Luulin että minulla ja miehellä ei ole raha-asioissa salaisuuksia mutta pankissa kävikin näin

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on muutakin kuin vaan se ettei toinen saa yhtään mitään. Sen voi muokata mieleisekseen. Samoin testamentin. Yhteinen omaisuus, lapset, vanhempainvapaat ym vaikuttaa ja pitää tasata.

Lukion yhteiskuntaopin ope (nainen) takoi päähän jo 90-luvun alussa meille sen, että ilman avioehtoa ette naimisiin mene. Luokkani oli tyttöpainotteinen (90%). 

Itse ehdotin avioehtoa miehelleni ja olin jo aiemmin tehnyt testamentin, jota muokkasin avioituessamme. Olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä ole koskaan pitänyt järkevänä sitä, että vanhempani perisivät minut. Toisaalta en halua, että sisarusteni lapset joutuvat koskaan riitelemään vanhempieni perinnöstä mieheni lasten kanssa. En tietenkään luota siihen, että vanhempani olisivat älynneet sulkea testamentilla lasten puolisoja pois. En usko, että vanhemmillani edes on testamenttia. Itse olen kertonut testamentistani sen edunsaajille - siis miehelleni ja sisaruksilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä nyt päiväunia pukkaa. 😂😂😂 Sinä et mitään isoja omaisuuksia kerää olemalla työnantajan leivissä. Tai no, onhan se muutama tonnikin jollekin omaisuus. Tässä nyt kuitenkin puhutaan useiden satojentuhansien eurojen omaisuudesta. Sellaisia rahoja ei Suomessa työntekijänä tienata, se on fakta. Toki jos olet ison pörssiyhtiön johtokunnassa, niin sitten. Mutta muuten ei. Suomessakin voi rikastua esim yrittäjänä luomalla menestyvän yrityksen ja sitten myymällä se hyvään hintaan. Yrittäjänä toki voi myös tienata suhmuroimalla julkisen ja yksityisen rajapinnassa ja huijaamalla, siitähän on viime aikoina ollut esimerkkinä mm. kaiken maailman urokset. Mutta näissä tapauksissa asiat tuskin tulee puolisolle yllätyksenä.

 

Tota, olen laskenut että jos saan olla vielä 10 vuotta töissä (olisin silloin n. 50-vuotias), niin minulla olisi vähintään 180 000€ säästössä, yksi sijoitusasunto (on nyt jo maksettu) ja nykyinen asunto melkein maksettu. Ei se ehkä vielä rikastumista ole, mutta ihan huolettomasti silloin saisi elellä. 

Mitä ihmeen huoletonta elämää pari sataa tonnia takaa? Voit käyttää muutaman kympin kuussa enemmän kuin aiemmin?

Kyllä huolettomaan elämään vaadittaisiin yksi nolla lisää. Sittenkin saisi aika hyvin sijoitella jotta tuottaisivat tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä nyt päiväunia pukkaa. 😂😂😂 Sinä et mitään isoja omaisuuksia kerää olemalla työnantajan leivissä. Tai no, onhan se muutama tonnikin jollekin omaisuus. Tässä nyt kuitenkin puhutaan useiden satojentuhansien eurojen omaisuudesta. Sellaisia rahoja ei Suomessa työntekijänä tienata, se on fakta. Toki jos olet ison pörssiyhtiön johtokunnassa, niin sitten. Mutta muuten ei. Suomessakin voi rikastua esim yrittäjänä luomalla menestyvän yrityksen ja sitten myymällä se hyvään hintaan. Yrittäjänä toki voi myös tienata suhmuroimalla julkisen ja yksityisen rajapinnassa ja huijaamalla, siitähän on viime aikoina ollut esimerkkinä mm. kaiken maailman urokset. Mutta näissä tapauksissa asiat tuskin tulee puolisolle yllätyksenä.

 

Tota, olen laskenut että jos saan olla vielä 10 vuotta töissä (olisin silloin n. 50-vuotias), niin minulla olisi vähintään 180 000€ säästössä, yksi sijoitusasunto (on nyt jo maksettu) ja nykyinen asunto melkein maksettu. Ei se ehkä vielä rikastumista ole, mutta ihan huolettomasti silloin saisi elellä. 

Mitä ihmeen huoletonta elämää pari sataa tonnia takaa? Voit käyttää muutaman kympin kuussa enemmän kuin aiemmin?

Kyllä huolettomaan elämään vaadittaisiin yksi nolla lisää. Sittenkin saisi aika hyvin sijoitella jotta tuottaisivat tarpeeksi.

Alkaahan siinä eläkeiässä eläke rullata siinä sivussa. Ja mikäs estää viisikymppisenä hakemasta ansiosidonnaista päivärahaa?

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on muutakin kuin vaan se ettei toinen saa yhtään mitään. Sen voi muokata mieleisekseen. Samoin testamentin. Yhteinen omaisuus, lapset, vanhempainvapaat ym vaikuttaa ja pitää tasata.

Avioehto pitäisi olla pakollinen kaikille! Voihan siinä vaikka sopia että kaikki menee puoliksi mutta jokainen joutuisi vähän miettimään asioita ennen naimisiin menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on muutakin kuin vaan se ettei toinen saa yhtään mitään. Sen voi muokata mieleisekseen. Samoin testamentin. Yhteinen omaisuus, lapset, vanhempainvapaat ym vaikuttaa ja pitää tasata.

Avioehto pitäisi olla pakollinen kaikille! Voihan siinä vaikka sopia että kaikki menee puoliksi mutta jokainen joutuisi vähän miettimään asioita ennen naimisiin menoa.

Tuosta avioehdon pakollisuudesta voisi tehdä kansalaisaloitteen! Samalla kun täyttää muutkin paperit avioliiton solmimiseen, täyttää senkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on muutakin kuin vaan se ettei toinen saa yhtään mitään. Sen voi muokata mieleisekseen. Samoin testamentin. Yhteinen omaisuus, lapset, vanhempainvapaat ym vaikuttaa ja pitää tasata.

Lukion yhteiskuntaopin ope (nainen) takoi päähän jo 90-luvun alussa meille sen, että ilman avioehtoa ette naimisiin mene. Luokkani oli tyttöpainotteinen (90%). 

Itse ehdotin avioehtoa miehelleni ja olin jo aiemmin tehnyt testamentin, jota muokkasin avioituessamme. Olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä ole koskaan pitänyt järkevänä sitä, että vanhempani perisivät minut. Toisaalta en halua, että sisarusteni lapset joutuvat koskaan riitelemään vanhempieni perinnöstä mieheni lasten kanssa. En tietenkään luota siihen, että vanhempani olisivat älynneet sulkea testamentilla lasten puolisoja pois. En usko, että vanhemmillani edes on testamenttia. Itse olen kertonut testamentistani sen edunsaajille - siis miehelleni ja sisaruksilleni.

Avioehto ei ole hyvä, jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia vuosikausiksi, eikä tätä kompensoida mitenkään taloudellisesti ja tulevassa eläkkeissä. Monesti töissä käyvä pystyy toisen kustannuksella kartuttamaan itselleen sievoisen omaisuuden. Moniin muihin tilanteisiin taas avioehto on paikallaan.

Meillä ei avioehtoa, kummallakin suurin piirtein saman verran omaisuutta ja avioliittoa takana 30 vuotta. Menee se elämä näinkin hyvin, mutta ymmärrän myös niitä, jotka avioehdon tekevät. Ainakin 80-luvulla hirvitti, kun hyvän ystäväni äiti meni naimisiin miehen kanssa, jonka me muut huomasimme hyvin äkkiä määräileväksi ja joka pyrki eristämään vaimonsa vanhoista ystävistään. Ystäväni äiti omisti omakotitalonsa, minkä aiempi erosopimus ystäväni isästä oli hänelle taannut. Me neuvoimme, että tee avioehto, muuten saatat vaikka menettää kotisi mahdollisessa erossa. Varsinkin ystäväni oli kuin tulisilla hiilillä, hänen kodistaan kun oli kysymys. Onneksi uusiorouva otti ystäviensä neuvoista vaarin, eli uuden miehensä raivosta huolimatta tekivät avioehdon, ja kun se ennustettu ero sitten parin vuoden kuluttua tapahtui, ystäväni ja äitinsä saivat pitää kotinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on muutakin kuin vaan se ettei toinen saa yhtään mitään. Sen voi muokata mieleisekseen. Samoin testamentin. Yhteinen omaisuus, lapset, vanhempainvapaat ym vaikuttaa ja pitää tasata.

Lukion yhteiskuntaopin ope (nainen) takoi päähän jo 90-luvun alussa meille sen, että ilman avioehtoa ette naimisiin mene. Luokkani oli tyttöpainotteinen (90%). 

Itse ehdotin avioehtoa miehelleni ja olin jo aiemmin tehnyt testamentin, jota muokkasin avioituessamme. Olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä ole koskaan pitänyt järkevänä sitä, että vanhempani perisivät minut. Toisaalta en halua, että sisarusteni lapset joutuvat koskaan riitelemään vanhempieni perinnöstä mieheni lasten kanssa. En tietenkään luota siihen, että vanhempani olisivat älynneet sulkea testamentilla lasten puolisoja pois. En usko, että vanhemmillani edes on testamenttia. Itse olen kertonut testamentistani sen edunsaajille - siis miehelleni ja sisaruksilleni.

Avioehto ei ole hyvä, jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia vuosikausiksi, eikä tätä kompensoida mitenkään taloudellisesti ja tulevassa eläkkeissä. Monesti töissä käyvä pystyy toisen kustannuksella kartuttamaan itselleen sievoisen omaisuuden. Moniin muihin tilanteisiin taas avioehto on paikallaan.

Avioehdossa voi huomioida senkin.

Kummallakin oma käyttötili ja sellaisena pysyy. Emme ole joutuneet pankissa tai muualla selittelemään rahankäyttöä. ksoa ei ongelmia rahojen tai sen puuttumisen kanssa.

Olisi vähän kiusallista kun toine näkisi mitä on ostanut tai vaikka käynyt kaljalla. Ne ovat yksityisasoita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on muutakin kuin vaan se ettei toinen saa yhtään mitään. Sen voi muokata mieleisekseen. Samoin testamentin. Yhteinen omaisuus, lapset, vanhempainvapaat ym vaikuttaa ja pitää tasata.

Lukion yhteiskuntaopin ope (nainen) takoi päähän jo 90-luvun alussa meille sen, että ilman avioehtoa ette naimisiin mene. Luokkani oli tyttöpainotteinen (90%). 

Itse ehdotin avioehtoa miehelleni ja olin jo aiemmin tehnyt testamentin, jota muokkasin avioituessamme. Olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä ole koskaan pitänyt järkevänä sitä, että vanhempani perisivät minut. Toisaalta en halua, että sisarusteni lapset joutuvat koskaan riitelemään vanhempieni perinnöstä mieheni lasten kanssa. En tietenkään luota siihen, että vanhempani olisivat älynneet sulkea testamentilla lasten puolisoja pois. En usko, että vanhemmillani edes on testamenttia. Itse olen kertonut testamentistani sen edunsaajille - siis miehelleni ja sisaruksilleni.

Avioehto ei ole hyvä, jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia vuosikausiksi, eikä tätä kompensoida mitenkään taloudellisesti ja tulevassa eläkkeissä. Monesti töissä käyvä pystyy toisen kustannuksella kartuttamaan itselleen sievoisen omaisuuden. Moniin muihin tilanteisiin taas avioehto on paikallaan.

Jos toinen on kotona lasten kanssa niin toinen ei todellakaan pysty kartuttamaan mitään vaan kaikki rahat menee perheen menojen maksamiseen. 

Ainoastaan kiinteä omaisuus jonka on esim perinyt kannattaa laittaa avioehtoon jos siitä voi sopia 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintöjä? Vanhemmat vannottaneet, ettei puoliso saa hyötyä?

Me olemme lahjoittaneet ja ehkä vielä lisää lahjoitamme. Lahjakirjassa on teksti ,ettei puolisolla ole avio-oikeutta tähän lahjaaan , eikä sen tilalle tulleeseen omaisuuteen.

Mutta mikään ei estä lahjan saajaa jakamasta lahjaa puolisonsa kanssa ihan itse.

'Tässä nyt kuitenkin puhutaan useiden satojentuhansien eurojen omaisuudesta. Sellaisia rahoja ei Suomessa työntekijänä tienata, se on fakta.'

Juuri oli hesarissa juttu vaatimattomasti eläneestä työmies Erkki Virtasesta. Kuoleman jälkeen hänen omaisuutensa arvoksi paljastui lähes 2,5 miljoonaa. Omaiset oli luulleet, että kyseessä on pilkkuvirhe.

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.

(Ja joo, työmies Virtanen oli myös osannut sijoittaa omaisuuttaan. Oli hankkinut osakkeita ja toisaalta sijoitusasuntoja, ja toiminut niissä isännöitsijänä, mikä sekin vaatii työtä, osaamista ja aikaa eli ei tule ilmaiseksi. Mutta tähän kaikkeen on myös meillä kaikilla muilla mahdollisuus. )

Osan omaisuudestaan työmies Virtanen oli testamentannut Naisten Pankille, joka auttaa naisia kehittyvissä maissa.

Että sellainen Virtanen.

Vierailija kirjoitti:

'Tässä nyt kuitenkin puhutaan useiden satojentuhansien eurojen omaisuudesta. Sellaisia rahoja ei Suomessa työntekijänä tienata, se on fakta.'

Juuri oli hesarissa juttu vaatimattomasti eläneestä työmies Erkki Virtasesta. Kuoleman jälkeen hänen omaisuutensa arvoksi paljastui lähes 2,5 miljoonaa. Omaiset oli luulleet, että kyseessä on pilkkuvirhe.

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.

(Ja joo, työmies Virtanen oli myös osannut sijoittaa omaisuuttaan. Oli hankkinut osakkeita ja toisaalta sijoitusasuntoja, ja toiminut niissä isännöitsijänä, mikä sekin vaatii työtä, osaamista ja aikaa eli ei tule ilmaiseksi. Mutta tähän kaikkeen on myös meillä kaikilla muilla mahdollisuus. )

Anna mä arvaan. Miehellä ei ollut vaimoa tuhlaamassa perheen rahoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Tässä nyt kuitenkin puhutaan useiden satojentuhansien eurojen omaisuudesta. Sellaisia rahoja ei Suomessa työntekijänä tienata, se on fakta.'

Juuri oli hesarissa juttu vaatimattomasti eläneestä työmies Erkki Virtasesta. Kuoleman jälkeen hänen omaisuutensa arvoksi paljastui lähes 2,5 miljoonaa. Omaiset oli luulleet, että kyseessä on pilkkuvirhe.

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.

(Ja joo, työmies Virtanen oli myös osannut sijoittaa omaisuuttaan. Oli hankkinut osakkeita ja toisaalta sijoitusasuntoja, ja toiminut niissä isännöitsijänä, mikä sekin vaatii työtä, osaamista ja aikaa eli ei tule ilmaiseksi. Mutta tähän kaikkeen on myös meillä kaikilla muilla mahdollisuus. )

Anna mä arvaan. Miehellä ei ollut vaimoa tuhlaamassa perheen rahoja?

Eihän sillä ollut perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Palkanlaskentaan ilmoitetaan työntekijälle yksi tilinumero, eikä siellä todellakaan aleta veivaamaan kahden tilinumeron kanssa edestakaisin, tai tehdä ylimääräisiä palkka-ajoja, jotta kuukausipalkka ja lisät saataisiin eriteltyä ja maksettua eri tileille.

S-ryhmällä voi laittaa palkasta osan menemään toiselle tilille.

Totuus. Mies ei halunnut kuulla virkailijan markkinointipuhetta, vaan halusi hoitaa pelkästään sen oleellisen asian eli tilin avaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Kysyikkö mieheltä miksi se vastasi ei? Että onko sillä joku säästötili kenties? Vai velkaa?

Eikö mies saa säästää omia rahojaan ilman että nainen päättää ostaa niilla uuden sohvan ja keittiön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki pitäisi jakaa

No vaikka siksi, ettei toiselle tule pahoja yllätyksiä jossain elämän vaiheessa.

Sukulaiseni meni naimisiin maanviljelijän kanssa ja alussa tehtiin avioehto, että jos avioliitto purkautuu 5v sisällä, ei nainen saa mitään.  Aika kului ja liitto kesti monia vuosikymmeniä, vaimo teki lähes kaikki talon työt, hoiti karjat , ajoi koneita pellolla jne koska mies oli sairaalloinen.

Mies sitten kuoli ja kävi ilmi, että avioehto oli edelleen voimassa ja vaimo jäi täysin tyhjänpäälle. Ei omistanut talosta mitään ja koko ikänsä tehnyt palkatonta työtä talon eteen. Ja luultavasti ei juurikaan eläkettä maksettu , mies kun hoiteli maksuliikenteen.

Vaimo oli joskus aikojen saatossa kysellyt avioehdosta ja mies oli sanonut, että kaikki on kunnossa.

Lesken asumisoikeushan sille olisi ainakin pitänyt jäädä.

Talo oli testamentattu toiselle ihmiselle. 

Sillä ei ole mitään väliä, leski saa jäädä silti sinne asumaan.

Saa toki jäädä. Hauskaa vaan tehdä ikänsä töitä ja sitten huomata, että ei omista edes kotiaan jonka eteen uurastanut. 

Olisipa kiva tehdä töitä vuosikymmeniä ja sitten huomata, että onkin tehnyt kaiken työn jonkun toisen hyväksi ja itse jäisi puille paljaille .

Kyllä luulisi ottavan pattiin.

No tämä on kyllä hanurista. Usein näissä maatila jutuissa on vielä määrätty ettei puolisolle mene mitään.

Siis että pysyy suvussa, puolisot suljettu pois jo aiemmissa testamenteissa.

Mutta tämä ei ole aviopuolison vika vaan hänen vanhempiensa. Mun vanhemmillani ei ole maatilaa, mutta muuten on paljon varallisuutta (sijoitusasuntoja, metsää jne). Mä tiedän, että he ovat sulkeneet lastensa aviopuolisot pois perinnöstään. Kaikki eivät välttämättä tiedä, että heidän vanhempansa ovat tehneet näin. Sitä kun ei tarvitse kertoa perillisilleen, jos ei halua. Tässä em tapauksessa kuitenkin mies varmaan tiesi, jos hänen vanhempansa olivat kuolleet jo aiemmin. 

Minusta nuo testamenttirajoitukset pitäisi olla pariskunnan tiedossa. Jos he eivät tee avioehtosopimusta, niin eron tullen toisen saama perintö pysyy hänen hallussaan ja vain toisen perintö jaetaan. Hirveän epäreilu tilanne.

Eikö avioehtosopimuksen pitäisi nykyisin olla itsestäänselvyys?

Lisään sen verran, että yksi tytär ja kolme ex-vävyä, avioliitoista.

Aika haipakkaa on tytär sitten mennyt Onko vävyillä ollut avioehto ?

On ehtiväinen nainen :)

Ensimmäinen vävy vaati avioehdon turvatakseen oman omaisuutensa, vasta avioliitossa sai tietää, että tyttärelle oli säästetty lapsilisät ja kun täytti 18, ne oli käytetty sijoitusasunnon käsirahaksi, vuokrat tietysti lainanhoitoon, lisäksi pienehkö osakesalkku. Eron syyksi tytär ilmoitti, että v itt u jos minä teen teen töitä kuin hullu ja rahat ei meinaa riittää ruokaan, kun toinen ostaa älyttömyyksiä niin olkoon.

Toinen vävy oli persaukinen ja ulosotossa, eli avioehto. Se avioliitto kesti reilun vuoden. Asuivat tyttären ja pankin omistamassa talossa. Tässä eron syynä olivat lumityöt ;)  Kumpikin oli töissä, mutta ulosoton takia olivat sopineet, että vuokraa ei tarvitse maksaa, mutta pihatöihin jne osallistuu. Satuimme olemaan puhelimessa, kun tytär manasi, että pihaan ei pääse, kun ei ole kolattu. Niin kauan kun asuivat omillaan, asiat menivät hyvin, mutta yhteiselämä ei sitten sujunut.

Kolmannella vävyllä oli lapsia edellisestä liitosta, niinpä kumpikin halusi turvata lastensa aseman ja avioehto.   

Kahdessa ensimmäisessä liitossa avioehto turvasi tyttären asemaa, kolmannesta en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Tässä nyt kuitenkin puhutaan useiden satojentuhansien eurojen omaisuudesta. Sellaisia rahoja ei Suomessa työntekijänä tienata, se on fakta.'

Juuri oli hesarissa juttu vaatimattomasti eläneestä työmies Erkki Virtasesta. Kuoleman jälkeen hänen omaisuutensa arvoksi paljastui lähes 2,5 miljoonaa. Omaiset oli luulleet, että kyseessä on pilkkuvirhe.

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.

(Ja joo, työmies Virtanen oli myös osannut sijoittaa omaisuuttaan. Oli hankkinut osakkeita ja toisaalta sijoitusasuntoja, ja toiminut niissä isännöitsijänä, mikä sekin vaatii työtä, osaamista ja aikaa eli ei tule ilmaiseksi. Mutta tähän kaikkeen on myös meillä kaikilla muilla mahdollisuus. )

Anna mä arvaan. Miehellä ei ollut vaimoa tuhlaamassa perheen rahoja?

Eihän sillä ollut perhettä.

Sitähän se just sanoi...pönttö.