Lue keskustelun säännöt.
Luulin että minulla ja miehellä ei ole raha-asioissa salaisuuksia mutta pankissa kävikin näin
10.05.2022 |
Olimme avaamassa tiliä parivuotiaalle lapsellemme kun virkailija olisi halunnut ottaa puheeksi meidän vanhempien raha-asiat. Hän kysyi että voiko näistä puhua vapaasti molempien kuullen. Mies vastasi hätäisesti: ei.
Olen nyt aika kummissani, meillä on yhteinen asuntolaina, yhteinen talous. Olen luullut ettemme salaile näissä asioissa. Palkkatulotkin on suunnilleen yhtä suuret, ei ole mitään elätettävä/elättäjä-asetelmaa.
Mitä tästä nyt pitäisi ajatella. Miksi te salaatte varallisuus- tai tulotietoja puolisolta?
Kommentit (716)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista näkyy, ettei suurimmalla osalla keskustelijoista ole yhtään säästöjä. Pankit soittelevat jatkuvasti ja ehdottelevat tapaamista myydäkseen sijoitustuotteitaan, mikäli asiakkaan pankkitilillä on hiukankin rahaa. Tätä taustaa vasten on luonnollista, että varallisuusneuvoja haluaa myös myydä pankin sijoitustuotteita, mikäli on saanut asiakkaan paikalle vaikkapa avaamaan tiliä.
Näihin sijoitustuotteisiin ei yleensä kannata tarttua, sillä niissä on kovat kulut ja usein ne ovat edullisia vain pankille itselleen. Mikäli sijoittamista haluaa kuitenkin harrastaa, niin pienemmällä tietotaidolla paras vaihtoehto on osakesäästötili. Sen saa avattua verkossa, eikä se ole niin edullinen kuin arvo-osuustili, mutta verottajan kanssa pärjää helpommalla, kun ei tarvitse laskea uutta hankintamenoa osakeantien, fuusioiden ja osittaisjakautumisten jälkeen.
Itse kieltäydyn aina pankin tapaamisehdotuksista ja olen sanonut jopa yhden pankkisuhteen irti, koska sijoitustuotteiden myynti oli niin agressiivista.
Mulla on poikkeava kokemus.
Säästin palkkatuloista kuusinumeroisen summan ostaakseni asunnon. Pankki ei kertaakaan ottanut yhteyttä ehdottaakseen mitään sijoittamiseen viittaavaa. Ainoastaan kun kämppä oli ostettu ja tili tyhjennetty pankki ilmoitti vahtavansa platinium-visani normiversioon.
Eipä minullekkaan ole yhteydenottoa tulla vaikka omat säästöt ei ole kuin viisi numeroinen summa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopukselle meni muutama kymppi kuussa rahastotalletuksiin. Pankin varainhoitaja soitti 2 x vuodessa kysyäkseen, haluanko tehdä muutoksia kohteisiin tai haluanko tulla neuvottelemaan asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voit sanoa että luulit että ei ole salaisuuksia raha asioissa kun itsekin salaat häneltä rahaasioita?
Sekoitatko nyt aloittajan johonkin kommentoijaan?
Sivu 3, kommentti 54. Voi kyllä olla joku toinenkin kun ei ole vaivautunut allekirjottamaan
Et tainnut sinäkään vaivautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tai sitten se on ulosotossa
Ei pankkivirkailija olisi silloin kysynyt noin, kyllähän tuo viittaa aika selvästi siihen että miehellä löytyy pätäkkäå paljon enemmän kuin ap tietää. Joku suuri perintö tai lottovoitto tms. Ei pelkästä parin tonnin isommasta palkasta kertyneistä olisi tuolla tavoin virkailija kysynyt.
Tätä aina vaan ihmettelen. Miksi joku varallisuus on aina naisten mielestä ensisijaisesti joku perintö tai lottovoitto. Eikö ole mitenkään mahdollista, että se on hankittu ahkeruudella ja älykkyydellä. jota miehissä piisaa yllinkyllin.
No voi äly hoi nyt taas. Jos ihminen hankkii ahkeruudella ja älykkyydellä omaisuuden, se tuskin tulee aviopuolisolle yllätyksenä. Varmaan se ahkeruus ja älykkyys näkyy muutenkin elämässä. Esim pitkinä työpäivinä, yrittäjyytenä, nousujohteisena urana, yleisenä elämänasenteena. Jos puolisolla ei ole mitään hajua että toisella on iso omaisuus, se on yleensä juurikin mummon perintö tai lottovoitto.
Tuo on naisten luulo. Että paremmat tulot ja hieno elämänasenne ja säkenöivä älykkyys ovat yhtä.
Todellisuus on ihan toista. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä että on hyvä yhdessä asiassa, mikä ei näy millään tavalla muualla kuin työnantajalle tehdyissä laskelmissa.
Kylläpä nyt päiväunia pukkaa. 😂😂😂 Sinä et mitään isoja omaisuuksia kerää olemalla työnantajan leivissä. Tai no, onhan se muutama tonnikin jollekin omaisuus. Tässä nyt kuitenkin puhutaan useiden satojentuhansien eurojen omaisuudesta. Sellaisia rahoja ei Suomessa työntekijänä tienata, se on fakta. Toki jos olet ison pörssiyhtiön johtokunnassa, niin sitten. Mutta muuten ei. Suomessakin voi rikastua esim yrittäjänä luomalla menestyvän yrityksen ja sitten myymällä se hyvään hintaan. Yrittäjänä toki voi myös tienata suhmuroimalla julkisen ja yksityisen rajapinnassa ja huijaamalla, siitähän on viime aikoina ollut esimerkkinä mm. kaiken maailman urokset. Mutta näissä tapauksissa asiat tuskin tulee puolisolle yllätyksenä.
Ja höpön löpön. Monikin on saanut kasaan satoja tuhansia sijoittamalla palkastaan. Palkka ihan normaali. Asuntosijoittaminen on toinen keino, ei vaadi mitään yletöntä nerokkuutta.
Miljoonat on sitten eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista näkyy, ettei suurimmalla osalla keskustelijoista ole yhtään säästöjä. Pankit soittelevat jatkuvasti ja ehdottelevat tapaamista myydäkseen sijoitustuotteitaan, mikäli asiakkaan pankkitilillä on hiukankin rahaa. Tätä taustaa vasten on luonnollista, että varallisuusneuvoja haluaa myös myydä pankin sijoitustuotteita, mikäli on saanut asiakkaan paikalle vaikkapa avaamaan tiliä.
Näihin sijoitustuotteisiin ei yleensä kannata tarttua, sillä niissä on kovat kulut ja usein ne ovat edullisia vain pankille itselleen. Mikäli sijoittamista haluaa kuitenkin harrastaa, niin pienemmällä tietotaidolla paras vaihtoehto on osakesäästötili. Sen saa avattua verkossa, eikä se ole niin edullinen kuin arvo-osuustili, mutta verottajan kanssa pärjää helpommalla, kun ei tarvitse laskea uutta hankintamenoa osakeantien, fuusioiden ja osittaisjakautumisten jälkeen.
Itse kieltäydyn aina pankin tapaamisehdotuksista ja olen sanonut jopa yhden pankkisuhteen irti, koska sijoitustuotteiden myynti oli niin agressiivista.
Paljonko pitää olla rahaa pankissa, että jatkuvasti soitellaan? Ei minulle kukaan pankista soittele, mutta ehkä säästössä on liian vähän.
Kun käydään harvakseltaan pankkineuvojan luona, niin silloin he tarjoavat tuotteitaan. Tästä varmaan ap:nkin tapauksessa on ollut kyse, että muiden juttujen jälkeen kysellään saisiko olla jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se virkailija rupeaisi mitään yksittäisiä tilitapahtumia siinä käymään läpi. Joku siis täällä kuvitteli että siinä tiskillä analysoitaisiin miehen peli- tai pornoriippuvuutta tai elareita. Virkailijallako olisi aikaa kysellä ukon nettiostoksista? Tai udella onko vaimo tietoinen lehtolapsesta? Ei ne ole pankin tehtäviä. Kyllä siinä oli kyse jonkin tuotteen myymisestä ja mies teki ihan oikein kuin ei suostunut kuuntelemaan sitä jargonia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista näkyy, ettei suurimmalla osalla keskustelijoista ole yhtään säästöjä. Pankit soittelevat jatkuvasti ja ehdottelevat tapaamista myydäkseen sijoitustuotteitaan, mikäli asiakkaan pankkitilillä on hiukankin rahaa. Tätä taustaa vasten on luonnollista, että varallisuusneuvoja haluaa myös myydä pankin sijoitustuotteita, mikäli on saanut asiakkaan paikalle vaikkapa avaamaan tiliä.
Näihin sijoitustuotteisiin ei yleensä kannata tarttua, sillä niissä on kovat kulut ja usein ne ovat edullisia vain pankille itselleen. Mikäli sijoittamista haluaa kuitenkin harrastaa, niin pienemmällä tietotaidolla paras vaihtoehto on osakesäästötili. Sen saa avattua verkossa, eikä se ole niin edullinen kuin arvo-osuustili, mutta verottajan kanssa pärjää helpommalla, kun ei tarvitse laskea uutta hankintamenoa osakeantien, fuusioiden ja osittaisjakautumisten jälkeen.
Itse kieltäydyn aina pankin tapaamisehdotuksista ja olen sanonut jopa yhden pankkisuhteen irti, koska sijoitustuotteiden myynti oli niin agressiivista.
Paljonko pitää olla rahaa pankissa, että jatkuvasti soitellaan? Ei minulle kukaan pankista soittele, mutta ehkä säästössä on liian vähän.
Kun käydään harvakseltaan pankkineuvojan luona, niin silloin he tarjoavat tuotteitaan. Tästä varmaan ap:nkin tapauksessa on ollut kyse, että muiden juttujen jälkeen kysellään saisiko olla jotain muuta.
Tuolla ylempänä jo kirjoitin että minulla oli kuusinumeroinen summa eikä pankki ottanut yhteyttä. Eli seitsemännumeroisella summa taitaisi saada pankin kiinnostumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista näkyy, ettei suurimmalla osalla keskustelijoista ole yhtään säästöjä. Pankit soittelevat jatkuvasti ja ehdottelevat tapaamista myydäkseen sijoitustuotteitaan, mikäli asiakkaan pankkitilillä on hiukankin rahaa. Tätä taustaa vasten on luonnollista, että varallisuusneuvoja haluaa myös myydä pankin sijoitustuotteita, mikäli on saanut asiakkaan paikalle vaikkapa avaamaan tiliä.
Näihin sijoitustuotteisiin ei yleensä kannata tarttua, sillä niissä on kovat kulut ja usein ne ovat edullisia vain pankille itselleen. Mikäli sijoittamista haluaa kuitenkin harrastaa, niin pienemmällä tietotaidolla paras vaihtoehto on osakesäästötili. Sen saa avattua verkossa, eikä se ole niin edullinen kuin arvo-osuustili, mutta verottajan kanssa pärjää helpommalla, kun ei tarvitse laskea uutta hankintamenoa osakeantien, fuusioiden ja osittaisjakautumisten jälkeen.
Itse kieltäydyn aina pankin tapaamisehdotuksista ja olen sanonut jopa yhden pankkisuhteen irti, koska sijoitustuotteiden myynti oli niin agressiivista.
Paljonko pitää olla rahaa pankissa, että jatkuvasti soitellaan? Ei minulle kukaan pankista soittele, mutta ehkä säästössä on liian vähän.
Kun käydään harvakseltaan pankkineuvojan luona, niin silloin he tarjoavat tuotteitaan. Tästä varmaan ap:nkin tapauksessa on ollut kyse, että muiden juttujen jälkeen kysellään saisiko olla jotain muuta.
Tuolla ylempänä jo kirjoitin että minulla oli kuusinumeroinen summa eikä pankki ottanut yhteyttä. Eli seitsemännumeroisella summa taitaisi saada pankin kiinnostumaan.
Sinulla oli niin paljon, mutta kun pojalle ei tullut tonniakaan vuodessa niin rahastojen kehitys käytiin tarkkaan läpi.
Minäpä kerron miksi moni mies pitää rahansa naiselta salassa. Kaikki esimerkit ovat tosielämästä, ja niissä toistuu samat pulmat. Osaatte ehkä päätellä mitä ne ovat.
ERI ELINTASO
Minä tein pidempää päivää ja todella stressaavaa työtä, josta maksettiin paremmin. Muuttaessamme yhteen tämä oli naisesta reilua. Päädyin maksamaan yhteisiä matkoja ym, ja se oli minulle ok. Mutta tämä ei riittänyt; nainen tunsi että hän on minun armoillani, kaikkea kivaa kallista saa vain kun minä haluan tarjota, tai pyytämällä. Jouduin kysymään moneen kertaan mitä nainen sitten halusi, kunnes hän viimein kiukustuttuaan sanoi että rahojen pitäisi olla yhteisessä käytössä.
SAMA ELINTASO, TOISELLA ENEMMÄN RAHAA
Tämä on kaatunut siihen että asia on naiselle ensin ok. Mutta sitten kummasti toiveet asunnosta, matkoista, harrastuksista, ym alkavat perustua elintasoon joka on mahdollinen vain jos minä kustannan isomman osan. Minulle vaatimaton elämä kävisi, mutta se onkin köyhempi osapuoli jolle ei käy.
"VÄLTTÄMÄTTÖMÄT MENOT"
Kerroin jo esimerkin tosielämästä. Kun miehellä on rahaa, kummasti nainen ei varaudukaan mihinkään. Eikö se ole tiedossa että kodinkoneet hajoavat, autoa pitää rempata, asunto ei pysy uudenveroisena loputtomiin, ja että se hevonen saattaa joutua ähkyn tms vuoksi eläinlääkäriin? Ja kappas vain, syntyykin tilanne jossa miehellä on moraalinen velvollisuus auttaa, vaikka on sovittu että nainen vastaa heppansa kuluista.
SAMANLAISET TULOT, SÄÄSTÄMINEN VS TUHLAAMINEN
Lienee reilua että jos tuhlaa, saa enemmän kaikkea kivaa nyt. Jos säästää, saa enemmän kaikkea kivaa myöhemmin. Eikö? Mutta kummasti sitten myöhemmin se tuntuukin epäreilulta kun itsellä on edessä köyhät ajat, kun taas toisella on mukava eläkekassa odottelemassa vanhuuden päiviä.
Kaikissa toistuu samat kolme ongelmaa.
1) Tieto miehen rahoista ja potentiaalisesti mukavammasta elämästä tuntuu olevan vastustamaton kiusaus. Ne rahat on saatava omaan käyttöön.
2) Se mitä on sovittu, ei pädekään. Vaikka kuinka kysyisi että onko tämä nyt varmasti ok, naisen tunnetila muuttuukin. Ja aina sellaiseksi ettei tyytyväisyyttä saavuteta ennen kuin miehen rahat on saatu omaan käyttöön.
3) Jollain ihme tavalla nainen onnistuu luomaan tilanteen jossa on sovittu asioista, mutta herrasmies unohtaisi sopimuksen ja antaisi naiselle rahaa. Kun miehellä on rahaa, tarve rahalle löytyy kyllä. Mutta toki ilmaisematta suoraan mistä on kyse, koska silloin nainen tuntisi elävänsä miehen kustannuksella (niin kuin asia oikeasti olisi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista näkyy, ettei suurimmalla osalla keskustelijoista ole yhtään säästöjä. Pankit soittelevat jatkuvasti ja ehdottelevat tapaamista myydäkseen sijoitustuotteitaan, mikäli asiakkaan pankkitilillä on hiukankin rahaa. Tätä taustaa vasten on luonnollista, että varallisuusneuvoja haluaa myös myydä pankin sijoitustuotteita, mikäli on saanut asiakkaan paikalle vaikkapa avaamaan tiliä.
Näihin sijoitustuotteisiin ei yleensä kannata tarttua, sillä niissä on kovat kulut ja usein ne ovat edullisia vain pankille itselleen. Mikäli sijoittamista haluaa kuitenkin harrastaa, niin pienemmällä tietotaidolla paras vaihtoehto on osakesäästötili. Sen saa avattua verkossa, eikä se ole niin edullinen kuin arvo-osuustili, mutta verottajan kanssa pärjää helpommalla, kun ei tarvitse laskea uutta hankintamenoa osakeantien, fuusioiden ja osittaisjakautumisten jälkeen.
Itse kieltäydyn aina pankin tapaamisehdotuksista ja olen sanonut jopa yhden pankkisuhteen irti, koska sijoitustuotteiden myynti oli niin agressiivista.
Paljonko pitää olla rahaa pankissa, että jatkuvasti soitellaan? Ei minulle kukaan pankista soittele, mutta ehkä säästössä on liian vähän.
Kun käydään harvakseltaan pankkineuvojan luona, niin silloin he tarjoavat tuotteitaan. Tästä varmaan ap:nkin tapauksessa on ollut kyse, että muiden juttujen jälkeen kysellään saisiko olla jotain muuta.
Tuolla ylempänä jo kirjoitin että minulla oli kuusinumeroinen summa eikä pankki ottanut yhteyttä. Eli seitsemännumeroisella summa taitaisi saada pankin kiinnostumaan.
Seitsemännumeroinen summa ja ensimmäinen numero mieluusti joku muu kuin 1. Kahdeksannumeroinen summa niin olet merkittävä asiakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki pitäisi jakaa
No vaikka siksi, ettei toiselle tule pahoja yllätyksiä jossain elämän vaiheessa.
Sukulaiseni meni naimisiin maanviljelijän kanssa ja alussa tehtiin avioehto, että jos avioliitto purkautuu 5v sisällä, ei nainen saa mitään. Aika kului ja liitto kesti monia vuosikymmeniä, vaimo teki lähes kaikki talon työt, hoiti karjat , ajoi koneita pellolla jne koska mies oli sairaalloinen.
Mies sitten kuoli ja kävi ilmi, että avioehto oli edelleen voimassa ja vaimo jäi täysin tyhjänpäälle. Ei omistanut talosta mitään ja koko ikänsä tehnyt palkatonta työtä talon eteen. Ja luultavasti ei juurikaan eläkettä maksettu , mies kun hoiteli maksuliikenteen.
Vaimo oli joskus aikojen saatossa kysellyt avioehdosta ja mies oli sanonut, että kaikki on kunnossa.
Lesken asumisoikeushan sille olisi ainakin pitänyt jäädä.
Talo oli testamentattu toiselle ihmiselle.
Sillä ei ole mitään väliä, leski saa jäädä silti sinne asumaan.
Saa toki jäädä. Hauskaa vaan tehdä ikänsä töitä ja sitten huomata, että ei omista edes kotiaan jonka eteen uurastanut.
Olisipa kiva tehdä töitä vuosikymmeniä ja sitten huomata, että onkin tehnyt kaiken työn jonkun toisen hyväksi ja itse jäisi puille paljaille .
Kyllä luulisi ottavan pattiin.
No tämä on kyllä hanurista. Usein näissä maatila jutuissa on vielä määrätty ettei puolisolle mene mitään.
Siis että pysyy suvussa, puolisot suljettu pois jo aiemmissa testamenteissa.
Mutta tämä ei ole aviopuolison vika vaan hänen vanhempiensa. Mun vanhemmillani ei ole maatilaa, mutta muuten on paljon varallisuutta (sijoitusasuntoja, metsää jne). Mä tiedän, että he ovat sulkeneet lastensa aviopuolisot pois perinnöstään. Kaikki eivät välttämättä tiedä, että heidän vanhempansa ovat tehneet näin. Sitä kun ei tarvitse kertoa perillisilleen, jos ei halua. Tässä em tapauksessa kuitenkin mies varmaan tiesi, jos hänen vanhempansa olivat kuolleet jo aiemmin.
Minusta nuo testamenttirajoitukset pitäisi olla pariskunnan tiedossa. Jos he eivät tee avioehtosopimusta, niin eron tullen toisen saama perintö pysyy hänen hallussaan ja vain toisen perintö jaetaan. Hirveän epäreilu tilanne.
Jokaisen vanhemman pitäisi olla sen verran fiksu että rajaa AINA puolisot pois perinnöstä ja varsinkin silloin jos sitä on tulossa isompi määrä. Tosin en tiedä ketään joka ei olisi näin tehnyt.
Häh? Me ollaan tehty sellainen testamentti, että ensiksi kuolevan koko omaisuus menee eloon jäävälle puolisolle. Sitten vasta kun toinenkin kuolee, pääsee lapset jakamaan. Onko tässä jotain värää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki pitäisi jakaa
No vaikka siksi, ettei toiselle tule pahoja yllätyksiä jossain elämän vaiheessa.
Sukulaiseni meni naimisiin maanviljelijän kanssa ja alussa tehtiin avioehto, että jos avioliitto purkautuu 5v sisällä, ei nainen saa mitään. Aika kului ja liitto kesti monia vuosikymmeniä, vaimo teki lähes kaikki talon työt, hoiti karjat , ajoi koneita pellolla jne koska mies oli sairaalloinen.
Mies sitten kuoli ja kävi ilmi, että avioehto oli edelleen voimassa ja vaimo jäi täysin tyhjänpäälle. Ei omistanut talosta mitään ja koko ikänsä tehnyt palkatonta työtä talon eteen. Ja luultavasti ei juurikaan eläkettä maksettu , mies kun hoiteli maksuliikenteen.
Vaimo oli joskus aikojen saatossa kysellyt avioehdosta ja mies oli sanonut, että kaikki on kunnossa.
Lesken asumisoikeushan sille olisi ainakin pitänyt jäädä.
Talo oli testamentattu toiselle ihmiselle.
Sillä ei ole mitään väliä, leski saa jäädä silti sinne asumaan.
Saa toki jäädä. Hauskaa vaan tehdä ikänsä töitä ja sitten huomata, että ei omista edes kotiaan jonka eteen uurastanut.
Olisipa kiva tehdä töitä vuosikymmeniä ja sitten huomata, että onkin tehnyt kaiken työn jonkun toisen hyväksi ja itse jäisi puille paljaille .
Kyllä luulisi ottavan pattiin.
No tämä on kyllä hanurista. Usein näissä maatila jutuissa on vielä määrätty ettei puolisolle mene mitään.
Siis että pysyy suvussa, puolisot suljettu pois jo aiemmissa testamenteissa.
Mutta tämä ei ole aviopuolison vika vaan hänen vanhempiensa. Mun vanhemmillani ei ole maatilaa, mutta muuten on paljon varallisuutta (sijoitusasuntoja, metsää jne). Mä tiedän, että he ovat sulkeneet lastensa aviopuolisot pois perinnöstään. Kaikki eivät välttämättä tiedä, että heidän vanhempansa ovat tehneet näin. Sitä kun ei tarvitse kertoa perillisilleen, jos ei halua. Tässä em tapauksessa kuitenkin mies varmaan tiesi, jos hänen vanhempansa olivat kuolleet jo aiemmin.
Minusta nuo testamenttirajoitukset pitäisi olla pariskunnan tiedossa. Jos he eivät tee avioehtosopimusta, niin eron tullen toisen saama perintö pysyy hänen hallussaan ja vain toisen perintö jaetaan. Hirveän epäreilu tilanne.
Jokaisen vanhemman pitäisi olla sen verran fiksu että rajaa AINA puolisot pois perinnöstä ja varsinkin silloin jos sitä on tulossa isompi määrä. Tosin en tiedä ketään joka ei olisi näin tehnyt.
Häh? Me ollaan tehty sellainen testamentti, että ensiksi kuolevan koko omaisuus menee eloon jäävälle puolisolle. Sitten vasta kun toinenkin kuolee, pääsee lapset jakamaan. Onko tässä jotain värää?
Rajatkaa lasten puolisot pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki pitäisi jakaa
No vaikka siksi, ettei toiselle tule pahoja yllätyksiä jossain elämän vaiheessa.
Sukulaiseni meni naimisiin maanviljelijän kanssa ja alussa tehtiin avioehto, että jos avioliitto purkautuu 5v sisällä, ei nainen saa mitään. Aika kului ja liitto kesti monia vuosikymmeniä, vaimo teki lähes kaikki talon työt, hoiti karjat , ajoi koneita pellolla jne koska mies oli sairaalloinen.
Mies sitten kuoli ja kävi ilmi, että avioehto oli edelleen voimassa ja vaimo jäi täysin tyhjänpäälle. Ei omistanut talosta mitään ja koko ikänsä tehnyt palkatonta työtä talon eteen. Ja luultavasti ei juurikaan eläkettä maksettu , mies kun hoiteli maksuliikenteen.
Vaimo oli joskus aikojen saatossa kysellyt avioehdosta ja mies oli sanonut, että kaikki on kunnossa.
Lesken asumisoikeushan sille olisi ainakin pitänyt jäädä.
Talo oli testamentattu toiselle ihmiselle.
Sillä ei ole mitään väliä, leski saa jäädä silti sinne asumaan.
Saa toki jäädä. Hauskaa vaan tehdä ikänsä töitä ja sitten huomata, että ei omista edes kotiaan jonka eteen uurastanut.
Olisipa kiva tehdä töitä vuosikymmeniä ja sitten huomata, että onkin tehnyt kaiken työn jonkun toisen hyväksi ja itse jäisi puille paljaille .
Kyllä luulisi ottavan pattiin.
No tämä on kyllä hanurista. Usein näissä maatila jutuissa on vielä määrätty ettei puolisolle mene mitään.
Siis että pysyy suvussa, puolisot suljettu pois jo aiemmissa testamenteissa.
Mutta tämä ei ole aviopuolison vika vaan hänen vanhempiensa. Mun vanhemmillani ei ole maatilaa, mutta muuten on paljon varallisuutta (sijoitusasuntoja, metsää jne). Mä tiedän, että he ovat sulkeneet lastensa aviopuolisot pois perinnöstään. Kaikki eivät välttämättä tiedä, että heidän vanhempansa ovat tehneet näin. Sitä kun ei tarvitse kertoa perillisilleen, jos ei halua. Tässä em tapauksessa kuitenkin mies varmaan tiesi, jos hänen vanhempansa olivat kuolleet jo aiemmin.
Minusta nuo testamenttirajoitukset pitäisi olla pariskunnan tiedossa. Jos he eivät tee avioehtosopimusta, niin eron tullen toisen saama perintö pysyy hänen hallussaan ja vain toisen perintö jaetaan. Hirveän epäreilu tilanne.
Jokaisen vanhemman pitäisi olla sen verran fiksu että rajaa AINA puolisot pois perinnöstä ja varsinkin silloin jos sitä on tulossa isompi määrä. Tosin en tiedä ketään joka ei olisi näin tehnyt.
Häh? Me ollaan tehty sellainen testamentti, että ensiksi kuolevan koko omaisuus menee eloon jäävälle puolisolle. Sitten vasta kun toinenkin kuolee, pääsee lapset jakamaan. Onko tässä jotain värää?
Rajatkaa lasten puolisot pois.
Ai, se tuossa tarkoitettiinkin ehkä lasten puolisoita, eikä omaa puolisoa... Joo, ne on rajattu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron miksi moni mies pitää rahansa naiselta salassa. Kaikki esimerkit ovat tosielämästä, ja niissä toistuu samat pulmat. Osaatte ehkä päätellä mitä ne ovat.
ERI ELINTASO
Minä tein pidempää päivää ja todella stressaavaa työtä, josta maksettiin paremmin. Muuttaessamme yhteen tämä oli naisesta reilua. Päädyin maksamaan yhteisiä matkoja ym, ja se oli minulle ok. Mutta tämä ei riittänyt; nainen tunsi että hän on minun armoillani, kaikkea kivaa kallista saa vain kun minä haluan tarjota, tai pyytämällä. Jouduin kysymään moneen kertaan mitä nainen sitten halusi, kunnes hän viimein kiukustuttuaan sanoi että rahojen pitäisi olla yhteisessä käytössä.SAMA ELINTASO, TOISELLA ENEMMÄN RAHAA
Tämä on kaatunut siihen että asia on naiselle ensin ok. Mutta sitten kummasti toiveet asunnosta, matkoista, harrastuksista, ym alkavat perustua elintasoon joka on mahdollinen vain jos minä kustannan isomman osan. Minulle vaatimaton elämä kävisi, mutta se onkin köyhempi osapuoli jolle ei käy."VÄLTTÄMÄTTÖMÄT MENOT"
Kerroin jo esimerkin tosielämästä. Kun miehellä on rahaa, kummasti nainen ei varaudukaan mihinkään. Eikö se ole tiedossa että kodinkoneet hajoavat, autoa pitää rempata, asunto ei pysy uudenveroisena loputtomiin, ja että se hevonen saattaa joutua ähkyn tms vuoksi eläinlääkäriin? Ja kappas vain, syntyykin tilanne jossa miehellä on moraalinen velvollisuus auttaa, vaikka on sovittu että nainen vastaa heppansa kuluista.SAMANLAISET TULOT, SÄÄSTÄMINEN VS TUHLAAMINEN
Lienee reilua että jos tuhlaa, saa enemmän kaikkea kivaa nyt. Jos säästää, saa enemmän kaikkea kivaa myöhemmin. Eikö? Mutta kummasti sitten myöhemmin se tuntuukin epäreilulta kun itsellä on edessä köyhät ajat, kun taas toisella on mukava eläkekassa odottelemassa vanhuuden päiviä.Kaikissa toistuu samat kolme ongelmaa.
1) Tieto miehen rahoista ja potentiaalisesti mukavammasta elämästä tuntuu olevan vastustamaton kiusaus. Ne rahat on saatava omaan käyttöön.
2) Se mitä on sovittu, ei pädekään. Vaikka kuinka kysyisi että onko tämä nyt varmasti ok, naisen tunnetila muuttuukin. Ja aina sellaiseksi ettei tyytyväisyyttä saavuteta ennen kuin miehen rahat on saatu omaan käyttöön.
3) Jollain ihme tavalla nainen onnistuu luomaan tilanteen jossa on sovittu asioista, mutta herrasmies unohtaisi sopimuksen ja antaisi naiselle rahaa. Kun miehellä on rahaa, tarve rahalle löytyy kyllä. Mutta toki ilmaisematta suoraan mistä on kyse, koska silloin nainen tuntisi elävänsä miehen kustannuksella (niin kuin asia oikeasti olisi).
Aamen. Oma avioliittoni kaatui tuohon toiseen skenaarioon. Yhtäkkiä vaimosta kuoriutui hirveä snobi, jonka tuhlailua minun olisi pitänyt rahoittaa. Minä nimenomaan olisin halunnut elää sellaista elämää johon vaimonkin tulot olisivat riittäneet, hänelle ei kelvannut.
Heh, äijä luultavasti korviaan myöten veloissa 🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tai sitten se on ulosotossa
Ei pankkivirkailija olisi silloin kysynyt noin, kyllähän tuo viittaa aika selvästi siihen että miehellä löytyy pätäkkäå paljon enemmän kuin ap tietää. Joku suuri perintö tai lottovoitto tms. Ei pelkästä parin tonnin isommasta palkasta kertyneistä olisi tuolla tavoin virkailija kysynyt.
Tätä aina vaan ihmettelen. Miksi joku varallisuus on aina naisten mielestä ensisijaisesti joku perintö tai lottovoitto. Eikö ole mitenkään mahdollista, että se on hankittu ahkeruudella ja älykkyydellä. jota miehissä piisaa yllinkyllin.
No voi äly hoi nyt taas. Jos ihminen hankkii ahkeruudella ja älykkyydellä omaisuuden, se tuskin tulee aviopuolisolle yllätyksenä. Varmaan se ahkeruus ja älykkyys näkyy muutenkin elämässä. Esim pitkinä työpäivinä, yrittäjyytenä, nousujohteisena urana, yleisenä elämänasenteena. Jos puolisolla ei ole mitään hajua että toisella on iso omaisuus, se on yleensä juurikin mummon perintö tai lottovoitto.
Tuo on naisten luulo. Että paremmat tulot ja hieno elämänasenne ja säkenöivä älykkyys ovat yhtä.
Todellisuus on ihan toista. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä että on hyvä yhdessä asiassa, mikä ei näy millään tavalla muualla kuin työnantajalle tehdyissä laskelmissa.
Kylläpä nyt päiväunia pukkaa. 😂😂😂 Sinä et mitään isoja omaisuuksia kerää olemalla työnantajan leivissä. Tai no, onhan se muutama tonnikin jollekin omaisuus. Tässä nyt kuitenkin puhutaan useiden satojentuhansien eurojen omaisuudesta. Sellaisia rahoja ei Suomessa työntekijänä tienata, se on fakta. Toki jos olet ison pörssiyhtiön johtokunnassa, niin sitten. Mutta muuten ei. Suomessakin voi rikastua esim yrittäjänä luomalla menestyvän yrityksen ja sitten myymällä se hyvään hintaan. Yrittäjänä toki voi myös tienata suhmuroimalla julkisen ja yksityisen rajapinnassa ja huijaamalla, siitähän on viime aikoina ollut esimerkkinä mm. kaiken maailman urokset. Mutta näissä tapauksissa asiat tuskin tulee puolisolle yllätyksenä.
Ja höpön löpön. Monikin on saanut kasaan satoja tuhansia sijoittamalla palkastaan. Palkka ihan normaali. Asuntosijoittaminen on toinen keino, ei vaadi mitään yletöntä nerokkuutta.
Miljoonat on sitten eri asia.
Vastasinkin tuolle joka vihjaili että tämä säkenöivä älykkyys varallisuuden hankkimisessa ei näy missään muualla kuin "työnantajalle tehdyissä laskelmissa". Työntekijänä työn tekemisellä ei Suomessa rikastu, se on fakta. Sijoittaminen on eri asia, omien rahojen sijoittaminen ei liene palkkatyötä, eikä siitä tarvinne työnantajalle raportoida.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki pitäisi jakaa
Miksi elää ylipäätään parisuhteessa, jos ei ole aikomustakaan elää yhteistä elämää ilman salaisuuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron miksi moni mies pitää rahansa naiselta salassa. Kaikki esimerkit ovat tosielämästä, ja niissä toistuu samat pulmat. Osaatte ehkä päätellä mitä ne ovat.
ERI ELINTASO
Minä tein pidempää päivää ja todella stressaavaa työtä, josta maksettiin paremmin. Muuttaessamme yhteen tämä oli naisesta reilua. Päädyin maksamaan yhteisiä matkoja ym, ja se oli minulle ok. Mutta tämä ei riittänyt; nainen tunsi että hän on minun armoillani, kaikkea kivaa kallista saa vain kun minä haluan tarjota, tai pyytämällä. Jouduin kysymään moneen kertaan mitä nainen sitten halusi, kunnes hän viimein kiukustuttuaan sanoi että rahojen pitäisi olla yhteisessä käytössä.SAMA ELINTASO, TOISELLA ENEMMÄN RAHAA
Tämä on kaatunut siihen että asia on naiselle ensin ok. Mutta sitten kummasti toiveet asunnosta, matkoista, harrastuksista, ym alkavat perustua elintasoon joka on mahdollinen vain jos minä kustannan isomman osan. Minulle vaatimaton elämä kävisi, mutta se onkin köyhempi osapuoli jolle ei käy."VÄLTTÄMÄTTÖMÄT MENOT"
Kerroin jo esimerkin tosielämästä. Kun miehellä on rahaa, kummasti nainen ei varaudukaan mihinkään. Eikö se ole tiedossa että kodinkoneet hajoavat, autoa pitää rempata, asunto ei pysy uudenveroisena loputtomiin, ja että se hevonen saattaa joutua ähkyn tms vuoksi eläinlääkäriin? Ja kappas vain, syntyykin tilanne jossa miehellä on moraalinen velvollisuus auttaa, vaikka on sovittu että nainen vastaa heppansa kuluista.SAMANLAISET TULOT, SÄÄSTÄMINEN VS TUHLAAMINEN
Lienee reilua että jos tuhlaa, saa enemmän kaikkea kivaa nyt. Jos säästää, saa enemmän kaikkea kivaa myöhemmin. Eikö? Mutta kummasti sitten myöhemmin se tuntuukin epäreilulta kun itsellä on edessä köyhät ajat, kun taas toisella on mukava eläkekassa odottelemassa vanhuuden päiviä.Kaikissa toistuu samat kolme ongelmaa.
1) Tieto miehen rahoista ja potentiaalisesti mukavammasta elämästä tuntuu olevan vastustamaton kiusaus. Ne rahat on saatava omaan käyttöön.
2) Se mitä on sovittu, ei pädekään. Vaikka kuinka kysyisi että onko tämä nyt varmasti ok, naisen tunnetila muuttuukin. Ja aina sellaiseksi ettei tyytyväisyyttä saavuteta ennen kuin miehen rahat on saatu omaan käyttöön.
3) Jollain ihme tavalla nainen onnistuu luomaan tilanteen jossa on sovittu asioista, mutta herrasmies unohtaisi sopimuksen ja antaisi naiselle rahaa. Kun miehellä on rahaa, tarve rahalle löytyy kyllä. Mutta toki ilmaisematta suoraan mistä on kyse, koska silloin nainen tuntisi elävänsä miehen kustannuksella (niin kuin asia oikeasti olisi).Aamen. Oma avioliittoni kaatui tuohon toiseen skenaarioon. Yhtäkkiä vaimosta kuoriutui hirveä snobi, jonka tuhlailua minun olisi pitänyt rahoittaa. Minä nimenomaan olisin halunnut elää sellaista elämää johon vaimonkin tulot olisivat riittäneet, hänelle ei kelvannut.
Aika kamalia suhteita teillä. Olisiko kumppanin valintakriteereissä viilaamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron miksi moni mies pitää rahansa naiselta salassa. Kaikki esimerkit ovat tosielämästä, ja niissä toistuu samat pulmat. Osaatte ehkä päätellä mitä ne ovat.
ERI ELINTASO
Minä tein pidempää päivää ja todella stressaavaa työtä, josta maksettiin paremmin. Muuttaessamme yhteen tämä oli naisesta reilua. Päädyin maksamaan yhteisiä matkoja ym, ja se oli minulle ok. Mutta tämä ei riittänyt; nainen tunsi että hän on minun armoillani, kaikkea kivaa kallista saa vain kun minä haluan tarjota, tai pyytämällä. Jouduin kysymään moneen kertaan mitä nainen sitten halusi, kunnes hän viimein kiukustuttuaan sanoi että rahojen pitäisi olla yhteisessä käytössä.SAMA ELINTASO, TOISELLA ENEMMÄN RAHAA
Tämä on kaatunut siihen että asia on naiselle ensin ok. Mutta sitten kummasti toiveet asunnosta, matkoista, harrastuksista, ym alkavat perustua elintasoon joka on mahdollinen vain jos minä kustannan isomman osan. Minulle vaatimaton elämä kävisi, mutta se onkin köyhempi osapuoli jolle ei käy."VÄLTTÄMÄTTÖMÄT MENOT"
Kerroin jo esimerkin tosielämästä. Kun miehellä on rahaa, kummasti nainen ei varaudukaan mihinkään. Eikö se ole tiedossa että kodinkoneet hajoavat, autoa pitää rempata, asunto ei pysy uudenveroisena loputtomiin, ja että se hevonen saattaa joutua ähkyn tms vuoksi eläinlääkäriin? Ja kappas vain, syntyykin tilanne jossa miehellä on moraalinen velvollisuus auttaa, vaikka on sovittu että nainen vastaa heppansa kuluista.SAMANLAISET TULOT, SÄÄSTÄMINEN VS TUHLAAMINEN
Lienee reilua että jos tuhlaa, saa enemmän kaikkea kivaa nyt. Jos säästää, saa enemmän kaikkea kivaa myöhemmin. Eikö? Mutta kummasti sitten myöhemmin se tuntuukin epäreilulta kun itsellä on edessä köyhät ajat, kun taas toisella on mukava eläkekassa odottelemassa vanhuuden päiviä.Kaikissa toistuu samat kolme ongelmaa.
1) Tieto miehen rahoista ja potentiaalisesti mukavammasta elämästä tuntuu olevan vastustamaton kiusaus. Ne rahat on saatava omaan käyttöön.
2) Se mitä on sovittu, ei pädekään. Vaikka kuinka kysyisi että onko tämä nyt varmasti ok, naisen tunnetila muuttuukin. Ja aina sellaiseksi ettei tyytyväisyyttä saavuteta ennen kuin miehen rahat on saatu omaan käyttöön.
3) Jollain ihme tavalla nainen onnistuu luomaan tilanteen jossa on sovittu asioista, mutta herrasmies unohtaisi sopimuksen ja antaisi naiselle rahaa. Kun miehellä on rahaa, tarve rahalle löytyy kyllä. Mutta toki ilmaisematta suoraan mistä on kyse, koska silloin nainen tuntisi elävänsä miehen kustannuksella (niin kuin asia oikeasti olisi).Aamen. Oma avioliittoni kaatui tuohon toiseen skenaarioon. Yhtäkkiä vaimosta kuoriutui hirveä snobi, jonka tuhlailua minun olisi pitänyt rahoittaa. Minä nimenomaan olisin halunnut elää sellaista elämää johon vaimonkin tulot olisivat riittäneet, hänelle ei kelvannut.
Aika kamalia suhteita teillä. Olisiko kumppanin valintakriteereissä viilaamista?
Kieltämättä aika kovaa logiikkaa, ei osata syystä tai toisesta valita täyspäistä kumppania ja vedetään tästä johtopäätös, että varmaan sitten paras vaihtoehto valehdella sille huonolle kumppanille. Hyvä pojat.
Mulla on poikkeava kokemus.
Säästin palkkatuloista kuusinumeroisen summan ostaakseni asunnon. Pankki ei kertaakaan ottanut yhteyttä ehdottaakseen mitään sijoittamiseen viittaavaa. Ainoastaan kun kämppä oli ostettu ja tili tyhjennetty pankki ilmoitti vahtavansa platinium-visani normiversioon.