Tuomitsin ennen itse pettäjät. En ymmärtänyt heitä. Nyt olenkin itse ns. pettäjä. Kysy minulta mitä haluat. Vastaan, jotta ymmärtäisitte....

AP, koska olet viimeksi ollut yhdynnässä oman aviomiehesi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei tämä mikään peiton heilutus suhde ole pelkästään. Pitkään ei ollut mitään fyysistä. Vain ihastumista ja keskusteluja.

Ja taloudellinen puoli vielä. Mieheni ei ole rikas. Eikä tämä toinenkaan. Rahaa En ole miettinyt yhtään. Minulle riittää että laskut saa maksettua ja ruokaa pöytään.

En ole edes selvittänyt riittäisivätkö tuloni vuokraan ja elämiseen. Koska en ole ajatellut erota. Joskus pari vuotta sitten puolen vuoden mykkäkoulun aikoihin mietin kyllä vakavasti eroa.

-ap

Mitä suhteesi mieheesi antaa sinulle? Onko kyse vain tuttuudesta ja yhteisestä historiasta? Minusta kuullostaa siltä, että sinulle juurikin EI riitä se, mitä saat liitostasi. Mitä sitten, jos salasuhde päättyisi? Jäisit täysin ilman sieltä tulevaa tukea ja tyydytystä.

yhdessä. Olemme tottuneet toisiimme ja tähän elämään. Miehessä ei siis edelleenkään ole mitään vikaa. Minä olen itse varmaan vaan muuttunut. Lapsien kasvaessa isoiksi, suurin hoivavietti ehkä toteutettu. En jaksa hoivata miestä enää. Kai ajattelen, että minäkin haluan jotain. Jonkun aikuisen, joka vuorollaan voi tukea minua, jos tukea tarvitsen. Tunnepuolella en siis saa avioliitosta mitään.

-ap

Huomaatko itse, että et pidä puolisoasi tasavertaisena/tasa-arvoisena suhteessanne? Sinä toiminnallasi viestit vahvasti valtaa, koska miehelläsi ei ole tietoa, jotta hän voisi tehdä eropäätöksen, kun tietäisi pettämisesi ja ajatuksesi. Sinä päätät hänen puolestaan, mitä mahdollisuuksia hänellä on valita, Voihan olla, että miehellesi löytyisikin vielä juuri sopiva nainen. Sinä et anna hänelle totuutta ja valinnan mahdollisuutta. Hän voisi myös mennä terapiaan, kun kertoisit totuuden. Etkö uskalla?

No ei varmaan olekaan tasa-arvoinen suhde. Ja se onkin yksi ongelma. Kaipaan aikuista vastuunkantajaa elämääni. Mutta kuten sanoin, mies on ollut samanlainen aina, minä olen se joka on muuttunut.

Avioliittomme on ollut tällainen jo vuosia, ko ennen kuin soitin suhteen toisen kanssa. Jos mies on onneton, niin miksei puhu minulle?

-Ap

Nyt sysäät taas vastuun miehellesi.

Voit ihan itse kertaheitolla tehdä suhteesta miehesi kanssa tasa-arvoisen kertomalla hänelle nyt samantien sivusuhteestasi. Se johtaa joko eroon tai suhteenne kehitykseen paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajan ylitys vaan tapahtui. Siihen minulla ei ole puolustelevaa selitystä. Kumpikin olimme jo pitkään olleet ihastuneita toisiimme.

Ja en ole eronnut mielestäni, koska hän on niin kiltti. En halua satuttaa häntä.

-ap

Heikkoa logiikkaa. Eikö muka miestäsi satuta enemmän se että olet rakastunut toiseen, petät häntä tämän toisen kanssa ja valehtelet hänelle? Enemmin tai myöhemmin aviomiehesi saa sen kuitenkin selville.

Minusta sinä petät kaikken eniten itseäsi. Kuvittelet että olet rakastunut ja että se antaa sinulle oikeuden loukata toista ihmistä. Jos olet oikein rehellinen itsellesi, niin sinähän haluat tässä säilyttää kakun (avioliiton turvan) ja syödä sen kakun (pitää rakastajaa) samaan aikaan.

Sinä pelkäät sitä että miehesi jättää sinut, mutta pelkäät myös sitä että eron jälkeen et enää kiinnostakaan sitä toista miestä, kun on uhka että haluat hänen jättävän vaimonsa ja aloittavan oikean suhteen kanssasi. Monet haluavat vaan sen seksisuhteen. Nämä salasuhteet kun elävät siitä innosta että voi kuvitella tekevänsä jotain kiellettyä ja voi nauttia passiivisagressiivisesta kostosta omalle ja sen toisen puolisolle.

Aika harvoin nämä salasuhteet sitten kehittyvät muuksi, koska niiden käyttövoima tulee siitä, että se on salainen ja muka rajoja rikkova sekä siinä puretaan negatiivisia tunteita omaan puolisoon.

Kummasti salasuhteen paljastuttua ja aviopuolisoiden heittäessä pettäjät ulos, se on se pettäjäpuoliso joka useimmiten itkee ja anelee sitä puolisoaan ottamaan takaisin. Ei se "uusi rakkaus" yhtäkkiä enää kiinnostakaan eikä kanna.

Todella hienosti kirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei tämä mikään peiton heilutus suhde ole pelkästään. Pitkään ei ollut mitään fyysistä. Vain ihastumista ja keskusteluja.

Ja taloudellinen puoli vielä. Mieheni ei ole rikas. Eikä tämä toinenkaan. Rahaa En ole miettinyt yhtään. Minulle riittää että laskut saa maksettua ja ruokaa pöytään.

En ole edes selvittänyt riittäisivätkö tuloni vuokraan ja elämiseen. Koska en ole ajatellut erota. Joskus pari vuotta sitten puolen vuoden mykkäkoulun aikoihin mietin kyllä vakavasti eroa.

-ap

Mitä suhteesi mieheesi antaa sinulle? Onko kyse vain tuttuudesta ja yhteisestä historiasta? Minusta kuullostaa siltä, että sinulle juurikin EI riitä se, mitä saat liitostasi. Mitä sitten, jos salasuhde päättyisi? Jäisit täysin ilman sieltä tulevaa tukea ja tyydytystä.

yhdessä. Olemme tottuneet toisiimme ja tähän elämään. Miehessä ei siis edelleenkään ole mitään vikaa. Minä olen itse varmaan vaan muuttunut. Lapsien kasvaessa isoiksi, suurin hoivavietti ehkä toteutettu. En jaksa hoivata miestä enää. Kai ajattelen, että minäkin haluan jotain. Jonkun aikuisen, joka vuorollaan voi tukea minua, jos tukea tarvitsen. Tunnepuolella en siis saa avioliitosta mitään.

-ap

Huomaatko itse, että et pidä puolisoasi tasavertaisena/tasa-arvoisena suhteessanne? Sinä toiminnallasi viestit vahvasti valtaa, koska miehelläsi ei ole tietoa, jotta hän voisi tehdä eropäätöksen, kun tietäisi pettämisesi ja ajatuksesi. Sinä päätät hänen puolestaan, mitä mahdollisuuksia hänellä on valita, Voihan olla, että miehellesi löytyisikin vielä juuri sopiva nainen. Sinä et anna hänelle totuutta ja valinnan mahdollisuutta. Hän voisi myös mennä terapiaan, kun kertoisit totuuden. Etkö uskalla?

No ei varmaan olekaan tasa-arvoinen suhde. Ja se onkin yksi ongelma. Kaipaan aikuista vastuunkantajaa elämääni. Mutta kuten sanoin, mies on ollut samanlainen aina, minä olen se joka on muuttunut.

Avioliittomme on ollut tällainen jo vuosia, ko ennen kuin soitin suhteen toisen kanssa. Jos mies on onneton, niin miksei puhu minulle?

-Ap

Ehkä mieskin odottaa, että sinä puhut? Mikset sanoisi suoraan, että homma ei toimi? Puhu miehellesi, niin pääsette pattitilanteesta eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pettämisen ilmiönä,(jännitystä, salailua, valtaa yli petetyn,) mutta silti minun on vaikea sitä hyväksyä.

Jos avioliitossasi ei ole enää rakkautta, niin mikä on syysi roikkua siinä? Haluatko pettämiselläsi kostaa jotakin miehellesi? Ehkä sen tylsyyden ja kaverillisuuden? Tuoko pettäminen elämääsi kaipaamaasi jännitystä?

En halua kostaa miehelleni mitään. Hän on kiltti mies.

Enkä missään nimessä syytä omista teoistani häntä.

Nyt vaan koen, että minulla on joku joka on kiinnnostunut minusta. Joku joka osaa keskustella. Joku joka huolehtii minusta (henkisellä tasolla). Enkä koe etsiväni jännitystä elämääni. Olen hyvinkin tasaista elämää arvostava. En ota riskejä.

-ap

Minä ymmärrän sinua ap. Se tunne, kun tuntee olevansa välitetty ja haluttu, ja pystyy keskustelemaan kaikesta ilman pelkoa vihaisista ilmeistä tai lyttäävistä kommenteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei tämä mikään peiton heilutus suhde ole pelkästään. Pitkään ei ollut mitään fyysistä. Vain ihastumista ja keskusteluja.

Ja taloudellinen puoli vielä. Mieheni ei ole rikas. Eikä tämä toinenkaan. Rahaa En ole miettinyt yhtään. Minulle riittää että laskut saa maksettua ja ruokaa pöytään.

En ole edes selvittänyt riittäisivätkö tuloni vuokraan ja elämiseen. Koska en ole ajatellut erota. Joskus pari vuotta sitten puolen vuoden mykkäkoulun aikoihin mietin kyllä vakavasti eroa.

-ap

Mitä suhteesi mieheesi antaa sinulle? Onko kyse vain tuttuudesta ja yhteisestä historiasta? Minusta kuullostaa siltä, että sinulle juurikin EI riitä se, mitä saat liitostasi. Mitä sitten, jos salasuhde päättyisi? Jäisit täysin ilman sieltä tulevaa tukea ja tyydytystä.

yhdessä. Olemme tottuneet toisiimme ja tähän elämään. Miehessä ei siis edelleenkään ole mitään vikaa. Minä olen itse varmaan vaan muuttunut. Lapsien kasvaessa isoiksi, suurin hoivavietti ehkä toteutettu. En jaksa hoivata miestä enää. Kai ajattelen, että minäkin haluan jotain. Jonkun aikuisen, joka vuorollaan voi tukea minua, jos tukea tarvitsen. Tunnepuolella en siis saa avioliitosta mitään.

-ap

Huomaatko itse, että et pidä puolisoasi tasavertaisena/tasa-arvoisena suhteessanne? Sinä toiminnallasi viestit vahvasti valtaa, koska miehelläsi ei ole tietoa, jotta hän voisi tehdä eropäätöksen, kun tietäisi pettämisesi ja ajatuksesi. Sinä päätät hänen puolestaan, mitä mahdollisuuksia hänellä on valita, Voihan olla, että miehellesi löytyisikin vielä juuri sopiva nainen. Sinä et anna hänelle totuutta ja valinnan mahdollisuutta. Hän voisi myös mennä terapiaan, kun kertoisit totuuden. Etkö uskalla?

No ei varmaan olekaan tasa-arvoinen suhde. Ja se onkin yksi ongelma. Kaipaan aikuista vastuunkantajaa elämääni. Mutta kuten sanoin, mies on ollut samanlainen aina, minä olen se joka on muuttunut.

Avioliittomme on ollut tällainen jo vuosia, ko ennen kuin soitin suhteen toisen kanssa. Jos mies on onneton, niin miksei puhu minulle?

-Ap

Ehkä mieskin odottaa, että sinä puhut? Mikset sanoisi suoraan, että homma ei toimi? Puhu miehellesi, niin pääsette pattitilanteesta eteenpäin.

Tämä onkin asia jota muiden on vaikea ymmärtää.

Keskusteltu on monet kerrat. Olen kertonut että kaipaan kumppania, joka keskustelee. Kysyy vaikka kuulumisia. Ja ongelmatilanteessa osaa puhua tunteistaan. Mies on luvannut, että ei ajaudu enää puhumattomuuteen. Melkein itkee, kun selittää että vaipuu aina puhumattomuuteen syvemmälle ja syvemmälle, lukkiutuu.

Joo, tää kaava toistuu aina ja aina. En vaan jaksa olla ikuinen terapeutti. Mies heittäytyy marttyyriksi, kun hän ei osaa puhua.

Ja joo tarina on yksipuolinen. Ihan kun minussa ei olisi vikaa. Varmaan onkin ja montakin, mutta eipä olla ikinä juteltu näistä. Mies ei siis puhu tunneasioista ollenkaan.

-ap

Olisi varmaan reilua kertoa kaikki miehelle ja kysyä, haluaako hän elää polyamorisessa suhteessa.

Väsynyt provo.

0/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pettämisen ilmiönä,(jännitystä, salailua, valtaa yli petetyn,) mutta silti minun on vaikea sitä hyväksyä.

Jos avioliitossasi ei ole enää rakkautta, niin mikä on syysi roikkua siinä? Haluatko pettämiselläsi kostaa jotakin miehellesi? Ehkä sen tylsyyden ja kaverillisuuden? Tuoko pettäminen elämääsi kaipaamaasi jännitystä?

En halua kostaa miehelleni mitään. Hän on kiltti mies.

Enkä missään nimessä syytä omista teoistani häntä.

Nyt vaan koen, että minulla on joku joka on kiinnnostunut minusta. Joku joka osaa keskustella. Joku joka huolehtii minusta (henkisellä tasolla). Enkä koe etsiväni jännitystä elämääni. Olen hyvinkin tasaista elämää arvostava. En ota riskejä.

-ap

Minä ymmärrän sinua ap. Se tunne, kun tuntee olevansa välitetty ja haluttu, ja pystyy keskustelemaan kaikesta ilman pelkoa vihaisista ilmeistä tai lyttäävistä kommenteista.

Kiitos! Keskusteluyhteys ja kiinnostuneisuus minusta onkin ne parhaat puolet tässä. Hän oikeasti välittää minusta ja mielipiteistäni. Huomioi ja osoittaa hellyyttä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi petät?

Olen rakastunut toiseen mieheen.

-ap

Et ole, tunnet kiimaa toiseen mieheen. Ihan eri asia.

Mistä sinä tiedät mitä aloittaja tuntee?

Rakkaus on ihana asia ja sitä voi jakaa muillekin kuin vain yhdelle. Näin rakkaus maailmassa kasvaa.

Ethän sä ap itsekään puhu miehelle tunteistasi ja edes anna hänelle mahdollisuutta kertoa, mitä hänen tunteensa avioliittonne todellisesta tilasta ovat. Olet itse ihan yhtä lukkiutunut puhumattomuuteen ongelmatilanteessanne. Ja ehkä huvittavinta on, että koet olevasi miestä hoitava terapeutti, kun täyttä häkää petät häntä toisen kanssa. Melkoista itsepetosta noi juttusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pettämisen ilmiönä,(jännitystä, salailua, valtaa yli petetyn,) mutta silti minun on vaikea sitä hyväksyä.

Jos avioliitossasi ei ole enää rakkautta, niin mikä on syysi roikkua siinä? Haluatko pettämiselläsi kostaa jotakin miehellesi? Ehkä sen tylsyyden ja kaverillisuuden? Tuoko pettäminen elämääsi kaipaamaasi jännitystä?

En halua kostaa miehelleni mitään. Hän on kiltti mies.

Enkä missään nimessä syytä omista teoistani häntä.

Nyt vaan koen, että minulla on joku joka on kiinnnostunut minusta. Joku joka osaa keskustella. Joku joka huolehtii minusta (henkisellä tasolla). Enkä koe etsiväni jännitystä elämääni. Olen hyvinkin tasaista elämää arvostava. En ota riskejä.

-ap

Minä ymmärrän sinua ap. Se tunne, kun tuntee olevansa välitetty ja haluttu, ja pystyy keskustelemaan kaikesta ilman pelkoa vihaisista ilmeistä tai lyttäävistä kommenteista.

Kiitos! Keskusteluyhteys ja kiinnostuneisuus minusta onkin ne parhaat puolet tässä. Hän oikeasti välittää minusta ja mielipiteistäni. Huomioi ja osoittaa hellyyttä.

-ap

Sama mies ilmeisesti välittää vaimostaan ja tämän mielipiteistä. Miehellä on toki vaimonsakin kanssa keskusteluyhteys ja hän on niin luottamuksen arvoinen. Voitko olla varma, että olette miehelle ainoat hänen vaimonsa kanssa?

Vaikea käsittää noilla spekseillä, miksi eroaminen on niin vaikeaa. Joku ei nyt täsmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ei tuo ole mitään rakastumista. Ihastumista ja himoa korkeintaan ja menee ohi jos sitä ei ruoki millään tavalla.

Sitä helposti alkaa kuvitella että kyseessä on joku elämää suurempi rakkaus kun se toinen ei ole koko ajan saatavilla ja suhde perustuu salailulle.

Niinpä. Tottakai jokaisella tulee pitkässä suhteessa ihastumisia, jos yhtään on toisen sukupuolen kanssa tekemisissä. Fiksut aikuiset, joilla on normaali impulssikontrolli, vaan ymmärtävät mistä on kyse eivätkä pilaa hyvää parisuhdetta hetken huuman takia.

Kun siitä ihastumisen tunteesta voi nauttia vähän samaan tapaan kuin kauniista maisemasta. Maisemakin muuten muuttuu vähemmän kauniiksi, jos ei ihastele etäältä, vaan menee sinne sen keskelle...

Pitkään naimisissa olleena naisena voin muuten neuvoa takuuvarman niksin, millä vältytte pettämiseltä. Aina, kun tunnette jonkinlaista ihastumista jotakin miestä kohtaan, kertokaa siitä aviomiehelleni. Tämän voi tehdä täysin rakastavaan ja kunnioittavaan sävyyn, ja oikein tehtynä vain vahvistaa sitä parisuhdetta ja parantaa makuukamarin puolellakin.

"Eivätkä pilaa hyvää parisuhdetta"

Se perimmäinen ongelmahan ap:lla on nimenomaan, että parisuhde EI ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi on kiltti, niin miksi haluat pilata hänenkin elämänsä? Ymmärräthän sinä, että tulet jäämään kiinni? Tai ainakin tämä asia jää kalvamaan välejänne suhteenne loppuun saakka. Toivottavasti teillä ei ole lapsia, tai ovat jo aikuisia.

Ihmetyttää nämä jutut että tulet jäämään kiinni ja asia kalvaa välejänne ikuisesti. En ole aloittaja mutta ei omalla kohdalla ainakaan näin käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Onko rakastajallasi isompi penis kuin miehelläsi?

Ihan mielenkiinnosta kysyn samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas täällä kokoontuu moraaliposeeraajien mallikelpoisesti elävä kerma, sikäli en henkilökohtaisesti ymmärrä koko konseptia pettämisestä, koska vaikka olenkin naimisissa, en koskaan kuvitellut omistavani vaimoni seksuaalisuutta. Toisekseen jos ihminen jota rakastan haluaa välillä vaihtelua seksiin, niin onko hänen onnellisuutensa jotenkin minulta pois?

Sinuako ei yhtään haittaisi että se rakastamasi ihminen ei enää rakastaisi sinua, vaan kävisi salaa uuden rakkautensa luona, sinun vieressäsi nukkuessaan haaveilisi että siinä makaisikin se toinen? Minua kyllä haittaisi erittäin paljon kun saisin tietää.

No eipä tarvis käydä salaa, vaan voisi aivan rehellisesti puhua noista asioista, ja ei minua ei todellakaan haittaisi että haaveilisi rakastajastaan minun vieressä, ja voihan sen haaveen muuttaa todeksi ja pyytää sen rakastajan mukaan. Tuntuu et moni täällä on jotenkin hirveen puritanistinen ja haluaa suorittaa elämäänsä oikein. Olen muutenkin sitä mieltä, et epäilemällä ja kyttäämällä sen toisen ihmisen ainakin menettää, ketään kun ei voi omistaa, ja ihmistä ei vaan kuitenkaan lopulta ohjaa järki, vaan sydän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi petät?

Olen rakastunut toiseen mieheen.

-ap

Et ole, tunnet kiimaa toiseen mieheen. Ihan eri asia.

Mä en nyt kyllä tajua miksi ei voisi rakastua toiseen.

1/5