Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit yksinäisenä ihmisenä kesälomalla?
Jolla ei ole vielä omaa perhettä, eikä poikaystävää. Ystäviä on, heitäkin näen, mutta mitään suurempia reissuja ei tehdä.
Joten minulla on taas edessä yksinäinen kesäloma, niinkuin yleensä. Jostain syystä joka ikinen vuosi käy niin, että huomaan, että "voi ei, kesäloma on kohta, enkä tiedä, mitä edes teen". Välillä kesälomilla on ollut suorastaan tylsää ja olen lamaantunut siitä, että tunnen itseni vähän yksinäiseksi.
Mitä tekisit, jos olisit yksinäinen sinkkuihminen, tekisit kaikkea kesälomallasi? Voitte antaa ihan konkreettisia vaikka vinkkejä, otan neuvosta vaarin.
Kommentit (582)
Katson aikuisviihdettä
Ja masturboin. Välillä vedän kännit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin jotain sivuaikaista työtä tai vaikka vapaaehtoistyötä... Yksin matkustelu on tylmää, jaettu ilo paras ilo.
Mitä tein silloin kun olin sinkkuihminen? Olin kavereiden kanssa, ja yksin. enpä muuta.
Mene jonnekin aikuisille suunnatulle leirille. Mitä niitä nyt ikinä onkaan, kaikenlaisia löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.
Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.
Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.
Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.
Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.
Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.
Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.
Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.
Miksi oon tällainen stressiperse? Ap
Sulle vois sopia matkustaminen ns. naispaikalla (tai miespaikalla). Jos sellaisia ei nykyään matkatoimistosta saa, niin erilaisilla nettisivuilla tai Facebookissa voi hakea reissukaveria. Usein myös yhdistyksillä tms on erilaisia harrastematkoja, joissa yövytään 2 hh. Niissä vois olla sopivasti stressitöntä valmista ja sopivasti omaa rauhaa.
Pistä harkintaan.
Yleensä yksin asuva ihminen nimenomaan kaipaa päiväajaksi seuraa matkoillaan, mutta ei todellakaan jaa huonetta kenenkään randomin kanssa mielellään. Oma huone on oltava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette te kaikki kyllä rohkeita ihmisiä. Itsekin olen yksinäinen ihminen ja minulla jää elämästäni puolet tekemättä/ näkemättä/ kokematta,koska en pysty menemään yksin esim. matkoille, ravintolaan, uuteen kaupunkiin, risteilylle jne. Niin paljon kivempi olisi kokea nämä asiat jonkun toisen kanssa. Näen myös aina yksin ollessa pariskuntia ja kaveruporukoita ja nämä asiat muistuttavat kipeästi yksinäisyydesta. En esim.pystyisi kuvittelemankaan että olisin illalla jossain ravintolassa yksin syömässa. Masentuisin varmaan kolmessa minuutissa ja häipyisin pois. Ja ennen kuin tuomitsette ja alapeukutatte, niin muistakaa, että on olemassa myös ihmisiä jotka haluaisivat olla toisten ihmisten kanssa ja seurassa. Kaikki eivät ole introvertteja ihmisvihaajia, vaikka Suomessa se onkin erittäin suosittu. Yksinäisyyteni ei ole oma valintani. Miehet eivät tykkää minusta ja olen heille kuin ilmaa. Siitä huolimatta jaksan vieläkin haaveilla parisuhteesta. Kavereita ei ole koskaan ollut paria enempää. vaikka olenkin kiltti ja mukava.
On harmillista, ettei Suomessa (ainakaan tietääkseni) ole kunnolla panostettu sinkkujen yhteismatkoihin. Tai kyllähän Suomessa järjestetään yhteismatkoja, mutta perinteisesti ne on kaiketi suunniteltu niin, että majoitus on kahden hengen huoneissa. Oletan, että sitten pitää majoittua toisen tuntemattoman kanssa tai hankkia itse etukäteen itselleen matkaseuralainen joka voi olla vaikeaa jos motiivina ko. matkalle on se että ei halua matkustaa yksikseen.
Olen kuitenkin matkustanut joitakin kertoja ulkomaisen matkatoimiston järjestämällä matkalla, jotka on räätälöity sinkuille. Ryhmän koko on yleensä noin 15 henkeä, matkustetaan yhdessä ja syödään yhdessä ja katsellaan nähtävyyksiä, mutta jokaisella on oma makuuhuone. Matkan aikana sitten tutustutaan enemmän tai vähemmän. Olisi mukava, jos Suomessakin joku suunnittelisi jotain vastaavaa. Kyllä siitä omasta makuuhuoneesta maksaisi ihan mielellään.
Saa olla yksin huoneessa kun maksaa vähän extraa.
Olin kerran puolisoni kanssa ulkomailla lomalla. Varattiin koko päivän kestävä tutustumisretki jonne sitten mies ei sairastuttuaan pystynytkään lähtemään. Olin ensin ihan kauhuissani, kun en ole tottunut yksin reissussa olemaan, mutta lähdin retkelle kuitenkin. Retki oli mukava, opas kertoi paikan historiasta, aikataulut jne koska omaakin aikaa retkellä oli. Ei se ollutkaan niin vaikeaa ja päivä oli oikein mukava. Muutama sana tuli muiden matkalaistenkin kanssa vaihdettua, mutta enimmäkseen olin yksin seurassa eikä se haitannut.
Joku tällainen kaupunki- tai aurinkoloma voisi olla hyvä, varaa näitä opastettuja päiväretkiä tarpeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tein silloin kun olin sinkkuihminen? Olin kavereiden kanssa, ja yksin. enpä muuta.
Loistava neuvo, jos olet yksinäinen niin jää siis vaihtoehto olla yksin. Mitäpä teit kun olit yksin, sitähän ap kysyi.
Junalla toiseen kaupunkiiin hotelliin yöksi ja sieltä toiseen. Kävin museossa, sisävesiristeilyllä, satamassa syömässä paikallisia herkkuja, saunomassa. Saunassa ja junamatkalla tuli juteltua, muuten yksin.
Muuten sitten kotiseudulla jotain päiväretkiä, mutta päiviä meni myös sohvalla maaten, netflixiä katsellen ja joskus fb tuttujen lomakuvia katsellen ja yksinäisyyttä surkutellen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin yksin, menisin kaupunkilomalle.
Minä ainakin olen kotona ja teen harrastusjuttuja. Pidän viikon tai kahden osissa. Joka kuussa on lomaa. Välillä töihin 3 viikoksi ja sitten taas lomilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkisin varmaan museokortin ja kiertelisin museoita. Katselisin oman paikkakunnan ja muun ympäristön menovinkit ja kävisin katsomassa/kokeilemassa jotain. Räpsisin valokuvia. Voisin käydä kylpylässä uimassa, perheen kanssa käytiin yhdessä vaiheessa useinkin, kun kesällä oli halpaa. Voisin käydä sukulaisia moikkaamassa toisella paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut myös matkailija. Olen käynyt matkalla Kiinassa (2 kertaa) , Vietnamissa ja Kambodsassa, Marokossa, Tunisiassa ja Euroopan maissa. Nuorempana minulla oli matkaseuraa, mutta sitten huomasin, että yksin matkustaen koen enemmän , kun en joudu koko ajan mukautumaan matkaseuran mieltymyksiin. Sosiaalisia suhteita voi hoitaa kotimaassakin. Kielitaitoni on lyhyt englanti, pitkä saksa (jota en juuri ole tarvinnut). Ylioppilas vuodelta 1970 ! Vajavaisellakin kielitaidolla pärjää, kun turvautuu tarvittaessa paikallisten apuun. Minulle on oltu hämmästyttävän ystävällisiä. (Varovainen tietysti täytyy olla, ettei joudu ryöstetyksi/huijatuksi). Kannattaa kuitenkin valmistautua kunnolla varsinkin pidempiin matkoihin. (Majoitus valmiina, tiedot liikkumismahdollisuuksista , nähtävyydet). Olen nyt 71. Viimeksi matkustin 68-vuotiaana. Seikkailumieltä ja uteliaisuutta mukaan, monet kokemukset odottavat!
Juhannukseksi voisi vuokrata mökin. Yksin! Sinne sitten herkkuja mukaan, nuotiopaikka järven rannalla, soutelua, kukkien keräilyä. Yleensä mökit ovat lähellä toisiaan, joten vahingossa saattaisi olla seuraakin tai ainakin nähdä muita ihmisiä. Jos taas haluaa olla ihan yksin - kuten osa meistä - niin varaa mökin mikä on kaukana muusta asustuksesta ja antaa itsensä rehottaa ihan villi-ihmisenä siellä luonnon keskellä. Koira voisi olla mukava kumppani tuollaisella reissulla, ehkä joku tuttava kaipaisi hoitajaa oman loman ajaksi?
Monissa kaupungeissa on ilmaisia tapahtumia juhannuksena. Voi olla jotain musisointia, puhetta, nuotiota, tansseja. Tee seppele luonnonkukista päähäsi, lakkaa varpaankynnet ja kuvittele olevasi keiju ihmisten joukossa. Kukaan ei katso yksinäistä ihmistä säälien, ellei hän itke yksinään!
Matkustaisin Roomaan! Se on helppo kaupunki kun kaikki on lähellä ja voi kävellen tutustua maailman upeimpiin historiallisiin nähtävyyksiin.
Hotelli mahdollisimman läheltä keskustaa. Vatikaaniin pääsee raitiovaunulla kätevästi.
Taskuvarkaita pitää varoa, mutta muuten on turvallinen suurkaupunki ja paljon nähtävää.
Hyvää lomaa sinulle!<3
Tuttu tilanne! Elelin 4 vuotta perheettömänä sinkkuna, ikävuodet 31-35. Matkustelin yksin, kävin paikoissa ja tapahtumissa yksin. Tokihan se alkuun jännitti ja surettikin, mutta siihen tottui! Ennen tuota olin huonossa parisuhteessa, jossa olin lähes aina yksin. Silloin jäin kotiin märehtimään, elämä lipui ohi. Kavereitakaan ei ollut tuolloin. Olin todella onneton. Kun taas tuo sinkkuaika yksin asioita tehden oli jälkikäteen ajatellen elämäni onnellisinta aikaa.
Aloitin yksin tekemiset matalalla kynnyksellä. Aloin käydä elokuvissa yksin. Kesälomalla kävin Pori Jazzeilla yksin katsomassa yhden haluamani konsertin. En saanut seuraa, mutta en vaan kertakaikkiaan halunnut missata ainutkertaista tilaisuutta nähdä suosikkiartistini konserttia. Matkustin Poriin, kävin katsomassa konsertin, yövyin hotellissa ja seur. pvä matkustin kotiin. Kävin ulkomailla ryhmämatkoilla. Ryhmämatkat ovat matkatoimiston järjestämiä, yleensä kiertomatkoja, joissa mennään ryhmän mukana oppaan perässä. Helppo tapa matkustaa seurassa, ilman että on omaa matkaseuraa hankittuna.
Lomalla kotona ollessa jos oli kaunis ilma, otin viltin, juotavaa ja kirjan ja menin puistoon. Esim. Helsingissä on miljoona kivaa kohdetta joihin mennä vilttinsä ja kirjansa kanssa. Välillä pötköttelin Teurastamo-alueella riippukeinussa lueskelemassa. Keskellä päivää riippukeinut olivat vapaana. Huonolla ilmalla kävin museoissa ja näyttelyissä. Ei niissä paikoissa kukaan katso pitkään yksin olevia!
Harkitsin myös aikoinaan tulevalle kesälomalle air bnb -asunnon hankkimista kk:n ajaksi Berliinistä. Tuttu kaupunki jossa on helppo liikkua. Olisin siirtänyt elämäni sinne kesäloman ajaksi, tehnyt samoja juttuja kuin kotonakin eli käynyt leffassa, kahviloissa, auringossa lueskelemassa. Tuo ei kuitenkaan ehtinyt toteutua, sillä 4 vuotta sinkkuiltuani löysin puolison jonka kanssa vietinkin kesän.
Tällä hetkellä olen taas tilanteessa, että pitää ruveta tekemään asioita yksin, koska puolisoa ei enää kauheesti yhteiset tekemiset kiinnosta. Meillä ei jostain syystä enää mene maut kovinkaan hyvin yksiin, että mitä tykätään tehdä Minä haluan tehdä noita jo edellä mainittuja juttujani, kun taas mies haluaa enää olla vain kotona, tehdä pihahommia ym. pientä remonttia.
Lue Eeva Kolun blogia! Hän on elänyt jo vuosia yksin ja tekee asioita yksin. Tällä hetkelläkin on matkalla yssikseen
No lähtisin Turkkiin, niin en olis enää yksin ja kohta ois perhekin.
Eikun oikeasti pyöräilisin pitkiä lenkkejä, istuisin torikahvilassa, haistelisin merituulta, kävelisin hijaisuudessa. Olisin rauhassa. Kiertäisin leikkipuistot kaukaa. Huvipuistot vielä kauempaa.
Sadesäällä lukisin rauhassa kirjoja. Aikuisten kirjoja.
Minä olen ollut elämässäni yksin ainakin viimeisen viiden vuoden ajan. Tai ehkä jopa pidempäänkin. Parisuhteet päättyi, tosin päättyi moni muukin, tai kaikki asiat elämässä.
Joten uuden kesän alkaminen on minulle vain saman entisen toistoa.
Ja yksin olen kai elämäni loppuun asti. Seuraavaa kesää en halua enää edes nähdä ja kokea.
Minä meinaan riippumattoretkeillä, neuloa ja piipertää puutarhassa/kasvihuoneella, talonkin vois maalata ja tehdä kesäkeittiön, ehkä joku autoilureissu etelässä. 3kk lomautus.. käy mulle! Ja siis ihan itsekseni yksin itseni kanssa, parasta.