Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Vierailija kirjoitti:
Toisen huono itsetunto ja tästä johtuva kyvyttömyys kohdata ja ymmärtää omaa osuutta suhteessa.
Saatetaan esim. röhnöttää sohvalla telkkua tai tietokonetta tuijottaen passiivis-aggressiivisuutta huokuen odottaen että äiti antaisi huomiota. Puretaan jokaiseen suhteeseen kaikkien vanhojen suhteiden ongelmia alkaen äitisuhteesta.
Sori, mutta olet aikuisena itse vastuussa näiden asioiden käsittelystä ja omasta toiminnasta. Uudelle kumppanille tällaisen itsetunto-ongelman ratkaisu on mahdoton tehtävä, vähintäänkin.
kysymys on "miksi teille tuli avioero" ja aloitat vastauksen luettelemalla toisen vikoja...
Taidat olla aika kyvytön itsereflektointiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme alun perinkin liian erilaisia. Oikeastaan eksäni on luonteeltaan sellainen jota sanotaan nätisti "räiskyväksi persoonaksi", eli käytännössä saa draaman pystyyn milloin mistäkin turhasta. Koin tämän kuormittavana (tai kukapa ei olisi kokenut, enkä osaa kuvitella ketään joka kyseisestä ominaisuudesta pitäisi). Lisäksi hän jättäytyi kotirouvaksi sittenkin kun nuorinkin lapsi oli päiväkodissa. Väitti olevansa kädet täynnä kotitöitä lisääntyneestä ajasta huolimatta, mutta koti oli yhtä sekainen iltaisin kotiin tullessani kuin se oli ollut aamulla töihin lähtiessänikin, ja päivälliseksi oli useimmiten tarjolla ranskanperunoita ja muuta improvisoitua. Lisähuomiona tähän että osallistuin itsekin kotitöihin. Eksälläni ei ollut suunnitelmallisuutta ja kaikki oli kamalaa säheltämistä; hän saattoi käydä kaupassa 3-4 kertaa viikossa, ruoat mädäntyivät jääkaappiin, pyykit saattoivat unohtua koneeseen ellen käynyt erikseen tarkastamassa jne, jne.
En nyt väitä että eksä oli täysi lehmä ja itsessäni ei ole mitään vikaa. Omia virheitäni olivat ainakin konfliktin välttely, passiivis-aggressiivisuus ja yleinen puhumattomuus.
Hän usein ehdotti suutuspäissään eroa, ja kerran suostuin. Olin silloin 40.
M46
Paljon samaa kuin omassa tapauksessani. Äitiyslomien ja hoitovapaiden jälkeen ei töihin paluu kiinnostanut, vaikka lapset jo koulussa ja hoidossa. Ei jaksanut töissä, eikä kotona lasten kanssa. Vain yksin kotona oli hyvä. Mutta siltikin niin paljon rankempaa kuin minulla töissä, jonne lähdin aina lepäämään. Ja koti oli karmeassa kunnossa. Ja ruuat tuota samaa tasoa. Siksikin, kun en sitten kyllä loppuajasta viittinyt tehdä itsekkään.. Myös minun vaimoni uhkaili erolla usein. Viimeinen kerta tietysti tuli ennen pitkää. Ja itsekin varmasti tein virheitä "lyhyen" avioliiton aikana enemmän kuin moni mies eläessään. Nyt sitten molempien vanhempien elämä hymyilee. Mitä nyt lapsia ikävä joka toinen viikko. Mutta kyllä se niin on että vanhempien hyvinvointi tehtiin tässä(kin) tapauksessa lasten hyvinvoinnin kustannuksella, ja heiltä kysymättä. Kiltisti pakkaavat tavaransa kerran viikossa, mutta meinaa sydän särkyä sitä kattellessa.
Kiitokset rehellisyydestä! Tätä tosiasiaa tuntuu varsinkin eroäitien olevan aivan ylivoimaista myöntää, edes itselleen.
t. vuoroviikkolapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies paljastui siaksi.
No et sitten ensitreffeillä huomannut, että sillä on neljä jalkaa, niissä sorkat ja , että sillä on kärsä :D
Ja , että se röhkii!
Varmaan tuossa kommentissa tarkoitti että paljastui "käytökseltään siaksi". Oli siis kropaltaan ihminen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ukko vaihtoi minut tasan puolet nuorempaan.
Totesi lähtiessään, ettei ollut koskaan rakastanut minua ja seksikin oli ollut silkkaa piinaa.
Olimme naimisissa 20 vuotta, luojan kiitos ei lapsia.
Ei koskaan enää.
Tällaiset kommentit ovat nolointa mitä tiedän, siis tuo mitä exäsi on sanonut sinulle!
Koska en tiedä mitään nolompaa kuin aikuinen ihminen, joka on parisuhteessa vuosia yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, josta ei välitä ja jonka seurasta ei nauti. Miksi on sitten suhteessa, jos on niin kamalaa?? Tarvitsiko äitihahmoa, vai muuten vaan päässä vikaa? Turha siitä huonosta suhteesta on ukon valittaa jälkikäteen, kun ihan itse on elämänsä valinnut.
Tohvelieläinten kuningastossukka tuollainen vinkuja on, eikä mikään mies....
En vain yksinkertaisesti kestänyt seksittömyyttä.
Avioliitto oli muuten hyvä: ei riitoja, ei ongelmia, tulimme hyvin toimeen, olimme toistemme parhaat ystävät. Lapset kasvatettiin isoiksi yhdessä, ja kaikki sujui hyvin.
Ainut ongelma oli seksuaalisen yhteensopimattomuuden syntyminen, kun lapset kasvoivat. Jossakin vaiheessa vaimoni vain totesi, että ei enää halua seksiä, ja voi ihan hyvin elää ilman sitä. Minä olin tässä vaiheessa jo pohtinut ajatusta, valmistautunut tähän ja tulevaan eroon, joten melko pian totesin, että meidän ei ole enää aika jatkaa yhdessä. Tämä oli tietenkin aika järkytys vaimolle, ja tästä seurasi enemmän ja vähemmän riitaisaa aikaa, mutta siitä huolimatta hän totesi, että ei olisi edes halunnut mihinkään parisuhde- tai seksuaaliterapiaan. Loppujen lopuksi hänkin ymmärsi, että ei voi pitää minua liitossa, jossa haluni ei kerta kaikkiaan täyty. Ilmeisen vaikeaa hänelle tämä oli, ja hän syytti minua erosta, mutta totesin, että en hyväksy syytöksiäsi, en ole enää kiinnostunut tarinastasi, jota kerrot tästä asiasta.
Itselleni ratkaisu oli loppujen lopuksi helppo, vaikka koko elämä meni uusiksi, omaisuus myytiin jne. Olen nyt selkeästi onnellisempi, ja olen tapaillut erästä naista, jonka kanssa myös seksi ja seksuaalisuus sopii erittäin hyvin yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sanottu pahasti.Sanottiin hyvästi.Mene sinä itään minä lähden länteen.
Ei ollut yllätys ero, odotin vaan milloin. Mihin sitä omasta kodista lähtee. Syytä ei kertonut ja en kysynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorovaikutustavat ja keskustelukyky ovat keskeisiä asioista missä tahansa ihmissuhteessa. Elämä heittelee vastoinkäymisiä ja väärinymmärryksiäkin tulee. Asioista pitää sopia yhdessä jne. Näistä pitää pystyä puhumaan ja asiat pitää pystyä selvittämään. Tämä lisää luottamusta ja yhteenkuuluvuudentunnetta, ilman niitä suhde on heikommalla pohjalla kuin niiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tietyssä iässä on vaara, että vaimo muuttuu anopin kaltaiseksi.
Kolme lasta, 24 vuotta naimisissa. Avioero 51 vuotiaana.
Miehille neuvoksi, ja naisillekin jos kääntää tilanteen.
Ennen kuin lähdet pidempään liittoon katso tarkasti miten anoppi ja hänen äitinsä kohtelevat ja puhuvat puolisoistaan.
Onko perheessä tai suvussa taipumus ratkaista ongelmia eroamalla. Malli kopioituu helposti jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuontakia miehen kannattaa miettiä tarkkaan vihille menoa
Me ei olla lopullisesti avioerottu, mutta pariin kertaan pistetty ero vireille kuitenkin. Ihan sietämättömän stressin vuoksi oikeastaan, yrittäjämiehellä työ mennyt kaiken edelle ja siihen perheen pitänyt sopeutua. Rahahuolia ollut, jonka vuoksi toki miehen ollut pakkokin töitä tehdä tukka putkella, mutta liika oli liikaa. En tosiaan tiedä mikä hitto meidät on sitten pitänyt yhdessä. Olen monesti pitkiäkin aikoja suunnitellut eroa ja ajatus muhinut päässä, ollut siitä jopa 110% varma. Sitten kuitenkin, illalla vieretysten maattu sängyssä riitelemässä, olen ollut aivan varma että en halua enää ikinä nähdä tuota miestä... ja sitten jokin sana ja ele kääntää pääni, isken silmäni mieheen taas ajatellen, että tuo on se ainoa ihminen maailmassa, jonka kanssa tahdon elää tämän elämän. Vaikka se ei aina kaikilta osin ole niin helppoa, mutta taas löytyy tahtoa olla hänen kanssaan tuli mitä tuli. Mutta jos sitä ei koskaan tulisi, kumppani tuntuisi väärältä niin tokihan sitä olisi varmasti jo eronnut vähemmästäkin ja kauan sitten? Tässä vaiheessa ainakin jo, nuorempana selvisi välillä näyttämisenhalunkin johdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Tuliko tämä sinulle täysin yllätyksenä? Koitko siis että et olisi voinut tehdä asialle mitään?
Tuli se eroilmoitus yllärinä, vaikka olin vaistonnu, ettei mua rakasteta kuten kuuluis.
Eihän tällaiselle voi mitään tehdä. Tunteita ei voi pakottaa.
Tuossa on itse asiassa yksi suurimpia liittojen sudenkuoppia. Siis se että ajatellaan että sen toisen vaan nyt kuuluu jotenkin automaattisesti rakastaa minua eikä minun tarvitse tehdä mitään sen eteen. Oikeasti ihmisen pitää liitossa olla myös rakastettava jos haluaa tulla rakastetuksi.
Nainen halusi olla "myötä- ja vastoinkäymisissä" ja ilman mitään järkevää syytä päätti toisin, kun lapset tehtiin. Oikeen *itun hieno moraalikäsitys. Ihan peruskeissi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli oikeastaan kolme syytä jotka johtivat lopulta siihen kuuluisaan erilleen kasvamiseen...
Ensin oli työ, koska halusin lapsilleni mahdollisimman vauraan ja yltäkylläisen elämän
tein useaa työtä, myös vaimoni piti ns.paremmasta elämästä ja ennenkaikkea rahasta...
Hänen oli kuitenkin aikaajoin vaikea käsittää, että jos haluamme elää leveästi on minun
viihdyttävä töissä =)... Toinen minun puoleltani eroa nopeuttanut asia oli hänen tarpeensa muuttaa
minua ja en ollut lainkaan ilahtunut hänen haluamistaan muutoksista..
Kolmas merkittävä oli oma aika tai tarkemmin se ettei sitä enää ollut.
Jo suhteemme alku ajoista hän rajoitti menojani ja harrastuksiani, kun olimme olleet yhdessä
pari vuotta ja menneet naimisiin minulla ei enää käytännössä ollut muuta harrastusta kuin työnteko ja kotityöt.. Yhteydenpito ystäviini oli lakannut yhdessä yöunien kanssa.
Meidän avioliitto oli täysin tyhjä astia.
En saanut sellaista arvostusta enkä rakkautta jota olisin kaivannut.
Ja vaikka täällä useat miehet valittaa että seksielämä oli nollassa, niin meillä myös, mutta syystä että miestä ei napannut lainkaan. Ja en ole ylilihava aloitteeton "lahna", olin varmasti meidän parisuhteessa se aloitteellisempi ja avoin uusille asioille, olisin halunnut kokeilla monenlaisia juttuja, ja varmasti suostunut moneen.
No, ei tää seksielämään loppunut, mutta rakkauden ja välittämisen puutteeseen
Puoliso oli kokenut lapsena raakaa hyväksikäyttöä, nuorena sitä samaa lisää poikakavereiltaan, ja tullut ensimäisessä avioliitossaan myös petetyksi toisten naisten kanssa ja taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Itsestäänselvää on se, että tällaiset kauheat kokemukset jättävät jälkensä ihmisen käytökseen. Mutta, koska hän jätti itsensä hoitamatta, menneisyytensä kohtaamatta ja kieltäytyi terapiastakin, kaikki masennus ja ahdistus purkautui avioliitossamme lääkkeiden, huumeiden ja alkoholin väärinkäyttönä, itsetuhoisuutena ja lopulta kännisenä väkivaltanakin. Sain valita, joko kuolen leipäveitsestä tai eroan. Hain avioeron. Seuraavalle miehelle kävi samoin; Hän kesti vuoden ja pakeni henkensä edestä, samoista syistä.
Itsestäänselvää on, että eletty elämä jättää jälkensä. Kaikki jäljet eivät ole hyviä. Mutta, aikuinen ihminen on itse vastuussa siitä, että hoitaa itsensä sellaiseen kuntoon että selviytyy arkipäivästä ja pystyy elämään normaalisti normaalia aikuisen ihmisen elämää. Mennyttä emme voi muuttaa, mutta tähän päivään ja huomiseen voimme vaikuttaa itsemme asianmukaiseen kuntoon hoitamalla ja laittamalla.
Mies oli vakavasti sairas ja halusi viimeiset hetket elää ilman perhettä. Ei ole eron jälkeen näkynyt, mutta elossa vielä ilmeisesti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet oikean ihmisen kanssa, ei tuollaisia tarvitse miettiä.
Miten niin? Itse ajattelen, että monikin ihminen voi olla se oikea, jos osaa hoitaa suhdetta oikein. Ja oikeasta tulee helposti väärä, kun pidetään toista itsestäänselvyytenä eikä mietitä miten suhde voisi mahdollisimman hyvin ja miten ongelmat parhaiten voitetaan.
Näin. Minun lauseita ei kuuntele loppuun, alkaa puhua päälle. Ei kommentoi eikä kuittaa että on kuullut, jos puhun mieltäni painavan asian. Tulkitsen ylimielisyydeksi. Ei kiinnosta, tuli 24 vuotta täyteen. Mitäpä tässä kuin ero. Parempi yksin kuin ihmisen kanssa jolta ei mitään saa henkisesti. Murentaa psyyken. Olen yrittänyt puhua. Ei auta. Haluaa vaan pefaa.
Ex alkoi säätämään. Kaikki olisi pitänyt tehdä just niinkuin hän halusi. Kaikki poikkeamat suunniteltuun oli maailmanloppuja. Enpä jaksanut enää vierestä elää toisen elämää.
Alue: Aihe vapaa
Toisen huono itsetunto ja tästä johtuva kyvyttömyys kohdata ja ymmärtää omaa osuutta suhteessa.
Saatetaan esim. röhnöttää sohvalla telkkua tai tietokonetta tuijottaen passiivis-aggressiivisuutta huokuen odottaen että äiti antaisi huomiota. Puretaan jokaiseen suhteeseen kaikkien vanhojen suhteiden ongelmia alkaen äitisuhteesta.
Sori, mutta olet aikuisena itse vastuussa näiden asioiden käsittelystä ja omasta toiminnasta. Uudelle kumppanille tällaisen itsetunto-ongelman ratkaisu on mahdoton tehtävä, vähintäänkin.