Mitä tekisit yksinäisenä ihmisenä kesälomalla?

Vierailija kirjoitti:

Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.

Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.

Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.

Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.

Hyväksy nuo tunteet, niitä on kaikilla kun joutuu uuteen ympäristöön. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Harjoitus tekee mestarin eli tee useampi reissu. Valitse ystävällisiä paikkoja kuten vaikka Tampere tai jos lähdet ulkomaille, joku tuttu ja turvallinen turistikohde, johon sisältyy lentokenttäkuljetukset ja puolihoito niin ei tarvitse jännittää niin paljon. Istu baarin terassilla ja nauti pari lasillista viiniä tai olutta, niin rentoudut. Ole avoin, jos joku tulee juttelemaan. Kiinnitä huomiosi muihin ihmisiin, älä itseesi. Me olemme täällä toisiamme varten. Kivaa lomaa sinulle!

Jos olisin yksinäinen ihminen, mutta muuten nykyinen tilanne (samat harrastukset jne.), niin ensimmäisenä ottaisin äkkilähdön jonnekin Välimeren rantaan ja kävisin viikon tai parin sukelluslomalla. Loppuloman käyttäisin kuntosaliin ja oman sivutoimisen yritykseni kehittämiseen.

Tule Lahteen niin pidän sinulle seuraa

Mä käyn pitkillä lenkeillä. Pakkaan eväät ja lähden joko kävellen tai pyörällä seikkailemaan. 

Joskus saatan vain istua ulkona lukemassa kirjaa. Olen jo varannutkin kesälomaksi kiinnostavia kirjoja, niin ei tule siltä osin tylsää. Tykkään myös kirjoittaa, joten pidän päiväkirjaa.

Katselen Pinterestistä kiinnostavia reseptejä ja askarteluideoita ja kokeilen niitä.

Mulla saattaa mennä monta päivää niin, etten puhu yhdellekään ihmiselle. Joskus parin päivän puhumattomuusputki katkeaa kaupan kassalla, mutta en välitä jäädä höpöttelemään työtään tekevien ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Matkustelen.

Juuri samaa itsekin suosittelisin. Parhaat matkani olen tehnyt yksin.

Rohkeasti ulos ja nauttimaan elämästä.

Loma seuraa voi löytyä ja saman henkistä porukkaa yllättävistä paikoista joissa ei ole koskaan käynyt.

Ei ole väliä oletko nainen tai mies tai jotain siltä väliltä. Elämää on ympärillä ja kauempana paljon.

Tapahtumia ja kokemuksia löytyy kaikilta kolkilta Suomesta ja ulkomailta.

Riippuu kuitenkin paljon ihmisestä mitä hän lomalle mukaan haluaa ja tarvitsee.

Yksin ei tarvitse lomaa viettää jos omilta kulmilta ei seuraa löydy niin ulkopuolella sitä yleensä riittää kaikille.

Matkailu avartaa ja siinä on seikkailun tuntua aina. Vaikka kielitaitoa liikaa korostetaan ei sillä ole paljoa merkitystä jos osaa edes vähän kaikkea niin siellä oppii lisää. Avoimin mielin ja seikkailun kannalta lomasta voi tulla antoisa kaikin puolin ilman tuttuja se voi olla jopa parempi kokemus.

Vuokraisin huvilan pikkupaikkakunnalta. Tilaisin paikalliselta yrittäjältä safkat kotiinkuljetuksella sinne. Järjestäisin bigbandin puutarhaan ja tarjoaisin juomat kylänväelle. Paikalle myös standup koomikko. Juhlisin kesän kuin Gatsbyssä ikään, koko kylä puhuisi minusta seuraavaan kevääseen saakka, jolloin joku muu (ex-kiekkoilija ehkä) sitten vuokraisi kys. huvilan. Kai siinä yksi ilta  vierähtäisi. - Jos olisin köyhä, menisin kirjastoon. 

Testaa kaikki kaupungin kahvilat ja terassit. Ihme jos ei ala tulla säpinää.

Jos alkoholi maistuu mene paikalliseen pubiin,aina löytyy juttuseuraa eikä tule morkkista kun olet kaukana kotinurkilta.

Mustikat ja vatut ovat jo osittain kypsiä täällä! Tänään siis vattuja kerämään!

Olen ollut viikon yksin reissussa enkä ole puhunut kenellekään, hotellin respaa ja ravintolan tarjoilijoita lukuun ottamatta. Päivät saan jotenkin kulumaan, mutta jos iltaisin ei tulisi jalkapalloa, niin pulassa olisin. Lisäksi sataa, joten tekemisen mahdollisuudet kaventuvat. Ei yksin matkustaminen kovin hääviä ole. 

Käy uimassa,korkeasaaressa,toreilla,Suomenlinnassa,taidenäyttelyissä,aja fillarilla,käy kirjastossa,kirkossa,tee vaikka bussimatka johonkin...Käy hautausmaalla,bändi keikalla,elokuvissa..Jäätelöllä jossain,kahvilla ja pullalla muualla..

minä kun jäin yksin niin lomailen siten että tilaan pirusti juomaa ulkomailta ja runkkailen patiolla

Olen ollut 3 viikkoa lomalla ja järkytyn nyt jälkeenpäin ajatellessani miten paljon olen ollut yksin JA ennenkaikkea siitä että varmaan 95% kaikista loma-ajan ihmiskontakteista olen itse järjestänyt. Tarkoittaa siis sitä että olen itse kysynyt kaveria jonnekin, itse kutsunut itseni kylään iäkkäille vanhemmilleni, itse kertonut ystävälle että olen tulossa hänen asuinpaikkakunnalleen ja ehdottanut tapaamista. Olisiko jopa niin että pari kertaa eräs kaveri kysyi minua jonnekin. Apua, kuulostaa pahalta. 

Ja harmittaa eräs ystävä kun alkukesästä hän itse ehdottaa kaikkea tekemistä, käydään siellä ja tuonnekin olisi kiva mennä, joo tänä kesänä kokeillaan sitä ja mennään tonne syömään..... ja sitten hänestä ei oo kuulunu koko loman aikana mitään. Pikemminkin kun minä kysyn lähtisikö xx tekemiseen, aina on joku syy miksei lähde. Niin ärsyttävää olla ns riippuvainen tällaisesta ns ystävästä. 

Ihmettelen ihmisten jännitystä yksin matkustaessa. Matkustan aika paljon työkseni ja aina reissulla koluan paikalliset nähtävyydet, istun ravintoloissa ja pubeissa jos vain aikaa riittää. Meitä yksin matkustavia on aika paljon liikenteessä, joskus tulee juttua muiden kanssa, joskus saa olla rauhassa. Jos haluaa jutella niin baaritiskille syömään tai vain istumaan, jos taas rauhassa niin menee omaan pöytään. Siitä vain reissuun Ap.

Käy näyttelyissä, sisävesiristeilyillä, tapahtumissa.

Pakko on tottua asumaan yksin. Mieheni on hoivakodissa sairastettuaan jo muutaman vuoden neurologista sairautta. Kaikki piti koton opetella tekemään, paritalo ja ulkotöitä.  Onneksin on lapset ja lastenlapset hyvissä väleissä. Mökillekään en halua yksin mennä,  ei siinä olis järkeä. Opettelen menemään joka paikkaan  yksin. olen tehnyt hyvän päiväjärjestyksen jota nyt noudatan.  Luulen  että tähän vähitellen tottuu.   Viikonloput ja sukulaisten lomat ovat vielä kurjia. Paljon ystäviä ja tuttavia on kuollut.

Pornhub ja käsi rakoille

Ranteen kipeytymiseen hakisin apteekista pepantteenia.

Tajusin juuri, että en ole koskaan viettänyt mitään lomaa yksin! Aina on ollut seurustelukumppani ja viimeiset kymmenen vuotta lapsiakin. Olisi kyllä vaikeaa tehdä yksin asioita, kun ei ole ajokorttiakaan. Ehkä menisin kolmen viikon ryhmäkiertomatkalle. Viikon lukisin kirjoja joko sisällä tai ulkona. Kävisin syömässä usein ulkona.