Teille, jotka jaksavat vastata laihdutuksesta asiallisesti, muut skipatkaa tämä ketju kiitos

Mä olen tehnyt kaiken laihduttamisen taiteen sääntöjen vastaisesti. Painoin kuopuksen syntymisen jälkeen 75 eikä ne kilot lähteneet imetyksen aikana mitenkään, kuten joillain. Pakko oli pudottaa ja pudotin ylimääräiset a) laskemalla kaloreita b) syömällä 1200-1500 kcal päivässä c) lisäämällä liikuntaa (aloitin saliharrastuksen). 20 kiloa lähti noin puolessa vuodessa. Tästä on nyt 10 vuotta ja saliharrastus jäi, painoa on pari kiloa enemmän, vyötärö on 10 senttiä kapeampi. Että väärinkin voi laihduttaa onnistuneesti, sanoisin. Jos jotain neuvoa uskaltaisin antaa niin se on varmaan se että laihdutus ei ole heikkohermoisen hommaa. Painoa ei ainakaan minulta lähtenyt tasaisesti tai lineaarisesti. Välillä ei lähtenyt yhtään moneen viikkoon, sitten yhtäkkiä humpsahti nopeasti monta kiloa. Pitää vaan luottaa siihen omaan tekemiseen ja jatkaa sitkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laske, paljonko energiakulutuksesi vuorokaudessa  olisi, jos painaisit 67 kg, ja ala syömään vain sen verran. Kun totut siihen, jatkat tavoitteeseesi päästysi samalla linjalla etkä liho uudestaan. 

Tässä on ideaa. Mistä tuon voi laskea? Tai jos tiedät, kertoisitko, paljonko kaloreita mahtuu 67-kiloisen syömiseen? Ap

Riippuu myös iästä, mutta esim täältä voit laskea (laita painoksi 67 ja kohdasta "Haluan -valitse vaihtoehto syödä tasapainoisesti:

https://one2onediet.fi/kalorilaskuri/

En nyt tiedä tuosta laskurista. Se antoi minulle tasapainoiseen syömiseen( tavoitepainossani joka on minulla muutaman kilon päässä) koomakulutukseni.  Ja laihduttamiseen 400kcl alle kooman. Kooman alle ei pitäisi mennä, koska koomakulutus on se minkä ihminen tarvitsee aivojen ja sisäelinten toimintaan kun on täydellisesti vihannes.

Aivan älytön laskuri! Antoi mitoillani ja täppi urheilija-kohdassa 1893kcal painon ylläpitoon. Naurettavaa! Noilla kaloreilla laihdun, kulutukseni on noin 2400-2500.

Minulla todettiin paha hypoglycemia (akillinen veren sokerin romahtaminen). Sain tarkat ohjeet syomisiin, periaatteessa sai syoda  proteiinia niin paljon kuin  jaksoi, hiilihydraatit myrkkya ja samoin sokeri.

Paino aleni ihan itsestaan. Hyvin paljon samaa kuin keto-dieetissa. Ei tarvinnut olla nalkaisena.

Jään seuraamaan neuvoja, itse olen yrittänyt laihduttaa 6 vuotta, aina vaan jojoilua +-3kg.

N36 161 ja 98kiloa

Vierailija kirjoitti:

-Sokerit pois. Makeanhimoon hedelmiä tilalle.

-Einekset pois. Samoin murot, myslit, jogurtit, makuviilit: Niissä on sitä piilosokeria. Puhdasta kotiruokaa tilalle. 

-Alkoholi ehdottomasti pois! Kokonaan. 

-Liiku. Aineenvaihdunta nopeutuu jo reippaassa kävelyssä ja kroppa kiinteytyy.

t. N 43 v ja -60 kg

Miksi? Naisen elämän tarkoitus loppuu kun täyttää 35v. Ihan sama minkä näköinen on sen jälkeen ja onko sairas vai terve.

Aika paljon mutuilua tässä ketjussa ja vanhojen mainos-sloganien heittelyä. Mutta niinhän se on että kaikkien kropat ovat erilaiset ja toisille toimii toiset jutut.

Itse kaksikymmentä vuotta urheilleena joista osa kilpatasolla ja suuren osan ajasta painoa seuraten annan omani soppaan.

Ravinto ja kalorit ovat suurin tekijä. Jatkuva syöminen ja pikku välipalat ovat mainosmiesten huijaus. Kropalle on hyväksi kun sekin saa levätä ja työskennellä rauhassa, eikä jatkuva syöminen anna siihen mahdollisuutta.

Paastot auttavat näläntunteen hallitsemisessa ja muistuttavat kroppaa käyttämään kehossa olevia energia- ja kuonavarastoja tarpeen mukaan. Olen kokeillut vuoro- ja puolipäiväpaastoja onnistuneesti. Puolipäiväpaasto onkin ollut jo pari vuotta se normipäivä. Vuoropäivät toimivat hyvin jos välillä on jotain tiukempia aktiviteettejä. Syön iltapäivällä 16-22 aika vapaasti. Aamulla ehkä hedelmä. Vettä tasaisesti ja sillä pääsee eroon näläntunteesta. Pienen totuttelun jälkeen en ole kaivannut ruokaa ennen enkä jälkeen keskipäivän kevyen pallopelin. Olen myös vetänyt kolmen päivän pikkuvaelluksen pelkällä vedellä.

Suurimman yksittäisen pudotuksen tein noin neljän kuukauden kovalla kalorivajeella. 500 ja 1500 vuoropäivinä. Ja olin yli 90 kiloinen urheileva mies. Vajaa parikyt kiloa putosi josta suurin osa toki nestettä ja vähän lihastakin. Vaatekoko pieneni merkittävästi ja kasvot muuttuivat. Söin mitä vaan mutta laskin kalorit tarkasti. Leivoin paljon. Olin liikuntarajoitteinen loukkaantumisen vuoksi.

Paino tuli takaisin kun aloin treenaamaan taas kovaa. Urheilu-"uran" jälkeen olen vähentänyt ravinnonsaantia huomattavasti. Paastoja ja kasvissyöntiä. Olo on keventynyt merkittävästi ja muutoksen myötä tuo aiempi huippukunto-jakso tuntuu kuluneen jotenkin "turvonneessa" olotilassa.

Normaalin terveellisen liikkujan ei tarvitse lisätä proteiinin saantia. Olen mennyt pitkiä jaksoja lähes olemattomalla protskun saannilla eikä oikeastaan mitään tapahtunut. Proteiinien epänormaali puputtaminen on sekin markkinamiesten touhuja. Iso-Arnoldkin on tämän todennut.

Laihduttamiseen ei kovaa treeniä, se rasittaa kroppaa ja saa olosi vain nälkäiseksi ja vajaiden kaloreiden jälkeen väsyneeksi. Jonkun suosittelemat pitkähköt rauhalliset käveylenkit just parhaita. Itse suosin päivälenkkejä luonnonpuistossa. Reppuun voi lisätä painoa ja lenkkejä venyttää kun askel alkaa tuntua kevyemmältä.

Aamuyön heräilyyn itsellä auttaa nukkumaanmeno puolenyön jälkeen sekä kannabis. Lisätty sokeri kannattaa poistaa ruokavaliosta sekä alkoholi. Rentoutuminen on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen muuttanut pikkuhiljaa elintapojani niin, että muutoksista tulee pysyviä ennen kuin muutan seuraavan. Vuoden alussa aloitin säännöllisen lenkkeilyn juosten. Nyt kun siitä on tullut luonnollinen osa elämää, otin tavoitteeksi tehdä voimaharjoittelua kerran viikossa juoksemisen lisäksi. Kunhan se on rutiinia, katson mitä voin korjata ruokavaliostani.

Liikun fiiliksen mukaan vaikka minulla on tietyt päivät jolloin liikun. Minimi näille päiville on 2km juoksua tai nyt kuntosalilla kolme erilaista liikettä 2*8 toiston sarjoissa. Yleensä liikun todella paljon enemmän, kun sitten pääsen vauhtiin. Mutta minimi laskee kynnystä ylipäätään lähteä liikkeelle. Kun aloitin lenkkeilyn, otin tavoitteeksi juosta kilometrin lenkkipäivinä. Sieltä se sitten pikkuhiljaa nousi.

Kannattaa muistaa, ettei kyse ole kuntokuurista tai dieetistä vaan muutoksista, joihin sitoudut loppuelämäksi. Siksi kannattaa tehdä kerralla vain sellaisia muutoksia, joihin pystyy sitoutumaan. Paino laskee kyllä, kunhan tekee oikeita päätöksiä itselleen sopivissa erissä.

Liikunta ei kyllä ole ensisijainen laihdutusta ajatellen vaan ruokavalio.

Ei niin, mutta harva ihminen pysyy hoikkana, jos ei liiku säännöllisesti. Sen vuoksi sekin muutos pitää tehdä. Ja ruokavaliota rukatessa on usein nälkä aluksi ja energiat vähissä ennen kuin kroppa tottuu. Jos liikunta on jo siinä vaiheessa osa elämää on varmasti helpompi muuttaa ruokavaliota ja liikkua säännöllisesti.

Itse asiassa se liikunta ei auta laihdutuksessa pätkääkään. Se on totta, että liikunta on tärkeää itsessään, mutta jos sen ottaa mukaan samalla kun rukkaa syömisensä kuntoon, todennäköisempää on, että se ruokavalion ylläpitäminen on vaikeampaa. Kevyt kävely joo, tuollainen hikiliikunta ei. Sen liikunnan lisäämisen aika on myöhemmin.

Jännä, että itse olen laihtunut nimenomaan liikuntaa lisäämällä. Muutokset ruokavaliossa ovat olleet niin minimaalisia, että eivät ole voineet laihduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon mutuilua tässä ketjussa ja vanhojen mainos-sloganien heittelyä. Mutta niinhän se on että kaikkien kropat ovat erilaiset ja toisille toimii toiset jutut.

Itse kaksikymmentä vuotta urheilleena joista osa kilpatasolla ja suuren osan ajasta painoa seuraten annan omani soppaan.

Ravinto ja kalorit ovat suurin tekijä. Jatkuva syöminen ja pikku välipalat ovat mainosmiesten huijaus. Kropalle on hyväksi kun sekin saa levätä ja työskennellä rauhassa, eikä jatkuva syöminen anna siihen mahdollisuutta.

Paastot auttavat näläntunteen hallitsemisessa ja muistuttavat kroppaa käyttämään kehossa olevia energia- ja kuonavarastoja tarpeen mukaan. Olen kokeillut vuoro- ja puolipäiväpaastoja onnistuneesti. Puolipäiväpaasto onkin ollut jo pari vuotta se normipäivä. Vuoropäivät toimivat hyvin jos välillä on jotain tiukempia aktiviteettejä. Syön iltapäivällä 16-22 aika vapaasti. Aamulla ehkä hedelmä. Vettä tasaisesti ja sillä pääsee eroon näläntunteesta. Pienen totuttelun jälkeen en ole kaivannut ruokaa ennen enkä jälkeen keskipäivän kevyen pallopelin. Olen myös vetänyt kolmen päivän pikkuvaelluksen pelkällä vedellä.

Suurimman yksittäisen pudotuksen tein noin neljän kuukauden kovalla kalorivajeella. 500 ja 1500 vuoropäivinä. Ja olin yli 90 kiloinen urheileva mies. Vajaa parikyt kiloa putosi josta suurin osa toki nestettä ja vähän lihastakin. Vaatekoko pieneni merkittävästi ja kasvot muuttuivat. Söin mitä vaan mutta laskin kalorit tarkasti. Leivoin paljon. Olin liikuntarajoitteinen loukkaantumisen vuoksi.

Paino tuli takaisin kun aloin treenaamaan taas kovaa. Urheilu-"uran" jälkeen olen vähentänyt ravinnonsaantia huomattavasti. Paastoja ja kasvissyöntiä. Olo on keventynyt merkittävästi ja muutoksen myötä tuo aiempi huippukunto-jakso tuntuu kuluneen jotenkin "turvonneessa" olotilassa.

Normaalin terveellisen liikkujan ei tarvitse lisätä proteiinin saantia. Olen mennyt pitkiä jaksoja lähes olemattomalla protskun saannilla eikä oikeastaan mitään tapahtunut. Proteiinien epänormaali puputtaminen on sekin markkinamiesten touhuja. Iso-Arnoldkin on tämän todennut.

Laihduttamiseen ei kovaa treeniä, se rasittaa kroppaa ja saa olosi vain nälkäiseksi ja vajaiden kaloreiden jälkeen väsyneeksi. Jonkun suosittelemat pitkähköt rauhalliset käveylenkit just parhaita. Itse suosin päivälenkkejä luonnonpuistossa. Reppuun voi lisätä painoa ja lenkkejä venyttää kun askel alkaa tuntua kevyemmältä.

Aamuyön heräilyyn itsellä auttaa nukkumaanmeno puolenyön jälkeen sekä kannabis. Lisätty sokeri kannattaa poistaa ruokavaliosta sekä alkoholi. Rentoutuminen on tärkeää.

Oon miettinyt toimiiko tällaiset kilpaurheilijan neuvot kovin hyvin jollekin keski-ikäiselle tantalle joka todennäköisesti ei juurikaan liikuntaa harrasta. Itse en ole kilpaurheilija, vaan ihan tavisliikkuja, ja mietin viitsiikö itsekään näihin mitään sanoa kun lähtökohdat on niin erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätkäpaastosin marraskuusta huhtikuuhun. Sain pudotettua 3kg, jotka nekin putosivat helmikuuhun mennessä, sen jälkeen ei tapahtunut enää mitään. Ap

Laihtumisen fysiologia ei sovi hätähousuille.

Toisaalta runsaalla liikunnalla paino putoaa nopeasti. Puhutaan siis monta tuntia päivässä hengästyttävää liikuntaa. Useamman hiihtoloman tms. päätteeksi olen huomannut painoa lähteneen 2-8% ja takaisin on tullut vasta pitkän ajan kuluttua jos ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon mutuilua tässä ketjussa ja vanhojen mainos-sloganien heittelyä. Mutta niinhän se on että kaikkien kropat ovat erilaiset ja toisille toimii toiset jutut.

Itse kaksikymmentä vuotta urheilleena joista osa kilpatasolla ja suuren osan ajasta painoa seuraten annan omani soppaan.

Ravinto ja kalorit ovat suurin tekijä. Jatkuva syöminen ja pikku välipalat ovat mainosmiesten huijaus. Kropalle on hyväksi kun sekin saa levätä ja työskennellä rauhassa, eikä jatkuva syöminen anna siihen mahdollisuutta.

Paastot auttavat näläntunteen hallitsemisessa ja muistuttavat kroppaa käyttämään kehossa olevia energia- ja kuonavarastoja tarpeen mukaan. Olen kokeillut vuoro- ja puolipäiväpaastoja onnistuneesti. Puolipäiväpaasto onkin ollut jo pari vuotta se normipäivä. Vuoropäivät toimivat hyvin jos välillä on jotain tiukempia aktiviteettejä. Syön iltapäivällä 16-22 aika vapaasti. Aamulla ehkä hedelmä. Vettä tasaisesti ja sillä pääsee eroon näläntunteesta. Pienen totuttelun jälkeen en ole kaivannut ruokaa ennen enkä jälkeen keskipäivän kevyen pallopelin. Olen myös vetänyt kolmen päivän pikkuvaelluksen pelkällä vedellä.

Suurimman yksittäisen pudotuksen tein noin neljän kuukauden kovalla kalorivajeella. 500 ja 1500 vuoropäivinä. Ja olin yli 90 kiloinen urheileva mies. Vajaa parikyt kiloa putosi josta suurin osa toki nestettä ja vähän lihastakin. Vaatekoko pieneni merkittävästi ja kasvot muuttuivat. Söin mitä vaan mutta laskin kalorit tarkasti. Leivoin paljon. Olin liikuntarajoitteinen loukkaantumisen vuoksi.

Paino tuli takaisin kun aloin treenaamaan taas kovaa. Urheilu-"uran" jälkeen olen vähentänyt ravinnonsaantia huomattavasti. Paastoja ja kasvissyöntiä. Olo on keventynyt merkittävästi ja muutoksen myötä tuo aiempi huippukunto-jakso tuntuu kuluneen jotenkin "turvonneessa" olotilassa.

Normaalin terveellisen liikkujan ei tarvitse lisätä proteiinin saantia. Olen mennyt pitkiä jaksoja lähes olemattomalla protskun saannilla eikä oikeastaan mitään tapahtunut. Proteiinien epänormaali puputtaminen on sekin markkinamiesten touhuja. Iso-Arnoldkin on tämän todennut.

Laihduttamiseen ei kovaa treeniä, se rasittaa kroppaa ja saa olosi vain nälkäiseksi ja vajaiden kaloreiden jälkeen väsyneeksi. Jonkun suosittelemat pitkähköt rauhalliset käveylenkit just parhaita. Itse suosin päivälenkkejä luonnonpuistossa. Reppuun voi lisätä painoa ja lenkkejä venyttää kun askel alkaa tuntua kevyemmältä.

Aamuyön heräilyyn itsellä auttaa nukkumaanmeno puolenyön jälkeen sekä kannabis. Lisätty sokeri kannattaa poistaa ruokavaliosta sekä alkoholi. Rentoutuminen on tärkeää.

Oon miettinyt toimiiko tällaiset kilpaurheilijan neuvot kovin hyvin jollekin keski-ikäiselle tantalle joka todennäköisesti ei juurikaan liikuntaa harrasta. Itse en ole kilpaurheilija, vaan ihan tavisliikkuja, ja mietin viitsiikö itsekään näihin mitään sanoa kun lähtökohdat on niin erilaiset.

Nimenomaan paastot ja muutenkin terveelliset elämäntavat toimivat kaikille. Tutkitustikin pienemmät kalorit ja hyvinvointiliikunta lisäävät terveitä elinvuosia. Kaikki ekstrahömppä liittyy muihin suorituksellisiin tavoitteisiin ja palvelujen sekä tuotteiden myyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätkäpaastosin marraskuusta huhtikuuhun. Sain pudotettua 3kg, jotka nekin putosivat helmikuuhun mennessä, sen jälkeen ei tapahtunut enää mitään. Ap

Laihtumisen fysiologia ei sovi hätähousuille.

Toisaalta runsaalla liikunnalla paino putoaa nopeasti. Puhutaan siis monta tuntia päivässä hengästyttävää liikuntaa. Useamman hiihtoloman tms. päätteeksi olen huomannut painoa lähteneen 2-8% ja takaisin on tullut vasta pitkän ajan kuluttua jos ollenkaan.

Urheilen noin 8h viikossa, treenit on sellaisia, joissa hikeä joutuu pyyhkeellä pyyhkimään ja todellakin hengästyttää. Olen tehnyt näin pitkään, en siis vain yhtä viikkoa. Paino ei ole ihmeemmin pudonnut.

Vierailija kirjoitti:

Miten uniongelma hoidatetaan pois? *utelias*

Haetaan apua ammattialiselta, jonka kanssa selvitetään ne perimmäiset syyt ja sitten lähdetään ratkomaan niitä. Ei tuohonkaan, kuten ei laihdutukseen, ole mitään pikakaistaa tai taikatemppua. Kyllä ne pohjalla olevat syyt pitää sekä ylipainossa että uniongelmissa selvittää ja sitten lähteä niitä ratkomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätkäpaastosin marraskuusta huhtikuuhun. Sain pudotettua 3kg, jotka nekin putosivat helmikuuhun mennessä, sen jälkeen ei tapahtunut enää mitään. Ap

Laihtumisen fysiologia ei sovi hätähousuille.

Toisaalta runsaalla liikunnalla paino putoaa nopeasti. Puhutaan siis monta tuntia päivässä hengästyttävää liikuntaa. Useamman hiihtoloman tms. päätteeksi olen huomannut painoa lähteneen 2-8% ja takaisin on tullut vasta pitkän ajan kuluttua jos ollenkaan.

Tuo on nesteen poistumista pääosin. Mutta ideaalistihan ihminen olisi liikunnallisesti aktiivinen suuren osan päivästä, kuten entisaikoihin, siihen ruumis on kehittynyt. Ruumis myös tottuu saatuun ravintoon ja kuormitustasoon jolloin tilanne tasaantuu.

Pitkällä aikavälillä ideaali paino/suorituskyky-taso saadaan vuorottelemalla lepoa ja eritasoista treeniä. Intervallia sekin kun kuukaudessa on yksi aktiivinen, yksi lepo ja kaksi viikkoa siltä väliltä. Viikon ravinnot voi päättää vaativuuden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten uniongelma hoidatetaan pois? *utelias*

Haetaan apua ammattialiselta, jonka kanssa selvitetään ne perimmäiset syyt ja sitten lähdetään ratkomaan niitä. Ei tuohonkaan, kuten ei laihdutukseen, ole mitään pikakaistaa tai taikatemppua. Kyllä ne pohjalla olevat syyt pitää sekä ylipainossa että uniongelmissa selvittää ja sitten lähteä niitä ratkomaan.

Ei niitä ongelmia kannata liioitellakaan. Useimmiten ratkaisu löytyy perusasioista kuten rytmityksestä ruuan, liikunnan ja levon suhteen sekä ruokailutottumuksia muuttaen.

Ammattilaisia löytyy joka junaan eivätkä yleensä ole kävelleet saarnaamaansa tietä. Oma tiedon hakeminen ja sen soveltaminen itseensä ajaa saman asian. Sairaudet on sitten eri asia, mutta prosessia ei kannata aloittaa siitä että on joku lääketieteellinen häiriö.

Tärkein ohje minkä voin antaa on olla kärsivällinen. 99% laihduttajista odottaa liian nopeita tuloksia ja sittenkun niitä ei tule niin turhaudutaan ja palataan entiseen mikä johtaa siihen että kilot tulevat takaisin yleensä korkojen kera.

Laske Pävitittäinen kalorikulutuksesi ja suosittu kalorivaje olisi noin -500kcal päivässä. Tolla vajeella pitäisi laihtua noin 2kiloa kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätkäpaastosin marraskuusta huhtikuuhun. Sain pudotettua 3kg, jotka nekin putosivat helmikuuhun mennessä, sen jälkeen ei tapahtunut enää mitään. Ap

Laihtumisen fysiologia ei sovi hätähousuille.

Toisaalta runsaalla liikunnalla paino putoaa nopeasti. Puhutaan siis monta tuntia päivässä hengästyttävää liikuntaa. Useamman hiihtoloman tms. päätteeksi olen huomannut painoa lähteneen 2-8% ja takaisin on tullut vasta pitkän ajan kuluttua jos ollenkaan.

Urheilen noin 8h viikossa, treenit on sellaisia, joissa hikeä joutuu pyyhkeellä pyyhkimään ja todellakin hengästyttää. Olen tehnyt näin pitkään, en siis vain yhtä viikkoa. Paino ei ole ihmeemmin pudonnut.

Joo suorituskyky paranee ja rasvaakin saattaa palaa, mutta kroppa on tottunut puuhaan eikä enää uhraa suuria energiavarastoja. Päinvastoin jos treeni on oikeasti vaativaa niin kroppa saattaa vahvistaa itseään eli kerätä (hyvää) painoa.

Jos laihtuminen tuossa olisi tarkoituksena niin treeniä pitäisi vaihdella ja ravintoa (koostumusta/määrää) muuttaa. Laihduttajan limbohan on väärä (kova) treeni ja väärä ravinto.

Vierailija kirjoitti:

Jään seuraamaan neuvoja, itse olen yrittänyt laihduttaa 6 vuotta, aina vaan jojoilua +-3kg.

N36 161 ja 98kiloa

Älä turhaan jää. Sä olet nämä neuvot ja sata kertaa saanut ja kaikki tyrmännyt.

Niille, jotka jaksavat.

Teille, jotka jaksatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätkäpaastosin marraskuusta huhtikuuhun. Sain pudotettua 3kg, jotka nekin putosivat helmikuuhun mennessä, sen jälkeen ei tapahtunut enää mitään. Ap

Laihtumisen fysiologia ei sovi hätähousuille.

Toisaalta runsaalla liikunnalla paino putoaa nopeasti. Puhutaan siis monta tuntia päivässä hengästyttävää liikuntaa. Useamman hiihtoloman tms. päätteeksi olen huomannut painoa lähteneen 2-8% ja takaisin on tullut vasta pitkän ajan kuluttua jos ollenkaan.

Urheilen noin 8h viikossa, treenit on sellaisia, joissa hikeä joutuu pyyhkeellä pyyhkimään ja todellakin hengästyttää. Olen tehnyt näin pitkään, en siis vain yhtä viikkoa. Paino ei ole ihmeemmin pudonnut.

Tämä on monen laihduttajan ongelma kun luullaan että se liikunta laihduttaa vaikka se ruokavalio laihduttaa. Kuten viisaammat aina toteavat: " you cant out train a bad diet"

Surffaus on parasta painonhallintaa. Rentoa ja pitkäkestoista, koko vartalon peruskuntoilua kovilla lyhytkestoisilla rykäisyillä. Brunssi ja illallinen siihen niin elämä on paratiisia. Suomessa ehkä purjelautailu ja metsähiihto.