Lue keskustelun säännöt.
Diagnoosien vyöry: ADHD, ADD, ASD, OCD, PTSD, C-PTSD
05.09.2026 |
https://areena.yle.fi/1-78377596
Psykiatrien sopimuksiin kehitetystä hallinnollisesta käsitejärjestelmästä on syntynyt osalle ihmisistä uusi tapa rakentaa identiteettiä ja kuvailla itseään. Osaan diagnooseista on alettu liittämään positiivisia määreitå, kuten "supervoima".
Diagnoosit eivät kuitenkaan kerro mitään ongelmien syistä, vaan ne kuvailevat pelkästään oireita. Silti niistä puhutaan ikään kuin sairauksina, vaikka diagnooseina ne ovat verrattavissa lähinnä päänsärkyyn, joka ei myöskään kerro mitään itsensä syystä.
Miksi diagnoosien kysyntä on niin suurta?
Kommentit (47)
Ennen ne oli vaan kehvoja, ja minulle ovat sitä tänäkin päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toksinen positiivisuus. Jos ei ole koko ajan onnellinen negatiivinen tunne pitää lääkitä jotenkin pois.
Ehkä olisi parempi, ettei ketään diagnosoitaisi. Mullakin olis varmaan ainakin adhd, mutta koen olevani välillä hieman vilkas, enkä osaa keskittyä... tms. enkä todellakaan halua popsia jotain lääkkeitä, että se saisi minut jotenkin rauhoittumaan zombieksi. Ystävät, tuttavat, sukulaiset, työkaverit näkevät minut näin, aitona ja pitävät minusta juuri siksi. En tee typeryyksiä, en rötöstele, en aiheuta harmeja kenellekään.
En halua erottua joukosta. Mulle oli tärkeää itseni kannalta tietää miksi koen elämän erilailla kuin muut. Olen tuntenut itseni vähempiarvoiseksi koko elämäni koska olen ollut jatkuvasti ylikuormittunut.
Vaikka en pääsisikään koskaan ADHD-tutkimuksiin niin tiedän että mulla on se ja nyt voin keskittyä parantamaan elämääni siltä osin paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Halutaan erottua joukosta. Saisin varmaan itsekin ADHD-diagnoosin, mutten sitä halua, jonka vuoksi en ole koskaan sitä sen kummemmin lähtenyt selvittelemään. Tähänkin asti pärjätty ihan hyvin, ja nykyisin tuntuu siltä, että kaikilla on ADHD.
Huomasin todella suuren nousun näissä diagnooseissa korona-aikaan, mistä syystä lie nyt johtuukaan.
Erottua?😂 Lähes miljoonalle on kirjoitettu mielialaan vaikuttava lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi parempi, ettei ketään diagnosoitaisi. Mullakin olis varmaan ainakin adhd, mutta koen olevani välillä hieman vilkas, enkä osaa keskittyä... tms. enkä todellakaan halua popsia jotain lääkkeitä, että se saisi minut jotenkin rauhoittumaan zombieksi. Ystävät, tuttavat, sukulaiset, työkaverit näkevät minut näin, aitona ja pitävät minusta juuri siksi. En tee typeryyksiä, en rötöstele, en aiheuta harmeja kenellekään.
Yhteisö, jossa olisi pelkästään ”autisteja” olisi kamala, mutta maailma pysähtyisi, jos ominaisuutta alettaisiin jotenkin lääkitä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä "hyötyä" näistä saa? Saako korvauksia, alennusta, viagraa jos hakee jonkun?
Minulle ADHD-diagnoosi ja lääkitys on mahdollistanut sen, että voin olla enemmän sellainen kuin haluaisin. Ilman lääkitystä en vaan saa pakotettua itseäni tekemään asioita samalla tavalla, ja koen olevani alisuorittaja. Nyt tuntuu siltä, että saan paljon paremmin hyödynnettyä potentiaaliani. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä on muuttunut siihen, että saan oikeasti tehtyä ne asiat joita haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle ADHD-diagnoosi ja lääkitys on mahdollistanut sen, että voin olla enemmän sellainen kuin haluaisin. Ilman lääkitystä en vaan saa pakotettua itseäni tekemään asioita samalla tavalla, ja koen olevani alisuorittaja. Nyt tuntuu siltä, että saan paljon paremmin hyödynnettyä potentiaaliani. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä on muuttunut siihen, että saan oikeasti tehtyä ne asiat joita haluan.
Tuo kuulostaa aivan itseltäni ja veljeltäni! Ja luokkatovereilta. Onkohan ADHD tarttuvaa.
Vierailija kirjoitti:
En halua erottua joukosta. Mulle oli tärkeää itseni kannalta tietää miksi koen elämän erilailla kuin muut. Olen tuntenut itseni vähempiarvoiseksi koko elämäni koska olen ollut jatkuvasti ylikuormittunut.
Vaikka en pääsisikään koskaan ADHD-tutkimuksiin niin tiedän että mulla on se ja nyt voin keskittyä parantamaan elämääni siltä osin paremmaksi.
Voimme ottaa minkä tahansa sadan hengen ryhmän mistä päin maailmaa tahansa, ja siinä on aina suunnilleen sama määrä tietynlaisia ihmisiä.
”Mulle oli tärkeää itseni kannalta tietää miksi koen elämän erilailla kuin muut.”
Tämä on just se asia mikä on ihan perseestä, kaikki halutaan ahtaa siihen samaan muottiin. Jos et ole kuten tuhannet muut, on elämässäsi jotakin vikaa ja se pitää lääkitä pois. Sitä voi verrata tilanteeseen, jossa auton bensatankin valo palaa punaisella. Huoltoasemalle ajon sijaan merkkivalon päälle lätkäistään hymynaamatarra ja jatketaan matkaa.
Ikävien tunteiden ohittaminen voi tuntua hetken helpottavalta, mutta et sä laastarin avulla pääse itseäsi karkuun. Tunteet pitää tuntea. Tarkoitus ei ole toimia vaan tuntea. Tunteet ovat kehollisia. Siksi niitä ei pidä torjua vaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, nyt sattuu, nyt tuntuu etten riitä. Ja sitten päästää irti. Hyväksyä itsensä ja epätäydellisyytensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle ADHD-diagnoosi ja lääkitys on mahdollistanut sen, että voin olla enemmän sellainen kuin haluaisin. Ilman lääkitystä en vaan saa pakotettua itseäni tekemään asioita samalla tavalla, ja koen olevani alisuorittaja. Nyt tuntuu siltä, että saan paljon paremmin hyödynnettyä potentiaaliani. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä on muuttunut siihen, että saan oikeasti tehtyä ne asiat joita haluan.
Mikään ei riitä, kun ei kelpaa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistatteko kun koko parin sadan oppilaan koulussa oli 1 ADHD?
Mulla on EPEK - ei pysty ei kykene. Jotkut sanoo, että kyseessä on vain laiskuus mutta ehei, ei kato vaan pysty eikä kykene.
Ymmärtääkseni ADHD ja ADD lasketaan nykyään samaksi. Ennen se meni vain niin, että lapsilla sama sairaus/oire luokiteltiin ADHD-nimellä ja aikuisilla ADD-nimellä.
Emme menesty tarpeeksi. Emme suorita tarpeeksi. Pomo on ääliö. Työpaikka on surkea. Rahat on aina loppu. Emme ole tarpeeksi kauniita tai komeita tai laihoja tai muodokkaita tai mitä nyt kuuluisi olla. Emme ole täydellisessä parisuhteessa. Perheemme ja sukumme on kamala ja sukujuhlat yhtä helvettiä.
Olemme ihan hemmetin epätäydellisiä ja meidän on vaikea kestää sitä. Sosiaalisessa mediassa halutaan jakaa elämän tähtihetkiä ja onnistumisia. Itsestä pyritään luomaan mielikuvaa pelkästään pärjäävänä ja menestyvänä ihmisenä.
Ruutu käteen taaperolle ja hakemaan diagnoosi neuroepätyypillisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua erottua joukosta. Mulle oli tärkeää itseni kannalta tietää miksi koen elämän erilailla kuin muut. Olen tuntenut itseni vähempiarvoiseksi koko elämäni koska olen ollut jatkuvasti ylikuormittunut.
Vaikka en pääsisikään koskaan ADHD-tutkimuksiin niin tiedän että mulla on se ja nyt voin keskittyä parantamaan elämääni siltä osin paremmaksi.
Voimme ottaa minkä tahansa sadan hengen ryhmän mistä päin maailmaa tahansa, ja siinä on aina suunnilleen sama määrä tietynlaisia ihmisiä.
”Mulle oli tärkeää itseni kannalta tietää miksi koen elämän erilailla kuin muut.”
Tämä on just se asia mikä on ihan perseestä, kaikki halutaan ahtaa siihen samaan muottiin. Jos et ole kuten tuhannet muut, on elämässäsi jotakin vikaa ja se pitää lääkitä pois. Sitä voi verrata tilanteeseen, jossa auton bensatankin valo palaa punaisella. Huoltoasemalle ajon sijaan merkkivalon päälle lätkäistään hymynaamatarra ja jatketaan matkaa.
Ikävien tunteiden ohittaminen voi tuntua hetken helpottavalta, mutta et sä laastarin avulla pääse itseäsi karkuun. Tunteet pitää tuntea. Tarkoitus ei ole toimia vaan tuntea. Tunteet ovat kehollisia. Siksi niitä ei pidä torjua vaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, nyt sattuu, nyt tuntuu etten riitä. Ja sitten päästää irti. Hyväksyä itsensä ja epätäydellisyytensä.
Tämä. Ja myös hyväksyä ja ymmärtää ettei riitä, eikä mikään oma suoritus asiaa muuksi muuta. On parempi antaa olla. Vasta tämä on auttanut minua.
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko kun koko parin sadan oppilaan koulussa oli 1 ADHD?
Kasvava trendi onkin, että nämä nelikymppiset (naiset) hakevat näitä diagnooseja.
Halutaan erottua joukosta. Saisin varmaan itsekin ADHD-diagnoosin, mutten sitä halua, jonka vuoksi en ole koskaan sitä sen kummemmin lähtenyt selvittelemään. Tähänkin asti pärjätty ihan hyvin, ja nykyisin tuntuu siltä, että kaikilla on ADHD.
Huomasin todella suuren nousun näissä diagnooseissa korona-aikaan, mistä syystä lie nyt johtuukaan.