Lue keskustelun säännöt.
Oletteko tunteneet henkilöitä, jotka eivät koko ikänään olleet minkäänlaisessa parisuhteessa?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Tunnen lisäkseni vain yhden toisen ja ollaanhan me aika lailla sellaisia "outoja", sosiaalisesti vähän köppösiä eikä tyylillisestikään osata oikein panostaa. Minä sentään pääsin vanhempien nurkista pois mutta hän asuu vieläkin vanhemmillaan viisikymppisenä.
Mies vai nainen? Onko mitään tutkintoa tai ajokorttia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tunnen.
Ovat selkeästi keskimääräistä vähemmän viehättäviä ulkonäöltään.
minä olin 30vuotiaaksi asti ikisinkku. Sosiaalisesti vammainen, ujo, hiljainen, sulkeutunut. Äiti joutui tehdä asioita puolestani. Onneksi tapasin sitten miehen netissä
Jaahas, ikisinkkujen mollauslanka tällein perjantaina. Eikös teillä ole parempaa tekemistä?
Sisareni. Masentuneita ja syrjäytyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen lisäkseni vain yhden toisen ja ollaanhan me aika lailla sellaisia "outoja", sosiaalisesti vähän köppösiä eikä tyylillisestikään osata oikein panostaa. Minä sentään pääsin vanhempien nurkista pois mutta hän asuu vieläkin vanhemmillaan viisikymppisenä.
Mies vai nainen? Onko mitään tutkintoa tai ajokorttia?
Mies ja ihan autolla työssäkäyvä on muuten ja harrastaa mm. paljon eräilyä. Mutta joku sellainen parisuhteeseen tarvittava juttu vaan puuttuu.
Tunnen yhden miehen ja hänellä on näkö niin huono että varmaan sentin paksuisia rillejä joutuu pitää. Eräs kerta firman pikkujouluihin oli panostanut vähän kuin jostain 80-luvun suomi-filmistä ja oli kunnon liimat jakauksineen iskenyt päähänsä, ajatteli kai olevansa tyylikäs ja naisia vetävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, minä. Pahasti traumatisoitunut, en kykene läheisiin ihmissuhteisiin.
Yli kuuskymppinen mies.
Ollut hyväpalkkaisessa työssä joten on omaisuutta ja varallisuutta.
Olisi halunnut perheen mutta sosiaalisesti kömpelö eikä oikein saa mitään aikaiseksi.
Ulkonäkö ihan ok, vaatteisiin ei panosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne yhtäkään, mutta ei parisuhde määritä ihmistä tai sinkkuelämä tee toisesta "oudon"
Olen tavannut useita tällaisia ihmisiä elämäni aikana. Pääsääntöisesti ovat olleet aika rumia ja/tai poikkeuksellisen introverttejä persoonia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tunnen.
Ovat selkeästi keskimääräistä vähemmän viehättäviä ulkonäöltään.
Minä olen keskimääräistä paljonkin viehättävämpi, mutta en vaan ole parisuhteeseen päätynyt
M
Tunnen, on topakka, itsenäinen ihminen, joka on omistautunut ammatilleen, tekee parhaillaan väitöskirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma enoni, joka on nyt jo yli kuusikymmentä. Jäi vähän äitinsä tossun alle. Nyt tosin asuu jo omillaan. Kova haaveilemaan ja käsittääkseni toivoi löytävänsä rakkauden kuten elokuvissa, että törmätään kaupassa ja kerubit lentelevät ympärillä. Todellisuudessa suurin osa ihmisistä joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa löytääkseen parisuhteen ja tämän kaltaiset tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia.
Sitten on yksi lähes nelikymppinen nainen. Korkeastikoulutettu, hyvässä työssä ja sosiaalinen. Hänellä on aika kovat vaatimukset kumppanille (ja miksi ei saisi ollakin) ja panostaa paljon työhönsä sekä lemmikkeihinsä. Lisäksi on elänyt vaikeita aikoja ja sairastanut muun muassa burn outin.
Toki tiedän myös useamman näitä maalla asuvia peräkamaripoikia ja -tyttöjä, jotka ovat jo vanhuksia. Heillä varmaan syynä on ollut jumahtaminen tuttuun ja turvalliseen ja lopulta sosiaalisten piirien kaventuminen.
Vierailija kirjoitti:
minä olin 30vuotiaaksi asti ikisinkku. Sosiaalisesti vammainen, ujo, hiljainen, sulkeutunut. Äiti joutui tehdä asioita puolestani. Onneksi tapasin sitten miehen netissä
Täällä kaltaisesi, etenkin kaikki puhumista vaativa on ongelma. Mutta tapasin myös netissä miehen, hyvä me!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tunnen.
Ovat selkeästi keskimääräistä vähemmän viehättäviä ulkonäöltään.
Minä olen keskimääräistä paljonkin viehättävämpi, mutta en vaan ole parisuhteeseen päätynyt
M
Epäilen tätä vahvasti. Kyllä yleensä hyvännäköinen ihminen menee aika nopeasti "kaupaksi", olettaen että sinulla ei ole mitään aivan valtavia mt-ongelmia, jotka näkyvät päälle päin.
Vierailija kirjoitti:
Oma enoni, joka on nyt jo yli kuusikymmentä. Jäi vähän äitinsä tossun alle. Nyt tosin asuu jo omillaan. Kova haaveilemaan ja käsittääkseni toivoi löytävänsä rakkauden kuten elokuvissa, että törmätään kaupassa ja kerubit lentelevät ympärillä. Todellisuudessa suurin osa ihmisistä joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa löytääkseen parisuhteen ja tämän kaltaiset tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia.
Sitten on yksi lähes nelikymppinen nainen. Korkeastikoulutettu, hyvässä työssä ja sosiaalinen. Hänellä on aika kovat vaatimukset kumppanille (ja miksi ei saisi ollakin) ja panostaa paljon työhönsä sekä lemmikkeihinsä. Lisäksi on elänyt vaikeita aikoja ja sairastanut muun muassa burn outin.
Toki tiedän myös useamman näitä maalla asuvia peräkamaripoikia ja -tyttöjä, jotka ovat jo vanhuksia. Heillä varmaan syynä on ollut jumahtaminen tuttuun ja turvalliseen ja lopulta sosiaalisten piirien kaventuminen.
Netti tuli vasta ysärillä. Syrjäisimpiin kolkkiin pitkälti 2000-luvun puolella. Mun vanhemmat tapas paikallislehden henkilökohtaista palstalla.
Tunnen yhden miehen, pitkä ja komea, sellainen pilke silmäkulmassa, viaton huumori. Ilmeni että oli fanaattinen uskovainen. Tavallaan sääli sillä olisi aviomies matskua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tunnen.
Ovat selkeästi keskimääräistä vähemmän viehättäviä ulkonäöltään.
Minä olen keskimääräistä paljonkin viehättävämpi, mutta en vaan ole parisuhteeseen päätynyt
M
Omasta mielestäänhän jokainen on viehättävä.
Tunnen lisäkseni vain yhden toisen ja ollaanhan me aika lailla sellaisia "outoja", sosiaalisesti vähän köppösiä eikä tyylillisestikään osata oikein panostaa. Minä sentään pääsin vanhempien nurkista pois mutta hän asuu vieläkin vanhemmillaan viisikymppisenä.