Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit yksinäisenä ihmisenä kesälomalla?
Jolla ei ole vielä omaa perhettä, eikä poikaystävää. Ystäviä on, heitäkin näen, mutta mitään suurempia reissuja ei tehdä.
Joten minulla on taas edessä yksinäinen kesäloma, niinkuin yleensä. Jostain syystä joka ikinen vuosi käy niin, että huomaan, että "voi ei, kesäloma on kohta, enkä tiedä, mitä edes teen". Välillä kesälomilla on ollut suorastaan tylsää ja olen lamaantunut siitä, että tunnen itseni vähän yksinäiseksi.
Mitä tekisit, jos olisit yksinäinen sinkkuihminen, tekisit kaikkea kesälomallasi? Voitte antaa ihan konkreettisia vaikka vinkkejä, otan neuvosta vaarin.
Kommentit (582)
Jännästi täällä puhutaan haaveistaan kuin ne olisivat totta. On Firenzen kurssia ja merenrantamörskää ja paaaaaljon ystäviä.
Pikkuisen naurattaa, mutta dream on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmille ja sisaruksille ( jos heitä on ) käymään ja pyytäisin heitä kylään ja heidän kanssaan mahdollisesti pikku reissulle esim.kotimaassa.
Vierailija kirjoitti:
Matkustaisin Euroopan kierrokselle. Näkisin paikkoja ja tapaisin uusia ihmisiä. Puhun 5 kieltä, että sekään ei olisi ongelma.
Nyt kun lapsi on jo 9, harkitsen todella taas yksin matkailua. Noin iso kun pärjää jo mummolassakin monta viikkoa.
Miten raaskisi olla pois lapsen luota ?
Vierailija kirjoitti:
Jännästi täällä puhutaan haaveistaan kuin ne olisivat totta. On Firenzen kurssia ja merenrantamörskää ja paaaaaljon ystäviä.
Pikkuisen naurattaa, mutta dream on!
Melkoisen utopistinen ja romantisoitu kuvitelma tuntuu monilla, ilmeisesti perheellisillä, olevan yksinäisyydestä ja yksinäisen ihmisen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin New Yorkiin tai johonkin sinulle tärkeään kaupunkiin. Ostaisin valmiiksi teatterit parille illalle. Parina päivänä Brooklynin kiertue ja toisena niistä upealle uimarannalle Atlantiin aaltoihin uimaan. Sieltä Coney Island huvipuistoon vaikka vain katselemaan. Ostaisin myös kiertoajelun, jos kaupunki on vieras. Kävisin parissa hotellin suosittelemassa ravintolassa syömässä. Väliajat löhöilisin ilmastoidussa hotellihuoneessa ja kävisin kävelyllä Central Parkissa päivisin.
Hauskaa, että aloittamani keskustelu on päätynyt taas suosioon, toki ajankohtainen aihe tänäkin vuonna ja ensi vuonna ja aina.
Tänä vuonna, ensimmäistä kertaa en vietä yksinäistä kesälomaa. Kolmekymppinen ikisinkku, ja ajattelin, etten koskaan löydä erakkomaisuuteni takia yhtään ketään.
Viime vuonna kävin kaupunkilomalla kesällä yksin, nyt ei tarvitse.
En silti tarkoita, kyllä voi perheellinenkin kokea hyvin yksinäisen kesäloman ja kesäloma voi tuntua työleiriltä ja kauhealta. Tai parisuhde, missä voidaan huonosti. Voi silti tuntea olevan yksin kesälomalla. Tai se ikuinen ikisinkku, joka kokee kesällä yksinäisyyttä jos on muuten orientoitunut kovasti vaan työhön ja hämmästyy, miten tylsää onkin vaan olla möllötellä. Yksinäisyyshän on tunne.
Yksin voi viettää ihanan loman ja nauttia siitä todellakin täysillä. Pakko silti on sanoa, että on olen löytänyt kaltaiseni ja mahtavaa suunnitella kesäksi jotain hänen kanssa, hyvässä seurassa niitä reissuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tässä olis 1: mee purjehduskouluun.
Siellä on ikävän paljon pariskuntia mutta myös sinkkuja, sellaisia fiksuimmistoon kuuluvia. Yleensä kolmikymppisiä. Kelpaako?
Siis noita kursseja on paljon. Soittokursseja, kuorokursseja, maalauskursseja, purjehdus, melonta, eräretkeily....ja jos kiinnostaa etsiä elämänkumppania niin bongaat jonkun sinkun ja hymyilet leveästi niin romanssi roihahtaa.
Myös opastettuja matkoja taideaarteiden ääreen (yleisö voi olla iäkästä) tai eräelämyksiin (nautit enemmän jos olet hyvässä kunnossa)
Olen sinkkuihminen, mutta en yksinäinen.
Olen tietoisesti alkanut elää niin, että käytän kaikenlaisia ystävä-appseja ja sosiaalista mediaa uusien kavereiden hankkimiseen. Tämä on toiminut älyttömän hyvin ja olen saanut uusia samanhenkisiä ihmisiä elämääni ( ei parisuhde mielessä eikä se ole prioriteetti).
En myöskään pelkää olla yksin ja käynkin usein luonnossa sekä ulkomailla ihan omassa seurassani.
Voisin sanoa, että jos haluat muuttaa yksinäisyyttäsi, niin se on myös itsestäsi kiinni.
Itsekin olin aiemmin introvertti, vieläkin olen, ja uusiin ihmisiin tutustuminen oli vaivalloista mutta mitä enemmän tapaat ihmisiä, sitä luonnollisemmaksi se tulee.
Rohkeasti vaan eteenpäin tekemään muutoksia, niin voit unohtaa yksinäisyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa, että aloittamani keskustelu on päätynyt taas suosioon, toki ajankohtainen aihe tänäkin vuonna ja ensi vuonna ja aina.
Tänä vuonna, ensimmäistä kertaa en vietä yksinäistä kesälomaa. Kolmekymppinen ikisinkku, ja ajattelin, etten koskaan löydä erakkomaisuuteni takia yhtään ketään.
Viime vuonna kävin kaupunkilomalla kesällä yksin, nyt ei tarvitse.
En silti tarkoita, kyllä voi perheellinenkin kokea hyvin yksinäisen kesäloman ja kesäloma voi tuntua työleiriltä ja kauhealta. Tai parisuhde, missä voidaan huonosti. Voi silti tuntea olevan yksin kesälomalla. Tai se ikuinen ikisinkku, joka kokee kesällä yksinäisyyttä jos on muuten orientoitunut kovasti vaan työhön ja hämmästyy, miten tylsää onkin vaan olla möllötellä. Yksinäisyyshän on tunne.
Yksin voi viettää ihanan loman ja nauttia siitä todellakin täysillä. Pakko silti on sanoa, että on olen löytänyt kaltaiseni ja mahtavaa suunnitella kesäksi jotain hänen kanssa, hyvässä seurassa niitä reissuja
Hei kiva että voit kokeilla kaksin lomailua, mukavaa kesää
Vierailija kirjoitti:
Olen sinkkuihminen, mutta en yksinäinen.
Olen tietoisesti alkanut elää niin, että käytän kaikenlaisia ystävä-appseja ja sosiaalista mediaa uusien kavereiden hankkimiseen. Tämä on toiminut älyttömän hyvin ja olen saanut uusia samanhenkisiä ihmisiä elämääni ( ei parisuhde mielessä eikä se ole prioriteetti).
En myöskään pelkää olla yksin ja käynkin usein luonnossa sekä ulkomailla ihan omassa seurassani.
Voisin sanoa, että jos haluat muuttaa yksinäisyyttäsi, niin se on myös itsestäsi kiinni.
Itsekin olin aiemmin introvertti, vieläkin olen, ja uusiin ihmisiin tutustuminen oli vaivalloista mutta mitä enemmän tapaat ihmisiä, sitä luonnollisemmaksi se tulee.
Rohkeasti vaan eteenpäin tekemään muutoksia, niin voit unohtaa yksinäisyyden.
Erikoinen tämä alentuva asenne yksinäisiä kohtaan ja tarve tulla sormi ojossa ohjeistamaan kuinka yksinoloa ei pidä pelätä ja kuinka yksin voi nauttia siitä ja tehdä tätä. Ja että rohkeasti vaan tutustumaan muihin ja tekemään muutoksia omaan elämään.
Ihan kuin yksinäiset istuisi sohvalla odottamassa ihmettä (eli joku tulee hakemaan) eikä tekisi elämässään mitään eikä etenkään ottaisi kontaktia muihin ihmisiin. Tai että ne muutokset tulisi kaikille ihan tuosta noin automaattisesti ja napsvaan, kunhan nyt kerrankin vaan tekisi jotain muuta kuin olla möllöttäisi siinä sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin matkalle ja viettäisin kiihkeän yön paikallisen gigolon kanssa.
Sitten vähän rannalle ja altaalle, hyvää ruokaa, kirjan lukemista.
Harrastaisin paljon railakasta perseseksiä monien eri kumppaneiden kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lista siitä mistä unelmoi jos raha ja pelko eivät olisi ongelmia. Sitten miettii, miten sen voisi toteuttaa omaan budjettiin raamitettuna ja sen jälkeen eikun pelkoa päin ja läpi!
- vaellus vuoristossa
- ratsastusvaellus
- hienoimmat junareitit (vinkkejä yleareenan ohjelmasarjasta)
- snorklailu kaloja kuhisevassa meressä
- päiväretket Suomen eri kansallispuistoissa
- kauneimpien kirkkojen bongailu eri kylissä
- Suomen eri puukaupungeissa kiertely, Naantali, Raahe, Porvoo, Fiskars, Mathildedal
Vierailija kirjoitti:
Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.
Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.
Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.
Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.
Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.
Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.
Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.
Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.
Miksi oon tällainen stressiperse? Ap
MIKSI ajat autolla? Kaiketi esim. 10km säteellä kulkee busseja tai junia: hyppää kyytiin, rentoudu. Hanki museokortti. Poikkea aurinkoisella terassilla - kahvin sijaan autoton voi nauttia jotain alkoholipitoista. Käy ennakkoluulottomasti museoissa. Poikkea kirjastossa. Käyski paikallisilla kesäkaduilla tai rannoilla. Harkitse myös yöpymistä: hammasharja ja t-paita, airbnb tai edullinen hotelli. Tai hengaile auringonnousuun Ravintolan sijaan tee piknik paikalliseen puistoon.
Jne.
olen yksinäisinä kesinäni mm:
- ollut maalla sukulaisten luona ja ja tehnyt maa/metsätöitä "vuokrasta" - näin saanut hetkeksi oman rannan ja mökin
- kirjoittanut kirjaa (versus joku oma unelmasi/taideprojekti tähän?)
- kolunnut kirppiksiä ja restauroinut/ maalannut vanhoja huonekaluja auringossa pihalla :)
- uinut ja tehnyt pitkiä pyörälenkkejä, repussa kirja eväät ja pyyhe
- se pahin; istunut vain etätöissä sisällä kotona koko kesän (jos tämä pakollista, silti voit tehdä kaikkea edellämainittua ja yrittää piristyä vapaatunteinaan jos ei lomaa ole)
- matkustan melkein aina yksin, mutten kesäisin (mutta yksinkin voi seikkailla!)
- olen asunut myös kaupungeissa vuokralla ok-taloissa, joissa on ollut piha, ja olo on ollut aivan kuin maalla - omenapuita, raparpereja, kukkaistutuksia - puutarhahommia aurinkoa ja onnea siis (kaupungissakin voi olla lähes maaseutumainen tunnelma)
Yksinäisenä sinkkuna suurin osa kesistäni kuluu lähinnä kotona ilmastointilaitteen luona kun ulkona on sellainen helkkarin inferno että meinaa pelkästä lämmöstä johtuen laatta lentää. Mulla ilmeisesti kilpirauhanen aiheuttaa sen ettei kroppa säätele lämpöä hyvin joten kesät on pelkkää kärsimystä. Tosin nyt on lääkitys joten ehkä tämä kesä ei ole ihan niin paha. Toivottavasti nyt on viileämpi vuosi, ei haittaisi yhtään ja sitten voisi jo välillä olla ulkonakin.
Se mitä yksikseni puuhastelen on lähinnä mitä nyt voi sisällä tehdä, käsitöitä, tietokone juttuja, katson leffoja jne. Jos sää sallii ja voi olla ulkona niin sitten puutarha juttuja, kävelyä, ehkä juna reissu jonnekin muualle ihan vaan vaihtelun vuoksi. Jos olisi auto voisin tehdä päiväretkiä lähialueen nähtävyyksille käydä vaikka tutkimassa hiidenpatoja tai retkeily polkuja. En siis ole mitenkään sporttinen, tykkään vaan kulkea luonnossa. Uiminen voisi kanssa olla kivaa, mutta en ole ihan sinut kroppani kanssa joten uimapuvut ahdistavat.
Itsekin tässä suunnittelen, mitä tekisin yksin kesälomalla. Harmi kun kaikki on niin kallista yksin, hotellihuone maksaa saman verran oli se yhdelle tai kahdelle :(
On aika hyvin jos pystyy kuumalla säällä tekemään jotain, fyysisesti liikkuen, mutta se ei ole kaikille tavoiteltavaa. Kerrostaloissa ollaan 32+ asteessa ja yritetään jäähdyttää asuntoa jotenkin ja ulkona auringonpaisteessa on tukalaa. Suomessa ei ole samoja mahdollisuuksia kuin ulkomailla hotellissa ja jäähdytetyssä bussissa retket. Ellei joku tee sellaisia kiertoajeluita ja jäähdytys toimii. Liika viileyskään ei hyvä. Viimekesänä meni kerran naapurin tupakansavut viilentimeen parvekkeen kautta ja naapurin tupakointi oli suuri ongelma.