Luulin että minulla ja miehellä ei ole raha-asioissa salaisuuksia mutta pankissa kävikin näin

Vierailija kirjoitti:

Ap,

Miten kävi? Tule nyt kertomaan!

Taisipa olla trolli joka keksi kivan jutun.

"Olen nyt aika kummissani, meillä on yhteinen asuntolaina, yhteinen talous. Olen luullut ettemme salaile näissä asioissa. Palkkatulotkin on suunnilleen yhtä suuret, ei ole mitään elätettävä/elättäjä-asetelmaa."

Jos näin on, mitä väliä sillä on paljonko miehellä on rahaa, kunhan maksaa puolet kulungeista?

Minä ja kumppanimme jaamme kulut n. puoliksi. Asunnon kulut yhteiseltä tililtä. Tienaamme noin saman verran.

Minulla on sen päälle 300 000 euron arvopaperisalkku josta saan osinkotuloja joka vuosi. Siitä ei ole keskusteltu, rahathan ovat minun omista tuloistani säästämiä.

Ilmeisesti luulet tietäväsi hänen palkkasa,  mutta hän saa varmaan  paljon enemmän ja nykyään vielä bonuset, jotka käyttää  yksin. Voit soittaa  verotoimistoon ensin.  Toinen harvinaisempi on  joku addiktio tai salattu    perintö joka on   toisella tilillä. En minäkään moneen vuoteen   tiennyt mieheni palkkaa  vaikka meillä on  käyttöoikeudet toistemme rahoihin.             K un mieheni  kuitenkin  huolehti  kaiken maksamisesta  ei sillä ollut väliä kun oli riittävästi   .Silloin minulta   jäi säästöön  paljon   joka kuukausi, mutta en osaa yhtään tuhlata rahaa. Sijotan sitten isommin jos jää liikaa vain tilille. Nykyään taas on  minun vuoro hoitaa  laskut  ym   molempien tileiltä omaan tyyliin. Isommista ostoksista  sovitaan yleensä. Olen vähän turhan saita ja iän mittaan se pahenee. Minun tekemän budjetin mukaan  eletään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusi päästä sieltä pois mahdollisimman pian jaarittelematta turhia raha-asioista. Jos olisi mennyt vastaamaan kyllä, niin olisitte saaneet kuulla kauan kaiken maailman sijoittamis/laina/säästämisjuttuja.

He menivät sinne nimenomaan kuulemaan sijoitus- ja säästämisjuttuja. Tuskin parivuotaalle vielä käyttötiliä oltiin ottamassa.

Nyt spekulointi karkaa hieman. Kyllä minäkin olen 2-vuotiaalle tilin avannut, mutta eipä kiinnostanut kuulla pätkääkään mitään ylimääräistä.

Minä avasin tilin 1kk vanhalle vauvalle, en sijoitusmielessä, vaan ihan vain siksi, että mummot ja sukulaiset halusivat muistaa nimiäisissä rahalla, jo ka laittoivat lapsen tilille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi ei halunnut sinun tietävän, ja etsit tiedot, loukkaat miestäsi. Sinua loukkasi se, että miehesi ei halunnut kertoa. Minusta kumppanuus perustuu luottamukseen, mutta myös vapauteen olla oma itsensä,

En muista kirjaa, mutta siinä suhde päättyi, koska nainen halusi uskoa aina pahaa. Jos luotat mieheesi muuten, eikö olisi tässäkin asiassa parasta luottaa ja kunnioittaa hänen tahtoaan. Rakkaus on pitkälti tahtotila.

Tajuatko nyt ollenkaan ristiriitaisuuttasi? Mieheltähän se luottamus kumppaniin puuttuu kun salailee.

Miksi ap:n pitäisi tietää miehensä raha-asioista, jos mies hoitaa sitoumuksena? En minulla tulisi mieleenikään kertoa ukolle kaikkia omistuksiani. Meillä on yhteinen koti, mutta miksi sen pitäisi tietää sijoitukseni? Enkä kysy, miten rahoittaa isommat ostot? Kumppanuuteen tarvitaan kaksi tasavertaista.

Ihan vain siksi, jos on pankkilainaa, minkälaisia vastuita tai vakuuksia kohdistuu yhteiseen omaisuuteen. Tai onko ap. antanut henkilötakauksia tai vast. tietylle lainamäärälle, vain onko se rajaton, jos miehellä on velkaa.

Vaikka ei olisi pankkilainaakaan kiinteään omaisuuteen voi liittyä kiinnityksiä. Poikamme,25v on hankkimassa ensiasuntoa, omarahoitusosuus ja kiinteistön arvo eivät riitä pankille vakuudeksi. Pankissa lisävakuudeksi oli ehdotettu joko kiinteistöä tai henkilötakausta, mutta oli todettu, että tuskinpa siihen tarvitsee mennä.

Jos haluaisin/haluaisimme käyttää yhteisomistuksessa olevan kotimme kiinnitystä vakuutena, siitä tiedotettaisiin kummallekin. Minä lupasin käyttää yhtä sijoitusasunnon kiinnitystä lisävakuutena. Kun se asunto ei ole yhteinen koti ja omistus on kokonaan minun nimissäni, siihen ei tarvita puolison suostumusta, eikä pankki tiedota siitä mitenkään. 

Henkilötakaukset ovat nykyisin käsittääkseni hyvin rajalliset. Ja jos yksikin lainaerä myöhästyy siitä ilmoitetaan takaajalle heti.

Henkilötakauksia ei enää hyväksy kuin pikkupankit, jotka eivät muuten saa asiakkaita. Muut pankit vaativat kovia vakuuksia, joita sitten myyvät lisähinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi ei halunnut sinun tietävän, ja etsit tiedot, loukkaat miestäsi. Sinua loukkasi se, että miehesi ei halunnut kertoa. Minusta kumppanuus perustuu luottamukseen, mutta myös vapauteen olla oma itsensä,

En muista kirjaa, mutta siinä suhde päättyi, koska nainen halusi uskoa aina pahaa. Jos luotat mieheesi muuten, eikö olisi tässäkin asiassa parasta luottaa ja kunnioittaa hänen tahtoaan. Rakkaus on pitkälti tahtotila.

Tajuatko nyt ollenkaan ristiriitaisuuttasi? Mieheltähän se luottamus kumppaniin puuttuu kun salailee.

Miksi ap:n pitäisi tietää miehensä raha-asioista, jos mies hoitaa sitoumuksena? En minulla tulisi mieleenikään kertoa ukolle kaikkia omistuksiani. Meillä on yhteinen koti, mutta miksi sen pitäisi tietää sijoitukseni? Enkä kysy, miten rahoittaa isommat ostot? Kumppanuuteen tarvitaan kaksi tasavertaista.

Ihan vain siksi, jos on pankkilainaa, minkälaisia vastuita tai vakuuksia kohdistuu yhteiseen omaisuuteen. Tai onko ap. antanut henkilötakauksia tai vast. tietylle lainamäärälle, vain onko se rajaton, jos miehellä on velkaa.

Vaikka ei olisi pankkilainaakaan kiinteään omaisuuteen voi liittyä kiinnityksiä. Poikamme,25v on hankkimassa ensiasuntoa, omarahoitusosuus ja kiinteistön arvo eivät riitä pankille vakuudeksi. Pankissa lisävakuudeksi oli ehdotettu joko kiinteistöä tai henkilötakausta, mutta oli todettu, että tuskinpa siihen tarvitsee mennä.

Jos haluaisin/haluaisimme käyttää yhteisomistuksessa olevan kotimme kiinnitystä vakuutena, siitä tiedotettaisiin kummallekin. Minä lupasin käyttää yhtä sijoitusasunnon kiinnitystä lisävakuutena. Kun se asunto ei ole yhteinen koti ja omistus on kokonaan minun nimissäni, siihen ei tarvita puolison suostumusta, eikä pankki tiedota siitä mitenkään. 

Henkilötakaukset ovat nykyisin käsittääkseni hyvin rajalliset. Ja jos yksikin lainaerä myöhästyy siitä ilmoitetaan takaajalle heti.

Henkilötakauksia ei enää hyväksy kuin pikkupankit, jotka eivät muuten saa asiakkaita. Muut pankit vaativat kovia vakuuksia, joita sitten myyvät lisähinnalla.

Meillä on täällä pienehkö itsenäinen Op. Uskoakseni eivät tarjonneet ostettavaa vakuutta, kun vapaita vakuuksia perhepiirissä on ja toisaalta 'nuukuuskin' tiedetään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ehkä hän ei tosiaankaan jaksanut keskustella muusta kuin siitä aiheesta, jonka vuoksi pankkiin menitte, en minä ainakaan jaksaisi. Mutta miksi ihmeessä sinulle tuli tunne, että mies salaa jotain, oletko luonteeltasi epäileväinen vai onko jotain muutakin, mikä saa epäilemään moista?

Voin kertoa kokemuksesta että kumppani voi olla kaikessa täysin luotettava, ja vain yhdessä asiassa vedättää. Eli ei tuon ap:n jutun lisäksi tarvitse olla jo alla jotain muutakin. Tämä voi olla ihan hyvin se ainoa asia jota mies salaa, ja kyllä sen kumppani huomaa kun oma puoliso valehtelee.

Voin velkakierteen salanneen miehen vaimona ja kolmen lapsen äitinä kertoa, että kyllä se yksikin valhe riittää kun se on riittävän iso.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi ei halunnut sinun tietävän, ja etsit tiedot, loukkaat miestäsi. Sinua loukkasi se, että miehesi ei halunnut kertoa. Minusta kumppanuus perustuu luottamukseen, mutta myös vapauteen olla oma itsensä,

En muista kirjaa, mutta siinä suhde päättyi, koska nainen halusi uskoa aina pahaa. Jos luotat mieheesi muuten, eikö olisi tässäkin asiassa parasta luottaa ja kunnioittaa hänen tahtoaan. Rakkaus on pitkälti tahtotila.

Miksi ihmeessä luottaisin ihmiseen, joka todistetusti salailee asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi ei halunnut sinun tietävän, ja etsit tiedot, loukkaat miestäsi. Sinua loukkasi se, että miehesi ei halunnut kertoa. Minusta kumppanuus perustuu luottamukseen, mutta myös vapauteen olla oma itsensä,

En muista kirjaa, mutta siinä suhde päättyi, koska nainen halusi uskoa aina pahaa. Jos luotat mieheesi muuten, eikö olisi tässäkin asiassa parasta luottaa ja kunnioittaa hänen tahtoaan. Rakkaus on pitkälti tahtotila.

Tajuatko nyt ollenkaan ristiriitaisuuttasi? Mieheltähän se luottamus kumppaniin puuttuu kun salailee.

Sinä, ja peukkujen määrästä päätellen moni muukin olette ilmeisesti tätä sakkia joka haluaa lukea puolison viestit, kytätä puhelimen ja tietokoneen käyttöä ja vaatia pitkiä selityksiä ketä juhlissa tai illanvietossa oli mukana.

Jos henkilö parisuhteessa hoitaa yhteiset raha-asiat kuten yhdessä on sovittu niin sillä toisella ei ole mitään asiaa urkkia asioita. Tuo on juuri sitä mikä tuhoaa parisuhteet. Oletetaan pahinta ja ollaan niin mustasukkaisia ja epäuskoisia kumppania kohtaan.

"Sillä täytyy olla jotain salattavaa!", tuo on huonoin perustelu ikinä millekään. Ihmiset nyt haluavat pitää joitain asioita yksityisinä, kuten se oma puhelin vaikka. En tule antamaan kumppanilleni pääsyä puhelimeeni vaikka siellä ei olekaan mitään salattavaa. Jos tuo on ongelma niin se parisuhde ei ole millään järkevällä pohjalla.

Se, että haluaa avointa keskustelua rahasta ja varallisuudesta parisuhteessa, ei tarkoita, että haluaa kytätä puhelimet ja sähköpostit jne läpi. Meillä on miehen kanssa omat rahat, omat tilit. Ei lasketa käyttörahoja, vaan se maksaa joka sattuu käymään kaupassa/tankkaamassa/tilaamassa ruokaa. Siksi meille tärkeää, että puhutaan avoimesti - paljonko sinulla on mennyt tässä kuussa? Onko jäänyt normaalin verran säästöön? Näin tiedämme, jos toisen pitää maksaa vähän enemmän seuraavaksi, jotta kulut tasaantuvat. Säästöistä on hyvä puhua myös jos on yhteinen asunto tai lapsi. Esimerkiksi nyt, kun suunnittelemme piharemonttia, on huomattavasti helpompi suunnitella, kun voimme avoimesti keskustella budjetista ja kuinka paljon kumpikin haluaa laittaa projektiin rahaa. Lapsen kanssa sama homma. Jos tulee tarve ostaa lapselle jotain isompaa, esim uusi turvaistuin, on huomattavasti helpompaa päättää millainen ostetaan, jos voidaan avoimesti keskustella siitä, kuinka paljon rahaa haluamme kyseiseen tuotteeseen käyttää. Lisäksi, koska molemmat harrastamme sijoittamista, on ihan hauskaa vain välillä vertailla eri sijoituskohteita ja miten esim. osakkeiden kanssa menee. Se on yhteinen harrastus. Silti kumpikaan ei ole vaatimassa toisen säästöjä, kyttäämässä pankkitilejä (tai mitään muutakaan). On omituista huomata, että niin monessa suhteessa raha on tabu ja siitä ei voi puhua, tai että automaattisesti kaikki on yhteistä ja ihmisillä ei ole oikeutta päättää omista rahoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi ei halunnut sinun tietävän, ja etsit tiedot, loukkaat miestäsi. Sinua loukkasi se, että miehesi ei halunnut kertoa. Minusta kumppanuus perustuu luottamukseen, mutta myös vapauteen olla oma itsensä,

En muista kirjaa, mutta siinä suhde päättyi, koska nainen halusi uskoa aina pahaa. Jos luotat mieheesi muuten, eikö olisi tässäkin asiassa parasta luottaa ja kunnioittaa hänen tahtoaan. Rakkaus on pitkälti tahtotila.

Tajuatko nyt ollenkaan ristiriitaisuuttasi? Mieheltähän se luottamus kumppaniin puuttuu kun salailee.

Miksi ap:n pitäisi tietää miehensä raha-asioista, jos mies hoitaa sitoumuksena? En minulla tulisi mieleenikään kertoa ukolle kaikkia omistuksiani. Meillä on yhteinen koti, mutta miksi sen pitäisi tietää sijoitukseni? Enkä kysy, miten rahoittaa isommat ostot? Kumppanuuteen tarvitaan kaksi tasavertaista.

Ihan vain siksi, jos on pankkilainaa, minkälaisia vastuita tai vakuuksia kohdistuu yhteiseen omaisuuteen. Tai onko ap. antanut henkilötakauksia tai vast. tietylle lainamäärälle, vain onko se rajaton, jos miehellä on velkaa.

Vaikka ei olisi pankkilainaakaan kiinteään omaisuuteen voi liittyä kiinnityksiä. Poikamme,25v on hankkimassa ensiasuntoa, omarahoitusosuus ja kiinteistön arvo eivät riitä pankille vakuudeksi. Pankissa lisävakuudeksi oli ehdotettu joko kiinteistöä tai henkilötakausta, mutta oli todettu, että tuskinpa siihen tarvitsee mennä.

Jos haluaisin/haluaisimme käyttää yhteisomistuksessa olevan kotimme kiinnitystä vakuutena, siitä tiedotettaisiin kummallekin. Minä lupasin käyttää yhtä sijoitusasunnon kiinnitystä lisävakuutena. Kun se asunto ei ole yhteinen koti ja omistus on kokonaan minun nimissäni, siihen ei tarvita puolison suostumusta, eikä pankki tiedota siitä mitenkään. 

Henkilötakaukset ovat nykyisin käsittääkseni hyvin rajalliset. Ja jos yksikin lainaerä myöhästyy siitä ilmoitetaan takaajalle heti.

Henkilötakauksia ei enää hyväksy kuin pikkupankit, jotka eivät muuten saa asiakkaita. Muut pankit vaativat kovia vakuuksia, joita sitten myyvät lisähinnalla.

Meillä on täällä pienehkö itsenäinen Op. Uskoakseni eivät tarjonneet ostettavaa vakuutta, kun vapaita vakuuksia perhepiirissä on ja toisaalta 'nuukuuskin' tiedetään.  

Olisi kiinnostavaa tietää, mistä konttorista kyse. Nimittäin Op:n lainaneuvottelijana voin kertoa, että henkilötakauksia on viimeksi hyväksytty 4 vuotta sitten.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Tarkastahan miehen verotiedot. Voi olla että tienaa enemmän kuin väittää tai sitten rahaa uppoaa johonkin addiktioon

Joo tuo on just oikea tapa hoitaa asia. Ei kannata kysyä mieheltä ja keskustella vaan katsoa verotiedot joo hyvä homma juuri noin tollot.

Vastaus on yksinkertainen. Mies käy maksullisissa tai maksaa aikuisviihteestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi ei halunnut sinun tietävän, ja etsit tiedot, loukkaat miestäsi. Sinua loukkasi se, että miehesi ei halunnut kertoa. Minusta kumppanuus perustuu luottamukseen, mutta myös vapauteen olla oma itsensä,

En muista kirjaa, mutta siinä suhde päättyi, koska nainen halusi uskoa aina pahaa. Jos luotat mieheesi muuten, eikö olisi tässäkin asiassa parasta luottaa ja kunnioittaa hänen tahtoaan. Rakkaus on pitkälti tahtotila.

Tajuatko nyt ollenkaan ristiriitaisuuttasi? Mieheltähän se luottamus kumppaniin puuttuu kun salailee.

Miksi ap:n pitäisi tietää miehensä raha-asioista, jos mies hoitaa sitoumuksena? En minulla tulisi mieleenikään kertoa ukolle kaikkia omistuksiani. Meillä on yhteinen koti, mutta miksi sen pitäisi tietää sijoitukseni? Enkä kysy, miten rahoittaa isommat ostot? Kumppanuuteen tarvitaan kaksi tasavertaista.

Ihan vain siksi, jos on pankkilainaa, minkälaisia vastuita tai vakuuksia kohdistuu yhteiseen omaisuuteen. Tai onko ap. antanut henkilötakauksia tai vast. tietylle lainamäärälle, vain onko se rajaton, jos miehellä on velkaa.

Vaikka ei olisi pankkilainaakaan kiinteään omaisuuteen voi liittyä kiinnityksiä. Poikamme,25v on hankkimassa ensiasuntoa, omarahoitusosuus ja kiinteistön arvo eivät riitä pankille vakuudeksi. Pankissa lisävakuudeksi oli ehdotettu joko kiinteistöä tai henkilötakausta, mutta oli todettu, että tuskinpa siihen tarvitsee mennä.

Jos haluaisin/haluaisimme käyttää yhteisomistuksessa olevan kotimme kiinnitystä vakuutena, siitä tiedotettaisiin kummallekin. Minä lupasin käyttää yhtä sijoitusasunnon kiinnitystä lisävakuutena. Kun se asunto ei ole yhteinen koti ja omistus on kokonaan minun nimissäni, siihen ei tarvita puolison suostumusta, eikä pankki tiedota siitä mitenkään. 

Henkilötakaukset ovat nykyisin käsittääkseni hyvin rajalliset. Ja jos yksikin lainaerä myöhästyy siitä ilmoitetaan takaajalle heti.

Henkilötakauksia ei enää hyväksy kuin pikkupankit, jotka eivät muuten saa asiakkaita. Muut pankit vaativat kovia vakuuksia, joita sitten myyvät lisähinnalla.

Meillä on täällä pienehkö itsenäinen Op. Uskoakseni eivät tarjonneet ostettavaa vakuutta, kun vapaita vakuuksia perhepiirissä on ja toisaalta 'nuukuuskin' tiedetään.  

Olisi kiinnostavaa tietää, mistä konttorista kyse. Nimittäin Op:n lainaneuvottelijana voin kertoa, että henkilötakauksia on viimeksi hyväksytty 4 vuotta sitten.

Eri

Ehkä et kuitenkaan ole lainaneuvottelija, jos et erota vakuutta ja takausta toisistaan.

Minun mielestäni koko jutun pointti on se, että epäilevä ihminen lähtee tulkitsemaan asiaa, koska ei tiedä totuutta ja ihmisellä on tarve tietää. Ihminen alkaa tehdä uusia ja uusia hurjia sekä tosi ikäviäkin tulkintoja. Näihin erilaisiin tulkintoihin alkaa pian uskomaan, kun muuta ei tiedä. Tämä kaikki nakertaa luottamusta ja syö suhdetta.

Aina kannattaa ottaa mikä tahansa epäily rauhallisesti puheeksi ja selvittää miten asia oikein on. On turhaa elää epätietoisuudessa ja antaa ikävien tulkintojen tuhota suhdetta. Entä jos salattu asia onkin ihan pieni ja se on kasvanut hirviöksi ihan turhaan?

Tuskin koskaan salaaja itse tajuaa miten kumppani alkaa täyttämään tietämättömyyttään kaikenlaisilla kauhealla kuvitelmilla, koska asia on salaajalle niin pieni juttu.

Kusettajat ovatkin sitten ihan eri juttu..

Mies suunnittelee eroa ja huolehtii, että hänen rajoja ei jaeta, mutta naisen rahat jaetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi ei halunnut sinun tietävän, ja etsit tiedot, loukkaat miestäsi. Sinua loukkasi se, että miehesi ei halunnut kertoa. Minusta kumppanuus perustuu luottamukseen, mutta myös vapauteen olla oma itsensä,

En muista kirjaa, mutta siinä suhde päättyi, koska nainen halusi uskoa aina pahaa. Jos luotat mieheesi muuten, eikö olisi tässäkin asiassa parasta luottaa ja kunnioittaa hänen tahtoaan. Rakkaus on pitkälti tahtotila.

Tajuatko nyt ollenkaan ristiriitaisuuttasi? Mieheltähän se luottamus kumppaniin puuttuu kun salailee.

Miksi ap:n pitäisi tietää miehensä raha-asioista, jos mies hoitaa sitoumuksena? En minulla tulisi mieleenikään kertoa ukolle kaikkia omistuksiani. Meillä on yhteinen koti, mutta miksi sen pitäisi tietää sijoitukseni? Enkä kysy, miten rahoittaa isommat ostot? Kumppanuuteen tarvitaan kaksi tasavertaista.

Ihan vain siksi, jos on pankkilainaa, minkälaisia vastuita tai vakuuksia kohdistuu yhteiseen omaisuuteen. Tai onko ap. antanut henkilötakauksia tai vast. tietylle lainamäärälle, vain onko se rajaton, jos miehellä on velkaa.

Vaikka ei olisi pankkilainaakaan kiinteään omaisuuteen voi liittyä kiinnityksiä. Poikamme,25v on hankkimassa ensiasuntoa, omarahoitusosuus ja kiinteistön arvo eivät riitä pankille vakuudeksi. Pankissa lisävakuudeksi oli ehdotettu joko kiinteistöä tai henkilötakausta, mutta oli todettu, että tuskinpa siihen tarvitsee mennä.

Jos haluaisin/haluaisimme käyttää yhteisomistuksessa olevan kotimme kiinnitystä vakuutena, siitä tiedotettaisiin kummallekin. Minä lupasin käyttää yhtä sijoitusasunnon kiinnitystä lisävakuutena. Kun se asunto ei ole yhteinen koti ja omistus on kokonaan minun nimissäni, siihen ei tarvita puolison suostumusta, eikä pankki tiedota siitä mitenkään. 

Henkilötakaukset ovat nykyisin käsittääkseni hyvin rajalliset. Ja jos yksikin lainaerä myöhästyy siitä ilmoitetaan takaajalle heti.

Henkilötakauksia ei enää hyväksy kuin pikkupankit, jotka eivät muuten saa asiakkaita. Muut pankit vaativat kovia vakuuksia, joita sitten myyvät lisähinnalla.

Meillä on täällä pienehkö itsenäinen Op. Uskoakseni eivät tarjonneet ostettavaa vakuutta, kun vapaita vakuuksia perhepiirissä on ja toisaalta 'nuukuuskin' tiedetään.  

Olisi kiinnostavaa tietää, mistä konttorista kyse. Nimittäin Op:n lainaneuvottelijana voin kertoa, että henkilötakauksia on viimeksi hyväksytty 4 vuotta sitten.

Eri

Meillä "vapaa vakuus" on muuta kuin henkilötakaus eli esim. 200 ha metsää ja ainakin paikalliselle Osuuspankille se on varsin hyvin kelvannut lapsen lainan vakuudeksi. Tai olisi kelvannut, mutta katsottiin fiksummaksi antaa itse lapselle 100 000 e laina ja pankista hän haki lainaa vain 50% asunnon arvosta, jolloin lisävakuuksia ei tarvittu. Omaa rahoitusta eli säästöjä oli joka tapauksessa riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkastahan miehen verotiedot. Voi olla että tienaa enemmän kuin väittää tai sitten rahaa uppoaa johonkin addiktioon

Joo tuo on just oikea tapa hoitaa asia. Ei kannata kysyä mieheltä ja keskustella vaan katsoa verotiedot joo hyvä homma juuri noin tollot.

Kannattaa keskustella, mutta kun mies on jo osoittanut taipumusta salailuun, niin kannattaa huomioida mahdollisuus ettei miehen selitys ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Mies suunnittelee eroa ja huolehtii, että hänen rajoja ei jaeta, mutta naisen rahat jaetaan.

Tämä on minustakin se todennäköisin syy.

Miksi kaikki asiat ylipäänsä pitää jakaa? Eikö parisuhteessa voisi olla jotain omiakin juttuja, kuten säästötili. Mua ainakin ahdistaisi, jos koko elämä pitäisi avata kumppanille. Jos mies kuitenkin osallistuu tasapuolisesti yhteisiin kuluihin, niin en näe syytä miksi hänen varallisuustietonsa pitäisi olla 100% .sti Ap:n tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Mies on "unohtanut" kertoa kaikista palkankorotuksistaan ja sinä olet maksanut vanhempainvapaat omista säästöistäsi? :D

Kuulostaa vitsiltä, mutta mulle kävi juuri näin.

Ohimennen, erottu ollaan.