Tuomitsin ennen itse pettäjät. En ymmärtänyt heitä. Nyt olenkin itse ns. pettäjä. Kysy minulta mitä haluat. Vastaan, jotta ymmärtäisitte....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas täällä kokoontuu moraaliposeeraajien mallikelpoisesti elävä kerma, sikäli en henkilökohtaisesti ymmärrä koko konseptia pettämisestä, koska vaikka olenkin naimisissa, en koskaan kuvitellut omistavani vaimoni seksuaalisuutta. Toisekseen jos ihminen jota rakastan haluaa välillä vaihtelua seksiin, niin onko hänen onnellisuutensa jotenkin minulta pois?

Sinuako ei yhtään haittaisi että se rakastamasi ihminen ei enää rakastaisi sinua, vaan kävisi salaa uuden rakkautensa luona, sinun vieressäsi nukkuessaan haaveilisi että siinä makaisikin se toinen? Minua kyllä haittaisi erittäin paljon kun saisin tietää.

No eipä tarvis käydä salaa, vaan voisi aivan rehellisesti puhua noista asioista, ja ei minua ei todellakaan haittaisi että haaveilisi rakastajastaan minun vieressä, ja voihan sen haaveen muuttaa todeksi ja pyytää sen rakastajan mukaan. Tuntuu et moni täällä on jotenkin hirveen puritanistinen ja haluaa suorittaa elämäänsä oikein. Olen muutenkin sitä mieltä, et epäilemällä ja kyttäämällä sen toisen ihmisen ainakin menettää, ketään kun ei voi omistaa, ja ihmistä ei vaan kuitenkaan lopulta ohjaa järki, vaan sydän

Itse olet melkoinen tiukkis ja näreissäsi siitä, että kaikki ei ajattele samalla tavalla kuin sinä. En mä mitään suorita jos haluan itselleni uskollisen puolison. Onneksi olen löytänyt miehen joka myös arvostaa uskollisuutta ja yksiavioisuutta.

Sä olet kyllä väsyttävä tyyppi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas täällä kokoontuu moraaliposeeraajien mallikelpoisesti elävä kerma, sikäli en henkilökohtaisesti ymmärrä koko konseptia pettämisestä, koska vaikka olenkin naimisissa, en koskaan kuvitellut omistavani vaimoni seksuaalisuutta. Toisekseen jos ihminen jota rakastan haluaa välillä vaihtelua seksiin, niin onko hänen onnellisuutensa jotenkin minulta pois?

Pointti varmaan onkin se, että käykö puoliso hakemassa haluamaansa liiton ulkopuolelta omin luvin (eli pettäminen) vai keskusteleeko asiasta puolisonsa kanssa jonka jälkeen saattaa käydä luvan kanssa.

Pettäminen yleisesti ottaen tuomitaan, koska siinä petetään toisen ihmisen luottamus.

Luvan kanssa seikkailuun kellään taas ei ole mitään sanomista, kun siinä ei tehdä väärin ketään kohtaan.

Vaimo voi käydä luvan kanssa tai salaa, ei vaikuta minun luottamukseeni mitenkään, tosin en kyllä lähtökohtaisestikaan ikinä täysin luota kehenkään, Joskus asioita vaan tapahtuu, myös niille ihmisille, jotka tässä nyt ovat sitä mieltä että ei koskaan. Parempi luottaa vaan itseensä, ja siihen et mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pettämisen ilmiönä,(jännitystä, salailua, valtaa yli petetyn,) mutta silti minun on vaikea sitä hyväksyä.

Jos avioliitossasi ei ole enää rakkautta, niin mikä on syysi roikkua siinä? Haluatko pettämiselläsi kostaa jotakin miehellesi? Ehkä sen tylsyyden ja kaverillisuuden? Tuoko pettäminen elämääsi kaipaamaasi jännitystä?

En halua kostaa miehelleni mitään. Hän on kiltti mies.

Enkä missään nimessä syytä omista teoistani häntä.

Nyt vaan koen, että minulla on joku joka on kiinnnostunut minusta. Joku joka osaa keskustella. Joku joka huolehtii minusta (henkisellä tasolla). Enkä koe etsiväni jännitystä elämääni. Olen hyvinkin tasaista elämää arvostava. En ota riskejä.

-ap

Sinä siis etsit tyydytystä omiin tarpeisiisi pettämällä. Se on itsekeskeistä.

Jos olisit rehellinen ja arvostaisit miestäsi, kertoisit hänelle tunteesi ja ottaisit eron. Nyt selvästi pysyttelet parisuhteessasi itsekkäistä syistä, ehkä taloudelliset seikat, joihin jo viittasitkin kahden ihmisen tulohin.

Käytät muita ihmisiä hyväksi tyydyttääksesi omia tarpeitasi, rakastat sivusuhteessakin varmaan sitä, että saat ihailua ja huomiota, etkä rakasta oikeasti muita kuin itseäsi.

Jokainen on itse oman elämänsä tärkein ihminen, joten itseään on syytä rakastaakin. Ei täällä olla muita miellyttämässä.

Mikset nostaisi kissaa pöydälle ja kertoisi miehellesi? Puhehanat saisi sillä auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei tämä mikään peiton heilutus suhde ole pelkästään. Pitkään ei ollut mitään fyysistä. Vain ihastumista ja keskusteluja.

Ja taloudellinen puoli vielä. Mieheni ei ole rikas. Eikä tämä toinenkaan. Rahaa En ole miettinyt yhtään. Minulle riittää että laskut saa maksettua ja ruokaa pöytään.

En ole edes selvittänyt riittäisivätkö tuloni vuokraan ja elämiseen. Koska en ole ajatellut erota. Joskus pari vuotta sitten puolen vuoden mykkäkoulun aikoihin mietin kyllä vakavasti eroa.

-ap

Mitä suhteesi mieheesi antaa sinulle? Onko kyse vain tuttuudesta ja yhteisestä historiasta? Minusta kuullostaa siltä, että sinulle juurikin EI riitä se, mitä saat liitostasi. Mitä sitten, jos salasuhde päättyisi? Jäisit täysin ilman sieltä tulevaa tukea ja tyydytystä.

yhdessä. Olemme tottuneet toisiimme ja tähän elämään. Miehessä ei siis edelleenkään ole mitään vikaa. Minä olen itse varmaan vaan muuttunut. Lapsien kasvaessa isoiksi, suurin hoivavietti ehkä toteutettu. En jaksa hoivata miestä enää. Kai ajattelen, että minäkin haluan jotain. Jonkun aikuisen, joka vuorollaan voi tukea minua, jos tukea tarvitsen. Tunnepuolella en siis saa avioliitosta mitään.

-ap

Kuullostaa siltä, että olet suhteen alusta asti ollut se passaaja, hoivaaja ja antaja, josta mies on pitänyt ja nämä antajan ja saajan roolit ovat lukkiutuneet paikoilleen. Olet voinut kätevästi unohtaa tämän epätasapainon parisuhteessa vuosiksi, kun olet keskittynyt lapsiin. Nyt lasten kasvettua tämä ongelma on tullut voimakkaasti tietoisuuteen. Kuullostaa sitä, että saattaisit kärsiä läheisriippuvuudesta, ap. Tämä syntyy usein lapsuuden rakkaudettoman kasvuympäristön seurauksena, jolloin ihminen voi myöhemmin elämässään koittaa tiedostamattaan täyttää tätä vaille jäämisen tyhjiötä takertumalla saavuttamattomiin ihmisiin.

Outs. Saattaa olla totuusperää. Pohjimmiltani haluan, että joku pitää minusta huolta. Vaikka olenkin se huolehtija.

Ja tekisi mieli alkaa tässä selittämään lapsuudesta, sillä osuit oikeaan, mutta enhän minä sieltä ala kaivaa syitä siihen miten toimin aikuisena.

-ap

Jep, tuossa aiemminkin kirjoitit että tämä pettämiskaverisi "huolehtii" sinusta.. sangen mielenkiintoinen kuvailu, etten sanoisi, en ole ennen tainnut pettämisen yhteydessä moiseen törmätä.

Vierailija kirjoitti:

Ap on siis hyvin tyypillinen pettäjä. Yhden laadullisen, haastatteluihin perustuneen, tutkimuksen mukaan yksi isoin varoitusmerkki puolison tulevasta syrjähypystä/sivusuhteesta parisuhteessa oli se, että ko puoliso tuomitsi pettämisen hyvin voimakkaasti. Vaikkei äkkiseltään uskoisi, ne kaksi asiaa ovat yhteydessä toisiinsa.

Veikkaan tämän liittyvän siihen, että tuolla tavalla ehdottomat ihmiset eivät ymmärrä vältellä tilanteita jotka saattaisivat johtaa pettämiseen. Vastataan sen hyvännäköisen työkaverin viesteihin vapaa-ajalla jne. Oikein heittäydytään siihen virran vietäväksi.

Sitten taas me, jotka olemme sujut inhimillisen heikkoutemme kanssa, ymmärrämme välttää "pettämisherkkiä" tilanteita. Ei viestitellä työpaikan ihastukselle, ei dokata siellä pikkujouluissa, ei ylipäätään anneta mitään mahdollisuutta itselle joutua sellaiseen tilanteeseen, jossa "pettäminen van tapahtuu".

Pettäminen ei vaan tapahdu. Sitä edellyttää sarja pienempiä ja isompia päätöksiä. Kukaan ei teleporttaa sinua sen ihastuksen kanssa samaan makkariin, ihan itse sinne menet. On paljon helpompaa jättää se ensimmäinen pieni päätös tekemättä kuin kääntyä takaisin siinä makkarin ovella. Vaikka kyllä sekin onnistuu, kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajan ylitys vaan tapahtui. Siihen minulla ei ole puolustelevaa selitystä. Kumpikin olimme jo pitkään olleet ihastuneita toisiimme.

Ja en ole eronnut mielestäni, koska hän on niin kiltti. En halua satuttaa häntä.

-ap

Heikkoa logiikkaa. Eikö muka miestäsi satuta enemmän se että olet rakastunut toiseen, petät häntä tämän toisen kanssa ja valehtelet hänelle? Enemmin tai myöhemmin aviomiehesi saa sen kuitenkin selville.

Minusta sinä petät kaikken eniten itseäsi. Kuvittelet että olet rakastunut ja että se antaa sinulle oikeuden loukata toista ihmistä. Jos olet oikein rehellinen itsellesi, niin sinähän haluat tässä säilyttää kakun (avioliiton turvan) ja syödä sen kakun (pitää rakastajaa) samaan aikaan.

Sinä pelkäät sitä että miehesi jättää sinut, mutta pelkäät myös sitä että eron jälkeen et enää kiinnostakaan sitä toista miestä, kun on uhka että haluat hänen jättävän vaimonsa ja aloittavan oikean suhteen kanssasi. Monet haluavat vaan sen seksisuhteen. Nämä salasuhteet kun elävät siitä innosta että voi kuvitella tekevänsä jotain kiellettyä ja voi nauttia passiivisagressiivisesta kostosta omalle ja sen toisen puolisolle.

Aika harvoin nämä salasuhteet sitten kehittyvät muuksi, koska niiden käyttövoima tulee siitä, että se on salainen ja muka rajoja rikkova sekä siinä puretaan negatiivisia tunteita omaan puolisoon.

Kummasti salasuhteen paljastuttua ja aviopuolisoiden heittäessä pettäjät ulos, se on se pettäjäpuoliso joka useimmiten itkee ja anelee sitä puolisoaan ottamaan takaisin. Ei se "uusi rakkaus" yhtäkkiä enää kiinnostakaan eikä kanna.

Voi nauttia kostosta omalle ja toisen puolisolle? En tajua. Eihän ap ollut vihainen puolisolleen eikä halunnut tälle mitään pahaa, tuskin edes rakastajan puolisolle.

Miten kuvittelet miesten käyttäytyvän, kun toimit tällä tavalla?

Ap. Anna itsellesi anteeksi ja paranna tapasi.

Rakastetuksi tulemisen haluaminen, rakastaminen, seksuaalisen haluamisen ja tasavertoisten keskustelujen vastavuoroinen toteuttaminen ei ole mitään epänormaaliutta, vaan normaalia lajityypillistä toimintaa ihmiselle. Jos oma suhde on puutteellinen, on turvallisuushakuiselle ihmiselle normaalia katsella ympärilleen. Ei ole välttämättä kyse läheisriippuvaisuudesya tms.

On olemassa myös eri normeja eri ihmisillä. Itselläni yksi normi, johon olen kasvanut, on se että avioliiton rikkoutuminen on epäonnistumista. Varmasti tällainen selittää osan ihmisten salassa toimisista. Itse en ole fyysisesti tehnyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas täällä kokoontuu moraaliposeeraajien mallikelpoisesti elävä kerma, sikäli en henkilökohtaisesti ymmärrä koko konseptia pettämisestä, koska vaikka olenkin naimisissa, en koskaan kuvitellut omistavani vaimoni seksuaalisuutta. Toisekseen jos ihminen jota rakastan haluaa välillä vaihtelua seksiin, niin onko hänen onnellisuutensa jotenkin minulta pois?

Miksi kumppania pitää pettää?

Miksei voi pysyä sinkkuna (tai mennä avoimeen suhteeseen, fwb yms.), jos tekee mieli uusia seksikokemuksia uusien ihmisten kanssa? Minua ihmetyttää, miksei sille kumppanille voi kertoa, että "hei, haluan vaihtelua tähän asiaan x, voitaisiko välillä ottaa erä sitomisleikkejä makuuhuoneen puolella eikä aina lauantaina saunan jälkeen?" sen sijaan, että pysytään hiljaa ja petetään selän takana. 

Onko pettämisen takana toisinaan se, ettei pettäjä osaa kommunikoida kumppaninsa kanssa?

Parisuhde on kahden kauppa, ja ap:n mieskään ei ole pitänyt huolta suhteesta. Parisuhteessa tarvitaan molempien panostusta, jotta se kestäisi. Eikä vain materiaalista panostusta, vaan panostusta fyysiseen puoleen ja henkiseen puoleen, keskinäiseen yhteyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on siis hyvin tyypillinen pettäjä. Yhden laadullisen, haastatteluihin perustuneen, tutkimuksen mukaan yksi isoin varoitusmerkki puolison tulevasta syrjähypystä/sivusuhteesta parisuhteessa oli se, että ko puoliso tuomitsi pettämisen hyvin voimakkaasti. Vaikkei äkkiseltään uskoisi, ne kaksi asiaa ovat yhteydessä toisiinsa.

Veikkaan tämän liittyvän siihen, että tuolla tavalla ehdottomat ihmiset eivät ymmärrä vältellä tilanteita jotka saattaisivat johtaa pettämiseen. Vastataan sen hyvännäköisen työkaverin viesteihin vapaa-ajalla jne. Oikein heittäydytään siihen virran vietäväksi.

Sitten taas me, jotka olemme sujut inhimillisen heikkoutemme kanssa, ymmärrämme välttää "pettämisherkkiä" tilanteita. Ei viestitellä työpaikan ihastukselle, ei dokata siellä pikkujouluissa, ei ylipäätään anneta mitään mahdollisuutta itselle joutua sellaiseen tilanteeseen, jossa "pettäminen van tapahtuu".

Pettäminen ei vaan tapahdu. Sitä edellyttää sarja pienempiä ja isompia päätöksiä. Kukaan ei teleporttaa sinua sen ihastuksen kanssa samaan makkariin, ihan itse sinne menet. On paljon helpompaa jättää se ensimmäinen pieni päätös tekemättä kuin kääntyä takaisin siinä makkarin ovella. Vaikka kyllä sekin onnistuu, kokemusta on.

Niin, hyvät ihmiset, älkää vaan missään nimessä dokatko pikkujouluissa!!

Vierailija kirjoitti:

Rajan ylitys vaan tapahtui. Siihen minulla ei ole puolustelevaa selitystä. Kumpikin olimme jo pitkään olleet ihastuneita toisiimme.

Ja en ole eronnut mielestäni, koska hän on niin kiltti. En halua satuttaa häntä.

-ap

Satutat joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin, mieluummin ennemmin, älä ole raukka.

Vierailija kirjoitti:

Rakastetuksi tulemisen haluaminen, rakastaminen, seksuaalisen haluamisen ja tasavertoisten keskustelujen vastavuoroinen toteuttaminen ei ole mitään epänormaaliutta, vaan normaalia lajityypillistä toimintaa ihmiselle. Jos oma suhde on puutteellinen, on turvallisuushakuiselle ihmiselle normaalia katsella ympärilleen. Ei ole välttämättä kyse läheisriippuvaisuudesya tms.

On olemassa myös eri normeja eri ihmisillä. Itselläni yksi normi, johon olen kasvanut, on se että avioliiton rikkoutuminen on epäonnistumista. Varmasti tällainen selittää osan ihmisten salassa toimisista. Itse en ole fyysisesti tehnyt mitään.

Lisäksi joka maassa, ja varsinkin jokaisessa maanosassa on aivan omanlaisensa moraalisäännöt, eivät nämä täällä meillä noudatettavat ole mitään universaaleja totuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas täällä kokoontuu moraaliposeeraajien mallikelpoisesti elävä kerma, sikäli en henkilökohtaisesti ymmärrä koko konseptia pettämisestä, koska vaikka olenkin naimisissa, en koskaan kuvitellut omistavani vaimoni seksuaalisuutta. Toisekseen jos ihminen jota rakastan haluaa välillä vaihtelua seksiin, niin onko hänen onnellisuutensa jotenkin minulta pois?

Miksi kumppania pitää pettää?

Miksei voi pysyä sinkkuna (tai mennä avoimeen suhteeseen, fwb yms.), jos tekee mieli uusia seksikokemuksia uusien ihmisten kanssa? Minua ihmetyttää, miksei sille kumppanille voi kertoa, että "hei, haluan vaihtelua tähän asiaan x, voitaisiko välillä ottaa erä sitomisleikkejä makuuhuoneen puolella eikä aina lauantaina saunan jälkeen?" sen sijaan, että pysytään hiljaa ja petetään selän takana. 

Onko pettämisen takana toisinaan se, ettei pettäjä osaa kommunikoida kumppaninsa kanssa?

Oma mieheni sanoi mulle niin itsetuntoa tuhoavan pahasti, kun pyysin yhteistä seksiä, että itkin sen jälkeen kaksi yötä. Ymmärtäisit, jos tietäisit. Liian pitkä juttu selostettavaksi tähän. En ole ajatellut toistaa tätä vähään aikaan, joten kokoan minuuttani muiden huomion avulla, mutta vain netissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pettämisen ilmiönä,(jännitystä, salailua, valtaa yli petetyn,) mutta silti minun on vaikea sitä hyväksyä.

Jos avioliitossasi ei ole enää rakkautta, niin mikä on syysi roikkua siinä? Haluatko pettämiselläsi kostaa jotakin miehellesi? Ehkä sen tylsyyden ja kaverillisuuden? Tuoko pettäminen elämääsi kaipaamaasi jännitystä?

En halua kostaa miehelleni mitään. Hän on kiltti mies.

Enkä missään nimessä syytä omista teoistani häntä.

Nyt vaan koen, että minulla on joku joka on kiinnnostunut minusta. Joku joka osaa keskustella. Joku joka huolehtii minusta (henkisellä tasolla). Enkä koe etsiväni jännitystä elämääni. Olen hyvinkin tasaista elämää arvostava. En ota riskejä.

-ap

Minä ymmärrän sinua ap. Se tunne, kun tuntee olevansa välitetty ja haluttu, ja pystyy keskustelemaan kaikesta ilman pelkoa vihaisista ilmeistä tai lyttäävistä kommenteista.

Kiitos! Keskusteluyhteys ja kiinnostuneisuus minusta onkin ne parhaat puolet tässä. Hän oikeasti välittää minusta ja mielipiteistäni. Huomioi ja osoittaa hellyyttä.

-ap

Entä jos sivusuhteen mies onkin oikeasti kiinnostunut vain alapäästäsi? Se on aito mahdollisuus.

Voisitko ajatella ehdottavasi polyamoriaa miehellesi?

Mä ymmärrän ja hyväksyn että voi rakastua toiseen ja samaan aikaan rakastaa sitä kilttiä kumppania. Yhdeltä kumppanilta ei useinkaan voi saada kaikkea mitä tarvitsee. Silti vaarannat jotain kaunista pettäessäsi hänen luottamuksensa. Se on persiistä ja tuomitsen sen täysin. Saatat menettää molemmat.

Mulle oli yllätys miten hyvin mulle sopii tää avoin suhde, mua hajoittaisi jos en saisi olla vapaa. Olisi kamalaa ajatella että seksielämä oli sitte siinä, se kun lähes kaikilla laimenee ajan myötä. Nykyinen kumppani on ihana ja kiltti, haluan olla hänen kanssaan loppuelämäni, mutta me molemmat halutaan myös muita.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos mies ei kotona ole kiinnostunut seksistä lähes yhtään? Itsellä olisi haluja päivittäin ja toiselle riittää ehkä kerran kuussa. Asiasta monesti puhuttu, ei mitään vaikutusta. Tuntuu että pitäisi vaan hyväksyä se että halut näin eriparisia, jos aion tähän suhteeseen jäädä. Mitä tehdä jos muuten hyvä suhde? On paljon hyvää, samankaltainen huumorintaju, arki muutoin sujuu ym. Tämä asia vaan hiertää nyt paljon. Onko ainoa vaihtoehto ero?

En itsekään ole koskaan ennen ymmärtänyt pettämistä, mutta tässä tilanteessa ikävä kyllä käy mielessä. Toki ajatuksista tekoihin on vielä matkaa ja en halua pettää ihmistä, jota rakastan. Tuntuu vaan että kai se rakkauskin ajan kuluessa alkaa tässä laantua jos tämmöinen tilanne jatkuu kauan. Tuntuu että mulle itselle tärkeät tarpeet tulee koko ajan sivuutetuiksi.

Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa vuosia, enkä mieti pettämistä. Vaan nimenomaan eroa, sitä että rakkaus loppuu. En halua olla naimisissa ihmisen kanssa jota en rakasta, enkä halua rakastella ihmisen kanssa jota en rakasta. Eli vaihtoehdot on vain kestää tai tai erota.