Ärsyttää, kun nykyaikana "kuormitutaan" joka ikisestä asiasta
Miksi nykyaikuiset ovat niin helkkarin herkkiä, että kaikki vähänkin jotakin ylimääräistä vaativa tai tavallisuudesta poikkeava työpaikalla KUORMITTAA! Ollaan kuormittuneita palavereista, ei-niin-mieluisista työtehtävistä, siitä että joku puhuu ja siitä ettei joku puhu, siitä että on liikaa töitä ja siitä että on hiljaisempaa... ylipäätään ihmisiä tuntuu KUORMITTAVAN kauheasti se, etteivät muut käyttäydy kuten nämä kuormittujat toivoisivat.
Ei auta, vaikka sanoisi, että kyseessä on vain yksi poikkeuksellisen kiireinen päivä tai että tämä ylimääräinen työtehtävä ei vie kuin vartin. Silti kuormittaa.
Mikä teidän työpaikalla on kuormittanut viime aikoina?
Kommentit (60)
Tästä voi enemmänkin päätellä että kuormittumisen syy ei ole ympäristössä suoranaisesti vaan pään sisässä.
Ja se mikä aiheuttaa tämän kaiken huolen ja murheen..? Varmaan suurentuneet paineet elämän suorittamisesta täydellisesti.
Hyvät ajat luo heikkoja ihmisiä ja kovat ajat vahvoja ihmisiä
Jokainen voisi miettiä että miksi nämä asiat kuormittavat.
Miksi vaikka häiritsee, jos joku toinen puhuu liikaa tai ei puhu ollenkaan?
Sehän on täysin sen ihmisen oma ongelma. Ympärillä nyt riittää häiriötekijöitä, mutta jos ihminen ärsyyntyy kaikesta ympärillä olevasta, on hänellä ongelmia selvitä elämästä. Hän on silloin liian heikko selvittääkseen päänsä tai tehdäkseen asioille jotain rakentavaa.
Siitähän se valitus syntyy, kun ihminen kokee ettei voi vaikuttaa mihinkään, että pitää vaan niellä se paska.
En tiedä mistä johtuu. Voin kuitenkin vakuuttaa että eniten tämä kuormittuminen ärsyttää itseäni. Kuormitun mm. sosiaalisista tilanteista ja poikkeuksesta rutiiniin. Tämä estää olemasta sosiaalisempi ja spontaanimpi, vaikka haluaisin.
Vähän sama ärsyttää. Tai tuo on osittain syötettyä: työelämä ei voi muuta kuin näännyttää, uuvuttaa, raastaa riekaleiksi. Muu ei käy. Tai no se unelmatyö mutta siinäkin voi UUPUA kun antaa sille kaikkensa. Ja sitten maataan taas saikulla.
En tunne näitä ihmisiä yhtään mutta media tursuaa niitä joka mutkassa valittelemassa ainaista ylikuormitustilaansa.
Vierailija kirjoitti:
Tästä voi enemmänkin päätellä että kuormittumisen syy ei ole ympäristössä suoranaisesti vaan pään sisässä.
Ja se mikä aiheuttaa tämän kaiken huolen ja murheen..? Varmaan suurentuneet paineet elämän suorittamisesta täydellisesti.
Tämä. Naiset valehtelee osaamisensa työhaastattelussa ja hymyilee ihanasti. Kun työ alkaa itketään ettei osata ilman jotain saatanan opastusta ja sitte työ on suorittamista hampaat irvessä ja kahdessa kuukaudessa on oma pää siinä kunnossa että haetaan naislääkäriltä työterveydestä kuukauden uUpuMisLoma.
Yhä useampi on syntynyt autistisena/aspergerina 80- luvulta lähtien (vai johtuuko herkemmästä diagnosoinnista?)
Itselläni se on ääniherkkyys ja sosiaaliset tilanteet syö jaksamiseni. Pakko se on silti töissä käydä.
Ovat ihmiset ennenkin kuormittuneet. Siitä ei vain saanut puhua. Nykyisin onneksi saa.
Voisiko joku tulla hakemaan tuon nykyään sanan pois sanakirjasta?
Vierailija kirjoitti:
Yhä useampi on syntynyt autistisena/aspergerina 80- luvulta lähtien (vai johtuuko herkemmästä diagnosoinnista?)
Itselläni se on ääniherkkyys ja sosiaaliset tilanteet syö jaksamiseni. Pakko se on silti töissä käydä.
Sun tehtäväsi siis tässä maailmassa olisi muuttaa Normeja itsellesi sopivimmaksi eikä väkisin työntää itseäsi muottiin, jossa ei varmaan monikaan todellisuudessa viihdy.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku tulla hakemaan tuon nykyään sanan pois sanakirjasta?
Kuormittaako se sinua ?
Se on sometus ja palstailu, joka vie kaiken ajan. Silloin normaali elämä alkaa kuormittamaan.
Kuormittuminen on normaalia, ylenmääräinen siinä vellominen ei. Nykyään ei ymmärretä, että joitakin asioita on pakko jaksaa.
Tulis edes sota niin loppuis se oman navan kaivelu
Se on hyvä kysymys. Ap tietysti vihjaa että se kuormittuja itse on jotenkin huono tai paha mutta jos ihminen kuormittuu niin hän kuormittuu.
Aivot saavat nykyään yhden päivän aikana enemmän stimulaatiota kuin sata vuotta sitten koko eliniän aikana. Aivot ovat kuitenkin sama kapine yhä. Ympäristö se tässä on muuttunut kuormittavaksi ja sietämättömäksi, eivätkä ihmiset heikoiksi.
Koko ajan jatkuva valitus ja negatiivisuus.
En ole pitkään aikaan nauttinut työstäni vaikka teen mielestäni omaa unelmatyötäni. Lasken minuutteja. Keksin kaikkea muuta ettei tarvitse tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Kuormittuminen on normaalia, ylenmääräinen siinä vellominen ei. Nykyään ei ymmärretä, että joitakin asioita on pakko jaksaa.
Ympäristömme on muuttunut nopeammin kuin evoluutio pysyy perässä. Ei ole ihme, jos ihminen vaan ei jaksa hänelle täysin sopimatonta ympäristöä. Siinä ei auta yhtään, että joku hokee vieressä, että täytyy vaan jaksaa.
Onpas jännä. Että kiire voisi kuormittaa 🤔