Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Puolison alkoholismi. Yritin kyllä vuosia olla tukena ja olla luovuttamatta. Mutta omien mieleterveyteni rippeiden kanssa läksin ja eheydyin itse. Hän juo edelleen. Olemme väleissä, en nyt ystäväksi ehkä kutsuisi, mutta apua saa ja annetaan puolin ja toisin. Mutta rajat on tiukat. Jos hän juo, en kommunikoi hänen kanssa millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitin jo heti naimisiin mennessämme, etten kestä vastoinkäymisiä. Sitten anoppi sairaistui vakavasti, ja vaimo alkoi omistautua hänen hoitamiselleen. Totesin, että tämä oli juuri sellainen tilanne, mistä olin varoitellut ja lähdin.
Täys kusipää.
Miehenä joo, niin olisi. Naisena hän on rohkea ja itsenäinen!
Vaimo antoi muslimille pesää ja minusta tuli aisuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitin jo heti naimisiin mennessämme, etten kestä vastoinkäymisiä. Sitten anoppi sairaistui vakavasti, ja vaimo alkoi omistautua hänen hoitamiselleen. Totesin, että tämä oli juuri sellainen tilanne, mistä olin varoitellut ja lähdin.
Täys kusipää.
Miehenä joo, niin olisi. Naisena hän on rohkea ja itsenäinen!
Naiset ei voi koskaan olla yhtä kpäitä kuin miehet, koska naiset on empaattisia, huolehtivia ja miellyttämisenhaluisia. Sori kun rikoin sun harhan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa älyttömältä, mutta itsetuntoni oli loppujen lopuksi eron syy. Minulla oli mielestäni liian kaunis vaimo. En kestänyt sitä missään vaiheessa suhdetta. Tuntui pahalta, että olin itse ihan tavallinen ja toinen toistaan komeammat miehet olivat valmiita olemaan vaimoni kanssa. Joka ikinen päivä oli joku uusi vastus ilmaantunut, enkä pystynyt enää luottamaankaan. Ero helpotti älyttömästi. Nyt sinkkuna jo 5 vuotta, eikä tarvetta muulle enää ole. (M35)
Tämäkö se on mun miehelläkin, kun pitää valehdella ja salailla asioitaan minulta, flirttailla muille naisille ym. Heikko itsetunto??
- kaunis nainen-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vaimo lihos kans täällä
On se hyvä, että sun vaimo on lihois, ei mikään tuulen vietävissä! Ole tyytyväinen, pysyy rinnalla myrskyssä kuin myrskyssä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muija alkoi ahdistukseen ja masennukseen käyttään lääkkeeksi viinaa, eipä siinä muuta tarvittu.
Vierailija kirjoitti:
Tietyssä iässä on vaara, että vaimo muuttuu anopin kaltaiseksi.
Oman kokemukseni mukaan tämä yleensä alkaa siinä 35-vuotiaana. Jos et ole koskaan ollut vaimosi äidin kanssa ylimpiä ystäviä, alkaa erokello tikittää tässä vaiheessa.
Suunnan voi muuttaa vain vaimo itse.
T:Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo lopetti työt, ei kuulemma jaksanut. Ei tehnyt mitään kotitöitä, ei käynyt kaupassa, kun ei suostunut ajamaan autoa, kun se oli liian vaikeaa tai jotain. Katsoi yökaudet telkkaria. En saanut nukuttua siinä melussa. Lähdin.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mutta mitä mielipiteitä: kumppanillani pitkiä tuijotuksia (enemmän kuin viisi sekuntia kesto), hymyilevin silmin, tervehtii silloin tällöin kaupanmyyjä nuoria nättejä naisia. Tervehditäänkö yleensä noin jotain random-kaupantyöntekijöitä? Mua hän ei tuollaisella katseella ole vuosiin katsellut. En ole ylipainoinen, ihan normaalinnäköinen olen, kumppanin kanssa samaa ikäluokkaa.
Nuoret naiset vain näyttää niin hyviltä, ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä ihan fakta, että lapsuudenperheestä saatu malli vaikuttaa erittäin paljon nimenomaan pariutumiseen ja vanhemmuuteen myöhemmällä iällä. Ja se on ihan tiedostamatonta, se vaan menee niin että kun on tottunut pitämään jotakin tyyliä normaalina, niin sitä ihan luonnostaan toimii sillä tavalla. Olen lukenut tästä tutkimuksia ja huomannut myös ihan omassa (ja läheisten) elämässä, mitä vanhemmaksi tulee niin sitä selvemmin huomaa että ihmiset tosiaan toimivat parisuhteessa ja perheessä hyvin pitkälti samalla tavalla kuin omat vanhempansa. Toteuttavat samantyylistä roolia.
Toki poikkeuksiakin on, esimerkiksi sellaiset jotka olivat niin pettyneitä omaan vanhempaansa, että tekevät tietoisen päätöksen että haluavat olla juuri vanhempiensa vastakohta. Mutta yleensä näin päin, että millainen äiti sellainen tytär jne.
Esimerkiksi tämä pitkään suhteeseen sitoutuminen. Kaikki tuntemani ihmiset, jotka ovat pitkässä ja kestävässä parisuhteessa, ovat sellaisia joiden vanhemmatkin ovat olleet edelleen yhdessä tai vähintään olivat koko heidän lapsuutensa yhdessä ja erosivat vasta kun lapsi oli jo muuttanut kotoa. Silloin sitä on omaksunut itsekin ihan automaattisesti sellaisen me-hengen, että me ollaan perhe ja että me selvitään yhdessä hyvistä ja huonoista hetkistä jne. Haluaa panostaa suhteeseen ja on valmis keskittymään siihen miten tekee suhteesta hyvän ja pysyvän. Rikkinäisissä eroperheissä lapsuutensa eläneet tuttuni taas ovat juurikin itsekin niitä eroherkkiä, jotka eroavat kumppanistaan ihan pienimmästäkin syystä, heti kun ensihuuma hälvenee ja ensimmäiset riidat tai hankaluudet tulee eteen. Jos ei muuta, niin ahdistuvat siitä kun menee liian hyvin, eli on "liian tylsää ja tavallista" ja se puoliso ei olekaan tarpeeksi jännittävä, "tuntuu että elämä menee ohi" jne. Tulee pakonomainen tarve vaihtaa uuteen.
Suomessa ollaan ihan parissa sukupolvessa siirrytty ihan eri todellisuuteen liittojen kestävyyden suhteen. Pari sukupolvea sitten avioero oli sosiaalisesti erittäin paheksuttua ja nyt puolet liitoista päättyy eroon. Ei se laspuuden kodin malli avioliitosta niin jähmeä ja muuttumaton siis ole. Ei kotitaustan perusteella kannata ainakaan ketään potentiaalista ehdokasta hylätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mutta mitä mielipiteitä: kumppanillani pitkiä tuijotuksia (enemmän kuin viisi sekuntia kesto), hymyilevin silmin, tervehtii silloin tällöin kaupanmyyjä nuoria nättejä naisia. Tervehditäänkö yleensä noin jotain random-kaupantyöntekijöitä? Mua hän ei tuollaisella katseella ole vuosiin katsellut. En ole ylipainoinen, ihan normaalinnäköinen olen, kumppanin kanssa samaa ikäluokkaa.
Nuoret naiset vain näyttää niin hyviltä, ei voi mitään.
j
Ja nuoremmat adonikset teidän läskimahoihin, miestisseihin, kaljuihin, risupartoihin, kieroihin silmiin, ripakintuihin, lättäperseisiin, lerppamunaan ym. verrattuna! Ja se äijämäinen uho ja kuviteltu viehättävyys nuorten naisten silmissä, hha hah! Ihme hattaroissanne sedät elätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä ihan fakta, että lapsuudenperheestä saatu malli vaikuttaa erittäin paljon nimenomaan pariutumiseen ja vanhemmuuteen myöhemmällä iällä. Ja se on ihan tiedostamatonta, se vaan menee niin että kun on tottunut pitämään jotakin tyyliä normaalina, niin sitä ihan luonnostaan toimii sillä tavalla. Olen lukenut tästä tutkimuksia ja huomannut myös ihan omassa (ja läheisten) elämässä, mitä vanhemmaksi tulee niin sitä selvemmin huomaa että ihmiset tosiaan toimivat parisuhteessa ja perheessä hyvin pitkälti samalla tavalla kuin omat vanhempansa. Toteuttavat samantyylistä roolia.
Toki poikkeuksiakin on, esimerkiksi sellaiset jotka olivat niin pettyneitä omaan vanhempaansa, että tekevät tietoisen päätöksen että haluavat olla juuri vanhempiensa vastakohta. Mutta yleensä näin päin, että millainen äiti sellainen tytär jne.
Esimerkiksi tämä pitkään suhteeseen sitoutuminen. Kaikki tuntemani ihmiset, jotka ovat pitkässä ja kestävässä parisuhteessa, ovat sellaisia joiden vanhemmatkin ovat olleet edelleen yhdessä tai vähintään olivat koko heidän lapsuutensa yhdessä ja erosivat vasta kun lapsi oli jo muuttanut kotoa. Silloin sitä on omaksunut itsekin ihan automaattisesti sellaisen me-hengen, että me ollaan perhe ja että me selvitään yhdessä hyvistä ja huonoista hetkistä jne. Haluaa panostaa suhteeseen ja on valmis keskittymään siihen miten tekee suhteesta hyvän ja pysyvän. Rikkinäisissä eroperheissä lapsuutensa eläneet tuttuni taas ovat juurikin itsekin niitä eroherkkiä, jotka eroavat kumppanistaan ihan pienimmästäkin syystä, heti kun ensihuuma hälvenee ja ensimmäiset riidat tai hankaluudet tulee eteen. Jos ei muuta, niin ahdistuvat siitä kun menee liian hyvin, eli on "liian tylsää ja tavallista" ja se puoliso ei olekaan tarpeeksi jännittävä, "tuntuu että elämä menee ohi" jne. Tulee pakonomainen tarve vaihtaa uuteen.
Suomessa ollaan ihan parissa sukupolvessa siirrytty ihan eri todellisuuteen liittojen kestävyyden suhteen. Pari sukupolvea sitten avioero oli sosiaalisesti erittäin paheksuttua ja nyt puolet liitoista päättyy eroon. Ei se laspuuden kodin malli avioliitosta niin jähmeä ja muuttumaton siis ole. Ei kotitaustan perusteella kannata ainakaan ketään potentiaalista ehdokasta hylätä.
Ennen ero haettiin raastuvan oikeudesta, nykyisin se on harkintojen jälkeen kansliapäätös. Ja oikeussalissa käytiin läpi kuka pani ketä jne. joten nykyisin ei kaikki pa**a lentele julkisuuteen, siksi myös kynnys hakea eroa on madaltunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Tämä kuulostaa siltä, että voisi siis olla viisaampaa elää elämänsä ilman miestä?
No mistäs sitten nainen saisi sen kaiken minkä mies selkänahastaan naiselle repii,
Meillä tuli ero, kun lopultakin "heräsin" ex-vaimon ylenpalttiseen rahantuhlaamiseen.
Kaikenlaista piti ostaa, vaikkei niistä ollut puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Tämä kuulostaa siltä, että voisi siis olla viisaampaa elää elämänsä ilman miestä?
No mistäs sitten nainen saisi sen kaiken minkä mies selkänahastaan naiselle repii,
Ei tarvi, naiset repii omasta selkänahastaan ja todella paljon huonommilla palkoilla! Kun miehet tienaa
yhden euron, naiset vain 84 snt. Yhä edelleen, vuonna 2022!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Tämä kuulostaa siltä, että voisi siis olla viisaampaa elää elämänsä ilman miestä?
No mistäs sitten nainen saisi sen kaiken minkä mies selkänahastaan naiselle repii,
Öh, elättämällä itse itsensä? Missä maailmassa oikein elät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12v oltiin aviossa ja yllättäen vaimo haki eroa...minä olin meistä se joka päivittäin osoitin hellyyttä, koskettelin, halailin, suukottelin ja seksiä lähes päivittäin...sitten vaimoni sai tietää siitä ja haki eroa.
Meillä oli lähes samanlainen tilanne (eli mies "juoksi vieraissa"), mutta emme suinkaan heti eronneet vaan käytiin parisuhdeterapiassa ja yritimme pelastaa liittomme. Jonkun aikaa näyttikin paremmalta, mutta kun minulle paljastui että terapauttimme "pamahti paksuksi" miehelleni niin sitten luovuin toivosta jatkaa suhteessa.
Naiset vaan on sellaisia että liian helposti alkavat eroamisesta hössöttämään...
Alue: Aihe vapaa
Höpö höpö. Mun mies alkoi haluta maallista mammonaa - finca Espanjassa ja isommat autot ja isompi koti (omakotitalo) vaikka mitään käsillään ei osannut tehdä, hiton akateeminen teoreetikko joka väärien, rikkaiden kolleegojen juttuja uskoi - joten eroon se vei kun mulla taas on aina ollut jalat maassa. Taloudelliseen kriisiin se johti ja pakko mun oli siitä erota.