luvun ydinperhehuumassa aikakautena, jolloin sodan jälkeen naiset haluttiin palauttaa sieltä työelämästä takaisin koteihin lähiöäideiksi. Tieteellisesti ne eivät pidä paikkaansa. Myöskään biologian kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

Edellinen kirjoittaja myös voisi ehkä miettiä että jos miehet ovat niin biologisesti kyvyttömiä aistimaan vauvan tunteita niin eikö ap:n mies käyttäydy todella irrationaalisesti kun ei suostu kuuntelemaan vaimoaan joka selkeästi naisena paremmin on yhteydessä tähän vauvaan? Eli parhaassa tapauksessa on vain typerä, pahimmassa yrittää tarkoituksella sabotoida vauvan rutiineja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä teidän unelma-aviomiehet paljastuu aina mieslapsiksi sen lapsenteon JÄLKEEN??

Miten ap olisi voinut ennustaa ennen lasta, että mies aikoo olla tuollainen? Ei kahden itsenäisen aikuisen parisuhteessa esim. rutiineilla ole mitään väliä, eli tuollaiset asiat ei tule ilmi.

Hyvin tunnette ukkonne ennen kuin alatte porsimaan niille

Ne miehet pitävät piilossa kärsänsä ja saparonsa kunnes lapsi syntyy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän tuollaista. Mies ei suostunut uskomaan, että moni asia nyt vain täytyy tehdä vauvan ja lapsen ehdoilla, ei miehen ehdoilla. Hän jotenkin kuvitteli, että ne uudet ehdot on minun määräämiä, vaikka miten selitin, että ei minun vaan ne on vauvan/lapsen tarpeita. Oli pahasti riitojakin asiasta. Ja mies ei halunnut edes välillä hoitaa vauvaa ollenkaan asian vuoksi. Kunnes lopulta huomasi itse, että ei lapsen kanssa vain onnistu mikään, jos hänelle ei anna heti heräämisen jälkeen aamupalaa. Tai jos hän ei pääse ajoisss nukkumaan. Mutta pitkään tästä piti vääntää. Ja meidän parisuhde on minun osalta aika taputeltu, koska petyin ja uuvuin mieheen niin pahasti.

Minäkin olen uupunut mieheen, en vauvaan. Rakkaus on osaltani loppunut, tunnen lähinnä turhautumista ja ärsytystä.

Jos olisin yksin vauvan kanssa, kotiin tulisi neuvolan perhetyöntekijä esim. vaunuilemaan, auttamaan vauva-arjessa.

Nyt kotona auttaa mies purkamalla vaalitut rutiinit, rikkomalla vauvan rytmin ja vänkäämällä jostain unihaalarista, se on periaate, mikä sen vauvan ylipukee yöksi, eikä hoivavietti.

Ei tulisi kuuloonkaan, että perhetyöntekijä palelluttaisi vauvan tai jättäis syöttämättä.

Voisin oikeasti luottaa, että hän hoitaa hyvin.

Ap

Jos tuo lihavoimani kohta on teillä pysyvä olotila, ratkaisu on ero. Olet selvästi sitä jo miettinyt, kun tiedät saavasi perhetyöntekijän apua, jos päätätte erota.

Tosi monet eroaa vauvavuonna. Välttämättä se ei ole oikea ratkaisu, koska vauvavuonna ihminen ei välttämättä ole ihan oma itsensä. Jos koet, ettet ole väsynyt vauvanhoitoon, vaan nimenomaan mieheen, etkä tunne yhtään rakkautta häntä kohtaan enää, en näe syytä, miksi teidän pitäisi jatkaa yhdessä.

Miehiltä puuttuu samanlainen hoivavietti kuin naisilta. Nuo asiat eivät tule automaatiolla. Ennen vanhaan lapsia hoiti äidit ja isoäidit, ja niin sen pitäisi pääasiassa mennäkin. Yksin olisi varmasti rankkaa, jolloin naisten "kommuuni" on parempi vaihtoehto. Miehet sitten tuo leivän pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Eli sun ongelma on se, että et kestä naista joka on sekä huippupalkkainen executaaja (päivan sana hehee!) joka lisäksi hoitaa kunnolla teidän yhteiset lapset ja kodin!!!?

Haluat sellaisen pienen orjavaimon, joka on riippuvainen sinun rahoistasi ja jolle voit jättää kaikki ikävät hommat, josta ei saakaan huippupalkkaa eli yleensä ei edes minkäälaista korvausta, vain siksi ettei sinun tarvitsisi itsesi vaivaantua hoitamaan omia lapsiasi.

Perinteinen perheenäidin rooli ei ole kaikille naisille mikään vankila. On olemassa vielä naisia, jotka valitsevat perinteisen perheenäidin roolin, ja jotka haluavat miehen, joka toimii em. tavalla. Usein heidän tulontuottokykynsä ei ole niin suuri, että he haluaisivat tätä huippupalkkaisen naisen roolia.

Osa myös ymmärtää, että ei ole häävi se työura. En minä mitenkään rakasta omaa työuraani, vaikka se on ollut menestyksekäs. Se on ihan paskaa.

Huippupalkkaiset miehet arvostavat näitä naisia tavattomasti. Sitä ei kutsuta orjavaimoksi vaan vaimoksi.

Jokainen halutkoon millaisen naisen tai miehen haluaa. Eihän miehen valintaa voi demonisoida, emme mekään valita, kun te haluatte valita meidän näkökulmasta "vääriä miehiä". Te valitsette, me valitsemme. Asia kunnossa.

Pakko muuten kertoa se lopputulema sillä, kun mies rikkoi päivärytmin toistamiseen.

Päätin, että seuraavan kerran annan hänen hoitaa vauvan loppupäivän yksin (eli kestäkööt seuraukset).

Vauva siis kiukkusi ja söi huonosti, nukahti vaunuihin enää hetkeksi.

Heräsi puolen tunnin päästä, itki väsyneenä. Mies nosti pois vaunuista, ei tarjonnut maitoa, ei leikkinyt. Laski sitteriin ja alkoi siivota.

Olin ohjeistamatta, en puuttunut.

Mies vei lapsen vaunulenkille, tässä vaiheessa vein maitopullon perään, sillä lapsi oli jo nälässä.

Mies lenkitti ja vauva heräsi nälässä ulkona. Mies juotti. Vauva nukahti.

Heräsi heti, sillä söi makuultaan ja röyhtäytti.

Siinä vaiheessa takana oli täysin rikottu puolikas päivä, sekava aamu ja pilkottu ruokarytmi ja virikkeetön päivä.

Mies turhautui ja kiroili, miksei tää nuku?!.

Hän haluaa siis vauvan vain nukkuvan 247. Ikävää, että puolivuotias ei ole reborn-nukke.

Miehen kysymys oli retorinen, hän tietäisi vastauksen, jos kuuntelisi minua ja haluaisi vauvan parasta. Vauva ei nuku, koska unten välissä täytyy leikkiä, syödä jne.

Lopulta vauva oli jo niin riepoteltu iltapäivällä vaunuun ja sieltä ylös, että pyysin miestä lopettamaan hoitamisen. Oli unohtanut aamupalan lisäksi lounaan.

Hoida sit v***u ite kun oon jeesus ja täydellinen.

Olisko tähän lisää niitä anna sun miehelles mahdollisuus -kommentteja, kuuntelen?👼🏻

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minua ei pätkääkään kiinnostanut, mitä ja miten mies teki aamulla tuplien kanssa, minä käänsin kylkeä ja nukuin. Mies katsoi listasta, koska oli vaihdettu vaippa ja syöty, sylitteli ja ruokki pikkuiset, joten saatoin nousta vasta klo 7:15 tienoilla miehen lähtiessä töihin. Jos  lapset oli hereillä, eivät he rikki menneet siitä, että köllöttelivät  vuoteissaan odotellessaan heräämistäni. Minä puolestani katsoin listalta, koska oli viimeksi syöty ja tiesin siitä, miten päivä suunnilleen jatkuu. Tuo lista oli mainio tapa välittää itselle ja miehelle tietoa siitä, koska perustarpeet on hoidettu, ei tarvinnut arvailla, onko ensisijaisesti nälkä vai seuranpuute vai märkä vaippa.

Minä puin lapset aina sävy sävyyn, mies laittoi jotain oikeankokoista. Ei se minua haitannut enkä selittänyt, että sinisten housujen kanssa pitää olla tämä tietty paita, koska minä olen niin päättänyt. En marmattanut siitä, oliko käytetty oikeaa lusikkaa tai tarjottu sitä puuroa, jota minä oletin tarjolla olevan. Ehei, lapset ja mies oli tyytyväisiä, minä kunnolla levännyt ja kaikilla hyvä olla, siinä ei joku väärinpäin taiteltu piponreuna paljoa mieltä painanut.

Meilläkin oli rutiinit ja on yhä, kun lapset on jo 3v, mutta ei todellakaan mitään tuntikausien hyssyttelyjä ja yöpuvunvaihtoja. Heräämistä seurasi vaipanvaihto ja ruoka, väsyneenä pääsi nukkumaan. Ulkona käytiin silloin, kun ei nukuttanut ja jos nukahti, niin mitä väliä.

Ap tekee omasta elämästään uskomattoman vaikeaa ja jäykkää! Ei lapsesta ja elämästään ehdi nauttimaan, jos kaikki tehdään aikataulutetusti eikä vauvalle voi edes hymyillä väärään aikaan, ettei lapsen rutiinit mene sekaisin.

Puhut taas ihan ihmeitä. Teillähän lapset sai ruokaa. Tässä AP:n tapauksessa mieshän jätti lapsen ruokimatta. Ihan eri asia.

Tosin tuo lista voisi olla hyvä työkalu sille AP:n miehelle. Siihen voisi aikatauluttaa sen vauvan rytmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän tuollaista. Mies ei suostunut uskomaan, että moni asia nyt vain täytyy tehdä vauvan ja lapsen ehdoilla, ei miehen ehdoilla. Hän jotenkin kuvitteli, että ne uudet ehdot on minun määräämiä, vaikka miten selitin, että ei minun vaan ne on vauvan/lapsen tarpeita. Oli pahasti riitojakin asiasta. Ja mies ei halunnut edes välillä hoitaa vauvaa ollenkaan asian vuoksi. Kunnes lopulta huomasi itse, että ei lapsen kanssa vain onnistu mikään, jos hänelle ei anna heti heräämisen jälkeen aamupalaa. Tai jos hän ei pääse ajoisss nukkumaan. Mutta pitkään tästä piti vääntää. Ja meidän parisuhde on minun osalta aika taputeltu, koska petyin ja uuvuin mieheen niin pahasti.

Minäkin olen uupunut mieheen, en vauvaan. Rakkaus on osaltani loppunut, tunnen lähinnä turhautumista ja ärsytystä.

Jos olisin yksin vauvan kanssa, kotiin tulisi neuvolan perhetyöntekijä esim. vaunuilemaan, auttamaan vauva-arjessa.

Nyt kotona auttaa mies purkamalla vaalitut rutiinit, rikkomalla vauvan rytmin ja vänkäämällä jostain unihaalarista, se on periaate, mikä sen vauvan ylipukee yöksi, eikä hoivavietti.

Ei tulisi kuuloonkaan, että perhetyöntekijä palelluttaisi vauvan tai jättäis syöttämättä.

Voisin oikeasti luottaa, että hän hoitaa hyvin.

Ap

Jos tuo lihavoimani kohta on teillä pysyvä olotila, ratkaisu on ero. Olet selvästi sitä jo miettinyt, kun tiedät saavasi perhetyöntekijän apua, jos päätätte erota.

Tosi monet eroaa vauvavuonna. Välttämättä se ei ole oikea ratkaisu, koska vauvavuonna ihminen ei välttämättä ole ihan oma itsensä. Jos koet, ettet ole väsynyt vauvanhoitoon, vaan nimenomaan mieheen, etkä tunne yhtään rakkautta häntä kohtaan enää, en näe syytä, miksi teidän pitäisi jatkaa yhdessä.

Mun on tosi vaikea kunnioittaa häntä ihmisenä ja miehenä, ja nyt myös isänä. Pelkään jo nyt uhmaikää, kun lapsi ei olekaan tuollainen ohjailtava pötkylä, miten mies kestää. Siksi myös rutiinit ja rytmi olisivat elintärkeitä, että uhmaiässä ei tarvitse taistella aivan perusjutuista! Mutta mies ei minua kuuntele eikä näe toiminnassaan korjattavaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on aika virheelliset käsitykset ihmiskunnan kehityksestä ja historiasta.

Painotat ensinnäkin joitain keksittyjä eroavaisuuksia biologiassa. Unohdat että ihmisen biologinen evoluutio on ollut viimeisten satojen tuhansien vuosien aikana melko vähäistä verrattuna kulttuurievoluutioon.

Lisäksi käsityksesi mahdollisesta työnajosta on sekin tieteellisesti katsoen virheellinen. Kuvittelet että miesten rooli on ollut vain metsästää (tuonut ruokaa perheelle) ja naiset ovat hoitaneet vain lapsia.  Tieteellisesti katsoen asia on ollut erilainen.

Tosiasia (joka näkyy alkuperäiskansojen elämäntavassa) on että koko yhteisö on osallistunut metsästämiseen/kalastukseen/keräilyyn eli ravinnon hankkimiseen sekä prosessointiin. Samoin koko ryhmä on osallistunut lasten hoivaamiseen ja kasvattamiseen. Tämä on itse asiassa yksi tärkeä syy miksi nykyihminen on lajina säilynyt.

Ihmislapsen kasvattamisessa lisääntymiskykyiseksi (että se laji säilyy) ei riitä että lapsi saa silloin tällöin ruokaa tai että vain toinen sukupuoli huolehtii lapsesta, koska ihmisyhteisöt ovat monimutkaisia ja lapsi tarvitsee selviytyäkseen (ja kasvattaakseen sen seuraavan sukupolven) tietoja ja taitoja, joita saa kaikilta yhteisön jäseniltä. Alkuperäiskansoilla etenkin isovanhempien rooli on aina ollut merkittävä kasvattajina. Joissakin kulttuureissa yleistä on myös ollut että lapsen eno/setä ja täti ovat tärkeässä roolissa lapsen elämässä.

Käsitykset, joissa eletään ydinperheessä, jossa isä käy "tienaamassa" ja äiti vain istuu kotona hoivaamassa lasta, ovat kuvitelmaa, ehkä kehitetty jossain 1950-luvun ydinperhehuumassa aikakautena, jolloin sodan jälkeen naiset haluttiin palauttaa sieltä työelämästä takaisin koteihin lähiöäideiksi. Tieteellisesti ne eivät pidä paikkaansa. Myöskään biologian kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

Tästä kulttuurievoluutiosta me miehet saammekin nauttia joka päivä. :D

Edelleen minun mielestäni miehen kannattaa optimoida omaa uraa ja rakentaa sitä kautta kyvykkyyttä selvitä tästä kulttuurievoluution myrskystä ja katsella maiden suuntaan, joissa tätä kulttuurievoluutiota ei ole. Jos jää naisen toiveiden mukaan kotiin/osin kotiin, siinä on se, että nainen valitsee hypergaamisesti aina seuraavan, jolla on vähän enemmän rahaa, valtaa ja asemaa. Edelleen nimittäin tästä kulttuurievoluutiosta huolimatta naiset deittaa ylöspäin ja miehet alaspäin. Jos naisen asema nousee, miehen laskee, se ei toimi. Siksi se kotiin jääminen ei ole hyvä idea miehelle. Se nainen pysyy, jos pysyy, mutta takeita siitä ei tosiaan ole niin kuin niin monta kertaa on naiset meille opettaneet ja täällä vahvistaneetkin, että avioliitto ei merkitse mitään modernille naiselle. Siksi ei kannata mennä siihen ansaan, että mies alkaisi tulontuottokykyään alentamaan, jotta nainen pääsisi parempiin ansioihin. Nainen näkee sen heikkoutena lopulta eli mies naisellistetaan, ja se menettää arvonsa. 

Tämän kirjoittajan kulttuurievoluutiohöpinöistä huolimatta edelleen miehen kannattaa hakea henkilökohtainen optimi siinä, että mies hankkii tulovirtaa sataviiskyt euroa tunti ja hankkii itselleen apua kahdeksan euroa tunnilta niihin tehtäviin, mitä nainen kaipaa. Se on taloustiedettä eikä mitään kulttuurihöpinää tai mitä lie antropologiaa. Sen jälkeen naisen valitus siirtyy uuteen kohteeseen eli siihen, että mies ei ole kotona, vaikka kaikki tehtävät tulevat hoidetuksi ja potkupuku on oikean paksuinen ja värinen. Se vaan vaihtaa paikkaa, koska nainen haluaa olla mies, mutta se ei siihen pysty. 

Jos haluatte mennä katsomaan jotain kiviluolia ja vakuuttua siitä, että nainen on yhtä kuin mies, menkää vaikka tippukiviluolaan mun puolesta. Se ei tee siitä totta.

No tässä lapsellisessa vastauksessahan tulikin sitten se tosiasia: miestä kiinnostaa vain oma napa, muista viis.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ihmetellään miksi miehet eivät hoida tasavertisesti lapsia. Kaikki mitä mies tekee "väärin" on sinun sanelemiasi sääntöjä. Ei kukaan jaksa loputtomiin kuunnella miten taas oli väärä asu vauvalla päällä ja olisi pitänyt syöttää sosetta eikä velliä jne. 

En jaksa kymmentä sivua lukea kun jo ekalla lukutaidottomat kommentoi. Eihän tässä ole kyse siitä etteikö mies saisi päättää säähän sopivien vaatteiden väriä, vaan siitä että ali- tai ylipukee vauvan! Samoin monille vauvoille ja lapsille rutiinit on ensisijaisen tärkeää että homma toimii. Ainakin meillä pari ekaa vuotta oli kellontarkkaa että ruuat, unet yms on oikeaan aikaan, muuten päivä hajosi käsiin. Ymmärrän siis apta.

Huh huh. Mä olen kuin sun mies (vaikka olenkin nainen). Toki huolehdin että lapsilla kaikki hyvin ja vastaan heidän tarpeisiin, mutta... mennään kyllä monesti sieltä missä aita matalin. Oon aatellu et ei se oo niin justiinsa, kunhan voivat hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sun ongelma on se, että et kestä naista joka on sekä huippupalkkainen executaaja (päivan sana hehee!) joka lisäksi hoitaa kunnolla teidän yhteiset lapset ja kodin!!!?

Haluat sellaisen pienen orjavaimon, joka on riippuvainen sinun rahoistasi ja jolle voit jättää kaikki ikävät hommat, josta ei saakaan huippupalkkaa eli yleensä ei edes minkäälaista korvausta, vain siksi ettei sinun tarvitsisi itsesi vaivaantua hoitamaan omia lapsiasi.

Perinteinen perheenäidin rooli ei ole kaikille naisille mikään vankila. On olemassa vielä naisia, jotka valitsevat perinteisen perheenäidin roolin, ja jotka haluavat miehen, joka toimii em. tavalla. Usein heidän tulontuottokykynsä ei ole niin suuri, että he haluaisivat tätä huippupalkkaisen naisen roolia.

Osa myös ymmärtää, että ei ole häävi se työura. En minä mitenkään rakasta omaa työuraani, vaikka se on ollut menestyksekäs. Se on ihan paskaa.

Huippupalkkaiset miehet arvostavat näitä naisia tavattomasti. Sitä ei kutsuta orjavaimoksi vaan vaimoksi.

Jokainen halutkoon millaisen naisen tai miehen haluaa. Eihän miehen valintaa voi demonisoida, emme mekään valita, kun te haluatte valita meidän näkökulmasta "vääriä miehiä". Te valitsette, me valitsemme. Asia kunnossa.

Niitä huippupalkkaisia miehiä ei riitä kaikille. Ja vaikka miehellä olisi huippupalkka, se ei tarkoita sitä, että hän yksin haluaisi elättää perheen. Itse voisin ruveta koko iäkseni kotirouvaksi, jos meillä olisi lakimiehen tekemä sopimus, jossa on yksityiskohtaisesti lueteltu minun oikeudet ja avioehto, joka takaa minulle elatuksen loppuiäkseni.

Tuota en ymmärrä, että miksi vauvalla pitää olla eri potkupuku yöllä ja päivällä. Olen minäkin toki omille lapsille laittanut ns. yökkärin päälle, mutta käytännössä se on ollut vaan lähinnä sellaista söpöstelyä, ei sitä etteikö yökkärit päällä voi leikkiä päivällä tai päivävaatteilla nukkua vallan mainiosti.

Mutta tuo ettei anna lapselle ruokaa on kyllä törkeää, en ymmärrä miten mies voi olla sitä ymmärtämättä, ettei kasvava lapsi pelkällä maidolla kovin pitkään elä. Tajuaako se että lapsi kuluttaa paljon energiaa?