Miksi teille tuli avioero?

Vierailija kirjoitti:

Meidän avioliitto oli täysin tyhjä astia.

En saanut sellaista arvostusta enkä rakkautta jota olisin kaivannut.

Ja vaikka täällä useat miehet valittaa että seksielämä oli nollassa, niin meillä myös, mutta syystä että miestä ei napannut lainkaan. Ja en ole ylilihava aloitteeton "lahna", olin varmasti meidän parisuhteessa se aloitteellisempi ja avoin uusille asioille, olisin halunnut kokeilla monenlaisia juttuja, ja varmasti suostunut moneen.

No, ei tää seksielämään loppunut, mutta rakkauden ja välittämisen puutteeseen 

Suomalaismiehet pitävät naista avioliitossa tyhjennyssammiona. Taloudellisesti ja fyysisesti. Itsellä ei mitään annettavaa korvien välissä. Paetkaa naiset henkenne edestä.

Jos nainen sanoo ettei halua miehen kanssa seksiä avioliitossa niin se tarkoittaa että nainen haluaa erota mutta haluaa toisen miehen kanssa seurustella ja seksiä sen kanssa kyllä. Haluttomuus johtuu yleensä miehestä, mies ei tee kotitöitä, ei huomioi naista, ei osta kukkia kun on synttärit eikä vietä muutenkaan aikaa vaimonsa kanssa. Silloin naiselta menee kyllä seksi halut ja eroja varmasti tulee. Mutta nainen etsii uuden miehen ja seksi halut palaa heti.

Vierailija kirjoitti:

En vain yksinkertaisesti kestänyt seksittömyyttä.

Avioliitto oli muuten hyvä: ei riitoja, ei ongelmia, tulimme hyvin toimeen, olimme toistemme parhaat ystävät. Lapset kasvatettiin isoiksi yhdessä, ja kaikki sujui hyvin.

Ainut ongelma oli seksuaalisen yhteensopimattomuuden syntyminen, kun lapset kasvoivat. Jossakin vaiheessa vaimoni vain totesi, että ei enää halua seksiä, ja voi ihan hyvin elää ilman sitä. Minä olin tässä vaiheessa jo pohtinut ajatusta, valmistautunut tähän ja tulevaan eroon, joten melko pian totesin, että meidän ei ole enää aika jatkaa yhdessä. Tämä oli tietenkin aika järkytys vaimolle, ja tästä seurasi enemmän ja vähemmän riitaisaa aikaa, mutta siitä huolimatta hän totesi, että ei olisi edes halunnut mihinkään parisuhde- tai seksuaaliterapiaan. Loppujen lopuksi hänkin ymmärsi, että ei voi pitää minua liitossa, jossa haluni ei kerta kaikkiaan täyty. Ilmeisen vaikeaa hänelle tämä oli, ja hän syytti minua erosta, mutta totesin, että en hyväksy syytöksiäsi, en ole enää kiinnostunut tarinastasi, jota kerrot tästä asiasta.

Itselleni ratkaisu oli loppujen lopuksi helppo, vaikka koko elämä meni uusiksi, omaisuus myytiin jne. Olen nyt selkeästi onnellisempi, ja olen tapaillut erästä naista, jonka kanssa myös seksi ja seksuaalisuus sopii erittäin hyvin yhteen.

Eli taitosi eivät riittäneet sytyttämään vaimoasi. Onnea vaan uuteen yritykseen. Tosi rakastaja huolehtii toki omasta onnen täyttymyksestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.

Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).

Tuohan oli kamalaa. Miten se ilmeni? Miten huomasit asian ja yritittekö korjata sitä?

Rakkaus pitäisi olla tahtotila.

Vähän ohis, mutta luin kerran sellaisen viisauden, että tahdosta puhuminen voi johtaa tilanteeseen, jossa yksi osapuoli kiristää toista "tahdolla". Eli siis väittää, että hän tahtoo rakastaa enemmän kuin toinen. Siinä ei välttämättä ole kyse oikeasta rakkaudesta, vaan lyömäaseesta, jolla se väitetysti vähemmän rakastava on huonompi osapuoli. 

Esim. pettäjä voisi väittää, että käytöksestään huolimatta hän on päättänyt tahtoa rakastaa ja siksi hänen rakkautensa on parempi kuin sen, joka rakastaa vain tunteella, ei tahdolla.

Semantiikkaa tämä voi olla monen kohdalla, mutta pointti on se, että millään sanoilla ei loppujen lopuksi ole kovinkaan paljon tekemistä rakkauden kohdalla.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.

Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).

Tuohan oli kamalaa. Miten se ilmeni? Miten huomasit asian ja yritittekö korjata sitä?

Rakkaus pitäisi olla tahtotila.

Vähän ohis, mutta luin kerran sellaisen viisauden, että tahdosta puhuminen voi johtaa tilanteeseen, jossa yksi osapuoli kiristää toista "tahdolla". Eli siis väittää, että hän tahtoo rakastaa enemmän kuin toinen. Siinä ei välttämättä ole kyse oikeasta rakkaudesta, vaan lyömäaseesta, jolla se väitetysti vähemmän rakastava on huonompi osapuoli. 

Esim. pettäjä voisi väittää, että käytöksestään huolimatta hän on päättänyt tahtoa rakastaa ja siksi hänen rakkautensa on parempi kuin sen, joka rakastaa vain tunteella, ei tahdolla.

Semantiikkaa tämä voi olla monen kohdalla, mutta pointti on se, että millään sanoilla ei loppujen lopuksi ole kovinkaan paljon tekemistä rakkauden kohdalla.  

Minä miellän tahdosta puhumisen sitoutumiseen. Eli olen sitoutunut tähän liittoon ja haluan toiselle pelkkää hyvää. Vähän kuin on sitoutunut työpaikkaan, ja tekee kaikkensa sen eteen.

Eri

Meillä päättyi 20-vuotinen avioliitto.

Väliin tuli toinen nainen. Eksä sanoi rakastavansa minua enemmän, mutta kuulemma se, miten en hyväksynyt toista naista johti siihen, että rakkaus minua kohtaan väheni.

Miksi toinen nainen pääsi väliimme? Minä väitän miehen keski-iän kriisin johdosta, jota hän itsekin sanoi potevansa. Mies sanoi syynä olevan avioliittomme tunnekylmyys.

Minä en tiedä, mistä tuo tunnekylmyys olisi ollut nähtävissä. Meillä oli ihan mukavaa yhdessä, arki soljui, seksiä viikottain, aamu- ja iltapusut, tulo- ja lähtöpusut, nukkuminen lusikassa.

Eli en tiedä, mikä oli todellinen syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain yksinkertaisesti kestänyt seksittömyyttä.

Avioliitto oli muuten hyvä: ei riitoja, ei ongelmia, tulimme hyvin toimeen, olimme toistemme parhaat ystävät. Lapset kasvatettiin isoiksi yhdessä, ja kaikki sujui hyvin.

Ainut ongelma oli seksuaalisen yhteensopimattomuuden syntyminen, kun lapset kasvoivat. Jossakin vaiheessa vaimoni vain totesi, että ei enää halua seksiä, ja voi ihan hyvin elää ilman sitä. Minä olin tässä vaiheessa jo pohtinut ajatusta, valmistautunut tähän ja tulevaan eroon, joten melko pian totesin, että meidän ei ole enää aika jatkaa yhdessä. Tämä oli tietenkin aika järkytys vaimolle, ja tästä seurasi enemmän ja vähemmän riitaisaa aikaa, mutta siitä huolimatta hän totesi, että ei olisi edes halunnut mihinkään parisuhde- tai seksuaaliterapiaan. Loppujen lopuksi hänkin ymmärsi, että ei voi pitää minua liitossa, jossa haluni ei kerta kaikkiaan täyty. Ilmeisen vaikeaa hänelle tämä oli, ja hän syytti minua erosta, mutta totesin, että en hyväksy syytöksiäsi, en ole enää kiinnostunut tarinastasi, jota kerrot tästä asiasta.

Itselleni ratkaisu oli loppujen lopuksi helppo, vaikka koko elämä meni uusiksi, omaisuus myytiin jne. Olen nyt selkeästi onnellisempi, ja olen tapaillut erästä naista, jonka kanssa myös seksi ja seksuaalisuus sopii erittäin hyvin yhteen.

Eli taitosi eivät riittäneet sytyttämään vaimoasi. Onnea vaan uuteen yritykseen. Tosi rakastaja huolehtii toki omasta onnen täyttymyksestään.

Älä välitä tästä miesvihaajasta. Minulle kävi aivan samalla tavoin, enkä ole huono sängyssä. Nainen ei kyennyt enää seksuaalisuuteen, jonka jälkeen vuoden jaksoin, kunnes alkoi olemaan melko mahdoton tilanne. En koskaan pettänyt häntä. Sovimme asiat. 

Välillä näitä lukiessa tuntuu, että käytännössä jokaisen pariskunnan kannattaisi erota, kun lapset ovat aikuisia. Usein sitä odotellaan, ja toivotaan. Sen jälkeen etsitään uutta parisuhdetta, että voisi vielä ainakin kerran rakastua uuteen ihmiseen ja kokea uuden suhteen kiihkeä vaihe.

Vierailija kirjoitti:

Välillä näitä lukiessa tuntuu, että käytännössä jokaisen pariskunnan kannattaisi erota, kun lapset ovat aikuisia. Usein sitä odotellaan, ja toivotaan. Sen jälkeen etsitään uutta parisuhdetta, että voisi vielä ainakin kerran rakastua uuteen ihmiseen ja kokea uuden suhteen kiihkeä vaihe.

Minä taas ajattelen, että liian nuorena ei saa sitoutua. Minä tapasin eksän 20 v, ja enhän edes itseäni silloin tuntenut. Ja kokemattomana en yhtään tiennyt, mikä on normaalia käytöstä, itseltä tai toiselta.

Vierailija kirjoitti:

Välillä näitä lukiessa tuntuu, että käytännössä jokaisen pariskunnan kannattaisi erota, kun lapset ovat aikuisia. Usein sitä odotellaan, ja toivotaan. Sen jälkeen etsitään uutta parisuhdetta, että voisi vielä ainakin kerran rakastua uuteen ihmiseen ja kokea uuden suhteen kiihkeä vaihe.

Miksi ihmeessä pitäisi kokea "kiihkeä vaihe", koska se päättyy kuitenkin naisen lähtemiseen? Päinvastoin, rakastuminen on hölmöjen, nuorten miesten hommaa, jotka vielä eivät ole naisen todellista luonnetta ymmärtänyt. Miehillä on vain tietty määrä sitä rakastumisen potentiaalia, ei jaksa. Paljon, paljon parempi elämä ilman sitä tunteiden vuoristorataa ja jatkuvaa miellyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä näitä lukiessa tuntuu, että käytännössä jokaisen pariskunnan kannattaisi erota, kun lapset ovat aikuisia. Usein sitä odotellaan, ja toivotaan. Sen jälkeen etsitään uutta parisuhdetta, että voisi vielä ainakin kerran rakastua uuteen ihmiseen ja kokea uuden suhteen kiihkeä vaihe.

Miksi ihmeessä pitäisi kokea "kiihkeä vaihe", koska se päättyy kuitenkin naisen lähtemiseen? Päinvastoin, rakastuminen on hölmöjen, nuorten miesten hommaa, jotka vielä eivät ole naisen todellista luonnetta ymmärtänyt. Miehillä on vain tietty määrä sitä rakastumisen potentiaalia, ei jaksa. Paljon, paljon parempi elämä ilman sitä tunteiden vuoristorataa ja jatkuvaa miellyttämistä.

Voi sinua. Rakkaus ei ole kiihkeyttö eikä miellyttämistä. Tommy Hellsten on määritellyt rakkauden hyvin: rakkaus kunnioittaa toista, tahtoi toiselle pelkkää hyvää ja antaa toiselle täyden vapauden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.

Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).

Tuohan oli kamalaa. Miten se ilmeni? Miten huomasit asian ja yritittekö korjata sitä?

Rakkaus pitäisi olla tahtotila.

Se oli se viinanpuute. Ei ukko jaksanut enää.

Alkoholismi, miehen siis.

Ryhtyi ryyppäämään raskaasti, kun kauan odotettu (huom nimenomaan HÄNEN toivomansa) lapsi syntyi, marisi jo synnärillä, että aikaavievää puuhaa vauvanhoito.

Pahoinpiteli minut sitten kun tosiaan olin niin hirveä kun vaadin apua vauvan ja kodinhoidossa ja koiran ulkoilutuksessa. Hänen mukaansa olin lomalla ja minulla olisi aikaa "vaikkapa kirjoittaa romaani", eihän sulla ole tossa mitään tekemistä, kotona makaat vauvan kanssa. Hän pesi nolla pesukoneellista pyykkiä, laittoi ruokaa kerran, hoiti armollisesti vauvaa kolme kertaa, että pääsin lääkäriin, mitään muuta omaa aikaa tai lepoa en tarvitsisi, koska kerran vain makaan kotona vauvan kanssa. Siinä pisteessä otin eron, pelkäsin että tappaa minut.

Olin luullut, että olimme onnellisia. Itse menin synnytyslaitokselle maailman onnellisimpana puolisona ja tukevana äitinä.

Hän joi, mutta en oikein ajatelkut siitä sen kummempia, kun pystyi hoitamaan työnsä, raha-asiansa, remonttinsa, kaiken moitteetta ja aikataulussa ja oli motivoitunut looettamaan sen vauvan tultua. Ihminen on yli kolmikymmpinen akateeminen, alallaan ihan arvostettu henkilö. Tajusin vasta liian myöhään, että hän oli aina juonut kösittämättömiin luonnevammoihinsa, jotka alkoivat paljastua siinä, kun lääkörit keskittyivät minuun ja vauvaan eikä hän ollut mitenkään päähenkilö, kun perheessä on vauva ja toipuva synnyttänyt äiti. En ollut häntä ennenkäänmitenkään ihmeesti päähenkilönä pitönyt, mutta toki kaksi lapsetonta aikuista omistautuvat toisilleen eri tavalla kuin vauvan tultua. Ja siis kriisi alkoi jo synnyksessä, en siis "tehnyt jotain väörin" äitinä. Synnytin väärin, puhuin vääränlaisella äänellä kätilölle, sai hävetä kun huusin synnytyksessä yms sekoilua. Sekosi. Eikä ole vieläkään ihan toennut aiheesta, viisi vuotta myöhemmin. Siellä ryyppää.

Eli lyhyesti: päihdeongelma on aina enemmän kuin vain päihtyneenä juhliminen, mitä se oli itselle ennen raskaaksi tuloa, lopettaminen ei minkäänlaijen ongelma itselle. Päihdeongelma on osyykkisiä vaikeuksia, joita päihteillä peitetään, kompensoidaan, yritetään "hoitaa". Päihdeongelmainen on sairaalloisen itsekäs, hänelle on ihan sama käytännössä jos vaikka vauva kuolee, kun äiti sairastuu eikä pysty hoitamaan. Ja hävetessään vauvansa äidin pahoinoytelyä hän edelleen syyttää sitä äitiä tai ketä milloinkin.

Päihdeongelma. Totaalinen ei parisuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä näitä lukiessa tuntuu, että käytännössä jokaisen pariskunnan kannattaisi erota, kun lapset ovat aikuisia. Usein sitä odotellaan, ja toivotaan. Sen jälkeen etsitään uutta parisuhdetta, että voisi vielä ainakin kerran rakastua uuteen ihmiseen ja kokea uuden suhteen kiihkeä vaihe.

Miksi ihmeessä pitäisi kokea "kiihkeä vaihe", koska se päättyy kuitenkin naisen lähtemiseen? Päinvastoin, rakastuminen on hölmöjen, nuorten miesten hommaa, jotka vielä eivät ole naisen todellista luonnetta ymmärtänyt. Miehillä on vain tietty määrä sitä rakastumisen potentiaalia, ei jaksa. Paljon, paljon parempi elämä ilman sitä tunteiden vuoristorataa ja jatkuvaa miellyttämistä.

Voi sinua. Rakkaus ei ole kiihkeyttö eikä miellyttämistä. Tommy Hellsten on määritellyt rakkauden hyvin: rakkaus kunnioittaa toista, tahtoi toiselle pelkkää hyvää ja antaa toiselle täyden vapauden.

Tämä on hyvä määritelmä. Jos toinen kohtelee sinua noin, niin voit olla aikavarma, että hän rakastaa. Ja jos etitse pysty kohtelemaan toista noin, niin kannattaa miettiä omia motiiveja, miksi on parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.

Vain tyhmät miehet ajattelevat näin.

Se on ihan tilastollinen fakta. Enkä ole mies.

Naiset ottavat 70% avioeroista.

Sanon vaan totuuden kirjoitti:

Jos nainen sanoo ettei halua miehen kanssa seksiä avioliitossa niin se tarkoittaa että nainen haluaa erota mutta haluaa toisen miehen kanssa seurustella ja seksiä sen kanssa kyllä. Haluttomuus johtuu yleensä miehestä, mies ei tee kotitöitä, ei huomioi naista, ei osta kukkia kun on synttärit eikä vietä muutenkaan aikaa vaimonsa kanssa. Silloin naiselta menee kyllä seksi halut ja eroja varmasti tulee. Mutta nainen etsii uuden miehen ja seksi halut palaa heti.

Tämä on niin totta. Jos exältäni kysyy miksi erosimme, hän sanoo syyksi sen, etten halunnut seksiä. Minä sanoisin syyksi riidat, exän lusmuilun kotitöistä ja jatkuvan määräilemisen ja huonotuulisuuden. Ex ei kyennyt ymmärtämään miksei mua illalla paneta, kun olen rättiväsynyt kotitöistä ja samalla kuunnellut koko illan hänen valitustaan milloin mistäkin asiasta. Nyt olen ollut uudessa liitossa pian kymmenen vuotta. Kummasti minun tässä liitossa edelleen tekee mieli seksiä monta kertaa viikossa.

Vähän ohi aiheen, mutta mitä mielipiteitä: kumppanillani pitkiä tuijotuksia (enemmän kuin viisi sekuntia kesto), hymyilevin silmin, tervehtii silloin tällöin kaupanmyyjä nuoria nättejä naisia. Tervehditäänkö yleensä noin jotain random-kaupantyöntekijöitä? Mua hän ei tuollaisella katseella ole vuosiin katsellut. En ole ylipainoinen, ihan normaalinnäköinen olen, kumppanin kanssa samaa ikäluokkaa.

Riskit tiedostaen kerroin silloiselle vaimolle, että hänen alkoholinkäyttönsä oli muuttunut sietämättömäksi (hän mm. joi meille lastensuojeluilmoituksen), ja että tämä oli rajani: En suostu kasvattamaan lapsia alkoholistin kanssa ja tilanne joko paranee hänen toimestaan tai hän hakeutuu hoitoon tai liitto päättyy. Hän lupasi parantaa tapansa, jatkoi tökeröä salajuomista, hankki itselleen rakastajan, jota juominen ei haitannut, petti minua puoli vuotta ja häipyi sitten. Lapset jäivät minulle ja ovat onnellisia. Minä olen nykyään parempi isä ja vapaa riippakiveksi muuttuneesta puolisosta. Ex on kuulemma juomisellaan ajamassa toista liittomme jälkeistä suhdettaan karille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä näitä lukiessa tuntuu, että käytännössä jokaisen pariskunnan kannattaisi erota, kun lapset ovat aikuisia. Usein sitä odotellaan, ja toivotaan. Sen jälkeen etsitään uutta parisuhdetta, että voisi vielä ainakin kerran rakastua uuteen ihmiseen ja kokea uuden suhteen kiihkeä vaihe.

Miksi ihmeessä pitäisi kokea "kiihkeä vaihe", koska se päättyy kuitenkin naisen lähtemiseen? Päinvastoin, rakastuminen on hölmöjen, nuorten miesten hommaa, jotka vielä eivät ole naisen todellista luonnetta ymmärtänyt. Miehillä on vain tietty määrä sitä rakastumisen potentiaalia, ei jaksa. Paljon, paljon parempi elämä ilman sitä tunteiden vuoristorataa ja jatkuvaa miellyttämistä.

Voi sinua. Rakkaus ei ole kiihkeyttö eikä miellyttämistä. Tommy Hellsten on määritellyt rakkauden hyvin: rakkaus kunnioittaa toista, tahtoi toiselle pelkkää hyvää ja antaa toiselle täyden vapauden.

Tuo on kivasti sanottu, mutta paradoksi. Jos kunnioittaa toista, ja haluaa tälle pelkkää hyvää, niin silloin ei halua loukata toista. Pettäminen kuitenkin loukkaa toista, joten sitä ei siis voi tehdä, joten missä on se täysi vapaus?

Toisaalta voi ajatella että jos kunnioittaa toista ja haluaa tälle pelkkää hyvää, niin ei tule edes mieleen pettää toisen luottamusta. Mutta toisaalta mitä väliä on luottamuksella edes, jos rakkaus on vain noita mainitsemiasi asioita? Eihän rakkauteen silloin kuulu luottamus edes.

Ja entäs jos se toinen sitten pettääkin, koska se tuntuu HÄNESTÄ hyvältä? Se tuntuu hänestä siltä että hänellä on täysi vapaus? Silloinhan sen toisen, joka rakastaa tuolla määritelmällä, täytyy vain sietää se että toinen on muiden kanssa s-hommissa, ja perusteluina on rakkaus. 

Minulle rakkaus tarkoittaa hyviä asioita, ja viha on pelkoa pohjimmiltaan, välinpitämättömyys taasen rakkauden vastakohta.  Näen hyvinä asioina onnellisen ja uskollisen parisuhteen, joten näen tällaisen rakkautena. Jos siihen sekoittuu muita osapuolia, niin rakkaus loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, mutta mitä mielipiteitä: kumppanillani pitkiä tuijotuksia (enemmän kuin viisi sekuntia kesto), hymyilevin silmin, tervehtii silloin tällöin kaupanmyyjä nuoria nättejä naisia. Tervehditäänkö yleensä noin jotain random-kaupantyöntekijöitä? Mua hän ei tuollaisella katseella ole vuosiin katsellut. En ole ylipainoinen, ihan normaalinnäköinen olen, kumppanin kanssa samaa ikäluokkaa.

Mentiin juhliin, meikkasin ja laitoin mekon. Ajettiin juhliin ja mies jäi tuijottamaan lenkkeilijää 😒 olin minäkin nuori ja nätti, itse ahdistunut ja suorastaan ruma. Törkeää. Tuijotti myös esim. vanhaa naista kokoajan kun oltiin perheen kanssa syömässä. Aina sai hävetä. Suuttui ja haukkui hulluksi kun mainitsin.