Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit yksinäisenä ihmisenä kesälomalla?
Jolla ei ole vielä omaa perhettä, eikä poikaystävää. Ystäviä on, heitäkin näen, mutta mitään suurempia reissuja ei tehdä.
Joten minulla on taas edessä yksinäinen kesäloma, niinkuin yleensä. Jostain syystä joka ikinen vuosi käy niin, että huomaan, että "voi ei, kesäloma on kohta, enkä tiedä, mitä edes teen". Välillä kesälomilla on ollut suorastaan tylsää ja olen lamaantunut siitä, että tunnen itseni vähän yksinäiseksi.
Mitä tekisit, jos olisit yksinäinen sinkkuihminen, tekisit kaikkea kesälomallasi? Voitte antaa ihan konkreettisia vaikka vinkkejä, otan neuvosta vaarin.
Kommentit (582)
Vierailija kirjoitti:
Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.
Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.
Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.
Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.
Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.
Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.
Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.
Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.
Miksi oon tällainen stressiperse? Ap
Olen itse tällainen samanlainen! Koen sen todella rajoittavaksi mutta en ole keksinyt mitään keinoja vähentää tai päästä tällaisesta paniikista eroon. Enimmäkseen nysvään kotona yksin, oli sitten aurinkoinen sää tai sadetta. Saavutus on jos selviän yksin kauppaan ja takaisin. Kirpputorilla käyminen on jo huippusuoritus! Jos taas on miesystävä tai kaveri mukana, ongelmaa ei ole ollenkaan. Olen silloin ihan reipas ja rempseä. Matkustaminen yksin ei tule kyseeseen minun kohdallani ikinä. Se olisi ainoastaan tuskaisaa. Miksi siis tehdä sellaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkuna matkustin paljon, varsinkin kaupunkilomilla esim. Lontoossa, New Yorkissa.
Opettelisin purjehtimaan ja ilmoittautuisin miehistöksi johonkin veneeseen tai hankkisin osuuden kimppaveneestä. Purjeveneissä tarvitaan usein lisää miehistöä. Siinä voi olla seurassa, tutustua uusiin ihmisiin ja toisaalta olla myös omien ajatusten parissa.
Täällä on annettu erittäin hyviä vinkkejä rutiinien luomiseen. Luo itsellesi hyvä tunnin rutiinikävelylenkki ja toista tuota useampi kerta niin siitä tulee sinulle tuttu iltalenkki minkä voit tehdä lomalla vaikka aamullakin.
Osallistu puistojumppiin tai jonkun seuran kesän ryhmäliikuntoihin kerran vko. Tuosta tulee rutiini ja sinua "odotetaan`" tuonne jumpalle.
Tutki kaupunkisi/lähiseudun tekemiset (ilmaiset, maksulliset) ja rohkaistu lähtemään esim niihin ilmaisiin museopäiviin. Sieltä pääsee heti pois jos ahdistaa, mutta ehkä voitat itsesi. Museoissa näkee aina yksin liikkuvia ihmisiä eli se on normaalia, että siellä käydään yksinkin.
Jos et ole lomalla laiskotellen ja fiilispohjalta tyyppiä niin pyri sopimaan kavereiden/perheen kesken jo valmiiksi tekemisiä ja sitten voit ottaa aina välipäivän reissujen väleihin (pyykkiä, telkkua, peruslenkkiä, siivoilua) ja yhtäkkiä huomaat, että tässähän se kesäloma meneekin :-)
Kävely, pyöräily, kirppistely, kaupungilla ja kirjastossa käynti... nämä ainakin on asioita mitä voi yksin tehdä. Luo näistä aikataulut itsellesi ja näin päivät saavat täytettä. Liikunnan jälkeen keho ja mieli voivat hyvin ja loppuilta menee rennosti telkkua katsellessa/lukiessa. Itse opettelin isossa kaupungissa nuorena käymään puistossa lukemassa kirjaa. Ensin se tuntui kauhealta mutta siihen oppi ja siellä näkyi muitakin. Uimarannat ovat hyviä paikkoja tuollaiseen. Aurinkoisena päivänä voi mennä useampi tuntikin tuossa puuhassa.
Vierailija kirjoitti:
Enkä ole mitenkään erikoisen väsynyt töistäni. Yksinäisenä ihmisenä on myös se etu, että voin palautua töistä täysillä, joten en mitenkään rättiväsyneenä jää lomalle.
Yksinäisyytenä huonona puolena onkin lomat, kun ei tiedä mitä tehdä.
Voisitko palastella ne lomasi niin, ettei tulisi liian pitkiä pätkiä, jolloin kyllästyy?
Kun ne on ripoteltu sinne tänne eri vuodenaikoihin, tulee.kysymykseen erilaiset aktiviteetitkin. Ja jos on tarvetta rajoittaa rahanmenoa, niin ripottelu mahdollistaa halvemmat matkatkin sesonkien ulkopuolella (ja voi tuoda milenkiintoisia uusia kohtia listalle, kun ehkä ne omat vanhat suosikit eivät ole parhaimmillaan niiden pätkien aikaan).
Pidätkö opiskelusta? Jos, mene kesäyliopistoon tai muille kesäkursseille (joita tänä kesänä järjestettäneen, kun koronatilanne sen tällä hetkellä sallii). Tai mene joogaleirille, patikoimaan. Tai jos tykkäät matkailusta, yritä löytää sinkkumatka.
Olen itse niin tylsä tyyppi, että nautin jopa kaupungilla liikkumisesta kesällä, istahtamisesta puistonpenkille tms ja ihan vaan maailman menon katselemisesta. Tai torilla poikkeamisesta ja pikaisesta ruoanlaitosta tuoreista ja värikkäistä aineksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viinaa juomalla aika menee nopeasti.
Hän ymmärtääkseni kuitenkin haluaa elää eikä vain tuhota itseään ja unohtaa elämää.
Hakisin kirjastosta kasan kirjoja. Ja lukisin niitä sisällä, parvekkeella, rannalla, puistossa jne. Ottaisin kirjan myös matkalle mukaan sen kanssa voi istahtaa kahvilaan pidemmäksi aikaa ilman tyhjää oloa.
Kotona tekisin myös erilaisia ruoka ja leivonnais kokeiluja. Kehittelisin helppoja reseptejä. Uudistaisin sisustusta ja kävisin vaatekaapit läpi ja täydentäisin ja karsisin niin että loman jälkeen ei tarvisi pukeutumista miettiä. Tapaisin tietenkin myös tuttuja silloin kun heille sopii eli ilmoittaisin olevani valmis seuraksi äkkiseltäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos seuraa haluat, niin mene sinne missä ne muutkin ihmiset on. Jos ei ole vara matkustella, niin kait siellä sinunkin nurkillasi ihmisiä kokoontuu johonkin? Uimaranta, tori, tapahtumat, jne.
Kiertäisin Keski-Eurooppaa moottoripyörällä ja tutustuisin suurkaupunkien koristeellisiin kaupunginkirjastoihin. Ja iltaisin lukisin jotain klassikkoa kuten Sotaa ja rauhaa tai Kurjia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta Interrailkortti-voin todella suositella! Kielitaitoa pitää olla että voi jutella ihmisten kanssa joita tapaa ihan hirveesti - eri maista. Olet vapaa astumaan mihin tahansa junaan koko Euroopassa ja voit yöpyä myös junassa hotellin sijaan ja herätä jossain toisessa maassa/paikassa. Ja poikakaverikin voi tulla vastaan, kenties tuleva aviomies! Hauskaa kyllä on ja kielitaito karttuu matkalla. Ota vaan todella vähän kamppeita mukaan, tyyliin yks kesämekko päällä ja toinen pesuvuorossa, kevyt päällystakki jossa isot taskut, hyvät lenkkarit ja yks kaunis ja käytännöllinen reppu paksuilla ja pehmoisulla hihnoilla. Ei mitään rinkkoja tms. Jos tarvitset lisää vaatteita niin ostat vaikka Pariisista kirppariltaKäy joka tapauksessa Saksassa, Hollannissa, Sveitsissä,Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa - myös saarilla. Kokemuksesta voin sanoa että nautit jokaisesta päivästä. Varovainen pitää olla niinkuin aina eikä ottaa mitään tuntemattomien tarjoamia juomia/kyytejä. Jos hätä tulee niin mene käymään luostarissa-saat parempaa apua kuin konsulaatista.
Onnea matkaan !
Mä olen miettinyt junamatkaa esim. Kuopioon tai Vaasaan. Kummassakaan en ole koskaan käynyt mutta kiinnostaa. Varmaa on että käyn Ahvenanmaalla nyt kesällä. Tarvitsen myös aikaa lukea kirjoja ja valokuvata. Viime kesänä en saanut yhtään mustikoita, eli sekin listalle. Muutoin olen tyytyväinen tavalliseen puuhailuun ihan yksikseni. Juhannus on taas vaikeaa aikaa olla yksinäinen mutta se unohtuu kun tekee omia juttuja. Luulen ettei aika riitä mihinkään ulkomaanmatkaan.
Jos menee soolona vieraaseen paikkaan, kannattaa muistaa että ihmiset on sen verran itsekkäitä ettei ne mieti kauaa toisten outolintuilua tai turistina oloa. Varsinkaan kesällä. Itselläkin oli vaikea olo aiemmin yksin mennessä mutta se on kasvattanut paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauttisin ja tekisin mitä haluaa tai tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin purjehtimaan. Ei ole mainos, mutta linkki kuitenkin:
Nyt kesällä kannattaisi nauttia suomalaisesta luonnosta, kun siihen on mahdollisuus. Ilmeisesti ap stressaa kaupunkiympäristössä käymistä? Stressaako luontokohteissa käyminen samalla tavalla? Jospa vain vuokraat kivan kesämökin viikoksi tai kahdeksi ja vietät loman luonnon helmassa? Mökin lähiseudulta voisi löytyä kivoja päiväretkikohteita. Eikä olisi aihetta stressata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
@48 kuulostipa viestisi ihanalta. Tuollainen kesäloman vietto kuulostaa ihastuttavalta ja itsekseen lähteminen ja ajelu eri pikkupaikkakunnille ja pysähtely pian. Ja eritoten tuo vieraat uimarannat sateella. Ihana muisto toi sukuloimassa käynti.
Jotenkin innostuin tosta sun viestistä ja heti tekee mieli lähteä yksin ajelemaan pikkupaikkakunnille ja pysähdellä tollasiin pikkukauppoihin ja kahviloihin
Jos joskus koskaan tuun saamaan perhettä, niin varmaan sitä kaipaisi yksinoloaikaa ja "miksei sillon sinkkuna tullut yksin lähettyä mihkään". 🤔 Ap
Kannattaa nauttia omasta ajasta nyt, elämästä kun ei koskaan tiedä. :) Nyt naimisissa olevana pienen lapsen äitinä tuntuu seikkailulta jo se, kun pääsen yksin käymään naapurikunnan ruokakaupassa. :D Mukavaa kesää ja onnellisia kesämuistoja sinulle!
-48
Miten niin elämästä ei tiedä?? Totta kai tietää.
Minä ainakin tiedän h e l vetin hyvin, etten koskaan halua päätyä joksikin ruokamarketista innostuvaksi perheenäidiksi! En keksi miten elämänsä saisi pahemmin ryssittyä.
Kaikeksi onneksi tuollaiseksi päätymistä on helppo _ehkäistä_ eli ei tarvitse tahdottomana miettiä paksuna että ElÄmÄ yLlÄtTäÄ 🙄🙄
Minä käytän aamut ja illat työskentelyyn, päivisin lenkkeilen ja pyöräilen. Elokuussa lähden ulkomaille patikoimaan.
Levottoman ja stressaava n elämänvaiheen jälkeen nauttisin yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta, siitä että luonani rampata koko ajan. Tekisin kaikkea arkista, en kutsuisi ihmisiä kylään. Kävelisin hautuumailla koska ne ovat kauniita. Lenkkeilisin yksin hiljaisilla kaduilla ruokaa repussa. Tekisin matkan pk-seudun johonkin kaupunginosaan jossa en ole koskaan käynyt. Kävisin Hakaniemen torilla aika usein. Välttäisin Helsingin keskustaa. En ottaisi osaa kesärientoihin koska inhoan niitä. Olisin onnellinen.
Onko autoa käytössä, mene jonnekin "retkeilemään". Pyöräile. Kiertele kaupungilla tai aja autolla toiseen kaupunkiin, kiertele siellä, etsi uusi kohteita. Shoppaile jos budjetti sallii, Matkusta jonnekin, jos budjetti sallii. Kesäteatterit. Kesällä on yhteislaulutilaisuuksia. Terassit, kiinnostaako drinkki terassilla (siis 1-2), ei siis juopottelua. Kutsu ystäviä kylään. Lue hyvä romaani, elämänkerta. Tee kesäruokia (tämä on ihan parasta ja helppoa), käy uimassa. Tee piknik, sen voi tehdä hyvin myös yksinään, eväät mukaan. Kaikkea pientä kivaa olisi mahdollista tehdä.
Joku kiinnostava kurssi/leiri.