Luulin että minulla ja miehellä ei ole raha-asioissa salaisuuksia mutta pankissa kävikin näin

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n miestä täysin. Meillä kävi niin, että kun keskusteltiin asuntolainasta niin pankin virkailija räväytti vaan kysymättä mun säästötilin ja rahastojen kokonaissumman meidän molempien kuultavaksi.  Minä en ole missään vaiheessa halunnut kertoa puolisolle omaa varallisuuttani, koska haluan että puoliso on kanssani ihan muista syistä. Kyllä hän tiesi että minulla ei ole taloudellista hätää, mutta summaa ei tiennyt ennen tuota. 

Kun haetaan yhteistä lainaa, niin kyllä kanssahakijalla on mielestäni oikeus tietää toisen maksukyvystä ja varallisuudesta. Jos en tietäisi puolisoni raha-asioita edes suurin piirtein, niin olisi jäänyt laina pankkiin. Maailma on täynnä "varakkaita".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n miestä täysin. Meillä kävi niin, että kun keskusteltiin asuntolainasta niin pankin virkailija räväytti vaan kysymättä mun säästötilin ja rahastojen kokonaissumman meidän molempien kuultavaksi.  Minä en ole missään vaiheessa halunnut kertoa puolisolle omaa varallisuuttani, koska haluan että puoliso on kanssani ihan muista syistä. Kyllä hän tiesi että minulla ei ole taloudellista hätää, mutta summaa ei tiennyt ennen tuota. 

Kun haetaan yhteistä lainaa, niin kyllä kanssahakijalla on mielestäni oikeus tietää toisen maksukyvystä ja varallisuudesta. Jos en tietäisi puolisoni raha-asioita edes suurin piirtein, niin olisi jäänyt laina pankkiin. Maailma on täynnä "varakkaita".

Entä jos toinen maksaa oman osuutensa ilman lainaa, pitääkö sinun silloinkin saada meriselitys toisen rahatilanteesta? Ja miten se vaikuttaa asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Tiivistettynä:

-Naisella saa olla salainen hätätili, esim yllättävää avioeroa varten

-Miehellä ei saa olla salaista hätätiliä, esim yllättävää avioeroa varten

Näissä tapauksissa lapset lähtevät naisen mukaan, kun miestä ei lastenhoito kiinnosta. Totta hemmetissä useamman henkilön kulut äkkimuutossa on isommat mitä yhden aikuisen.

Vierailija kirjoitti:

Epätodennäköinen vaihtoehto promillen sadasosan todennäköisyydellä näyttää olevan suosittu skenaario eli toinen perhe, jolle maksaa rahaa. Kuvastaa hyvin palstan ajattelutapaa.

Itse tunnen kaksi tämmöistä heppua, joilla on ollut toinen perhe ylläpidettävänä ykkösperheen lisäksi. Toisessa oli kaksi lastakin. Ei ne niin epätavallisia sattumia ole. Kummastakaan miehestä ei olisi ikinä uskonut, että voisivat edes pettää vaimoaan, mutta niin vain löytyi rivarinpätkää ja kakkosvaimoa kummaltakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi ei halunnut sinun tietävän, ja etsit tiedot, loukkaat miestäsi. Sinua loukkasi se, että miehesi ei halunnut kertoa. Minusta kumppanuus perustuu luottamukseen, mutta myös vapauteen olla oma itsensä,

En muista kirjaa, mutta siinä suhde päättyi, koska nainen halusi uskoa aina pahaa. Jos luotat mieheesi muuten, eikö olisi tässäkin asiassa parasta luottaa ja kunnioittaa hänen tahtoaan. Rakkaus on pitkälti tahtotila.

Tajuatko nyt ollenkaan ristiriitaisuuttasi? Mieheltähän se luottamus kumppaniin puuttuu kun salailee.

Miksi ap:n pitäisi tietää miehensä raha-asioista, jos mies hoitaa sitoumuksena? En minulla tulisi mieleenikään kertoa ukolle kaikkia omistuksiani. Meillä on yhteinen koti, mutta miksi sen pitäisi tietää sijoitukseni? Enkä kysy, miten rahoittaa isommat ostot? Kumppanuuteen tarvitaan kaksi tasavertaista.

Ihan vain siksi, jos on pankkilainaa, minkälaisia vastuita tai vakuuksia kohdistuu yhteiseen omaisuuteen. Tai onko ap. antanut henkilötakauksia tai vast. tietylle lainamäärälle, vain onko se rajaton, jos miehellä on velkaa.

Vaikka ei olisi pankkilainaakaan kiinteään omaisuuteen voi liittyä kiinnityksiä. Poikamme,25v on hankkimassa ensiasuntoa, omarahoitusosuus ja kiinteistön arvo eivät riitä pankille vakuudeksi. Pankissa lisävakuudeksi oli ehdotettu joko kiinteistöä tai henkilötakausta, mutta oli todettu, että tuskinpa siihen tarvitsee mennä.

Jos haluaisin/haluaisimme käyttää yhteisomistuksessa olevan kotimme kiinnitystä vakuutena, siitä tiedotettaisiin kummallekin. Minä lupasin käyttää yhtä sijoitusasunnon kiinnitystä lisävakuutena. Kun se asunto ei ole yhteinen koti ja omistus on kokonaan minun nimissäni, siihen ei tarvita puolison suostumusta, eikä pankki tiedota siitä mitenkään. 

Henkilötakaukset ovat nykyisin käsittääkseni hyvin rajalliset. Ja jos yksikin lainaerä myöhästyy siitä ilmoitetaan takaajalle heti.

Henkilötakauksia ei enää hyväksy kuin pikkupankit, jotka eivät muuten saa asiakkaita. Muut pankit vaativat kovia vakuuksia, joita sitten myyvät lisähinnalla.

Itse asiassa yhteislainassa annetaan henkilötakaus. Joudut maksamaan toisen lainaa, jos ei itse pysty, vaikka olisi erilliset lainat. Tästä ei vaan juurikaan puhuta.

Olkaa tarkkoja kenen kanssa ostatte asuntoa. Viimeistä asuntoa etsiessämme kävimme katsomassa useita pakkomyynnissä olevia asuntoja, joissa puoliso jättänyt eron tullen lainat maksamatta ja kieltäytynyt myymästä.

Itse olisin halunnut naimisiin ja yhteislainan, mutta mies ei. No, ollaan nyt vastuussa kuitenkin toistemme lainoista ilman avioliiton tuomaa turvaa mm. lesken asumisesta tai tietoa yhteisen lainan maksuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epätodennäköinen vaihtoehto promillen sadasosan todennäköisyydellä näyttää olevan suosittu skenaario eli toinen perhe, jolle maksaa rahaa. Kuvastaa hyvin palstan ajattelutapaa.

Itse tunnen kaksi tämmöistä heppua, joilla on ollut toinen perhe ylläpidettävänä ykkösperheen lisäksi. Toisessa oli kaksi lastakin. Ei ne niin epätavallisia sattumia ole. Kummastakaan miehestä ei olisi ikinä uskonut, että voisivat edes pettää vaimoaan, mutta niin vain löytyi rivarinpätkää ja kakkosvaimoa kummaltakin.

Kerro lisää. Tämä vaatii Suomessa jo todella kovat tulot, jolloin joukko rajatuu kouralliseen ihmisiä.

Pystymme luultavasti yksilöimään henkilöt kuvauksesi perusteella, koska Suomessa ei ole montaa kyseiseen hommaan kykenevää ihmistä.

Jos miehellä on enemmän rahaa kuin ap luuli, mies on fiksu.

Vastaajien kirjoituksista paistaa läpi mistä on kyse, moni on jopa käytänyt sanamuotoa ylimääräisiä rahoja/säästöjä. Miehellä on siis ylimääräistä rahaa jolla saisi ulkomaanmatkoja tai sisustusremontin. Ne rahat pitäisi saada yhteiseen käyttöön. Kuten Milton Friedman kirjoitti, käytetäessä jonkun muun rahoja, ei säästellä.

Naiset ovat aina kiinnostuneita yhdistämään talouden, kun miehellä on enemmän rahaa. Jos naisella on enemmän rahaa, parisuhdetta harvemmin syntyy. Kun parisuhteessa tulee pienikin särö, tieto jaettavasta omaisuudesta välkkyy naisen mielessä ja ero tulee helposti.

Miehen kannattaa aina varmistaa että hänellä on säästöjä jotka on turvattu naiselta eron varalta.

"Mikä on minun, on minun. Mikä on sinun, on meidän" - naiset

Vierailija kirjoitti:

Epätodennäköinen vaihtoehto promillen sadasosan todennäköisyydellä näyttää olevan suosittu skenaario eli toinen perhe, jolle maksaa rahaa. Kuvastaa hyvin palstan ajattelutapaa.

Tuossakin naisia huolettaa eniten että mies maksaa rahaa jonnekin muualle. Rahaa jota nainen ei voi saada itselleen.

Taas se nähdään. Naiset on rahan perään. Miehellä on täysi oikeus salata raha-asiansa vaimoltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n miestä täysin. Meillä kävi niin, että kun keskusteltiin asuntolainasta niin pankin virkailija räväytti vaan kysymättä mun säästötilin ja rahastojen kokonaissumman meidän molempien kuultavaksi.  Minä en ole missään vaiheessa halunnut kertoa puolisolle omaa varallisuuttani, koska haluan että puoliso on kanssani ihan muista syistä. Kyllä hän tiesi että minulla ei ole taloudellista hätää, mutta summaa ei tiennyt ennen tuota. 

Kun haetaan yhteistä lainaa, niin kyllä kanssahakijalla on mielestäni oikeus tietää toisen maksukyvystä ja varallisuudesta. Jos en tietäisi puolisoni raha-asioita edes suurin piirtein, niin olisi jäänyt laina pankkiin. Maailma on täynnä "varakkaita".

Entä jos toinen maksaa oman osuutensa ilman lainaa, pitääkö sinun silloinkin saada meriselitys toisen rahatilanteesta? Ja miten se vaikuttaa asiaan?

Silloin ei haeta yhteistä lainaa. Kannattaa lukea kommentti ennen kommentointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epätodennäköinen vaihtoehto promillen sadasosan todennäköisyydellä näyttää olevan suosittu skenaario eli toinen perhe, jolle maksaa rahaa. Kuvastaa hyvin palstan ajattelutapaa.

Itse tunnen kaksi tämmöistä heppua, joilla on ollut toinen perhe ylläpidettävänä ykkösperheen lisäksi. Toisessa oli kaksi lastakin. Ei ne niin epätavallisia sattumia ole. Kummastakaan miehestä ei olisi ikinä uskonut, että voisivat edes pettää vaimoaan, mutta niin vain löytyi rivarinpätkää ja kakkosvaimoa kummaltakin.

Kerro lisää. Tämä vaatii Suomessa jo todella kovat tulot, jolloin joukko rajatuu kouralliseen ihmisiä.

Pystymme luultavasti yksilöimään henkilöt kuvauksesi perusteella, koska Suomessa ei ole montaa kyseiseen hommaan kykenevää ihmistä.

Höpö höpö mitään huipputuloja tarvi. Kumpikin mies tienasti ihan hyvin, ei kuitenkaan yli 100000 euroa vuodessa. Eivät asu pääkaupunkiseudulla, joten asunnot huomattavasti halvempia kuin mitä ehkä ajattelet.

Toinen mies vielä maksoi elareita kakkosnaisensa kanssa tehdyistä lapsista ja osallistui tietysti muutenkin kustannuksiin. Näillä kummallakin kakkosnaiset tiesivät alkuperäisestä vaimosta ja perheestä, joten siellä päässä homma lienee ollut hoidossa myös taloudellisesti.

Senhän takia kumpikin mies halusi salata rahaliikenteensä vaimoiltaan, ettei vaan paljastuisi minne rahat oikeasti menevät ja miksi rahat ei riitä Kreikan pakettimatkaan tänäkään vuonna.

Tilien ei tarvitse olla yhteiset ja omat tilit, rahat ja säästöt ja sijoitukset voi olla, mutta kyllä perheenä jos eletään pitäisi olla kartalla toisen rahatilanteesta ja tileistä. Ihan jo senkin varalta jos jotain sattuu. Ja ettei esim. pääse käymään niin, että vähärahaisempi päätyy maksamaan enemmän yhteisistä kuluista tai elää kädestä suuhun kun toinen elää leveästi ja säästää isot summat. Ja luottamuksenkin takia, avoimuus luo luottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Taas se nähdään. Naiset on rahan perään. Miehellä on täysi oikeus salata raha-asiansa vaimoltaan.

Minun miehelläni ei kyllä sellaista oikeutta olisi, tai hän ei olisi mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai sitten se on ulosotossa

Ei pankkivirkailija olisi silloin kysynyt noin, kyllähän tuo viittaa aika selvästi siihen että miehellä löytyy pätäkkäå paljon enemmän kuin ap tietää. Joku suuri perintö tai lottovoitto tms. Ei pelkästä parin tonnin isommasta palkasta kertyneistä olisi tuolla tavoin virkailija kysynyt.

Tätä aina vaan ihmettelen. Miksi joku varallisuus on aina naisten mielestä ensisijaisesti joku perintö tai lottovoitto. Eikö ole mitenkään mahdollista, että se on hankittu ahkeruudella ja älykkyydellä. jota miehissä piisaa yllinkyllin.

No voi äly hoi nyt taas. Jos ihminen hankkii ahkeruudella ja älykkyydellä omaisuuden, se tuskin tulee aviopuolisolle yllätyksenä. Varmaan se ahkeruus ja älykkyys näkyy muutenkin elämässä. Esim pitkinä työpäivinä, yrittäjyytenä, nousujohteisena urana, yleisenä elämänasenteena. Jos puolisolla ei ole mitään hajua että toisella on iso omaisuus, se on yleensä juurikin mummon perintö tai lottovoitto.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä on enemmän rahaa kuin ap luuli, mies on fiksu.

Vastaajien kirjoituksista paistaa läpi mistä on kyse, moni on jopa käytänyt sanamuotoa ylimääräisiä rahoja/säästöjä. Miehellä on siis ylimääräistä rahaa jolla saisi ulkomaanmatkoja tai sisustusremontin. Ne rahat pitäisi saada yhteiseen käyttöön. Kuten Milton Friedman kirjoitti, käytetäessä jonkun muun rahoja, ei säästellä.

Naiset ovat aina kiinnostuneita yhdistämään talouden, kun miehellä on enemmän rahaa. Jos naisella on enemmän rahaa, parisuhdetta harvemmin syntyy. Kun parisuhteessa tulee pienikin särö, tieto jaettavasta omaisuudesta välkkyy naisen mielessä ja ero tulee helposti.

Miehen kannattaa aina varmistaa että hänellä on säästöjä jotka on turvattu naiselta eron varalta.

"Mikä on minun, on minun. Mikä on sinun, on meidän" - naiset

Tämä pitäisi lukea jokaiselle miehelle ennen kuin he sanovat tahdon.

Minun paras päätökseni ikinä oli kun sukulaisilta saamani pinei rahastopotti suojattiin vaimolta. Sukulainen halusi että rahat olivat minulle, ja lupasin että tehdään tästä 5 000 euron summasta avioehto hänen vuokseen.

No, olin säästeliäämpi kuin vaimoni. Ja kiitos tämän päätöksen, vältyin n. 100 000 euron luovuttamisesta (ex-)vaimolleni.

Vierailija kirjoitti:

"Olen nyt aika kummissani, meillä on yhteinen asuntolaina, yhteinen talous. Olen luullut ettemme salaile näissä asioissa. Palkkatulotkin on suunnilleen yhtä suuret, ei ole mitään elätettävä/elättäjä-asetelmaa."

Jos näin on, mitä väliä sillä on paljonko miehellä on rahaa, kunhan maksaa puolet kulungeista?

Minä ja kumppanimme jaamme kulut n. puoliksi. Asunnon kulut yhteiseltä tililtä. Tienaamme noin saman verran.

Minulla on sen päälle 300 000 euron arvopaperisalkku josta saan osinkotuloja joka vuosi. Siitä ei ole keskusteltu, rahathan ovat minun omista tuloistani säästämiä.

Kyllä meillä mies tietää mun sijoitukset ja tiedetään toistemme tulot ja minä esim tiedän miehen maa jametsä omistukset ja arvot ja jos niitä myy. Silti meillä on omat rahat ja tilit. Avoimuus tuo luottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai sitten se on ulosotossa

Ei pankkivirkailija olisi silloin kysynyt noin, kyllähän tuo viittaa aika selvästi siihen että miehellä löytyy pätäkkäå paljon enemmän kuin ap tietää. Joku suuri perintö tai lottovoitto tms. Ei pelkästä parin tonnin isommasta palkasta kertyneistä olisi tuolla tavoin virkailija kysynyt.

Tätä aina vaan ihmettelen. Miksi joku varallisuus on aina naisten mielestä ensisijaisesti joku perintö tai lottovoitto. Eikö ole mitenkään mahdollista, että se on hankittu ahkeruudella ja älykkyydellä. jota miehissä piisaa yllinkyllin.

No voi äly hoi nyt taas. Jos ihminen hankkii ahkeruudella ja älykkyydellä omaisuuden, se tuskin tulee aviopuolisolle yllätyksenä. Varmaan se ahkeruus ja älykkyys näkyy muutenkin elämässä. Esim pitkinä työpäivinä, yrittäjyytenä, nousujohteisena urana, yleisenä elämänasenteena. Jos puolisolla ei ole mitään hajua että toisella on iso omaisuus, se on yleensä juurikin mummon perintö tai lottovoitto.

Tuo on naisten luulo. Että paremmat tulot ja hieno elämänasenne ja säkenöivä älykkyys ovat yhtä.

Todellisuus on ihan toista. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä että on hyvä yhdessä asiassa, mikä ei näy millään tavalla muualla kuin työnantajalle tehdyissä laskelmissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen nyt aika kummissani, meillä on yhteinen asuntolaina, yhteinen talous. Olen luullut ettemme salaile näissä asioissa. Palkkatulotkin on suunnilleen yhtä suuret, ei ole mitään elätettävä/elättäjä-asetelmaa."

Jos näin on, mitä väliä sillä on paljonko miehellä on rahaa, kunhan maksaa puolet kulungeista?

Minä ja kumppanimme jaamme kulut n. puoliksi. Asunnon kulut yhteiseltä tililtä. Tienaamme noin saman verran.

Minulla on sen päälle 300 000 euron arvopaperisalkku josta saan osinkotuloja joka vuosi. Siitä ei ole keskusteltu, rahathan ovat minun omista tuloistani säästämiä.

Kyllä meillä mies tietää mun sijoitukset ja tiedetään toistemme tulot ja minä esim tiedän miehen maa jametsä omistukset ja arvot ja jos niitä myy. Silti meillä on omat rahat ja tilit. Avoimuus tuo luottamusta.

Tilanne on vähän erilainen kun toisella on 300 000 euron arvopaperisalkku ja toisella 2000 euroa luottokorttivelkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä on enemmän rahaa kuin ap luuli, mies on fiksu.

Vastaajien kirjoituksista paistaa läpi mistä on kyse, moni on jopa käytänyt sanamuotoa ylimääräisiä rahoja/säästöjä. Miehellä on siis ylimääräistä rahaa jolla saisi ulkomaanmatkoja tai sisustusremontin. Ne rahat pitäisi saada yhteiseen käyttöön. Kuten Milton Friedman kirjoitti, käytetäessä jonkun muun rahoja, ei säästellä.

Naiset ovat aina kiinnostuneita yhdistämään talouden, kun miehellä on enemmän rahaa. Jos naisella on enemmän rahaa, parisuhdetta harvemmin syntyy. Kun parisuhteessa tulee pienikin särö, tieto jaettavasta omaisuudesta välkkyy naisen mielessä ja ero tulee helposti.

Miehen kannattaa aina varmistaa että hänellä on säästöjä jotka on turvattu naiselta eron varalta.

"Mikä on minun, on minun. Mikä on sinun, on meidän" - naiset

Tämä pitäisi lukea jokaiselle miehelle ennen kuin he sanovat tahdon.

Minun paras päätökseni ikinä oli kun sukulaisilta saamani pinei rahastopotti suojattiin vaimolta. Sukulainen halusi että rahat olivat minulle, ja lupasin että tehdään tästä 5 000 euron summasta avioehto hänen vuokseen.

No, olin säästeliäämpi kuin vaimoni. Ja kiitos tämän päätöksen, vältyin n. 100 000 euron luovuttamisesta (ex-)vaimolleni.

Mekin säästetään lapsille ja juuri tuota haluan välttää, että rahat päätyvät puolisolle (tai exälle).

Jos ja kun saat alapeukkuja, sehän kertoo vaan ikävää totuutta.

Eipä miehet omat raha-asiat muille kuulu. En minäkään ole kertonut puolisolleni, että olen jemmannut palkastani yli 40 000 sijoituksiin, kun hän taas on käyttänyt rahansa vaatteisiin ja harrastuksiin (itse en harrasta kuin säästämistä). Tiukan paikan tullen tai erotessa käsi kävisi kuitenkin minun lompakollani, joten parempi kun ei tiedä mitään.