Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit yksinäisenä ihmisenä kesälomalla?
Jolla ei ole vielä omaa perhettä, eikä poikaystävää. Ystäviä on, heitäkin näen, mutta mitään suurempia reissuja ei tehdä.
Joten minulla on taas edessä yksinäinen kesäloma, niinkuin yleensä. Jostain syystä joka ikinen vuosi käy niin, että huomaan, että "voi ei, kesäloma on kohta, enkä tiedä, mitä edes teen". Välillä kesälomilla on ollut suorastaan tylsää ja olen lamaantunut siitä, että tunnen itseni vähän yksinäiseksi.
Mitä tekisit, jos olisit yksinäinen sinkkuihminen, tekisit kaikkea kesälomallasi? Voitte antaa ihan konkreettisia vaikka vinkkejä, otan neuvosta vaarin.
Kommentit (582)
Oleilisin Raision ihanaan venesatamaan valmistuneeseen Playa de Raisio upealla uimarannalla, jossa saa katsella telakan majesteettisia suuria nostureita, jäätelöä syöden ja uiden. Pyöräilen paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen sinkku kirjoitti:
Osta Interrailkortti-voin todella suositella!
Kiitos tästä vinkistä. En muistanutkaan, että Interrailille pääsee nykyään vanhempanakin.
- ei ap, mutta toinen lomaansa miettivä
Matkustelen kaikki lomat ja yleensä yksin hyvää lukemista mukana. Ei tunnu ollenkaan yksinäiseltä!
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkäät luonnosta, niin lähde vaeltamaan. Jos tykkäät makailla rannalla, niin ulkomaille.
Matkustaminen yksin on kivaa, kun siihen tottuu. Saat itse päättää kaikesta ja tapaat erilaisia ihmisiä.
Jos yksinäinen lähtee ulkomaille yksinäisyyttä pakoon, niin huonosti käy. Joko tuntee itsensä entistä yksinäisemmäksi tai löytää itsensä gigolon sängystä,ryöstetyksi tai jätetyksi kuin rukkasen. Matkusta kotimaassa, Lappiin esimerkiksi ryhmämatkalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkäät luonnosta, niin lähde vaeltamaan. Jos tykkäät makailla rannalla, niin ulkomaille.
Matkustaminen yksin on kivaa, kun siihen tottuu. Saat itse päättää kaikesta ja tapaat erilaisia ihmisiä.
Jos yksinäinen lähtee ulkomaille yksinäisyyttä pakoon, niin huonosti käy. Joko tuntee itsensä entistä yksinäisemmäksi tai löytää itsensä gigolon sängystä,ryöstetyksi tai jätetyksi kuin rukkasen. Matkusta kotimaassa, Lappiin esimerkiksi ryhmämatkalle.
Juuri näin, vihdoin joku järki-ihminen. Yksin matkustamisessa ulkomailla ei ole mitään hauskaa ja siinä tosiaan tuntee itsensä maailman yksinäisemmäksi ihmiseksi. Joku sanoo, että silloin tutustuu ihmisiin, no ei todellakaan tutustu. Kaikki ovat yleensä omissa valmiissa porukoissa, kukaan ei halua tutustua kenenkään yksinäiseen. Tosiaan vaan joku gi golo/ ryöstäjä voi ehkä yrittää tehdä tuttavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaisin sukulaisia, ottaisin ehkä jonkun harrastuskurssin missä tapaa muitakin ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No viime vuosina olen yleensä ollut melkein koko loman maalla. Vanhemmilla on pari loma-asuntoa, ja lähempänä olevalla (3h ajomatka) viivyn yleensä pari viikkoa, käyn kotona kääntymässä ja kauempaan (8h ajomatka) lähden noin viikoksi. Koira ja kissat on reissussa seurana niin ei ihan yksinäinen olo ole.
Lähempänä pääsee paljon luonnon helmaan oman suvun maille pyöräilemään ja poimimaan marjoja jos osuu marjakausi kohdalle ja rentoutumaan. Yleensä pyöräilen melkein päivittäin lenkin, jos ei muuten niin yleiselle uimarannalle yhteen ihanaan, hiljaiseen rantaan.
Kauempana oleva on varsinainen mökkimökki, järven rannalla. Siellä tulee saunottua ja uitua urakalla, käyn usein retkeillä läheisissä metsissä ja näen välillä paikkakunnalla asuvaa veljeäni, kun muuten nähdään niin harvoin.
Ja toki sitten on näitä paikasta riippumattomia puuhia, kuten lukeminen ja käsityöt, on ihana akun lomalla voi ihan eri tavalla upota näihin tuntikausiksi!
Yleensä en lomalla jaksa juurikaan nähdä kavereita, kun viihdyn maalla niin hyvin ja haluan nauttia siitä kun kerrankin saa olla vaan siellä, ja matka kotiin on turhan pitkä piipahtamaan kavereille jos ei halua koko ajan olla auton ratissa. Viihdyn ihan hyvin itsekseni :D Toki olisi hauskaa jos olis joskus vaikka grillailu ja saunomisseuraa, mutta itsekseenkin on ihan kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Hotelliaamiaset ovat ihania yksin! Työreissuilla menin aikaisin syömään, että saisin olla "rauhassa". Keräilin omia herkkuja lautasen täyteen, santsasin kahvia ja mehua, hain vielä jonkun pullan tai keksin jälkiruuaksi. Luin lehtiä tai katselin uutisia telkkarin ruudulta - tai sitten menin ikkunapaikalle ja katselin kadulle. Nautin niistä hetkistä, kun ensinnäkin sai keskittyä syömiseen :) rauhassa, eikä tarvinnut seurustella ja smalltalkata niitä näitä, eikä kukaan kysellyt "miksi otit vain tuota ruokaa x etkä ollenkaan z? Etkö aio ottaa ollenkaan y?" Kerrankin on valmiina pitopöydät ja saa valita omat herkkunsa ja syödä niin että napa rutisee.
Hotellissa soi aina sellainen hissijatsimusakki taustalla ja pöydissä ihmiset keskustelee hiljaisesti, astiat kilisevät ja hyvä ruoka tuoksuu. Kaikki on puhdasta ja kaunista. Pöydissä on kukkia, interiööriä voi silmäillä ja miettiä milta siinä ravintolassa iltaisin näyttää.
Ja kun oli aikaisin käynyt syömässä, sai mennä huoneeseen rauhassa ruokalevolle ja viimeistelemään aamutoimet kaikessa rauhassa, ilman kiirettä.
Uskon. On kuitenkin eri asia nauttia työreissulla aamun rauhasta kuin olla koko päivän tai loman yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole oikeastaan koskaan tylsää eikä yksinäistä. Introverttiyden etuja. Mä ajattelin tehdä joka kesäisen reissun Iittalan lasitehtaalle, käydä isän mökillä, neuloa, lukea, katsoa telkkaria, ja harrastaa koiran kanssa. Jos jonkun kaverin kerran tai pari kesässä tapaisi, joisi vaikka kahvit yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.
Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.
Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.
Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.
Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.
Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.
Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.
Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.
Miksi oon tällainen stressiperse? Ap
Sulle vois sopia matkustaminen ns. naispaikalla (tai miespaikalla). Jos sellaisia ei nykyään matkatoimistosta saa, niin erilaisilla nettisivuilla tai Facebookissa voi hakea reissukaveria. Usein myös yhdistyksillä tms on erilaisia harrastematkoja, joissa yövytään 2 hh. Niissä vois olla sopivasti stressitöntä valmista ja sopivasti omaa rauhaa.
Pistä harkintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuokraisin pienen mökin jostain syrjäisestä paikasta järven rannalta, mukaan cd-levyjäni ja -soitin, kirjoja, suklaata ja suklaa-manteliolutta ja tietysti ruokaa. Kauppa saisi olla kauempanakin, minulla on auto.
Olisi onnenaikaa yksinäisyydessä.
Matkustan ulkomaille kaupunkilomalle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin matkustelin sinkkuaikana yksin. Euroopan pääkaupunkeja - en koskaan missään aurinkomatkalla. Ja silloin lentoliput maksoivat kkn bruttopalkan verran 😶.
Tosin maailma oli silloin toisenlainen.
Sitten kävin konserteissa, Espalla, kavereiden kanssa Suokissa. Juhannukset olivat pahoja. Myönnetään.
Siskon mies käy joka kesä WWFn (muistaakseni) vapaaehtoisleirillä. Siellä tehdään jtn luonnonsuojeluun liittyväö duunia porukalla viikko. Mut pitää olla vähän eräjorman luonnetta.
Matkustelen lyhyitä aikoja eri kaupungeissa jne. sekä olen joka loma opetellut jonkun uuden lajin, esim. viime kesänä laitepilates ja tänä kesänä maantiepyöräily. Sitten perus puisto-ja rantahengailu, metsäretkeily sekä ulkona syöminen. :)
Saattaisin matkustaa kotimaassa junalla mahdollisimman kauas kotoa olla vieraalle paikkakunnalle ja tutustua sen historiaan ja mahdollisiin taidenäyttelyihin yms. Sitten takaisin etelään ja pian taas uuteen tuntemattomaan kohteeseen junalla.
Pyrkisin sopimaan riittävästi menoja etukäteen kavereiden kanssa. Eli vaikka joku mökkiviikonloppu, huvipuistojuttu, mustikoiden keräämistä ja vaikka Tallinnan reissu. Sekä ihan tavallisia kahvitteluita ja tyyliin lautapeli.
Vierailisin jollain etäisemmällä sukulaisella, joka kutsuu kylään ja ei yleensä tule mentyä. Pesisin vaarin ikkunat ja ehkä omani.
Lisäksi lukisin ja kuuntelisin kirjoja. Kerroit, että et osaa hyvin olla julkisella paikalla yksin, niin sitä harjoittelisin ihan kotikaupungin kahvilassa, laiturilla ja metsäpolulla äänikirjaa kuunnellen. Olen tuntenut aiemmin noin ja pitää vaan ottaa se tunne vastaan ihan kunnolla ja odottaa, että se menee ohi. Kukaan ei tarkkaile juuria sinua. Kaikki muut keskittyvät omiin juttuihinsa.
Kävisin elokuvissa yksin muutaman kerran. Teen sitä yksin monta kertaa vuodessa muutenkin, vaikka olen perheellinen. Tykkään käydä välillä rannallakin ihan yksin ja samoin taidenäyttelyissä ja museoissa.
Käy hierojalla ja kasvohoidossa!
Saattaisin ottaa jonkun kesätyön, jos loma olisi tosi pitkä. Minulla on osaamista eri aloilta ja olen jopa näin perheellisenä ajatellut sitä puolia tosissani, koska ehtisin ihan hyvin tänä kesänä tehdä vaikka 10 vuoroa kesän aikana edellisen alani työtä. Ei rahan takia pelkästään, vaan ihan vaan koska voin ja osaan.
Jos sinulla on perheellisiä kavereita, mene jonkun luo auttamaan tavallisessa lasten lomapäivässä. Täytä vähän tiskikonetta, kuori perunoita, pelaa lautapeliä lapsen kanssa, seurustele aikuisten kanssa. Jotkut kaverit tekevät meillä välillä näin ja se on kiva kaikille.
Olen kehittynyt yksinolija jo perheellisyydestäni huolimatta, joten saattaisin tehdä jonkun kaupunkiloman Suomessa tai vaikka Lontoossa. Sitä ei kannata tietenkään tehdä, jos et osaa siitä nauttia vielä.
218 jatkaa!
Ja menisin kunnostamaan kalaportaita talkoisiin ja kitkisin lupiinia. Niin tyydyttävää!
Kuntoilen, teen puita, maalaan auton, toiseen vaihdan moottorin, grillaan, otan olutta, kuuntelen hyvää musiikkia, moottoripyöräilen ja varmasti paljon muuta. Osa näistä aktiviteeteista onnistuu kavereiden kanssa. Neljä viikkoa on aivan liian lyhyt aika!
-M31
Jos yksinäisyys häiritsee: kävisin keikoilla ja festareilla. Menisin matkalle ja nukkuisin hostelleissa, joissa tutustuu ihmisiin. Aloittaisin vaikkapa kesäfutiksen paikallisseurassa.
Jos haluaa nauttia yksinolosta: Vuokraisin mökin kauniilta paikalta, vetäytyisin kirjoittamaan ja maalaamaan.