Tuomitsin ennen itse pettäjät. En ymmärtänyt heitä. Nyt olenkin itse ns. pettäjä. Kysy minulta mitä haluat. Vastaan, jotta ymmärtäisitte....

Minulla ei tavallaan ole ap:lle henkilökohtaisesti mitään neuvoa annettavana eikä kysyttävää, mutta ketju tuli aika sopivasti omiin ajatuksiin. Eli minä olen juurikin ollut nuorena tosi mustavalkoisesti ajatteleva ihminen ja ajatellut jotenkin naivisti, että en koskaan vaikkapa ihastuisi muihin kuin omaan mieheen. Nyt +10v parisuhde, lapset ja huomattavat haasteet elämässämme (ei parisuhteeseen liittyvät) ovat johtaneet siihen, että aika paljon haaveilen muista miehistä enkä koe fyysistä vetovoimaa mieheeni enää. Ihastun tosi helposti muihin ja nytkin olen ihastunut toiseen, joka on varattu. Näen että hän on myös minuun ihastunut, mutta en ole tehnyt asialle mitään enkä tule tekemään. En hae tällä kirjoituksella mitään oikeutusta pettää (enhän sitä edes vierailta ihmisiltä voisi saada!), vaan kenties mietin, kokeeko kukaan muu tällaista ja pitäisikö minun erota. En ole siis pettänyt eikä se ole suunnitelmissani. Miehelle olen muuttuneista tunteista puhunut aika avoimesti, hän haluaa vielä olla yhdessä, vaikka myöntää toki, ettei hänelläkään samalla tavalla ole tunteita kuin ennen. Hänelle isoimmat ongelmat suhteessa ovat riidat, jotka hänen mielestään ovat selvitettävissä. Minulle suurin ongelma on se, etten koe mitään vetoa mieheeni enää.

Minä kuitenkin ymmärrän nykyään pettämistä ja jollain tasolla pelkään, että päädyn joskus pettämään miestäni. Haluaisin kokea himoa. Ihan rehellisesti sanottuna. Haluan että kumppani huolehtii ulkonäöstään niin kuin se on iän puitteissa mahdollista. Olen välillä vihainen miehelle, että hän on lihonut suhteemme aikana paljon eikä tee oikeastaan mitään parisuhteemme eteen, vaikka olen keskustellut toiveistani (tosin en ole puhunut, että haluan hänen laihtuvan, sillä en ole halunnut loukata). En koe mitään halua tai vetovoimaa miestäni kohtaan ja en halua vasta 36-vuotiaana näitä tunteita lakata kokemasta. Olen miettinyt myös avointa suhdetta, mutta kun minä haluan ihan todella rakastua ja elää yhdessä sen rakastetun kanssa, joten ei se mikään ratkaisu olisi.

En ole eronnut, koska meillä on lapsia. Luulen ettei mikään vuoroviikkovanhemmuus olisi hyväksi lapsille. En myöskään ole eronnut, koska mies ei halua erota. Jotenkin ajattelen, että sen pitäisi olla yhteinen päätös, että olen tavallaan velkaa yrittämisen miehelle. Ja niin kyllä olenkin. Sitten totta kai myös pelkään sitä muutosta ja pidän omia syitä eroon pinnallisina. Kaipuu kuitenkin olla parisuhteessa, jossa on edes jonkinasteista fyysistä vetovoimaa, on todella kova.

En tiedä miksi tämän kirjoitin edes. Saa kommentoida mitä haluaa. Minulla ei ole mitään syyllisyyden tunteita, kun en ole mitään väärin tehnyt. Mietin, että onko tämä ihan tosi tilanne, jolloin pitäisi erota, onko tämä ikäkriisiä ja voinko vielä kokea vetovoimaa miestäni kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas täällä kokoontuu moraaliposeeraajien mallikelpoisesti elävä kerma, sikäli en henkilökohtaisesti ymmärrä koko konseptia pettämisestä, koska vaikka olenkin naimisissa, en koskaan kuvitellut omistavani vaimoni seksuaalisuutta. Toisekseen jos ihminen jota rakastan haluaa välillä vaihtelua seksiin, niin onko hänen onnellisuutensa jotenkin minulta pois?

Miksi kumppania pitää pettää?

Miksei voi pysyä sinkkuna (tai mennä avoimeen suhteeseen, fwb yms.), jos tekee mieli uusia seksikokemuksia uusien ihmisten kanssa? Minua ihmetyttää, miksei sille kumppanille voi kertoa, että "hei, haluan vaihtelua tähän asiaan x, voitaisiko välillä ottaa erä sitomisleikkejä makuuhuoneen puolella eikä aina lauantaina saunan jälkeen?" sen sijaan, että pysytään hiljaa ja petetään selän takana. 

Onko pettämisen takana toisinaan se, ettei pettäjä osaa kommunikoida kumppaninsa kanssa?

No suuri osa ihmisistä ei osaa tai pysty keskustelemaan mistään seksiin tai seksuaalisuuteen liittyvästä kovinkaan avoimesti, sikäli niin kauanhan tämä ei aiheuta ongelmaa kun seksielämä jollain tasolla toimii. Kun seksielämä ei enää sit toimikkaan, ei edellä kuvatunlainen kumppani kykene mihinkään rakentavaan keskusteluun asian tiimoilta, vaan useimmiten lähinnä suuttuu jos asiasta yrittää edes vihjaista. Ennen kun ollaan ajauduttu tuohon tilaan voi olla jo ostettu asunto ja lapset tehtynä, jotenka ero ei ole mitenkään helpoo juttu. Siinä sitä sitten se haluavampi osapuoli kipuilee sen dilemman tiimoilla, että hajottaako perheen omien halujensa pohjalta, vai kärvisteleekö epätyydyttävässä suhteessa loppuelämänsä. Se et jos tälläisessä tilanteessa ajautuu ulkopuoliseen suhteeseen ei mielestäni ole ihme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas täällä kokoontuu moraaliposeeraajien mallikelpoisesti elävä kerma, sikäli en henkilökohtaisesti ymmärrä koko konseptia pettämisestä, koska vaikka olenkin naimisissa, en koskaan kuvitellut omistavani vaimoni seksuaalisuutta. Toisekseen jos ihminen jota rakastan haluaa välillä vaihtelua seksiin, niin onko hänen onnellisuutensa jotenkin minulta pois?

Miksi kumppania pitää pettää?

Miksei voi pysyä sinkkuna (tai mennä avoimeen suhteeseen, fwb yms.), jos tekee mieli uusia seksikokemuksia uusien ihmisten kanssa? Minua ihmetyttää, miksei sille kumppanille voi kertoa, että "hei, haluan vaihtelua tähän asiaan x, voitaisiko välillä ottaa erä sitomisleikkejä makuuhuoneen puolella eikä aina lauantaina saunan jälkeen?" sen sijaan, että pysytään hiljaa ja petetään selän takana. 

Onko pettämisen takana toisinaan se, ettei pettäjä osaa kommunikoida kumppaninsa kanssa?

Oma mieheni sanoi mulle niin itsetuntoa tuhoavan pahasti, kun pyysin yhteistä seksiä, että itkin sen jälkeen kaksi yötä. Ymmärtäisit, jos tietäisit. Liian pitkä juttu selostettavaksi tähän. En ole ajatellut toistaa tätä vähään aikaan, joten kokoan minuuttani muiden huomion avulla, mutta vain netissä.

Harmi kuulla, että miehesi ei osaa olla hienotunteinen. Mutta ei pettäminen tuohon ole ratkaisu, koska se satuttaa tuplasti enemmän ja luo paljastuessaan vielä enemmän draamaa. 

Minä olin vähän vastaavassa tilanteessa ja elimme toisistamme etääntyneinä monta vuotta. Ero oli lopulta molemmille helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä mua kiinnostaisi jonkun pettäjän selitykset, en siis halua kysyä mitään.

Älä kysy, jos ei kiinnosta.

Tein aloituksen siksi, että aikaisempi minä olisi tuominnut nykyisen minäni ja olisin kysellyt varmasti syitä. Asiat ei olekaan niin mustavalkoisia.

-ap

Asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia, jokainen aikuinen tämän tietää.

Se ei kuitenkaan ole mikään puolustus perseilylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas täällä kokoontuu moraaliposeeraajien mallikelpoisesti elävä kerma, sikäli en henkilökohtaisesti ymmärrä koko konseptia pettämisestä, koska vaikka olenkin naimisissa, en koskaan kuvitellut omistavani vaimoni seksuaalisuutta. Toisekseen jos ihminen jota rakastan haluaa välillä vaihtelua seksiin, niin onko hänen onnellisuutensa jotenkin minulta pois?

Miksi kumppania pitää pettää?

Miksei voi pysyä sinkkuna (tai mennä avoimeen suhteeseen, fwb yms.), jos tekee mieli uusia seksikokemuksia uusien ihmisten kanssa? Minua ihmetyttää, miksei sille kumppanille voi kertoa, että "hei, haluan vaihtelua tähän asiaan x, voitaisiko välillä ottaa erä sitomisleikkejä makuuhuoneen puolella eikä aina lauantaina saunan jälkeen?" sen sijaan, että pysytään hiljaa ja petetään selän takana. 

Onko pettämisen takana toisinaan se, ettei pettäjä osaa kommunikoida kumppaninsa kanssa?

Tai sitten se kommunikointi ei tuo minkäänlaista muutosta. Vaikka asiasta olisi jo vuosia keskusteltu ja myös riidelty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi petät?

Olen rakastunut toiseen mieheen.

-ap

Et ole, tunnet kiimaa toiseen mieheen. Ihan eri asia.

Ei pidä paikkaansa. Tämä toinen mies viehätti minua jo pitkään, ennenkun meillä oli mitään fyysistä.

-ap

Kokemuksesta voin sanoa, että viehättyä voi helpostikin ja jos sen ruokkimista fantasioimalla jatkaa, peli on pelattu. Sen ei tarvi antaa jatkua. Siinä ei kuule rakkaudesta tarvi olla kysymys. Itseäsi rikot kaikkein eniten lopulta, miehesi lisäksi. En halua tuomita, mutta pettäminen on tuomittavaa. Omantunnon äänen yrittää vaientaa vaikka miten ja surullisinta on se, että se lopulta vaikenee, kun tarpeeksi kauan sitä tekee.

Monta avioliittoa pelastuisi, jos ihmiset uskaltaisivat kokeilla avointa suhdetta. On oikeastaan aika outoa miksi rehellistä avointa suhdetta/polyamoriaa paheksutaan, kun ottaa huomioon miten paljon pitkissä suhteissa ihastutaan muihin ja petetään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas täällä kokoontuu moraaliposeeraajien mallikelpoisesti elävä kerma, sikäli en henkilökohtaisesti ymmärrä koko konseptia pettämisestä, koska vaikka olenkin naimisissa, en koskaan kuvitellut omistavani vaimoni seksuaalisuutta. Toisekseen jos ihminen jota rakastan haluaa välillä vaihtelua seksiin, niin onko hänen onnellisuutensa jotenkin minulta pois?

Miksi kumppania pitää pettää?

Miksei voi pysyä sinkkuna (tai mennä avoimeen suhteeseen, fwb yms.), jos tekee mieli uusia seksikokemuksia uusien ihmisten kanssa? Minua ihmetyttää, miksei sille kumppanille voi kertoa, että "hei, haluan vaihtelua tähän asiaan x, voitaisiko välillä ottaa erä sitomisleikkejä makuuhuoneen puolella eikä aina lauantaina saunan jälkeen?" sen sijaan, että pysytään hiljaa ja petetään selän takana. 

Onko pettämisen takana toisinaan se, ettei pettäjä osaa kommunikoida kumppaninsa kanssa?

No suuri osa ihmisistä ei osaa tai pysty keskustelemaan mistään seksiin tai seksuaalisuuteen liittyvästä kovinkaan avoimesti, sikäli niin kauanhan tämä ei aiheuta ongelmaa kun seksielämä jollain tasolla toimii. Kun seksielämä ei enää sit toimikkaan, ei edellä kuvatunlainen kumppani kykene mihinkään rakentavaan keskusteluun asian tiimoilta, vaan useimmiten lähinnä suuttuu jos asiasta yrittää edes vihjaista. Ennen kun ollaan ajauduttu tuohon tilaan voi olla jo ostettu asunto ja lapset tehtynä, jotenka ero ei ole mitenkään helpoo juttu. Siinä sitä sitten se haluavampi osapuoli kipuilee sen dilemman tiimoilla, että hajottaako perheen omien halujensa pohjalta, vai kärvisteleekö epätyydyttävässä suhteessa loppuelämänsä. Se et jos tälläisessä tilanteessa ajautuu ulkopuoliseen suhteeseen ei mielestäni ole ihme.

Niinpä. Ja turhaan ei puhuta seksistä suhteen liimana. Yhteinen seksi ja läheisyys vaikuttaa myös mm. kiintymiseen. Kun läheisyyttä ei ole, hwnkinenkin läheisyys alkaa helposti rakoilla. Ulkopuoliset salaiset suhteet ovat tietyllä tavalla helppoja ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä mua kiinnostaisi jonkun pettäjän selitykset, en siis halua kysyä mitään.

Älä kysy, jos ei kiinnosta.

Tein aloituksen siksi, että aikaisempi minä olisi tuominnut nykyisen minäni ja olisin kysellyt varmasti syitä. Asiat ei olekaan niin mustavalkoisia.

-ap

Näinpä. Noiden harmaan sävyjen olemassaoloa ei moni ymmärrä tai halua ymmärtää, mutta elämä ei todellakaan ole mustavalkoista. Toisten tuomitsemisen sijaan ihmiset voisi keskittyä ymmärtämään, millaiset syyt ja tilanteet voi esim. siihen pettämiseen viedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas täällä kokoontuu moraaliposeeraajien mallikelpoisesti elävä kerma, sikäli en henkilökohtaisesti ymmärrä koko konseptia pettämisestä, koska vaikka olenkin naimisissa, en koskaan kuvitellut omistavani vaimoni seksuaalisuutta. Toisekseen jos ihminen jota rakastan haluaa välillä vaihtelua seksiin, niin onko hänen onnellisuutensa jotenkin minulta pois?

Miksi kumppania pitää pettää?

Miksei voi pysyä sinkkuna (tai mennä avoimeen suhteeseen, fwb yms.), jos tekee mieli uusia seksikokemuksia uusien ihmisten kanssa? Minua ihmetyttää, miksei sille kumppanille voi kertoa, että "hei, haluan vaihtelua tähän asiaan x, voitaisiko välillä ottaa erä sitomisleikkejä makuuhuoneen puolella eikä aina lauantaina saunan jälkeen?" sen sijaan, että pysytään hiljaa ja petetään selän takana. 

Onko pettämisen takana toisinaan se, ettei pettäjä osaa kommunikoida kumppaninsa kanssa?

Oma mieheni sanoi mulle niin itsetuntoa tuhoavan pahasti, kun pyysin yhteistä seksiä, että itkin sen jälkeen kaksi yötä. Ymmärtäisit, jos tietäisit. Liian pitkä juttu selostettavaksi tähän. En ole ajatellut toistaa tätä vähään aikaan, joten kokoan minuuttani muiden huomion avulla, mutta vain netissä.

Harmi kuulla, että miehesi ei osaa olla hienotunteinen. Mutta ei pettäminen tuohon ole ratkaisu, koska se satuttaa tuplasti enemmän ja luo paljastuessaan vielä enemmän draamaa. 

No siis en ole ollut fyysisesti kenenkään kanssa. Paras ratkaisu, jonka tilanteessani keksin, oli se että voin harjoittaa netissä jotain ja saada sitä kautta turvallisesti sitä, mitä kaipaan. Se on minua auttanut selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ei tuo ole mitään rakastumista. Ihastumista ja himoa korkeintaan ja menee ohi jos sitä ei ruoki millään tavalla.

Sitä helposti alkaa kuvitella että kyseessä on joku elämää suurempi rakkaus kun se toinen ei ole koko ajan saatavilla ja suhde perustuu salailulle.

Niinpä. Tottakai jokaisella tulee pitkässä suhteessa ihastumisia, jos yhtään on toisen sukupuolen kanssa tekemisissä. Fiksut aikuiset, joilla on normaali impulssikontrolli, vaan ymmärtävät mistä on kyse eivätkä pilaa hyvää parisuhdetta hetken huuman takia.

Kun siitä ihastumisen tunteesta voi nauttia vähän samaan tapaan kuin kauniista maisemasta. Maisemakin muuten muuttuu vähemmän kauniiksi, jos ei ihastele etäältä, vaan menee sinne sen keskelle...

Pitkään naimisissa olleena naisena voin muuten neuvoa takuuvarman niksin, millä vältytte pettämiseltä. Aina, kun tunnette jonkinlaista ihastumista jotakin miestä kohtaan, kertokaa siitä aviomiehelleni. Tämän voi tehdä täysin rakastavaan ja kunnioittavaan sävyyn, ja oikein tehtynä vain vahvistaa sitä parisuhdetta ja parantaa makuukamarin puolellakin.

Entä jos se aviomies ei sittenkään ole Se Oikea? Täytyykö olla väkisin suhteessa, koska meni naimisiin ja luuli onnen kestävän ikuisesti? Nyt se onni löytyisikin jonkun toisen luota, mutta tästä onnesta on kieltäydyttävä, miksi? Ja tarkoitan nyt suhteen lopettamista, en salaa pettämistä.

Jos puoliso ei ole se oikea, normaali aikuinen ihminen eroaa ja on hetken yksikseen selvittääkseen itselleen, kuka on ja mitä haluaa.

Jos tajuaa ettei se puoliso ole se oikea vasta, kun kolmas osapuoli ilmestyy kuvioihin... No, sellaiset ihmiset ei yleensä kykene sitten sen uudenkaan kanssa pitkään suhteeseen. Koska ovat tuuliviirejä.

Muutenkaan en tajua näitä juttuja, että on mukulatkin tehtyinä ja sitten vasta tajutaan, etten minä tästä pertistä tykkääkään yhtään. Täytyy olla aika pitkät piuhat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas täällä kokoontuu moraaliposeeraajien mallikelpoisesti elävä kerma, sikäli en henkilökohtaisesti ymmärrä koko konseptia pettämisestä, koska vaikka olenkin naimisissa, en koskaan kuvitellut omistavani vaimoni seksuaalisuutta. Toisekseen jos ihminen jota rakastan haluaa välillä vaihtelua seksiin, niin onko hänen onnellisuutensa jotenkin minulta pois?

Miksi kumppania pitää pettää?

Miksei voi pysyä sinkkuna (tai mennä avoimeen suhteeseen, fwb yms.), jos tekee mieli uusia seksikokemuksia uusien ihmisten kanssa? Minua ihmetyttää, miksei sille kumppanille voi kertoa, että "hei, haluan vaihtelua tähän asiaan x, voitaisiko välillä ottaa erä sitomisleikkejä makuuhuoneen puolella eikä aina lauantaina saunan jälkeen?" sen sijaan, että pysytään hiljaa ja petetään selän takana. 

Onko pettämisen takana toisinaan se, ettei pettäjä osaa kommunikoida kumppaninsa kanssa?

Oma mieheni sanoi mulle niin itsetuntoa tuhoavan pahasti, kun pyysin yhteistä seksiä, että itkin sen jälkeen kaksi yötä. Ymmärtäisit, jos tietäisit. Liian pitkä juttu selostettavaksi tähän. En ole ajatellut toistaa tätä vähään aikaan, joten kokoan minuuttani muiden huomion avulla, mutta vain netissä.

Harmi kuulla, että miehesi ei osaa olla hienotunteinen. Mutta ei pettäminen tuohon ole ratkaisu, koska se satuttaa tuplasti enemmän ja luo paljastuessaan vielä enemmän draamaa. 

No siis en ole ollut fyysisesti kenenkään kanssa. Paras ratkaisu, jonka tilanteessani keksin, oli se että voin harjoittaa netissä jotain ja saada sitä kautta turvallisesti sitä, mitä kaipaan. Se on minua auttanut selkeästi.

Ja mitä hienotunteisuuteen tulee... niin kyllä, olisihan se aviomies voinut kieltäytyä seksistä (jota ei vuosiin edes ollut ollut) jollain muullakin tavalla kuin haukkumalla alusvaatteisiin pukeutuneen ihan ok- näköisen vaimonsa säälittäväksi luuseriksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap/provo sulle kysymyksiä:

Miksi huo raat toisen huo raajan kanssa?

Missä sun selkäranka, kun et kykene aikuisena? kertomaan huo raa misestasi miehellesi?

Miksi olet kiusaaja, joka pettää ja käyttää miehensä kiltteyttä hyväkseen?

Miten selität lapsillesi, työpaikallasi, suvullesi kun paljastut salalevaksi pettäjäksi?

Miksi ole hajottamassa myös toisen miehen liittoa ja perhettä?

Onko rohkeutta kertoa toisen miehen vaimolle, että huo raat hänen miehensä kanssa?

Aiotteko kauanki jatkaa salahuo raamista, ennenkuin käry käy?

Ap, pyysit kysymyksiä. Miksi et vastaa näihin kysymyksiin?? Ottaako tunteisiin ja moraaliin?

Anteeksi nyt mutta minä en ymmärrä että mikä tekee tuosta ap:n miehestä kiltin? On selvästi jättänyt toisen täysin yksin parisuhteessa ja vanhemmuudessa ja nytkin pakoilee vastuuta vaikenemalla. Minusta tuollainen käytös on paljon tuomittavampaa kuin pettäminen.

Miksi nyt tällä kertaa päätit/ajauduit pettämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ei tuo ole mitään rakastumista. Ihastumista ja himoa korkeintaan ja menee ohi jos sitä ei ruoki millään tavalla.

Sitä helposti alkaa kuvitella että kyseessä on joku elämää suurempi rakkaus kun se toinen ei ole koko ajan saatavilla ja suhde perustuu salailulle.

Niinpä. Tottakai jokaisella tulee pitkässä suhteessa ihastumisia, jos yhtään on toisen sukupuolen kanssa tekemisissä. Fiksut aikuiset, joilla on normaali impulssikontrolli, vaan ymmärtävät mistä on kyse eivätkä pilaa hyvää parisuhdetta hetken huuman takia.

Kun siitä ihastumisen tunteesta voi nauttia vähän samaan tapaan kuin kauniista maisemasta. Maisemakin muuten muuttuu vähemmän kauniiksi, jos ei ihastele etäältä, vaan menee sinne sen keskelle...

Pitkään naimisissa olleena naisena voin muuten neuvoa takuuvarman niksin, millä vältytte pettämiseltä. Aina, kun tunnette jonkinlaista ihastumista jotakin miestä kohtaan, kertokaa siitä aviomiehelleni. Tämän voi tehdä täysin rakastavaan ja kunnioittavaan sävyyn, ja oikein tehtynä vain vahvistaa sitä parisuhdetta ja parantaa makuukamarin puolellakin.

Entä jos se aviomies ei sittenkään ole Se Oikea? Täytyykö olla väkisin suhteessa, koska meni naimisiin ja luuli onnen kestävän ikuisesti? Nyt se onni löytyisikin jonkun toisen luota, mutta tästä onnesta on kieltäydyttävä, miksi? Ja tarkoitan nyt suhteen lopettamista, en salaa pettämistä.

Jos puoliso ei ole se oikea, normaali aikuinen ihminen eroaa ja on hetken yksikseen selvittääkseen itselleen, kuka on ja mitä haluaa.

Jos tajuaa ettei se puoliso ole se oikea vasta, kun kolmas osapuoli ilmestyy kuvioihin... No, sellaiset ihmiset ei yleensä kykene sitten sen uudenkaan kanssa pitkään suhteeseen. Koska ovat tuuliviirejä.

Muutenkaan en tajua näitä juttuja, että on mukulatkin tehtyinä ja sitten vasta tajutaan, etten minä tästä pertistä tykkääkään yhtään. Täytyy olla aika pitkät piuhat.

Rakastin miestäni kyllä. Alettiin seurustella nuorina. Kasvettiin aikuisiksi yhdessä. Saatiin lapset jne. Ja nyt vaan, kun lapset alkaa olla isoja, itse haluaisin keskustella, viettää aikaa yhdessä, harrastaa yhdessä. Mutta meillä ei ole mitään. Ei mitään. Mies käy töissä, ei muuta. On puhelimella tai katsoo tv:tä.

Eikä puhu mistään, koskaan.

Joo, kuulostaa tylyltä puheelta, mutta tällasta tää on ollu jo muutaman vuoden.

Sitten ihastuin tähän toiseen mieheen.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt mutta minä en ymmärrä että mikä tekee tuosta ap:n miehestä kiltin? On selvästi jättänyt toisen täysin yksin parisuhteessa ja vanhemmuudessa ja nytkin pakoilee vastuuta vaikenemalla. Minusta tuollainen käytös on paljon tuomittavampaa kuin pettäminen.[/quote

Tarkoitan kiltillä sitä, että ei juo, ei lähde kavereiden kanssa koko viikonlopuksi ryyppäämään. On oma-aloitteeton, mutta "tekee kaiken" kun pyydän. Eli tekee esim kotitöitä pyydettäessä.

Ei ole väkivaltainen. Ei halua pahaa kenellekään. Auttaa mielellään ihmisiä, osaa jutella sukulaistädeille jne. Perus kiltti mies siis.

Keskustella ei siis osaa ja tunneasioista täysin lukossa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap/provo sulle kysymyksiä:

Miksi huo raat toisen huo raajan kanssa?

Missä sun selkäranka, kun et kykene aikuisena? kertomaan huo raa misestasi miehellesi?

Miksi olet kiusaaja, joka pettää ja käyttää miehensä kiltteyttä hyväkseen?

Miten selität lapsillesi, työpaikallasi, suvullesi kun paljastut salalevaksi pettäjäksi?

Miksi ole hajottamassa myös toisen miehen liittoa ja perhettä?

Onko rohkeutta kertoa toisen miehen vaimolle, että huo raat hänen miehensä kanssa?

Aiotteko kauanki jatkaa salahuo raamista, ennenkuin käry käy?

Ap, pyysit kysymyksiä. Miksi et vastaa näihin kysymyksiin?? Ottaako tunteisiin ja moraaliin?

Vastasin näihin kyllä, en lainannut suoraa viestiä, kun vastasin useampaan mielestäni.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi nyt tällä kertaa päätit/ajauduit pettämään?

Elämään tuli ihminen johon ihastuin ja myöhemmin rakastuin. Ja avioliitto niin huonolla tolalla, että olin vastaanottavainen ihastumiselle. Ehkä se etten rakasta miestäni enää, on se avainasia. Ei kai rakastamaansa ihmistä pettäisi.

-ap