Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan on niin, että mies juo ja pettää useimmissa tapauksissa. Mutta ei kuitenkaan pitäisi yleistää, sillä muitakin tapauksia on. Itse en juonut kuin suhteen alussa silloin nuorena ja sitten vain lakkasi ryyppääminen kiinnostamasta, kun niitä lapsiakin tuli. Oli mielestäni tärkeämpää olla vanhempi. No niinhän siinä ennen pitkää kävi, että rouva jäi kiinni pettämisestä. Ja selvisi sekin, ettei ollut edes ensimmäinen kerta. Koko totuutta en varmasti tule koskaan tietämään. Joka tapauksessa hän aikoi viedä lapset mukanaan, mutta olivat onneksi yli 12 ja saivat itse päättää. Ja kyllä lapset ovat minun riippumatta siitä kuka heidät on siittänyt. Minähän se olen aina isä heille ollut ja nykyisellään isoisä. Mutta typerintä tässä on se, että vieraisiin lähtö johtui siitä, etten ollut enää ryyppykaveri. Jouti mennäkin. Onneksi olen nyt naimisissa järkevän ja maanläheisen naisen kanssa, ja tulee mainiosti toimeen jälkeläisteni kanssa. Ja tärkeintä on se, että hän ei ole patologinen valehtelija.
Tiedän tismalleen samanlaisen tapauksen. On kuitenkin eri, koska ikä ei täsmää. No kuitenkin, biletys oli nuorena yhteinen harrastus. Lasten tultua maailmaan, mies rauhoittui, vaimo ei. Petti, kun miehestä oli tullut niin tylsä. Eron jälkeen mies jäi lähivanhemmaksi ja ex-vaimo jatkoi biletystä. Olen monesti miettinyt miksi edes teki lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12v oltiin aviossa ja yllättäen vaimo haki eroa...minä olin meistä se joka päivittäin osoitin hellyyttä, koskettelin, halailin, suukottelin ja seksiä lähes päivittäin...sitten vaimoni sai tietää siitä ja haki eroa.
Meillä oli lähes samanlainen tilanne (eli mies "juoksi vieraissa"), mutta emme suinkaan heti eronneet vaan käytiin parisuhdeterapiassa ja yritimme pelastaa liittomme. Jonkun aikaa näyttikin paremmalta, mutta kun minulle paljastui että terapauttimme "pamahti paksuksi" miehelleni niin sitten luovuin toivosta jatkaa suhteessa.
Jos tämä on totta niin kyllä harvinaisen epäammattimaista toimintaa pariterapeutilta.
Kaikenkarvaisia terapeutteja ja sykoloogeja sitä tuntuu olevan.
Hyvä kysymys! Itse en ole naimisissa vaan pitkä seurustelusuhde, ollaan 30+. Mies pitää aikataulut avoinna, vaikeaa suunnitella mitään. Eipä taida rakastaa ja taitaa seurustella kanssani pelkästä tottumuksesta. Nytkin jossain, mutta iltasuunnitelma silti avoinna: kysyin, nähdäänkö tänään illalla. Hän kiertää vastaamalla, että "ei usko että menee kauaa kaverien kanssa bissellä". Haluaisin vain tietää, että miksi TÄSSÄ VAIHEESSA pitää heittäytyä vastuuttomaksi? Alussa hoin kuin mantraa, että en etsi mitään typerysjuttua vaan vakavaa parisuhdetta. Hirveää tajunannvirtaa tämä. Olen apn kohtalotoveri, vain vanhempaa vuosimallia.
Mutta kertokaa muut, että miten saa itsekunnioituksen takaisin ja pitkän liiton jonkun TAVALLISEN arkea-arvostavan kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys! Itse en ole naimisissa vaan pitkä seurustelusuhde, ollaan 30+. Mies pitää aikataulut avoinna, vaikeaa suunnitella mitään. Eipä taida rakastaa ja taitaa seurustella kanssani pelkästä tottumuksesta. Nytkin jossain, mutta iltasuunnitelma silti avoinna: kysyin, nähdäänkö tänään illalla. Hän kiertää vastaamalla, että "ei usko että menee kauaa kaverien kanssa bissellä". Haluaisin vain tietää, että miksi TÄSSÄ VAIHEESSA pitää heittäytyä vastuuttomaksi? Alussa hoin kuin mantraa, että en etsi mitään typerysjuttua vaan vakavaa parisuhdetta. Hirveää tajunannvirtaa tämä. Olen apn kohtalotoveri, vain vanhempaa vuosimallia.
Mutta kertokaa muut, että miten saa itsekunnioituksen takaisin ja pitkän liiton jonkun TAVALLISEN arkea-arvostavan kanssa!
Jatkona tähän vielä: jos toinen osapuoli sanoo selvällä kielellä haluavansa vakavan parisuhteen (huom. älkää takertuko vakava-sanaan. Tiedätte varmasti, mitä ajan tällä takaa!) niin älkää OLKO JATKAKO NÄIN SANONEEN KANSSA, JOS ETTE OLE VALMIITA SELLAISEEN.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa älyttömältä, mutta itsetuntoni oli loppujen lopuksi eron syy. Minulla oli mielestäni liian kaunis vaimo. En kestänyt sitä missään vaiheessa suhdetta. Tuntui pahalta, että olin itse ihan tavallinen ja toinen toistaan komeammat miehet olivat valmiita olemaan vaimoni kanssa. Joka ikinen päivä oli joku uusi vastus ilmaantunut, enkä pystynyt enää luottamaankaan. Ero helpotti älyttömästi. Nyt sinkkuna jo 5 vuotta, eikä tarvetta muulle enää ole. (M35)
Kuulostaa käsittämättömältä. Oliko ero vaimollesi raskas?? Varmaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvettiin erilleen meillä oli liiton lopussa täysinerilainen käsitys lastenkasvatukesta ja raha asioista myös miehen pitkäaikaistyöttömyys ärsytti, etenkin kun laiskuuttaan vältteli töitä, olin yksin vastuussa viimmeiset 10. v kaikesta niin kiitti mulle riitti. Ai niin puhumatikaan seksittömyydestä jos haluaa platonisen parisuhteen siihen kai tarvitaan kahden ihmisen suostumus?
Vierailija kirjoitti:
Jos olet oikean ihmisen kanssa, ei tuollaisia tarvitse miettiä.
Mullakin jo neljäs oikea menossa. Mikä miehiä vaivaa kun itse olen kumminkin täydellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko vaihtoi minut tasan puolet nuorempaan.
Totesi lähtiessään, ettei ollut koskaan rakastanut minua ja seksikin oli ollut silkkaa piinaa.
Olimme naimisissa 20 vuotta, luojan kiitos ei lapsia.
Ei koskaan enää.
Nuoruuden avioliitto päättyi eroon muutaman vuoden jälkeen. Aina ei tahtominen riitä. Suhteessa oli väkivaltaa, alkoholia, miehen asiat meni perheen edelle ja olin itse aivan hukassa. Lapsia oli 2.
Nykyisen kanssa yli 11v. avioliittoa takana. Arvot kohtaa, kunnioitetaan toistemme mielipiteitä, haaveita ja ajatuksia. Kannustetaan ja tuetaan niissä haaveissa. Lapsia kasvatetaan samalla tavalla, jaetaan arki ja kumpikaan ei tee "enemmän kuin toinen".
Vaikeitakin aikoja on ollut, ex jätti jälkeensä mulle huonon itsetunnon, lapsuuden asiat oli käsittelemättä ja toisaalta mies on ollut aina liian myötäilevä ja ei ole osannut pitää puoliaan.
Asioista on puhuttu, annettu tilaa ja kannateltu toisiamme.
Edelleen nyt kaikkien asioiden ja vuosien jälkeen suhde on kasassa, rakkaus on enemmänkin kokonaisvaltaista, syvää ystävyyttä ja luottamusta, halua ja tahtoa jakaa toiselle ne pienet arjen asiat mutta myös ne pelot ja haaveet. Kumpikaan ei loukkaannu jos suunnitelmiin ei kuulu se toinen.
On myös keskusteltu siitä, että on luonnollista ja ok jos herää jotakin tunteita muita kohtaan, silloin pitää valita mitä niille ajatuksille tekee. Onko ne sellaisia että on valmis lähtemään vai onko taustalla hetken ajatus alkuhuumasta tai imarteleeko vieraan huomio ja kaipaako itse jännitystä. Ja voiko nämä tunteet siirtää omaan suhteeseen.
Itse en koe mustasukkaisuutta enää, sillä hyväksyn sen että tunteita ei voi valita. Rakkautta on myös se, että jos mieheni haluaa kokea suuremman onnen jonkun muun kanssa niin en halua sitä estää. Ja sama pätee toiseen suuntaan. Ja kyse ei ole avoimesta suhteesta tms.
Ja näidenkin vuosien (15v.) jälkeen kuljetaan käsi kädessä, laitetaan viestejä ja soitellaan pitkin päivää, pussataan ja halataan monesti päivässä, sanotaan jos jokin painaa ja annetaan tilaa. Tehdään yhdessä ja erikseen, ei riidellä rahasta (eikä oikein muustakaan), ei puhuta pahaa toisesta tai mollata. Ja myös hyväksytään se tosiasia, että ikinä ei tiedä mitä elämä tuo eteen, voi olla että joskus erotaan tai sitten ei, mutta joka tapauksessa olen onnellinen nyt ja se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me erosimme yli 20v jälkeen, kun mies pettämisen yhteydessä "löysi itsensä" ja tajusi olevansa polyamorinen. Minussa ja suhteessamme ei kuulemma ollut vikaa. No itselle monisuhteisuus ei ollut vaihtoehto. Omasta näkökulmastani mies sekosi, eikä näytä hänen elämänsä kovin seesteiseltä nykyään. Itse olen päättänyt olla toistaiseksi itsekseni ja keskittyä lapsiin, jotka ymmärrettävästi ovat varsin hämillään tilanteesta.
Ei olla naimisiin asti päästy tässä 7 v aikana, koska tiedän että ei tämä kestä loppuelämää. Viimeisiä kuukausia viedään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12v oltiin aviossa ja yllättäen vaimo haki eroa...minä olin meistä se joka päivittäin osoitin hellyyttä, koskettelin, halailin, suukottelin ja seksiä lähes päivittäin...sitten vaimoni sai tietää siitä ja haki eroa.
Meillä oli lähes samanlainen tilanne (eli mies "juoksi vieraissa"), mutta emme suinkaan heti eronneet vaan käytiin parisuhdeterapiassa ja yritimme pelastaa liittomme. Jonkun aikaa näyttikin paremmalta, mutta kun minulle paljastui että terapauttimme "pamahti paksuksi" miehelleni niin sitten luovuin toivosta jatkaa suhteessa.
Jos tämä on totta niin kyllä harvinaisen epäammattimaista toimintaa pariterapeutilta.
Voi, voi. Näitä on paljon. Varsinkin Jorvin sairaalassa.
Eräs nuori äiti hakeutui itse hoitoon synnytyksen jälkeisen masennuksen vuoksi. Pidettiin "hoitokokouksia", mihin nuori, komea ja ennenkaikkea taloudellisesti menestynyt aviomieskin kutsuttiin "tukihenkilöksi". Parisuhdeterapeutti/psykologi iski mieheen heti kyntensä.
Nuori äiti laitettiin vahvalle tahdonvastaiselle psyykelääkitykselle, joka muutti hänet zombiksi. Psykologi muutti pariskunnan kotiin. Mies otti avioeron ja äiti julistettiin kelpaamattomaksi pitämään huolta vauvasta.
Hänen vanhemmilleen ja sukulaisilleen, jotka asuivat kaukana, mustamaalattiin hänet psykologin ja kollegojensa toimesta aivan ihmisjätteeksi.
Eli apua hakeneelta vietiin koko ihmisarvo, aviomies, pikkuvauva, koti siis aivan kaikki. Hän oli totaalisen yksin.
Lopulta oli niin traumatisoitunut, että hyppäsi parvekkeelta alas ja lopetti kärsimyksensä. Kaunis, nuori lahjakas ihminen.
Psykologin ja ryöstämänsä potilaan aviomiehen yhdessäolo päättyi jo ennen itsemurhaa. Oli ollut vain yksi sulka lisää psykologin miesketjussa.
Enpä usko tälläistä tapahtuneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan on niin, että mies juo ja pettää useimmissa tapauksissa. Mutta ei kuitenkaan pitäisi yleistää, sillä muitakin tapauksia on. Itse en juonut kuin suhteen alussa silloin nuorena ja sitten vain lakkasi ryyppääminen kiinnostamasta, kun niitä lapsiakin tuli. Oli mielestäni tärkeämpää olla vanhempi. No niinhän siinä ennen pitkää kävi, että rouva jäi kiinni pettämisestä. Ja selvisi sekin, ettei ollut edes ensimmäinen kerta. Koko totuutta en varmasti tule koskaan tietämään. Joka tapauksessa hän aikoi viedä lapset mukanaan, mutta olivat onneksi yli 12 ja saivat itse päättää. Ja kyllä lapset ovat minun riippumatta siitä kuka heidät on siittänyt. Minähän se olen aina isä heille ollut ja nykyisellään isoisä. Mutta typerintä tässä on se, että vieraisiin lähtö johtui siitä, etten ollut enää ryyppykaveri. Jouti mennäkin. Onneksi olen nyt naimisissa järkevän ja maanläheisen naisen kanssa, ja tulee mainiosti toimeen jälkeläisteni kanssa. Ja tärkeintä on se, että hän ei ole patologinen valehtelija.
Tiedän tismalleen samanlaisen tapauksen. On kuitenkin eri, koska ikä ei täsmää. No kuitenkin, biletys oli nuorena yhteinen harrastus. Lasten tultua maailmaan, mies rauhoittui, vaimo ei. Petti, kun miehestä oli tullut niin tylsä. Eron jälkeen mies jäi lähivanhemmaksi ja ex-vaimo jatkoi biletystä. Olen monesti miettinyt miksi edes teki lapsia.
Myös naisissa on alkoholisteja. Selitys voi olla niin yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Mies ilmoitti yksi sunnuntai että muuttaa huomenna pois. Mitään syytä ei kertonut, lähti vain. Olin 25-vuotiaana eronnut yksinhuoltaja. Nyt 15 vuotta myöhemmin en edelleenkään tiedä miksi mies halusi erota. Lapsen asiaa kysyessä oli vastannut että kasvettiin erilleen
Olisin voinut itse estää eron siten etten olisi ikinä mennyt naimisiin kyseisen henkilön kanssa. Muuten en olisi voinut eroa estää.
Voihan se toimiakin jos nuori nainen ottaa vanhan ukon niinkuin Johanna sen Renny Harlinin. Ei ehkä ehdi Johanna vanheta ennen kuin Renny on haudassa.
"Onko tää se puukko, jolla sä ajattelit tappaa mun?" Kysyi ex. Hän oli muka löytänyt puukon vuoteestamme (Oli vesisänky, enkä muutenkaan tapaa nukkua puukko vieressäni). Siinä vaiheessa tajusin hänen kehittävän tarinaa, miten hän aikoi päästä minusta eroon ja väittää toimineensa itsepuolustuksesta. Muutin samana päivänä turvakotiin ja jätin erohakemuksen.
Vierailija kirjoitti:
Ukko vaihtoi minut tasan puolet nuorempaan.
Totesi lähtiessään, ettei ollut koskaan rakastanut minua ja seksikin oli ollut silkkaa piinaa.
Olimme naimisissa 20 vuotta, luojan kiitos ei lapsia.
Ei koskaan enää.
Täällä sama. Lähtiessään ilmoitti että olen kulahtanut vanha h...a, on saanut hävetä meidän kotia ja mun ulkonäköä vuosia ja oli kuulemma ollut liittomme ajan vähällä oksentaa kun joutuu aamulla heräämään vieressäni. 24 v avoliitossa, 2 yhteistä lasta.
Kyllä se kun seksi saanti loppuu naiselta 30vuotiaana. Max. 4krt/v. Väkiselläkin itse aktiivisena katselen muita. Ero tästä tulee...
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa älyttömältä, mutta itsetuntoni oli loppujen lopuksi eron syy. Minulla oli mielestäni liian kaunis vaimo. En kestänyt sitä missään vaiheessa suhdetta. Tuntui pahalta, että olin itse ihan tavallinen ja toinen toistaan komeammat miehet olivat valmiita olemaan vaimoni kanssa. Joka ikinen päivä oli joku uusi vastus ilmaantunut, enkä pystynyt enää luottamaankaan. Ero helpotti älyttömästi. Nyt sinkkuna jo 5 vuotta, eikä tarvetta muulle enää ole. (M35)