Lue keskustelun säännöt.
Luulin että minulla ja miehellä ei ole raha-asioissa salaisuuksia mutta pankissa kävikin näin
10.05.2022 |
Olimme avaamassa tiliä parivuotiaalle lapsellemme kun virkailija olisi halunnut ottaa puheeksi meidän vanhempien raha-asiat. Hän kysyi että voiko näistä puhua vapaasti molempien kuullen. Mies vastasi hätäisesti: ei.
Olen nyt aika kummissani, meillä on yhteinen asuntolaina, yhteinen talous. Olen luullut ettemme salaile näissä asioissa. Palkkatulotkin on suunnilleen yhtä suuret, ei ole mitään elätettävä/elättäjä-asetelmaa.
Mitä tästä nyt pitäisi ajatella. Miksi te salaatte varallisuus- tai tulotietoja puolisolta?
Kommentit (716)
En jaksanut ihan kaikkia lukea, pahoittelen jos tulee toistoa.
Elarit?
Pelivelkaa? Tai muu addiktio
Takaajana jollekin?
Luottokielto/ ulosotossa?
Tuomittu maksamaan rikoksesta jotain?
Tilejä, joista et tiedä?
Yritys, josta et tiedä?
Tuloja, joista tai joiden laajuutta et tiedä?
Tai sitten vaan epäluottamus syystä x
Verottajalle voi ihan soittaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommentissa 510 kuvattiin tuo ilmiö ihan tyhjentävästi. On paljon ihmisiä joille tuntuu olevan kuin riivaus jos tilillä on vähänkin rahaa ja myös sekin on puolison pankkitilillä on rahaa. Mutta sitten kun tulee yllättävää rahantarvetta niin ollaan määkimässä että ei se näin saisi mennä. Luultavasti AP on juuri tämänkaltainen vaimo ja siksi mies haluaa ettei raha-asioista puhuta vaimon kuullen.
Jos lapsena on saanut viikko- tai kuukausirahaa, ihminen yleensä oppii järkevän rahankäytön ja siihen kuuluvan säästeliäisyyden. Jos ei, asiaa on yleensä mahdoton korjata enää jälkikäteen koska ihmisaivojen toimintamallit, arvomaailma, yms muokkaantuvat käytännössä 20 ikävuoteen mennessä ja sen jälkeen niiden muuttaminen vaatii sellaista itsekuria että sitä on vain aniharvalla. Toki joitakin yksittäisiä poikkeuksia on olemassa mutta ne ovat todellakin yksittäisiä poikkeuksia, isot massat eivät tähän ole koskaan pystyneet eivätkä tule pystymään koskaan. Tässä rahankäytön opettelussa kaikkein pahinta on ehkä se lapselle ei koskaan anneta rahaa (sen enempää viikkorahana, kotitöitä tai hyvistä numeroista), hänelle mahdollisesti muualta annettu raha (esim sukulaisten antamat lahjat) käytetään hänen puolestaan mutta hänelle ostetaan kaikki tarvittava siitä riippumatta mitä se maksaa. Tällöin lapsi elää eräänlaisessa rahattomassa tilassa eikä mikään asia kannusta häntä suunnittelemaan asioita etukäteen, säästämään ja ennakoimaan. Juuri tuollaiset henkilöt päätyvät yleensä heti täysikäistyttyään pikavippikierteeseen.
Kyllä viel tärkeämpää on "rahan arvon opettaminen" eli että rahasta, palkasta, säästämisestä, hinnoista puhutaan lasten ja nuorten kanssa.
Rahankäyttökulttuuri on varsin periytyvää. Kuten muuten myös työn tekemisen arvostus, säästäväisyys, sijoittaminen, koulutuksen arvostus ja jopa yksiavioisuus, tai siis se, onko 'uskollinen perheelleen' vaiko ei.
Samalla lailla valitettavan usein tuilla eläminen ja pikavippien käyttö ovat periytyvää " rahankäytön ongelmaelåmää"
Vierailija kirjoitti:
Rahankäyttökulttuuri on varsin periytyvää. Kuten muuten myös työn tekemisen arvostus, säästäväisyys, sijoittaminen, koulutuksen arvostus ja jopa yksiavioisuus, tai siis se, onko 'uskollinen perheelleen' vaiko ei.
Samalla lailla valitettavan usein tuilla eläminen ja pikavippien käyttö ovat periytyvää " rahankäytön ongelmaelåmää"
Rahankäyttökulttuuri ei varmaan ole sinänsä geneettisesti periytyvää vaan enemmänkin kotoa opittu toimintamalli. Jos omilla vanhemmilla on kyvyttömyyttä järkevään rahankäyttöön ja ulosoton uhka koko ajan ilmassa niin vaikeahan se on lapsen hahmottaa että asiat voisivat olla toisinkin. Eikä tämä ole edes yksinomaan tulotasosta kiinni, ihan hyväpalkkainen ylilääkärikin saa sotkettua näppärästi raha-asiansa kun on riittävän typerä.
Vierailija kirjoitti:
Aamen. Oma avioliittoni kaatui tuohon toiseen skenaarioon. Yhtäkkiä vaimosta kuoriutui hirveä snobi, jonka tuhlailua minun olisi pitänyt rahoittaa. Minä nimenomaan olisin halunnut elää sellaista elämää johon vaimonkin tulot olisivat riittäneet, hänelle ei kelvannut.
Naiset eivät sitä tule ikinä myöntämään, mutta tämä on yleinen ongelma avioliitoissa ja rahankäytössä. Mies vain yksinkertaisesti tyytyisi vähempään kuin nainen ja miehestä tulee periaatteessa vaimon kotileikkien rahoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä nyt päiväunia pukkaa. 😂😂😂 Sinä et mitään isoja omaisuuksia kerää olemalla työnantajan leivissä. Tai no, onhan se muutama tonnikin jollekin omaisuus. Tässä nyt kuitenkin puhutaan useiden satojentuhansien eurojen omaisuudesta. Sellaisia rahoja ei Suomessa työntekijänä tienata, se on fakta. Toki jos olet ison pörssiyhtiön johtokunnassa, niin sitten. Mutta muuten ei. Suomessakin voi rikastua esim yrittäjänä luomalla menestyvän yrityksen ja sitten myymällä se hyvään hintaan. Yrittäjänä toki voi myös tienata suhmuroimalla julkisen ja yksityisen rajapinnassa ja huijaamalla, siitähän on viime aikoina ollut esimerkkinä mm. kaiken maailman urokset. Mutta näissä tapauksissa asiat tuskin tulee puolisolle yllätyksenä.
Tota, olen laskenut että jos saan olla vielä 10 vuotta töissä (olisin silloin n. 50-vuotias), niin minulla olisi vähintään 180 000€ säästössä, yksi sijoitusasunto (on nyt jo maksettu) ja nykyinen asunto melkein maksettu. Ei se ehkä vielä rikastumista ole, mutta ihan huolettomasti silloin saisi elellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron miksi moni mies pitää rahansa naiselta salassa. Kaikki esimerkit ovat tosielämästä, ja niissä toistuu samat pulmat. Osaatte ehkä päätellä mitä ne ovat.
ERI ELINTASO
Minä tein pidempää päivää ja todella stressaavaa työtä, josta maksettiin paremmin. Muuttaessamme yhteen tämä oli naisesta reilua. Päädyin maksamaan yhteisiä matkoja ym, ja se oli minulle ok. Mutta tämä ei riittänyt; nainen tunsi että hän on minun armoillani, kaikkea kivaa kallista saa vain kun minä haluan tarjota, tai pyytämällä. Jouduin kysymään moneen kertaan mitä nainen sitten halusi, kunnes hän viimein kiukustuttuaan sanoi että rahojen pitäisi olla yhteisessä käytössä.SAMA ELINTASO, TOISELLA ENEMMÄN RAHAA
Tämä on kaatunut siihen että asia on naiselle ensin ok. Mutta sitten kummasti toiveet asunnosta, matkoista, harrastuksista, ym alkavat perustua elintasoon joka on mahdollinen vain jos minä kustannan isomman osan. Minulle vaatimaton elämä kävisi, mutta se onkin köyhempi osapuoli jolle ei käy."VÄLTTÄMÄTTÖMÄT MENOT"
Kerroin jo esimerkin tosielämästä. Kun miehellä on rahaa, kummasti nainen ei varaudukaan mihinkään. Eikö se ole tiedossa että kodinkoneet hajoavat, autoa pitää rempata, asunto ei pysy uudenveroisena loputtomiin, ja että se hevonen saattaa joutua ähkyn tms vuoksi eläinlääkäriin? Ja kappas vain, syntyykin tilanne jossa miehellä on moraalinen velvollisuus auttaa, vaikka on sovittu että nainen vastaa heppansa kuluista.SAMANLAISET TULOT, SÄÄSTÄMINEN VS TUHLAAMINEN
Lienee reilua että jos tuhlaa, saa enemmän kaikkea kivaa nyt. Jos säästää, saa enemmän kaikkea kivaa myöhemmin. Eikö? Mutta kummasti sitten myöhemmin se tuntuukin epäreilulta kun itsellä on edessä köyhät ajat, kun taas toisella on mukava eläkekassa odottelemassa vanhuuden päiviä.Kaikissa toistuu samat kolme ongelmaa.
1) Tieto miehen rahoista ja potentiaalisesti mukavammasta elämästä tuntuu olevan vastustamaton kiusaus. Ne rahat on saatava omaan käyttöön.
2) Se mitä on sovittu, ei pädekään. Vaikka kuinka kysyisi että onko tämä nyt varmasti ok, naisen tunnetila muuttuukin. Ja aina sellaiseksi ettei tyytyväisyyttä saavuteta ennen kuin miehen rahat on saatu omaan käyttöön.
3) Jollain ihme tavalla nainen onnistuu luomaan tilanteen jossa on sovittu asioista, mutta herrasmies unohtaisi sopimuksen ja antaisi naiselle rahaa. Kun miehellä on rahaa, tarve rahalle löytyy kyllä. Mutta toki ilmaisematta suoraan mistä on kyse, koska silloin nainen tuntisi elävänsä miehen kustannuksella (niin kuin asia oikeasti olisi).Ja edelleen, mistä te tuollaisia naisia löydätte???
Ja niiden kanssa on pakko päätyä yksiin.
Yrittäkää nyt rahakkaat ukot löytää yhtä rahakas nainen tai jos tyydytte siihen tyhjätaskunaiseen niin sitten ei auta muuta kuin levitellä lompsaa jos haluatte vaimonne pitää, kun se osingoille haluaa.
Elämä on täynnä valintoja ja yksi valinta on ottaa huonosti tienaava nainen ja sitten yritellä siltä piilotella rahojaan.
Toinen vaihtoehto on etsiä rinnalleen yhtäpaljon tienaava/miestä varakkaampi nainen.
Jos itse olet tyhmyyttäsi valinnut köyhän ja raha-ahneen naisen, niin ei se meidän vika ole.
Katopa ensi kerralla paremmin eteesi ja kannattaa kiinnittää naisessa huomio muuhunkin kuin ulkonäkoon ja tissien kokoon.
Miksi valitset köyhän naisen, jos et sitten ole valmis sitä elättämään? Suomessa saa ihan itse valita puolisonsa.
Tämä. En ymmärrä valitusta, itse naisensa valitsevat.
Mieheni on peliriippuvainen ja tuo aloituksesi sai hälytyskellot soimaan.
Onko tapahtunut muuta ihmeellistä rahaan liittyvää jota olisit ihmetellyt? Itse tunnistin näitä jälkikäteen kyllä, siinä tilanteessa niille löytyi aina selitys. Riippuvainen puhuu vaikka mustan valkoiseksi.
Mikäli teillä on yhteisiä tilejä/yhteistä lainaa (tai olet yhteisvastuullisen jossakin miehen lainassa) niin käy varmuuden vuoksi lävitse onko niissä kummallisuuksia, onko lainaa maksettu ajallaan yms.
Toivottavasti kaikki on hyvin ja löytyy ihan muu selitys. 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamen. Oma avioliittoni kaatui tuohon toiseen skenaarioon. Yhtäkkiä vaimosta kuoriutui hirveä snobi, jonka tuhlailua minun olisi pitänyt rahoittaa. Minä nimenomaan olisin halunnut elää sellaista elämää johon vaimonkin tulot olisivat riittäneet, hänelle ei kelvannut.
Naiset eivät sitä tule ikinä myöntämään, mutta tämä on yleinen ongelma avioliitoissa ja rahankäytössä. Mies vain yksinkertaisesti tyytyisi vähempään kuin nainen ja miehestä tulee periaatteessa vaimon kotileikkien rahoittaja.
Tämä ei ole sukupuolisidonnaista. Myös mies voi olla se, joka ostaa kallista, vaikka vaimolle kävisi paljon halvempi vaihtoehto.
Meillä se on näin päin. Minä olen hyvin säästäväinen rahankäyttäjä, mies taas tuhlaa, on aina tuhlannut.
Meillä on turhan kallis auto, mulle kävin huomattavasti halvempi, mutta mies saa lähes slaagin jos ehdotan, että ostetaan Skoda, koska ne on nykyään ihan hyvän näköisiä. No ei miehelle käy.
Samaten meillä pihassa seisoo niin kallis moottoripyörä, etten edes halua kuulla hintaa.
Minä yksinkertaisesti tyytyisin halvempaan joka asiassa, mutta miehelle ei käy. Joo ja kyllä, minä maksan siitä autosta puolet ym mitä mies haluaa.
Että kyllä se näinkin päin menee, mutta ei tuo minusta niin suuri asia ole, että siitä kannattaa kauheita kierroksia ottaa. Mies joka on ottanut tuhlailevan vaimon on sen itse valinnut, niin kuin minäkin mieheni.
Ja kyllähän se kallis on monesti parempi, ei siinä. Halvalla saa huonoa joka ei kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistettynä:
-Naisella saa olla salainen hätätili, esim yllättävää avioeroa varten
-Miehellä ei saa olla salaista hätätiliä, esim yllättävää avioeroa varten
Tai johonkin muuhun yllättävään henkilökohtaiseen menoon.
Minkälaisista summista on kysymys, joku pari tonnia on varmaan ok olla omalla hätätilillä?
Sen verran kuin menee muuttokuluihin, 5-6 tuhatta e. Vähintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on peliriippuvainen ja tuo aloituksesi sai hälytyskellot soimaan.
Onko tapahtunut muuta ihmeellistä rahaan liittyvää jota olisit ihmetellyt? Itse tunnistin näitä jälkikäteen kyllä, siinä tilanteessa niille löytyi aina selitys. Riippuvainen puhuu vaikka mustan valkoiseksi.Mikäli teillä on yhteisiä tilejä/yhteistä lainaa (tai olet yhteisvastuullisen jossakin miehen lainassa) niin käy varmuuden vuoksi lävitse onko niissä kummallisuuksia, onko lainaa maksettu ajallaan yms.
Toivottavasti kaikki on hyvin ja löytyy ihan muu selitys. 🙂
Jep ja jos on yhteisvastuullista lainaa, omaa omaisuutta yhteisen lainan vakuutena tms. on oikeus ja velvollisuus olla perillä toisen raha-asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamen. Oma avioliittoni kaatui tuohon toiseen skenaarioon. Yhtäkkiä vaimosta kuoriutui hirveä snobi, jonka tuhlailua minun olisi pitänyt rahoittaa. Minä nimenomaan olisin halunnut elää sellaista elämää johon vaimonkin tulot olisivat riittäneet, hänelle ei kelvannut.
Naiset eivät sitä tule ikinä myöntämään, mutta tämä on yleinen ongelma avioliitoissa ja rahankäytössä. Mies vain yksinkertaisesti tyytyisi vähempään kuin nainen ja miehestä tulee periaatteessa vaimon kotileikkien rahoittaja.
Hah. Olen itse ehdottanut, että vähennetään lihan syömistä, mutta eipä miehelle kasvisruoka kelpaa kuin lisäkesalaattina. Liha on kallista, siitä voitaisiin säästää ja se tekisi hyvää miehen terveydellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamen. Oma avioliittoni kaatui tuohon toiseen skenaarioon. Yhtäkkiä vaimosta kuoriutui hirveä snobi, jonka tuhlailua minun olisi pitänyt rahoittaa. Minä nimenomaan olisin halunnut elää sellaista elämää johon vaimonkin tulot olisivat riittäneet, hänelle ei kelvannut.
Naiset eivät sitä tule ikinä myöntämään, mutta tämä on yleinen ongelma avioliitoissa ja rahankäytössä. Mies vain yksinkertaisesti tyytyisi vähempään kuin nainen ja miehestä tulee periaatteessa vaimon kotileikkien rahoittaja.
Mies, tuo oman elämänsä objekti, jolle asiat vain tapahtuvat.
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron miksi moni mies pitää rahansa naiselta salassa. Kaikki esimerkit ovat tosielämästä, ja niissä toistuu samat pulmat. Osaatte ehkä päätellä mitä ne ovat.
ERI ELINTASO
Minä tein pidempää päivää ja todella stressaavaa työtä, josta maksettiin paremmin. Muuttaessamme yhteen tämä oli naisesta reilua. Päädyin maksamaan yhteisiä matkoja ym, ja se oli minulle ok. Mutta tämä ei riittänyt; nainen tunsi että hän on minun armoillani, kaikkea kivaa kallista saa vain kun minä haluan tarjota, tai pyytämällä. Jouduin kysymään moneen kertaan mitä nainen sitten halusi, kunnes hän viimein kiukustuttuaan sanoi että rahojen pitäisi olla yhteisessä käytössä.SAMA ELINTASO, TOISELLA ENEMMÄN RAHAA
Tämä on kaatunut siihen että asia on naiselle ensin ok. Mutta sitten kummasti toiveet asunnosta, matkoista, harrastuksista, ym alkavat perustua elintasoon joka on mahdollinen vain jos minä kustannan isomman osan. Minulle vaatimaton elämä kävisi, mutta se onkin köyhempi osapuoli jolle ei käy."VÄLTTÄMÄTTÖMÄT MENOT"
Kerroin jo esimerkin tosielämästä. Kun miehellä on rahaa, kummasti nainen ei varaudukaan mihinkään. Eikö se ole tiedossa että kodinkoneet hajoavat, autoa pitää rempata, asunto ei pysy uudenveroisena loputtomiin, ja että se hevonen saattaa joutua ähkyn tms vuoksi eläinlääkäriin? Ja kappas vain, syntyykin tilanne jossa miehellä on moraalinen velvollisuus auttaa, vaikka on sovittu että nainen vastaa heppansa kuluista.SAMANLAISET TULOT, SÄÄSTÄMINEN VS TUHLAAMINEN
Lienee reilua että jos tuhlaa, saa enemmän kaikkea kivaa nyt. Jos säästää, saa enemmän kaikkea kivaa myöhemmin. Eikö? Mutta kummasti sitten myöhemmin se tuntuukin epäreilulta kun itsellä on edessä köyhät ajat, kun taas toisella on mukava eläkekassa odottelemassa vanhuuden päiviä.Kaikissa toistuu samat kolme ongelmaa.
1) Tieto miehen rahoista ja potentiaalisesti mukavammasta elämästä tuntuu olevan vastustamaton kiusaus. Ne rahat on saatava omaan käyttöön.
2) Se mitä on sovittu, ei pädekään. Vaikka kuinka kysyisi että onko tämä nyt varmasti ok, naisen tunnetila muuttuukin. Ja aina sellaiseksi ettei tyytyväisyyttä saavuteta ennen kuin miehen rahat on saatu omaan käyttöön.
3) Jollain ihme tavalla nainen onnistuu luomaan tilanteen jossa on sovittu asioista, mutta herrasmies unohtaisi sopimuksen ja antaisi naiselle rahaa. Kun miehellä on rahaa, tarve rahalle löytyy kyllä. Mutta toki ilmaisematta suoraan mistä on kyse, koska silloin nainen tuntisi elävänsä miehen kustannuksella (niin kuin asia oikeasti olisi).
Miten ihmeessä sinä aina päädyt yhteen sellaisen naisen kanssa, jolla on pienemmät tulot mitä sinulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillistä miehen käytöstä. Äijä ei halunnut kerrottavan, että hänellä on arvo-osuustilillä sijoituksia. Hän kuvittelee voivansa pitää ne yksin itsellään myöskin mahdollisen eron sattuessa, joten ap: hae häneltä tarvittaessa käräjäoikeudessa elatusta.
Jos olette avioliitossa ja sinä tienaat häntä vähemmän, hänellä on avioliittolakiin perustuva velvollisuus tasata elintasosi omalle tasolleen.
Erotessa hänen "salaiset" varansa ositetaan ja kaikki jaetaan tasan.
Mulla on varallisuutta puoli milliä, mutta eipä ole tullut vastaan sellaista miestä, että oltaisiin kiinnostuttu toisistamme niin, että olisi yhdistetty taloudet.
Koska en tarvitse elättäjää enkä halua ankeuttajaa, en tyrkytä itseäni.
Miehet hassaavat monesti rahaa kaikenlaiseen höpöön surutta. Autot, veneet, muut härvelit, elektroniikka, golf tms hintavat harrastukset jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamen. Oma avioliittoni kaatui tuohon toiseen skenaarioon. Yhtäkkiä vaimosta kuoriutui hirveä snobi, jonka tuhlailua minun olisi pitänyt rahoittaa. Minä nimenomaan olisin halunnut elää sellaista elämää johon vaimonkin tulot olisivat riittäneet, hänelle ei kelvannut.
Naiset eivät sitä tule ikinä myöntämään, mutta tämä on yleinen ongelma avioliitoissa ja rahankäytössä. Mies vain yksinkertaisesti tyytyisi vähempään kuin nainen ja miehestä tulee periaatteessa vaimon kotileikkien rahoittaja.
Mies, tuo oman elämänsä objekti, jolle asiat vain tapahtuvat.
Sinä se vain hoet tuota samaa täällä päivästä toiseen? Ihan samalla tavalla voidaan sanoa naisestakin, eikä se ole yhtään sen vähempää tosi.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä miehen käytöstä. Äijä ei halunnut kerrottavan, että hänellä on arvo-osuustilillä sijoituksia. Hän kuvittelee voivansa pitää ne yksin itsellään myöskin mahdollisen eron sattuessa, joten ap: hae häneltä tarvittaessa käräjäoikeudessa elatusta.
Jos olette avioliitossa ja sinä tienaat häntä vähemmän, hänellä on avioliittolakiin perustuva velvollisuus tasata elintasosi omalle tasolleen.
Erotessa hänen "salaiset" varansa ositetaan ja kaikki jaetaan tasan.
Ne jaetaan, jos ei ole avioehtoa. Eikä varallisuutta voi pitää salattuna, verotuksessahan se näkyy. Mutta jos solmii avioliiton/avoliiton, pitäisi sopia yhteisistä menoista ja kummankin osuudesta niihin. Minusta se, että kaikki tieto/varallisuus/päätökset pitää jakaa, ei kerro luottamuksesta, vaan halusta omistaa ja omistamishalu kertoo kaikesta muusta kuin rakastamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä miehen käytöstä. Äijä ei halunnut kerrottavan, että hänellä on arvo-osuustilillä sijoituksia. Hän kuvittelee voivansa pitää ne yksin itsellään myöskin mahdollisen eron sattuessa, joten ap: hae häneltä tarvittaessa käräjäoikeudessa elatusta.
Jos olette avioliitossa ja sinä tienaat häntä vähemmän, hänellä on avioliittolakiin perustuva velvollisuus tasata elintasosi omalle tasolleen.
Erotessa hänen "salaiset" varansa ositetaan ja kaikki jaetaan tasan.
Ne jaetaan, jos ei ole avioehtoa. Eikä varallisuutta voi pitää salattuna, verotuksessahan se näkyy. Mutta jos solmii avioliiton/avoliiton, pitäisi sopia yhteisistä menoista ja kummankin osuudesta niihin. Minusta se, että kaikki tieto/varallisuus/päätökset pitää jakaa, ei kerro luottamuksesta, vaan halusta omistaa ja omistamishalu kertoo kaikesta muusta kuin rakastamisesta.
Avoimuus ja omistushalu on kaksi täysin eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä miehen käytöstä. Äijä ei halunnut kerrottavan, että hänellä on arvo-osuustilillä sijoituksia. Hän kuvittelee voivansa pitää ne yksin itsellään myöskin mahdollisen eron sattuessa, joten ap: hae häneltä tarvittaessa käräjäoikeudessa elatusta.
Jos olette avioliitossa ja sinä tienaat häntä vähemmän, hänellä on avioliittolakiin perustuva velvollisuus tasata elintasosi omalle tasolleen.
Erotessa hänen "salaiset" varansa ositetaan ja kaikki jaetaan tasan.
Onpa ihme kun miehiä ei enää avioliitto kiinnosta kun naiset ovat tällaisia. Tosi jännä ilmiö.
Muuten totta, mutta kyllä se asunnon perijä saa myydä.
Sitä leskeä ei silti saa häädettyä.
Toisaalta, aika tyhmääkin, tässäkään tapauksessa leski ja perijä ei olisi voinut sopia, että lesken asumisoikeus siirretään vaikkapa perijän kaupunkikolmioon, vaan se päättyy sillä hetkellä kun leski ei enää pysty/tahdo asua juuri siinä kyseisessä talossa, missä he asuivat puolison kuollessa.