Miksi teille tuli avioero?

Muija alkas lihomaan, lisäksi oli kiivas ja paha suustaan.
Lähdin lätkimään.
T:Maukka

Seitsemän vuotta kaksi kuukautta olimme yhdessä.
Jo puolen vuoden jälkeen leidi hyppäsi vieraaseen sänkyyn. Sitä se oli sitten jatkossakin.
Ilmeisesti olin liian naivi ja kuvittelin sen loppuvan. Osasyynä eron pitkittämiseen oli hänen aikuiset lapsensa jotka koittivat puhua järkeä äidilleen. Tsemppasivat minua aina. Äitensä valitti mulle kun tytöt haukkuvat häntä jatkuvasti..
Maljani vuoti ylitse ja menin some treffeille. Sen jälkeen se olikin menoa. Kolmen päivän päästä tulee 23 vuotta kun sanoimme toisillemme tahdon virastotalolla.
Nykyinen vaimoni oli eronnut väkivaltaisesta suhteesta kymmenen vuotta aikaisemmin siitä kun ensi kerran tapasimme.
Eipä ollut uskaltanut mennä kenenkään ukon kanssa treffeille siinä välillä.
Pelko oli niin suuri. Menin kerran alkuaikoina päikkäreiltä herättämään syömään laittamaani ruokaa.
Hyppäsi istumaan silmät kauhusta jäykkänä kun kosketin kevyesti olkapäähän häntä.
Entisen ukon kauhu oli edelleen alitajunnassa.

Parisuhdetta takana 25 vuotta. Voin kertoa onnistumisen avaimia omasta näkökulmasta ja kokemuksesta.

Toimivan parisuhteen keskiössä on kommunikointi ja seksi. Jos nämä kaksi toimivat, niin todennäköisesti suhde kestää. 

Kommunikointi tarkoittaa oman sisäisen maailman jakamista puolin ja toisin, toiveista ja tarpeista kertominen, niiden molemminpuolinen ymmärtäminen ja yritys vastata niihin myös. Parisuhdetta pitää uudistaa tarvittaessa. Se, mikä tuntui hyvältä 20-vuotiaana ei välttämättä ole sitä 40-vuotiaana. Lapset ja vanhemmuus tuovat tietysti oman lisänsä tilanteeseen. 

Seksi on parisuhteen liima. Jos seksielämä toimii ja on molemmille hyvää, on myös muiden ongelmien ratkaiseminen helpompaa. Harvoin on yhtä syvällistä fyysistä yhteyttä toiseen kuin seksin aikana. 

Armollisuus itseä ja toista kohtaan. Anteeksi antaminen. Halu miellyttää ja täyttää toisen tarpeita, puolin ja toisin. Puolison asettaminen muiden edelle, myös lasten. Lapset lähtevät maailmalle ajallaan, puoliso on loppuelämän tuki ja turva. 

Olen itse 47-vuotias nainen, yhdessä miehen kanssa jo yli 25 vuotta, 2 lasta. Kaikenlaista on vuosiin mahtunut, mutta erityisen tyytyväinen olen siitä, että olemme edelleen yhdessä ja pystyneet pääsemään eteen tulleista haasteista yhdessä yli. Pidän itsestäni huolta fyysisesti ja henkisesti. Yritän vastata miehen tarpeisiin, mies toimii samoin. 

Avioon mennessä kysytään "tahdotko". Tätä kannattaa itseltä kysyä myös avioliiton aikana. Jos vastaus on kyllä, niin kaikki paukut avioliiton toimivuuteen. Onnea matkaan.

N47

Yhdessä ollaan oltu 26 vuotta, kun on seurattu mualiman suurinta urheilulajia jää kendoa hei kendo remi vaatii kendo kaiffarin onnel lisia ollaan hyvä tapara ja jel lona!

Suomi tummelien suurin ilo on se, että saa flirttailla vieraiden kanssa, sitten ihmetellään, että kännissä tulee tur paan.

Ikävä sanoa mutta tuntuu pahalta kun mies katselee nuoria naisia nyt 60 vuotiaana vaikka yhdessä oltu 40 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.

1. Älä hauku jatkuvasti.

2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.

3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.

4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.

5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.

6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.

Onko miehet todella vaativia ja hankalia?

Haluan miehen joka ei muutoinkaan petä vaan jos on ongelmia niistä keskustellaan ja viime kädessä erotaan ennen vieraissa käymistä. Harrastan myös parisuhteessa seksiä silloin kun itsestäni siltä tuntuu enkä miellyttääkseni miestä. Onneksi olen löytänyt miehen joka kunnioittaa rajojani.

No saako mies kieltäytyä seksistä, vai onko se vain naisen erityisoikeus?

Kuule, monet todella kieltäytyvät. Vähän erikoista, kun ennen oli niinpäin, että miehet valittivat vaimon haluavan liian harvoin.  Ihan säälitti, kun hyvä ystävä kertoi tästä. Reipas nainen,  joka hoiti kotia ja lasta, kävi työssä ja oli vielä hyvä ruoanlaittaja. Hän sanoi, että on nöyryyttävää kerjätä fyysistä läheisyyttä.

Eikö se ole sille miehelle nöyryyttävää? Ostaa kukkia, hieroa ja kehua pitkin päivää, ainoastaan tullakseen torjutuksi.

Ostiko tämä nainen miehelle kukkia ja vei treffeille? 

Pitkäkestoinen seksin puute kertoo siitä, että et ole haluttava/kiinnostava kumppani. Silti suurin osa suhteessa olevista miehistä tyytyy tällaiseen dynamiikkaan. Tietävät olevansa listan häntäpäässä, mutta eivät uskalla erota. Joskus näkee perheitä, joissa isä on hierarkiassa koiraakin alempana. Säälittävää.

Oma isäni oli tällainen. Aivan perässävedettävä tapaus, jota äitini käskytti kuin koiraa. Muutenkin hiljainen ja pelokas. Siinä liitossa se kuitenkin pysyi käskytettävänä kunnes kuoli. Ei ole kauheasti tunteita ks. henkilöä kohtaan, kun häneltä ei oikein mitään miehen mallia tai kasvatusta saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihteet, väkivalta ja MT-ongelmat on tietty asia erikseen, mutta tuo "rakkaus loppui", "ihastuin toiseen" yms on kyllä niin täyttä shaibaa, että ei mitään rajaa..

 

Näin yli kaksi vuosikymmentä avioliitossa uskollisena pysyneenä miehenä voin vakuuttaa, että että ihan varmasti syrjähypyn uutudenviehätyksen maustama seksi voittaisi avioseksin 10-0. Ja eu olisi mikään ongelma "päivittàä" omaa vaimoa nuorempaan ja kauniinpaan.

 

Mutta kyse on omasta päätöksestä pysyä uskollisena ja rakastaa omaa vaimoa. Pitkässä avioliitossa väistämättä romanttinen rakkaus vaihtuu syvään kumppanuuteen. Tämä pitää ymmärtää ja sen kanssa oppia toimimaan.

 

Tilalle saa jotain paljon arvokkaampaa.

Juu, se kumppanuus tulee jo muutaman vuoden sisällä, ja syvenee ajan kanssa. Kuitenkin, olen huomannut että sekin kärsii, jos suhteesta katoaa seksi ja romantiikka, ja kaikki pyörii arjen ympärillä. 

Kun ollaan kämppiksiä, siinä ei enää mikään päätös auta. Pitkässä suhteessa on ylä- ja alamäkiä, mutta jos alamäki on tarpeeksi pitkä, rakkaus voi oikeasti loppua. Ei kyse ole siitä, että lähdetään impulsiivisesti etsimään nuorempaa ja kauniimpaa, vaan siitä, että ihmiset muuttuvat ajan saatossa.

Olen jopa törmännyt tapaukseen, jossa kahdeksankymmenen korvilla oleva pari alkoi väsätä eroa, koska olivat menettäneet sen rakkauden jo kauan sitten, ja tavan vuoksi jääneet yhteen. Olivat todella katkeria, ja käyttäytyivät eron aikana lapsellisesti. Moni eroaa liian helposti, heidän olisi pitänyt erota jo kauan sitten. 

Se on yhteinen päätös, että antaako suhteen rapistua kämppiksiksi.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdetta takana 25 vuotta. Voin kertoa onnistumisen avaimia omasta näkökulmasta ja kokemuksesta.

 

Toimivan parisuhteen keskiössä on kommunikointi ja seksi. Jos nämä kaksi toimivat, niin todennäköisesti suhde kestää. 

 

Kommunikointi tarkoittaa oman sisäisen maailman jakamista puolin ja toisin, toiveista ja tarpeista kertominen, niiden molemminpuolinen ymmärtäminen ja yritys vastata niihin myös. Parisuhdetta pitää uudistaa tarvittaessa. Se, mikä tuntui hyvältä 20-vuotiaana ei välttämättä ole sitä 40-vuotiaana. Lapset ja vanhemmuus tuovat tietysti oman lisänsä tilanteeseen. 

 

Seksi on parisuhteen liima. Jos seksielämä toimii ja on molemmille hyvää, on myös muiden ongelmien ratkaiseminen helpompaa. Harvoin on yhtä syvällistä fyysistä yhteyttä toiseen kuin seksin aikana. 

 

Armollisuus itseä ja toista kohtaan. Anteeksi antaminen. Halu miellyttää ja täyttää toisen tarpeita, puolin ja toisin. Puolison asettaminen muiden edelle, myös lasten. Lapset lähtevät maailmalle ajallaan, puoliso on loppuelämän tuki ja turva. 

 

Olen itse 47-vuotias nainen, yhdessä miehen kanssa jo yli 25 vuotta, 2 lasta. Kaikenlaista on vuosiin mahtunut, mutta erityisen tyytyväinen olen siitä, että olemme edelleen yhdessä ja pystyneet pääsemään eteen tulleista haasteista yhdessä yli. Pidän itsestäni huolta fyysisesti ja henkisesti. Yritän vastata miehen tarpeisiin, mies toimii samoin. 

 

Avioon mennessä kysytään "tahdotko". Tätä kannattaa itseltä kysyä myös avioliiton aikana. Jos vastaus on kyllä, niin kaikki paukut avioliiton toimivuuteen. Onnea matkaan.

 

N47

Tervejärkisin ja hyödyllisin postaus koko ketjussa ja alapeukkuja tulee.

Tämä kertoo jotain palstan lukijoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihteet, väkivalta ja MT-ongelmat on tietty asia erikseen, mutta tuo "rakkaus loppui", "ihastuin toiseen" yms on kyllä niin täyttä shaibaa, että ei mitään rajaa..

 

Näin yli kaksi vuosikymmentä avioliitossa uskollisena pysyneenä miehenä voin vakuuttaa, että että ihan varmasti syrjähypyn uutudenviehätyksen maustama seksi voittaisi avioseksin 10-0. Ja eu olisi mikään ongelma "päivittàä" omaa vaimoa nuorempaan ja kauniinpaan.

 

Mutta kyse on omasta päätöksestä pysyä uskollisena ja rakastaa omaa vaimoa. Pitkässä avioliitossa väistämättä romanttinen rakkaus vaihtuu syvään kumppanuuteen. Tämä pitää ymmärtää ja sen kanssa oppia toimimaan.

 

Tilalle saa jotain paljon arvokkaampaa.

Juu, se kumppanuus tulee jo muutaman vuoden sisällä, ja syvenee ajan kanssa. Kuitenkin, olen huomannut että sekin kärsii, jos suhteesta katoaa seksi ja romantiikka, ja kaikki pyörii arjen ympärillä. 

Kun ollaan kämppiksiä, siinä ei enää mikään päätös auta. Pitkässä suhteessa on ylä- ja alamäkiä, mutta jos alamäki on tarpeeksi pitkä, rakkaus voi oikeasti loppua. Ei kyse ole siitä, että lähdetään impulsiivisesti etsimään nuorempaa ja kauniimpaa, vaan siitä, että ihmiset muuttuvat ajan saatossa.

Olen jopa törmännyt tapaukseen, jossa kahdeksankymmenen korvilla oleva pari alkoi väsätä eroa, koska olivat menettäneet sen rakkauden jo kauan sitten, ja tavan vuoksi jääneet yhteen. Olivat todella katkeria, ja käyttäytyivät eron aikana lapsellisesti. Moni eroaa liian helposti, heidän olisi pitänyt erota jo kauan sitten. 

Se on yhteinen päätös, että antaako suhteen rapistua kämppiksiksi.

Ei, kyllä siihen rapistumiseen riittää yhden osapuolen päätös 😆

Kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdetta takana 25 vuotta. Voin kertoa onnistumisen avaimia omasta näkökulmasta ja kokemuksesta.

 

Toimivan parisuhteen keskiössä on kommunikointi ja seksi. Jos nämä kaksi toimivat, niin todennäköisesti suhde kestää. 

 

Kommunikointi tarkoittaa oman sisäisen maailman jakamista puolin ja toisin, toiveista ja tarpeista kertominen, niiden molemminpuolinen ymmärtäminen ja yritys vastata niihin myös. Parisuhdetta pitää uudistaa tarvittaessa. Se, mikä tuntui hyvältä 20-vuotiaana ei välttämättä ole sitä 40-vuotiaana. Lapset ja vanhemmuus tuovat tietysti oman lisänsä tilanteeseen. 

 

Seksi on parisuhteen liima. Jos seksielämä toimii ja on molemmille hyvää, on myös muiden ongelmien ratkaiseminen helpompaa. Harvoin on yhtä syvällistä fyysistä yhteyttä toiseen kuin seksin aikana. 

 

Armollisuus itseä ja toista kohtaan. Anteeksi antaminen. Halu miellyttää ja täyttää toisen tarpeita, puolin ja toisin. Puolison asettaminen muiden edelle, myös lasten. Lapset lähtevät maailmalle ajallaan, puoliso on loppuelämän tuki ja turva. 

 

Olen itse 47-vuotias nainen, yhdessä miehen kanssa jo yli 25 vuotta, 2 lasta. Kaikenlaista on vuosiin mahtunut, mutta erityisen tyytyväinen olen siitä, että olemme edelleen yhdessä ja pystyneet pääsemään eteen tulleista haasteista yhdessä yli. Pidän itsestäni huolta fyysisesti ja henkisesti. Yritän vastata miehen tarpeisiin, mies toimii samoin. 

 

Avioon mennessä kysytään "tahdotko". Tätä kannattaa itseltä kysyä myös avioliiton aikana. Jos vastaus on kyllä, niin kaikki paukut avioliiton toimivuuteen. Onnea matkaan.

 

N47

Kuulostaa siltä, että kaksi järkevää ihmistä ovat löytäneet toisensa. 

Mieheni muuttui täysin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Mies, jota pidin "perhemiehenä" rupesi halveksimaan minua. Yritän vielä keskustella ja tuoda rauhallisesti esiin asioita, jotka tekevät oloni huonoksi. Vastaukseksi saan haukkumista ja raivoa. Haluaisin uskoa, että suhde on pelastettavissa. Jos vaikka puoliso kaipaa aikaa erossa minusta, että saa rentouduttua. Mutta jatkuvasti kun saa kuulla olevansa mielisairas ja huono äiti, alkaa paukut olemaan lopussa. En enää tiedä mikä tai mitä olen. 

Ihmiset erehtyy ja alkuhuuma haihtuu .  Eri uskontoiset ei kestä toistensa erilaisia tapoja .  Kuten uusitestamentti kertoo voi asua yhdessä voi erota kun eri uskonto .  Kai sen kohdan luitte. 

Joillain on asenne väärä että käy kimppuun tai sitten narisee. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllästyin itse maksamaan kaiken. Miehen rahat meni vanhoihin velkoihin, alkoholiin ja tupakkaan. Minä maksoin asumisen, ruoat, kaiken välttämättömän. Viimeinen temppu mieheltä oli, kun hän omin lupineen ottanut lompakostani pankkikorttini ja kokeillut onneaan paljon pystyy kyseistä korttia käyttämään kaupoissa ennen kuin kysellään tunnuslukua. Olihan sieltä sitten useampi satanen mennyt. 

Pakkasin miehen tavarat, laitoin ne nätisti pihalle häntä odottamaan ja vaihdatin lukot. Sekä hain avioeroa. Kehtasi ukko vielä ihmetellä, että mistä minä nyt niin kamalasti suutuin.

Se ei sitten ollut edes virallisesti kirjoilla teidän kotona ja asunto oli sinun, kun vaihdatit lukot?

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.

Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).

Miehellä oli jo toinen, vähintään kiikarissa. Sano mun sanoneeni.