Vieraat, jotka eivät kutsuilla syö mitään

Vierailija kirjoitti:

Takuuvarma keino siihen että saa minut olemaan syömättä on "me leivoimme pirjo-irmelin 2v kanssa näitä!"

Jos leivonnainen menee 200 asteiseen uuniin, niin hei haloo! Uunista tulon jälkeen olisi kiva, jos räkänokat eivät leivonnaisia sorkkisi.

Kerran yksillä synttäreillä äiti kantoi upean kakun pöytään, jota tuli ihailemaan ihan siitä vierestä sellainen metrin pituinen kaveri, jonka pää oli juuri ja juuri hieman siinä kakun yläpuolella ja välimatkaa kakkuun oli sellainen maksimi kymmenen senttiä. Siinä häneltä pääsikin oikein kostea ja kova sarjalainen pärskähdys aivastus, eikä hän tietenkään kääntynyt pois päin vain oikein päätä eteenpäin nyökäyttäen ja silmät suljettuna latasi tulemaan suoraan siihen kakkuun. No muilla tämä tietenkin unohtui hyvin pian, mutta minulla jäi kakku kyllä syömättä.

On monia eri syitä miksi joku ei ota jotain. Kaikkea ei vaan jostain syystä halua kertoa toisille. Itse en voi rytmihäiriöiden käyttää kofeiinia. Tästä seuraa yleensä tällainen näytelmä:

- "Minä en voi juoda kahvia kun siinä on kofeiinia ja saan siitä rytmihäiriöitä".

Epäuskoinen, ihmettelevä ja epäilevä ilme.

- "No onhan meillä teetä"

- "Siinäkin on kofeiinia".

Entistä epäuskoisempi, epäuuloisempi ja usein jo hieman ärtynyt ilme.

- "Oisko teillä vaikka kaakaota tai ihan mehukin käy tai vaikka kylmä vesi."

Sitten tuodaan se mehu tai vesi edelleen sen näköisenä että tuo nyt on joku nirppanokka hienostelija jolle pitäs olla joku kofeiiniton muoti-latte joka paikassa. Kaakaota pidetään lasten juomana (siinäkin on hitunen kofeiinia ja pieni määrä muutakin piristävää, mutta niin vähän että sitä pystyn juomaan). Kofeiinitonta kahvia ei uskalla edes kysyä, koska hyvin harvalla sitä on. Kerran otin sukujuhlissa puheeksi rytmihäiriöt ja kofeiinittoman kahvin, mihin tuli vaan vastukseksi että "eikös se ole ihan sama kuin joisi alkoholitonta kossua" ja siihen naurut päälle. Eipä tee mieli kertoa terveysongelmistaan sellaisen jälkeen.

Jos kerrot rytmihäiriöistä, niin aina saa selittää että niitä on kahta laatua, harmittomia mutta inhottavia jotka johtuu väsymyksestä, stressistä ja kofeiinista ja sitten niitä vaarallisempia jotka johtuu itse sydämestä ja että minulla on niitä harmittomampia. Tähän saa sitten vaihtelevia ilmeitä vastineeksi, mutta joskus edelleen sitä epäuskoa. Kaiken tämän kun on muutamaan kertaan kokenut niin mieluiten sitä ottaa suosiolla sen mehun jos sitä on tarjolla tai sitten ei ota mitään.

Tuttavani on pähkinäallergikko, joka on kerran lähtenyt mm. ravintolasta lanssilla suoraan keskussairaalaan, vaikka tilatessa kahdesti varmisti että ruoka on pähkinätöntä. Tällaisten kokemusten jälkeen ei myöskään välttämättä halua ottaa riskiä, koska monet ei vaan ymmärrä että joskus mitätönkin määrä allergeenia voi aiheuttaa kohtauksen ja että hyvin monessa ruoka-aineessa voi olla jäämiä pähkinöistä, tai jos vaan ruoan valmistamistilassa on vaikka käsitelty pähkinöitä. Tai sitten jotkut vaan ajattelee että kyseessä on taas joku erikoinen muotiruokavalio tms, josta ei oikeasti tarvitse välittää. Ei siis jaksa aina käydä sitä samaa showta ja ottaa riskiä asian kanssa.

Ja olipa allergian syy mikä hyvänsä, joku aina vaan loukkaantuu "jos ei kelpaa". Siskon anoppi loukkaantui aikoinaan kun siskon lapsilla oli laktoosi-intoletanssia (ja maatilalla maitoa käytettiin paljon). Se anoppi vaan luuli että hänen tekemät ruoat ei kelpaa nirsoille kaupunkilais lapsille.

Joten voi olla että mieluummin ei ota mitään ja on vaan ihan hiljaa kuin käy läpi nuo näytelmät tai ottaa riskin loukkaantumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä myös olen sitä mieltä, että on kohteliasta syödä jotain, vaikka ei siitä tykkäisikään.

MUTTA olen pari kertaa ollut tilanteessa, jossa en ole voinut syödä mitään. Syynä on ollut joko alkuraskaus, ja tarjottavat sellaisia, etten osaa mistään sanoa, voinko niitä syödä, ja koska en ole halunnut paljastaa vielä raskauttaa, en ole voinut kysyä, onko esimerkiksi käytetty pästöroituja tuotteita.

Toinen on sitten se, kun olen huomannut, että kaikki sisältävät ruoka-aineita, joille olen hyvin allerginen.

Tällöin olen yrittänyt jättää syömättä tekemättä siitä numeroa, koska mielestäni sekin olisi epäkohteliasta vaatia itselleen sopivia tarjottavia ja se voisi olla nolostuttavakin tilanne sille järjestäjälle, jos hän ei ole ollenkaan hoksannut ottaa huomioon, että esimerkiksi pähkinät ovat monelle todella allergisoivia ja ne olisi fiksua ainakin jostain jättää pois.

Ainoa mitä minä jouduin vältelemään aikoinaan raskauden aikana oli sokeri (syytä tosin en tiedä vieläkään). Jopa lasillisen viiniä join eräillä kutsuilla alkuraskauden aikana, kun en halunnut sitä vielä kenellekään kertoa. Jopa maksaa söin, kun tuli hirveä mieliteko paistettuun maksaan ja kerralla meni sen yhden kerran reilu määrä. Ei mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 160cm istumatyötä tekevä keski-ikäinen nainen. Päivän kaloritarve täyttää ihan käsittämättömän nopeasti ilman herkun herkkua. Jatkuvasti pitäisi olla liikkumassa, että paino pysyisi siinä missä haluankin eli selvästi normaalipainossa. Joudun jatkuvasti luopumaan mieliteoistani, koska aika ja energia eikä suoraan sanottuna motivaatiokaan riitä siihen määrään liikuntaa, mitä päivittäinen herkuttelu vaatisi. Viikottaisen herkuttelun tämä yhtälö sen sijaan kestää.

Joten olen pahoillani, jos sinun paakkelsi ei ole se unelmieni herkkupala, jolla haluan täyttää sen yhden viikottaisen herkkukiintiöni tai vaihtoehtoisesti juosta ylimääräisen lenkin sen vuoksi. Jos tarjoomuksesi sattuu olemaan jotain, mikä on himoruokaani esim etanat aurajuustolla ja lasi valkoviiniä, niin kaupat tuli. Mutta koskaan se ei ole juustokakku tai pulla. 

Haluaisin olla pahoittamatta kenenkään mieltä, mutta en suostu juoksemaan ylimääräisiä lenkkejä sen vuoksi, että jonkun aikuisen ihmisen itsetunto on kiinni minun syömisistä tai syömättä jättämisistä. Itselle ei tulisi mieleenkään pahoittaa mieltäni, jos mun vieras ottaa vain kahvin.

Et sinä varmaan niissä juhlissa joka viikko käy? Ekstra silloin tällöin ei näy missään. 

Ihmettelen myös mitä ahdat päivittäin, jos todellakin on työn ja tuskan takana pitää paino kurissa. Kuulostaa todella ahdistavalta elämältä että syömistä pitää miettiä noin paljon. 

Teamsissa voi pitää kutsut. Ei tarjoilua. Jokainen syö kotonaan. On myös ilmastoystävällistä, kun ei autoilla ympäriinsä. Ja säästyy aikaa.

Minustakin on kohteliasta ottaa edes vähän. Mutta olen kyllä kerran ollut juhlissa, mihin ennätin juuri toipua rajusta vatsataudista. Pystyin kyllä jo syömään puuroa, banaania jne, mutta vatsan toiminta ei ollut vielä lähelläkään normaalia. Ei oikein ollut ruokahaluja enkä halunnut joutua tilanteeseen että joutuisi vessaan äkkityhjennykselle. Silloin en syönyt juhlissa mitään, eikä tehnyt mieli selittää syytäkään. En halunnut myöskään edes vahingossa tartuttaa tautia muihin koskemalla ottimiin (vaikka lääkäri olikin edellisenä päivänä sanonut että tarttumisvaaraa ei enää ole). Joten himmailin sivummalla ja toivoin että kukaan ei isossa porukassa huomaa etten ottanut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, kuinka kukaan viitsii nykyään kutsua vierailijoita kotiinsa. On kaikenlaista allergiaa, syömishäiriötä ja sitten vielä nämä kaikkea inhoavat terveystarkastajat. Hohhoijaa. Sekin vähän ihmetyttää että eikö nämä tunne riittävän hyvin tuttaviaan, jotta tietäisivät jo etukäteen, että tuota nenännyrpistäjää ei nyt kannata ainakaan kutsua.

En mä oikein viitsikään. Yksi ei syö kalaa(ei allergia) yksi ei syö gluteenia(ei keliakiaa) yhdelle pitää olla laktoositonta(ei laktoosi-intoleranssia) ja loput ei vaan tykkää siitä tai tästä. 

Ei sillä, en itsekään kaikkea syö vaikken ole millekän allerginen. En syö nilviäisiä enkä äyriäisiä tai  hyönteisiä/matelijoita. En syö jänteitä, lihaskalvoja, läskiä, sisäelimiä tai kieltä, enkä imeskele lussutellen luita. Kasviksista uppoaa kaikki.

Ei olle laktoosi-intoleranssia eikä keliakiaa, mutta jos syön vehnäkakkua laktoosikermalla, niin ihan taatusti istun vessassa pian. Ja jos en istu, niin sitten kärsin vatsakivuista. Tosi mukavat juhlat.

On kyllä varmasti tosi harmittavaa olla koko ajan pötsi kuralla :( Itse en ole allerginen nilviäisille, mutta en vain halua syödä niitä en edes maistaa. Juhlatarjoiluja en enää viitsi järjesätä, on niin vaikeaa kun kaikilla on nykyään jotain. Räjähdymäisesti lisääntynyt nämä  ruokavaikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin on kohteliasta ottaa edes vähän. Mutta olen kyllä kerran ollut juhlissa, mihin ennätin juuri toipua rajusta vatsataudista. Pystyin kyllä jo syömään puuroa, banaania jne, mutta vatsan toiminta ei ollut vielä lähelläkään normaalia. Ei oikein ollut ruokahaluja enkä halunnut joutua tilanteeseen että joutuisi vessaan äkkityhjennykselle. Silloin en syönyt juhlissa mitään, eikä tehnyt mieli selittää syytäkään. En halunnut myöskään edes vahingossa tartuttaa tautia muihin koskemalla ottimiin (vaikka lääkäri olikin edellisenä päivänä sanonut että tarttumisvaaraa ei enää ole). Joten himmailin sivummalla ja toivoin että kukaan ei isossa porukassa huomaa etten ottanut mitään.

nää on kyllä niin porvoosta taas kun vain voi olla :D Muka lääkärillä käydään, tai hänelle soitetaan soittoaikaa sen vuksi että lääkäri arvelisi että voiko vatsatauti tarttua vielä tänään :D

Vieraat jotka ei syö kutsuilla mitään??? Vieraat jotka syö kutsuilla liikaa??? Voe Helvetti, mitä nyt vielä, koskaan ei ole hyvä. Mä en yleensä kutsuilla syö mitään, koska en tiedä mitä ko sapuskat sisältää ja juu, tuttavapiiristäni löytyy niitäkin "mammoja" joiden mielestä, jos on vaikka kalalle allerginen, voi syödä jos on ihan vähän kalaa. No mä en ole kalalle allerginen, en vain pidä kalasta, tai merenelävistä yleensä missään muodossa. "Mutku sitä on ihan vähän, ni ei kai se haittaa?" Haittaa se!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 160cm istumatyötä tekevä keski-ikäinen nainen. Päivän kaloritarve täyttää ihan käsittämättömän nopeasti ilman herkun herkkua. Jatkuvasti pitäisi olla liikkumassa, että paino pysyisi siinä missä haluankin eli selvästi normaalipainossa. Joudun jatkuvasti luopumaan mieliteoistani, koska aika ja energia eikä suoraan sanottuna motivaatiokaan riitä siihen määrään liikuntaa, mitä päivittäinen herkuttelu vaatisi. Viikottaisen herkuttelun tämä yhtälö sen sijaan kestää.

Joten olen pahoillani, jos sinun paakkelsi ei ole se unelmieni herkkupala, jolla haluan täyttää sen yhden viikottaisen herkkukiintiöni tai vaihtoehtoisesti juosta ylimääräisen lenkin sen vuoksi. Jos tarjoomuksesi sattuu olemaan jotain, mikä on himoruokaani esim etanat aurajuustolla ja lasi valkoviiniä, niin kaupat tuli. Mutta koskaan se ei ole juustokakku tai pulla. 

Haluaisin olla pahoittamatta kenenkään mieltä, mutta en suostu juoksemaan ylimääräisiä lenkkejä sen vuoksi, että jonkun aikuisen ihmisen itsetunto on kiinni minun syömisistä tai syömättä jättämisistä. Itselle ei tulisi mieleenkään pahoittaa mieltäni, jos mun vieras ottaa vain kahvin.

Et sinä varmaan niissä juhlissa joka viikko käy? Ekstra silloin tällöin ei näy missään. 

Ihmettelen myös mitä ahdat päivittäin, jos todellakin on työn ja tuskan takana pitää paino kurissa. Kuulostaa todella ahdistavalta elämältä että syömistä pitää miettiä noin paljon. 

No kyllä se ekstra "silloin tällöin" vaan näkyy, kun niitä juhlia tai kyläkahvitteluja on useammin kuin pari kertaa vuoteen. Kaikilla meistä ei ole niin hyvä aineenvaihdunta, ja jos haluaa pysyä hyvässä kuosissa niin se herkku kerran viikkoon on aika maksimi. Toki on joitain onnellisia jotka pysyvät laihoina ja kiinteinä vaikka syövät mitä sattuu, joillain vaatii aika paljon työtä.

Allergisena en uskalla syödä juhlissa mitään, koska kokemuksia on siitä, että sanotaan että on otettu huomioon mun hengenvaarallinen allergia tarjoiluissa ja sitten onkin pöytään kannettu suoraan mun viereen mm. kulhollinen pähkinöitä, joita samoilla käsillä/tasoilla siis käsitelty. Kyseessä vielä terveysalan ammattilainen.

Tasan yhdessä paikassa uskallan syödä ja sen on sellaisen kaverin luona, jolla omassa perheessä yhtä vaarallinen allergia yhdellä, eli tiedän, että jos hän sanoo, että on turvallinen leipomus, se todella sitä on.

En halua olla epäkohtelias ja viihdyn kylässä vaikka tarjoiluja ei ole. En kuitenkaan tykkää selitellä tutuille enkä tuntemattomille mun allergioita tarkemmin, enkä varsinkaan kaipaa kauhistelua siitä, miten vaikeaa mun elämä varmaan niiden kanssa on. Kun ei ole, allergiat on mun normaalielämää ja niiden takia olevat rajoitukset eivät mua normaalisti hirveästi mietitytä, ne on automaattista niinkuin joku hammaspesu.

Vierailija kirjoitti:

Allergisena en uskalla syödä juhlissa mitään, koska kokemuksia on siitä, että sanotaan että on otettu huomioon mun hengenvaarallinen allergia tarjoiluissa ja sitten onkin pöytään kannettu suoraan mun viereen mm. kulhollinen pähkinöitä, joita samoilla käsillä/tasoilla siis käsitelty. Kyseessä vielä terveysalan ammattilainen.

Tasan yhdessä paikassa uskallan syödä ja sen on sellaisen kaverin luona, jolla omassa perheessä yhtä vaarallinen allergia yhdellä, eli tiedän, että jos hän sanoo, että on turvallinen leipomus, se todella sitä on.

En halua olla epäkohtelias ja viihdyn kylässä vaikka tarjoiluja ei ole. En kuitenkaan tykkää selitellä tutuille enkä tuntemattomille mun allergioita tarkemmin, enkä varsinkaan kaipaa kauhistelua siitä, miten vaikeaa mun elämä varmaan niiden kanssa on. Kun ei ole, allergiat on mun normaalielämää ja niiden takia olevat rajoitukset eivät mua normaalisti hirveästi mietitytä, ne on automaattista niinkuin joku hammaspesu.

Kaikki ei vaan joko tiedä tai usko miten pahoja oireita joistain allergioista voi tulla. Tai sitten luullaan vaan että on vaan nirso tai jollain epämääräisellä muotidieetillä ja "allergia" on vaan tekosyy olla syömättä pähkinöitä tai vaikka kalaa = niistä puheista ei tartte välittää. Tähän ajatteluun törmää jopa kahviloissa ja ravintoloissa joskus. Kala-allergiakin voi olla niin paha että pelkkä kalan haju voi saada hengitystiet turpoamaan umpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin on kohteliasta ottaa edes vähän. Mutta olen kyllä kerran ollut juhlissa, mihin ennätin juuri toipua rajusta vatsataudista. Pystyin kyllä jo syömään puuroa, banaania jne, mutta vatsan toiminta ei ollut vielä lähelläkään normaalia. Ei oikein ollut ruokahaluja enkä halunnut joutua tilanteeseen että joutuisi vessaan äkkityhjennykselle. Silloin en syönyt juhlissa mitään, eikä tehnyt mieli selittää syytäkään. En halunnut myöskään edes vahingossa tartuttaa tautia muihin koskemalla ottimiin (vaikka lääkäri olikin edellisenä päivänä sanonut että tarttumisvaaraa ei enää ole). Joten himmailin sivummalla ja toivoin että kukaan ei isossa porukassa huomaa etten ottanut mitään.

nää on kyllä niin porvoosta taas kun vain voi olla :D Muka lääkärillä käydään, tai hänelle soitetaan soittoaikaa sen vuksi että lääkäri arvelisi että voiko vatsatauti tarttua vielä tänään :D

Niin - kävin lääkärissä sen vatsataudin vuoksi. Siinä samalla kysyin että kun huomenna olisi sukulaisen yo-juhlat niin jos jaksaa niin voiko sinne mennä muita tartuttamatta. Lääkäri sanoi että kyllä voi. Mikähän tässä mahtoi olla taas Porvoosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se epäkohteliasta. Toki voi olla että kys tyypeillä on joku dieetti päällä, allergioita tms, mutta mielestäni silloin voisi avata suunsa ja kertoa asiasta. Tarjoilujen karttaminen tuppisuuna antaa kumman viestin.

Allergioista mainitseminen voi aiheuttaa hirveän kyselytulvan, kun emäntää hävettää sopivan tarjottavan puuttuminen ja haluaa epätoivoisesti keksiä jotain. Muutenkin aihe kiinnostaa joitain ihmisiä tarpeettoman yksityiskohtaisesti. Jos siis ei nälkä vaivaa, voi olla helpompi vain olla ottamatta mitään ja toivoa ettei kukaan huomaa.

Tämä! Just eräillä synttäreillä kysyttiin, että mitä oireita siitä laktoosi-intoleranssista sitten muka tulee? Selitä nyt sitten siinä synttärikakkupöydässä että ripuli kuule lentää kuin varpusparvi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 160cm istumatyötä tekevä keski-ikäinen nainen. Päivän kaloritarve täyttää ihan käsittämättömän nopeasti ilman herkun herkkua. Jatkuvasti pitäisi olla liikkumassa, että paino pysyisi siinä missä haluankin eli selvästi normaalipainossa. Joudun jatkuvasti luopumaan mieliteoistani, koska aika ja energia eikä suoraan sanottuna motivaatiokaan riitä siihen määrään liikuntaa, mitä päivittäinen herkuttelu vaatisi. Viikottaisen herkuttelun tämä yhtälö sen sijaan kestää.

Joten olen pahoillani, jos sinun paakkelsi ei ole se unelmieni herkkupala, jolla haluan täyttää sen yhden viikottaisen herkkukiintiöni tai vaihtoehtoisesti juosta ylimääräisen lenkin sen vuoksi. Jos tarjoomuksesi sattuu olemaan jotain, mikä on himoruokaani esim etanat aurajuustolla ja lasi valkoviiniä, niin kaupat tuli. Mutta koskaan se ei ole juustokakku tai pulla. 

Haluaisin olla pahoittamatta kenenkään mieltä, mutta en suostu juoksemaan ylimääräisiä lenkkejä sen vuoksi, että jonkun aikuisen ihmisen itsetunto on kiinni minun syömisistä tai syömättä jättämisistä. Itselle ei tulisi mieleenkään pahoittaa mieltäni, jos mun vieras ottaa vain kahvin.

Et sinä varmaan niissä juhlissa joka viikko käy? Ekstra silloin tällöin ei näy missään. 

Ihmettelen myös mitä ahdat päivittäin, jos todellakin on työn ja tuskan takana pitää paino kurissa. Kuulostaa todella ahdistavalta elämältä että syömistä pitää miettiä noin paljon. 

No kyllä se ekstra "silloin tällöin" vaan näkyy, kun niitä juhlia tai kyläkahvitteluja on useammin kuin pari kertaa vuoteen. Kaikilla meistä ei ole niin hyvä aineenvaihdunta, ja jos haluaa pysyä hyvässä kuosissa niin se herkku kerran viikkoon on aika maksimi. Toki on joitain onnellisia jotka pysyvät laihoina ja kiinteinä vaikka syövät mitä sattuu, joillain vaatii aika paljon työtä.

Aika tiukka on kyllä kalorilaskurin ohjelma, jos syömiset ja varsinkin herkut merkitsevät aina ylimääräistä juoksulenkkiä.

Nää vähän pulleemmat vieraat esittävät kutsuilla että ovat mukamas "dieetillä" vaikka kotona salaa mussuttavat sipsiä illalla ja muita herkkuja. Melko tekopyhää.

Itselläni syy on niinkin yksinkertainen, että minua ällöttää kaikenlainen makea, varsinkin kakut, keksit ja leivokset. Allergioita yleensä ymmärretään, mutta tätä asiaa ei. Siksi en ole enää halunnut asiasta puhua, jätän vain syömättä.

Sen sijaan ilahdun, jos juhlissa on jotain suolaista syötävää, ihan mitä tahansa. Muistakaa kutsujen järjestäjät meitä suolaisen ystäviä myös.

Syynä voi olla esim. se että jos syöt yhtään mitään, tulee sekunnissa kaamea ripuli. Sellainen joka menee heti housuihin.

Voit käydä kyläilemässä, vain jos et syö mitään ennen lähtöä tai kylässä.

En kyllä kiinnittäisi mitään huomiota toisten syömiseen. Syynsä kullakin.

Tarkoittaa että ko. henkilö on sosiaalisesti heikommassa asemassa, ja tulisi varoa kiusaamasta.