Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit yksinäisenä ihmisenä kesälomalla?
Jolla ei ole vielä omaa perhettä, eikä poikaystävää. Ystäviä on, heitäkin näen, mutta mitään suurempia reissuja ei tehdä.
Joten minulla on taas edessä yksinäinen kesäloma, niinkuin yleensä. Jostain syystä joka ikinen vuosi käy niin, että huomaan, että "voi ei, kesäloma on kohta, enkä tiedä, mitä edes teen". Välillä kesälomilla on ollut suorastaan tylsää ja olen lamaantunut siitä, että tunnen itseni vähän yksinäiseksi.
Mitä tekisit, jos olisit yksinäinen sinkkuihminen, tekisit kaikkea kesälomallasi? Voitte antaa ihan konkreettisia vaikka vinkkejä, otan neuvosta vaarin.
Kommentit (582)
Mene ja etsi jokin lomanmittainen seikkailu. Jotain ihan muuta. Ei kuitenkaan vaarallista. Esim. Osta ihan erilaiset vaatteet kuin yleensä ja lähde jonnekin missä sua ei tunneta. Tee siellä jotain ihan erilaista - jos et käy ikinä Oopperassa mene sinne tai vuokraa hulppea auto, jollaista et ikinä ostaisi tms. Jotain seikkailua! Olet vapaa, hihhei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkusta junalla! Vahingossa voi saada kivaa juttuseuraa. Itse olen mennyt monet maat läpi niin, ensin lento suurkaupunkiin ja sitten junalla eteenpäin. Autolla tee vain päiväreissuja pieniin paikkoihin, itse ajelin ekana sinkkukesänä katsomaan pandoja Ähtäriin; otin varoiksi yöpymiskamat mukaan jos olisi tehnyt mieli jäädä matkan varrelle yöksi. Toisena päivänä ajelin Hankoon, söin hyvin ja shoppailin. Joskus ostin mukaan mahtavat eväät ja menin meren/ järven rantaan piknikille.
Voit myös tarjoutua jonkun ystävän koirahoitajaksi kesällä, ei varmasti ole yksinäistä eikä homma lopu kesken! Jos kavereilla ei ole koiria, niin pieni viesti someen niin varmasti löytyy sopiva koira ( ellei ole yhtään eläinkokemusta niin aloita päivästä tai parista, äläkä ota mitään 100kg hurttaa...) Tätäkin olen harrastanut. Nytkin on kaksi hoitokoiraa jonossa.
Mene päiväksi pariksi taide/ kielikurssille. Olin 2 viikkoa avoimen yliopiston ruotsinkielen preppauskurssilla, valitse ehdottomasti jotain mikä ei liity työhösi tai ammattiisi. Yhtenä vuonna opiskelin portugalia, vaikka oli ihan surkea, ope oli vaan niin huippu. Palkitsin itseni sitten Portugalin matkalla. Kivaa oli ja paljon eri ikäisiä ja erilaisia ihmisiä. Jos olet liikunnallinen, valitse joku lyhyt liikuntapläjäys. Itse en liiku yhtään, mutta niin vaan olin viikon tenniskurssilla ja kesä tai-chi kurssilla upealla paikalla järven rannalla. Haaveilen jostain kokkauskurssista seuraavaksi. Ai niin ja kädentaito workshoppea on mukavasti myös kesällä. Niihin en koskaan talvella ehdi. Olin puutyökurssilla ( hehheh) opettelin villasukan kantapään jne.
Joku jo mainitsi Lontoon - vahva suositus! Siellä ei tekeminen lopu kesken ( rahat kylläkin) tänä kesänä erityisesti on hulinaa. Sieltä on helppo tehdä retkiä - junalla- esim. Brightoniin, Windsoriin, yliopistokaupunkeihin . Lontoossa monet museot ovat ilmaisia ja niin laajoja, että yhden osaston koluamiseen menee päivä. Ja huom. en ole mikään museotyyppi Suomessa!
Teen matkoja varten tarkat suunnitelmat, ettei aika mene haahuiluun. Netistä löytyy vaikka mitä apuja. Tärkeintä on , ettei jää torppaan murehtimaan. Yöpyminen vaikka mökkikylässä on kivaa ja pääsee rantasaunaan.
Parasta on yksin kursseille ja matkoille lähtiessä se, että jos alkaa ketuttamaan, niin sitten vaan kamat kassiin ja pois.
Ei yksin matkustaminen ole ongelma, päinvastoin, onni ja autuus, kun ei tarvitse mennä kuin sinne minne haluaa. Lukemiseenkaan ei tarvita toista henkilöä, eikä seuraa. Yksin oleminen ei ole ongelma, ei todellakaan!
Kaupunkiloma olis kiva yksinkin. Ainakin Rooma ja Berliini olis heti listalla.
Tuu mun kans istumaan Suomenlinnan kalliolle/betonipalikoiden päälle ja kattelemaan merta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole yksinäinen mutta joskus jään kotiin koiran kanssa kun vaimo menee äitinsä luo ja sitten juon viinaa ja kuuntelen musiikkia.
Jos on auto niin hyppää kyytiin (tai lähde pyöräilemään) ja lähde kiertämään suomea. Suomessa on niin nättiä kesäisin ja jos hyvin käy niin voi vuokrata noista leorintäpaikoista jonkin pikkumökin itselleen. Niin minä olisin tehnyt lomilani jos olisi ollut mahdollisuutta (koska tajusin vasta lähiaikoina yksin matkailun ihanuudet!) mutta hemmetti kun tänä vuonna ei ole kesälomaq niin en pääse lähtemään mihinkään...
Suosittelen vahvasti yksin matkailua. On niin monta kertaa todennut kuinka vaikeaa on sovittaa omat ja muiden toiveet yksiin. Milloin muut haluaa päästä jonnekin kilometrin päähän kotoaan, halpaan paikkaan ja mielummin vain päiväksi kun sinä itse haluat vaihtaa maisemaa kunnolla ja valmistautunut investoimaan matkaan tai milloin vain heidän aikataulut ja halut ei mene sinun kanssa yksiin omiesi kanssa. Yksin ollessa saat päättää ihan kaikesta ja tehdä kaikki oman aikataulun mukaan. Ei tartte pitää muille seuraa tai tuhlata rahoja tai tehdä asioita joista ei ole kiinnostunut. Suosittelen kokeilemaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Berlarin Hõmo Hostellist roomi. Kaljaa, viinaa.
Mä lähtisin Gambiaan "rantalomalle" ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, voisit kertoa vähän toiveistasi ja budjetistasi. Kiinnostaako ulkomaan- vai kotimaanmatkat etc. Niin saisit sopivimpia vinkkejä.🌞
Mahdollisimman paljon ulkona vietettyä aikaa. Puun varjossa voi vaikka lukea kirjaa. Kunhan varoo punkkeja. Pieniä laiva rusteilyjä, jos niitä on paikkakunnalla.
Jos ei olisi koronaa, niin yksinkin voisi tehdä vaikka mitä. Mennä junalla lähi kaupunkeihin, olla yötä hotellissa, katsella maisemia ja tulla kotiin. Pienet päiväretket, ihan mihin vaan, on parempi kun ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai. Elämä on liian lyhyt jotta pukeutuisi huonoihin vaatteisiin. En omista huonoja vaatteita. Käytän vaan ehjiä ja vartalolleni hyvin istuvia vaatteita. Vaatteet kertovat paljon ihmisestä myös sen arvostaako hän itseään.
Reissailen, SUPpailen, loikoilen rannalla tapaan ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.
Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.
Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.
Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.
Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.
Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.
Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.
Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.
Miksi oon tällainen stressiperse? Ap
Mene seuraavaksi junalla. Varaa yö hotellista kaupungin keskustasta. Mua stressaa kanssa kaikki parkkipaikkajutut niin onpahan yksi stressinaihe pois kun meet junalla.
Se olisi ihanaa.
Lähteä edes ihan pikkumatkalle
ulkomaille, naapuripitäjään tai pyörälenkille - yksin.
Nukkua pitkin päivää.
Katsoa elokuvia ja lukea rauhassa kirjoja ja uutisia.
Hoitaa itseäni, kasvoja ja vartaloa.
Käydä päivittäin ulkona kävelyllä
ulkoilun ja virkistyksen nimeen.
Tehdä ristisanatehtäviä.
Naukkailla roseta, kun huvittaa.
Istua parvekkeella ja hiljentyä, mietiskellä.
Aah...195
Mitä olet aina halunnut tehdä? Ne ovat oikeita vastauksia juuri sinulle.
No en paljon, vietän lähinnä ikävää.
Mussutan kotimaisia herneitä, nauriita, härkäpapuja, mansikoita, porkkanoita ja uusia perunoita sekä järvikalaa.
Notkun koirien kanssa turuilla ja toreilla, metsissä ja rannoilla, pihoilla ja puistikoilla.
Vierailen muutamilla sukulaisilla ja tutuilla, lämmitän kokon, poltan savusaunan ja pidän noin kolmet grillibileet.
Ja jos joku spittaa grillijuhlissa uima-altaaseen, se saa tunkista nenän päälle.
Käyn sukulaisten haudoilla.
Vierailen antikvariaateissa, wanhan tavaran myymälöissä ja kirpputoreilla.
Vaellan käsivarren Lapissa nuorempien sukulaisten kanssa, houkuttelivat myös pyöräilemaan Åålannin kolmioon, mutta sen taidan passata.
Löhöän pihalla riippumatossa ja luen muutaman kirjan.
Katson pari elokuvaa.
Skrapaan ja maalaan talon viimeisen seinän, hankin asentajan jäähdytyksen asennukseen, maalaan sokkelin ruskeaksi, korjaan rännin, laitan uudet puiset portaat wanhaan osaan ja laiturinkin vei vesi mennessään.
Enempää ei jaksa ja viitsi, ei kesä nyt mikään erityinen työleiri ole.
Aion tehdä pienen reissun Suomen sisällä. Mökillä aion käydä myös. Pyöräilyä, muuta liikuntaa, uimista. Lukemista.
Oh cara bella Roma! Si si, mutta alkukesästä tai syksyllä menisin. Heinä-elokuu on hirveän kuuma ja porukkaa mahdottomasti.
Myös valmismatkapaketti on hyvä minne vaan.
Tykkäsin kovasti Kroatiasta. Opastetut retket Montenegroon ja Bosnia-Hertsegovinaan olivat enemmän kuin hintansa väärtti. Retkibussissa on mukavaa porukkaa, eikä ollenkaan yksinäistä.