Lue keskustelun säännöt.
Tuomitsin ennen itse pettäjät. En ymmärtänyt heitä. Nyt olenkin itse ns. pettäjä. Kysy minulta mitä haluat. Vastaan, jotta ymmärtäisitte....
15.05.2022 |
Niin. Otsikossa se jo tulikin. Olen naimisissa ja siltikin minulla on ns. säätöä toisen miehen kanssa. Mieskin on varattu omalla tahollaan.
Kysy jotain, niin vastaan.
Ja siksi, että itse tuomitsin ennen kaikki pettäjät. En ymmärtänyt heitä. Ja nyt olenkin itse tässä tilanteessa.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ei tämä mikään peiton heilutus suhde ole pelkästään. Pitkään ei ollut mitään fyysistä. Vain ihastumista ja keskusteluja.
Ja taloudellinen puoli vielä. Mieheni ei ole rikas. Eikä tämä toinenkaan. Rahaa En ole miettinyt yhtään. Minulle riittää että laskut saa maksettua ja ruokaa pöytään.
En ole edes selvittänyt riittäisivätkö tuloni vuokraan ja elämiseen. Koska en ole ajatellut erota. Joskus pari vuotta sitten puolen vuoden mykkäkoulun aikoihin mietin kyllä vakavasti eroa.
-apMitä suhteesi mieheesi antaa sinulle? Onko kyse vain tuttuudesta ja yhteisestä historiasta? Minusta kuullostaa siltä, että sinulle juurikin EI riitä se, mitä saat liitostasi. Mitä sitten, jos salasuhde päättyisi? Jäisit täysin ilman sieltä tulevaa tukea ja tyydytystä.
yhdessä. Olemme tottuneet toisiimme ja tähän elämään. Miehessä ei siis edelleenkään ole mitään vikaa. Minä olen itse varmaan vaan muuttunut. Lapsien kasvaessa isoiksi, suurin hoivavietti ehkä toteutettu. En jaksa hoivata miestä enää. Kai ajattelen, että minäkin haluan jotain. Jonkun aikuisen, joka vuorollaan voi tukea minua, jos tukea tarvitsen. Tunnepuolella en siis saa avioliitosta mitään.
-apKuullostaa siltä, että olet suhteen alusta asti ollut se passaaja, hoivaaja ja antaja, josta mies on pitänyt ja nämä antajan ja saajan roolit ovat lukkiutuneet paikoilleen. Olet voinut kätevästi unohtaa tämän epätasapainon parisuhteessa vuosiksi, kun olet keskittynyt lapsiin. Nyt lasten kasvettua tämä ongelma on tullut voimakkaasti tietoisuuteen. Kuullostaa sitä, että saattaisit kärsiä läheisriippuvuudesta, ap. Tämä syntyy usein lapsuuden rakkaudettoman kasvuympäristön seurauksena, jolloin ihminen voi myöhemmin elämässään koittaa tiedostamattaan täyttää tätä vaille jäämisen tyhjiötä takertumalla saavuttamattomiin ihmisiin.
Outs. Saattaa olla totuusperää. Pohjimmiltani haluan, että joku pitää minusta huolta. Vaikka olenkin se huolehtija.
Ja tekisi mieli alkaa tässä selittämään lapsuudesta, sillä osuit oikeaan, mutta enhän minä sieltä ala kaivaa syitä siihen miten toimin aikuisena.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ei tämä mikään peiton heilutus suhde ole pelkästään. Pitkään ei ollut mitään fyysistä. Vain ihastumista ja keskusteluja.
Ja taloudellinen puoli vielä. Mieheni ei ole rikas. Eikä tämä toinenkaan. Rahaa En ole miettinyt yhtään. Minulle riittää että laskut saa maksettua ja ruokaa pöytään.
En ole edes selvittänyt riittäisivätkö tuloni vuokraan ja elämiseen. Koska en ole ajatellut erota. Joskus pari vuotta sitten puolen vuoden mykkäkoulun aikoihin mietin kyllä vakavasti eroa.
-apMitä suhteesi mieheesi antaa sinulle? Onko kyse vain tuttuudesta ja yhteisestä historiasta? Minusta kuullostaa siltä, että sinulle juurikin EI riitä se, mitä saat liitostasi. Mitä sitten, jos salasuhde päättyisi? Jäisit täysin ilman sieltä tulevaa tukea ja tyydytystä.
yhdessä. Olemme tottuneet toisiimme ja tähän elämään. Miehessä ei siis edelleenkään ole mitään vikaa. Minä olen itse varmaan vaan muuttunut. Lapsien kasvaessa isoiksi, suurin hoivavietti ehkä toteutettu. En jaksa hoivata miestä enää. Kai ajattelen, että minäkin haluan jotain. Jonkun aikuisen, joka vuorollaan voi tukea minua, jos tukea tarvitsen. Tunnepuolella en siis saa avioliitosta mitään.
-apKuullostaa siltä, että olet suhteen alusta asti ollut se passaaja, hoivaaja ja antaja, josta mies on pitänyt ja nämä antajan ja saajan roolit ovat lukkiutuneet paikoilleen. Olet voinut kätevästi unohtaa tämän epätasapainon parisuhteessa vuosiksi, kun olet keskittynyt lapsiin. Nyt lasten kasvettua tämä ongelma on tullut voimakkaasti tietoisuuteen. Kuullostaa sitä, että saattaisit kärsiä läheisriippuvuudesta, ap. Tämä syntyy usein lapsuuden rakkaudettoman kasvuympäristön seurauksena, jolloin ihminen voi myöhemmin elämässään koittaa tiedostamattaan täyttää tätä vaille jäämisen tyhjiötä takertumalla saavuttamattomiin ihmisiin.
Tähän siis äsken vastasin.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa, että joidenkin mielestä varattu henkilö voi kokea vain himoa muita kuin kumppaniaan kohtaan eikä rakastua oikeasti toiseen.
Ei kyky rakastua taianomaisesti katoa ihmisestä liiton myötä ja tunne on ihan sama kuin mitä tunsi puolisoaan kohtaan suhteen alussa.
Pettäminen on sitten toinen asia. Pettäminen ei vain tapahdu vaan se on päätös. Sinä ap ihan itse sen pettämispäätöksen teit.
Sama tuli minullekin mieleen. Aina kun tulee tälläisiä ketjuja, niin moni kirjoittaa, että vain himoa ja alapään mukaan mennään.
Eihän se, että on naimissa, todellakaan tarkoita sitä, ettei enää koskaan voisi rakastua.. Joskus se oikea kumppani voi ollakin joku muu kuin se nykyinen.
Itse tunnen pariskunnan, jotka aloittivat suhteen molempien ollessa tahollaan naimisissa. Suhteen paljastuttua puolisoilleen, tuli molemmille ero. Nyt ovat olleet varmaan parinymmentä vuotta naimisissa ja yhteisiä lapsiakin on. Onnellisilta näyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Ei tuo ole mitään rakastumista. Ihastumista ja himoa korkeintaan ja menee ohi jos sitä ei ruoki millään tavalla.
Sitä helposti alkaa kuvitella että kyseessä on joku elämää suurempi rakkaus kun se toinen ei ole koko ajan saatavilla ja suhde perustuu salailulle.Niinpä. Tottakai jokaisella tulee pitkässä suhteessa ihastumisia, jos yhtään on toisen sukupuolen kanssa tekemisissä. Fiksut aikuiset, joilla on normaali impulssikontrolli, vaan ymmärtävät mistä on kyse eivätkä pilaa hyvää parisuhdetta hetken huuman takia.
Kun siitä ihastumisen tunteesta voi nauttia vähän samaan tapaan kuin kauniista maisemasta. Maisemakin muuten muuttuu vähemmän kauniiksi, jos ei ihastele etäältä, vaan menee sinne sen keskelle...
Pitkään naimisissa olleena naisena voin muuten neuvoa takuuvarman niksin, millä vältytte pettämiseltä. Aina, kun tunnette jonkinlaista ihastumista jotakin miestä kohtaan, kertokaa siitä aviomiehelleni. Tämän voi tehdä täysin rakastavaan ja kunnioittavaan sävyyn, ja oikein tehtynä vain vahvistaa sitä parisuhdetta ja parantaa makuukamarin puolellakin.
No minäpä tulen kertomaan aviomiehellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Ei tuo ole mitään rakastumista. Ihastumista ja himoa korkeintaan ja menee ohi jos sitä ei ruoki millään tavalla.
Sitä helposti alkaa kuvitella että kyseessä on joku elämää suurempi rakkaus kun se toinen ei ole koko ajan saatavilla ja suhde perustuu salailulle.Niinpä. Tottakai jokaisella tulee pitkässä suhteessa ihastumisia, jos yhtään on toisen sukupuolen kanssa tekemisissä. Fiksut aikuiset, joilla on normaali impulssikontrolli, vaan ymmärtävät mistä on kyse eivätkä pilaa hyvää parisuhdetta hetken huuman takia.
Kun siitä ihastumisen tunteesta voi nauttia vähän samaan tapaan kuin kauniista maisemasta. Maisemakin muuten muuttuu vähemmän kauniiksi, jos ei ihastele etäältä, vaan menee sinne sen keskelle...
Pitkään naimisissa olleena naisena voin muuten neuvoa takuuvarman niksin, millä vältytte pettämiseltä. Aina, kun tunnette jonkinlaista ihastumista jotakin miestä kohtaan, kertokaa siitä aviomiehelleni. Tämän voi tehdä täysin rakastavaan ja kunnioittavaan sävyyn, ja oikein tehtynä vain vahvistaa sitä parisuhdetta ja parantaa makuukamarin puolellakin.
Entä jos se aviomies ei sittenkään ole Se Oikea? Täytyykö olla väkisin suhteessa, koska meni naimisiin ja luuli onnen kestävän ikuisesti? Nyt se onni löytyisikin jonkun toisen luota, mutta tästä onnesta on kieltäydyttävä, miksi? Ja tarkoitan nyt suhteen lopettamista, en salaa pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ei tämä mikään peiton heilutus suhde ole pelkästään. Pitkään ei ollut mitään fyysistä. Vain ihastumista ja keskusteluja.
Ja taloudellinen puoli vielä. Mieheni ei ole rikas. Eikä tämä toinenkaan. Rahaa En ole miettinyt yhtään. Minulle riittää että laskut saa maksettua ja ruokaa pöytään.
En ole edes selvittänyt riittäisivätkö tuloni vuokraan ja elämiseen. Koska en ole ajatellut erota. Joskus pari vuotta sitten puolen vuoden mykkäkoulun aikoihin mietin kyllä vakavasti eroa.
-apMitä suhteesi mieheesi antaa sinulle? Onko kyse vain tuttuudesta ja yhteisestä historiasta? Minusta kuullostaa siltä, että sinulle juurikin EI riitä se, mitä saat liitostasi. Mitä sitten, jos salasuhde päättyisi? Jäisit täysin ilman sieltä tulevaa tukea ja tyydytystä.
yhdessä. Olemme tottuneet toisiimme ja tähän elämään. Miehessä ei siis edelleenkään ole mitään vikaa. Minä olen itse varmaan vaan muuttunut. Lapsien kasvaessa isoiksi, suurin hoivavietti ehkä toteutettu. En jaksa hoivata miestä enää. Kai ajattelen, että minäkin haluan jotain. Jonkun aikuisen, joka vuorollaan voi tukea minua, jos tukea tarvitsen. Tunnepuolella en siis saa avioliitosta mitään.
-ap
Huomaatko itse, että et pidä puolisoasi tasavertaisena/tasa-arvoisena suhteessanne? Sinä toiminnallasi viestit vahvasti valtaa, koska miehelläsi ei ole tietoa, jotta hän voisi tehdä eropäätöksen, kun tietäisi pettämisesi ja ajatuksesi. Sinä päätät hänen puolestaan, mitä mahdollisuuksia hänellä on valita, Voihan olla, että miehellesi löytyisikin vielä juuri sopiva nainen. Sinä et anna hänelle totuutta ja valinnan mahdollisuutta. Hän voisi myös mennä terapiaan, kun kertoisit totuuden. Etkö uskalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet rakastunut toiseen mieheen (joka on myös parisuhteessa), miksi ihmeessä et eronnut siitä aikaisemmasta miehestäsi? Miksi petät parisuhteessa olevan miehen kanssa? Miksi myös hän pettää? Jos jatkuvasti tekee mieli uutta miestä (etkä pysty sitoutumaan), mikset pysy sinkkuna?
Ei tee jatkuvasti milloin uutta miestä. :D Avioliittomme on kestänyt todella monta vuotta. Menimme nuorina naimisiin. Ehkä se legendaarinen erilleen kasvaminen on tapahtunut. En vaan rakasta miestäni enää. Ei hänestä ole mitään pahaa sanottavaa.
En voi vastata toisen puolesta. En siis tiedä miksi tämä toinen mies ei eroa.
-apSitten kysymys kuuluu, miksi olet yhdessä miehen kanssa, jota et rakasta? Sanoit itse, ettet halua satuttaa häntä eroamalla, mutta se, että häntä petetään selän takana ja koko kylä tietää siitä häntä ennen ei muka satuta tätä aviomiestäsi?
Milloin olit ajatellut kertoa pettämisestäsi aviomiehelle? Ajattelitko kertoa kakkosmiehen kumppanille myös?
En ole ajatellut kertoa. Monien vuosien avioliiton kuvioita ei selitetä kirjoittaen kovin nopeasti. Mutta lyhyesti sanottuna meillä ei ole mitään yhteistä. Mies ei kykene puhumaan tunteistaan ollenkaan. Hän on mykkäkoulun pitäjä. Vuosien saatossa olen kyllästunyt olemaan se terapeutti, joka kyselee mikä ongelma.
Arki sujuu kahden ihmisen tuloilla jne. Minulla ei ole ollut syytä tai halua erota. Ja olen varma, että mieheni ei saisi ikinä sanottua, että haluaa erota. En edes tiedä mitä hän ajattelee liitostamme. Ei tosin hänkään, että mitä minä, kun emme tosiaan ikinä juttele.
Parhaiten menee, kun työvuorot osuvat niin, että olemme eri aikaan kotona.
-apAijai, ap taitaa todella olla provo, kun etenee tarinassaan niin stereotyyppisesyi. Tässä hän jo tosiaan kirjoittaa, miten hänen pettämistouhunsa ovat tosiaan itse asiassa puolison syytä. 😀👍
Tässä on todella sama tapa kirjoittaa kuin usein palstalla trollailleella henkilöllä.
Joo, kummallinen tapaus, pitkät sepustukset aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ei tämä mikään peiton heilutus suhde ole pelkästään. Pitkään ei ollut mitään fyysistä. Vain ihastumista ja keskusteluja.
Ja taloudellinen puoli vielä. Mieheni ei ole rikas. Eikä tämä toinenkaan. Rahaa En ole miettinyt yhtään. Minulle riittää että laskut saa maksettua ja ruokaa pöytään.
En ole edes selvittänyt riittäisivätkö tuloni vuokraan ja elämiseen. Koska en ole ajatellut erota. Joskus pari vuotta sitten puolen vuoden mykkäkoulun aikoihin mietin kyllä vakavasti eroa.
-apMitä suhteesi mieheesi antaa sinulle? Onko kyse vain tuttuudesta ja yhteisestä historiasta? Minusta kuullostaa siltä, että sinulle juurikin EI riitä se, mitä saat liitostasi. Mitä sitten, jos salasuhde päättyisi? Jäisit täysin ilman sieltä tulevaa tukea ja tyydytystä.
yhdessä. Olemme tottuneet toisiimme ja tähän elämään. Miehessä ei siis edelleenkään ole mitään vikaa. Minä olen itse varmaan vaan muuttunut. Lapsien kasvaessa isoiksi, suurin hoivavietti ehkä toteutettu. En jaksa hoivata miestä enää. Kai ajattelen, että minäkin haluan jotain. Jonkun aikuisen, joka vuorollaan voi tukea minua, jos tukea tarvitsen. Tunnepuolella en siis saa avioliitosta mitään.
-apKuullostaa siltä, että olet suhteen alusta asti ollut se passaaja, hoivaaja ja antaja, josta mies on pitänyt ja nämä antajan ja saajan roolit ovat lukkiutuneet paikoilleen. Olet voinut kätevästi unohtaa tämän epätasapainon parisuhteessa vuosiksi, kun olet keskittynyt lapsiin. Nyt lasten kasvettua tämä ongelma on tullut voimakkaasti tietoisuuteen. Kuullostaa sitä, että saattaisit kärsiä läheisriippuvuudesta, ap. Tämä syntyy usein lapsuuden rakkaudettoman kasvuympäristön seurauksena, jolloin ihminen voi myöhemmin elämässään koittaa tiedostamattaan täyttää tätä vaille jäämisen tyhjiötä takertumalla saavuttamattomiin ihmisiin.
Outs. Saattaa olla totuusperää. Pohjimmiltani haluan, että joku pitää minusta huolta. Vaikka olenkin se huolehtija.
Ja tekisi mieli alkaa tässä selittämään lapsuudesta, sillä osuit oikeaan, mutta enhän minä sieltä ala kaivaa syitä siihen miten toimin aikuisena.
-ap
Olet siinä väärässä. Sieltä sinun juuri tuleekin kaivella syitä pettämiseen ja läheisriippuvuuteen, koska ne syyt ovat juurikin lapsuuden traumoissa.
No mutta eihän sitä entistä autoakaan hävitetä ennekuin uutta on käyty koeajamassa. Sen vanhan jos on toimiva niin jättää kakkosautoksi työmatkoja varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos mies ei kotona ole kiinnostunut seksistä lähes yhtään? Itsellä olisi haluja päivittäin ja toiselle riittää ehkä kerran kuussa. Asiasta monesti puhuttu, ei mitään vaikutusta. Tuntuu että pitäisi vaan hyväksyä se että halut näin eriparisia, jos aion tähän suhteeseen jäädä. Mitä tehdä jos muuten hyvä suhde? On paljon hyvää, samankaltainen huumorintaju, arki muutoin sujuu ym. Tämä asia vaan hiertää nyt paljon. Onko ainoa vaihtoehto ero?
En itsekään ole koskaan ennen ymmärtänyt pettämistä, mutta tässä tilanteessa ikävä kyllä käy mielessä. Toki ajatuksista tekoihin on vielä matkaa ja en halua pettää ihmistä, jota rakastan. Tuntuu vaan että kai se rakkauskin ajan kuluessa alkaa tässä laantua jos tämmöinen tilanne jatkuu kauan. Tuntuu että mulle itselle tärkeät tarpeet tulee koko ajan sivuutetuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko rakastajallasi isompi penis kuin miehelläsi?
Vierailija kirjoitti:
Pistää silmään, miten ap koko ajan puhui miehensä puolesta kuvitellen, että olisi oikeutettu siihen. Kirjoittaa, miten mies on nykyiseen tilanteeseen tyytyväinen ja miten pettäminen ei vaikuta miehen elämään ja miten eivät ole aikeissa erota.
Todellisuudessa voi olla ja luultavasti onkin niin, että mies huomaa ap:ssa ja heidän yhteiselämässään muutoksen, ei ole onnellinen ja tyytyväinen ja jos saisi tietää pettämisestä, ottaisi heti eron.
Ap ei siis elä reaalimaailmassa vaan itse kehittämässään satumaailmassa. Se on tyypillistä kaikille pettäjille.
Näin on. Varsinkin kun puheyhteyttä ei ole, ei se toinen tiedä puolisonsa tunteista, ajatuksista ja toiveista mitään. Pettäjä kun näkee vain oman etunsa, ei häntä kiinnosta se puoliso siinä vaiheessa.
Mun miehellekin paljastui vasta eron jälkeen, ettei se uusi nainen ollut edes halukas ottamaan miestä asumaan luokseen vaan mies joutui nukkumaan autossaan kadulla. Miehelle paljastui myös muistellessa kaikki ne tuhannet asiat jotka minä olin hänen vaimoaan tehnyt hänen hyväkseen. Tämän hän kertoi minulle myöhemmin kyynelsilmin. (Mutta en ottanut takaisin.)
Niinhän se menee kuten laulussa sanotaan, että "pettäjän tie on tuskainen, käy harhaan..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos mies ei kotona ole kiinnostunut seksistä lähes yhtään? Itsellä olisi haluja päivittäin ja toiselle riittää ehkä kerran kuussa. Asiasta monesti puhuttu, ei mitään vaikutusta. Tuntuu että pitäisi vaan hyväksyä se että halut näin eriparisia, jos aion tähän suhteeseen jäädä. Mitä tehdä jos muuten hyvä suhde? On paljon hyvää, samankaltainen huumorintaju, arki muutoin sujuu ym. Tämä asia vaan hiertää nyt paljon. Onko ainoa vaihtoehto ero?
En itsekään ole koskaan ennen ymmärtänyt pettämistä, mutta tässä tilanteessa ikävä kyllä käy mielessä. Toki ajatuksista tekoihin on vielä matkaa ja en halua pettää ihmistä, jota rakastan. Tuntuu vaan että kai se rakkauskin ajan kuluessa alkaa tässä laantua jos tämmöinen tilanne jatkuu kauan. Tuntuu että mulle itselle tärkeät tarpeet tulee koko ajan sivuutetuiksi.
Onkohan mies jotenkin sairas, esim. matala testosteroni, stressi yms., vai onko näin ollut aina? Joko hoitelet itse itsesi useammin (esim. joku hyvä lelu), keksitte yhdessä kokeillen keinot innostaa miestä tai jos asia on sinulle kynnyskysymys, niin ero.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas täällä kokoontuu moraaliposeeraajien mallikelpoisesti elävä kerma, sikäli en henkilökohtaisesti ymmärrä koko konseptia pettämisestä, koska vaikka olenkin naimisissa, en koskaan kuvitellut omistavani vaimoni seksuaalisuutta. Toisekseen jos ihminen jota rakastan haluaa välillä vaihtelua seksiin, niin onko hänen onnellisuutensa jotenkin minulta pois?
Jos on rakastunut toiseen, eikä rakasta enää omaa kumppaniaan, sivusuhde ei ole pelkkää seksiä. Ja koska pettää varatun kanssa, hakee parisuhteen taloudellista ja henkistä turvaa omasta parisuhteestaan, ja kaikkea muuta sivusuhteesta, ilman että antaa kumppanilleen oikeuden samaan tai parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ei tämä mikään peiton heilutus suhde ole pelkästään. Pitkään ei ollut mitään fyysistä. Vain ihastumista ja keskusteluja.
Ja taloudellinen puoli vielä. Mieheni ei ole rikas. Eikä tämä toinenkaan. Rahaa En ole miettinyt yhtään. Minulle riittää että laskut saa maksettua ja ruokaa pöytään.
En ole edes selvittänyt riittäisivätkö tuloni vuokraan ja elämiseen. Koska en ole ajatellut erota. Joskus pari vuotta sitten puolen vuoden mykkäkoulun aikoihin mietin kyllä vakavasti eroa.
-apMitä suhteesi mieheesi antaa sinulle? Onko kyse vain tuttuudesta ja yhteisestä historiasta? Minusta kuullostaa siltä, että sinulle juurikin EI riitä se, mitä saat liitostasi. Mitä sitten, jos salasuhde päättyisi? Jäisit täysin ilman sieltä tulevaa tukea ja tyydytystä.
yhdessä. Olemme tottuneet toisiimme ja tähän elämään. Miehessä ei siis edelleenkään ole mitään vikaa. Minä olen itse varmaan vaan muuttunut. Lapsien kasvaessa isoiksi, suurin hoivavietti ehkä toteutettu. En jaksa hoivata miestä enää. Kai ajattelen, että minäkin haluan jotain. Jonkun aikuisen, joka vuorollaan voi tukea minua, jos tukea tarvitsen. Tunnepuolella en siis saa avioliitosta mitään.
-apHuomaatko itse, että et pidä puolisoasi tasavertaisena/tasa-arvoisena suhteessanne? Sinä toiminnallasi viestit vahvasti valtaa, koska miehelläsi ei ole tietoa, jotta hän voisi tehdä eropäätöksen, kun tietäisi pettämisesi ja ajatuksesi. Sinä päätät hänen puolestaan, mitä mahdollisuuksia hänellä on valita, Voihan olla, että miehellesi löytyisikin vielä juuri sopiva nainen. Sinä et anna hänelle totuutta ja valinnan mahdollisuutta. Hän voisi myös mennä terapiaan, kun kertoisit totuuden. Etkö uskalla?
No ei varmaan olekaan tasa-arvoinen suhde. Ja se onkin yksi ongelma. Kaipaan aikuista vastuunkantajaa elämääni. Mutta kuten sanoin, mies on ollut samanlainen aina, minä olen se joka on muuttunut.
Avioliittomme on ollut tällainen jo vuosia, ko ennen kuin soitin suhteen toisen kanssa. Jos mies on onneton, niin miksei puhu minulle?
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Entä jos mies ei kotona ole kiinnostunut seksistä lähes yhtään? Itsellä olisi haluja päivittäin ja toiselle riittää ehkä kerran kuussa. Asiasta monesti puhuttu, ei mitään vaikutusta. Tuntuu että pitäisi vaan hyväksyä se että halut näin eriparisia, jos aion tähän suhteeseen jäädä. Mitä tehdä jos muuten hyvä suhde? On paljon hyvää, samankaltainen huumorintaju, arki muutoin sujuu ym. Tämä asia vaan hiertää nyt paljon. Onko ainoa vaihtoehto ero?
En itsekään ole koskaan ennen ymmärtänyt pettämistä, mutta tässä tilanteessa ikävä kyllä käy mielessä. Toki ajatuksista tekoihin on vielä matkaa ja en halua pettää ihmistä, jota rakastan. Tuntuu vaan että kai se rakkauskin ajan kuluessa alkaa tässä laantua jos tämmöinen tilanne jatkuu kauan. Tuntuu että mulle itselle tärkeät tarpeet tulee koko ajan sivuutetuiksi.
Mikä estää sopimasta avoimesta suhteesta miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ei tämä mikään peiton heilutus suhde ole pelkästään. Pitkään ei ollut mitään fyysistä. Vain ihastumista ja keskusteluja.
Ja taloudellinen puoli vielä. Mieheni ei ole rikas. Eikä tämä toinenkaan. Rahaa En ole miettinyt yhtään. Minulle riittää että laskut saa maksettua ja ruokaa pöytään.
En ole edes selvittänyt riittäisivätkö tuloni vuokraan ja elämiseen. Koska en ole ajatellut erota. Joskus pari vuotta sitten puolen vuoden mykkäkoulun aikoihin mietin kyllä vakavasti eroa.
-apMitä suhteesi mieheesi antaa sinulle? Onko kyse vain tuttuudesta ja yhteisestä historiasta? Minusta kuullostaa siltä, että sinulle juurikin EI riitä se, mitä saat liitostasi. Mitä sitten, jos salasuhde päättyisi? Jäisit täysin ilman sieltä tulevaa tukea ja tyydytystä.
yhdessä. Olemme tottuneet toisiimme ja tähän elämään. Miehessä ei siis edelleenkään ole mitään vikaa. Minä olen itse varmaan vaan muuttunut. Lapsien kasvaessa isoiksi, suurin hoivavietti ehkä toteutettu. En jaksa hoivata miestä enää. Kai ajattelen, että minäkin haluan jotain. Jonkun aikuisen, joka vuorollaan voi tukea minua, jos tukea tarvitsen. Tunnepuolella en siis saa avioliitosta mitään.
-apHuomaatko itse, että et pidä puolisoasi tasavertaisena/tasa-arvoisena suhteessanne? Sinä toiminnallasi viestit vahvasti valtaa, koska miehelläsi ei ole tietoa, jotta hän voisi tehdä eropäätöksen, kun tietäisi pettämisesi ja ajatuksesi. Sinä päätät hänen puolestaan, mitä mahdollisuuksia hänellä on valita, Voihan olla, että miehellesi löytyisikin vielä juuri sopiva nainen. Sinä et anna hänelle totuutta ja valinnan mahdollisuutta. Hän voisi myös mennä terapiaan, kun kertoisit totuuden. Etkö uskalla?
No ei varmaan olekaan tasa-arvoinen suhde. Ja se onkin yksi ongelma. Kaipaan aikuista vastuunkantajaa elämääni. Mutta kuten sanoin, mies on ollut samanlainen aina, minä olen se joka on muuttunut.
Avioliittomme on ollut tällainen jo vuosia, ko ennen kuin soitin suhteen toisen kanssa. Jos mies on onneton, niin miksei puhu minulle?
-Ap
Sinähän tässä et kanna vastuuta.
Niinpä. Tottakai jokaisella tulee pitkässä suhteessa ihastumisia, jos yhtään on toisen sukupuolen kanssa tekemisissä. Fiksut aikuiset, joilla on normaali impulssikontrolli, vaan ymmärtävät mistä on kyse eivätkä pilaa hyvää parisuhdetta hetken huuman takia.
Kun siitä ihastumisen tunteesta voi nauttia vähän samaan tapaan kuin kauniista maisemasta. Maisemakin muuten muuttuu vähemmän kauniiksi, jos ei ihastele etäältä, vaan menee sinne sen keskelle...
Pitkään naimisissa olleena naisena voin muuten neuvoa takuuvarman niksin, millä vältytte pettämiseltä. Aina, kun tunnette jonkinlaista ihastumista jotakin miestä kohtaan, kertokaa siitä aviomiehelleni. Tämän voi tehdä täysin rakastavaan ja kunnioittavaan sävyyn, ja oikein tehtynä vain vahvistaa sitä parisuhdetta ja parantaa makuukamarin puolellakin.