Mitä tekisit yksinäisenä ihmisenä kesälomalla?

Vierailija kirjoitti:

Jos tykkäät luonnosta, niin lähde vaeltamaan. Jos tykkäät makailla rannalla, niin ulkomaille.

Matkustaminen yksin on kivaa, kun siihen tottuu. Saat itse päättää kaikesta ja tapaat erilaisia ihmisiä.

Miksi yksinäinen tapaisi matkoilla uusia ihmisiä, jos hän ei tapaa niitä muutenkaan?

Uisin, pyöräilisin, kävelisin luonnossa, lukisin, kävisin baareissa, museoissa, konserteissa, katsoisin elokuvia, söisin ihania salaatteja, kasvattaisin omia kukkia tai yrttejä, ompelisin, opettelisin jonkin uuden taidon, esim. rullaluistelun, kävisin puistojumpassa ja tansseissa, tekisin merimatkan, kävisin jossain uudessa kaupungissa, löhöilisin rannalla, söisin jäätelöä

Nuorena sinkkuna kesällä tein perheen kanssa mökkireissuja, kavereiden kanssa juhlittiin ja käytiin paikallisissa eri kohteissa. Itsekseni otin aurinkoa, luin kirjoja ja katselin sarjoja. Ja ulkoilutin kissoja valjaissa :D Tietty voi myös deittailla, jos sellainen kiinnostaa.

Oletko seurallinen" vai yksin viihtyvä?

Hotelliaamiaset ovat ihania yksin! Työreissuilla menin aikaisin syömään, että saisin olla "rauhassa". Keräilin omia herkkuja lautasen täyteen, santsasin kahvia ja mehua, hain vielä jonkun pullan tai keksin jälkiruuaksi. Luin lehtiä tai katselin uutisia telkkarin ruudulta - tai sitten menin ikkunapaikalle ja katselin kadulle. Nautin niistä hetkistä, kun ensinnäkin sai keskittyä syömiseen :) rauhassa, eikä tarvinnut seurustella ja smalltalkata niitä näitä, eikä kukaan kysellyt "miksi otit vain tuota ruokaa x etkä ollenkaan z? Etkö aio ottaa ollenkaan y?" Kerrankin on valmiina pitopöydät ja saa valita omat herkkunsa ja syödä niin että napa rutisee.

Hotellissa soi aina sellainen hissijatsimusakki taustalla ja pöydissä ihmiset keskustelee hiljaisesti, astiat kilisevät ja hyvä ruoka tuoksuu. Kaikki on puhdasta ja kaunista. Pöydissä on kukkia, interiööriä voi silmäillä ja miettiä milta siinä ravintolassa iltaisin näyttää.

Ja kun oli aikaisin käynyt syömässä, sai mennä huoneeseen rauhassa ruokalevolle ja viimeistelemään aamutoimet kaikessa rauhassa, ilman kiirettä.

Omia harrastuksiani harrastelen. Siinä ihmiset olis vaan tiellä. Näin on mennyt jo vuosikymmeniä. Tylsiä hetkiä ei olekaan. Aina voi laiskotella jos muuta ei viitsi.

Mä sinkkuna reissasin aina.

Kesälomalla olin viikon yhden ystävän kanssa matkalla, toisen ihmisen kanssa viikon, viikon mun vanhempieni luona ja sitten kävin moikkaamassamm kummilapsia.

Jouluisin lähdin Thaimaahan. Olin aina pari 3 viikkoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tykkäät luonnosta, niin lähde vaeltamaan. Jos tykkäät makailla rannalla, niin ulkomaille.

Matkustaminen yksin on kivaa, kun siihen tottuu. Saat itse päättää kaikesta ja tapaat erilaisia ihmisiä.

Miksi yksinäinen tapaisi matkoilla uusia ihmisiä, jos hän ei tapaa niitä muutenkaan?

Itse olen tavannut yksin reissussa uusia ihmisiä, kun olen majoittunut johonkin halpaan hostelliin jaettuun huoneeseen.

Mitä ikinä haluat. :)

Pitkän syöpäsairauslomani aikana kävin paremmassa kunnossa ollessani museoissa, taidenäyttelyissä ja gallerioissa, menin bussilla tuntemattomaan kaupunginosaan, johon tutustuin kävelemällä ja palasin bussilla kotiin. Luin. Maalasin. Ajoin ratikalla. Kävin lounaalla. Katsoin viehättäviä tv-sarjoja tai elokuvia. Kävin ystävien kanssa hiljaisissa näytöksissä, jossa oli vähän ihmisiä, koska vältin tartuntoja. Puhun paljon puhelimessa ystävien tai omaisten kanssa. Kuuntelin musiikkia. Kirjoitin. Pelasin FarmVilleä Facebookissa ympäri maaimaa olevien ihmisten kanssa. Kävin julkisilla läheisissä pikkukaupungeissa kiertämässä. Ihailin kaunista luontoa, kävin uimassa meressä tai järvessä ja opin elämään rauhassa enkä jatkuvasti kiirehtien.

Olen elänyt valtaosan elämästäni yksin, joten mielestäni aina on jotain kiinnostavaa tekemistä, näkemistä tai katsomista.

Ihmisten tapaamista jouduin välttämään, koska olin heikossa kunnossa, joten korona-aika tuntui tutulta.

Vierailija kirjoitti:

Olette te kaikki kyllä rohkeita ihmisiä. Itsekin olen yksinäinen ihminen ja minulla jää elämästäni puolet tekemättä/ näkemättä/ kokematta,koska en pysty menemään yksin esim. matkoille, ravintolaan, uuteen kaupunkiin, risteilylle jne. Niin paljon kivempi olisi kokea nämä asiat jonkun toisen kanssa. Näen myös aina yksin ollessa pariskuntia ja kaveruporukoita ja nämä asiat muistuttavat kipeästi yksinäisyydesta. En esim.pystyisi kuvittelemankaan että olisin illalla jossain ravintolassa yksin syömässa. Masentuisin varmaan kolmessa minuutissa ja häipyisin pois. Ja ennen kuin tuomitsette ja alapeukutatte, niin muistakaa, että on olemassa myös ihmisiä jotka haluaisivat olla toisten ihmisten kanssa ja seurassa. Kaikki eivät ole introvertteja ihmisvihaajia, vaikka Suomessa se onkin erittäin suosittu. Yksinäisyyteni ei ole oma valintani. Miehet eivät tykkää minusta ja olen heille kuin ilmaa. Siitä huolimatta jaksan vieläkin haaveilla parisuhteesta. Kavereita ei ole koskaan ollut paria enempää. vaikka olenkin kiltti ja mukava.

Tuttua minullekin. En omaa yhtään ystävää. Paljon juuri menneisyyden kokemukset sekä oma ujo luonne yms vaikuttavat. Itse pystyn kyllä olemaan yksin ja olen jopa introvertti luonteeltani. Silti välillä koen ahdistavaksi yksinäisyyteni. Jos olen yksin ihan yksikseni niin kestän paremmin. Ihmisjoukossa yksin ollessa tulee mieleen esim kouluvuodet, kun istuin aina yksin. Tosin on ollut pakko kestää yksinäisyyttä. Silti tulee sellainen näkymätön ja merkityksetön olo monesti. Katson ihmisiä kaupungilla ja moni porukassa tai monella kiire jonnekin. Itsellä taas liikaa aikaa. Tosin onneksi en asu kaupungissa vakituisesti. Sopii maaseutu paremmin minulle.

Menen biitsille tsiigaan perheitä. Sellaisia nuoria kiinteitä perheitä.

Miten helppoa olisi lähteä lomalle ihan yksin. Vaikka äkkilähdöllä. Ei tarvitse huolehtia kuin itsestä. Ihanan rentoa. Jäätelöä söisin ja kuuntelisin äänikirjoja.

Lataisin tinderin ja kävisin treffeillä.

Aikoinaan olin monta vuotta samassa tilanteessa, eli asuin yksin, eikä minulla ollut montakaan ystävää. Olin muuttanut mieheni perässä pois kotiseudulta, saanut hyvän työpaikan ja sitten tulikin ero.

Mutta kiertelin kesälomilla Suomea eri sukulaissa, ja reissasin usein ulkomailla nuorekkaan tätini kanssa. Kävin matkoilla myös nuoremman siskoni kanssa.

Olin onnekas, kun minulla oli kuitenkin sukulaisia, jotka halusivat viettää aikaa kanssani, ja halusivat myös matkustella ulkomailla. Tiedän, ettei kaikilla ole samaa mahdollisuutta.

Itse urheilisin ja lenkkeilisin luonnossa. Kävisin sukulaisissa. Lukisin paljon auringossa, tekisin muutaman drinksun. Saattaisin matkustellakin, myös ulkomailla. Käydä leffassa, tilata kotiin ihania ruokia, mikäli se on paikkakunnan puolesta mahdollista.

Jos kotona olisi hommia, tekisin pientä remonttia tai puutarha/parvekejuttuja. Kasveja, kukkia. Kävisin konsertissa tai stand upissa.

Jos on tuttavia, heidän kanssaan myös jotain. Pitäisin illanistujaiset.

Lähtisin ex tempore ulkomaille eri paikkoihin, kaupunkeihin ja maaseutukyliin. Hakisin tuntumaa paikkakuntaan ja ihmisiin. Voisin tökätä sormeni sokkona karttaan ja sinne tieni veisi. Seikkailisin siis.

Matkusta ulkomaille, esim joku kiertomatka. Ihan parasta yksin.

Luen kirjoja tai pelaan ensi viikolla lomallani. Herkkuja myös kuviossa ja likööriä, niin saa kunnolla nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette te kaikki kyllä rohkeita ihmisiä. Itsekin olen yksinäinen ihminen ja minulla jää elämästäni puolet tekemättä/ näkemättä/ kokematta,koska en pysty menemään yksin esim. matkoille, ravintolaan, uuteen kaupunkiin, risteilylle jne. Niin paljon kivempi olisi kokea nämä asiat jonkun toisen kanssa. Näen myös aina yksin ollessa pariskuntia ja kaveruporukoita ja nämä asiat muistuttavat kipeästi yksinäisyydesta. En esim.pystyisi kuvittelemankaan että olisin illalla jossain ravintolassa yksin syömässa. Masentuisin varmaan kolmessa minuutissa ja häipyisin pois. Ja ennen kuin tuomitsette ja alapeukutatte, niin muistakaa, että on olemassa myös ihmisiä jotka haluaisivat olla toisten ihmisten kanssa ja seurassa. Kaikki eivät ole introvertteja ihmisvihaajia, vaikka Suomessa se onkin erittäin suosittu. Yksinäisyyteni ei ole oma valintani. Miehet eivät tykkää minusta ja olen heille kuin ilmaa. Siitä huolimatta jaksan vieläkin haaveilla parisuhteesta. Kavereita ei ole koskaan ollut paria enempää. vaikka olenkin kiltti ja mukava.

Tuttua minullekin. En omaa yhtään ystävää. Paljon juuri menneisyyden kokemukset sekä oma ujo luonne yms vaikuttavat. Itse pystyn kyllä olemaan yksin ja olen jopa introvertti luonteeltani. Silti välillä koen ahdistavaksi yksinäisyyteni. Jos olen yksin ihan yksikseni niin kestän paremmin. Ihmisjoukossa yksin ollessa tulee mieleen esim kouluvuodet, kun istuin aina yksin. Tosin on ollut pakko kestää yksinäisyyttä. Silti tulee sellainen näkymätön ja merkityksetön olo monesti. Katson ihmisiä kaupungilla ja moni porukassa tai monella kiire jonnekin. Itsellä taas liikaa aikaa. Tosin onneksi en asu kaupungissa vakituisesti. Sopii maaseutu paremmin minulle.

Eivät introvertit vihaa ihmisiä.He eivät vaan jaksa isoja ihmisjoukkoja eivätkä hälyä ja meteliä pitkiä aikoja kerrallaan.

Lomalla on aikaa tehdä, mistä pitää. Erityisesti, jos lomasuunnitelmansa saa tehdä itseään varten.

Mistä sinä pidät? Olisiko jokin harrastus tai paikka, mikä on jäänyt ajatuksiin, että olis mukava juttu koettaa/mennä?

Aikanaan tein aika pakon asioita yksin. Kävin joogaretriiteissä, suffaamassa, matkustelin myös kotimaassa, tutustuin omaan kaupunkiin turistina, pidin kotipaikkakunnan treeniloman ja kävin kokeilemassa erilaisia aamiaispaikkoja, luin kirjoja rannalla.. Toki minulla oli myös pidempiaikainen seksisuhde nuorena levottomana ihmisenä, joten sekin toi mukavaa piristystä lomaan, mutta ei ollut kiinni toisessa koko lomaa ;) seksi on myös hyvää tuollaisessa suhteessa ja pysyy pitkään "raikkaana".